Päätimme viinibloggaajien kanssa tempaista taas pitkästä aikaa yhteispostauksen ja pienten pohdintojen jälkeen postauksen kohteeksi valikoitui Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Travaglini Gattinara. Muiden blogien postaukset samasta viinistä pääset lukemaan klikkailemalla postauksen lopussa olevista linkeistä.
Barbarescon ja Barolon suitsutuksen jalkoihin jää muutamia varsin mielenkiintoisa, pienempiä Nebbiolo-alueita pohjoisessa Italiassa. Yksi näistä on Gattinara. Alueen maaperä on kivisempää ja pitäen sisällään mm. graniittia ja vulkaanisia komponentteja. Alueelta löytyy muutama suurempi ja tunnetumpi tuottaja, joista yksi on Travaglini. Omat ensikosketus Travagliniin osuu joskus aikoinaan risteilyltä ostettuun vuoden -97 Tre Vigne-pulloon. Ostopäätös taisi syntyä erikoisen pullon ja vieressä kököttänyttä Gajan Sperssia huomattavasti miellyttävämmän hintalapun perusteella. Hyvin todennäköisesti tuo viini tuli juotua aivan liian nuorena ja ilman sen syvällisempää ymmärrystä sen hienouksista. Jotain taisi kuitenkin painua mieleen jo silloin, koska harvemmin on sen jälkeen tullut kuljettua maistamatta ohi kohdalle osuneista Gattinaran Nebbioloista.
Useimpien Alkojen hyllyiltä löytyy tällä hetkellä Travaglinin Gattinaran vuosikertaa 2011. Lasissa viinistä löytyy tyypillistä ja klassista Nebbiolo-meininkiä, tiilenpunaiseen sävyyn taittuvasta väristä lähtien. Tuoksusta nousee punaista kirsikkaa, karpaloa, pientä savuisuutta, syysmetsän märkiä lehtiä sekä setripuuta. Paletilla varsin intensiivinen hedelmäosasto pysyttelee hillitysti keskitäyteläisissä meiningeissä, mutta viinityylille tunnusomaisen reilu, kypsä tanniinisuus, korkea hapokkuus sekä hieman keskitasoa korkeampi alkoholi nostavat suutuntuman jämäkämmälle tasolle. Pitkä jälkimaku hoituu punaisten marjojen ja mausteisuuden merkeissä.
Travaglini Gattinara 2011 tarjoilee laadukkaan, tasapainoisen ja klassisen Nebbiolo-esityksen, ollen myös hinta-laatusuhteella mitattuna Alkon parasta Nebbiolo-tarjontaa. Viini on vielä elinkaarensa alkuvaiheissa, joten muutamat lisävuodet kellarin puolella tuovat vielä roimasti lisää avoimuutta, tasapainoa ja ulottuvuuksia. Jos päätyy korkkailemaan viiniä jo tässä vaiheessa, kannattaa viinille antaa reilusti happea ja ruokapöydässä on järkevää taklailla reilua tanniinisuutta vaikkapa punaisen lihan, suolan ja rasvan avulla. Itse kulauttelin viinin paahdetulla prosciuttolla tuunatun sienirisoton kanssa ja hyvinhän tuokin yhdistelmä tuntui toimivan. Vahvat 4/5 staraa.
Lue myös muiden blogien postaukset: – Loppasuut – Pullon henki – Rypäleistä viis! – Viinihullun päiväkirja – Viinikartta – Viinikupla – Wine and Finland – Wineserver –
Castro Candaz on Ribeira Sacrassa pyörivä Raúl Pérezin ja Rodrigo Méndezin yhteistyöprojekti ja A Boca do Demo projektin lippulaivaviini. Pulloon on puristettu lähinnä Chantadan kylän viileämmillä ja erittäin jyrkillä rinteillä kasvavien 70-120-vuotiaiden köynnösten Menciaa. Joidenkin lähteiden mukaan mukana saattaisi olla myös pieniä määriä muita paikallislajikkeita. Pitkä maseraatio kokonaisilla tertuilla, vuoden mittainen kypsytys isoissa tynnyreissä. Viininvalmistuprosessi on jo alkeellisten olosuhteidenkin pakosta nojannut vahvasti vanhoihin sekä perinteisiin toimintatapoihin. Viiniä ei ole myöskään kirkastettu tai suodatettu.
