Lokakuun lopulla osallistuin Espanjan tunnetuimman viinioppaan, Guía Peñinin yli 90 pisteen viinien tasting-tapahtumaan Madridissa. Maisteltavana oli noin 1700 viiniä yli kolmeltasadalta tuottajalta. Lisäksi monilta tiloilta viinejä ovat kaatamassa itse pääjehut, joten tapahtumassa oli myös erinomainen mahdollisuus kysellä hieman tarkempiakin tietoja viinien taustoista sekä kuulla tuoreimpia kuulumisia tiloilta. Kun tarjolla on iso kattaus Espanjan arvostetuimpia viinejä muodostuu samalla suhteellisen ainutlaatuinen mahdollisuus huippuviinien keskinäiseen vertailuun. 
Ennakkoon tehdyt suunnitelmat pakollisten maistelujen suhteen toteutuivat melko mukavasti, joskin pettymyksinä on mainittava, että Marques de Murrietan Ygay Blanco 1986 ei ollut ennakkotiedoista poiketen maisteltavana ja Benjamin Romeon tiski puolestaan niin vahvasti kansoitettuna koko maistelun ajan, että esim. Contador jäi edelleen bucket-listalle. Toki Benjamin Romeon La Cueva del Contador sekä muutama spesiaali Coleccion-sarjan viini tuli todettua erinomaisiksi.
Alkutahdit marssin kuplajuomien parissa. Suurimman vaikutuksen tekivät Xarel-lo-vetoiset sekä yksittäisten tarhojen Cavat. Näistä kärkeen kapusivat noin 15 vuotta sakkojensa kanssa kypsynyt Gramonan Enoteca 2002, Recaredon vuonna 1940 istutetuista Xarel-lo-köynnöksistä valmistettu ja yli 100 kk kypsytetty Turo d’en Mota 2004, 9 vuotta pullokypsytetty Juvé & Campsin 100-prosenttinen Xarel-lo La Capella, viisi vuotta pullokypsytetty Llopartin Original 1887 Brut Nature Gran Reserva sekä noin 4 vuotta pullokypsytetty Sabaté i Cocan 100-prosenttinen Xarel-lo Reserva Familiar.
Kuplien jälkeen oli loogista jatkaa valkoviinien merkeissä. Remellurin Blanco 2015 lupaa paljon, mutta on tässä vaiheessa vielä todella sulkeutunut ja kaipailee vielä vuosien kellaroinnin myötä tapahtuvaa eheytymistä sekä avautumista. Baskimaan Txakoleista uutena ilahduttavana tuttavuutena vakuutti suuresti Goianean todella intensiivinen ja tyylikäs Txakoli Cuvée. Rias Baixasin Albariñoista kirkkain tähti oli erinomaisen tasapainoinen Palacio de Fefinanesin Albariño III Año ja Prioratin Garnacha Blancan lippua piti korkealla tyylikäs ja vivahteikas Vall Lachin Aigua dell Lum. Chiviten Colleccion 125 Blanco 2006 edusti upeasti hieman kypsemmän osaston viinejä. Valkoisten yllättäjiksi nousivat todella kiehtova Emilio Valerion La Merced Navarrasta sekä kahden huippuviinintekijän; Benjamin Romeon ja Ismael Gozalon yhteistyönä toteutettu naturaalihenkinen La Pirata. Kyseessä on todella mielenkiintoinen projekti, jossa kumpikin viinintekijä on tehnyt oman valkoviininsä (Romeo Viura-vetoisen Riojassa ja Gozalo Verdejon Castilla y Leonin Nievassa) ja lopuksi näistä on sekoitettu La Pirata, joka on kypsynyt Riojassa sekä pullotettu magnum-pulloihin.
Maailmankuulujen punaisten sektorissa isoimpia värähtelyjä saivat aikaan todella huikea vanhojen köynnösten Mas Doix 1902 Cariñena Prioratista sekä La Rioja Altan 890 Gran Reserva, jonka vuosikerta 2005 vaikuttaa poikkeuksellisen loistavalta. Odotetusti myös Marques de Murrietan Ygay Gran Reserva 2009 varsin vakuuttavaa tavaraa, kuten myös Artadi Viña el Pison 2016. Kun edetään paljon viime aikoina huomiota saaneen Garnacha-sektorin tunnetuimpiin viineihin, putoaa hinta murto-osaan edellisiin verrattuna. Näistä esim. D.O. Mentridan Jimenez-Landi edustaa elegantimpaa lähestymistapaa ja D.O. Campo de Borjan Alto Moncayo taas vahvemman konsentraation ja runsaamman rakenteen suuntausta.
