Valkoinen Bordeaux nautinnollisessa vaiheessa – Chateau Couhins Blanc 2001

Viinikaapin uumenissa hillottuja pulloja korkkaillessa toivoisi monesti osuvansa kunkin viinin oletettuun parhaaseen kehitysvaiheeseen tai ainakin edes sinne päin. Kokemus ja klassikkoalueiden vuosikertojen kartoitus auttavat kummasti osumatarkkuudessa, vaikka sataprosenttista onnistumista eivät nekään toki takaa. Juhannuksen kunniaksi päätin korkata pari vuoden 2001 Bordeaux´ta ja hakusessa oli klassikkokamaa, joissa olisi sekä selkeää kehittyneisyyttä että edelleen nuoruuden virtaa. Toinen pulloista oli Pessac-Leognanin Grand Cru Classé de Graves luokiteltu Chateau Couhins Blanc 2001.

Chateau Couhins on kasveja tutkivan instituutin omistama tila, jonka konsultteina ovat hääränneet mm. Denis Dubourdieu ja Valérie Lavigne. Kahdestakymmenestäviidestä hehtaarista valkoisia lajikkeita on noin kuuden hehtaarin verran ja viinit ovat olleet instituutin ulkopuolella kaupallisesti saatavilla vasta 90-luvun lopulta lähtien. Viljelyssä painotetaan ympäristöystävällisyyttä sekä luonnonmukaisuutta ja kellarilla käytetään hyvin niukasti uutta tammea.

Bordeaux’n vuosikerta 2001 oli Sauternes’n makeille huippukova ja Gravesin valkoisillekin varsin hyvä, mutta punaisille ei heti tuoreeltaan liiemmin hurrattu. Vaihtelevien sääolosuhteiden ja viileän loppukauden saattelemana satoa korjattiin monin paikoin poikkeuksellisen myöhään. Erityisesti Cabernet Sauvignon-vetoisten viinien ylle monet kriitikot asettivat tuoreeltaan isoja kysymysmerkkejä. Viinien kypsyttyä vuosikerta on kuitenkin niittänyt huomattavasti positiivisempia näkemyksiä myös punaisten osalta ja edustaa profiililtaan enemmän klassisen tyylikästä ja pidättyväistä tyyliä.

Tämä vahvasti Sauvignon Blanc-voittoinen viini on kypsynyt tammessa 9 kk. Intensiivisessä tuoksussa on mehiläisvahaa, kuivattua omenaa, hiukan ruohoisuutta ja häivähdys herukan lehteä. Mausta löytyy ilahduttavasti moniulotteisuutta, pituutta ja tyylikkyyttä korostavaa harmoniaa. Energinen ja Sauvignon Blancille tyypillisen terävä hapokkuus raikastaa tunnelmaa ja tammikin integroituu pakettiin oppikirjamaisen mallikkaasti.

Chateau Couhins 2001 on loistava Bordeaux´n valkoviini ja juuri sellaisessa vaiheessa, kuin toivoinkin sen olevan. Yhdeksäntoista vuoden mukanaan tuomat kehittyneet piirteet tuovat viiniin rutkasti moniulotteisuutta ja paiskaavat hyvässä yhteisymmärryksessä kättä intensiivisen, pirteän energisen ja pitkän makuprofiilin kanssa. Kaikki tämä lupailee viinille vielä hyvää potentiaalia jatkokehittymiselle. 5/5 staraa.

Galician punaisten sävyjen juhlaa – Peixe da Estrada 2016

Galician punaviinit ovat innostaneet jo pidemmän aikaa ja erityisesti monien Ribeiran Sacran viinien parissa on tullut vietettyä hienoja hetkiä. Ällistyksen kelloja kilisteltiin jälleen, kun pari päivää sitten lasiin kaatui Peixe da Estrada 2016.

Viinintekijät Jesús Olivares ja Curro Bareño ovat puuhailleet mm. Fedellos do Couton sekä Dani Landin projektien parissa Sierra de Gredosin nurkilla. Peixes asettuu Valdeorrasin ja Ribeira Sacran suunnille, mutta virallisten D.O.-alueiden ulkopuolelle. Tämä field blend pitää sisällään noin kolmanneksen korkealla kasvaneiden vanhojen köynnösten Menciaa. loppujen ollessa nippu paikallisia lajikkeita, kuten Mouraton, Bastardo, Grao Negro, Souson jne. Viininvalmistus noudattelee minimaalisen intervention linjaa. Käyminen on tapahtunut matalassa lämpötilassa villihiivoilla ja kokonaisin tertuin. Viini on kypsynyt isoissa vanhoissa tammitynnyreissä, eikä suodatuksia tai kirkastuksia ole tehty.

