VDP Weinbörse 2024-tapahtumaa vietettiin 50-vuotisjuhlien tunnelmissa

1910 perustettu VDP (Die Prädikatsweinguter) juhli 27.-28.4.2024 merkittävimmän tapahtumansa, Weinbörsen 50-vuotisjuhlia Mainzissa. Ensimmäistä kertaa 50 vuotta sitten järjestetty Weinbörse oli ainutlaatuinen tapahtuma, sillä se kokosi historiallisella tavalla eri viinialueiden VDP-tuottajia yhteiseen tapahtumaan. Heti alussa suuren suosion saavuttanut tapahtuma on sittemmin kehittynyt yhdeksi Saksan merkittävimmistä viinitapahtumista.

Juhliin oli saapunut paljon vieraita niin Saksasta kuin ulkomailtakin ja juhlamaljojen kilistelyyn osallistui myös Jancis Robinson. VDP:n presidentti Steffen Christmanin juhlapuheessa korostui vastuu tulevaisuudesta ja sosiaalisesta tuesta nuorille sekä tuleville viinisukupolville. Juhlan kunniaksi julkaistiin myös uniikit magnumpullot jokaiselta VDP-tuottajalta, joiden kautta halutaan nostaa esiin elämäntarinoita ja ihmisiä viinien takaa.

Varsinaisen Weinbörse-tapahtuman avajaispuheita pitivät mm. Saksan ruoka- ja maatalousministeri Cem Özdemir sekä Mainzin kaupungin pormestari Nino Haase. Tapahtumassa oli esillä 191 VDP-tuottajaa viineineen. Juhlien ja parin messupäivän aikana tuli maisteltua melkoinen määrä viinejä sekä kuulosteltua tuoreimpia kuulumisia viinitiloilta. Weinbörsessä maisteltavien viinien ytimessä ovat tuoreimmat Gutsweinit ja Ortsweinit sekä parin aiemman vuosikerran valikoidut Erste Lage- sekä Grosse Lage-viinit.

Viimeisimpinä vuosina kasvukausien ilmastolliset olosuhteet ovat olleen monin tavoin vaihtelevia ja haastavia. Hankalat vuodet tuntuvat saavan jatkoa, sillä juuri ennen tapahtumaa oli monilla tarhoilla taas kerran nähty kevätpakkasten tuhoja.

Vuonna 2022 kuiva ja kuuma kesä kypsytti rypäleitä nopeasti ja monilla alueilla tarhaviinien sadonkorjuu alkoi huomattavasti normaalia aiemmin. Vanhat köynnökset pärjäsivät kuivuudessa nuoria köynnöksiä paremmin. Myöhäisempiä sadonkorjuuhetkiä hankaloittivat sateet ja kasvava hometautien paine, joka oli näkynyt selkeästi Moselissa esim. Knebelin ja Clemensbuschin tarhoilla. Matthias Knebel kertoi jättäneensä home-ongelmien vuoksi sadonkorjuun kokonaan tekemättä osalla tarhoista ja tehneensä muutoinkin poikkeuksellisen tarkkaa rypäleiden valintaa. Samalla myös viinivalmistuksen menetelmiä piti muuttaa edellisestä vuodesta huomattavasti. Kova työ kannatti, sillä lopputuloksena viineistä tuli kuitenkin varsin tasapainoisia ja tyylikkäitä.

Gunderlochin ja Weltnerin vierailujen tiimoilta kirjoitin jo kuinka vuosikerta 2023 vaikuttaa miellyttävän pyöreältä ja helposti jo nuoressa vaiheessa lähestyttävältä. Raikas hapokkuus tukee mukavasti viinien lempeää hedelmäisyyttä ja makujen konsentraatio sekä moniulotteisuus on hyvällä tasolla. Ei välttämättä yhtä pitkäikäinen, kuin vuosikerta 2021, joka tulee kehittymään suotuisasti vielä hyvin pitkään. Kylmän ja sateisen kasvukauden rakentama tiukka, mutta timanttisen laadukas hapokkuus sekä viinien jykevä rakenne tarvitsevat tarhaviinien osalta vielä aikaa päästäkseen parhaaseen tasapainoonsa..Kabinett-viinien sekä Guts- ja Ortsweinien osalta 2021 on happovetoisten, rakenteisten ja raikkaiden viinien ystävien todellinen unelmavuosi.

VDP-tuottajat ovat panostaneet perinteisellä menetelmällä valmistettuihin kuohuviineihin viime vuosina huomattavan paljon. VDP:n oman kuohuviininen laatuluokituksen laatinut pieni ja ytimekäs työryhmä on vuosien saatossa muovautunut laajemman joukon workshop-toiminnaksi. Yksi työryhmän johtohahmoista on ollut Bollingerin kellarimestarina aiemmin toiminut Matthieu Kauffmann. Master of Wine Anne Krebiehlin vetämässä Sekt-masterclassissa Kauffmann kertoi pitävänsä erittäin tärkeänä sitä, että maailman parhaimmista Rieslingeistä (ja muistakin viineistä) tunnettujen tuottajien kuohuviinitkin olisivat samalla laatutasolla.

Punaviinien osuus Saksan viinituotannosta on vakiintunut noin kolmanneksen tasolle ja ilmaston lämpenemisen myötä laadukkaita punaviinejä valmistetaan jo kaikilla viinialueilla. Spätburgundereissa taso jatkaa nousuaan edelleen, liiallisesta tammen käytöstä on päästy eroon ja punamarjainen hedelmäisyys nousee hienosti esiin pippurisen ja savuisen mausteisuuden kyljessä. Samalla kun tuottajat ovat alkaneet löytää paremmin omia persoonallisia tyylejään, löytyy viineistä yhä enemmän kiehtovia vivahteita. Taso on nykyisellään jo niin kova, että parhaat tuottajat kilpailevat helposti Burgundin Pinot Noirin kanssa, vaikka tyylillisiä eroja toki löytyy. Vaikkei Friedrich Beckerin, Bernhard Huberin tai Fürstin Grosses Gewächs-viinejä voi enää erityisen edullisiksi kutsuakaan, on varsinkin Burgundin nykyhintoihin nähden Saksasta löydettävissä erittäin hyvää hinta-laatusuhdetta.

Bordeaux’n huippuviinit – Katsaus vuosikertaan 2019

Institute of Masters of Wine järjesti lokakuun lopussa Lontoon Vintner’s Hallissa Bordeaux 2019 vuosikerran maistelutilaisuuden, jossa oli mukana 88 viiniä mukaan lukien myös viisi 1er Grand Cru Classé-viiniä. Master of Wine-opiskelijana minulla oli kätevä mahdollisuus päästä osallistumaan tähän ainutlaatuiseen tastingiin. Seuraavassa mietteitäni vuosikerrasta sekä maistelluista viineistä.

Vuonna 2019 kasvukausi alkoi aikaisilla silmuilla, mutta suuremmilta kevätpakkasten tuhoilta vältyttiin. Touko-kesäkuu oli viileämpää ja sateisempaa aikaa, kunnes lämpötila nousi kesäkuun lopulla. Vuosikerran profiiliin vaikuttaa selkeimmin heinäkuun kuumuus, jolloin elohopea kipusi jopa yli neljänkymmenen asteen. Elokuukin oli kuiva ja aurinkoinen, joten rypäleet kypsyivät nopeasti. Kuumaan 2018 verrattuna kuumuus ei ollut yhtä tasaista ja viileät yöt auttoivat säilyttämään hapokkuuden hyvällä tasolla. Loppukaudesta pienet sateet helpottivat kuivuudesta jo hieman kärsineitä köynnöksiä. Jatkuvammat sateet saapuivat lokakuun lopulla, joka kiusasi erityisesti makeiden jalohomeisten viinien laatua.

