Viikon Copa – Lanzerac Cabernet Sauvignon Merlot Petit Verdot 2015 (Alko 13,89 €)

Etelä-Afrikan Stellenboschissa viinejä tuottavan Lanzeracin pullot tulivat itselleni tutuiksi joskus ehkä viitisentoistavuotta sitten. Nyt en ihan tarkkaan muista oliko viinejä tuolloin myynnissä Alkossa, Ruotsin laivoilla vai lentokentillä, mutta korkkailtua tuli yksi jos toinenkin pullo tuottajan Merlot’ta ja Pinotagea. Hauskaa on myös huomata, että pullon ulkoasu muistuttaa kovasti niitä mielikuvia, joita vanhoilta hyviltä ajoilta on verkkokalvoille syöpynyt.

Nyt Alkon hyllyvalikoimiin on pölähtänyt Lanzerac Cabernet Sauvignon, Merlot & Petit Verdot-blendi, jonka WO-alkuperäluokitus sijoittuu Stellenboschissa hieman tuntemattomammalle WO Jonkershoek Valleyn alueelle.

Rypäleet ovat kasvaneet graniittisessa maaperässä 100-500 m korkeudessa. Kukin rypälelajike on käytetty erikseen ja lopullinen sekoitus on tehty ennen pullotusta. Kypsytys 14 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Tumman viinin melko intensiivisestä tuoksusta löytää kypsää karhunvatukkaa, mustaherukkaa, savua ja yrttistä mausteisuutta. Suussa viini tuo esiin erittäin täyteläisen ja rotevan luonteensa; paljon hillomaista ja kypsää, tummasävytteistä hedelmäisyyttä ja tammen tuomaa paahteisuutta. Sopiva annos pehmeää tanniinisuutta tuo ryhtiä maun loppuosaan ja keskipitkä mausteinen sekä suuta lämmittävä jälkimaku viimeistelee runsaan paketin.

Lanzerac Cabernet Sauvignon Merlot Petit Verdot on tyylipuhdas uuden maailman ronskimman sektorin punaviiniedustaja. Pullosta löytyy erittäin täyteläinen, roteva ja lämminhenkinen viini isojen ja hillomaisten muskeliviinien ystäville. Tämän kanssa ehdottomasti grilli tulille, satoi tai paistoi! 3 / 5 staraa.

 

Bierzon parhaimmistoa – La Vizcaína El Rapolao 2013

Kun Bierzosta hakee hieman kepeämpää ja elegantimpaa punaviiniä, on koordinaatteja hyvä ruuvata esim. viinitaikuri Raúl Pérezin lukuisien projektien suunnille. La Vizcaína on Raúl Pérezin ja Cesar Marquezin yhteistyöprojekti ja El Rapolao taas pitää sisällään “field blend”-tyyppisesti pääosin Menciaa sekä pieniä määriä Bastardoa ja Garnacha Tintoneraa. Köynnökset sijaitsevat pohjoiseen suuntautuvalla, hieman viileämmällä tarhalla.

Tarhatyöskentely ja valmistusprosessi on noudatellut Pérezille tuttuun tapaan minimaalisen käpälöinnin linjaa. Rypäleet ovat kasvaneet 90-100-vuotiaissa köynnöksissä ja viini on käynyt läpi parin kuukauden mittaisen maseraation sekä käymisen isoissa foudre-tynnyreissä. Kypsytys 10-12 kk käytetyissä ranskalaisissa 500 litran tammitynnyreissä. Vuosituotanto yltää noin 2500 pulloon.

Bierzon Mencia-voittoiseksi viiniksi lasista löytyy keskimääräistä hailakampi rubiininpunainen väri. Intensiivinen tuoksu jossa punaista kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, havuja ja mineraalisuutta. Suussa keskitäyteläinen viini on erittäin mehukas, raikas ja punasävytteisen marjaisa. Kypsä ja pehmeä tanninisuus hiippi loppumakuun mukaan. Yrttisyys, metsäisyys ja napakka hapokkuus on nätisti esillä myös pitkässä jälkimaussa.

Raúl Pérez ja Cesar Marquez ovat onnistuneet vangitsemaan pulloon loistavan raikasta Mencia-meininkiä, josta löytää kiehtovaa moniulotteisuutta sekä poikkeuksellisen mainion kulauteltavuuden. Pullo lähtee Espanjassa mukaan parilla kympillä, Suomessa en ole ainakaan toistaiseksi nähnyt missään. Täräytin viinille kaveriksi grillattua possua saslik-vartaiden muodossa, onnistunut kombo sekin. 4,5 / 5 staraa.

