Korjaamon samppanjamarkkinat

Kulttuuritehdas Korjaamolla järjestettiin jälleen samppanjamarkkinat 11.-12.4.2014. Viime vuonna maisteltavana oli suurien ja kiiltävien brändien lisäksi joitakin mielenkiintoisia pientuottajien kuplia, joten päätin tänäkin vuonna käväistä kurkkaamassa tarjontaa. Viimevuotiseen tapaan tarjolla oli nytkin isoja brändejä ja klassikoita, mutta näiden lomassa myös jonkin verran pienempien tuottajien helmiä. Shoppailuvinkkinä mainittakoon myös, että Ceestashop myi kertaalleen tapahtuman tasting-käytössä olleita Lehmannin huipputason samppanjalaseja todella edulliseen hintaan, joten skumppalaseja kaipaavan kannattanee järjestää itsensä toukokuussa Turussa ja Tampereella järjestettäville samppanjamarkkinoille!

 

 

Pasqual Doquet Vertus 2002

Viking Linen nykytilaa samppanjavalikoimien suhteen on kyllä pakko kehua. Yksi valikoimien helmistä on Pascal Doquet Premier Cru Vertus 2002. Hyvällä tuurilla tätä huippuvuosikerran 100 %:sta Chardonnay’ta saattaa vielä löytää laivojen viinimyymälöistä, mutta suosittelisin poistamaan tylysti kaikki muutkin hyllyissä lojuvat Pascal Doquet’n pullotteet. Viini on runsaan paahteinen, luonteikas, moniulotteinen, ja mineraalinen. Erinomainen balanssi hedelmäisen konsentraation sekä paahteen ja hapokkuuden välillä. Erittäin pitkä jälkimaku. Todellinen viikinkilöytö noin 40 eurolla jo nyt korkattavaksi, eikä varmasti pahastu lisävuosistakaan kellarin uumenissa.

Egly-Ouriet “Les Vignes de Vrigny” Premier Cru (Alkon erikoisvalikoima 52,90 €)

Mikäli olen joskus aiemmin maistanut 100 %:sta Pinot Meunieria, siitä ei ole tainnut jäädä juurikaan muistijälkiä.  Vindirektin ständillä poksautettu Egly-Ouriet Les Vignes Vrigny Premier Cru osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Matalaan dosageen luottava talo on pitänyt tämänkin viinin sokerit tasolla 4 g / l, mikä sopii allekirjoittaneen makuun enemmän, kuin hyvin. Runsas maku, jossa paljon mausteisuutta ja tyylikkään rouhea meininki. Ei ehkä se helpoimmin lähestyttävä veijari, mutta tarjoilee perus-Cuvéet kolunneelle samppanjasiepolle varmasti mielenkiintoista vaihtelua.

 

Salon Blanc de Blancs Le Mesnil Brut 2002 (Alkon erikoisvalikoima 334,90 €)

Ensikosketukseni yhteen legendaarisimmista luxuskuplajuomista saatiin käyntiin sopivan tyylikkäästi, sillä olin sattumalta ensimmäisten 400:n joukossa maistamassa Salonin uutta, hiljattain lanseerattua vuosikertaa 2002. Joissakin yhteyksissä Blanc de Blancs-tyylin benchmarkiksikin ylistetty samppanja oli luonnollisesti tässä vaiheessa vielä raakile ja tuoksunsa osalta melko sulkeutuneen oloinen. Paletilla sen sijaan konsentraatiota ja potkua löytyi vaikka muille jakaa. Suun täyttävä ja pehmeän kermainen mousse. Hieno kokemus sinänsä ja heittämällä hinnakkain koskaan maistamani samppis. Jään pelonsekaisin tuntein odottelemaan sitä järkyttävää hetkeä, kun olen muka löytävinäni todellisia järkiperusteita (ja hilloa) pulittaa yli 300 eur pullollisesta samppanjaa.

Philipponnat Reserve Speciale 1985

Juuri ennen kotiinlähtöä ehdin vielä saamaan lasiini Viking Linen ständillä 29-vuotiasta Philipponnat Reserve Specialea. Alkuun ujolta ja sulkeutuneelta vaikuttanut tuoksu alkoi avautua mukavasti hetken lasissa hengiteltyään. Kypsää sitruunaa, persikkaa, hunajaa ja tyylikästä paahteisuutta suhteellisen vähäeleisellä otteella, ilman häivähdystäkään nuorten samppanjoiden hermostuneisuudesta. Sopivan rauhoittava ja harmoninen lopetus tämän vuoden samppanjamarkkinoille.

Muita mainitsemisen arvoisia lasiini eksyneistä olivat mm. erittäin pirteä Dosnon-Lepage Recolte Blanche NV, paahteinen ja runsas Andre Clouet Brut Grande Reserve NV, Ayala Blanc de Blancs 2002, Pol Roger Pure NV ja Jaques Lassaigne Montgeux NV.