Vuoden 2019 Bordeaux’n viinit ovat kypsän hedelmäisiä, kypsän tanniinisia, mausteisia sekä melko konsentroituneita. Raikas hapokkuus tukee viinien rakennetta erinomaisesti, muttei mitenkään erityisesti korostu. Yleisesti ottaen vasemman rannan viineistä löytyy hieman raikkaampaa, elegantimpaa ja tasapainoisempaa kokonaisuutta, kun taas oikean rannan puolella kypsyys, pehmeä hedelmäisyys ja täyteläisyys korostuvat. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta maistettujen alkoholitasot ovat korkeat, vaihdellen 13,0 – 15,5 % välillä ja painottuen vahvasti 14,0 % ja 15,0 % haarukkaan. Tämä kaikki tarkoittaa, että 2019 vuosikerrasta löytyy paljon jo nyt helposti lähestyttäviä viinejä. On aiheellista pohtia, miten näin kypsät viinit kehittyvät pitkällä aikavälillä? Viineissä on paljon laadukasta tanniinisuutta ja raikasta hapokkuutta, joten mitään hätää viineillä ei toki ole. Jos huipputason Bordeaux’lta odotetaan klassisesti kymmenien vuosien kehityskaarta kellarissa, arvioisin tämän vuosikerran viinien saavuttavan huippunsa selkeästi nopeammin – keskimäärin 10-20 vuoden iässä, hieman tietysti viinistä riippuen. Korona-pandemiasta johtuen hintoja laskettiin noin 20-30 % edelliseen vuosikertaan verrattuna. Vuosikerran laaja ylistys on jo ehtinyt nostamaan hintoja, mutta lähtökohtaisesti 2019 on hyvän hinta-laatusuhteen vuosi.

SAINT-ÉMILION

Château Canon la Gaffelière 2019 ((49 % Merlot, 39 % Cabernet Franc, 12 % Cabernet Sauvignon – 14 % abv)

Tasapainoinen, hieman yleistä linjaa kepeämpi ja elegantimpi rakenne. Silkkinen tekstuuri. Kiehtova mausteisuus ja yrttien vivahteet tuovat lisää moniulotteisuutta kokonaisuuteen.

Château Figeac 2019 (36 % Cabernet Franc, 34 % Cabernet Sauvignon, 30 % Merlot – 14 % abv)

Tyylikäs tuoksu, jossa kypsää kirsikkaa, nahkaa, tupakkaa, nätisti tammen mukanaan tuomaa setripuuta ja vaniljaa. Upean samettinen suutuntuma, jota erittäin raikas hapokkuus ryhdittää. Tasapainoinen viini, jossa tammi, alkoholi (14 %) ja kypsät tanniinit integroituvat hienosti kokonaisuuteen. Pitkä miellyttävä tyylikäs ja hapokkuuden piristämä jälkimaku.

Muut maistetut viinit: Château Berliquet 2019, Château Canon 2019, Château Grand Corbin-Despagne 2019, Château Larcis-Ducasse 2019, Château Qvintus 2019, Château Troplong Mondot 2019, Château Trottevielle 2019, Château Clos de L’Oratoire 2019, Château La Mondotte 2019, Château Pavie Macquin 2019

POMEROL

Château Clinet 2019 (80 % Merlot, 20 % Cabernet Sauvignon – 14,5 % abv)

Mausteisuutta ja yrttejä. Tummaa kirsikkaa, luumua, pientä kukkaisuutta. Voimakkaat ja tiukkarakenteiset tanniinit sekä pirteä hapokkuus. Erinomainen kypsytyspotentiaali!

Chäteau L’Evangile 2019 (83 % Merlot, 16 % Cabernet Franc, 1 % Cabernet Sauvignon – 14,6 % abv)

Tuoksussa kahvia ja paahteisuutta sekä setripuuta. Hyvin selkeälinjainen tumman kirsikkainen hedelmä. Erinomainen tasapaino hedelmän, hapokkuuden, tanniinien ja alkoholin välillä. Pitkä ja moniulotteinen makuprofiili.

PESSAC-LÉOGNAN

Château La Mission Haut-Brion 2019 (53 % Merlot, 40 % Cabernet Sauvignon, 7 % Cabernet Franc – 14,5 % abv)

Kypsää tummaa marjaisuutta. Melko mausteinen maku, johon täyteläisyys tuo makua pyöristävää pehmeyttä. Raikas hapokkuus ja kypsä laadukas tanniinisuus.

Chäteau Smith Haut Lafite 2019 (59 % Cabernet Sauvignon, 36 % Merlot, 4 % Cabernet Franc, 1 % Petit Verdot – 14,5 % abv)

Tummasävyinen marjaisuus tuoksussa, maku kuitenkin yllättävän kepeä, selkeälinjainen ja elegantti. Alkoholi integroituu nätisti kokonaisuuteen. Tuhti, mutta hienosti kontrollissa pysyvä viini.

Muut maistetut viinit: Château Bouscaut 2019, Château Haut-Bailly 2019, Château Malartic Lagravière 2019, Château Olivier 2019, Château Couhins-Lurton 2019

HAUT-MÉDOC

Château la Lagune 2019 (65 % Cabernet Sauvignon, 30 % Merlot, 5 % Petit Verdot – 13,0% abv)

Moniulotteisessa tuoksussa paljon tummien marjojen sävyjä, setripuuta, nahkaa ja mausteita. Elegantti maku, hienojakoiset ja kypsät tanniinit. Tasapainoinen ja raikas kokonaisuus, jossa matala alkoholitaso korostaa viinin pirteyttä.

Muut maistetut viinit: Château Belgrave 2019, Château Cantemerle 2019, Château de Camensac 2019

MARGAUX

Château Cantenac Brown 2019 (68 % Cabernet Sauvignon, 32 % Merlot – 13,5 % abv)

Tummempaa marjaisuutta ja savuisuutta. Silkkinen tekstuuri. Erinomainen yhdistelmä kepeyttä, raikkautta sekä täyteläisyyttä. Maltillinen alkoholitaso korostaa viinin eleganttia luonnetta.

Château Desmirail 2019 (50 % Cabernet Sauvignon, 45 % Merlot, 5 % Petit Verdot – 13,0 % abv)

Kepeä ja ilmava, elegantti, kevytrakenteinen tyylikäs tasapainoinen

Château Giscours 2019 (65 % Cabernet Sauvignon, 35 % Merlot – 13,5 % abv)

Elegantti tuoksu, jossa kirsikkaa, mustaherukkaa, pienitä paahteisuutta. Kepeä ja ilmava hedelmäisyys ja miellyttävän raikkaat hapot. Loppua kohden voimakas kypsä tanniinisuus ottaa otteen. Erittäin lupaava paketti, joka kypsyy ja kehittyy vielä pitkään ja hienosti.

Château Rauzan Segla 2019 (62 % Cabernet Sauvignon, 35,5 % Merlot, 2 % Petit Verdot, 0,5 % Cabernet Franc – 14,5 % abv)

Todella iso viini. Selkeästi vahvin ja voimakkain Margaux tässä maistelussa. Tuoksussa tummien kypsien marjojen ohella setripuuta ja mausteisuutta. Voimakas, mutta kypsä tanniinisuus. Alkoholi tuo lämpöä jälkimakuun. Vaikka täyteläistä marjaa on paljon, niin on myös tanniineja ja happoja, joten kehittynee kypsästä profiilistaan huolimatta vielä mainiosti.