Lasista nousee upea paketti kypsää kirsikkaa, vadelmaa, yrttejä sekä havumetsän tuoksua. Makua hallitsee saumaton yhteispeli raikkaan, mehukkaan hedelmän, yrttisen mausteisuuden, ryhdikkään hapokkuuden, pehmeiden tanniinien ja maltillisen alkoholin kesken (12,5%). Maussa on syvyyttä, leveyttä ja pituutta sekä nyansseja vaikka muille jakaa, mutta tämän viinin juttu on poikkeuksellisen hieno harmonia ja seesteisyys.

Peixe da Estrada on erinomainen esimerkki Galician huikeasta punaviinimeiningistä ja innovatiiviset viinintekijät ovat onnistuneet jalostamaan alueen vanhojen tarhojen potentiaalin huikean moniulotteiseksi sekä tasapainoiseksi paketiksi. Espanjasta noin viidentoista euron hintalapulla ostettuna aivan järjettömän kova hinta-laatusuhde. 5 / 5 staraa.

 

Kanarian helmi – Matías i Torres Albillo Criollo 2016

Kanariansaarten lomailusirkuksen keskelle on ehkä äkkiseltään vaikea kuvitella mitään vakavasti otettavaa viinimeininkiä. Asiaan hieman enemmän perehtyneillekin mieleen tulee todennäköisesti lähinnä Teneriffan viinit, jotka ovat ehtineet keräillä jo jonkinlaista suitsutusta maailmalla. Omalle kohdalle osuneista Kanarian viineistä toistaiseksi mielenkiintoisin löytyy kuitenkin Teneriffan läntiseltä naapurisaarelta, La Palmalta. Matías i Torres Albillo Criollo on tilaa isänsä viinijalanjäljissä luotsaavan Victoria Torresin taidonnäyte korkealla (n. 1200 m) vulkaanisessa maaperässä kasvavien varttamattomien köynnösten rypäleistä.

Albillo Criollo on melko tuntematon rypäle, mutta vahvasti näyttää siltä, että se olisi oma lajikkeensa, eikä sukua Manner-Espanjassa hieman yleisemmin tavattaviin Albillo-lajikkeisiin.

Matías i Torresin tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin ja viinit valmistetaan minimaalisen käpälöinnin taktiikalla. Tämän Albillo Criollon mehut on puristettu kokonaisista tertuista ja viini on käynyt spontaanisti terästankissa, missä se on myös kypsynyt 8 kk sakkojensa seurassa. Erittäin intensiivisestä tuoksusta erottaa reilusti vulkaanista mineraalisuutta, kypsää omenaa, mehiläisvahaa ja hiukan merilevän vivahdetta. Intensiivinen meininki jatkuu myös suussa. Viinistä löytyy paljon erilaisia nyansseja, syvyyttä ja energisyyttä, mutta paketti pysyy kuitenkin ihailtavan nätisti kontrollissa.

Matías i Torres Albillo Criollo on kyllä todella huikea viini, eikä Espanjan hinta hieman parin kymmenen euron päälle näin hienosta tavarasta paljon päätä huimaa. Täydet 5 / 5 staraa.

 

Biodynaaminen helmi Pfalzista – Pflüger Herrenberg Riesling 2013

Pfalzin Bad Dürkheimissa sijaitsevalla Pflügerin viinitilalla on pitkä historia luomuviljeyssä ja nykyään Alexander Pflügerin pyörittämä tila on viljellyt noin 20 hehtaarin kokoisia tiluksiaan Biodynaamisin periaattein kymmenisen vuotta. Herrenberg Riesling tulee nimensä mukaisesti erittäin tunnetulta, jo 1800-luvun tarhaluokituksissa korkealle arvostetulta Ungsteiner Herrenbergin Grosse Lage-tarhalta. Herrenbergin kalkkikivinen ja savinen maaperä tuottaa mineraalisia sekä tyylikkään hedelmäisiä viinejä.

