Matkalla Champagnessa – Charles Heidsieck

Monien perinteikkäiden viinitalojen taustalta löytyy mielenkiintoisia ihmisiä, tarinoita ja tapahtumia, eivätkä samppanjatalot ole tässä mielessä millään tavalla poikkeuksia. Sain huhtikuussa mahdollisuuden vierailla Charles Heidsieckin samppanjatalossa Reimsissa.

Charles-Camille Heidsieck oli poika, josta äiti odotti paljon. Pariisissa sekä Lyypekissä kouluja käynyt päämäärätietoinen mies näki jo nuorena monet asiat toisin, kuin muut. Hankittuaan kokemusta setänsä liiketoimissa hän perusti omaa nimeään kantavan samppanjatalon Reimsiin 1851. Muiden keskittyessä luomaan kontakteja ja tekemään kauppaa lähiympäristössä lähti Charles jo hyvin varhaisessa vaiheessa kokeilemaan siipiään mm. Belgiaan ja Isoon Britanniaan. Charles oli myös ensimmäisiä Yhdysvaltoihin myyntimatkalle uskaltautuneita ja onnistui luomaan nopeasti suhteita jo ensimmäisellä matkallaan vuonna 1852. Pian hänet tunnettiin Champagne Charliena, joka liikkui seurapiireissä, ja vietti aikaa tärkeiden vaikuttajien kanssa, paikallisen lehdistön seuratessa tiiviisti hänen liikkeitään. Yhdysvaltain sisällissota johti myös Heidsieckin vaikeuksiin ja lopulta jopa vankilaan. Vaikeudet johtivat taloudelliseen ahdinkoon, kunnes uusi nousu tapahtui myöhemmin 1860-luvulla.

Reimsin kaupunkia rakennettaessa ja kalkkikiveä louhittaessa on muodostunut kuuluisia maanalaisia kellariverkostoja. Vuonna 1867 Charles teki poikkeuksellisen ratkaisun investoidessaan omien viinitarhojen sijasta 200-luvulta peräisin oleviin kellareihin, joissa kosteus ja lämpötila ovat osoittautuneet samppanjan kypsyttämisen ja säilömisen kannalta ideaalisiksi. Heidsieckin kellariverkostossa on kellaritilaa yli kahdeksan kilometria, noin kolmenkymmenen metrin syvyydessä. Heidsieckilla ollaan oltu siinä määrin innostuneita kalkkikivikellareista, että nykyään myös Lohjalla, Tytyrin kaivoksessa kypsyy pieniä koe-eriä talon samppanjaa.

Talon kellarimestareina on sittemmin pyörinyt maineikkaita ja viinimaailmassa palkittuja nimiä, kuten esim. Daniel Thibaud, Régis Camus, Thierry Roset ja nykyään Cyril Brun. Kukin on varmasti muokannut talon tyyliä omaan suuntaansa, mutta poikkeuksellisen suuren reserviviinien käytön ja pitkien pullokypsytysten myötä Charles Heidsieckin samppanjat tunnetaan jo perussamppanjoista lähtien runsaan täyteläisinä ja monivivahteisina. Makeustason osalta Heidsieck luottaa kymmenhenkisen tiiminsä aistinvaraiseen arviointiin, eikä ole lähtenyt mukaan esim. niukkojen dosage-tasojen trendiin.

Kellarikierroksen sekä Montchenot’n ja Hautvillersin tarhavierailujen lisäksi maistelimme toki mainion kattauksen talon samppanjoita:

Toukokuun alussa Alkoonkin saapuva Blanc de Blancs NV oli itselleni uusi tuttavuus. Rypäleet pääosin Grand Cru-tarhoilta Côtes de Blancsista ja Montagne de Reimsista sekä lisäksi Montgueux’sta. Miellyttävän raikas omenan, sitruunan ja hunajan sävyttämä hedelmäisyys, jossa vaaleiden kukkien sävyä sekä juuri sopiva määrä hentoa paahteisuutta. Ilahduttavan mutkattomasti lähestyttävä Blanc de Blancs, ollen kuitenkin varsin tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus.

Brut Réserve NV pitää sisällään 40% Pinot Noiria, 40% Chardonnayta sekä 20% Meunieria. Base vuoden 2014 sadosta ja jopa 40 % reserviviinejä. Pitkä, 3-4 vuoden mittainen pullokypsytys ja 11 g/l dosage. Selkeästi Blanc de Blancsia kypsempi ja kehittyneempi profiili vie ajatuksia kuivattuihin hedelmiin ja enemmän persikan sekä aprikoosin suuntaan. Tiukka hapokkuus pitää runsaan viinin hienosti ryhdissä ja tasapainossa.

Rosé Réserve Brut NV on Pinot Noir, Chardonnay ja Meunier-blendi, jossa mukana 20% reserviviinejä sekä 6% Les Riceys’n Pinot Noir punaviiniä. Neljä vuotta pullokypsytystä. Tuoksussa appelsiinin kuorta, vadelmaa, metsämansikkaa ja paahteisuutta. Kevyempi ja vaahdoltaan rauhallisempi viini, jossa punaisten marjojen mukana ilahduttava määrä raikkautta ja mausteisuutta.