Muut maistetut viinit: Château Boyd-Cantenac 2019, Château Brane-Cantenac 2019, Château D’Issan 2019, Château du Tertre 2019, Château Dufort-Vivens 2019, Château Ferrière 2019, Château Kirwan 2019, Château Lascombes 2019, Château Marquis de Terme 2019, Château Pouget 2019, Château Prieure Lichine 2019, Château Rauzan-Gassies 2019

FIRST GROWTHS

Château Haut-Brion 2019 (49 % Merlot, 43 % Cabernet Sauvignon, 8 % Cabernet Franc – 15,0 % abv)

Tuoksussa kahvia, tummaa suklaata, paahteisuutta, kypsiä tummia marjoja. Maku täyteläinen ja pehmeä, jopa hieman salmiakkia ja tervaa. Hienojakoinen ja todella samettinen tanniinisuus.Loppua kohden alkoholin lämpöä ja pippurista mausteisuutta. Täydellinen yhdistelmä voimaa, pehmeyttä, moniulotteisuutta ja eleganssia. Yllättävän hyvin lähestyttävissä jo nyt.

Château Margaux 2019 (7 % Merlot, 90 % Cabernet Sauvignon, 2 % Cabernet Franc – 14,0 % abv)

Tuoksu ja maku nojailevat enemmän punaisten marjojen ja kirsikan, kuin tummempien marjojen suuntaan. Upea yhdistelmä täyteläisyyttä ja voimaa, mutta toisaalta myös eleganssia. Silkkiset tanniinit ja hennosti lämmittävä alkoholi integroituvat hienosti. Myös tammi sulautuu huomaamattoman tyylikkäästi hienostuneeseen kokonaisuuteen.

Chäteau Lafite Rotschild 2019 (94 % Cabernet Sauvignon, 5 % Merlot, 1 % Petit Verdot – 14,5 % abv)

Tuoksusta nousee vahvasti kahvia, nahkaa, mausteisuutta ja setripuuta. Kypsän hedelmän makeutta. Pehmeä suutuntuma ja tyylikkään hienojakoinen tanniinisuus. Hedelmäisyys hieman muita ohuempaa ja Cabernet Sauvignonille tyypillisen kulmikkaat piirteet korostuvat hienosti.

Château Angelus 2019 (60 % Merlot, 40 % Cabernet Sauvignon – 14,5 % abv)

Kypsää tummaa kirsikkaa, mustaherukkaa, mausteisuutta ja tummasävyistä paahteisuutta. Maussa lisäksi hieman luumua ja lakritsia. Hapokkuus nousee enemmän pinnalle, joka rakentaa myös maun hedelmäisyydelle tiukemman profiilin. Myös tanniinit hiukan rouheammat ja tiukemmat. Alkoholin lämpö tuntuu pitkän jälkimaun lopussa. Selkeästi pidemmän kellaroinnin viini.

Château Cheval Blanc 2019 (58 % Merlot, 34 % Cabernet Franc, 8 % Cabernet Sauvignon – 14,5 % abv)

Muita hillitympi tuoksu, jossa kypsää kirsikkaa, savua, tammen paahteisuutta sekä tupakkaa. Upean konsentroitunut ja tiivis maku, jossa samettinen suutuntuma. Tasapainoinen kokonaisuus, jossa hienosti moniulotteisuutta, syvyyttä ja pituutta. Alkoholi integroituu erinomaisen hyvin ja tanniineissa on hienostunut rakenne.

SAINT-ESTÉPHE

Château Cos D’Estournel 2019 (65 % Cabernet Sauvignon, 35 % Merlot – 13,5 % abv)

Tuoksussa kirsikan lisäksi miellyttävän moniulotteista mausteisuutta. Erittäin raikkaan hedelmäinen rakenne, jota pirteä hapokkuus tukee hienosti. Miellyttävän alhainen alkoholitaso, joka korostaa viinin hienostuneisuutta.

Muut maisteut viinit: Château Calon Sègur 2019, Château Lafon-Rochet 2019, Chäteau Montrose 2019

SAINT-JULIEN

Maistetut viinit: Château Langoa Barton 2019, Château Leoville Barton 2019, Château Beycheville 2019, Château Branaire-Ducru 2019, Château Gruaud Larose 2019, Château Lagrange 2019, Château Léoville-Poyferre 2019, Château Saint-Pierre 2019, Château Talbot 2019

PAUILLAC

Château Duhart-Milon 2019 (70 % Cabernet Sauvignon, 30 % Merlot – 13,5 % abv)

Klassisen pidättyväinen tyyli. Puhdaspiirteistä kirsikkaa, nahkaa sekä mausteisuutta. Keskitäyteläisessä maussa kompakti ja raikas hedelmäisyys, joka vielä hieman piilossa. Erittäin tyylikäs ja elegantti kokonaisuus. Miellyttävän matala alkoholi.

Château Haut-Batailley 2019 (76 % Cabernet Sauvignon, 24 % Merlot – 14,5 % abv)

Tummaa marjaisuutta, kiehtovan moniulotteista mausteisuutta. Voimakas, mutta kypsä tanniinirakenne sekä raikas hapokkuus luo viinille erittäin ryhdikkään profiilin. Pitkä mausteinen jälkimaku.

Château Pichon Baron 2019 (87 % Cabernet Sauvignon, 13 % Merlot – 14,5 % abv)

Paljon mausteisuutta, tupakkaa, nahkaa, savua. Mustaherukkaa, tummaa kirsikkaa, jotka tiiviissä paketissa. Miellyttävän tasapainoinen ja vahva viini, jossa konsentroitunut maku täyttää suun. Silti todella hienosti kontrolloitu kokonaisuus. Erittäin tasapainoinen viini, joka kypsyy ja kehittyy vielä pitkään.

Muut maistetut viinit: Château D’Armailhac 2019, Château Batailley 2019, Château Croizet-Bages 2019, Château Haut-Bages Libéral 2019, Château Lynch-Bages 2019, Château Lynch-Moussas 2019, Château Clerc-Milon 2019, Chäteau Pichon Longueville Comtesse Lalande 2019

SAUTERNES

Sauternesin viinejä ehdin maistelemaan vain lyhyesti, mutta eniten miellyttivät erittäin makea, konsentroitunut ja täyteläinen Château Rieussec 2019 (89 % Semillon, 9 % Sauvignon Blanc, 2 % Muscadelle – 14,0 % abv), klassisen tyylikäs ja selkeästi kepeämpi Château Suduiraut 2019 (94 % Semillon, 6 % Sauvignon Blanc – 14,0 % abv) sekä hieman enemmän jalohomesta marmeladisuuttaan korostava Château Filhot 2019 (94% Semillon, 6 % Sauvignon Blanc – 13,5 % abv)

Viinituomarina Kroatiassa – Concours Mondial de Bruxelles 30th red & white edition

Concours de Mondial de Bruxelles on Belgiassa 30 vuotta sitten perustettu vuosittain järjestettävä viinikilpailu. Tapahtumapaikat vaihtelevat vuosittain ja kilpailu on jaettu neljään osaan. Roseeviinit, Sauvignon Blancit, makeat ja väkevöidyt sekä puna- ja valkoviinit arvioidaan omissa tapahtumissaan. Olin viime vuonna tuomaroimassa puna- ja valkoviinejä Italian Calabriassa ja tänä keväänä tuomarina vastaavassa tapahtumassa Porecin kaupungissa Kroatian Istriassa. Paikan päällä tapahtuman erinomaisista järjestelyistä vastasi paikallinen viiniorganisaatio Vinistra.