Pflügerin Herrenbergin Riesling-rypäleet tulevat aurinkoisten, kaakkoon suuntautuvien rinteiden vanhoista köynnöksistä ja käyminen on tapahtunut terästankeissa. Kullankeltaisen viinin tuoksu on todella intensiivinen ja siitä löytyy kypsää sitruunaa, limeä, omenaa, persikkaa sekä runsaasti mineraalisuutta. Kuiva (3,2 g/l sokeria) ja nautinnollisen hapokas (8,7 g/l) sekä upeasti kontrolloitu ja fokusoitunut makuprofiili jatkaa vahvan mineraalisisssa tunnelmissa. Hedelmäsektorilla pysytellään kypsän sitruunan, limen ja persikan suuntaviivoilla. Erittäin pitkässä jälkimaussa korostuu raikas sitruuna sekä hieman suolaiseltakin tuntuva mineraalisuus.

Pflüger Herrenberg Riesling on todella intensiivinen, fokusoituneen hedelmäinen ja runsaan mineraalinen viini. Huikea kokonaisuus pistää sukat pyörimään jaloissa ja monivivahteinen maku pysyttelee suussa suorastaan järkyttävän pitkään. Rakenteensa ja tiukan hapokkuutensa puolesta viinille voi helposti luvata suotuisan kehityskaaren vuosikausiksi eteenpäin. Toisaalta viini on jo nyt niin herkullisessa vireessä, että ainakin omalla kohdalla pidemmät säilömisoperaatiot tulevat olemaan työn ja tuskan takana. Pflügeriä ei valitettavasti ainakaan kirjoitushetkellä löydy Alkon valikoimista, mutta ainakin tätä Herrenbergiä löytyy Tallinnan Livikosta erinomaiseen 14,5 euron hintaan. 5 / 5 staraa.

 

Mencian riemua Ribeira Sacrasta – Castro Candaz A Boca do Demo 2013

Raúl Pérez on kaikille Pohjois-Espanjan viinitouhuja seuranneille tuttu hahmo. Bierzosta kovan viinintekijän maineeseen kavunnut heppu on tehnyt omien menestysviiniensä lisäksi yhteistyötä lukuisten muiden viinintekijöiden kanssa. Pérez tuntuu nykyisellään heiluvan muhkean partansa kanssa mukana niin monissa projekteissa, että kärryillä pysyminen alkaa olla mahdotonta. Nykymaineensa hohdolla Pérez nostaa jo pelkällä nimelläänkin monen viiniprojektin arvoa, vaikka luonnollisestikaan aivan kaikki eivät ole sitä ihan kirkkainta timanttia. Pérezin toimintatavat nojaavat ennemmin perinteisiin ja minimaalisen intervention suuntiin, kuin moderneihin kikkailuihin. Jostain haastattelusta muistelen lukeneeni Pérezin summanneen viinitarhojen hoitofilosofiaansa jotakuinkin niin, ettei niitä käytännössä juurikaan hoideta. Yksi tälläisen lähestymistavan viini tuli korkattua jokin tovi sitten piiiiitkään kypsyneen Illilän tilan luomukaritsan potkalle.

Castro Candaz Boca do Demo 2013Castro Candaz on Ribeira Sacrassa pyörivä Raúl Pérezin ja Rodrigo Méndezin yhteistyöprojekti ja A Boca do Demo projektin lippulaivaviini. Pulloon on puristettu lähinnä Chantadan kylän viileämmillä ja erittäin jyrkillä rinteillä kasvavien 70-120-vuotiaiden köynnösten Menciaa. Joidenkin lähteiden mukaan mukana saattaisi olla myös pieniä määriä muita paikallislajikkeita. Pitkä maseraatio kokonaisilla tertuilla, vuoden mittainen kypsytys isoissa tynnyreissä. Viininvalmistuprosessi on jo alkeellisten olosuhteidenkin pakosta nojannut vahvasti vanhoihin sekä perinteisiin toimintatapoihin. Viiniä ei ole myöskään kirkastettu tai suodatettu.

Melko intensiivistä tuoksua hallitsee savuisuus, punasävytteinen marjaisuus, yrtit ja havunneulaset. Keskitäyteläisen viinin maku seurailee tuoksua ja yrteillä viritetty kypsä, mutta raikas kirsikkaisuus pitää hommaa hallussa. Silkkinen tekstuuri, nätisti tasapainottava napakka hapokkuus ja kypsät, taka-alalla sopivasti kihelmöivät tanniinit. Erinomainen harmonia ja rytmi, viinissä on kaikki kohdallaan, upeasti syvyyttä sekä sopiva annos kiehtovan rosoista luonnetta. Tämähän on jotakuinkin täydellistä Ribeira Sacran Menciaa, joten 5/5 staraa.

