Kymmenvuotiaaksi kypsynyt Pintia 2007

Ribera del Dueron ja samalla myös koko Espanjan yksi tunnetuimmista viinitaloista on Vega Sicilia. Talon sivukonttori Pintia sai alkunsa 90-luvun puolivälissä Torossa, kun silloinen Vega Sicilian viinintekijä Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä talolle sopivia tarhoja Torosta. Ensimmäinen vuosikerta markkinoilla oli 2001 ja vuosituotantomäärä on noussut vuosien saatossa noin 300 000 pulloon. Hetkeä Pintian perustamista myöhemmin Mariano Garcia lopetti Vega Sicilialla ja siirtyi omien, harrastuksina alkaneiden projektiensa pariin (mm. San Róman ja Mauro).

Pintian toiminta pyörii vahvasti Vega Sicilian periaatteiden mukaisesti, mutta viininä Torossa sen voidaan ajatella edustavan hieman modernimpaa ja elegantimpaa päätyä. Kirjoittelin blogiin muutama vuosi sitten tuolloin kymmenen vuoden ikään ehtineestä vuosikerrasta 2003 ja nyt korkkausvuorossa oli niinikään 10-vuotias 2007.

Viinin rypäleet tulevat melko vanhoista (n. 40-60-vuotiaista) ja varttamattomista Tinta de Toro-köynnöksistä. Viini on kypsynyt 12 kk uusissa tammitynnyreissä, joista 70 % on ollut ranskalaista ja 30 % amerikkalaista tammea. Tuoksusta löytää tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, paahteisuutta, tupakkaa ja nahkaa. Selkeitä ikääntymisen piirteitä on havaittavissa, mutta toisaalta hedelmäsektorilla on vielä paljon virtaa. Alkoholia löytyy Torolle tyypillisesti se 15 % ja selkeä lämmöntunne on havaittavissa jälkimaussa. Pintialle tuttuun tyyliin melko runsas tanniinisuus on nätisti kypsynyttä, pehmeää ja poikkeuksellisen hienojakoista.

Pintia 2007 on selkeästi parempi ja tasapainoisempi kokonaisuus, kuin lämpimämmän vuoden 2003. Hedelmää, tanniineja ja jo tässä vaiheessa mukavasti integroitunutta tammea löytyy vielä siinä määrin, että muutaman vuoden jatkokellaroinnille löytyy perusteet. Toisaalta viinissä on juuri nyt mukavan napakka puraisu, joka osaltaan ryhdittää pakettia. Lataa lautaselle jotain isompaa lihaa, ronskimpaa riistaruokaa tai sitten vaan fiilistellen kypsytettyjen juustojen seurassa. 4 / 5 staraa.

Raikasta ja puhtaan hedelmäistä Prioratia – Fredi Torres Priorat Classic 2014

Fredi Torres on mielenkiintoinen viinintekijä, joka tuntuu saavan viineihinsä jollain selittämättömällä tavalla hienoja vivahteita, eläväisyyttä ja raikasta hedelmäisyyttä. Hepulla on meneillään jos jonkinmoisia viiniprojekteja ympäri Espanjaa ja Ribeira Sacran Silice Viticultores-projektia hehkuttelinkin jokunen tovi sitten blogissa (→ Kiehtovaa Menciaa Ribeira Sacrasta – Silice Viticultores Silice 2014). Katalonian reissulla satuin syömään illallista Falsetin loistavassa Celler de l’Aspicissa ja paikan tunnetusti mahtavasta viinivalikoimasta tuli ostettua muutama helmi mukaan matkalaukkuun. Yksi kotiin matkanneista pulloista oli Fredi Torres Priorat Classic 2014.