Brut Millésime 2006 rakentuu Pinot Noirista (60%) ja Chardonnaysta (40%). Pullokypsytys on kestänyt 8 vuotta ja dosagea löytyy noin 10 g/l. Profiililtaan kypsän hedelmäinen ja runsas. Tyylikäs yhdistelmä kuivattuja hedelmiä, savuista paahteisuutta sekä taustalla lymyilevää toffeeta. Kypsän profiilinsa ja hieman maltillisemman hapokkuutensa myötä varsin nätissä nautiskeluvaiheessa jo nyt.

Rosé Millésime Brut 2005 Rypäleet Montagne de Reimsin kylistä ja lisäksi Les Riceys’n Pinot Noir punaviiniä. Pullokypsytys yli 10 vuotta ja dosage noin 10 g/l. Melko runsaan viinillinen profiili, jossa kuitenkin mukavasti raikkautta ja tasapainoa tuova tyylikäs kuplarakenne sekä ryhdikäs hapokkuus. Moniulotteisesta ja mausteisesta profiilista johtuen erinomaisen monipuolinen ruokaviini.

Blanc de Millenaires Brutin viides vuosikerta on 2004 ja viini 100 %:nen Chardonnay, kuten nimikin jo vihjaa. Rypäleet pääosin Le Mesnil-sur-Oger, Oger, sekä Vertus’n kylistä. Pullokypsytys 11 vuotta ja dosage jälleen 10 g/l. Intensiivisessä ja moniulotteisessa tuoksussa on kukkaisuutta, kypsää omenaa, kuivattua sitruunaa ja hunajaa. Todella pienistä kuplista koostuva upean tiivis vaahto. Vielä hieman pidättyväisessä maussa on myös upeasti pituutta. Erinomainen kellarointipotentiaali.

Brut Millésime 2000 on tuoksustaan lähtien erittäin intensiivinen, täyteläinen ja kehittynyt. Kypsää omenaa, kuivattuja hedelmiä, hunajaa ja toffeeta. Upea tasapaino, syvyys ja pituus. Nätisti kehittyneessä paketissa on kaikki kohdallaan ja viini on erinomaisessa nautiskeluvaiheessa juuri nyt!

Guía Peñin Los Mejores vinos de España tasting Madridissa 29.-30.11.2018

Lokakuun lopulla osallistuin Espanjan tunnetuimman viinioppaan, Guía Peñinin yli 90 pisteen viinien tasting-tapahtumaan Madridissa. Maisteltavana oli noin 1700 viiniä yli kolmeltasadalta tuottajalta. Lisäksi monilta tiloilta viinejä ovat kaatamassa itse pääjehut, joten tapahtumassa oli myös erinomainen mahdollisuus kysellä hieman tarkempiakin tietoja viinien taustoista sekä kuulla tuoreimpia kuulumisia tiloilta. Kun tarjolla on iso kattaus Espanjan arvostetuimpia viinejä muodostuu samalla suhteellisen ainutlaatuinen mahdollisuus huippuviinien keskinäiseen vertailuun. 

Ennakkoon tehdyt suunnitelmat pakollisten maistelujen suhteen toteutuivat melko mukavasti, joskin pettymyksinä on mainittava, että Marques de Murrietan Ygay Blanco 1986 ei ollut ennakkotiedoista poiketen maisteltavana ja Benjamin Romeon tiski puolestaan niin vahvasti kansoitettuna koko maistelun ajan, että esim. Contador jäi edelleen bucket-listalle. Toki Benjamin Romeon La Cueva del Contador sekä muutama spesiaali Coleccion-sarjan viini tuli todettua erinomaisiksi.

Alkutahdit marssin kuplajuomien parissa. Suurimman vaikutuksen tekivät Xarel-lo-vetoiset sekä yksittäisten tarhojen Cavat. Näistä kärkeen kapusivat noin 15 vuotta sakkojensa kanssa kypsynyt Gramonan Enoteca 2002, Recaredon vuonna 1940 istutetuista Xarel-lo-köynnöksistä valmistettu ja yli 100 kk kypsytetty Turo d’en Mota 2004, 9 vuotta pullokypsytetty Juvé & Campsin 100-prosenttinen Xarel-lo La Capella, viisi vuotta pullokypsytetty Llopartin Original 1887 Brut Nature Gran Reserva sekä noin 4 vuotta pullokypsytetty Sabaté i Cocan 100-prosenttinen Xarel-lo Reserva Familiar.