Tapahtumassa pisteytettiin yli 7500 viiniä, joita Istriaan oli saapunut arvioimaan 320 viiniammattilaista 52:sta eri maasta. Tuomarit on jaettu kuuden hengen ryhmiin ja omassa pöydässäni oli jäseniä Saksasta, Ukrainasta, Serbiasta, Unkarista sekä Espanjasta. Maistelupäiviä oli kolme, joiden aikana oma pöytämme maistoi noin 130 viiniä. Määrä ei siis ollut aivan mahdoton, mutta aikataulussa pysyminen tarkoittaa käytännössä noin parin minuutin arviointiaikaa per viini.

Maistelut tehdään luonnollisesti sokkona. Suurin osa maistetaan viinien, alkuperän, rypäleen tai tyylin kannalta loogisissa seteissä, mutta käytännössä vain viinien vuosikerta ilmoitetaan tuomareille. Jokaisesta viinistä naputellaan pisteet sekä lyhyet luonnehdinnat tabletilla pyörivään ohjelmistoon. Tuomareiden maistelu- ja pisteytystarkkuutta haastetaan sijoittamalla joihinkin maistelusarjoihin satunnaisesti 2 samaa viiniä. Jokaisen maistelupäivän päätteeksi tuomareille jaetaan lista maistetuista viineistä sekä tieto omista pisteytyksistä. Samalla voi myös tarkistaa kuinka maistelutarkkuus on toteutunut kontrolliviinien kohdalla.

Kansainvälisen verkostoitumisen ja uusiin viinialueisiin tutustumisen lisäksi tapahtuma on ammatillisesti muutoinkin antoisa. Nopeatahtinen systemaattinen maistaminen kehittää sokkomaistamisen rutiineja ja varmuutta. Lisäksi jokaisen tuomarin pisteytyksistä laaditaan yksityiskohtainen analyysi, jonka avulla voi verrata omaa maistamistaan koko muun tuomariston työskentelyyn.

Pöytämme maistoi valkoviinejä Istriasta, Ruedasta, Sisiliasta ja Languedocista. Maistamamme punaviinit olivat puolestaan Istriasta, Etelä-Afrikasta, Dourosta, Alentejosta, Campaniasta, Castilla la Manchasta ja Bordeaux’sta. Mitä sitten maistelusarjoista jäi päällimmäisenä mieleen? Douron punaviinit olivat erittäin laadukkaita kautta linjan, mutta toisaalta myös hyvin samankaltaisia keskenään. Monien viinien kohdalle olisi voinut kirjoittaa täysin saman tasting noten! Bordeaux Superior-flightissa näkyi katastrofaalisen hankalan 2021 vuosikerran vaikeudet vihreinä tanniineina ja monessa viinissä oli tasapaino hedelmän, tanniinien ja happojen välillä vähintään hakusessa. Campanian punaviineistä löytyi erittäin laadukkaita viinejä, jotka monet tosin vaativat jokusen vuoden kypsyttelyä yltääkseen parhaimpaansa. Korkeimmalle pisteyttämäni viinit kussakin sarjassa ovat nähtävissä tämän postauksen lopussa ja koko kilpailun tuloksiin pääset tutustumaan klikkaamalla tästä!

Omat TOP 3 viinit kussakin maistetussa sarjassa:

Valkoviinit Kroatia Malvasia Istriana TOP 3:

Malvazija Istarska Deklic 2021

Malvazija Livio Benvenuti 2021

Bacac Malvazija Istarska 2021

Valkoviinit Espanja Rueda Verdejo TOP 3:

20 de Abril Verdejo 2022

Salvueros Verdejo 2022

Blanco Nieva Verdejo 2022

Valkoviinit Italia Sicilia Grillo TOP 3:

Blanché Grillo 2022

Lunario Blanco 2022

Naturalmente Bio Grillo 2022

Valkoviinit Ranska Languedoc:

Eidos 2020 Corbières Blanc

Château Fonsalade 2022 Languedoc Blanc

Col de La Serre 2022 Saint-Chinian

Punaviinit Italia Campanian punaviinit TOP 3:

Zicorrà 2019 Terre del Volturno IGT

Enzo Rillo 2019 Agliancio del Taburno

Canio 2020 Aglianico del Vulture

Punaviinit Espanja Castilla la Mancha TOP 3:

Tomillar Reserva 2017

Yuntero Reserva Viñas Viejas 2016

Casa del Aguila Reserva 2016

Punaviinit Portugali Douro TOP 3:

Cancelâo Reserva Red 2017

Cerro do Santo Reserva 2017

Vale de Raposa Touriga Nacional 2017

Punaviinit Portugali Alentejo TOP 3:

Segredos São Miguel Tinto 2021

Almocreve Reserva 2020

Vidigueira Superior Tinto 2021

Punaviinit Kroatia Istria Teran TOP 3:

Fakin Teran 2022

Teran Marceta 2 2020

Teran Barbarossa 2022

Punaviinit Ranska Bordeaux Superior TOP 3:

Château Lezin 2021

Grande Cuvée du Château de l´Orangerie 2021

Château Lieumenant Mille Tonnerres 2021

Punaviinit Etelä-Afrikka TOP 3:

Diemersdal Private Collection 2021

Roodeberg Red 2021

Saronsberg Seismic 2021

VDP Grosses Gewächs Vorpremiere Wiesbaden 25.-27.8.2019 – Uudet vuosikerrat ennakkomaistelussa

VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uudet vuosikerrat lasketaan perinteisesti markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestetään vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon noin 500 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2018 ja punaisissa 2017. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten sekä valkoisissa että punaisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja.

 

Vuosikerta 2018 jää historian kirjoihin ainakin kuumuutensa ansiosta. Satoa korjattiin monilla Saksan viinialueilla poikkeuksellisen aikaisin. Paikoin tuottajat kertoivat varsin rajuista happolukemien laskuista lyhyelläkin aikavälillä, joten monet ryhtyivät nopeisiin toimiin jo varhaisessa vaiheessa elokuussa happojen säilyttämiseksi. Rypälelajikkeista Riesling pärjää tällaisissakin tilanteissa hyvin, sillä erityisesti vanhojen köynnösten kuumuuden ja kuivuuden sietokyky on hyvä ja lajike rakentaa mukavasti makuprofiilia jo aikaisessakin vaiheessa kypsymistä. Joka tapauksessa normaalia lyhyempi kasvukausi herättää kysymyksen rypäleiden fenolisen kypsyyden riittävyydestä ja sitä kautta makuprofiilin laadusta. Ja toisaalta pidempään odottaneiden osalta huoli kohdistuu hapokkuuden riittävyyteen.

Maistelin kolmen päivän aikana noin 400 viiniä, joten sain jälleen muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2018 luonteesta. Alueellisia ja tuottajakohtaisia eroja tuntuu esiintyvän selkeästi muutamia aiempia vuosikertoja enemmän. Happotasot on saatu pidettyä Rieslingeissä yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Toisaalta voidaan karkeasti todeta, että aikainen sadonkorjuu on niistänyt jonkin verran tavaraa ja intensiteettiä hedelmäisyydestä. Jyvät erottuvat akanoista varsin selkeästi ja parhailla tuottajilla on ollut sopivasti myös malttia toimia järkevästi tarhoilla ja hakea parasta mahdollista tasapainoa.

 

Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisin esitys löytyy jälleen Nahesta. Erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg), Kruger-Rumpf (Dautenpflänzer, Im Pitterberg), Gut Hermannsberg (Rotenberg, Steinberg, Felsenberg, 2017 Bastei), Emrich-Schönleber (Frühlingsplätzchen) ja Schäfer-Fröhlich (Felsenberg, Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg).

Pfalzissa laadullista heittelyä esiintyi hieman enemmän, mutta yleisesti ottaen on saatu akaan melko tasavarmaa jälkeä. Joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Kastanienbusch), Acham-Magin (Kirchenstück, Pechstein, Jesuitengarten), Karl Schaefer (Weilberg, Herrenberg) Bassermann-Jordan (Jesuitengarten), A. Christmann (Idig, Reiterpfad-Hofstück) ja Weissburgundereissa vuodesta toiseen onnistuva Kranz (Kalmit).