Chateau Paquita 2013 – Naturaalia ja persoonallista Mallorcaa

Chateau Paquita on Montsantista lähtösin olevan Eloi Cedó Perellón harrastustoimintana vuonna 2010 alkanut sivuproggis, joka pölähti pienimuotoiseen kauppalliseenkin jakeluun 2012 alkaen. Eloi Cedón viinimatka on kulkenut Prioratin ja Chilen kautta Mallorcalle ja Apol.lonia Viticultors 4 Kilos’n viinintekijäksi. Itse törmäsin tähän viiniin pienessä viinikaupassa Mallorcalla, kun höpöttelimme kauppiaan kanssa mielenkiintosista paikallislajikkeista sekä niistä “autenttisia” viinejä valmistavista tyypeistä. Poistuin kaupasta mukanani pullolliset Chateau Paquitaa sekä jo aiemmin blogissa käsiteltyä Supernovaa.

chateau-paquitaChateau Paquita valmistetaan luonnonmukaisesti kasvaneista (ei sertifioitu) rypäleistä. Punaviinien valmistuksessa on mukana hyvin lyhyt kypsytys kätetyissä 500 litran tammiastioissa, ei suodatusta, ei kirkastusta, ei lisättyjä sulfiitteja eikä kaupallisia hiivoja. Chateau Paquitan sisältö on voittopuolisesti saaren alkuperäislajikkeita (45% Callet, 30% Mantonegro ja 25% Monastrell)

Läpikuultavan punaisen viinin villissä tuoksussa on punaista kirsikkaa, yrttejä, lantaa ja pippuria. Suussa keskitäyteläinen viini on yllättävän kepeä ja raikas, jonka punaista hedelmää virittää runsas mausteisuus ja yrttisyys. Hapokkuutta löytyy mukavasti, tanniinisuuden asettuessa melko maltilliselle tasolle. Kokonaisuutena viini on erittäin kiehtova, persoonallinen ja elämyksellinen. Huomioitavaa on myös kuuman saaren punaviiniksi epätyypillisen maltillinen alkoholitaso – 12,5%.

Chateau Paquita on äärimmäisen persoonallinen ja kiehtova viini. Tämän viinin hienouden pointti on kaikessa muussa, kuin teknisessa virheettömyydessä tai pilkulleen viimeistellyssä rakenteessa. Chateau Paquita tuskin miellyttää ihan “jokajamppaa”, mutta nautinto on taattu niille, jotka hakevat hieman massasta poikkeavaa ja mielenkiintoisempaa tavaraa. Viinin kylkeen grillailtiin onnistuneesti yrttimarinoitua possua ja ruusukaalia. 5/5 staraa

Meunierin juhlaa – Francoise Bedel Origin’ Elle Extra Brut

Vuosien saatossa olen todennut saavani enemmän “kiksejä” siitä, että löydän jonkun kohtuuhintaisen ja herkullisen pientuottajan pullon, kuin siitä, että saan mahdollisuuden siemailla jotain superkallista ja maailmankuulua luksustason superhyperkamaa. Erityisen hyvin tämä linjaus on näyttänyt toimivan samppanjan kohdalla, sillä omaan kaappiin tulee nykyään ostettua lähinnä pienempien tuottajien mielenkiintoisia käyttöpulloja sekä aniharvoin joitakin yksittäisiä kohtuuhintaisia vintage-samppanjoita.

Francoise Bedel Origin' Elle Extra BrutFrancoise Bedel on Marnen laaksoon paikantuva tuottaja, joka on toiminut biodynaamisesti vuodesta 1998. Tarhoilla kasvaa pääosin Meunieria sekä lisäksi 13 % Chardonnay’ta ja 9 % Pinot Noiria. Kesällä kotiterassilla korkattu Origin’ Elle on voittopuolisesti Meunier (Meunier 84%, Chardonnay 12%, Pinot Noir 4%). Suurin osa viinistä on vinifioitu terästankeissa, mutta 5% on viettänyt aikaa myös tammessa. Sakkakypsytys 5 vuotta ja niukka Extra Brut dosage, eli sokeria 3,65 g/l.