Kuplien jälkeen oli loogista jatkaa valkoviinien merkeissä. Remellurin Blanco 2015 lupaa paljon, mutta on tässä vaiheessa vielä todella sulkeutunut ja kaipailee vielä vuosien kellaroinnin myötä tapahtuvaa eheytymistä sekä avautumista. Baskimaan Txakoleista uutena ilahduttavana tuttavuutena vakuutti suuresti Goianean todella intensiivinen ja tyylikäs Txakoli Cuvée. Rias Baixasin Albariñoista kirkkain tähti oli erinomaisen tasapainoinen Palacio de Fefinanesin Albariño III Año ja Prioratin Garnacha Blancan lippua piti korkealla tyylikäs ja vivahteikas Vall Lachin Aigua dell Lum. Chiviten Colleccion 125 Blanco 2006 edusti upeasti hieman kypsemmän osaston viinejä. Valkoisten yllättäjiksi nousivat todella kiehtova Emilio Valerion La Merced Navarrasta sekä kahden huippuviinintekijän; Benjamin Romeon ja Ismael Gozalon yhteistyönä toteutettu naturaalihenkinen La Pirata. Kyseessä on todella mielenkiintoinen projekti, jossa kumpikin viinintekijä on tehnyt oman valkoviininsä (Romeo Viura-vetoisen Riojassa ja Gozalo Verdejon Castilla y Leonin Nievassa) ja lopuksi näistä on sekoitettu La Pirata, joka on kypsynyt Riojassa sekä pullotettu magnum-pulloihin.

Maailmankuulujen punaisten sektorissa isoimpia värähtelyjä saivat aikaan todella huikea vanhojen köynnösten Mas Doix 1902 Cariñena Prioratista sekä La Rioja Altan 890 Gran Reserva, jonka vuosikerta 2005 vaikuttaa poikkeuksellisen loistavalta. Odotetusti myös Marques de Murrietan Ygay Gran Reserva 2009 varsin vakuuttavaa tavaraa, kuten myös Artadi Viña el Pison 2016. Kun edetään paljon viime aikoina huomiota saaneen Garnacha-sektorin tunnetuimpiin viineihin, putoaa hinta murto-osaan edellisiin verrattuna. Näistä esim. D.O. Mentridan Jimenez-Landi edustaa elegantimpaa lähestymistapaa ja D.O. Campo de Borjan Alto Moncayo taas vahvemman konsentraation ja runsaamman rakenteen suuntausta.

Toki bongailin myös loistavia hieman edullisemman kategorian viinejä. Näistä mainittakoon mm. Emilio Valerio Garnacha San Martin Navarrasta, Cortijo los Aguilaresin Tadeo Petit Verdot Rondasta, La Rioja Altan todella tasapainoinen ja miellyttävä Torre de Oña Martelo 2014 sekä hinta-laatusuhteensa puolesta todellinen Riojan helmi ja vanha suosikkini Artuke.

Isoimmat fiilispisteet sekä kiehtovimman tastingrivistön kunnia menee D.O. Manchuelan Bodegas Poncelle. Kyseessä on pääasiassa Bobalin kanssa pelaileva tuottaja, jonka koko tuotanto on todella timanttista, persoonallista ja mielenkiintoista tavaraa, vieläpä melkoisen edulliseen hintaan.

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2017

Vierailin syyskuussa viimevuotiseen tapaan VDP Moselin Meisterwerke- ja huutokauppa-tapahtumassa Trierissä. Maisteltavana oli laajasti uusia Grosse Lage-tarhojen viinejä vuodelta 2017, joitakin 10-, 20- ja 30-vuotta vanhoja helmiä sekä viikonlopun perinteisessä huutokauppatapahtumassa vasaroituja viinejä. Yksi tämän tapahtuman hienoimpia anteja laajan viinikattauksen lisäksi on se, että viinejä ovat kaatelemassa itse viinitilalliset, viinintekijät ja muut tilojen “pääjehut”, jolloin maistelun yhteydessä pystyy laajentamaan huomattavasti ymmärrystä viinien ominaisuuksista sekä taustoista.

Nyt kun maisteltavana oli GG-viinien lisäksi makeampia huipputarhojen viinejä, vahvistui elokuun lopulla Wiesbadenissa VDP Grosses Gewächs Vorpremier-tapahtumassa muodostunut käsitys siitä, että 2017 on pääosin varsin hyvä vuosikerta. Poikkeuksellisen hankalien olosuhteiden vuoksi satomäärät olivat pieniä, joka toisaalta sai köynnökset keskittymään vähäisempään määrään rypäleitä ja näin ollen sadon taso oli odotuksia laadukkaampi. Jos halutaan tehdä vertailua pariin aiempaan vuoteen, on todettava 2015 intensiteetin, tasapainon sekä kellaripotentiaalin olevan aivan omaa luokkaansa. 2016 on kolmikosta selkeästi elegantein, klassisen tyylikäs, mutta samalla myös helpoimmin ja nopeimmin lähestyttävä. 2017 on tyyliltään melko voimakas ja ryhdikäs. Kyseessä on siis selvästi vuotta 2016 ronskimpi yleisilme, mutta toisaalta suurimmalla osalla tuottajia viinien intensiteetti, syvyys sekä tasapaino jäävät jonkin verran 2015 tason taakse.