Dominio de Pingus Psi 2009

Joukko viinibloggaajia kokoontui lauantaina 8.3.2014 nautiskelemaan WMW:n räätälöimää kuuden ruokalajin illallista sekä arvuuttelemaan nippua viinejä sokkona. Ceestashopin Christian oli tällännyt pöytään uusia Lehmann Glassin Oenomust-sarjan laseja, joista tuntuikin irtoavan kiitettävästi aromeja. Itse kannoin korteni kekoon Dominio de Pingus Psi 2009:llä, joka oli nakitettu pääruokavuoroon Laid-Back Sommelier- ja Rypäleistä Viis!-blogien pullojen kanssa. Viinin taustoista selviää enemmän saman viinin 2008-vuosikerrasta raapustamastani jutusta. Lyhykäisesti vedettynä kyse on vuonna 2006 Pinguksen käynnistämästä yhteistyöprojektista paikallisten viljelijöiden kanssa, jossa pyritään kohentamaan vanhojen köynnösten rypälelaatua huolellisemmilla ja luonnonmukaisemmilla toimintatavoilla.

Pullo valikoitui mukaan toisaalta siksi, että se on laadukas ja selkeärakenteinen yhden lajikkeen viini ja toisaalta taas siksi, ettei se lähtökohtaisesti edusta stereotyyppisintä Ribera del Dueroa, eikä näin ollen olisi totaalisen helppo rasti. Psi  on valmistettu vanhoista Tinta Fina-köynnöksistä käsin kerätyistä rypäleistä. Viini on maseroitunut pitkään ja rauhallisesti. Kypsytys 18 kk osittain pienissä ja osittain isoissa ranskalaisissa toisen ja kolmannen kierron tammitynnyreissä. Viiniä ei ole suodatettu eikä kirkastettu.

Heti alkumetreillä selvisi, että -09 on laadullisesti selkeästi aiemmin maistamaani -08 parempi. Ero selittynee toisaalta vuoden 2008 hankalammilla sääolosuhteilla, mutta oletan myös, että jokainen kokemusvuosi tuo oman laatulisänsä näinkin tuoreen projektin lopputulokseen. Alussa kovin pidättyväinen viini antaa nokkaan tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, mausteisuutta sekä hentoisemmin lakritisia ja tammea. Melko täyteläinen maku on vielä keskipaletin osalta aavistuksen sulkeutunut, mutta yleisilme jatkaa tuoksun viitoittamalla polulla. Ryhdikäs hapokkuus ja ikeniä napakasti rypistelevät tanniinit tukevoittavat runkoa. 13,5 %:n alkoholipitoisuus integroituu hyvin muuhun kokonaisuuteen. Pitkä jälkimaku on mausteinen ja aavistuksen pippurinenkin.

Psi 2009 on nuori veijari, joka ei vielä tässä vaiheessa suostu antamaan lasissa kaikkeaan. Siitä on kuitenkin löydettävissä ison luokan potentiaalia ja se hyötyy nätisti vielä useamman vuoden kellaroinnista. Viinin yhteispeli pitkään kypsyneen Iberico-possun niskan ja ohraton kanssa oli erinomaisella tasolla. Psi 2009:lle irtoaa hieman edellistä vuosikertaa paremmat 4 / 5 staraa. Kurkkaa seuraava Tête de Moine-juuston ja kurpitsapikkelssin kanssa tarjottu Chateau Musar Blanc 2001 WMW:n sivuilta sekä sahramilla marinoidun keltaisen luumun, vadelman ja tammilastuilla maustetun patisserian kanssa tarjoiltu Exclusive Hillbillyn Sauternes vuodelta 1986.

 

 

 

Château Mouton Rotschild -97 ja Château Palmer -96

Helsinkiläisessä ravintola Careliassa on käynnissä tempaus, joka mahdollistaa kellarin syvyyksissä kypsyneiden maailmanluokan viiniherkkujen siemailun erittäin kohtuullista panosta vastaan. Lista koostuu yhtä nimikettä lukuunottamatta ranskalaisen viiniteollisuuden lahjoista viinisiepoille ja entistä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että useita viinejä on tarjolla myös laseittain.

Oma suhteeni Bordeaux’n punaviineihin on ollut jostain syystä hikinen ja nihkeä, eikä kaapistani ole lohjennut kovinkaan montaa makuupaikkaa “porvoolaisille”. En voi väittää maistelleeni mitenkään kattavasti alueen kovimpia nimiä, mutta vähäistenkin kokemusteni perusteella voin kyllä todeta ymmärtäväni alueen huippuviinien laadullisia vahvuuksia. Toisaalta taas alueen viinit eivät ole aiheuttaneet koskaan mitään erityisen voimakkaita elämyksiä, saati sitten intohimoa. Epäilen vahvasti, että Bordeaux ei vain yksinkertaisesti ole tyylillisesti minun juttuni. Bordeaux’n kohdalla ei voi myöskään ohittaa ilmiselvää hintaproblematiikkaa; kiinnostavampien viinien hinnat tuntuvat karkaavan kohtuuttoman korkealle.

Pyysin kaatamaan laseihini Château Palmeria vuodelta -96 ja Château Mouton Rotschildia vuodelta -97. Viinien kanssa lapioin täydellisesti paistetun entrecôten sekä jälkipöhinöiksi juustolajitelman.

