Prioratissa on viljelty viiniä vuosisatoja, mutta maineesta ja laadullisesta loistosta alue on nautiskellut vasta noin kolmisenkymmentä vuotta. Yksi ehdottomasti tärkeimmistä Prioratin nykymaineen ja uuden nousun taustahahmoista on Tarragonassa syntynyt René Barbier. René Barbier oli 70-luvun lopulla ensimmäisiä Prioratin potentiaaliin uskovista viinintekijöistä ja sai muutamia muitakin kovia nimiä innostumaan pienen Gratallopsin kylän tarhoista. Mukaan lyöttäytyivät mm. Carlos Pastrana (Clos l’Obac), Alvaro Palacios (Clos l’Ermita), Josep Luis Pérez (Clos Martinet) ja Daphne Glorian (Clos Erasmus). Toukokuisella Katalonian viinireissulla oli suuri kunnia päästä tapaamaan René Barbieria ja kiertelemään Clos Mogadorin vaikuttavissa maisemissa.
Barbierin ranskalaisella suvulla on pitkät perinteet viinialalla ja viinikirvan iskettyä Ranskaan 1800-luvun lopulla, ajatui perhe Kataloniaan. Laadukkaamman ja modernimman viinintekemisen asialla olleen perheen Espanjan projekti kohtasi kuitenkin monenlaisia vastoinkäymisiä ja lopulta perhe luopui yrityksestä, joka on nykyään osa Freixenet Groupia. René itse on opiskellut mm. Burgundissa ja Bordeaux’ssa sekä hankkinut kokemusta myös muutamista maineikkaista ranskalaisista viinitaloista. Kun René hankki vuonna 1979 ensimmäiset omat tarhansa Gratallopsista, kasvoi alueella lähinnä Garnatxaa sekä tuolloin perin heikkolaatuisena pidettyä Cariñenaa. Penedesissä oli jo innostuttu Cabernet Sauvignonista, ja myös Barbier ja kumppanit istuttivat tarhoilleen ranskalaisia lajikkeita, kuten Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah sekä Pinot Noir. Ensimmäiset viinit tulivat markkinoille 1980-luvun lopulla ja joitakin vuosia myöhemmin ne olivatkin jo kovassa huudossa ympäri maailman. Ensimmäisen aallon modernistien vanavedessä alueelle rynnänneet tuottajat ovat seuranneet esimerkkiä ja suurin osa Prioratin viineistä on edelleen Garnatxa- ja Cariñena-voittoisia blendejä, maustettuna pienillä määrillä ranskalaislajikkeita. Vasta viime vuosien aikana on alettu näkemään hiukan aiempaa enemmän yksittäisten lajikkeiden viinejä.
Clos Mogadorin tilan kaikkia tarhoja hoidetaan biodynaamisesti. Myrkynvihreässä 80-luvun tila-autossa pitkin kinttupolkuja körötellessä näkyy runsaasti köynnösten lomassa majailevaa oheiskasvillisuutta. Rattia väännellessään René naureskeleekin tien toisella puolen olevien naapurimies Alvaron nätisti siistittyjen ja omien villimmin kasvavien tarhojensa välistä “siisteyseroa”. Monenkirjavalla kasvillisuudella halutaan kuitenkin korostaa tarhojen biodiversiteettiä. Jutustelunsa lomassa René korostaa poikansa René Barbier Jr:n herkkyyttä tunnistaa pienten asioiden merkitykset tarhojen hoidossa, luonnonmukaisten menetelmien käytössä sekä myös viinien valmistuksessa.
Rypäleet valikoidaan tarkkaan, vain parhaat valitaan ja poiminta pyritään ajoittamaan mahdollisimman oikeaan aikaan. Puristus tapahtuu ikivanhoilla puristimilla (kts. kuva yllä) ja viinit käyvät villihiivoilla omaan rauhalliseen tahtiinsa. Viinejä ei myöskään suodateta ennen pullotusta. Valkoviinejä työstetään suurissa itävaltalaisissa tynnyreissä, sementtitankeissa sekä amphorassa. Punaiset kypsyvät lähes täysin ranskalaisissa tammitynnyreissä. Eri palstojen viinit käytetään kunkin viinin ja vuosikerran ominaisuuksista riippuen joko erä- tai palstakohtaisesti tai sekoitellen.