Rheinhessenissä näkyy jo selkeämmin aikaisen sadonkorjuun aiheuttama hedelmäisyyden niukkuus tai sitten toisaalta pidempään odottaneilla karkkimaisen päärynäisen kypsä profiili. Parhaimmiksi rankkasin Wagner-Stempel (Heerkretz), Keller (Brunnenhausen “Abts E”), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Pettenthal, Ölberg, Rothenberg “Wurzelecht”), Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg) ja yllättävän kovaksi osoittautunut Bischel (Heerkretz, Schlarlachberg, Hundertgulden).

Rheingau oli alueista ehkä se suurin pettymys. Laatuvaihtelua esiintyi huomattavan paljon ja vaikka hapot olivatkin useimmiten hyvällä tasolla, joukossa oli paljon todella niukkahedelmäistä tavaraa. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Kirchenstück, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Schloss Vollrads (Schlossberg), Peter Jakob Kühn (2017 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus), Johannishof (Berg Rottland), Von Oetinger (Siegelsberg, Hohenrain), Jakob Jung (Siegelsberg, Hohenrain), Barth (2017 Hassel) sekä täyteläisemmän profiilin August Kessler (Berg Roseneck, Seligmacher).

Moselissa tilanne llienee melko selkeä siinä mielessä, että viileämmät seudut Saarissa ja Ruwerissa ovat tuottaneet keskimäärin parempia tuloksia, keskiosa Moselista tuntuu hieman hukanneen kuivien viiniensä energisyyttä sekä hapokkuutta, ja pohjoisemmasta taas löytyy muutamia suurempia ilonpilkahduksia. Erinomaista jälkeä ovat saaneet aikaan Knebel (Röttgen, Uhlen), Clemens Busch (Marienburg, Marienburg “Rothenpfad”), Dr. Loosen (Rosenberg, Graacher Himmereich, Johannisbrünnchen), Schloss Lieser – Thomas Haag (Juffer-Sonnenuhr), Fritz Haag, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hof (Goldtröpfchen, Bockstein, Bockstein -Z-, Laurentiuslay, Layet), Karthäuserhof (Karthäuserhofberg), Van Volxem (Goldberg, Volz, Scharzhofberger, Bockstein), Peter Lauer (Kupp) ja yksi koko ennakkomaistelun kovimmista viineistä; Forstmeister Geltz-Zilliken (Rausch).

Frankenin Silvanereissa oli yleisesti ottaen varsin mukavaa pirteyttä ja raikkautta sekä hedelmäisyys hyvin esillä. Tuottajat korostavat, että myös Silvaner tarvitsee aikaa pullossa avautuakseen kunnolla. Kärkikastia Rudolf May (Himmelspfad), Horst Sauer (Am Lumpen), Hans Wirsching (2017 Kronsberg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite), Egon Schäffer (Am Lumpen1655), Juliusspital (Julius-Echter-Berg) sekä tyyliltään hieman erilainen Zehnthof-Luckert (Maustal).

Saksan punaviinien taso on jatkanut nousuaan jo pitkään ja vuoden 2017 hankalista olosuhteista huolimatta GG-taso oli paikoin erittäin hyvä. Vuoden 2015 intensiteettiin ja täyteläisyyteen ei päästä, mutta toisaalta 2017 ja 2016 tarjoavat varsin raikasta, pirteätä ja elegantimpaa profiilia.

Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti runsaamman tamminen J. Neus (Horn), Kühling-Gillot (Kreuz), Keller (Bürgel), eleganttia tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä Benedikt Baltes (Bischofsberg, Hundsrück).

Ahrissa parhaita olivat Jean Stodden (Herrenberg) sekä elegantimpaa tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenista vakuuttavimmat Seeger (Herrenberg Oberklamm, Herrenberg Spermen), Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Schlossberg), erittäin tyyylikäs Salwey (2016 Eichberg, Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Schlossberg).

Württembergistä esiin nousivat Spätburgundereissa Dautel (Schupen, Forstberg) sekä Rainer Schnaitmann (Lämmler). Lembergereiden parhaat Furst Hohenlohe Oehringen (Verrenberg), Dautel (Michaelsberg), Rainer Schnaitmann, (Lämmler) ja Ellwanger (Berg).

Dom Perignon 2008 & Dom Perignon P2 2000

Dom Perignon lienee se tunnetuin prestige-samppanja ja myös ulkomuodoltaan pullo, jonka kaikki edes jotain viinistä tietävät tunnistavat arvostetuksi samppanjaksi. Dom Perignonin viinintekijä Nicholas Lane pistäytyi huhtikuun alussa Suomessa ja pääsin tapaamaan herraa sekä maistelemaan alkuvuodesta markkinoille tulleen vuosikerta 2008:n sekä huomattavasti pidemmän pullokypsytyksen läpikäyneen P2 2000:n.

 

 

Näinkin arvostetun samppanjan valmistamisen voisi kuvitella olevan äärimmäisen monimutkaista ja käytettävien menetelmien vähintäänkin haasteellisia, mutta itseasiassa viinintekijä Nicholas Lane kuvailee Dom Perignonin valmistusprosessia hyvin yksinkertaiseksi ja suoraviivaiseksi. Toki se kaikkein tärkein tapahtuu jo tarhoilla, kun pitkäjänteisen tarhatyöskentelyn tavoitteena on mahdollisimman laadukkaat ja terveet rypäleet. Eri viinierien sekoittaminen on luonnollisestikin tarkkaan mietitty ja hiottu prosessi, mutta muutoin asioiden annetaan pääasiassa tapahtua ja kärsivällisyys sekä prosessin tarkka monitorointi on isossa roolissa. Keskiössä on vähintään 8 vuotta kestävä pullokypsytys, jolle kunkin vuosikerran ominaisuudet asettavat omat vaatimuksensa esim. pituuden suhteen. Ensimmäiset syvälliset tarkastelut viinin tilasta tehdään Lanen mukaan noin 6 vuoden kypsytyksen kohdalla.

Champagnessa erinomaisena pidetty ja melkoisesti hehkutettukin vuosi 2008 on myös poikkeuksellinen Dom Perignonin kohdalla. Poikkeuksellista on ollut jo pelkästään se, että itseasiassa 2009 tuli markkinoille jo aiemmin ja hieman enemmän aikaa vaatinut 2008 vasta vuoden alussa. Dom Perignon on tuoreena ja juuri markkinoille tullessaan rakenteeltaan hyvin tiukka ja jopa jossain määrin sulkeutunut – viini, joka suorastaan vaatii vuosikausien kypsymistä ja avautumista kellarin pimeydessä. 2008 eroaa tästä linjasta siinä, että tuoksussa ja maussa on jo nyt enemmän intensiteettiä, avoimempaa aromaattisuutta ja pieni pilkahdus sitä moniulotteisuutta, jota useimmiten saa odotella vähintään muutamia vuosia. Viinin tiukka hapokkuus integroituu intensiiviseen ja vivahteikkaaseen pakettiin loistavasti ja pituuttakin on ruhtinaallisesti. Potentiaali on poikkeuksellisen hyvä ja noin 175 euron hinnasta huolimatta tätä huippuvuosikertaa voi vaivatta suositella pitkäaikaiseen kellarointiin, isoimpien hetkien juhlamaljaksi ja sekä toki myös sijoituskohteeksi. Vaikka laki meillä estääkin yksityishenkilöiden viinikaupan, voi Dom Perignonin kypsempien vuosikertojen markkinahintoja silmäillessä silti vain arvailla, mikä mahtaa olla 2008:n markkinahinta vaikkapa kahdenkymmenen vuoden päästä?