Näistä viineistä on kirjoitettu maistelumerkintöjä maailma täyteen, joten lienee turhaa toistella tässä kohtaa erilaisia tummia marjoja ja setripuita. Merkittävin huomio viineissä on mielestäni balanssi eri komponenttien välillä. Yhteispeli laadukkaan hedelmäisyyden, happokkuuden, nätisti integroituneen tammen, mukavasti pehmenneiden tanniinien ja alkoholin välillä on poikkeuksellisen kovalla tasolla. Palmer vaikutti hieman sulkeutuneemmalta, tummasävytteisemmältä ja konsentroituneemmalta, kun taas Mouton Rotschild esitteli avoimemmin moniulotteisuuttaan. Viinit ovat tällä hetkellä varsin nautinnollisessa iässä, mutta potkua riittää vielä mukavasti jatkokypsytykseenkin. Molemmat ovat laadullisesti huipputavaraa, mutta omat mieltymykseni kaatuvat tällä otoksella enemmän Pauillacin suuntaan. Tästä viinitempauksesta singahtaa täydet viisi staraa ravintola Carelialle.

Prowein 2013 (osa 2)

Runsaiden hotelliaamiaisten ja vähintään yhtä runsaiden narikkajonojen jälkeen oli luontevaa tallustella pohjoisen sisäänkäynnin vieressä sijanneen Champagne Loungen suuntaan. Alueen samppanjatarjonta rakensi poikkeuksellisen osuvat puitteet pitkien ja hartaiden messupäivien aamunavaukselle. Maistelukoneistoni saavutti salamannopeasti samat aaltopituudet mm. Janisson-Baradon Extra Brut:n ja Dampierre Prestige 2002:n kanssa. Näistä Dampierre olikin varsin miellyttävä uusi tuttavuus samppanjasektrorilla.

 

 

 

 

 

 

 

Jos olet joskus päätynyt epäilemään espanjalaisten rosé-viinien potentiaalia happosektorilla, kannattaa maistaa Empordan viinialueelta tulevan Celler Espeltin Lledoner Rosat. Erittäin raikas ja pirteän hapokas Garnachasta tehty Rosé-viini, josta löytyy kepeyden ja raikkauden lisäksi vahvasti tyypillisiä Garnachan ominaisuuksia. Mieleen tulee puoliväkisinkin Coulliouren rosé-viinit noin 50 km:n päästä Ranskan puolelta.  Wow-viisarit heilahtivat sen verran pitkälle kaakkoon, että tätä pitää todennäköisesti hankkia kaappiin tulevan kesän varalle.

 

 

 

 

 

 

 

Voimakkaampien espanjalaisviinien eturintamassa ampuu kovilla panoksilla Bodegas Cenit. Kriitikot ovat raapustaneet paperiin tämän Zamoran kulmilta kotoisin olevan makupommin kohdalla jopa sataa pistettä hipovia lukemia. 2008 oli vielä melko nuorekkaan agressiiivista tavaraa, mutta tummasävytteinen, kypsän hedelmäinen ja mineraalinen paketti kätkee pullon sisään kohtuullisen kovaa potentiaalia. Nora Albariño oli puolestaan tällä reissulla maistamistani Albariñoista selkeä ykkönen. Huikean intensiivinen, moniulotteinen ja pitkä paketti sitruunaa, omenaa, päärynää, melonia ja merellistä mineraalisuutta.

 

 

 

 

 

 

 

Sisilialaisissa valkoviineissä tuntuu toisinaan olevan soundit aika kivasti kohdallaan. Näissä Antichi Vinain valkkareissa oli potkua, ryhtiä ja persoonaa vähintään riittävästi. Onkohan Marsala-viineistäkin tuttu Grillo oikeastikin niin pelottavan mielenkiintoinen lajike, kuin juuri nyt kuvittelen? Italialaisten punaviinilajikkeiden saralla uusi tuttavuus oli Ruché. Parhaiten Ruchén tuoksua voisi kuvata nimittämällä sitä punaviinien Gewürztramineriksi. Punaviinille varsin epätyypillinen, intensiivisen kukkainen ja parfyyminen tuoksu. Naurettavan varmaa yllätyskamaa mustien lasien sokkomaisteluihin.

Rheingaun osastolta löytynyt Mark P. Barth on tyytyväinen mies. Barthin kuohuviinivalikoiman raikas ja pirteä Riesling Brut pölähtää nimittäin toukokuussa Alkon perusvalikoimaan. Muutamia pulloja kulauttaneena voin kertoa, että sitä ei kyllä kannata missata. Oli erityisen hienoa päästä maistamaan kuvassa näkyvää talon lippulaivakuohari Primusta. Erittäin intensiivistä, moniulotteista ja eleganttia tavaraa, jolle voisi povata myös hyvää ikääntymispotentiaalia. Pullo kantoi numeroa 33 / 400. Vierailin muuten Barthin viinitilalla viime syksynä, kiinnostuneet löytävät siitä lisää tarinaa täältä.

Takavuosien mainos kehoitti kansalaisia päättämään päivänsä Columbia-kahvilla. Columbiaa ei näkynyt olevan tarjolla missään, joten päädyin kokeilemaan viimeisen messupäiväni päättämistä Provencen rosé-viineillä. Onnistuneen raikas valinta ja olihan siellä näköjään muillakin hauskaa.

Prowein 2013-raportin ykkösosiossa höpöttelin muutamista tastingsessioista, osa 1 löytyy täältä.