René Barbier haluaa tuoda viineissään esiin niiden kasvumpäristön ominaisuuksia. Koko vierailun aikana välittyi varsin seesteinen, rento ja harmoninen tunnelma, niin tarhoilla, kuin Bodegassakin. Tämän tunnelman Barbier on jollain ihmeen ilveellä onnistunut saamaan myös viineihinsä, sillä kaikista maistelemistani viineistä huokui sitä samaa seesteisyyttä ja harmoniaa. Viinien rakenteessa tämä näkyy mm. poikkeuksellisena tasapainona sekä äärimmäisen sulavana yhteispelinä eri komponenttien välillä.
1. Manyetes 2014 (Espanjassa noin 45 €) Cariñena-köynnökset, jotka kasvavat etelään suuntaavalla, tilan kuumimmalla ja kuivimmalla Manyetes-tarhalla. Hyvin niukasti pintamaata, minkä alla Llicorellaa. Kypsytys 18 kk 300 litraisissa tammitynnyreissä. Tumman violetti väri. Melko intensiivinen tuoksu, jossa pinnalla tummia marjoja ja kypsää kirsikkaa. Suussa samettinen tuntuma, intensiivisen hedelmän maku kantaa pitkään ja kokonaisuus on tasapainoinen. Matalien satomäärien Cariñenalle tyypillistä raikkautta. Vuosituotanto noin 4500 pulloa.
2. Clos Mogador 2014 (Alkoon listattu vk. 2010 83,20 € / Espanjassa 2014 noin 55 €) Garnatxa 49%, Cariñena 25%, Syrah 16%, Cabernet Sauvignon 10%. Kypsytys 18 kk ranskalaisissa Neversin ja Allierin 300- ja 2000- litraisissa tammitynnyreissä, joista 70 % uusia ja 30 % toisen vuoden tynnyreitä. Pullokypsytys 12 kk. Hiukan edellistä ujompi ja pidättyväisempi tummasävyinen tuoksu, jossa enemmän kukkaisuutta ja pientä mineraalisuutta. Täyteläisen viinin suutuntuma on poikkeuksellisen samettinen ja harmoninen. Pakettia tukee yllättävän napakka hapokkuus. Erittäin pitkä mausteinen ja tumman marjaisa jälkimaku. Todella lupaava viini, joka on luonnollisesti varsin nuoressa vaiheessa vielä ja vähintään muutaman vuoden lisäkypsytys on paikallaan. Vuosituotanto noin 30 000 pulloa.
3. Clos Mogador 2003 (Garnatxa, Cariñena, Syrah, Cabernet Sauvignon) Kuuman vuosikerran viinissä on jo selkeästi tiilenpunaan kääntyvää värisävyä ja avoimempi tuoksu. Tummien marjojen seasta löytää kiehtovan paketin yrttisyyttä, tupakkaa, hiukan märkiä lehtiä sekä syysmetsän tuoksua. Hapokkuus hieman vuosikertaa -14 matalampi, mutta ja erittäin pitkän jälkimaun saattelemana poikkeuksellisen upea ja hienojakoinen tanniinirakenne. Varsin kivassa vaiheessa jo nyt, joskin kellaripotentiaalia riittää hyvin vielä vähintään muutamiksi vuosiksi.