Kun sitten siirrytään pidemmän kypsytyksen P2 2000:n äärelle, ollaankin tekemisissä jopa 16 vuotta sakkojensa kanssa kypsyneen ja sitä kautta varsin kehittyneen ja huikean moniulotteisen samppanjan kanssa. Plénitude-sanasta nimensä saava P2 2000 avautuu lasissa hetken hengittelyn jälkeen tarjoillen kiehtovan paketin kuivattuja hedelmiä, hunajaa, paahteisuutta sekä mineraalisuutta. Kaikki erinomaisessa tasapainossa ja äärimmäisen hienosti kontrolloituna kokonaisuutena. Viinissä on paljon voimaa, energisyyttä ja makua, mutta samaan aikaan myös huomattava määrä hienostuneisuutta. Vaikka P2 2000 onkin todella nätisti kehittynyt ja nautinnollinen jo tässä vaiheessa, omaa se toki pitkän elinkaaren jatkokellarointiakin ajatellen. Jos kukkaron nyörit taipuvat 417 euron hintaan, löytyy Arkadian myymälästä 4 pulloa.

Guía Peñin Los Mejores vinos de España tasting Madridissa 29.-30.11.2018

Lokakuun lopulla osallistuin Espanjan tunnetuimman viinioppaan, Guía Peñinin yli 90 pisteen viinien tasting-tapahtumaan Madridissa. Maisteltavana oli noin 1700 viiniä yli kolmeltasadalta tuottajalta. Lisäksi monilta tiloilta viinejä ovat kaatamassa itse pääjehut, joten tapahtumassa oli myös erinomainen mahdollisuus kysellä hieman tarkempiakin tietoja viinien taustoista sekä kuulla tuoreimpia kuulumisia tiloilta. Kun tarjolla on iso kattaus Espanjan arvostetuimpia viinejä muodostuu samalla suhteellisen ainutlaatuinen mahdollisuus huippuviinien keskinäiseen vertailuun. 

Ennakkoon tehdyt suunnitelmat pakollisten maistelujen suhteen toteutuivat melko mukavasti, joskin pettymyksinä on mainittava, että Marques de Murrietan Ygay Blanco 1986 ei ollut ennakkotiedoista poiketen maisteltavana ja Benjamin Romeon tiski puolestaan niin vahvasti kansoitettuna koko maistelun ajan, että esim. Contador jäi edelleen bucket-listalle. Toki Benjamin Romeon La Cueva del Contador sekä muutama spesiaali Coleccion-sarjan viini tuli todettua erinomaisiksi.

Alkutahdit marssin kuplajuomien parissa. Suurimman vaikutuksen tekivät Xarel-lo-vetoiset sekä yksittäisten tarhojen Cavat. Näistä kärkeen kapusivat noin 15 vuotta sakkojensa kanssa kypsynyt Gramonan Enoteca 2002, Recaredon vuonna 1940 istutetuista Xarel-lo-köynnöksistä valmistettu ja yli 100 kk kypsytetty Turo d’en Mota 2004, 9 vuotta pullokypsytetty Juvé & Campsin 100-prosenttinen Xarel-lo La Capella, viisi vuotta pullokypsytetty Llopartin Original 1887 Brut Nature Gran Reserva sekä noin 4 vuotta pullokypsytetty Sabaté i Cocan 100-prosenttinen Xarel-lo Reserva Familiar.

Kuplien jälkeen oli loogista jatkaa valkoviinien merkeissä. Remellurin Blanco 2015 lupaa paljon, mutta on tässä vaiheessa vielä todella sulkeutunut ja kaipailee vielä vuosien kellaroinnin myötä tapahtuvaa eheytymistä sekä avautumista. Baskimaan Txakoleista uutena ilahduttavana tuttavuutena vakuutti suuresti Goianean todella intensiivinen ja tyylikäs Txakoli Cuvée. Rias Baixasin Albariñoista kirkkain tähti oli erinomaisen tasapainoinen Palacio de Fefinanesin Albariño III Año ja Prioratin Garnacha Blancan lippua piti korkealla tyylikäs ja vivahteikas Vall Lachin Aigua dell Lum. Chiviten Colleccion 125 Blanco 2006 edusti upeasti hieman kypsemmän osaston viinejä. Valkoisten yllättäjiksi nousivat todella kiehtova Emilio Valerion La Merced Navarrasta sekä kahden huippuviinintekijän; Benjamin Romeon ja Ismael Gozalon yhteistyönä toteutettu naturaalihenkinen La Pirata. Kyseessä on todella mielenkiintoinen projekti, jossa kumpikin viinintekijä on tehnyt oman valkoviininsä (Romeo Viura-vetoisen Riojassa ja Gozalo Verdejon Castilla y Leonin Nievassa) ja lopuksi näistä on sekoitettu La Pirata, joka on kypsynyt Riojassa sekä pullotettu magnum-pulloihin.

Maailmankuulujen punaisten sektorissa isoimpia värähtelyjä saivat aikaan todella huikea vanhojen köynnösten Mas Doix 1902 Cariñena Prioratista sekä La Rioja Altan 890 Gran Reserva, jonka vuosikerta 2005 vaikuttaa poikkeuksellisen loistavalta. Odotetusti myös Marques de Murrietan Ygay Gran Reserva 2009 varsin vakuuttavaa tavaraa, kuten myös Artadi Viña el Pison 2016. Kun edetään paljon viime aikoina huomiota saaneen Garnacha-sektorin tunnetuimpiin viineihin, putoaa hinta murto-osaan edellisiin verrattuna. Näistä esim. D.O. Mentridan Jimenez-Landi edustaa elegantimpaa lähestymistapaa ja D.O. Campo de Borjan Alto Moncayo taas vahvemman konsentraation ja runsaamman rakenteen suuntausta.

Toki bongailin myös loistavia hieman edullisemman kategorian viinejä. Näistä mainittakoon mm. Emilio Valerio Garnacha San Martin Navarrasta, Cortijo los Aguilaresin Tadeo Petit Verdot Rondasta, La Rioja Altan todella tasapainoinen ja miellyttävä Torre de Oña Martelo 2014 sekä hinta-laatusuhteensa puolesta todellinen Riojan helmi ja vanha suosikkini Artuke.

Isoimmat fiilispisteet sekä kiehtovimman tastingrivistön kunnia menee D.O. Manchuelan Bodegas Poncelle. Kyseessä on pääasiassa Bobalin kanssa pelaileva tuottaja, jonka koko tuotanto on todella timanttista, persoonallista ja mielenkiintoista tavaraa, vieläpä melkoisen edulliseen hintaan.

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2017

Vierailin syyskuussa viimevuotiseen tapaan VDP Moselin Meisterwerke- ja huutokauppa-tapahtumassa Trierissä. Maisteltavana oli laajasti uusia Grosse Lage-tarhojen viinejä vuodelta 2017, joitakin 10-, 20- ja 30-vuotta vanhoja helmiä sekä viikonlopun perinteisessä huutokauppatapahtumassa vasaroituja viinejä. Yksi tämän tapahtuman hienoimpia anteja laajan viinikattauksen lisäksi on se, että viinejä ovat kaatelemassa itse viinitilalliset, viinintekijät ja muut tilojen “pääjehut”, jolloin maistelun yhteydessä pystyy laajentamaan huomattavasti ymmärrystä viinien ominaisuuksista sekä taustoista.