 

Kuuman vuosikerran Burgundia – Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003

Kun viineistä halutaan löytää vuosikerroille tyypillisiä ominaisuuksia ja kasvuolosuhteiden välisiä eroja, nousevat viinimaailman klassikkoalueet omaan luokkaansa. Esim. Ranskan Champagnen, Bourgognen ja Bordeaux´n viinit ovat syystäkin tunnettuja siitä, että alueilla fiksusti tehdyt viinit ilmentävät nätisti ja konkreettisesti kasvuympäristöjensä ja olosuhteidensa eroja. Vuosikerta 2003 tunnetaan erittäin kuumana kasvukautena ympäri Eurooppaa, eikä Burgundi ollut poikkeus. Käytännössä viineistä tuli monin paikoin totuttua massiivisempia, alkoholisempia sekä matalampihappoisia. Myös satomäärät jäivät pieniksi, mikä taas johtui enemmänkin kevään pakkasvaurioista. Erityisen hankalien vuosikertojen kypsytyspotentiaali tai odotettavissa oleva viinielämys ei välttämättä ole sitä kovinta huippua, mutta siitä huolimatta hankin toistuvasti myös surkeampia vuosikertoja kaappiin. Syynä on yksinkertaisesti se, että surkeammatkin vuosikerrat tarjoavat ainakin itselleni arvokasta oppia viininviljelyn ja kellarityöskentelyn koukeroista sekä siitä miten erilaiset olosuhteet ja valinnat vaikuttavat pullosta löytyvään lopputuottesseen.

Nappasin kesällä auki kaapissa lepäilleen Gérard Seguin Gevrey-Chambertin 2003:n ja testailin mitä kuuma vuosi tämän pullon kohdalla käytännössä tarkoittaa. Ja hyvinhän se selvisi. Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa, karpaloa, savua, ja pientä pippurista mausteisuutta. Viinistä löytyy ikään nähden yllättävän niukasti kehittyneen viinin tertiääristä profiilia, sen sijaan pinnalle nousee enemmänkin kypsän marjaisa ja mehukas meininki. Suussa keskitäyteläinen viini toistaa tuoksun elementtejä. Hieman pullukalta vaikuttava kypsä marjaisuus ei päästä Pinot Noirin herkkää olemusta parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja viini kaipaisi myös tiukempaa hapokkuutta tuomaan lisäryhtiä sekä särmää. Myös syvyys jää puolitiehen, vaikka pehmeät ja kypsät tanniinit tuovatkin loppumakuun annoksen jäntevyyttä.

Gérard Seguin Gevrey-Chambertin on selkeästi “sitä saa mitä tilaa”-tyyppinen tapaus. Kuuman vuoden viini nostaa esiin lähinnä kypsää marjaisuutta sekä mehukkuutta ja jää vajaaksi sekä happosektorin että moniulotteisuuden saralla. Tyytyväinen pitää olla ainakin siihen, että viini ilmentää avoimesti vuosikertansa luonnetta, eikä siitä ole pyritty vääntämään mitään muuta kepulikonstein. Hedelmässä riittäisi intensiivisyyttä vielä jatkokellarointiakin varten, mutta on kovin vaikea uskoa näin kypsän profiilin viinin saavuttavan mitään erityisen merkittävää lisäkypsyttelyn seurauksena. Korkki auki ja lasiin vaan, näin se on. 3 / 5 staraa.

 

Viikon Copa – Pepper Tree Shiraz Cabernet (Alko 15,85 €)

Australiasta löytyy sangen mielenkiintoisia viinialueita, -tuottajia sekä viinejä, varsinkin kun sivuuttaa suosiolla geneerisemmät massatuotantojutut. Alkon vakiovalikoimaan pölähtänyt Pepper Tree Shiraz Cabernet on mielenkiintoinen jo siinäkin mielessä, että se tulee Etelä-Australian Coonawarran lähellä sijaitsevalta pieneltä ja melko tuoreelta Wrattonbullyn viinialueelta. Wrattonbullya voidaan pitää Australian mittakaavassa hieman viileämpänä alueena, joten alueen viinieistä ei lähtökohtaisesti löydy sitä kaikkein täyteläisintä ja massiivisinta mättösektoria. Toisaalta Wrattonbullyssa kasvavat köynnökset ovat pääosin melko nuoria, joten vanhempien köynnösten rypäleistä puristettavaan intensiteettiin ja säihkeeseen ei välttämättä ylletä.

Tuoksusta löytyy karhunvatukkaa, mustaherukkaa, lakritsia ja hitunen minttua. Makusektorilla viini seurailee tuoksun tunnelmia. Hedelmäsektori on kypsää ja melko runsasta, mutta pysyttelee kuitenkin ilahduttavan raikkaana, kuivana ja ryhdikkäänä. Piristävä hapokkuus asettuu hyvin paikoilleen ja napakka kypsien tanniinien puristus loppua kohden hienosäätää tasapainoa. Melko pitkä jälkimaku on lämminhenkisen mausteinen.

Pepper Tree Shiraz Cabernet on mukavan ryhdikäs ja tasapainoinen paketti Australialle tyypillistä Shiraz-Cabernet Sauvignonin-blendiä, josta löytyy tuttuun tapaan kypsää hedelmäisyyttä, lakritsia sekä minttua. Viileämpi kasvuympäristö näkyy viinissä hyvin kasassa pysyvänä ryhtinä. Pepper Tree onnistuu välttelemään ylikypsällä hillomaisuudella, massiivisella konsentraatiolla sekä yliampuvalla alkoholisuudella paukuttelun. Mainio valinta monenmoisiin grillailuhommiin. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Chateau Fontesteau 2002 (Alko 19,98 €)

Bordeaux’n punaviinit ovat tuoreina varsin tiukkoja, tymäköitä ja kireitä tapauksia. Tasapaino, eleganssi ja moniulotteisuus löytyy vuosien kellaroinnilla, mutta tuoreen vuosikerran ostajalle odotusaika käy harmillisen pitkäksi. Alkoissa ei ole pahemmin kypsempiä vuosikertoja nähty, mutta tänä vuonna ainakin muutama vanhempi Bordeaux on ilmestynyt valikoimiin. Yksi näistä on Chateau Fontesteau 2002. Vuosikerta 2002 oli Euroopassa varsin haastava, Samppanjaa lukuunottamatta. Bordeaux’ssakin saatiin pieni ja tasoltaan suuresti vaihteleva sato. Monet tuottajat olivat kuitenkin tyytyväisiä tuloksiin ja Fontesteaun maantieteellisesti melko laaja apellaatioluokitus Haut-Médoc sallii myös ongelmien väistelyn pienempiä alueita paremmin.