Priorat Classicin rypäleet ovat kasvaneet Gratallopsin nurkilla. Mukana on Garnatxaa (75%), Cariñenaa (20%), Syrah’ta (3%) ja pieni pläjäys valkoisia rypäleitä (2%).  Kuten yleensä muutenkin, myös Fredi Torresin Prioratin vinkut duunaillaan hyvin minimaalisia käpälöintitaktiikoita noudatellen, ilman suodatuksia ja kirkastuksia. Myöskään tammea ei haluta nostaa parrasvaloihin. Tästäkin viinistä vain 15% on kypsynyt noin 10 kk tammitynnyreissä ja loppu on lepäillyt terästankeissa.

Lasista nousee erittäin kiehtova tuoksu, josta löytyy kypsää karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, yrttejä ja pientä savuisuutta. Maussa korostuu raikas, puhdas ja mehukas hedelmäisyys. Suutuntuma on pehmeä, yrttinen klangi ja pieni mineraalisuus tuovat lisää syvyyttä. Ryhdistä pitää huolen kypsä ja pehmeä tanniinisuus sekä hyvin pakettia tasapainottava hapokkuus. Alkoholitasokin pysyttelee Prioratin punaviineille alhaisissa 13,5% lukemissa.

Fredi Torres Priorat Classic 2014 on ilahduttavalla tavalla puhtaan hedelmäistä ja raikasta tavaraa. Kaikki palikat asettuvat nätisti paikalleen ja viinin dokabiliteettihan on suoraan seitsemännestä taivaasta. Kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen raikas ja selkeästi hedelmäisyyteen fokusoiva Prioratin punkku ja todella loistava ostos Espanjasta noin kympillä. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Ramón do Casar Treixadura (Alko 15,89 €)

Ribeiron valkkareita olen hehkuttanut jo moneen kertaan aiemminkin. Ja taas hehkutan, kun Alkoon on sattunut pölähtämään erikoiserä Ramon do Casarin Treixaduraa. Todennäköisesti Portugalista Galiciaan kulkeutunut Treixadura on yleinen valkoviinilajike Espanjan puolella nimenomaan Ribeiron alueella, mutta perinteisesti sijoittunut lähinnä osaksi erilaisia blendejä. Yleensä Treixadura tarjoilee selkeästi viljelyalueidensa muita päälajikkeita (esim. Godello, Albariño ja Loureiro) matalahappoisempaa ja kukkaisempaa sekä suoraviivaisemman hedelmäistä menoa. Satapinnaiset lajikeviinit ovat viimeaikaisesta yleistymisestään huolimatta edelleen vähemmistöroolissa.

Ramón do Casarin Treixaduran tuoksusta löytää selkeää mineraalisuutta, päärynää, omenaa ja greippiä sekä hyvin hillityn määrän kukkaisuutta. Suussa eläväisen oloinen viini pysyttelee tuoksun suuntaviivoilla ja mukaan lyöttäytyy odotettua terhakkaampi pläjäys hapokkuutta. Pieni mineraalisuus tuo pakettiin mukavasti lisävivahdetta. Melko pitkä jälkimaku pyörii päärynäisissä ja mineraalisissa merkeissä.

Ramon do Casar Treixadura on erinomainen ja tasapainoinen viini, josta löytää ilahduttavan paketin mineraalisuutta ja hienon hapokkuuden ansiosta myös nätisti kontrollissa pysyvää hedelmäisyyttä. Lautaselle sopii laajalla skaalalla kalaa tai mereneläviä, sehän on selvä. Alkon myymälöistä löytyy siis rajoitettu erä, vieläpä erittäin asialliseen hintaan. Tarkista lähimyymäläsi saatavuus Alkon nettisivuilta ja nappaa samalla pari extrapulloa varalle. 4/ 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Chateau Bianca Pinot Noir (Alko 19,94 €)