4. Nelin Blanco 2005 (Espanjassa noin 35 €) Pääosin Garnatxa Blanca ja Macabeo, mutta myös pieniä määriä Viognier, Escanyavella, Pedro Ximenez, Pinot Noir, Marsanne ja Rousanne. Rypäleet 5,8 hehtaarin alalta, neljältä eri palstalta, 350-500 metrin korkeudesta. Jonkin verran kuorikontaktia, käyminen isoissa tammitynnyreissä, ja kypsytys 16 kk isoissa tammitynnyreissä, sementtitankeissa sekä amphorassa. Upeasti kehittynyt kuiva viini, jossa intensiivinen paketti heinää, hunajaa, appelsiinin kuorta, kuivattuja hedelmiä. Aivan mieletön ja todella moniulotteinen sekä tiukan hapokas viini (pH noin 3,2). Vuosituotanto noin 7000 pulloa.
5. Espectacle 2014 Montsant (Espanjassa noin 105 €) Garnatxa. René Barbierin, hänen vaimonsa Isabelle Meyerin, Christopher Cannanin (Clos Figueres, Celler Laurona), Fernando Zamoran ja Marta Conden yhteistyprojekti jopa 120-vuotiaista Garnatxa-köynnöksistä Montsantista. Kypsytys 14-16 kk isoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Intensiivisestä tuoksusta löytyy tummia marjoja, lääkemäisyyttä, kukkaisuutta ja yrttejä. Makusektorilla uskomattoman syvä ja moniulotteinen makuprofiili, jossa poikkeuksellisen hienoa eläväisyyttä. Erittäin pitkä, yrttinen jälkimaku.
Vierailu René Barbierin Clos Mogadorilla oli seesteisen ja lämminhenkisen tunnelmansa vuoksi yksi miellyttävimmistä viinitilavierailuistani koskaan. Viinejä maistellessa unohti täysin kulauttelevansa yksiä Prioratin ja koko Espanjan laadukkaimpia viinejä itse legendan seurassa. Näidenkin viinien takana on hurja määrä raakaa työtä ja uhrauksia, mutta tuskimpa näitä tarinoita tai näin suuria viinejä olisi koskaan syntynyt ilman, että René Barbierin oma persoona olisi ollut koko ajan täysillä mukana.
Porrera on noussut viime vuosina yhdeksi Prioratin puhutuimmista ala-alueista. Salaisuus piilee muuta Prioratia hieman viileämmässä ilmastossa sekä korkealla sijaitsevien jyrkkien rinteiden vanhoissa köynnöksissä. Porreran tarhoilta pystytään oikeissa käsissä tuottamaan Prioratin raikkaimpia ja hapokkaimpia viinejä ja Garnatxan lisäksi erityisesti Cariñena pääsee täällä täyteen loistoonsa. Mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, sillä tuottaakseen laadukkaita rypäleitä, jyrkillä rinteillä bushvine-tyyppisesti istutetut köynnökset tarvitsevat paljon huolenpitoa, mikä tarkoittaa tuskallisen paljon rankkaa käsityötä vaikeissa olosuhteissa. Vanhojen köynnösten sato jää pieneksi ja joskus joudutaan tyytymään vain n. 300 grammaan rypäleitä per köynnös! Näillä spekseillä valmistettu viini ei ole koskaan halpaa, mutta toisaalta laatu on sitäkin korkeampi.
Vierailin Katalonian viinireissulla Ferrer Bobetin tilalla ja kiertelimme tilat sekä maistelimme parit viinit Raül Bobetin kanssa. Suurin osa toiminnasta tapahtuu viinitarhoilla, mutta myös kellariolosuhteet- ja välineistö on hiottu pedantisti ja viimeisen päälle. Lämpötiloja ja kosteutta kontrolloidaan tarkasti, eri tarkoituksiin käytetyt tilat on huolellisesti eristetty toisistaan ja mm. suurin osa käymistankeista Raül on itse suunnitellut omiin tarkoituksiinsa soveltuviksi. Viinejä analysoidaan prosessin aikana jatkuvasti ja systemaattisesti, suurin painoarvo on aistinvaraisessa sokkomaistamisessa.