Prowein 2013 (Osa 1)

Maaliskuussa oli taas melkoisen viiniähkyilyn paikka, kun legendaarinen Prowein järjestettiin Düsseldorfissa. Lukuisiin messuhalleihin pakkaantui tänä vuonna noin 44000 messuvierasta, joille kaikenkaikkiaan noin 4700 näytteilleasettajaa esitteli tuotteitansa. Painelin kolme päivää tukka putkella ja lonkat kirskuen pitkin messuhalleja siemaillen toinen toistaan mielenkiintoisempia viinejä. Viime vuoden Prowein-seikkailuistani voit lukea muuten täältä ja täältä.

Aloittelin messut soittelemalla makunystyröille herätyskelloa samppanjatastingin säestyksellä. Sasha Speicher esitteli 11 samppanjaa teemalla “use of wood”. Tasting piti sisällään esimerkkejä erilaisista tavoista ja tyyleistä  käyttää tammea samppanjan valmistuksessa. Rankkasin porukan kärkeen tylysti Bollinger Grande Année:n. Lasiin lorotettiin vuosikertaa 2004, joka ei kyllä mielestäni aivan yllä 2002:n syvyyteen, mutta huikeaa tavaraa silti. Kakkospallille työnnän ehkä yllätyksellisestikin melko edullisen Drappier Millesime D’exception Brut 2006:n. Sasha Speicher kertoi vuoden 2006 olleen erinomainen Chardonnay-vuosi Champagnen alueella ja totesi sen tulevan esiin tämänkin samppanjan kohdalla, vaikka Chardonnayn osuus blendistä onkin “vain” 30-40 % (lähteestä riippuen). Lasista löytyi raikasta omenaa ja sitruunaa hienossa balanssissa, erittäin tiivis ja elegantti mousse sekä todella tyylikkään mineraaliset jälkipelit kaupan päälle. Keski-Euroopassa noin kolmen kympin hintaan aivan järkyttävän kova hinta-laatusuhde. Kolmospallille on pakko nostaa Krug Grande Cuvée. Tyylillisesti Krug ei ole suurin suosikkini – asia, josta muuten talousosastoni olisi syytä olla sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Joka tapauksessa on myönnettävä, että vastaavanlaista syvyyttä ja rakennetta ei muista tämän session pulloista tahtonut löytyä. Vaikka Bollingerin Grande Année veikin omassa arviossani pidemmän korren raikkaammalla otteellaan ja Drappier taas huikealla tasapainoisuudellaan, esitteli Krug Grande Cuvée silti kiistämättömän laadukasta rakennettaan tässä vaiheessa vielä varsin tiukasti ja vahvasti paketoituna. Alkon tilausvalikoimassa Krugin reilun 170 euron kokoinen hintalappu on vaikeasti nieltävää osastoa, ja onkin luvattoman helppoa todeta rahakirstuni lukon avautuvan mieluummin vaikkapa tässäkin maistelussa mukana olleen Jaquesson Cuvée 736:n suuntaan. Niitä voikin sitten sulloa samalla rahalla ostoskassiin lähes 4 kpl! Champagne tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Myöhemmin iltapäivällä oli aika paneutua Lounais-Ranskan viineihin Vinum-lehden järjestämässä seitsemän viinin maistelussa. Rolf Bichsel oli kerännyt maisteltavaa kolmelta tunnetulta viinipuljulta Lounais-Ranskasta. Mukana olivat Domaine Chiroulet Côtes de Cascognesta, Clos Triguedina Cahorsista ja Vignobles Alain Brumont Madiranista. Chirouletin ja Triguedinan punkut olivat varsin maukkaita, mutta tässä sessiossa oli yksi selkeästi ylitse muiden. Aivan mieletön ja ehdottomasti viiden staran arvoinen Alain Brumont La Tyre 2002 pisti sukat pyörimään jaloissa oikein huolella. Viinissä on jo mukavasti kehittyneisyyttä, mutta terhakasta tanniini- ja happosektorista sekä runsaahkosta hedelmästä päätellen matkaa huippuun on jäljellä vielä vuosia. Maistelun päättänyt makea valkoviini Domaine Chiroulet Vent d’Hiver 2009 oli melko vaisu esitys, eikä tasollisesti pärjännyt lähimainkaan sadan metrin säteellä runsain mitoin tarjolla olleille makeille saksalaisille. Sud-Ouest de France – tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Toisena messupäivänä oli riittävät perusteet rynnätä David Schwarzwälderin Rioja-tastingiin katsastamaan huippuvuosikertojen 2001 ja 2004 kisakunto. Kirjatuista muistiinpanoista päätellen viinit pitivät sisällään hyvin samankaltaisia ominaisuuksia, poislukien hieman oksidoituneempaa tyylisuuntaa edustavat, läpikuultavan tiilenpunaiset Viña Tondonia Reserva 2001 ja Viña Ardanza Reserva 2004. Kyseiset klassikkoveijarit edustavat niin erilaista tyyliä, että niitä on vaikeata ja ehkä turhaakin verrata muihin tämän tastingin viineihin. Ovat toki ehdotonta huipputavaraa omassa kastissaan ja Viña Tondonia on näistä ehkä se pitkäkestoisimmasta kellaroinnista hyötyvä ja samalla sitä kaipaava. Nyt maistettu 2001 oli vielä melko keskeneräistä tavaraa. Muista viineistä joukon hännille tyrkkäsin Conde de Valdemar Reserva 2004:n ja Baron de Ley Gran Reserva 2004:n, jotka eivät onnistuneet ainakaan tässä seurassa vakuuttamaan juuri millään osa-alueella. Jollain tavalla ehkä hassuakin havaita, että Suomessa vuoden viiniksi 2013 valittu jäi viimeistä edelliselle sijalle. Kärkisijat napanneet CVNE Imperial Gran Reserva 2001 sekä Remirez de Ganuza Gran Reserva 2001 olivat varsin hyvässä vireessä, tasapainoisia ja tyylikkäitä. Rioja tastingin viinilista löytyy klikkaamalla tästä

Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 Ravintola Sipuli 16.4.2012

Copatinto harppoi pistämään happotasapainonsa kuntoon Ravintola Sipulin talvipuutarhaan, kun Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 pysähtyi hetkeksi Helsinkiin. Saksan viinitiedotuksen järjestämässä tilaisuudessa oli mukana yli kolmenkymmenen viinitilan väkeä ja viinejä. Tarjonta oli runsasta, mielenkiintoista ja erittäin laadukasta.

Master of Wine Caro Mauer esitteli vetämässään tastingissä saksalaisten VDP-viinien uutta luokitusjärjestelmää, joka tulee käyttöön vuosikerrasta 2012 alkaen. Kaikille meille hataramuistisille viinisiepoille positiivinen uutinen on se, että luokitus yksinkertaistuu. Toisaalta taas toinen toistaan erilaisempia luokituksia on maailmalla jo ihan riittävästi sekoittamassa ihmisten jo valmiiksi sekaisia päitä, joten eipä tästä asiasta sitten sen enempää. Pääasia lienee kuitenkin se, että viini on hyvää ja laadukasta, luokituksista viis.

Tastingissä hörpiskeltiin kahdeksaa 09-vuoden esimerkkiä eri luokitustason viineistä. Pullotteet olivat kotoisin Rheingausta, Moselista, Pfalzista sekä Badenista. Valkkareista Rheingaun ja Moselin Erstes Gewächs- ja Grosses Gewächs-viinit raivasivat tiensä joukon kirkkaimmiksi helmiksi. Maistettujen Spätburgundereiden (=Pinot Noir) tuoksussa oli melkoisesti tervaa, kumia, suklaata ja tammea. Odotuksiin nähden melko raskasta punkkua saksalaiseksi, liekö kuuma vuosi 2009 osittain syypää asiaan? Nahesta tuleva Tesch Unplugged on rehellisen suoraviivainen perus-riesling, jonka valmistuksessa ei ole turhilla teknisillä kikoilla pelleilty, kuten ei myöskään unplugged-musiikissa. Viini on tyrkyllä näkyvästi mm. Rock am Ring-festareilla ja muutenkin kuulemma musiikkipiirien suosiossa. Löytyy Winestate Oy:n valikoimista.

Saar:n alueelta tulevat Van Volxemin viinit pyrkivät nostamaan jakkaralle rypäleen ja maaperän luonnollisia ominaisuuksia sekä kunnioittamaan niitä viimeiseen saakka. Hattu päässä yli kaksimetrinen viinimies Roman Niewodniczanski on karsinut kaiken ylimääräisen säädön pois valmistusprosesseista ja tuloksena on tasapainoisia, syviä ja hyvin luonteikkaita viinejä. Todella vakuuttavaa!

Ulrich-Langguth:n Moselin Rieslingit olivat todella maukkaita. Mieltä lämmitti myös se, että käsityön jälki maistui selkeästi verrattaessa teollisemmin tuotettuihin vieruskavereihin. Samasta pöydästä löytyi myös suorastaan laittoman hyvää eisweinia; Losen-Bockstanz 2007 pisti kyllä hetkeksi sukat pyörimään jaloissa!

Koskas viimeksi olet maistanut 14%:sta rieslingiä Saksasta ? Kuumana vuonna 2009 tämäkin oli mahdollista. Vaikka reipas alkoholimäärä tuntuikin Domdechantin Rieslingin maussa, muu rakenne kesti sen kuin mies ja viini maistui yllättävänkin maukkaalta.

Dautel Spätburgunder 2009 Württembergistä oli erittäin vakuuttava pakkaus ja ehkä tällä kertaa se eniten miellyttänyt punkku. Pelkkä tuoksukin tempaa jo mukaansa, mutta hienosti tasapainossa olevat hapokkuus ja moniulotteinen makupaletti kampittavat satavarmasti vaativammankin viiniurpon. Samaisella standilla majaillut Weingut Toni Jost:n Cecilia Jost ainsaitsee myös kiitokset havainnollistettuaan näppärästi iPadilla kulloinkin maisteltavan viinin tarhamaisemia ja maaperää, that’s the way to do it!.

Aika kului Sipulissa rattoisasti purskutellen ja sylkien erilaisia viinejä pitkin ja poikin sopivan ruuhkaista talvipuutarhaa. Pahimmilta happohyökkäyksiltä vältyttiin eivätkä reippaasta hapokkuudestaan tunnetut saksalaisrieslingit pystyneet irrottamaan lähimainkaan kaikkia hampaita suustani. Nyt vaan paljon lisää laadukasta saksalaista viiniä kaikkien suomalaistenkin laseihin!