Uudessa maailmassa on viime aikoina ollut näkyvivssä vahva trendi viileämpien alueiden raikkaampien ja kevyempien viinien suuntaan. Jenkeissä Californian ja Washington Staten väliin sijoittuva Oregon ei välttämättä ole kovinkaan monelle tuttu viinialueena, mutta sen ala-alue Willamette Valley on herättänyt pulinaa viinisieppojen keskuudessa jo jonkin aikaa. Willamette Valleyn alueella Tyynen valtameren vaikutus viilentää ilmastoa merkittävästi ja luo otolliset olosuhteet viileässä viihtyvien lajikkeiden viljelyyn. Erityisesti Pinot Noir on tuntunut menestyvän ja onkin alueen ylivoimaisesti viljellyin rypäle. Alkon valikoimat eivät ole perinteisesti ratsastaneet trendien harjanteella, mutta nyt on onnistuttu saamaan hyllyvalikoimaan Willamette Valleyn Pinot Noir-edustaja Chateau Bianca Pinot Noir 2014

Tuoksusta löytyy karpaloa, punaista kirsikkaa ja puolukkaa sekä hiukan savuisuutta. Makusektori jatkaa raikkaissa punamarjaisissa meiningeissä ja napakka hapokkuus pitää paketin mukavan raikkaana. Melko pitkä jälkimaku sekä mieto ja kypsä tanniinisuus jättävät raikkaan marjaisan ja mausteisen jälkitunnelman.

Chateau Bianca Pinot Noir 2014 on laadukas esimerkki Willamette Valleyn potentiaalista tuottaa viileän alueen karakteerilla varustettua Pinot Noiria. Maistoin viinin sokkona ja arvelin viinin alkuperää viileästä ilmastosta vihjailevan luonteen ohjailemana lähinnä Saksan suunnille. Vaikka koordinaatit eivät osuneetkaan kohdilleen, oli hauska huomata myöhemmin, että Chateau Biancaa tuottavan perheen sukujuuret ovat nimenomaan Saksassa. Ruokapöydässä hakisin täydellisyyttä hipovaa makuparia esim. savustetusta ankanrinnasta, mutta miksei myös punalihainen kala tai vaalea liha toimisi vallan mainiosti. 4 / 5 staraa. Kuvan (©) Alko.

 

 

 

Viikon Copa – Chapoutier Domaine des Granges de Mirabel Viognier (Alko 17,89 €)

Aromaattisesta profiilistaan tunnetusta Viognierista povailtiin kovaa hittirypälettä joskus 15 vuotta sitten, mutta melko hiljainen tähdenlento asian tiimoilta lopulta syntyi. Hiljaiseloa on Viognier viettänyt pitkään myös Alkon vakiovalikoiman tarjonnan suhteen. Nyt on kuitenkin syytä pienimuotoiseen riemuun, sillä hyllyille on saapunut tunnetun biodynaamisen ranskalaistuottaja Chapoutierin Viognier.

Mirabel Viognier

Tuoksusta löytyy lajikkeelle tyyppillistä kukkaisuutta ja alkufiilikset rakentuvat melko nuorekkaalle omenaiselle ja sitruksiselle aromimaailmalle. Hieman hengiteltyään viini nostaa esiin enemmän mantelisia ja mausteisia vivahteita ja nostaa kiinnostavuuttaan selkeästi. Paletilla päästään käsiksi odotetun runsaaseen tekstuuriin, maltilliseen happotasoon sekä mukavan pitkän jälkimaun mukanaan tuomaan lämmittävään tunteeseen.

Chapoutierin Domaine des Granges Mirabel on mukava ja laadukkaasti valmistettu Viognier, josta löytää kivasti Rhônen Viognierille tyypillisiä piirteitä, raikkaaseen pakettiin puettuna.  Varsin oiva ja tarpeellinen lisä monopolin perusvalikoimaan. Anna viinille ensin hiukan ilmaa ja nautiskelemaan vaikkapa lohen tai nieriä kanssa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Nona Petit (Alko 15,36 €)

Espanjan kovimpiin viinialueisiin kuuluva Priorat tarjoilee muhkeaa, intensiivisen tummasävyistä hedelmää yhdistettynä yrttiseen mausteisuuteen sekä mineraalisuuteen erityisesti llicorella-maaperän tarhoilla. Viinien matala pH pitää tuntuman raikkaana tuhdista rakenteesta huolimatta. Alueen viinien hyvä maine, korkea laatu, pienet tuotantomäärät ja vaikeat tarhaolosuhteet johtavat usein korkeisiin hintoihin kautta linjan, mutta joitakin mainion hinta-laatusuhteen löytöjäkin on mahdollista tehdä.