Tuoksussa on omenaa ja omenan kotaa, kuivattuja hedelmiä ja hiukan tummempaakin marjaisuutta. Paahteisuus on selkeästi esillä, muttei varsinaisesti dominoi nenätuntumaa. Suussa ryhdikäs viini tuo omenoiden lisäksi vahvemmin esiin tummaa marjaisuutta, vivahteikasta mausteisuutta ja mineraalisuutta. Elegantti ja tiivis kuohu johdattelee pitkään mausteiseen ja mineraaliseen jälkimakuun.

Francoise Bedel Origin’ Elle Extra Brut rakentuu selkeästi enemmän melko voimakkaan rungon ympärille, kuin yltäkylläisen tai kosiskelevan hedelmäisyyden varaan. Vahvan rungon kyydissä on kuitenkin juuri sopiva määrä hedelmäisyyttä, joka tasapainottaa pakettia ja tuo sille lisää kulauteltavuutta. Aivan loistava paketti ryhtiä, tasapainoa sekä mielenkiintoista moniulotteisuutta. Kun Ranskasta löytää pullollisen Origin’ Ellea 25-30 € haarukassa, on todettava viinin olevan enemmän, kuin jokaisen pulitetun sentin arvoinen. 5/5 staraa.

Ribera del Dueron helmi – Dominio de Pingus

Kevään viinimatka Espanjassa jatkui Ribera del Dueron puolelle ja ensimmäinen aamu alkoikin todella kovissa merkeissä, sillä vuorossa oli maineikas Dominio de Pingus. Tanskassa syntynyt Peter Sisseck ajautui aikoinaan setänsä viinitilalle Bordeaux’hon ja on ammentanut sieltä myös viinioppinsa. Ribera del Duero ei ollut varsinaisesti Peterin ykkössuunnitelmissa, mutta 80-luvun lopulla alueella tarhahankintoja tehdessä asiat loksahtelivat siihen malliin, että 90-luvun alussa Peter päätyi työskentelemään Hacienda Monasteriolle. Lämmin vastaanotto ja alueen potentiaali käynnistivät nopeasti haaveet ja suunnitelmat myös omasta projektista. Ensimmäiset viinitarhat Peter kertoo valinneensa pelkällä intuitiolla, tosin puoliksi virnuillen. Sopiva bodegakin löytyi päivittäisen työmatkan varrelta. Alussa Peter paiski päivät hommia Hacienda Monasteriolla ja yöt omalla tilalla.

Hankitut tarhat olivat jo valmiiksi luomuviljeltyjä ja vuodesta 2000 Dominio de Pingus on ollut biodynaaminen, lukuunottamatta sopimusviljelijöiden kanssa yhteistyössä valmistettavaa PSI’tä. Osa biodynaamisista opeista on ammennettu ranskalaisilta asiantuntijoilta ja loppu on pitänyt vain opetella itse. Peter kertoo biodynaamisuuden merkitsevän hänelle sitä, että annetaan tarhojen herätä eloon ja biodiversiteetin kukoistaa. Esim. kasvien kannalta hyödyllinen mykorritsa-aktiviteetti köynnösten juuressa on biodynaamisesti viljellyillä tarhoilla suurempaa. Peterin mielestä nykyviljelyssä ajatellaan asioita liikaa ihmisen toimenpiteiden kautta, vaikka itseasiassa kasvu tapahtuu itsestään. Viinipiireissä puhutaan paljon siitä, ettei biodynaamista viiniä todennäköisesti pysty erottamaan sokkona muiden joukosta. Sisseckin mielestä kyse ei ole niinkään sokkotunnistamisesta, vaan siitä, että voi maistaa selkeämmin kaiken sen talentin mitä viinin taustalta löytyy. Pingus1s

Dominio de Pinguksen toiminnassa on mielenkiintoinen kontrasti toisaalta viinitarhojen ja kellarityöskentelyn minimaalisen käpälöinnin ja taas toisaalta huippuvarustellun laboratorion ja aktiivisen tieteellisen tutkimustyön välillä. Pingus tekee tiivistä yhteistyötä yliopistojen kanssa selvittääkseen tieteellisiä perusteita erilaisille toimille tarhoilla ja kellarissa. Toimenpiteitä ei haluta tehdä pelkillä mutu-fiiliksillä, vaan asioille etsitään selityksiä ja perusteita myös tieteellisesti.