Viiniexpo 2012 Helsinki

Viiniexpo 2012 järjestettiin jälleen maaliskuussa Helsingin messukeskuksessa. Copatinto heilahti messuille heti aloituspäivänä katsastamaan meiningin ja tarjonnan. Teemaksi oli veistelty tänä vuonna Chile, mikä ei mielestäni ainakaan ylitsepursuavasti messuilla näkynyt. Muutenkin oli jotenkin vaisun oloista ? Näytteilleasettajien määrä vaikutti kaiken kaikkiaan melko pieneltä, vai oliko sitten vaan itsellä jäänyt suuruudenhulluus päälle ProWein-messuilla ? Kenties kevään tiivis isompien kansainvälisten viinimessujen kausi osaltaan myös verottaa innokkuutta osallistua pienen Suomen tapahtumaan.

Ainahan sitä viinimessuilla jotain mielenkiintoista löytyy, ja niin nytkin. Itävallan viinejä oli ilahduttavasti esillä. Maininnan arvoisia olivat mm. Sepp Moserin Minimal 2009, Loimerin ja Elfenhofin valkkarit sekä Heinrichin punkut.

Barone Ricasolin Casalferro on sitten 100 %:nen Merlot, mikä taas 100 %:lla varmuudella ärsyttää niitä, joiden mielestä Toscanassa tulisi tehdä viinejä 100 %:sti tai ainakin pääosin italialaisista lajikkeista. Copatinto ei jaksa asiaa sen enempää märehtiä, vaan toteaa kyseessä olevan todella huipputason punaviini.

Näytteilleasettajista Viinitie oli hoitanut hommat varsin mallikkaasti; piristävällä tavalla erilaisella osastolla riitti kuhinaa, vaikka muualla olikin ainakin alkupäivästä rauhallista.

 

 

 

 

 

 

Viinitien laajasta tarjonnasta pakollinen bongattava oli mielenkiintoinen korkkiruuvi-keskisormea heiluttava Chateau Punk; ei pöllömpää !

 

 

 

 

 

 

 

Piipahdin myös Bodegas Azul y Garanzan Dani Sánchez Noguè:n vetämässä tastingissä, jossa maisteltiin neljää tilan viiniä.

 

 

 

 

 

 

 

Erämaaolosuhteissa luomu-periaattein tarhojensa hyvinvoinnista huolehtiva Dani teki selväksi, ettei viinin tekeminen ole coca-colan valmistusta, vaan jokaisella vuosikerralla kuuluukin olla omat luonteenpiirteensä ja ominaisuutensa. Mieltä ilahduttavaa on myös tilan pyrkimys mahdollisimman vähäiseen sulfiittien käyttöön.

 

 

 

 

 

Viiniexpo aloitettiin tälläkin kertaa kuohuviinejä maistelemalla, minkä on pakko olla hyvä aloitus mille tahansa tapahtumalle. Kuohuviineihin on lähes yhtä hyvä myös päättää Copatinton raportti Viiniexposta 2012. Mielenkiintoisimpia kuplajuoma-elämyksiä tarjoilivat Raventos i Blancin pullotteet sekä Sumarrocan valikoima.

Sumarrocan Jörgen Gunnarsson suositteli pitämään Núria Claverolin kellarissa vielä vähintään vuoden lepäilemässä ennen korkkaamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

ProWein Düsseldorf 4.-6.3.2012 (osa 2)

ProWein-raportin ykkösosassa käytiin läpi muutamien tastingien antia. Näiden lisäksi Copatinto kipitti tukka putkella ja pohkeet viuhuen pitkin lukuisia messuhalleja maistelemassa kaiken maailman vinkkuja. Tarjonta oli niin runsasta, että oli pakko skipata paljon mielenkiintoista tavaraa jo pelkästään ajan puutteen vuoksi. Seuraavassa muutamia poimintoja samoiluista Esprit-Arenan viiniviidakossa.

 

 

 

 

 

 

 

Jenkkiläisen Parduccin ja Paul Dolanin legendaarinen viinintekijä Bob Swain esitteli messuilla luonnollisesti itse tekemiään viinejä sekä Parduccin että Paul Dolanin valikoimista. Paul Dolanin Pinot Noir nakutteli suussa siihen malliin, että Copatinto vakuuttui täysin. Parduccin viineistä säväytti erityisesti mielenkiintoinen Coro Mendocino. Coro Mendocino-viineissä on lyhyesti kerrottuna kyse siitä, että läjä Mendocino Countyn viinintekijöitä tekee alueen rypäleistä oman huippublendinsä normaaleja käytäntöjä tiukempien Coro Mendocino-määräysten mukaisesti. Coro Mendocino pyrkii tuomaan esiin alueensa viinien ominaispiirteitä parhaalla mahdollisella tavalla. Etiketit ovat ulkonäöltäänkin lähes identtiset, vain tuottajan nimi vaihtuu. Coro Mendocinon porukka arvioi viinit säännöllisesti sokkona ja asioita kehitetään saadun palautteen perusteella. Bob kertoi, että on mahdollisesti juuri Coro Mendocinon sokkomaistelujen ansiosta tullut haukkuneeksi omia viinejään enemmän kuin koskaan.

 

 

 

 

 

 

Espanjan Castilla y Leonin viineille oli pystytetty oma pieni tastingalue kuutoshallin perimmäiseen nurkkaan. Ruuhkaa ei pahemmin esiintynyt, mutta Copatinto viihtyi alueella mukavasti. Oletko muuten maistanut Verdejo-rypäleistä väsättyä kuohuviiniä ? Mielenkiintoisen makuista, mutta minkäänlaisiin ylistyslauluihin ei löytynyt aihetta. En tosin ollut laulutuulellakaan.