IMG_20170525_092658Kiertelin juuri Katalonian viinialueita ja tapasin Prioratissa Espai Priorat-tapahtumassa La Conreria d’Scala Dein mainiot heput. Viinintekijä Jordi Vidal Pardanellan toimesta syntynyt Nona Petit tarjoilee Priorat-tyyliä mukavalla hintalapulla.

Tuoksun tummat kirsikat, vadelma, mausteisuus ja hitunen kahvia yhdistyvät suussa napakkaan hapokkuuteen ja sopivasti ryhdittävään kypsään tanniinisuuteen. Makuprofiili saa loppua kohden syvyyttä yrttisistä vivahteista. Tumman hedelmäinen ja mausteinen jälkimaku viipyy suussa mukavan pitkään. Nona Petitin kylkeen kannattaa paistaa tai grillata tummaa lihaa, tai ladata pöytään erilaisia runsaan makuisia leikkeleitä tai kypsytettyjä juustoja. 4/5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Dominio de Tares Cepas Viejas 2013 (Alko tilausvalikoima 26,50 €)

Tares Cepas ViejasCastilla y Leonin ja Galician rajalla sijaitseva Bierzon viinialue on ollut kovassa nosteessa jo vuosia ja alueen ylpeys on punaviinilajike Mencia. Bierzo on ilmastollisesti siirtymätaipaletta Castilla y Leonin mannermaisen ilmaston ja Galician merellisen ilmaston välillä, joten Bierzo saa vaikutteita kummastakin. Tutustuin Dominio de Taresin viineihin viitisen vuotta sitten Tukholman Vinordic-tapahtumassa ja vakuutuin tuottajan tekemisistä. Itämeren risteilylaivoilta on voinut bongailla talon pehmeän hedelmäistä ja muhkeaa Baltosia ja nykyään tämä tiukempirakenteinen ja elegantimpi Cepas Viejas löytyy tilausvalikoimasta sekä Arkadian Alkon hyllystä.

Dominio de Tares Cepas Viejas on tehty yli 60-vuotiaiden Mencia-köynnösten sadosta. Alkoholikäyminen on tapahtunut terästankeissa villihiivoilla ja malolaktinen käyminen sekä kypsytys 9-12 kk amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa.

Tummanpunaisen viinin väri taittuu reunoiltaan violettiin. Melko intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, mustikkaa, pippuria ja hiukan minttua. Melko täyteläinen ja moniulotteinen maku jatkaa tuoksun suunnilla ja loppua kohden mukaan tulee hiukan savua ja paahteisuutta. Viiniä ryhdittävät varsin nätti happosektori sekä pehmeät tanniinit. Pitkässä ja elegantissa jälkimaussa on monivivahteista marjaisuutta, yrttejä sekä pientä paahteisuutta.

Dominio de Tares Cepas Viejas on erittäin tyylikäs ja tasapainoinen esimerkki Bierzon Menciasta. Viinissä yhdistyy sopivan runsas hedelmäisyys, raikas ja ryhdikäs rakenne sekä moniulotteinen aromien ja makujen kirjo. Viinin vahva potku ja intensiteetti lupailee kehityspotentiaalia myös lyhyen tähtäimen kellarointiin. Sitten vaan grilli tulille ja korkki auki! 4/5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Salomon Undhof Franciscus Grüner Veltliner 2015 (Alko 14,99 €)

