Täsmäviini rapujuhliin – La Chablisienne Chablis ‘le finage’ 2014 (Alko 16,98 €)

Kaikki asialliset ja asiattomat rapujuhlat vaativat palan painikkeeksi kunnollista viiniä. Saksiniekkojen kanssa räpeltäminen on siinä määrin työlästä puuhaa, että viiniksikin on syytä valita hieman laadukkaampaa tavaraa. Chablis on klassikkoalue, jonka tyylikkään puhdaspiirteiset Chardonnayt soveltuvat erinomaisesti rapukekkereihin.

ChablisienneMainion hinta-laatusuhteen La Chablisienne ‘le finage’ on jo vanha konkari Alkon vakiovalikoimassa. Pullosta löytyy varsin mukava paketti kypsiä sitrushedelmiä, mineraalisuutta ja hentoa yrttisyyttä. Tasapainoinen ja tyylikkäästi kontrollissa pysyvä hedelmäisyys, jonka ryhdistä pitävät huolen napakka hapokkuus sekä pieni pläjäys mineraalisuutta. Kokonaisuutena viini on juuri sopivan hillitty ja tyylikäs, mutta hyvän hapokkuuden ja mineraalisuutensa ansiosta myös riittävän luonteikas ja ryhdikäs. La Chablisienne ‘le finage’ 2014 on varma valinta sekä rapujen hennomman makumaailman että hieman tuhdimpien lisukkeiden kylkeen. Ja voihan tämän toki kulautella menemään ilman rapujakin. 4 / 5 staraa.

(Maahantuojalta saatu näytepullo)

Viini-lehden vuoden kuohuviini on tyylikäs tapaus – Mathäi Brut (Alko 15,98 €)

Mathäi BrutItävallan ylpeys Grüner Veltliner on maan viljellyin lajike ja vaikka se tunnetaankin parhaiten hapokkaista, kuivista valkoviineistä, valmistetaan siitä jonkin verran myös kuohuviinejä. Viini-lehti valitsi vuoden kuohuviiniksi vuonna 2016 itävaltalaisen Stift Klosterneuburgin  Mathäi Brutin joka on 100%:nen Grüner Veltliner. Eräältä Klosterneuburgin luostarin Apotilta nimensä saanut viini on viettänyt vuoden päivät sakkojensa kanssa kypsyen ja reipas hapokkuus on saanut seurakseen lähdedatasta riippuen 9-11 g / l makeutuksen.

Tuoksusta löytyy reilusti sitruunaista meininkiä, jonkin verran paahteisuutta ja Grüner Veltlinerille tyypillisesti hiukan myös vihreyttä ja valkopippuria. Täysin kuiva viini omaa napakan hapokkuuden sekä tyylikkään, pienikuplaisen ja tiiviin moussen. Hedelmää löytyy mukavasti, mutta kaikki pysyy alusta loppuun hyvin kontrollissa ja pitkä jälkimaku on ryhdikkään mausteinen.

Mathäi Brut on tyylikäs, selkeäpiirteinen ja lajikkeelleen tyypillinen kuohuviini. Toimii mainiosti veden kielelle nostattavana aperitiivinä tai laajalla skaalalla kala- ja äyriäisruokien kyljessä. 4 / 5 staraa.

 (Maahantuojalta saatu näytepullo)

Kesä pullossa – Barth Fructus Riesling 2015 (Alko 13,90 €)

Barth FructusSaksan Rheingaussa viinejä valmistavan Barthin mainio Riesling-kuohuviini ehti valitettavasti poistua Alkon valikoimista, mutta sopivasti näin kesän kynnyksellä on saatu hyllyille uutta tavaraa samalta tuottajalta. Nyt valikoimiin pölähtänyt luomuviljeltyjen tarhojen Riesling Fructus 2015 on hieman makeampi ja kerrassaan veikeä tapaus.