Tuottajakohtaisia vaihteluja esiintyy Moselissa runsaasti ja ostajan kannattaakin suhtautua vuoteen 2017 enemmän tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ne tuottajat, jotka ovat onnistuneet hyvin jollain tarhalla, ovat melkeimpä poikkeuksetta onnistuneet kautta linjan. Näyttäisi myös siltä, että vahvan kokemuksen sekä selkeän vision omaavat tuottajat ovat onnistuneet muita paremmin. Jos lasketaan laskuista pois vakio-onnistujina “itsestäänselvät” Egon Müller ja J.J. Prüm, omat nostoni vuosikerran 2017 Moselin tuottajien kärkeen ovat Winningenin kaksikko Heymann-Löwenstein sekä Matthias Knebel, joilla erityisesti Uhlenin tarhoilta on syntynyt erinomaista tavaraa. Niinikään erittäin vakuuttavaa jälkeä ovat saaneet aikaan Fritz Haag, Nik Weis St. Urbans-Hof, Peter Lauer, Dr. Loosen ja Grans Fassian.

Tapahtumassa oli tarjolla oli tuoreiden vuosikertojen lisäksi joitakin vanhempia helmiä 2008-, 1998- ja 1988-vuosilta, eikä illallisenkaan viinikauttauksesta helmiä uupunut. Huikeimpiin lukeutuivat järisyttävän kovat Egon Müller Scharzhofberger Auslese 1998 sekä 2500 euron vasarahintaan huutokaupassa yltänyt Forstmeister Geltz-Zilliken Rausch Eiswein 1998 Magnum.

Matkalla Nahessa – Gut Hermannsberg

VDP:n Grosses Gewächs Vorpremiere-tapahtuman yhteydessä kävin vierailulla Nahessa Gut Hermannsbergin tilalla. Vanhan kuparikaivoksen paikalle on alettu istuttaa köynnöksiä 1900-luvun alussa ja tila on toiminut pitkään valtiollisena viinitilana. Yksityisomistukseen on siirrytty vuonna 1998 ja nykyinen Gut Hermannsbergin nimi otettu uusien omistajien myötä käyttöön vuonna 2009. Viinintekijänä toimii mm. vuonna 2016 Frankfurter Allgemeine Zeitungin vuoden viinintekijäksi valitsema Karsten Peter.

Gut Hermannsbergin kaikki 30 tarhahehtaaria ovat VDP Grosse Lage-tarhoja. Niinpä perustason gutsweineista lähtien kaikki talon viinit ovat käytännössä Grosse Lage-tavaraa. Tarhat sijaitsevat erittäin jyrkillä rinteillä ja lähellä toisiaan, mutta niiden maaperät sekä olosuhteet ovat keskenään yllättävänkin erilaisia. Reilun viiden hehtaarin kokoiselle Hermannsbergin tarhalle on ominaista aikainen sadonkorjuu. Tarhalla kasvaa vain Rieslingiä ja satoa käytetään Grosse Lage-viinien lisäksi mm. talon kuohuviinin valmistukseen. Kuuden hehtaarin kokoisen Steinbergin tarhan rypäleistä noin puolet menee Grosses Gewächs-viinehin ja loput (lähinnä nuorempien köynnösten rypäleet) Kabinett- ja Spätlese-viineihin. Kupfergruben tarhan maaperä on irtonaista ja nopeasti kosteutta läpäisevää, joten kuumina kesinä tarhalla on hyvin kuivaa. Vulkaanisen aineksen seassa on soraa ja pintakerroksista löytyy myös liuskekivisilppua, jota on joskus takavuosina kannettu Hermannshöhlen tarhalta. Felsenbergin maaperä on kivistä ja vulkaanista. Maaperästä löytyy suuria porfyriitti-, melafyyri- ja fossiilipitoisuuksia. Hieman etäämmällä Traisenin kylässä kallion seinään rajautuva Traiser Bastei on yksi alueen aurinkoisimmista ja lämpimimmista. Kumma kyllä, tarhalta tulevat viinit ovat olosuhteisiin nähden todella elegantteja. Karsten Peter on viime aikoina nostanut myös köynnösten kasvukorkeutta, jolloin niiden seuraavalle köynnösriville muodostama varjo suojaa rypäleitä paremmin auringon paahteelta.

Yksi tilavierailun pääteemoista oli Gut Hermannsbergin ja Karsten Peterin lähestymistapa viinien valmistukseen. Tilan sadonkorjuut hoidetaan tarkan harkinnan taktiikalla poimimalla kultakin tarhalta vain ja ainoastaan kullakin hetkellä täydellisessä kypsyydessä olevat palstat tai alueet. Karsten Peter virnuili sadonkorjuutyöntekijöiden repivän välillä pelihousujaan, kun tarhojen välillä hypitään jatkuvasti edestakaisin. Kunkin tarhan rypäleitä kerätään siis useassa erässä ja käyminen tapahtuu kellarissa eräkohtaisesti. Kellarilla Karsten Peter pyrkii välttämään viinin “tekemistä”, antaen kunkin erän käydä omaan tahtiinsa, tuoden omat ominaispiirteensä lopulliseen viiniin. Lisäksi talon Grosses Gewächs-viineissä on siirrytty pitkiin, kahden vuoden mittaisiin sakkakypsytyksiin. Tämä tuo viineihin lisää syvyyttä ja moniulotteisuutta. Samalla se tarkoittaa sitä, että viinit vaativat reilusti aikaa auetakseen täyteen loistoonsa. Tuoreimpien Gut Hermannsbergin Grosses Gewächs-viinien korkkailun suhteen ei ole siis mitään kiirettä.