Chateau Fontesteausta löytyy tyypillinen Bordeaux’n vasemman rannan rypälesekoitus, jossa Cabernet Sauvignon toimii pääesiintyjänä ja Merlot, Cabernet Franc sekä Petit Verdot säestävät. Lasissa hieman tiilenpunaan jo kääntyvä väri. Tuoksu on sitä klassista ikääntyneempää Bordeaux’ta, jossa primäärinen mustaherukka ja tumma kirsikka antavat jo pikkuhiljaa periksi kuivatuille hedelmille, tupakalle, setripuulle ja syksyisen metsän märille lehdille. Myös maku on mukavasti kehittynyt ja seurailee pääosin tuoksun suuntaviivoja. Hedelmän intensiivisyys jää maun keskiosassa hieman muun kokonaisuuden jalkoihin, mutta kokonaisuus pysyy silti tyylikkäästi kasassa koko matkan. Hapokkuutta on napakasti ja ryhdikkäästi, kypsät tanniinit ovat selkeästi jo hiipumaan päin, vaikka pieni ikenien puristus loppumausta löytyykin. Keskipitkä jäkimaku liikuskelee kuivatun mustaherukan, tupakan ja setripuun suunnilla.

Chateau Fontesteau on mukava paketti kypsää Bordeaux-meininkiä ja tarjoilee juurikin sitä, mitä 15-vuotiaalta Haut-Médocin Cru Bourgeois-viiniltä sopii odotella. Ei suuren suuri viini, mutta tasapainoinen ja tyylikäs tapaus, jonka korkkausta ei kannata enää pitkittää. Viiniä voi sovitella ruokapöydässä kypsemmäksi valmistettujen riistalihojen tai vaikkapa ankan kylkeen. Parin kympin hintaan kelpo ostos Alkosta. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Monien vivahteiden Montsant

Prioratia ympäröivä Montsant jää useimmiten tunnetumman naapurinsa varjoon ja summamutikalla sieltä täältä viinejä maistellen ei saa kovinkaan kattavaa käsitystä alueen diversiteetistä ja monivivahteisuudesta. Prioratin viinien laatua ja kovaa tasoa ei ole syytä kiistää, mutta Montsantiin hieman syvemmälle porautumalla päätyy havaitsemaan huomattavan suuria eroja eri ala-alueiden viljelyolosuhteissa, tutustumaan erittäin mielenkiintoisiin tuottajiin sekä hankkimaan Prioratia paremman hinta-laatusuhteen viinejä. Montsantin kiinnostavuutta lisää myös paikallisten tuottajien innovatiivisuus ja uskallus erilaisiin kokeiluihin.

Vuonna 2001 D.O. -luokituksen saaneen Montsantin tuotantoprofiili on hyvinkin pitkälti Prioratin kaltainen; käytetyt lajikkeet ovat jotakuinkin samat ja jakautuminen eri viinityylien välilläkin samoilla linjoilla; 94% punaviiniä, 6% valkoviiniä ja hyvin minimaalinen määrä roseeviiniä. Siinä missä Prioratin maaperä on voittopuolisesti liuskekiveä, Montsantista löytyy huomattavasti laajempi kirjo erilaisia maaperäkoostumuksia; kalkkikiveä, punaista liuskekiveä, savea, graniittia. Korkeimmillaan alueella noustaan noin 700 metriin ja maantieteellisesti Prioratia laajempi alue mahdollistaa myös suurempia ilmastollisia mikrovaihteluita. Eteläosa on selkeästi lämpimämpi, kun taas pohjoisessa viileämpi ilmasto tuottaa viineihin enemmän raikasta hapokkuutta ja tiukempaa rakennetta. Itä-länsi-suunnassa vuotuinen sademäärä eroaa eri alueiden välillä noin 200-250 mm. Nämä kaikki osatekijät saavat aikaan sen, että Montsantin viineistä löytyy yllättävänkin suuria keskinäisiä ja alueellisiin olosuhteisiin pohjautuvia eroja.

Yksi kevään 2017 Katalonian viinireissun mielenkiintoisimmista tasting-seteistä koettiin, kun alueen kovimpiin viinintekijäguruihin lukeutuva ja aiemmin mm. Alvaro Palacios’n pääenologinakin toiminut Joan Asens (Orto Vins) ja Pep Aguilar (Celler Comunica) pitivät silmiä avaavan tastingin Montsantin viineistä. Punaviinien osalta maistelimme yhdeksän eri alueilta, eri korkeuksilta, erilaisista maaperistä ja erilaisista ilmasto-olosuhteista tulevaa viiniä. Toki viinien välillä oli myös viininvalmistuksellisia eroja. Jonkin verran vuosien varrella Montsantia kulautelleena en siltikään olisi uskonut näin suuriin alueen sisäisiin variaatioihin!