Tuoksusta löytää vihreätä omenaa, päärynää sekä hiukan vaaleasävyistä kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Suussa puolikuivaa hiukan makeammaksi asettuva viini on reilun hedelmäinen ja runsas. Taustalla häärivä erittäin napakka hapokkuus (8,6 g/l) pitää huolen siitä, että ryhti ja ojennus säilyyn loppuun saakka, eikä jäännössokeri (20 g/l) pääse turhia sooloilemaan. Pitkä jälkimaku on hapokkaan omenainen.

Vuosikerta 2015 on ollut Saksassa poikkeuksellisen hyvä ja tämäkin viini on aiempia maistamiani vuosikertoja selkeästi raikkaampi ja pirteämpi. Viini sopii erinomaisesti aurinkoisien päivien kulautteluun, kunhan seura on riittävän hyvää, ja kaikki mahdollinen lähiympäristön ryppyotsaisuus on huolellisesti eliminoitu. Erityisen hienosti Fructus loistaa hieman mausteisempien ruokien kyljessä. Itse kulauttelin viinin chilillä, valkosipulilla ja limellä maustetun katakarapuannoksen kanssa ja yhdistelmän toimivuus oli suorastaan loistava. 4 / 5 staraa. Ps. vierailin paikan päällä 2012 ja raportti löytyy täältä.

Pääsiäisen lammasviini – Pierre Usseglio Chateauneuf-du Pape 1998

Pääsiäisenä tuli “yllättäen” kokkailtua lammasta. Kaapista oli tarkoitus kaivaa jokin varmasti toimiva klassikko ja kouraan tarttui tällä kertaa vuoden 1998 Pierre Usseglio Chateauneuf-du-Pape. Rhônesta löytyy kuulemma enemmänkin Usseglio-nimellä varustettua populaa, mutta viinimailman kannalta tämän hetken tärkeimpiä ovat Pierre ja Raymond. Kyseessä on veljeskaksikko, joiden isä Francis muutti Italian Piemontesta 1930-luvulla eteläiseen Rhôneen. Pierre otti sittemmin vetovastuun 1940-luvun lopulla perustetulla Chateauneuf-du-Papen tilalla, kun Raymond taas perusti oman erillisen tilansa.

Usseglio 19981990-luvun lopussa Pierre Usseglionkin tilalla vastuu siirtyi jälkikasvulle ja nykyään pojat Thierry ja Jean-Pierre huhkivat 24 hehtaarin alalla, joka pirstaloituu 17 eri palstalle. Nyt korkattu puteli on talon traditionaalinen Chateauneuf-du-Pape ja pitää sisällään blendin, jossa Grenache dominoi vahvasti ja Syrah, Cinsault sekä Mourvedre toimivat sivuroolissa. Kypsytys tammessa 12 kk.Vuosi 1998 oli alueella erinomainen erityisesti Grenachen osalta.

Lasissa viinin väri kääntyy jo vahvasti tiilenpunaan. Nokkaan leijailee reilusti kahvia, maakellaria ja kirsikkaa. Tuoksusta löytää reilusti kehittynyttä meininkiä, mutta suussa viini on yllätävänkin reippaassa vireessä. Hedelmäisyys on melko runsasta, mutta sitä tasapainottaa raikas hapokkuus ja melko runsaat, mutta kypsät tanniinit. Homma on nautinnollisesti balanssissa ja päättyy pitkään mausteiseen jälkimakuun.

Pierre Usseglio Chateauneuf-du-Pape -98 on todella tyylikäs Grenache-vetoinen CdP. Hyvä vuosikerta jaksaa kantaa viiniä vakaasti ja hienossa tasapainossa eteenpäin. Viini oli nyt korkattuna hyvin lähellä parhaita hetkiään, joskin arvioisin aivan terävimmän iskun olevan vuoden tai parin päässä. Ja tokihan tällainen viini säilyy kelvollisessa vireessä vielä vuosikausia. Kylkeen kokkailtiin tosiaan lampaan sisäfilettä, uunijuureksia sekä viinin kahviaromien kanssa kivasti toiminutta kahvilla ja pähkinöillä maustettua kastiketta. Hyvä setti. 4 / 5 staraa.