Nyt kun maisteltavana oli GG-viinien lisäksi makeampia huipputarhojen viinejä, vahvistui elokuun lopulla Wiesbadenissa VDP Grosses Gewächs Vorpremier-tapahtumassa muodostunut käsitys siitä, että 2017 on pääosin varsin hyvä vuosikerta. Poikkeuksellisen hankalien olosuhteiden vuoksi satomäärät olivat pieniä, joka toisaalta sai köynnökset keskittymään vähäisempään määrään rypäleitä ja näin ollen sadon taso oli odotuksia laadukkaampi. Jos halutaan tehdä vertailua pariin aiempaan vuoteen, on todettava 2015 intensiteetin, tasapainon sekä kellaripotentiaalin olevan aivan omaa luokkaansa. 2016 on kolmikosta selkeästi elegantein, klassisen tyylikäs, mutta samalla myös helpoimmin ja nopeimmin lähestyttävä. 2017 on tyyliltään melko voimakas ja ryhdikäs. Kyseessä on siis selvästi vuotta 2016 ronskimpi yleisilme, mutta toisaalta suurimmalla osalla tuottajia viinien intensiteetti, syvyys sekä tasapaino jäävät jonkin verran 2015 tason taakse.

Tuottajakohtaisia vaihteluja esiintyy Moselissa runsaasti ja ostajan kannattaakin suhtautua vuoteen 2017 enemmän tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ne tuottajat, jotka ovat onnistuneet hyvin jollain tarhalla, ovat melkeimpä poikkeuksetta onnistuneet kautta linjan. Näyttäisi myös siltä, että vahvan kokemuksen sekä selkeän vision omaavat tuottajat ovat onnistuneet muita paremmin. Jos lasketaan laskuista pois vakio-onnistujina “itsestäänselvät” Egon Müller ja J.J. Prüm, omat nostoni vuosikerran 2017 Moselin tuottajien kärkeen ovat Winningenin kaksikko Heymann-Löwenstein sekä Matthias Knebel, joilla erityisesti Uhlenin tarhoilta on syntynyt erinomaista tavaraa. Niinikään erittäin vakuuttavaa jälkeä ovat saaneet aikaan Fritz Haag, Nik Weis St. Urbans-Hof, Peter Lauer, Dr. Loosen ja Grans Fassian.

Tapahtumassa oli tarjolla oli tuoreiden vuosikertojen lisäksi joitakin vanhempia helmiä 2008-, 1998- ja 1988-vuosilta, eikä illallisenkaan viinikauttauksesta helmiä uupunut. Huikeimpiin lukeutuivat järisyttävän kovat Egon Müller Scharzhofberger Auslese 1998 sekä 2500 euron vasarahintaan huutokaupassa yltänyt Forstmeister Geltz-Zilliken Rausch Eiswein 1998 Magnum.

VDP Grosses Gewächs Vorpremiere Wiesbaden 26.-28.8.2018 – Uudet vuosikerrat ennakkomaistelussa

VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uusia vuosikertoja aletaan iskemään markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestettiin vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon 426 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2017 ja punaisissa 2016. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten valkoisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja, lähinnä vuodelta 2016 ja punaisissa vuosikertaa 2015.

Vuosikerta 2017 oli Saksassa(kin) varsin haasteellinen. Kevätpakkaset tuhosivat keskimääräistä aikaisemmin ilmaantuneita silmuja ja kun tähän lisätään myöhemmin tulleet rankkasateet sekä raekuurot, putosi satomäärä lähes vuoden 2010 tasolle. Tuottajien raportoimat satomäärien pudotukset ovat liikkuneet 20%:n ja 50%:n välillä normaaliin verrattuna. Hankalien olosuhteiden vuoksi tunnelma on ollut hieman hermostunut ja odotukset maltillisia.

Ehdin maistamaan läpi 286 viiniä, joten sain muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2017 luonteesta. Yleisesti ottaen vuoden 2017 GG-taso on varsin hyvä ja odotuksiin nähden jopa yllättävän hyvä. Hankala vuosi näkyy lähinnä tuottajien välisinä laatuvaihteluina, joita esiintyy joillakin alueilla vähemmän ja taas toisilla selkeästi enemmän. 2017 vaikuttaa olevan viinintekijöiden vuosikerta, eli laatutaso vaihtelee enemmänkin tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ei liene myöskään sattumaa, että juuri tällaisena vuonna erityisesti kokeneemmat tekijat ovat onnistuneet hyvin.

Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisimman korkealaatuinen esitys löytyy Nahesta. Heikkoja lenkkejä ei juurikaan ollut, mutta erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg, Krötenpfhul, Dellchen, Brücke, Hermannshöhle, Felsenberg), Schlossgut Diel (Goldloch), Gut Hermannsberg (2016 Hermannsberg, Bastei, Rotenberg, Steinberg, Kupfergrube, Felsenberg) ja Schäfer-Fröhlich (Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg, Kupfergrube).

Myös Pfalzissa työn jälki on melko tasavarman laadukasta, joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Im Sonnenschein, Ganzhorn in Sonnenschein, Kastanienbusch), Acham-Magin (Pechstein, Jesuitengarten, Ungeheuer, Kirchenstück), Dr. Bürklin-Wolf (2016 Reiterpfad in der Hohl, Ungeheuer, Pechstein), hieman runsaamman rakenteen Philipp Kuhn (Schwarzer Hergott, Kirschgarten, Saumagen) ja Weissburgundereissa aivan omaa luokkaansa ollut Kranz (Kalmit).

Rheinhessenissä laatu on jo hieman vaihtelevampaa ja parhaimmat olivat yllätyksettömästi Keller (Morstein, Hipping), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Hipping, Pettenthal, Rothenberg) ja Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg).

Rheingaussa menetettiin paljon satoa ja laatuvaihtelua esiintyy. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Hölle, Kirchenstück, Berg Rottland, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Balthasar-Ress (Nussbrunnen, Berg Rottland), Peter Jakob Kühn (2016 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus) ja Barthilla (2016 Hassel vakuuttavampi, kuin 2017 Wisselbrunnen, Schönhell) sekä August Kesslerillä (Berg Roseneck, Berg Schlossberg, Seligmacher) myös varsin hyvä potentiaali, joskin Kesslerin viinit varsin konsentroituneita ja voimakkaita.

Moselista löytyi kaikkein eniten laatuvaihteluja; joukosta löytyi todellisia huippuja, mutta myös heikompia esityksiä. Yksi koko maistelun kovimmista oli Heymann-Löwenstein (Kirchberg, Stolzenberg, Röttgen, Uhlen Laubach, Uhlen Blaufüser Lay), erinomaisia esityksiä löytyi myös Knebeliltä (Röttgen), Fritz Haagilta, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hofilta (Bockstein, Saarfeilser Marienberg, Laurentiuslay, Layet), Grans Fassianilta (Hofberg, Trittenheimer Apotheke, Laurentiuslay), Peter Lauerilta (Kupp, Schonfels, Feils) ja myös Dr. Loosen (Erdener Treppchen, Erdener Prälat, Ürziger Würzgarten, Wehlener Sonnenuhr, Graacher Himmereich, Graacher Domprobst, Johannisbrunchen) varsin hyvässä vireessä.

Frankenin Silvanereiden taso osoittautui pääosin varsin mainioksi, mutta monet viineistä tulevat tarvitsemaan tavallista pidemmän ajan avautuakseen kunnolla; kärkikastia Horst Sauer, Hans Wirsching (2016 Kronsberg, Julius-Echter-Berg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite) sekä Zehnthof-Luckert (Maustal).