Toki bongailin myös loistavia hieman edullisemman kategorian viinejä. Näistä mainittakoon mm. Emilio Valerio Garnacha San Martin Navarrasta, Cortijo los Aguilaresin Tadeo Petit Verdot Rondasta, La Rioja Altan todella tasapainoinen ja miellyttävä Torre de Oña Martelo 2014 sekä hinta-laatusuhteensa puolesta todellinen Riojan helmi ja vanha suosikkini Artuke.
Isoimmat fiilispisteet sekä kiehtovimman tastingrivistön kunnia menee D.O. Manchuelan Bodegas Poncelle. Kyseessä on pääasiassa Bobalin kanssa pelaileva tuottaja, jonka koko tuotanto on todella timanttista, persoonallista ja mielenkiintoista tavaraa, vieläpä melkoisen edulliseen hintaan.
Rheinhessen on omissa kirjoissani yksi tämän hetken energisimmistä ja ehkä viiniensä laajan kirjon vuoksi myös yksi yllätyksellisimmistä viinialueista Saksassa. Alueen iso tuotantomäärä kätkee sisälleen paljon hyvinkin erilaista ja eritasoista tavaraa, mutta se kiehtovin juttu on alueen nuoret, rohkeat ja ennakkoluulottomat viinintekijät, jotka saavat parhaimmillaan aikaan todella mielenkiintoisia ja ihastuttavia viinejä. Jotakuinkin kaikki tuottajat pitivät vuosikertaa 2016 erittäin hyvänä. Kasvukauden alkupuoli oli poikkeuksellisen märkä ja odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Pitkään lämpimänä jatkunut syksy pelasti kuitenkin sadon ja lopputulos puhuu puolestaan. Ylistystä niittäneen vuoden 2015 kaltaista täyteläisyyttä ja runsasta hedelmäpeliä ei tulla näkemään, mutta nätisti puhdaspiirteistä ja rakenteeltaan lupaavaa tavaraa kylläkin. Viinien kehittymispotentiaalin ja moniulotteisuuden suhteen monet tuottajat tuntuvat kuitenkin uskovan enemmän vuosikertaan 2015.
Kuten odottaa saattaa, alueen maineikkaimmat huipputuottajat pitivät nytkin pintansa ja erottuivat massasta, erityisesti tasapainoisten ja fokusoituneiden viiniensä ansiosta. Wittmann, Keller, Krüger-Rumpf, Kühling-Gillot, Battenfeld-Spanier, Gunderloch, Stefan Winter ja Wagner-Stempel maisteluiden ehdotonta ja tyylikkäintä kärkeä.
Takaa ja sivulta tullaan kuitenkin lujaa ja varmoilla otteilla. Tämän hetken kovimmat haastajat ja omat veikkaukseni Rheinehessenin tulevaisuuden isoiksi nimiksi ovat kaksi todella vakuuttavaa nuorta naisviinintekijää – Katharina Wechsler ja Lisa Bunn. Wechslerin viineistä löytyy poikkeuksellista energisyyttä, jännitettä sekä konsentraatiota, ja mikä parasta, paketti pysyy hienosti kontrollissa lajikkeesta riippumatta. Katharina Wechsler kertoi 2016 vuosikerran olevan ehkäpä hänen parhaansa koskaan! Lisa Bunn taas tuntuu saavan aikaan hyvin tasapainoista ja eleganttia ja puhdaspiirteistä tavaraa.
Edellä mainittujen lisäksi luomu- ja biodynaamisten viinien sektorissa tasokkaita viinejä löytyi Brüder Dr. Beckeriltä, Riffeliltä sekä hieman naturaalimpaa linjaa edustavalta Schätzeliltä. Myös ennestään jossain määrin tutut Thörle ja Weinreich esittelivät jälleen kerran tyylikkäitä ja vakuuttavia viinejä. Yllättävimmät löydöt olivat Weingut Spohrin hieman tammea nähnyt, ryhdikäs, mutta erittäin nätissä tasapainossa ollut Weisser Burgunder ´S´ sekä Jens Bettenheimerin Ingelheimer Chardonnay.