1. Vins Nus Siuralta Rouge 2015 100% Garnatxa Cornudellasta, maaperä punaista savea, kokonaisten rypäleterttujen käyminen terästankeisssa ja amphorassa. Alueen maaperä kehittää viiniin metallinterävää hapokkuutta, tuoksusta löytyy selkeätä kukkaisuutta, ja mausta puhdasta hedelmäisyyttä sekä yrttejä. Hinta noin 12 €

2. Cellers Sant Rafael Solpost 2008 Garnatxaa, Cariñenaa, Cabernet Sauvignonia Pradellista. Maaperä kalkkikiveä ja savea, kypsytys 12 kk tammitynnyreissä. Ikä on jo ehtinyt tuoda viinin väriin tummien sävyjen sekaan tiilenpunaa. Melko intensiivinen tuoksu, jossa tummaa hedelmää ja tammea. Iästään huolimatta kompakti ja tiivis rakenne, reilusti kypsiä tanniineja ja melko pitkä jälkimaku.

3. Celler Comunica ´Comunica´ 2014 Garnatxa Peluda, Cariñena. Graniittinen maaperä Can Figuerassa tuo viineihin enemmän hapokkuutta ja tiukempaa rakennetta. Tumma rubiininpunainen väri ja tuoksu avoin sekä runsaan hedelmäinen ja yrttinen. Maussa tuoksun runsauteen nähden yllättävänkin kiinteä ja fokusoitunut meno, jota johtaa raikas ja intensiivinen hedelmäisyys. Reilu hapokkuus säilyttää raikkauden loppuun saakka ja tyylikäs, keskipitkä jälkimaku viimeistelee nätin kokonaisuuden.

4. Josep Grau Viticultor La Florens 2015 100% Garnatxa. Maaperä kalkkikiveä ja savea. Kypsynyt isoissa tammitynnyreissä. Tumman rubiininpunainen väri, tuoksussa syvän tummaa hedelmäisyyttä, maku tiivis ja vielä hieman pidättyväinen. Upean hienojakoinen ja kypsä tanniinisektori, pitkä villiyrttien sävyttämä jälkimaku. Paljon potentiaalia myös kypsytykseen.

5. Celler Cedó Anguera Clònic Carinyena 2014 100 % Cariñena. Savivoittoinen kalkkikivimaaperä. Syvä tumma marjaisuus, tasapainoinen rakenne, hiukan aiempia kepeämpi kokonaisuus, jossa hienojakoinen ja tyylikäs tanniinirakenne.

6. Vinyes d’en Gabriel Coma Baldà 2014 100 % Cariñena. Maaperä kalkkikiveä, savea ja pinnassa mukulakiveä. Tumman rubiininpunainen väri, tuoksussa kypsää tummaa hedelmää, reilun tanniinnen viini. Erittäin intensiiviinen maku, jossa mukana myös savua, ja tummaa taatelia. Tässä vaiheessa vielä hyvin nuori viini, joka tarvitsee aikaa.

7. Mas de l’Abundancia ´Abundà´ 2012 Garnatxa, Cariñena, Cabernet Sauvignon. Rautapitoinen maaperä, jossa yhdistelmä savea, kalkkikiveä ja liuskekiveä. Muita leveämpi ja avoimempi tyyli, josta löytyy runsaasti makeaa ja kypsää hedelmää.

8. Agricola Aubacs i Solans Sindicat de la Figuera 2015 100 % Garnatxa, jossa ei tammikypsytystä lainkaan. Puhtaan hedelmäinen ja ilahduttavan raikas tyyli. Paljon pehmeää hedelmäisyyttä ja leppoisan pehmeät tanniinit. Kulauteltavuus huippuluokkaa, eikä alkoholin määrää (15%) huomaa sitten niin millään. Puhdaspiirteistä Garnatxaa ilman maskia ja todellinen huippuostos Espanjan 8 € hinnalla!

9. Celler Acústic Braó 2014 Cariñena, Garnatxa. Maaperä savea, hiekkaa, mukulakiveä. Rypäleet kerätty monilta eri alueilla sijaitsevilta tarhoilta. Syvä rubiininpunainen väri, tumma ja intensiivinen hedelmäisyys, jossa myös kahvia ja makeata mausteisuutta. Runsas, täyteläinen, kypsän hedelmäinen ja mausteinen. Muita selkeästi kansainvälisempi tyyli, ja kas kummaa, jenkkimarkkinat vetävät.

Punaisten jälkeen siirryttiin illalliselle aina loistavaan Celler de l’Aspiciin ja jatkettiin muutamien Montsantin valkoviinien parissa.

1. Etim el Destí 2015 Co-operatiivin isomman tuotantomäärän sekoitus, jossa mukana Macabeu, Garnatxa Blanca ja Chardonnay. Helposti lähestyttävä ja suoraviivainen paketti kypsää omenaa, hieman eksoottisempaakin hedelmää ja hiukan kukkaisuutta.