Yksi mainio lajinsa edustaja on jokunen tovi sitten korkkaamani Wachtstetterin Felix Lemberger 2012. Pfaffenhofenissa, Heilbronnin lähettyvillä tarhojaan viljelevä Rainer Wachtstetter hyppäsi perheensä viinitalon hommiin 90-luvulla ja otti loputkin ohjat käsiinsä 2000-luvun alussa. Talon vuosituotanto on nykyään noin 110000 pulloa, joista kolmannes on Lembergeriä. Wachtstetterin viineissä ei suosita liikoja suodatuksia ja punaviinien tammikypsytykset hoidetaan asiallisen kontrolloidusti. Pfaffenhofenin tarhoilta tuleva Felix sijoittuu VDP:n laatuluokituksessa Ortswein-kategoriaan eli kyse on ns. kyläviinistä.
Chateau Paquita valmistetaan luonnonmukaisesti kasvaneista (ei sertifioitu) rypäleistä. Punaviinien valmistuksessa on mukana hyvin lyhyt kypsytys kätetyissä 500 litran tammiastioissa, ei suodatusta, ei kirkastusta, ei lisättyjä sulfiitteja eikä kaupallisia hiivoja. Chateau Paquitan sisältö on voittopuolisesti saaren alkuperäislajikkeita (45% Callet, 30% Mantonegro ja 25% Monastrell)
Kirjallisuudessa Juan Garcia kuvataan melko suurisatoiseksi lajikkeeksi, jonka tummat rypäleet ovat alttiita homeille. Pitkään kypsyessään rypäleet alkavat kurtistua, jolloin myös sokerikonsentraatio kasvaa.
Tarhojen maaperä koostuu punasavesta, kalkkikivestä, hiekasta ja sorasta. Alueen biodiversiteettiä edesauttaa mm. se, että kylän 3000 hehtaarin viljelyalasta vain kolmannes on viinitarhoja, lopun koostuessa viljapelloista sekä metsistä. Starttasimme päivän pitkään La Horrassa viiniä viljelleen ja vuonna 2001 viininvalmistukseen laajentaneen 
Kaikki Figueron viinit ovat siis 100% Tempranilloa, Roble ja Crianza muodostavat noin 80% koko talon tuotannosta. Paras hinta-laatusuhde paikantuu ylläolevan kuvan pulloihin, joista löytää kivasti kontrolloitua hedelmää sekä tyylikkäästi integroituvaa tammisuutta. Figuero 4 Roble 2014 (Espanjassa ~9 €), rypäleet 15-25-vuotiaista köynnöksistä, kypsynyt 4 kk amerikkalaisissa (75%) ja ranskalaisissa (25%) tammitynnyreissä, joista puolet uusia. Tuoksun tummasta kirsikkasta siirrytään sujuvasti kuivaan ja kontrolloituun, tummasävytteiseen hedelmään. Hyvä hapokkuus, kypsä tanniinisuus ja ilahduttava bitterisen rouhea lopetus, joka antaa poikkeuksellisen luonteikkaalle Roble-viinille kivan loppusilauksen. Figuero 12 Crianza 2013 (Espanjassa 14-15 €) Rypäleet 800-840 m korkeudesta 40-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 12 kk käytetyssä amerikkalaisessa (60%) ja ranskalaisessa (40%) tammessa, kahden vuoden pullokypsytys. Kehittynyttä marjaisuutta, Roblea tummempi sävy, mausteisuutta, hedelmä pysyy kuivana ja hyvässä kontrollissa, kypsät tanniinit, tasapainoinen paketti. Viñas Viejas 2012 (Espanjassa 23-24 €) Rypäleet yli 50-vuotiaista kynnöksistä La Horran kaakkoisosan tarhoilta. Kypsytys 15 kk uudessa ranskalaisessa tammessa, vuoden pullokypsytys. Tummaa marjaisuutta ja elegantisti integroituvaa tammisuutta, runsaat ja vielä tässä vaiheessa hiukan kireätkin tanniinit, erittäin pitkä jälkimaku. Upean rakenteen viini, jossa vanhan maailman eleganttia tyyliä, muutaman vuoden kypsytyksellä kehittynee vieläkin upeammaksi kokonaisuudeksi. Figuero 15 Reserva 2011 (Espanjassa 25-26 €) Rypäleet 800-840 metrin korkeudesta yli 60-vuotiaista könnöksistä. Kypsytys 15 kk uudessa 225 l amerikkalaisessa (50%) ja ranskalaisessa (50%) tammessa, pullokypsytys 2 vuotta. Tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, luumua, yrttejä. Edelliseen verrattuna hdelmeäsektori runsaampi ja kypsempi Myös tammi voimakkaammin esillä. Tyyliltään selkeästi klassinen Ribera.