Sadonkorjuu tapahtuu vuorokauden viileimpinä tunteina aamuyöllä. Vain parhaat ja terveimmät rypäleet kerätään, ensimmäinen valikointi tehdään jo tarhoilla, seuraavat kellarilla. Pingus suosii mahdollisimman pitkälle whole bunch-fermentaatiota ja valmistuksen aikana pysytellään minimaalisen käpälöinnin linjalla. Jokaisesta käymiserästä kerätään tarkat tiedot, jotta voidaan jo ennakolta arvioida mahdollisia ongelmia ja varautua niihin.Pingus2

Maistelusessio piti sisällään PSI 2014, Flor de Pingus 2014 ja 2015 sekä Pingus 2014 ja 2015. PSI’stä löytyy blogista jo aiemmat postaukset vuosikerroista 2008 ja 2009. Vuodesta 2011 lähtien PSI on sisältänyt 10% Garnachaa, joten makuprofiilikin on hieman muuttunut pehmeämpään ja floraalisempaan suuntaan. Flor de Pingus on 100% Tempranillo, jonka rypäleet poimitaan 22 hehtaarin alueelta, pariltakymmeneltä eri palstalta. Viini käy terästankeissa ja kypsyy 16-18 kk tammessa, josta 25 % uutta. Pingus on niinikään 100% Tempranillo 4,5 hehtaarin alalta, seitsemältä eri palstalta. Käyminen avoimissa tammisäiliöissä, kypsytys 20-22 kk ranskalaisissa tynnyreissä, ei lainkaan uutta tammea. Käytössä olevan tammen laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota.

Vuosikerran 2014 Flor de Pingus ja Pingus vaikuttivat hieman pidättyväisiltä ja hillityiltä, kun taas vuosikerta 2015 on selkeästi avoimempi, rehevämpi ja villimpi. Tyylillisesti molemmat viinit ovat samalla linjalla ja niistä löytää selkeitä Bordeaux-vaikutteita. Ribera del Dueron täyteläiseen perustyyliin verrattuna näissä on poikkeuksellisen ilmava meininki, elegantti rakenne sekä upea tasapaino. Moniulotteinen tummien marjojen, mausteisuuden ja kukkaisuuden rakentama makusektori pysyy hienosti kontrollissa tiukan hapokkuuden sekä hienojakoisen tanniinirakenteen kyydissä. Tammi integroituu todella nätisti muuhun kokonaisuuteen. Makuprofiililla mitattuna matka Flor de Pinguksesta Pingukseen ei ole valtavan pitkä, mutta on pakko myöntää, että Pinguksen harmonia ja eleganssi on jotain sellaista, mitä en ole espanjalaisten viinien osalta aiemmin kokenut.

Vaikken olekaan kalliiden ikoniviinien suuri kannattaja, nämä maistettuani on todettava viinien olevan täysin maineensa arvoisia. Hintapolitiikka potkii Pinguksen kohdalla 3- ja 4-numeroisilla lukemilla pahasti päähän (Alkon erikoisvalikoima 772,80 €), mutta kysyntä ylittää helposti tarjonnan joka vuosi. Flor de Pingusta uskaltaisin jopa väittää noin 80 € pullohinnalla (Alko 84 €)  suhteellisen hyväksi ostokseksi. Hyvän vuosikerran osuessa kohdalle joku voi pitää näitä jopa sijoituskohteina.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Täydellisen Chardonnayn jäljillä – Jean-Pierre Michel Viré-Clessé Terroirs de Quintaine 2010

Joulun aikoihin on ollut tapana iskeä pöytään jonkinlaista blinisettiä, jonka kaveriksi useimmiten korkataan samppanjaa ja aika usein myös joku valkkari. Tällä kertaa hakusessa oli joku kiva Chardonnay ja kun ne tyylikkäimmät Chardonnayt (ilman kuplia) tuppaavat tulemaan Burgundista, pääsi kyseistä valkoviinin virkaa toimittamaan Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé vuodelta 2010.