Mielenkiintoisten tarhakierrosten jälkeen maistelimmme 2013-2014-2015-2016 Grosses Gewächs-vertikaalit Hermannsbergin, Kupfergruben ja Traiser Bastein tarhoilta. Maistelussa tuli hyvin esiin eri tarhojen luonteenpiirteet ja myös eri vuosikertojen ominaisuudet. Hermannsbergin runsaampi ja leveämpi tyyli kohtasi Kupfergruben mausteisemman ja moniulotteisen tyylin sekä Traiser Bastein lämpimistä olosuhteista huolimatta elegantin ja hieman suoraviivaisemman meiningin. Viinit vaativat reilusti aikaa päästäkseen parhaimpaansa, mikä näkyy esim. siinä, että 2013 vuosikerta on vasta alkamassa tuoda esiin koko potentiaaliaan. 2014 on taas vuosikerralle tyypillisesti hyvinkin hillitty ja pidättyväinen, kun huippuvuotena pidetty lämmin 2015 esittelee runsaampaa tyyliä sekä valtavaa kypsytyspotentiaalia. 2016 on hieman helpommin lähestyttävä ja klassisen elegantti vuosikerta, joka myös avautuu nopeammin.

Koska Gut Hermannsbergin historia ulottuu kauas menneisyyteen, meillä oli myös ainutlaatuinen mahdollisuus maistella kellarin uumenista kaivettuja harvinaisia vanhoja vuosikertoja 1962-1969-1972-1976-1981-1994-1997. Näistä parhaimmin jäivät mieleen todella huikeat 1976 Hermannshöhle Trockenbeerenauslese, 1979 Hermannsberg Spätlese sekä 1994 Steinberg Auslese. Syyskuun lopun perinteisessä Nahen VDP-tuottajien huutokaupassa Gut Hermannsberg tuo huudettavaksi todellisen harvinaisuuden – Kupfergrube Trockenbeerenauslesen vuodelta 1921, mistä voit lukea lisää täältä.

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2016

Moselissa järjestettiin syyskuun puolivälissä VDP Mosel Grosser Ring Meisterwerke 2017, jossa oli esillä Grosse Lage-tarhaviinien uusin vuosikerta 2016.

VDP:n laatuluokituksessa Grosse Lage tarkoittaa kaikkein korkeimmin arvostettuja tarhoja eli ns. Grand Cru-tarhoja. Kun Grosse Lage-tarhalta tehdään kuiva viini, voidaan se nimetä vielä erikseen Grosses Gewächs-nimellä (GG). Makeammissa viineissä käytetään useimmiten pullon kapselissa näkyvää VDP.Grosse Lage merkintää ja lisäksi etiketissä mainitaan tarhan nimi sekä Saksan viinilaista tuttu predikaattiluokitus (Kabinett, Spätlese, Auslese jne.). Useimmista muista Saksan alueista poiketen, Moselissa VDP:n tarhaluokituksista löytyy ainoastaan Grosse Lage-tarhoja, eikä ainakaan toistaiseksi yhtään Erste Lage-tarhaa. VDP Grosse Lage-tarhojen määrässä Mosel onkin ylivoimainen ykkönen, yhteensä 87:n tarhan voimin.

Johtuen Moselin perinteisestä viinityylistä on luonnollista, että alue tuottaa Grosse Lage-tarhoilta suhteessa vähemmän kuivia Grosses Gewächs-viinejä ja taas huomattavia määriä Kabinett-, Spätlese- ja Auslese-viinejä. Toki vuodesta riippuen syntyy myös pieniä määriä Eisweinia sekä Trockenbeerenauslesea.

Maistelin läpi ison nipun 2016-vuosikerran viinejä kuivista aina Ausleseen saakka ja sain melko hyvän kuvan vuosikerran perusrakenteesta ja ilmeestä. Kun 2016 vuosikertaa verrataan lämpimämmän 2015-vuoden runsaan hedelmäisiin, täyteläisiin ja isoihin viineihin, voidaan todeta hedelmäsektorin olevan jonkin verran hillitympi ja lineaarisempi. Tyylillisesti viinit ovat klassisen elegantteja ja tasapainoisia, happotasot keskimäärin hieman edellisvuotta alhaisempia. Monet tuottajat pitävät laatua varsin hyvänä ja arvioivat tämän vuosikerran viinien yltävän parhaimpaansa hieman edellisvuotta nopeammin. Yksi monista ilon aiheista 2016-vuosikerran kohdalla oli todella tasapainoiset ja raikkaat Kabinett-viinit. Kabinett on tehnyt viime vuosina pienoista trendinousua ja hinta-laatusuhteeltaanhan “Kabit” ovat erinomaisella tasolla.