Itävallan viinit ovat yleisesti ottaen varsin laadukasta tavaraa ja tarjoilevat ilahduttavan hyvää vastinetta rahoille. Maan valkoviinilajikkeiden kiistaton valtias on Grüner Veltliner, jonka viljeyala kattaa noin kolmanneksen maan viinitarhoista. Arvostetuimmat Grünerit syntyvät lähinnä Wachaun, Kamptalin, Kremstalin ja Traisentalin kulmilla. Kremstalin alueella toimivan Salomon Undhofin tilan historia ulottuu pitkälle kapusiinimunkkien aikaan, mutta Salomonin perheen omat pullotteet ovat nähneet päivänvalon 1900-luvun alkupuolella. Bert ja Gertrud Salomon edustavat seitsemättä sukupolvea.

Salomon Undhof Grüner VeltlinerAlkon myymälävalikoimasta löytyvän Franciscus Grüner Veltlinerin rypäleet ovat kasvaneet Kremsin lössiterasseilla. Melko nuorekkaassa tuoksussa on ruohoa, sitruunaa, hiukan greippiä sekä mineraalisuutta. Taustalla lymyilee myös lajikkeelle tyypillistä valkopippurisuutta. Suussa viini on melko runsaankin hedelmäinen, mutta raikkaan hapokkuuden sekä tyylikkään mineraalisuuden ansiosta nautinnollisen ryhdikäs. Viinistä löytyy mukavasti vivahteita ja meininki jatkuu aina melko pitkään, raikkaan sitruunaiseen jälkimakuun saakka.

Salomon Undhof Franciscus Grüner Veltliner on laadukas ja mainiosti tyypillisiä Grüner Veltlinerin ominaisuuksia esittelevä viini. Laadukkailla Grünereillä on hyvät edellytykset toimia erilaisten kasvisruokien kanssa ja esimerkiksi omassa ruokapöydässä viini pelitti nätisti vihreän parsan kyljessä. Intensiivinen profiili ja ryhdikäs hapokkuus kantavat toki myös runsaampia ruokia, joten mikään ei estä lataamasta lautaselle vaikka rasvaisempia kaloja tai vaaleata lihaa. 4/5 staraa.

Viikon Copa – Chateau Smith Cabernet Sauvignon (Alko tilausvalikoima 24,50€)

Washington Staten osuus jenkkien viinituotannosta on vaivaiset 5%, mutta silti alue on maansa toiseksi suurin viinintuottaja heti Kalifornian jälkeen. Alueen tunnetuimpia nimiä maailmalla on alueen itälaidan Walla Wallassa toimiva Charles Smith, joka on kahminut huomiota mainoiden viiniensä lisäksi myös perustasoa räväkämmän etiketöinnin ja markkinoinnin suhteen. Pullot ovat liikkuneet maailmalla siihen tahtiin, että isotkin toimijat ovat heränneet ja niinpä Charles Smithin viisi ydintuotetta (Kungfu Girl Riesling, Eve Chardonnay, Boom Boom Syrah, Velvet Devil Merlot ja Chateau Smith Cabernet Sauvignon) myytiin viime vuoden lopulla viinijätti Constellation Brandsille. Smith jatkaa konsulttina em. viinien parissa, joten tyylin ja tason säilymisestä on toiveita jatkossakin.

Chateau Smith -13Alkon tilausvalikoimaan heilahti helmikuun alussa mainio Chateau Smith Cabernet Sauvignon, joka on Bordeaux-tyyppinen blendi, jonkavuosikerta 2013 pitää sisällään 90% Cabernet Sauvignonia, 5% Petit Verdot’ta, 4% Merlot’ta ja 1% Malbecia.

Tyylikäs tuoksu tuo nenään mustaherukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteisuutta ja setripuuta. Makusektorilla täyteläinen viini jatkaa tuoksun suuntaviivoilla, paketti pysyy nätisti kontrollissa niin nätin hedelmäisyyden, raikkaan hapokkuuden kuin kypsän ja sopivan ronskisti esiin nousevan tanniinisuudenkin suhteen. Holitaso pysyttelee kohtuuden (13,5%) lukemissa ja pitkä mausteinen ja herukkainen jälkimaku viimeistelee setin.