2. Vinyes Domènech Rita 2016 Yli 50-vuotiaiden köynnösten Garnatxa Blancaa maaperästä, jossa savea, liuskekiveä ja kalkkikiveä. Kypsytys 4 kk ranskalaisessa tammessa. Omenaa, keltaista luumua ja häivähdys ananasta. Suutuntuma selkeästi runsaampi, hapokkuus melko maltillinen, maun loppua kohden mukaan yrttinen ja paahteinen vivahde, joka rakentaa viinille myös syvyyttä.

3. Orto Vins Blanc D’Orto 2015 40-60-vuotiaden köynnösten Garnatxa Blancaa kalkkikivisestä maaperästä. Alkoholikäymisen jälkeen 7 kk:n sakkakypsytys terästankeissa. Edellistä raikkaampi ja kepeämpi tuoksu, jossa päävastuussa sitruuna ja omena. Kepeämpi suutuntuma, hapokkuutta ja myös mineraalisuutta selkeästi enemmän mukana. Erinomaisen tasapainoinen viini.

4. Orto Vins Brisat 2013 Niinikään 40-60-vuotiaiden Garnatxa Blanca-köynnösten antia lähinnä kalkkikivisestä maaperästä. Alkuun n. 24 tunnin maseraatio ja sen jälkeen käyminen toisen ja kolmannen vuoden tammitynnyreissä sekä 7 kk:n sakkakypsytys. Runsaampi ja monivivahteisempi tuoksu, jossa kypsää sitruunaa, kuivattua omenaa, mehiläisvahaa ja appelsiininkuorta. Hiukan edellistä runsaampi suutuntuma ja öljyisempi tekstuuri, mutta nätti hapokkuus huolehtii raikkaudesta. Todella kiehtova ja moniulotteinen sekä pitkä maku, joka rakentuu tuoksun suuntaviivoille. Upea, moniulotteinen viini, joka irtoaa Espanjassa hämmästyttävän edulliseen 15 € hintaan!

Näiden jälkeen mukaan saatiin lisää alueen tunnettuja viinintekijöitä, kun mukaan liittyi omia ja Joan Asensin kanssa yhteisiäkin viiniprojekteja puuhaileva Alfredo Arribas (mm. Portal del Priorat). Arribas kaateli laseihin Trossos Tros Blanc 2012:a, savisen ja kalkkikivisen maaperän 80-vuotiaista köynnöksistä puristettua Garnatxa Blancaa. Kypsytys 10 kk ranskalaisessa tammessa. Viinin vuosituotanto yltää vaivaiseen 1673 pulloon ja hinta pyörii Espanjassa noin 40 € paikkeilla. Maistelluista valkoviineistä selkeästi täyteläisin sekä ainoa reippaammin tammea tuoksussa ja rakenteessa esittelevä viini. Kypsää omenaa, sitruunaa, ananasta ja paahteista tammea. Viinistä löytyy mukavasti nyansseja lyhyenkin dekantoinnin jälkeen, vaikka pientä pidätteleväisyyttä onkin havaittavissa. Kyseessä on selkeästi ison rakenteen ja potentiaalin viini, joka kaipaisi vielä vuoden tai pari lisäkypsyttelyä yltääkseen parhaimpaansa.

Montsantin valkkaritykittely päätettiin vähintäänkin mielenkiintoisen ja kokeilevamman viinin parissa, nimittäin laseihin lorisi vielä Celler Comunican La Púa 2016. Tämä viini on sekoitus terästankeissa käynyttä Garnatxa Blancaa (85%) ja punaista Garnatxaa (15%) 8 kk:n sakkakypstyksellä ryyditettynä. Puhtaan omenainen, persikkainen, hiukan savuinen ja mausteinen paketti, josta löytyy melko runsas tekstuuri, raikkaan pirteä hapokkuus ja loppua kohden hieman yrttinenkin meininki. Jälleen todella kiehtova ja täysin aiemmista poikkeava viini.

Olipahan taas mahtava ilta paikallisten viinigurujen seurassa ja samalla silmiä avaava kokemus Montsantin viinien moninaisten vivahteiden parissa.

(Katalonian viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Raikasta ja puhtaan hedelmäistä Prioratia – Fredi Torres Priorat Classic 2014

Fredi Torres on mielenkiintoinen viinintekijä, joka tuntuu saavan viineihinsä jollain selittämättömällä tavalla hienoja vivahteita, eläväisyyttä ja raikasta hedelmäisyyttä. Hepulla on meneillään jos jonkinmoisia viiniprojekteja ympäri Espanjaa ja Ribeira Sacran Silice Viticultores-projektia hehkuttelinkin jokunen tovi sitten blogissa (→ Kiehtovaa Menciaa Ribeira Sacrasta – Silice Viticultores Silice 2014). Katalonian reissulla satuin syömään illallista Falsetin loistavassa Celler de l’Aspicissa ja paikan tunnetusti mahtavasta viinivalikoimasta tuli ostettua muutama helmi mukaan matkalaukkuun. Yksi kotiin matkanneista pulloista oli Fredi Torres Priorat Classic 2014.

Priorat Classicin rypäleet ovat kasvaneet Gratallopsin nurkilla. Mukana on Garnatxaa (75%), Cariñenaa (20%), Syrah’ta (3%) ja pieni pläjäys valkoisia rypäleitä (2%).  Kuten yleensä muutenkin, myös Fredi Torresin Prioratin vinkut duunaillaan hyvin minimaalisia käpälöintitaktiikoita noudatellen, ilman suodatuksia ja kirkastuksia. Myöskään tammea ei haluta nostaa parrasvaloihin. Tästäkin viinistä vain 15% on kypsynyt noin 10 kk tammitynnyreissä ja loppu on lepäillyt terästankeissa.