© VDP

Saksan punaviinien taso on ollut nousussa jo pitkään erityisesti Spätburgunderin osalta ja GG-taso oli nytkin äärimmäisen kova. Maistelin läpi Spätburgunderit Frankenista, Badenista, Ahrista, Rheinhessenistä ja Pfalzista. Koska vuosikertojen 2016 ja 2015 olosuhteet ovat olleet helpommat, löytyy näistä myös vähemmän tasovaihteluja. 2015 vuosikerran viinit tuovat esiin hyvin lämpimän vuoden täyteläistä ja voimakasta profiilia, joka yhdistyy erinomaiseen tasapainoon sekä pitkään kypsytyspotentiaaliin. Vuoden 2016 GG:t ovat taas rakenteeltaan kevyempiä, hyvin elegantteja ja hieman nopeamman kehityskaaren tavaraa.

Joissain viineissä on vielä havaittavissa pientä säätämisen tarvetta tammen suhteen, mutta tälläkin osa-alueella on menty viime vuosina huomattavasti parempaan suuntaan. Alueena Pfalz haastaa jo vahvasti perinteisempiä punaviinialueita Badenia sekä esim. Ahria. Pfalzista huikeimpiin esityksiin ylsivät todella loistava Friedrich Becker (2015 Heydenreich, Kammerberg, Sankt Paul), hieman kevyemmän rakenteen Knipser (2014 Mandelpfad, Kirschgarten) sekä Basserman-Jordan (2015 Ölberg-Hart).

Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti J. Neus (Horn), odotetusti lineaarisempaa tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä hieman leikkisämpi ja helpommin lähestyttävä Zenthof-Luckert (Maustal).

Ahrissa ilopilkkuja odotetusti Jean Stodden (Herrenberg, Rosenthal), Meyer-Näkel (Sonnenberg, Silberberg, Kräuterberg, Pfarrwingert) sekä keveympää tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenin vakuuttavimmat Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Kirchberg, Schlossberg), Salwey (2015 Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Bienenberg, Sommerhalde, Schlossberg, Bienenberg Wildenstein), jonka viineissä on aiempiin muistikuviini verrattuna nyt vähemmän tammea ja enemmän eleganssia.

Yleisesti ottaen siis varsin lupaavat vuosikerrat ja varsinkin 2017 osalta on mielenkiintoista seurata hintojen kehitystä tavallista niukemman saatavuuden vuoksi.

Riesling- ja Spätburgunder viikot 14.5.-26.5.2018

Perinteisiä Riesling- ja Spätburgunder-viikkoja vietetään 14.5.-26.5.2018 jo kahdeksatta kertaa! Mukana on yli 50 ravintolaa 14 paikkakunnalta. Useamman ravintolan voimin mukana olevat Helsinki, Tampere, Turku ja Lahti saavat kavereikseen aiemmilta vuosilta tutut Kirkkonummen, Mäntsälän, Jyväskylän, Kuopion ja Kotkan sekä tämän kevään uusina tulokkaina Vaasan, Porin, Hangon ja Lappeenrannan.

 

 

 

 

 

 

Kukin ravintola tarjoaa Rieslingin ja Spätburgunderin ympärille rakennetuja menuja, tapahtumia ja tastingeja omaan konseptiinsa sovitettuna. Herkullisten ruokien lisäksi tarjolla tulee olemaan mielenkiintoisia viinitilallisten ja viinintekijöiden vierailuja sekä viinierikoisuuksia, joten luvassa on tuttuun tapaan hienoja elämyksiä ja huikeita makunautintoja.

Mukana olevat paikkakunnat, niiden ravintolat ja tapahtumat kannattaa tsekata osoitteessa www.rieslingviikot.fi ja lisää ajankohtaisia tietoja Riesling- ja Spätburgunder-viikkojen tapahtumista löytyy esim. Facebookista Facebook.com/rieslingteemaviikot

Kannattaa myös osallistua leikkimieliseen kuvakilpailuun sosiaalisessa mediassa; pääpalkintona matka Saksaan. Lue lisää kilpailusta täältä.

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2016

Moselissa järjestettiin syyskuun puolivälissä VDP Mosel Grosser Ring Meisterwerke 2017, jossa oli esillä Grosse Lage-tarhaviinien uusin vuosikerta 2016.

VDP:n laatuluokituksessa Grosse Lage tarkoittaa kaikkein korkeimmin arvostettuja tarhoja eli ns. Grand Cru-tarhoja. Kun Grosse Lage-tarhalta tehdään kuiva viini, voidaan se nimetä vielä erikseen Grosses Gewächs-nimellä (GG). Makeammissa viineissä käytetään useimmiten pullon kapselissa näkyvää VDP.Grosse Lage merkintää ja lisäksi etiketissä mainitaan tarhan nimi sekä Saksan viinilaista tuttu predikaattiluokitus (Kabinett, Spätlese, Auslese jne.). Useimmista muista Saksan alueista poiketen, Moselissa VDP:n tarhaluokituksista löytyy ainoastaan Grosse Lage-tarhoja, eikä ainakaan toistaiseksi yhtään Erste Lage-tarhaa. VDP Grosse Lage-tarhojen määrässä Mosel onkin ylivoimainen ykkönen, yhteensä 87:n tarhan voimin.

Johtuen Moselin perinteisestä viinityylistä on luonnollista, että alue tuottaa Grosse Lage-tarhoilta suhteessa vähemmän kuivia Grosses Gewächs-viinejä ja taas huomattavia määriä Kabinett-, Spätlese- ja Auslese-viinejä. Toki vuodesta riippuen syntyy myös pieniä määriä Eisweinia sekä Trockenbeerenauslesea.

Maistelin läpi ison nipun 2016-vuosikerran viinejä kuivista aina Ausleseen saakka ja sain melko hyvän kuvan vuosikerran perusrakenteesta ja ilmeestä. Kun 2016 vuosikertaa verrataan lämpimämmän 2015-vuoden runsaan hedelmäisiin, täyteläisiin ja isoihin viineihin, voidaan todeta hedelmäsektorin olevan jonkin verran hillitympi ja lineaarisempi. Tyylillisesti viinit ovat klassisen elegantteja ja tasapainoisia, happotasot keskimäärin hieman edellisvuotta alhaisempia. Monet tuottajat pitävät laatua varsin hyvänä ja arvioivat tämän vuosikerran viinien yltävän parhaimpaansa hieman edellisvuotta nopeammin. Yksi monista ilon aiheista 2016-vuosikerran kohdalla oli todella tasapainoiset ja raikkaat Kabinett-viinit. Kabinett on tehnyt viime vuosina pienoista trendinousua ja hinta-laatusuhteeltaanhan “Kabit” ovat erinomaisella tasolla.

Tuottajilla oli esillä myös runsaasti vanhempien vuosikertojen viinejä (mm. 2007, 1997, 1987), joita oli hauska vertailla tuoreisiin viineihin. Mosel lienee yksi niistä parhaista esimerkeistä, kun mietitään Rieslingin kykyä säilyttää jopa Auslese-tasolla raikas lajikkeelle tyypillinen perusilme ja rakentaa ikääntyessään sen kylkeen huikea paketti moniulotteisuutta.

Jos maistelutilaisuudessa oli esillä hienoja viinejä, illallisviinien kohdalla siirryttiinkiin sitten todelliseen tykittelyyn. Vai miltä kuulostaa Peter Lauerin sektit vuosilta 1984, 1988 ja 1992 (kaikissa disgorgement 2017), Forstmeister Geltz Zilliken Saarburger Rausch Riesling Auslese 1993, Egon Müller Riesling Kabinett 1994 ja 2015, Knebel Röttgen Riesling Auslese 2007, Schloss Lieser Riesling Kabinett 1999 ja Schloss Lieser Niederberg Helden Riesling Spätlese 2008, Willi Schaefer Graacher Domprobst Riesling Auslese 2006 jne jne…