Chateau Smith Cabernet Sauvignon on tyylikäs, mehevä, tasapainoinen ja varsin mainio Bordeaux-tyyliin tehty jenkkiviini. Rakenne lupailee suotuisaa kehityskaarta kellarin puolella vielä vuosiksi eteenpäin, mutta mikään ei sinänsä estä nautiskelemasta viiniä iloisin mielin jo nyt. Täräytä lautaselle mediumiksi grillattua naudanlihaa, suurriistaa tai vaikka pääsiäisen lammasruokia ja homma toimii. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta sekä suoraan muutaman pääkaupunkiseudun myymälän hyllyltä (tarkista myymäläsaatavuus Alkon sivuilta) 4/5 staraa.

Viikon Copa – Espelt Quinze Roures (Alko 18,89 €)

Katalonian ja muunkin Espanjan valkoviineistä olen kirjoitellut blogiin jo moneen otteeseen (yksittäisten viinipostausten lisäksi esim. Viinilehden juttu viinibloggajista ja trendikkäät Katalonian valkkarit ja Neljän pullon kiertoajelu Espanjan valkoviinialueilla ja kotimaista kalaa) Aiheen ajankohtaisuudesta kertoo jotain myös se, että Decanterin maaliskuun 2017 numerossa Miquel Hudin käy artikkelissaan läpi Katalonian valkoviinien nousua ja nykytilaa. Erityisesti Xarel-lo ja Garnacha Blanca ovat osoittaneet olevansa oikein käsiteltynä varteenotettavia tapauksia lajikeviineinä, eikä pelkästään osina erilaisia sekoitteita tai kuohuviinejä. Alkon valikoimiin pölähti juuri mainion Katalonialaistuottajan valkkari, joten kävin noukkimassa pullon tarkempaan syyniin.

Espelt Quinze Roures 2015Espeltin perheen viljelyperinteet ulottuvat pitkälle, mutta omia viinejä on valmistettu vasta vuodesta 2000. Nykyään viinien valmistuksesta vastaa nuorta sukupolvea edustava Anna Espelt. Empordassa sijaitsevilla tarhoilla kasvaa tuulisissa olosuhteissa hyvin pärjääviä Garnacha-lajikkeita, Cariñenaa sekä pieniä määriä muita lajikkeita. Espelt Quinze Roures on valmistettu vanhojen, 44-111-vuotiaiden köynnösten Garnacha Blanca- (50%) ja Garnacha Gris (50%) rypäleistä. Osa viinistä on kypsynyt 5 kk 500 litran tammitynnyreissä, joista osa uusia ja osa 1-3 kertaan käytettyjä.

Tuoksusta löytyy keltaista luumua, ananasta, kuivattua sitruunaa, hitunen appelsiinin kuorta, tammea ja mineraalisuutta. Suussa viini jatkaa tuoksun jäljillä, napakka hapokkuus ja pieni mineraalinen klangi pitävät kypsää, intensiivistä ja vivahteikasta hedelmäisyyttä nätisti kontrollissa. Pitkä jälkimaku hoituu kypsän sitruunaisissa ja mineraalisissa tunnelmissa.

Celler Espelt Quinze Roures on tasapainoinen, hyvin kontrollissa pysyvä ja vivahteikas viini. 5 kk:n tammikäsittely tuke viinin rakennetta ja tuo sille lisää syvyyttä, muttei dominoi tilannetta millään tavalla. Itse maistelin viinin sinisimpukoiden ja spaghetin kera ja runsaammat äyriäisruoat ovat varmasti muutenkin hyvä vaihtoehto ruokakumppaniksi. Viiniä on tarjolla rajoitettu erä, joten kannattaa tarkistella Alkon nettisivujen kautta myymäläkohtaista saatavuutta. 4/5 staraa.