Lasista nousee erittäin kiehtova tuoksu, josta löytyy kypsää karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, yrttejä ja pientä savuisuutta. Maussa korostuu raikas, puhdas ja mehukas hedelmäisyys. Suutuntuma on pehmeä, yrttinen klangi ja pieni mineraalisuus tuovat lisää syvyyttä. Ryhdistä pitää huolen kypsä ja pehmeä tanniinisuus sekä hyvin pakettia tasapainottava hapokkuus. Alkoholitasokin pysyttelee Prioratin punaviineille alhaisissa 13,5% lukemissa.

Fredi Torres Priorat Classic 2014 on ilahduttavalla tavalla puhtaan hedelmäistä ja raikasta tavaraa. Kaikki palikat asettuvat nätisti paikalleen ja viinin dokabiliteettihan on suoraan seitsemännestä taivaasta. Kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen raikas ja selkeästi hedelmäisyyteen fokusoiva Prioratin punkku ja todella loistava ostos Espanjasta noin kympillä. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Gran Cerdo 2016 (Alko 11,85 €)

Espanja on leimautunut monien ajatuksissa muhkean konsentraation ja pitkien tammikypsytysten viinimaaksi. Espanjassa valmistetaan kuitenkin myös kepeitä, raikkaita ja nuoria viinejä, jotka eivät ole välttämättä tammea nähneetkään. Erityisesti Tempranillosta ja Garnachasta valmistetut nuoret viinit antavat hyvän käsityksen siitä, että ko. lajikkeista on muuhunkin, kuin pitkien tammikypsytysten kanssa paukutteluun. Parhaimmillaan viinit ovat todella raikkaita ja mehukkaita sekä ennen kaikkea mukavasti kulauteltavia tapauksia. Maahantuoja Vindirekt on panostanut viime aikoina naturaaliviinien sektoriin ja tämän työn satoa on alkanut putkahdella ravintolavalikoiman lisäksi myös Alkoon. Yksi tällainen naturaali tapaus on Riojasta tuleva Gonzalo Gonzalo & The Wineloven Gran Cerdo, jonka vuosikertaa 2016 on saatu Alkon myymälöihin erikoiserä.

Gran Cerdo pitää sisällään 90% Tempranilloa ja 10 % Gracianoa ja on omistanut katkeransuloisen “Iso Sika”-nimensä niille pukumiehille, jotka eivät uskoneet Gonzalo Gonzalon viiniprojektiin, eivätkä myöntäneet tälle lainaa. Viini on kypsynyt 12 kk sementtitankeissa, eikä sitä ole suodatettu tai stabiloitu. Myös sulfiittien käyttö on pidetty minimissä. Viini tuoksu on viinityylille ominaisesti melko aromaattinen ja tuo nokkaan tummaa kirsikkaa, vadelmaa, mansikkaa sekä selkeää kukkaisuutta. Suussa keskitäyteläinen viini on ennen kaikkea mehukas ja marjaisa, jota sopivan tahdikas happosektori pitää kivasti ryhdissä. Hyvin hento tanniinisuus sopii kepeään ja hedelmäiseen pakettiin hyvin ja vahvistaa samalla mutkatonta kulateltavuutta.

Gran Cerdo on mukava esimerkki kepeämmästä ja raikkaammasta Tempranillo-vetoisesta viinistä, josta löytää viinityylille tyypillistä mehukkuutta sekä kukkaisuutta. Hauska viini mutkattomien meininkien ja rennompien hetkien yhteyteen. Menee kurkusta alas sellaisenaankin, mutta kylkeen voi halutessaan sovitella vaikka grillattua kanaa tai pizzaa. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Rawson’s Retreat Organic Series Cabernet Shiraz Merlot (Alko 8,99 €)

Rawson's Retreat Organic Series Cabernet Shiraz MerlotViinimaailman yksi hienoimpia juttuja on sen yllätyksellisyys. Kun olin korkkailemassa Rawson’s Retreatin Organic Series Cabernet Shiraz Merlot’ta, odotin lasiin lorisevan tuhtia ja muhkeata ylikypsää hedelmää sekä täyteläistä henkselien paukutteluviiniä. Yllätyksekseni löysinkin lasista keskitäyteläisen paketin raikasta kypsää marjaisuutta, reilusti mehukasta hedelmää, passelin happorakenteen sekä kypsää ja melko kesyä tanniinisuutta. Tummien marjojen joukossa on selkeästi raikkaampaa punaista kirsikkaa ja paketin raikkaus tekee siitä helposti lähestyttävän ja helposti kulauteltavan.

Tämä puteli Rawson’s Retreat Organic Seriesiä pitää sisällään nimensä mukaisesti Cabernet Sauvignonia (75%), Shirazia (15%) ja Merlot’ta (10%). Viiniä on kypsytelty 6 kk tammitynnyreissä. Mutkaton ja suoraviivaisen hedelmäinen viini yhdistyy hyvin erilaisiin grillailuhommiin, jolloin viinin nuorekas hedelmäisyys ja antaa tilaa myös hieman maustetumman grillimätön kyljessä. Parhaat kaverit löytynevät burgereista, grillatusta possusta ja kanasta. 3 / 5 staraa.