Tuottajilla oli esillä myös runsaasti vanhempien vuosikertojen viinejä (mm. 2007, 1997, 1987), joita oli hauska vertailla tuoreisiin viineihin. Mosel lienee yksi niistä parhaista esimerkeistä, kun mietitään Rieslingin kykyä säilyttää jopa Auslese-tasolla raikas lajikkeelle tyypillinen perusilme ja rakentaa ikääntyessään sen kylkeen huikea paketti moniulotteisuutta.

Jos maistelutilaisuudessa oli esillä hienoja viinejä, illallisviinien kohdalla siirryttiinkiin sitten todelliseen tykittelyyn. Vai miltä kuulostaa Peter Lauerin sektit vuosilta 1984, 1988 ja 1992 (kaikissa disgorgement 2017), Forstmeister Geltz Zilliken Saarburger Rausch Riesling Auslese 1993, Egon Müller Riesling Kabinett 1994 ja 2015, Knebel Röttgen Riesling Auslese 2007, Schloss Lieser Riesling Kabinett 1999 ja Schloss Lieser Niederberg Helden Riesling Spätlese 2008, Willi Schaefer Graacher Domprobst Riesling Auslese 2006 jne jne…

 

Monien vivahteiden Montsant

Prioratia ympäröivä Montsant jää useimmiten tunnetumman naapurinsa varjoon ja summamutikalla sieltä täältä viinejä maistellen ei saa kovinkaan kattavaa käsitystä alueen diversiteetistä ja monivivahteisuudesta. Prioratin viinien laatua ja kovaa tasoa ei ole syytä kiistää, mutta Montsantiin hieman syvemmälle porautumalla päätyy havaitsemaan huomattavan suuria eroja eri ala-alueiden viljelyolosuhteissa, tutustumaan erittäin mielenkiintoisiin tuottajiin sekä hankkimaan Prioratia paremman hinta-laatusuhteen viinejä. Montsantin kiinnostavuutta lisää myös paikallisten tuottajien innovatiivisuus ja uskallus erilaisiin kokeiluihin.

Vuonna 2001 D.O. -luokituksen saaneen Montsantin tuotantoprofiili on hyvinkin pitkälti Prioratin kaltainen; käytetyt lajikkeet ovat jotakuinkin samat ja jakautuminen eri viinityylien välilläkin samoilla linjoilla; 94% punaviiniä, 6% valkoviiniä ja hyvin minimaalinen määrä roseeviiniä. Siinä missä Prioratin maaperä on voittopuolisesti liuskekiveä, Montsantista löytyy huomattavasti laajempi kirjo erilaisia maaperäkoostumuksia; kalkkikiveä, punaista liuskekiveä, savea, graniittia. Korkeimmillaan alueella noustaan noin 700 metriin ja maantieteellisesti Prioratia laajempi alue mahdollistaa myös suurempia ilmastollisia mikrovaihteluita. Eteläosa on selkeästi lämpimämpi, kun taas pohjoisessa viileämpi ilmasto tuottaa viineihin enemmän raikasta hapokkuutta ja tiukempaa rakennetta. Itä-länsi-suunnassa vuotuinen sademäärä eroaa eri alueiden välillä noin 200-250 mm. Nämä kaikki osatekijät saavat aikaan sen, että Montsantin viineistä löytyy yllättävänkin suuria keskinäisiä ja alueellisiin olosuhteisiin pohjautuvia eroja.

Yksi kevään 2017 Katalonian viinireissun mielenkiintoisimmista tasting-seteistä koettiin, kun alueen kovimpiin viinintekijäguruihin lukeutuva ja aiemmin mm. Alvaro Palacios’n pääenologinakin toiminut Joan Asens (Orto Vins) ja Pep Aguilar (Celler Comunica) pitivät silmiä avaavan tastingin Montsantin viineistä. Punaviinien osalta maistelimme yhdeksän eri alueilta, eri korkeuksilta, erilaisista maaperistä ja erilaisista ilmasto-olosuhteista tulevaa viiniä. Toki viinien välillä oli myös viininvalmistuksellisia eroja. Jonkin verran vuosien varrella Montsantia kulautelleena en siltikään olisi uskonut näin suuriin alueen sisäisiin variaatioihin!

1. Vins Nus Siuralta Rouge 2015 100% Garnatxa Cornudellasta, maaperä punaista savea, kokonaisten rypäleterttujen käyminen terästankeisssa ja amphorassa. Alueen maaperä kehittää viiniin metallinterävää hapokkuutta, tuoksusta löytyy selkeätä kukkaisuutta, ja mausta puhdasta hedelmäisyyttä sekä yrttejä. Hinta noin 12 €

2. Cellers Sant Rafael Solpost 2008 Garnatxaa, Cariñenaa, Cabernet Sauvignonia Pradellista. Maaperä kalkkikiveä ja savea, kypsytys 12 kk tammitynnyreissä. Ikä on jo ehtinyt tuoda viinin väriin tummien sävyjen sekaan tiilenpunaa. Melko intensiivinen tuoksu, jossa tummaa hedelmää ja tammea. Iästään huolimatta kompakti ja tiivis rakenne, reilusti kypsiä tanniineja ja melko pitkä jälkimaku.