 

 

 

 

 

 

Riojan osastolla tuli todettua mm. se, että Urbinan -94- ja Don Jacobon -95 vuosikertojen Gran Reservat olivat hyvinkin selkeästi alive and kicking!

 

 

 

 

 

 

 

Joskus etiketöinti saa hymyilemään. Mariscon viinit on tullut maistettua jo aiemminkin ja ehkä odotetustikin etiketit ovat huomattavasti itse viinejä mielenkiintoisempia.

 

 

 

 

 

Joskus taas etiketöinti voidaan hoitaa hyvinkin yksinkertaisesti. Winery arts on rakentanut filosofiaansa numeron 9 ympärille. Jos väität kuulleesi Ribera del Queiles-nimisestä viinialueesta Espanjassa niin turha luulla, että uskoisin. Maistelun perusteella Zaragozan lähimaastoista tulevilla viineillä on varsin ranskalaistyyppinen lähestymistapa aiheeseen, tosin melko reippaalla alkoholiprosentilla ryyditettynä.

 

 

 

 

 

Ranskalaisista viineistä tuli maisteltua mm. muutamat kymmenet Bordeaux-punkut ilman sen suurempia säväytyksiä, mutta sen sijaan Lounais-Ranska, Languedoc ja Rhône jaksoivat innostaa. Erityisesti Gaillacin viinit merkittiin viimeistään nyt paksulla tussilla Copatinton mystiseen muistikirjaan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja messureissun lopuksi oli pakko vielä kysäistä Argentiinan viiniosastolta koti-Suomen säätietoja. Vastaus löytyy alla olevasta kuvasta!

ProWein Düsseldorf 4. – 6.3.2012 (osa 1)

Düsseldorfissa  järjestettiin maaliskuun alussa jälleen kansainvälinen viini- ja alkoholialan tapahtuma ProWein. Kolmen messupäivän aikana tapahtumassa vieraili yli 40000 vierailijaa tutustumassa vajaan 4000:n näytteilleasettajan tuotteisiin. Copatinto ravasi ennen näkemättömällä tahdilla pitkin messuhalleja pari päivää maistellen enemmän ja vähemmän kiinnostavia vinkkuja. Messuraportin ykkösosio sisältää todistusaineistoa muutamasta tastingistä, joihin ehdin osallistumaan.

Maanantai-aamupäivänä osallistuin Itävallan Burgenlandin punaviinien tastingiin. Itävallan punaviinit ansaitsisivat kyllä enemmänkin älämölöä maailman turuilla ja toreilla, sen verran varteenotettavaa tavaraa maasta tulee. Maisteltavana oli tällä kertaa 15 punaviiniä ja jokaisen viinin tuottajan edustaja/viinintekijä kävi kommentoimassa omaa viiniään lyhyesti. Viinit oli aseteltu pöydälle nätisti maistelujärjestykseen, mutta vieressäni istunut vanhempi herrasmies onnistui noin puolessa minuutissa sekoittamaan järjestyksen niin totaalisesti, että järjestävällä tahollakin oli ajoittain epäselvyyksiä, mitä seuraavaksi maistetaan. Maistelun alettua yritin salamannopeilla vartalon liikkeillä väistellä samaisen herrasmiehen sylkykuppiroiskeita, mikä saattoi hieman häiritä keskittymistä. Eipähän ainakaan ollut tylsää :). Kaikki maistiaiset maistuivat kaikesta huolimatta ihan punaviinille ja rankkasin laadukkaan rivistön helmiksi Umathum Vom Stein St. Laurent 2007:n sekä Kollwentz Point 2008:n.

 

 

 

 

 

 

 

Myöhemmin maanantaina kävin umpi-puhki-täyteen ahdetussa tapahtumassa maistelemassa Sascha Speicherin johdolla samppanjaa. Aiheena olivat erilaiset dosage-menetelmät ja tyylit sekä niiden vaikutukset samppanjaan. Tarjolla oli 12 samppanjaa, joista löytyi jos jonkinlaisia dosage-tyylejä ja -määriä.

Todella huimia ja yllättäviäkin eroja oli havaittavissa. Koska tarjolla oli erittäin hyvää tavaraa kaiken kaikkiaan, päädyin taputtelemaan ihan fiilispohjalta kultamitalipallille Bollingerin La Grande Année Brut 2002:n, hopeajakkaralle Piper-Heidsieck Rare Vintage 2002:n ja yllätyksellisesti pronssikorokkeelle Drappier Grande Sendrée Brut 2004:n. Kaikki maistetut samppikset voit katsoa pdf-tiedostona täältä: Samppanjat ProWein 2012

Tiistaina harpoin vakain askelin maistelemaan espanjalaisia Tempranillo-helmiä David Schwarzwälderin luotsaamana. Maistelimme 9 viiniä; 5 Riojasta, 2 Ribera del Duerosta, 1 Torosta ja 1 D.O. Castilla y Leonin alueelta. Viimeisimmässä tapauksessa on kyse Abadia Retuertan viinitalosta, joka kyllä sijaitsee Ribera del Dueron ydinalueella, mutta heidän viininsä eivät asettaudu alueen virallisen laatuluokituksen raameihin, siksi erilainen D.O.-merkintä.