(Maahantuoja toimitti näytepullon)

Timanttista hapokkuutta ja Santorinin vulkaanista mineraalisuutta – Haridimos Hatzidakis

Santorinin Assyrtikojen raikas hapokkuus ja kiehtova mineraalisuus on kiinnostanut jo jokusen tovin, mutta pienen saaren alhaisista tuotantomääristä johtuen kohdalle on osunut valitettavan rajallinen määrä viinejä. Kun Juhannusta ja viime vuosina liiankin tutuksi tulleita kotimaan kesäsääkatastrofeja päätettiin lähteä karkuun jonnekin lämpimään, oli sopiva hetki Santorinin reissulle. Vaikka alkuvuoden viinitilavierailujen kiintiö alkoikin olla jo tapissaan, en tietenkään malttanut olla pyörähtämättä parilla tilalla, teemalla “kun nyt kerran paikan päällä ollaan.” Etukäteisfiilistelyjen ja -pähkäilyjen perusteella yhdeksi mielenkiintoisimmista tuottajista nousi isolla kädellä viiniskenen kehuja viime vuosina kerännyt Hatzidakis.

Haridimos Hatzidakisin viinitilan tarina Santorinilla alkoi vuonna 1996, kun herra meni ja uudelleenistutti aiemmin hylätyiksi joutuneita tarhoja Pyrgos Kallistisiin. Homma käynnistyi alkuun puolella hehtaarilla ja oma tarhapinta-ala on sittemmin laajentunut nykyiseen noin 12 hehtaariin. Tuotantotilat saatiin käyttöön vuotta myöhemmin 1997 ja ensimmäiset viinit markkinoille keväällä 1999. Tuotannon pääpaino on saaren alkuperäislajikkeissa, Assyrtikossa ja Aidanissa,  joista valmistuu sekä kuivia valkoviinejä että makeita vinsantoja. Punaviinisektorissa Hatzidakis on yksi niistä saaren tuottajista, jotka ovat olleet nostamassa aiemmin heikkona linkkinä ja karkean tanniinisena pidetyn paikallisen Mavrotragano-lajikkeen mainetta. Ideana on tuoda lajikkeen parhaita puolia esiin astetta harkitummilla ja osaavammilla viljely- ja valmistustekniikoilla.

Hatzidakisin omia tarhoja viljellään sertifioidusti luomuna, mutta ostorypäleiden kohdalla tämä ei välttämättä aina täysin toteudu. Assyrtiko-rypäleistä joutuu Santorinilla pulittamaan sopimusviljelijöille noin 3-3,5€ per kilo, joten ihan halpaa raaka-ainetta ei ole omien köynnösten ulkopuolellakaan tarjolla. Kun mukaan ynnätään pienet satomäärät, saadaan kasaan jo pari hyvää taustatekijää Santorinin Assyrtikojen melko reippaille pullohinnoille.

Santorinilla köynnökset kasvavat tarhoilla korimaisessa muodossa, kestääkseen saaren voimakkaan tuulisuuden. Vulkaaninen maaperä säilyttää hyvin yöllisen kosteuden ja köynnösten sijainnista lähellä maan pintaa on täten hyötyä myös kuuman ja kuivan kasvukauden aikana. Phylloxera ei ole Santorinin viinitarhoja vaivannut, joten tarhoilta löytyy runsaasti vanhoja, omilla juurillaan kasvavia köynnöksiä. Vulkaaninen maaperä, saaren voimakas tuulisuus ja vanhojen köynnösten pienet satomäärät rakentavat taitavissa käsissä intensiivisiä, kiehtovan mineraalisia ja erittäin hapokkaita viinejä. Hatzidakisin vuosituotanto pyörii tällä hetkellä noin 130 000 pullossa ja vakaa aikomus on vastata kasvavaan kysytään laajentamalla tuotantotiloja ja nostamalla tuotantomääriä.

Kierroksen päätteeksi maistelimme luonnollisesti kivan nipun viinejä:

1. Aidani 2016 Paikallislajike Aidanista valmistettu. Kypsynyt terästankeissa 6 kk ja pullotettu ilman suodatuksia. Hieman Assyrtikoa aromaattisempaa ja kukkaisempaa tavaraa, myös hieman maltillisemmalla hapokkuudella varustettuna. Raikas ja hedelmäinen ja mutkattoman mukava tapaus.

2. Santorini 2016 100% Assyrtiko. Käyminen villihiivoilla terästankeissa ja sakkakypsytys 40 päivää. Upea hapokkuus, tasapainoinen pläjäys vulkaanista mineraalisuutta ja sitruunaa, greippiä, ruohoisuutta ja pitkä jälkimaku. Maistamistani perustason Assyrtikoista selkeästi kärkikastia, erityisesti upean tasapainon ja nautinnollisen tiukan hapokkuutensa ansiosta.