Jyrkkien rinteiden Mencia – Coca i Fitó Tolo do Xisto 2013

Vierailin mainioita viinejä tuottavan Coca i Fitón tilalla Montsantissa kesällä 2013 ja ymmärsin rivien välistä jo tuolloin, että jonkinlaisia projekteja olisi kehitteillä myös Katalonian ulkopuolella. Yksi uusimmista jutuista on Andrea Obenzan ja Cocan veljesten yhteisprokkis Tolo do Xisto Ribeira Sacrassa. Tolo do Xisto (suom. “hulluna liuskekiveen”) on 100 %:nen Mencia ja rypäleet ovat kasvaneet Sil-joen jyrkillä rinteillä parilla erillisellä tarhalla. Maaperä on nimestäkin päätellen hyvin liuskekivipitoista. Viini on käynyt terästankeissa ja sitä on kypsytetty 4 kk ranskalaisessa tammessa. 2013 on tiettävästi viinin ensimmäinen vuosikerta ja tuotanto on yltänyt 3700 pulloon.

Tolo do Xisto sTuoksusta löytyy reilusti mausteisuutta, kypsää mustikkaa, ja punaista kirsikkaa. Makusektorilla viini on jännällä tavalla samaan aikaan pehmeä ja tiukka; alkuun melko pehmeältä tuntuva hedelmäisyys asettuukin hyvin kontrolliin ja saa seurakseen kirpakampaa punaista marjaa, napakan hapokkuuden sekä kypsien tanniinien rutistuksen. Lopetus hoituu miellyttävän mausteisissa ja punamarjaisissa meningeissä.

Tolo do Xisto 2013 on vallan mainio Mencia Ribeira Sacrasta, kuten toki näiltä tuottajilta sopii odottaakin. Siitä löytää iisimmän kulauttelun kannalta sopivassa määrin pehmeää otetta, mutta silti tyypillisen tiukat Mencian elkeet. Kokonaisuus pysyy raikkaana ja kiinnostavana. Espanjalaisesta viinikaupasta 13 euron pulituksella erinomainen ostos. 4 / 5 staraa.

Mallorcan helmi – Can Verdura Supernova 2013

Mallorcan viineistä on tullut kirjoiteltua aiemminkin (esim. täällä, täällä ja täällä), mutta viime kesän reissulla onnistuin löytämään saarelta muutamia todella kiinnostavia pulloja, joista pari jaksoin raahata ihan kotiinkin saakka. Can Verdura on nuoren Tomeu Llabrés’n muutamia vuosia sitten perustama viiniprojekti. Tomeulla on plakkarissa viinitutkinto Tarragonasta ja työkokemusta Mallorcan viinitiloilta (mm. 4 Kilos) sekä Prioratista (mm. Álvaro Palacios). Taustalta löytyy myös useiden sukupolvien historia viininviljelyssä. Omia tarhoja on hehtaari tai pari ja niillä kasvaa noin 40-vuotiaita köynnöksiä. Osa rypäleistä ostetaan ulkopuolisilta viljelijöiltä ja tuotannossa on pari-kolme erilaista viiniä. Kokonaisuudessaan vuosituotanto heiluu noin 10000 pullon tahdissa.

Supernova 13 smallSupernova -13 on 100 %:nen Manto Negro Binissalemista. Lasissa viini on läpinäkyvä ja kirsikanpunainen. Tuoksussa on reilusti punaisia marjoja, kevyttä paahteisuutta sekä selkeä yrttinen pläjäys, josta erottuu mm. timjamia. Paletilla keskitäyteläinen viini on saaren keskimääräiseen punaviinityyliin verrattuna yllättävän raikas, pirteä ja eloisa. Reilusti punaista hapokasta marjaa, joukossa sopivasti tummempaakin hedelmää, mausteisuutta sekä kevyehkö tanniinien grippi. 13 %:n alkoholitaso on sekin positiivinen yllätys. Jälkimaku on pitkä ja tasapainoinen paketti raikasta marjaisuutta ja mausteita.