3. Celler Comunica ´Comunica´ 2014 Garnatxa Peluda, Cariñena. Graniittinen maaperä Can Figuerassa tuo viineihin enemmän hapokkuutta ja tiukempaa rakennetta. Tumma rubiininpunainen väri ja tuoksu avoin sekä runsaan hedelmäinen ja yrttinen. Maussa tuoksun runsauteen nähden yllättävänkin kiinteä ja fokusoitunut meno, jota johtaa raikas ja intensiivinen hedelmäisyys. Reilu hapokkuus säilyttää raikkauden loppuun saakka ja tyylikäs, keskipitkä jälkimaku viimeistelee nätin kokonaisuuden.

4. Josep Grau Viticultor La Florens 2015 100% Garnatxa. Maaperä kalkkikiveä ja savea. Kypsynyt isoissa tammitynnyreissä. Tumman rubiininpunainen väri, tuoksussa syvän tummaa hedelmäisyyttä, maku tiivis ja vielä hieman pidättyväinen. Upean hienojakoinen ja kypsä tanniinisektori, pitkä villiyrttien sävyttämä jälkimaku. Paljon potentiaalia myös kypsytykseen.

5. Celler Cedó Anguera Clònic Carinyena 2014 100 % Cariñena. Savivoittoinen kalkkikivimaaperä. Syvä tumma marjaisuus, tasapainoinen rakenne, hiukan aiempia kepeämpi kokonaisuus, jossa hienojakoinen ja tyylikäs tanniinirakenne.

6. Vinyes d’en Gabriel Coma Baldà 2014 100 % Cariñena. Maaperä kalkkikiveä, savea ja pinnassa mukulakiveä. Tumman rubiininpunainen väri, tuoksussa kypsää tummaa hedelmää, reilun tanniinnen viini. Erittäin intensiiviinen maku, jossa mukana myös savua, ja tummaa taatelia. Tässä vaiheessa vielä hyvin nuori viini, joka tarvitsee aikaa.

7. Mas de l’Abundancia ´Abundà´ 2012 Garnatxa, Cariñena, Cabernet Sauvignon. Rautapitoinen maaperä, jossa yhdistelmä savea, kalkkikiveä ja liuskekiveä. Muita leveämpi ja avoimempi tyyli, josta löytyy runsaasti makeaa ja kypsää hedelmää.

8. Agricola Aubacs i Solans Sindicat de la Figuera 2015 100 % Garnatxa, jossa ei tammikypsytystä lainkaan. Puhtaan hedelmäinen ja ilahduttavan raikas tyyli. Paljon pehmeää hedelmäisyyttä ja leppoisan pehmeät tanniinit. Kulauteltavuus huippuluokkaa, eikä alkoholin määrää (15%) huomaa sitten niin millään. Puhdaspiirteistä Garnatxaa ilman maskia ja todellinen huippuostos Espanjan 8 € hinnalla!

9. Celler Acústic Braó 2014 Cariñena, Garnatxa. Maaperä savea, hiekkaa, mukulakiveä. Rypäleet kerätty monilta eri alueilla sijaitsevilta tarhoilta. Syvä rubiininpunainen väri, tumma ja intensiivinen hedelmäisyys, jossa myös kahvia ja makeata mausteisuutta. Runsas, täyteläinen, kypsän hedelmäinen ja mausteinen. Muita selkeästi kansainvälisempi tyyli, ja kas kummaa, jenkkimarkkinat vetävät.

Punaisten jälkeen siirryttiin illalliselle aina loistavaan Celler de l’Aspiciin ja jatkettiin muutamien Montsantin valkoviinien parissa.

1. Etim el Destí 2015 Co-operatiivin isomman tuotantomäärän sekoitus, jossa mukana Macabeu, Garnatxa Blanca ja Chardonnay. Helposti lähestyttävä ja suoraviivainen paketti kypsää omenaa, hieman eksoottisempaakin hedelmää ja hiukan kukkaisuutta.

2. Vinyes Domènech Rita 2016 Yli 50-vuotiaiden köynnösten Garnatxa Blancaa maaperästä, jossa savea, liuskekiveä ja kalkkikiveä. Kypsytys 4 kk ranskalaisessa tammessa. Omenaa, keltaista luumua ja häivähdys ananasta. Suutuntuma selkeästi runsaampi, hapokkuus melko maltillinen, maun loppua kohden mukaan yrttinen ja paahteinen vivahde, joka rakentaa viinille myös syvyyttä.