3. Assyrtiko de Mylos Vielles Vignes 2016 100% Assyrtiko. Tarhaviini Mylos-nimisen tarhan vanhoista (yli 50-v) Assyrtiko-köynnöksistä. Kuorikontakti 12 tuntia, käyminen villihiivoilla terästankeissa ja kypsytys sakkojen kanssa 8 kk. Alkuun ujompi ja pidättyväisempi tuoksu, joka kuitenkin avautuu hetken lasissa lymyiltyään nätiksi paketiksi omenaa, greippiä, sitruunaa ja limeä. Upean rakenteen omaava ja todella fokusoitunut viini, jonka intensiivinen mineraalisuus ja lineaarinen hedelmäisyys on huikealla tasolla. Erittäin pitkä jälkimaku ja kokonaisuutena paras koko reissun aikana maistamistani Assyrtikoista.

4. Nykteri 2015 100% Assyrtiko. Nykteri on perinteinen Santorinin viinityyli, jossa ylikypsät rypäleet puristetaan yöaikaan ja viini kypsyy tammessa vähintään 12 kk. Hatzidakisin Nykteri oli reissun aikana maistetuista selkeästi eleganteimmasta päästä ja viinin tammikypsytyksessä onkin hyödynnetty eräkohtaisesti eri kokoisia ja eri ikäisiä tammitynnyreitä. Täten on saavutettu hieman tasapainoisempi lopputulos. Kuorikontakti 12 tuntia, käyminen villihiivoilla terästankeissa ja kypsytys vähintään 12 kk tammessa, ei suodatuksia. Aromi- ja makumaailma on edellisiä tummempisävyinen ja suutuntuma hieman konsentroituneempi sekä öljyisempi. Tammen mukana olon erottaa selkeästi, mutta se on sopivassa tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

5. Assyrtiko de Louros 2015 100% Assyrtiko. Hatzidakisin valkoviinien lippulaiva Louros-nimiseltä tarha-alueen yli 100-vuotiaista Assyrtiko-köynnöksistä. Kuorikontakti 12 tuntia. Kypsynyt sakkojensa kanssa ranskalaisissa tynnyreissä ja itävaltalaisissa isoissa tammitynnyreissä noin 24 kk, hieman vuosikerrasta riippuen. Syvän kultainen väri ja tuoksussa mukana kypsien omenoiden lisäksi, heinää, hunajaa ja tammea. Tyylillisesti Burgundin meininkeihin nojaileva, elegantti ja moniulotteinen viini, jossa erinomaisen tiukka hapokkuus tasapainottamassa intensiivistä ja runsasta makumaailmaa.

6. Rosé 2016 Väriltään perinteisen tumman punainen viini tuo nokkaan mansikkaa, vadelmaa ja puolukkaa. Suussa ennakko-odotuksia huomattavasti raikkaampi meno ja kiva hapokkuus. Mukava tasapaino hapokkuuden ja punamarjaisen hedelmäisyyden välillä. Hyvin viilennettynä kivasti kulauteltavissa sellaisenaan, mutta rakenteensa puolesta myös kätevä ruokaviini.

7. Mavrotragano 2015 Paikallinen punaviinilajike, joka on perinteisesti tuottanut ,osittain heikosta osaamisesta johtuen, robusteja ja tanniinisia viinejä, joita on sitten lähinnä blendattu muiden viinien sekaan. Hatzidakis on yksi modernimman tyylin tekijöistä, joka on ollut nostamassa lajikkeen arvostusta valmistamalla fiksummilla tekniikoilla ja valinnoilla elegantimman lajikeviinin. 12-18 kk tammikypsytystä hieman vuosikerrasta riippuen, ei suodatusta. Tummaa marjaisuutta, jossa mustaherukkaa ja tummaa luumua, tupakkaa ja nahkaa. Hyvä balanssi, tyylillisesti Bordeaux-tyyppinen tapaus, jolle voi mukavan hapokkuuden, reilun intensiteetin, runsaan tanniinisuuden sekä pitkän jälkimaun puolesta lupailla varsin pitkää kellaripotentiaalia.

8. Vinsanto 2003 80% Assyrtikoa ja 20% Aidania. 15 päivää aurinkokuivattuja ylikypsiä rypäleitä. Käyminen terästankeissa ja kypsytys vähintään 7 vuotta tammitynnyreissä. Tumman ruskea väri ja tuoksussa taatelia, luumua, toffeeta, appelsiinin kuorta ja pähkinää. Nätti happorakenne lymyilee makean ja konsentroituneen paketin taustalla. Erittäin paksu rakenne ja täyteläinen kokonaisuus.

9. Voudomato 2008 Punaisista 10-15 päivää aurinkokuivatuista Voudomato-rypäleistä tehty makea viini (340 g/l sokeria). Käyminen terästankeissa ja kypsytys 5 vuotta tammitynnyreissä. Todella runsaasta makeudesta huolimatta raikasta punaisten marjojen meininkiä, raikas suutuntuma ja edellistä Vinsantoa kepeämpi rakenne.

Hatzidakisin viinit olivat kautta linjan varsin vakuuttavaa tavaraa. Niistä löysi upean paketin tyylikkyyttä, tasapainoa ja intensiivisyyttä. Tämä kaikki on saavutettu ilman minkäänlaisia merkkejä yliyrittämisestä tai kuluttajia kosiskelevista kikkailuista. Taustalta huokuu selkeä pyrkimys modernimpaan ja tasokkaampaan tekemiseen niin tarhoilla, kuin kellarissakin ja sitä kautta myös laadukkaampien sekä paremmin kasvuympäristöään esiin tuovien viinien valmistukseen. Vahva suositus!