Can Verdura Supernova on erinomainen osoitus siitä mihin Manto Negro ja Mallorca pystyvät, kun asioita tehdään fiksusti ja freshillä ajatusmaailmalla. Black Angus picanhan seurassa erinomaisen toimiva tapaus ja eräästä Palman kaupungin pikkuruisesta viinikaupasta noin 15 eurolla loistava ostos. 4 / 5 staraa.

Yllättäjä Teneriffalta – Suertes del Marques La Solana 2012

Espanjan viinialueista ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen Teneriffa. Maailmalta on kuitenkin kuulunut viime aikoina niin paljon hyvää saaren viineistä, että päätin ottaa selvittelyyn paikallisesta Listán Negro-rypäleestä valmistetun punkun. 2006 perustetun Suertes del Marquesin La Solana 2012 tulee Valle de la Orotavan D.O.-alueelta ja on siis 100%:nen Listán Negro. Tuottajalla kasvaa köynnöksiä yhteensä noin 9 hehtaarin alalla 350-750 metrin korkeudessa.

La Solana 201380-110-vuotiaiden köynnösten rypäleet ovat kasvaneet 400-500 metrin korkeudessa vulkaanisessa maaperässä. Kylmämaseraatio hoitui sementtitankeissa ja käymisprosessi villihiivoilla ranskalaisissa, paahtamattomissa 500 litran tammitynnyreissä. Kypsytys samoissa tynnyreissä 12 kk.

Runsaan aromaattisessa tuoksussa on mustaherukkaa, mustia oliiveja, mausteisuutta ja hiukan tervaa. Keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastoon asettuvan viinin intensiivistä makua hallitsee mustaherukan, mausteisuuden ja mustien oliivien yhteispeli. Hapokkuutta on reippaasti ja  tanniinisuutta lajikkeelle ominaiseen tapaan niukasti. Jälkimaku on pitkä ja mausteinen.

La Solana on todella mielenkiintoinen ja persoonallinen viini. Melko runsas aromaattisuus, tiukka hapokkuus ja vähäinen tanniinisuus tuo rakenteensa puolesta mieleen Piemonten Barberat, vaikka itse aromikirjo onkin hyvin erilainen. Viinin kanssa syötiin erittäin pitkään ja hartaasti confattua ankan kivipiiraa, lanttupyreetä, linssejä sekä punaviinikastiketta. Ruoan ja viinin yhdistelmä toimi varsin mukavasti. 4 / 5 staraa.

Riistaviiniä Unkarista – Vylyan Pinot Noir 2009 (Alko 19,49 €)

Tämä postaus on osa kotimaisten viinibloggaajien tempausta, jossa joukko bloggaajia julkaisee omat arvionsa samasta viinistä samalla kellonlyömällä. Ajatuksena on havainnollistaa, kuinka eri bloggaajien objektiivisin tavoittein tuottamat viinikuvaukset eroavat toisistaan ja kuinka subjektiivista viiniarvioiden objektiivisuus loppujen lopuksi mahtaakaan olla. Muiden bloggaajien kirjoituksiin löydät linkit postauksen lopusta.

Vylyan Pinot Noir 2009Arvioitava viini on hiljattain Alkon uutuuksiin heilahtanut  Vylyan Pinot Noir 2009, joka tulee Villányn alueelta eteläisestä Unkarista. Villány on maansa aurinkoisimpia ja lämpimimpiä viinialueita, missä kansainväliset lajikkeet ovat saaneet melko tukevaa jalansijaa. Vylyanin tila on perustettu 90-luvun alkupuolella Pál Debreczenin toimesta. Pál menehtyi tapaturmaisesti vuonna 2004 ja tragedian jälkeen hänen leskensä Monika on jatkanut 125 hehtaarin kokoisen tilan pyörittämistä. Viininvalmistuksesta vastaa István Ipacs Szabó ja erityisesti Pinot Noirin suhteen käytössä on ollut myös konsulttiapua Burgundista. Tilan vuosituotanto liikuskelee puolen miljoonan pullon paikkeilla.

Pullosta löytyy siis käsin kerätyistä rypäleistä puristettu 100%:nen Pinot Noir. Viini on kypsynyt 12 kk unkarilaisissa tammitynnyreissä, joista kolmannes on ollut uusia, kolmannes toisen vuoden ja kolmannes kolmannen vuoden kierrossa. Tammikypsytyksen jälkeen viini on vielä lepäillyt pulloissa pari vuotta.