Kierroksen päätteeksi maistelimme 3 viiniä:
Maistelu alkoi valkoisilla, joista mukana oli Gravonia -06, Tondonia Reserva -03, Gravonia -93 sekä päätteeksi Tondonia Gran Reserva -96. Pitkät valmistus- ja kypsytysprosessit hiovat viinit hyvin samankaltaisiksi ja pulloista löytyy tyylilleen uskollista tavaraa “laatukategoriasta” riippumatta. Kaikki viinit käyvät talon tarkkaan vaalimilla villihiivoilla ja kypsytys tapahtuu amerikkalaisissa tammitynnyreissä, jotka valmistetaan alusta loppuun paikan päällä. Uuden puun käyttö kypsytyksessä pidetään minimaalisena.
Toisessa flightissa otettiin ensin välistoppi vain 3 vuotta tammessa kypsyneen Crianza-viinin, eli Cubillo -07:n parissa. Cubillo on 65% Tempranilloa, 25% Garnachaa ja loput Gracianoa sekä Mazueloa. Hyvin nuorekkaan hedelmäistä meininkiä tumman kirsikan, rusinoiden, mansikoiden ja vaniljan parissa. Sitten tulikin vuoroon Viña Bosconia-kategoria. Bosconia on pullojen mallinsa mukaisesti tyyliltään enemmän Burgundiin nojailevaa ja kepeämmän rakenteen tavaraa. Viini valmistetaan 80% tempranillosta, 15% Garnachasta ja ja loput koostuu Gracianosta ja Mazuelosta. Tammikypsytys Reservassa 5 vuotta. Bosconia 2002 tuo selkeästi esiin ongelmallisen vuoden hankaluuksia. Hedelmäisyys selkeästi muita niukempaa ja homma etenee lähinnä sekundääristen ja tertiääristen komponenttien voimalla. Bosconia 2004 toi esiin huomattavasti enemmän hedelmää, joista pinnalla mansikka, vadelma ja punainen kirsikka. Bosconia 2005:n hedelmäosasto oli taas selkeästi kypsintä sorttia ja joukkoon lyöttäytyi metsämansikkaisia ja karhunvatukkaisia juttuja.
Viimeisessä flightissa loroteltiin laseihin punaiset Tondoniat; Tondonia Reserva pitää sisällään 75% Tempranilloa, 15% Garnachaa ja loput Gracianoa sekä Mazueloa. Tammikypsytys 6 vuotta. Gran Reservassa sama koostumus, mutta kypsytys 10 vuotta tammessa. Tondonia Reserva 1998 toi esiin paljon yrttisyyttä ja erityisesti kirsikkaisia hedelmän sävyjä. Hyvässä vireessä ja nätisti kehittynyt. Tondonia Reserva 2004 oli selkeästi ysikasia tiukempi rakenteeltaan, hiukan vielä sulkeutuneempi, mutta tiukan rakenteen lisäksi upea intensiivisyys lupaa hienoa tulevaisuutta. Pinnalla punaista kirsikkaa, lakritsia, tupakkaa, savua ja mausteita. Tondonia Gran Reserva 1985 kruunasi hienon viini-illan. Samaa viiniä olen päässyt maistamaan pariin otteeseen aiemminkin ja ei voi kuin ihmetellä rakenteen balanssia ja viinin syvyyttä. Hedelmä on luonnollisesti jo hieman kuivempaa ja hillitympää, mutta toisaalta tilalle nousee rutkasti kehittyneitä ja moniulotteisia aromeja. 32-vuotiaan viinin tanniineista löytyy vielä mukavasti grippiä jatkokellarointiakin ajatellen.
Silice 2014 on pääosin vanhojen köynnösten Menciaa, mutta joukossa voi olla hieman vuosikerrasta riippuen myös pieniä määriä Merenzaoa, Albarelloa, Garnacha Tintoneraa sekä joitain valkoisia lajikkeita. Viini on kypsynyt 9 kk isoissa foudre-tyyppisissä tynnyreissä sekä levännyt sen jälkeen pulloissa 5 kk ennen myyntiin pääsyä. Minkäänlaisia lisäaineita, kirkastuksia tai suodatuksia ei ole ollut käytössä.