Talon lippulaivasektorin kalliimmat pullotteet nojailevat selkeästi muhkeamman, kypsemmän hedelmän sekä ronskimman tammipläjäyksen suuntaan. Milagros 2010 (Espanjassa 40-45 €) Rypäleet yli 60-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 16 kk uusissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä, pullokypsytys 3 vuotta. tuotanto 5000 ploa. Marjajogurttia muistuttava pureksittava hedelmäisyys, paljon paksua kypsää hedelmää ja kypsät, mutta reilut tanniinit. Noble (Espanjassa 65 €) Rypäleet kolmelta eri palstalta yli 70-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 21 kk uudessa ranskalaisessa tammessa ja pullokypsytys 18 kk. Tuoksussa after eight-suklaata ja hyvin tummaa marjaisuutta, yrttejä, salmiakkia, sikarilaatikkoa. Muhkean kypsässä hedelmäisessä maussa tuntuu myös pientä makeutta (sokeria 2 g/l), kypsät ja pehmeät tanniinit, samettinen jälkimaku. Tinus 2011 (Espanjassa 250 €) 1000 ploa. Yhden tarhan viini yli 80-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 22 kk uusissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä, pullokypsytys 15 kk. Tupakkaa, yrttejä, minttua, melko runsas hedelmä, mutta esim. Nobleen verrattuuna tiukemmassa kontrollissa, maun loppuosassa tummaa suklaata ja hieno tanniinirakenne.
Fariñalla on fokus vahvasti tarhatyöskentelyssä. Viljelyn alla on noin 300 hehtaaria, joiden lisäksi erityisesti vanhojen köynnösten rypäleitä ostetaan 17:lta sopimusviljelijältä. Työskentely tapahtuu ympäristöä ja luontoa kunnioittaen, 65 hehtaaria ollaan parhaillaan sertifioimassa virallisesti luomuksi. Pitkä kokemus Torossa on rakentanut Fariñalle erinomaisen pohjan ymmärtää aluetta ja sen luonnetta. Kun perusasioiden kanssa ei ole tarvinnut enää pahemmin painia, on jäänyt aikaa ja energiaa tehdä kehitystyötä sekä monenlaisia kokeiluja. Osalla tarhoista on testattu alueelle epätyypillisen tiheitä istutuksia, taka-ajatuksena köynnösten kovempi keskinäinen kilpailu vähäisestä vedestä. Tiheämmin istutetut köynnökset tuottavat Manu Fariñan mukaan pienempikokoisia ja konsentroituneempia rypäleitä. Lisäksi on tehty mm. erilaisia lajikekokeiluja. Tarhoilla on kasvanut mm. Marsannea, Albariñoa sekä Pinot Gris’tä ja Albilloa.
Viinintekemisessä hyödynnetään mm. Bordeaux’sta hankittuja oppeja, Toron olosuhteisiin soveltaen. Kellarista löytyy isoja terästankkeja, 16000 litran tammisäiliöitä ja iso liuta perinteisiä Bordeaux-tynnyreitä. Ranskalaisen ja amerikkalaisen tammen lisäksi testejä on tehty jopa 18:lla erilaisella puulaadulla.
Kaikille Fariñan viineille ominaista on erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Huomioitavaa on myös se, että lähes poikkeuksetta viinien alkoholitasot pysyttelevät ~13,5%:n paikkeilla, mikä ei ole alueella mikään itsestäänselvyys. Fariña on perustavaa laatua oleva osa Toron viinien historiaa sekä nykysuuntausta, ja osoittanut myös olevansa edelleen vahvasti mukana pelissä. Siinä missä monet muut uudet ja kiiltävät viinitalot porskuttavat Torossa nuoruuden innollaan, tekee Fariña kylmänviileästi omaa duuniaan varmalla otteella. Valitettavasti Fariñan viinejä ei kirjoitushetkellä ole saatavilla Suomessa.