Alkuun hieman pidättyväinen tuoksu avautuu hetken hengittelyn jälkeen ja tuo nokkaan punaista kirsikkaa, puolukkaa, hitusen vadelmaa sekä pientä tammen sävyttämää paahteisuutta. Keskitäyteläinen makusektori on rakenteeltaan todella ryhdikäs ja kontrolloitu pläjäys punasävytteistä ja raikasta marjaisuutta. Tiukka hapokkuus pitää paketin ryhdissä ja makusektorin loppua kohden esiin työntyvä, melko selkeä bitterisyys sekä mausteisuus tuo viinille lisää luonnetta ja syvyyttä. Pieni tanniinien puristus istuu tyylikkäästi muuhun kokonaisuuteen. Pitkä jälkimaku jatkaa punaisten marjojen, mausteisuuden ja pienen bitterisyyden linjalla.

Vylyan Pinot Noir 2009 on laadukas, taidokkaasti valmistettu, vakavasti otettava ja hintansa väärti Pinot Noir. Varsin ryhdikäs rakenne ja tiukasti kontrollissa pysyvyä hedelmäisyys kertovat viinin olevan parhaimmillaan luonteikkaiden ja riistaisten liharuokien kyljessä. Lautaselle suosittelisin ensisijaisesti riistalintuja, tai vaikkapa hieman kypsempiä juustoja. 4 / 5 staraa.

Klikkaa muoden bloggaajien arvioihin tästä: Blanc de Blancs, Loppasuut, Pullon Henki, Rypäleistä Viis!, Viinihullun päiväkirja, Viinikartta, Wineserver

Kypsään ikään ehtinyt Ribera del Dueron punkku – Condado de Haza 1999

Ribera del Dueron punkkuja on tullut maisteltua varsin runsaasti, mutta yli kymmenenvuotiaita tapauksia olen korkkaillut hyvin harvoin. Taitaa olla niin, että yleisesti ottaen Ribera del Dueron viinejä pidetään lyhyemmän kellaripotentiaalin tavarana esim. Riojalaisiin verrattuna. Tai sitten näitä vaan on tykätty ja totuttu kiskomaan nuorempina huiviin. Alueen viinien muhkealla hedelmäisyydellä ja usein myös pehmeämmällä tanniinisektorilla on varmasti osansa asiassa. Jokin aika sitten päätin korkata kuudentoista vuoden ikään ehtineen Condado de Hazan ja odotin jännityksellä, mitä tuleman pitää.

Condado de Haza 1999Condado de Haza sai alkunsa, kun Pesqueran viineillä mainetta niittänyt Alejandro Fernández iski 80-luvun lopulla silmänsä Duero-joen varrella sijainneeseen hylättyyn maa-alueeseen, joka vaikutti täydelliseltä viljelypaikalta Tempranillolle. Alueen omistus ja palstat olivat pirstaloituneet lukuisten eri tahojen haltuun ja vaadittiin vuosikausien neuvottelut, ennenkuin hankinnat saatiin lopullisesti toteutumaan. Nykyään Condado de Haza viljelee samaisella alueella noin 200 hehtaaria Tempranilloa.

Vaikka en mikään tammiallergikko olekaan, niin pakko myöntää, että aiemmat nuoremmassa iässä korkkaamani Condado de Hazat ovat olleet melkoisen tammidominantteja tapauksia. Oli siis tässäkin mielessä mielenkiintoista tuupata korkkiruuvia 16:n vuoden ikään ehtineeseen pulloon ja ottaa selville, onko ajan hammas onnistunut integroimaan jenkkitammea paremmin muuhun kokonaisuuteen. Condado de Haza on siis 100% Tinta del País eli Tempranillo. Viini on valmistettu espanjalaisella, tammea karttamattomalla old-school meiningillä ja kypsytetty 15 kk (461 päivää) amerikkalaisessa tammessa.

Kehittyneessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kahvia, nahkaa, tammea ja syksyisen metsän tuoksua. Paletilla erinomainen yhdistelmä kehittynyttä, moniulotteisen eläväistä hedelmää, kivasti säilynyttä hapokkuutta sekä kypsien tanniinien hentoa puristusta. Tammi integroituu nyt muuhun kokonaisuuteen loistavasti ja koko paketti on miellyttävän harmoninen.

Condado de Haza 1999 oli ehkä jossain määrin yllättävänkin tyylikkäästi kehittynyt, vivahteikas ja kiehtovan eläväinen punkku. Vaikka tuottajan drinking window olikin jo kauaksi taakse jäänyttä elämää, väittäisin viinin olleen kuudentoista vuoden iässä aivan loistavassa vaiheessa. Varsinkin, jos pitää vielä kivasti rakenteensa säilyttäneestä, mutta silti selkeästi ikääntyneestä viinistä. 4 / 5 staraa.

Kostean valkoviinialueen raikas punaviini – Sameirás Tinto 2012

Toissa kevään Alimentaria-messuilla Barcelonassa maistelin mukavan joukon vahvasti valkoviinialueeksi profiloituvan (valkoviiniä 90 % ja punaviiniä 10 %) Ribeiron maukkaita viinejä. Noin 3000 viinihehtaaria käsittävän Ribeiron viineihin ei pahemmin isossa maailmassa törmäile, sillä esim. vuonna -12 alueen viineistä vietiin Espanjan ulkopuolelle vaivaiset 5 %. Ehkä hieman yllätyksellisestikin alueen muutamat punaviinit onnistuivat säväyttämään messumaisteluissa toden teolla. Kovassa hälinässä ja rytinässä ei aina oikein pysty paneutumaan syvällisesti kaikkiin maistamiinsa viineihin ja tällä kertaa holtittoman yllätyksellisesti sinkoilevat ja kaikkia mahdollisia raajojaan arvaamattomasti huitovat kanssamessuilijat tekivät etikettien ikuistamisestakin lievästi sanottuna haasteellista. Joitakin muistiinpanoja sentään onnistuin raapustamaan ja niitä tavaamalla onkin tullut tehtyä muutamia varsin onnistuneita täsmähankintoja.

SameirasAdega Sameirás on yksi Ribeirossa myös punaviiniä tuottavista puljuista ja lienee samalla myös yksi tunnetuimmista. Sameirás Tinton rypälelajikkeet ovat Souson (40%), Caiño (30%), Brancellao (20%) sekä 10% muut “mitä lie”-lajikkeet. Kaikki rypäleet ovat käyneet kimpassa. Tammen käytöstä en löytänyt mitään mainintaa, mutta ainakaan aistinvaraisesti se ei tule viinissä esiin millään tavalla. Tämän viinin vuosituotanto yltää noin 6000 pulloon.

Tuoksussa on ilahduttavan raikasta ja pirteää mustaviinimarjaa, vihreätä yrttisyyttä ja mustaa kahvia. Paletilla viini on todella raikas ja pirteä. Yleisilmeeltään jopa jossain määrin kirpakka marjaisuus saa tuekseen napakan hapokkuuden. Kypsät tanniinit tuntuvat hieman ikenissä, mutta eivät pahemmin ärhentele tai dominoi hommaa. Pitkä jälkimaku on tumman marjaisa ja yrttinen. Raikasta yleisfiilistä tukee myös matala 12,5 % alkoholipitoisuus.

Saimeirás tinto on vallan mainio punkku ja jälleen kerran täytyy todeta, että pohjoisesta Espanjasta kajahtaa alle kympin paikallishinnalla suoranaista löytötavaraa. Vetelin Sameirásin kanssa tylysti hodareita varustettuna maukkaan frankfurter-nakin lisäksi asiaankuuluvilla lisukkeilla, paahdettua sipulia säästämättä. Eihän yhdistelmässä nyt sinänsä mitään järkeä ollut, mutta ei kai sitä aina tarvitse sen ihmeempiä säätää? Viini on todellista herkkua, se riittää. 4 / 5 staraa.