Tarjolla oli kerta kaikkiaan huimia punkkuja, jotka toimivat hyvinä käytännön esimerkkeinä Tempranillo-lajikkeen monimuotoisuudesta. Viinien asettaminen paremmuusjärjestykseen jo pelkästään erilaisten tyylienkin vuoksi on raastavaa. Rankkasin kuitenkin tylysti kärkeen kerrassaan upean Abadia Retuerta Pago Negralada 2009:n, jonka kohdalla tasting note alkaa: ”No nyt jymähti!…”. Kyseisen pullotteen voi muuten poistaa Alkon lippulaivamyymälästä vajaalla satasella. Toiseksi rankkautui hieman modernimpaa Rioja-tyyliä edustava Viña Pomal Alto de la Caseta 2007 ja pronssimitalia asettelin D.O. Torosta tulevan Teso de la Monja Alabaster 2009:n kaulaan. Kaikki maistetut tempranillot voit katsoa pdf-tiedostona täältä: Tempranillo ProWein 2012

 

 

 

 

 

Tiistai-iltapäivänä ehdin vielä istuskelemaan pirteän Maja Berthas:n vetämässä Etelä-Afrikan yli 90-pisteen viinien sokkotastingissä. Maja maistatti yleisöllä sokkona 8 eri viiniä; 3 valkoviiniä, 3 punaviiniä ja 2 jälkiruokaviiniä.

Heti alussa yleisö johdateltiin rypälelajikkeen arvailussa tyylikkäästi harhateille reilulla kädellä tammitetun Sauvignon Blancin toimesta. Yritin hiki otsalla tunnistaa eri viinien rypälelajikkeita ja noin puolessa viineistä onnistuinkin jotakuinkin ok. Toinen puolikas menikin sitten ns. vihkoon. Sokkomaistaminen on älyttömän antoisaa ja ennen kaikkea järjettömän hauskaa. Pitäisi kyllä maistella viinejä sokkona huomattavasti nykyistä enemmän.Maistelusession päätti huikea KWV Hanepoot 1973, jonka voisin kyllä piilottaa omaankin viinikaappiini milloin tahansa.

Burgundy Wine Tour hotelli Kämp Helsinki 8.2.2012

Burgundy Wine Board (BIVB) yhteistyökumppaneineen järjesti 8.2.2012 hotelli Kämpissä Burgundin viinien tastingin ja Copatinto päätti syöksyä pakkasta ja viimaa uhmaten kohti Kämpin peilisalia katsastamaan burgundereiden kisakuntoa. Pahoittelut kännykällä napattujen räpsyjen laadusta.

Runsaimmin pöytätilaa oli itselleen valloittanut Chablis, tai sitten vain kuvittelen niin. Perus Chablis ei pahemmin sukkia jaloissa pyöritellyt, eikä se käsittääkseni johtunut pelkästään päivän sukkavalinnasta. Onneksi premier cru- ja grand cru-viineistä alkoikin sitten jo löytymään mielenkiintoisempaa tavaraa.

Chablis-viineistä eniten säväyttivät tyylikkään mineraaliset Domaine Bernard Defaix:n Chablis 1er Cru Côte de Lechet réserve 2009 ja Chablis Grand Cru Bougros 2009. Saman pöydän Rully 1er Cru Les Cloux 2009 oli myös varsin maukas kokonaisuus.

Henri de Villamont:n Mersault Les Clos 2009 oli vakuuttavan moniulotteinen, pehmeä sekä tyylikkäästi tammitettu. Saman tuottajan Chassagne 1er Cru Morgeot 2008 miellytti taasen hyvällä happorakenteellaan.

Punaviineistä suurimman yllätyksen tiskiin pläjäytti Domaines et Saveurs Collectionin Fixin 1er Cru Clos de la Perriére. Tuoksussa yhdistyi kiehtovasti savun, mansikan, vadelman ja kirsikan aromit. Makukin oli siinä määrin mielenkiintoinen, että Fixinin alueen viinit pääsevät Copatinton suurennuslasin alle tulevaisuudessakin. Samassa pöydässä lymyillyt Gevrey-Chambertin 1 er Cru Combe aux Moines Domaine Gallois 2009 oli myös maininnan arvoinen.

Jos viinikellarisi kutsuvieraspaikoilla on jostain syystä vielä tilaa kypsytyspotentiaalille, niin täytteeksi voisi soveltua upean happo- ja tanniinirakenteen omaava Domaine Parent Corton Grand Cru Les Renardes 2006. Voin lupautua avustamaan pullon tyhjennyksessä, kun sen aika koittaa.

Kun nyt on suu vaahdossa jauhettu premium-tason kukkaronkiduttajista, niin on tasapuolisuuden nimissä kehuttava esillä olleita maukkaan hedelmäisiä, raikkaita ja edullisempia Saint-Veranin sekä Mâconin perusvalkkareita, joiden hinta-laatusuhde on vuodesta toiseen erittäin hyvä.

Kuvitelmaa tai ei, olin aistivinani Burgundinkin viineissä hienoista pyrkimystä nuorekkaampaa ja helpommin lähestyttävää tyyliä kohti. Onko suunta oikea, jää viime kädessä kuluttajien ratkaistavaksi.