Jean-Pierre Michel Viré-Clessé v2Jean-Pierre Michel on aloitellut viinitarhoilla ja kellarissa työskentelyä perheensä tilalla (René Michel) jo 80-luvulla. Reilun parinkymmenen vuoden jälkeen hän päätti kuitenkin ryhtyä oman tiensä kulkijaksi ja perusti oman tilansa vuonna 2004. Nykyään viljelyn alla on noin 8 hehtaaria tarhoja Quintainessa, eteläisessä Burgundissa. 90-luvun lopussa syntynyt Viré-Clessé on tarkemmin haarukoituna Clessé’n, Laizén, Monbellet’n ja Viré’n kylien yhteinen apellaatio, joka tuottaa ainoastaan Chardonnay-valkkareita. Jean-Pierre Michelin tarhoista 1,5 hehtaaria kuuluu Mâcon-Villages-osastoon, 1,5 hehtaaria on valjastettu Sur le Chêne-lippulaivatarhalle ja loput 5 hehtaaria on Viré-Clesséä. Tarhojen köynnökset ovat keskimäärin noin 50-vuotiaita ja niistä pidetään huolta luonnonmukaisesti, tiukasti ympäristöä kunnioittaen. Myös viinien valmistus tapahtuu rauhallisesti ilman kikkailuja, mahdollisimman “luonnollisin” menetelmin.

Terroirs de Quintaine on käynyt hitaasti luonnonhiivoilla terästankeissa ja kypsynyt sakkojensa kanssa noin vuoden päivät. Ensimmäisen kaadon jälkeen nokkaan puskee punaista omenaa, ananasta ja paahteista meininkiä. Seuraava kaato isompaan lasiin saa viinin avautumaan huomattavasti paremmin ja mukaan saadaan hunajaa, pientä pähkinäisyyttä sekä tyylikästä mineraalisuutta. Viini on rungoltaan varsin jämäkkä ja hedelmäisyys melko runsasta, mutta tiukka hapokkuus saa kaiken toimimaan äärimmäisen hienosti yhteen ja balanssi on loistavalla tolalla.

Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé on omaan makuuni nähden jotakuinkin täydellinen tyylilajinsa edustaja. Se tuo moniulotteisella tavalla esiin tyypilliset Chardonnayn piirteet, on samaan aikaan tyylikkään klassinen, mutta myös riittävän vivahteikas sekä erittäin tasapainoinen. Blinien kanssa meni kyllä tällä kertaa enimmäkseen samppanjahommiksi, mutta kyllä tätä herkkua oli ilo siemailla ihan sellaisenaankin. Mahtava Chardonnay, joten täydet 5 / 5 staraa. Ranskalaisen viinikaupan 15-16 euron hankintahinta saa suorastaan karjumaan riemusta!

 

Upeasti ikääntynyt portugalilainen – Esporao Branco Reserva 2000

Onhan se nyt jossain määrin yllätyksellistä, että nimenomaan ranskalaisesta viinikaupasta löytyi 15-vuotias Esporao Reserva Branco. Siinä mielessä riskiostos, että Portugalin valkkareiden ikääntymisestä ei itselläni ollut ennen tätä käytännössä minkäänlaisia kokemuksia. Ulkoisesti siisti ja nestemääränsä puolesta erinomaisesti säilynyt puteli sekä 15 euron hintalappu eivät päätä jäädyttäneet, joten arpa oli heitettävä. Heti korkkauksen jälkeen kävi selväksi, että oltiin loisto-ostoksen äärellä.

esporao1970-luvun alussa perustettu Esporao hoitaa hommat viljelystä lähtien aina kellarityöskentelyyn saakka modernilla meiningillä. Talo on maassaan iso tekijä ja tehnyt mainioiden viiniensä kautta koko Alentejon aluetta tunnetummaksi maailmalla.

Lasiin lorisi upean väristä, meriphkan eri sävyjä muistuttavaa kamaa. Tuoksusta löytyi kiehtovasti ikääntynyt ja oksidoitunut setti hunajaa ja kuivattuja hedelmiä. Paletilla varttunutta, kuivaa hedelmäisyyttä, jolle kivasti virkeytensä säilyttänyt hapokkuus antoi taustatukea. Se, mikä tekee tästä viinistä loistavan, on kaikkien eri osa-alueiden saumaton harmonia yhdistettynä tyylikkäästi ikääntyneen viinin moniulotteisuuteen. Jälkimaku oli pitkä, kuiva ja sitä maiskutteli mielellään niin pitkään, että olikin jo aika ottaa seuraava kulaus.

Esporao Reserva Branco oli todella upeasti ikääntynyt valkoviini, jonka ulosanti ei pahemmin jättänyt toivomisen varaa. Jos tyylillisesti esim. Lopez de Heredian Viña Tondonia Blancot uppoaa, niin sitten kyllä uppoaa tämäkin. Mainio kumppani myös kantarellikastikkeelle. 5 / 5 staraa.