3. Orto Vins Blanc D’Orto 2015 40-60-vuotiaden köynnösten Garnatxa Blancaa kalkkikivisestä maaperästä. Alkoholikäymisen jälkeen 7 kk:n sakkakypsytys terästankeissa. Edellistä raikkaampi ja kepeämpi tuoksu, jossa päävastuussa sitruuna ja omena. Kepeämpi suutuntuma, hapokkuutta ja myös mineraalisuutta selkeästi enemmän mukana. Erinomaisen tasapainoinen viini.

4. Orto Vins Brisat 2013 Niinikään 40-60-vuotiaiden Garnatxa Blanca-köynnösten antia lähinnä kalkkikivisestä maaperästä. Alkuun n. 24 tunnin maseraatio ja sen jälkeen käyminen toisen ja kolmannen vuoden tammitynnyreissä sekä 7 kk:n sakkakypsytys. Runsaampi ja monivivahteisempi tuoksu, jossa kypsää sitruunaa, kuivattua omenaa, mehiläisvahaa ja appelsiininkuorta. Hiukan edellistä runsaampi suutuntuma ja öljyisempi tekstuuri, mutta nätti hapokkuus huolehtii raikkaudesta. Todella kiehtova ja moniulotteinen sekä pitkä maku, joka rakentuu tuoksun suuntaviivoille. Upea, moniulotteinen viini, joka irtoaa Espanjassa hämmästyttävän edulliseen 15 € hintaan!

Näiden jälkeen mukaan saatiin lisää alueen tunnettuja viinintekijöitä, kun mukaan liittyi omia ja Joan Asensin kanssa yhteisiäkin viiniprojekteja puuhaileva Alfredo Arribas (mm. Portal del Priorat). Arribas kaateli laseihin Trossos Tros Blanc 2012:a, savisen ja kalkkikivisen maaperän 80-vuotiaista köynnöksistä puristettua Garnatxa Blancaa. Kypsytys 10 kk ranskalaisessa tammessa. Viinin vuosituotanto yltää vaivaiseen 1673 pulloon ja hinta pyörii Espanjassa noin 40 € paikkeilla. Maistelluista valkoviineistä selkeästi täyteläisin sekä ainoa reippaammin tammea tuoksussa ja rakenteessa esittelevä viini. Kypsää omenaa, sitruunaa, ananasta ja paahteista tammea. Viinistä löytyy mukavasti nyansseja lyhyenkin dekantoinnin jälkeen, vaikka pientä pidätteleväisyyttä onkin havaittavissa. Kyseessä on selkeästi ison rakenteen ja potentiaalin viini, joka kaipaisi vielä vuoden tai pari lisäkypsyttelyä yltääkseen parhaimpaansa.

Montsantin valkkaritykittely päätettiin vähintäänkin mielenkiintoisen ja kokeilevamman viinin parissa, nimittäin laseihin lorisi vielä Celler Comunican La Púa 2016. Tämä viini on sekoitus terästankeissa käynyttä Garnatxa Blancaa (85%) ja punaista Garnatxaa (15%) 8 kk:n sakkakypstyksellä ryyditettynä. Puhtaan omenainen, persikkainen, hiukan savuinen ja mausteinen paketti, josta löytyy melko runsas tekstuuri, raikkaan pirteä hapokkuus ja loppua kohden hieman yrttinenkin meininki. Jälleen todella kiehtova ja täysin aiemmista poikkeava viini.

Olipahan taas mahtava ilta paikallisten viinigurujen seurassa ja samalla silmiä avaava kokemus Montsantin viinien moninaisten vivahteiden parissa.

(Katalonian viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Timanttista hapokkuutta ja Santorinin vulkaanista mineraalisuutta – Haridimos Hatzidakis

Santorinin Assyrtikojen raikas hapokkuus ja kiehtova mineraalisuus on kiinnostanut jo jokusen tovin, mutta pienen saaren alhaisista tuotantomääristä johtuen kohdalle on osunut valitettavan rajallinen määrä viinejä. Kun Juhannusta ja viime vuosina liiankin tutuksi tulleita kotimaan kesäsääkatastrofeja päätettiin lähteä karkuun jonnekin lämpimään, oli sopiva hetki Santorinin reissulle. Vaikka alkuvuoden viinitilavierailujen kiintiö alkoikin olla jo tapissaan, en tietenkään malttanut olla pyörähtämättä parilla tilalla, teemalla “kun nyt kerran paikan päällä ollaan.” Etukäteisfiilistelyjen ja -pähkäilyjen perusteella yhdeksi mielenkiintoisimmista tuottajista nousi isolla kädellä viiniskenen kehuja viime vuosina kerännyt Hatzidakis.

Haridimos Hatzidakisin viinitilan tarina Santorinilla alkoi vuonna 1996, kun herra meni ja uudelleenistutti aiemmin hylätyiksi joutuneita tarhoja Pyrgos Kallistisiin. Homma käynnistyi alkuun puolella hehtaarilla ja oma tarhapinta-ala on sittemmin laajentunut nykyiseen noin 12 hehtaariin. Tuotantotilat saatiin käyttöön vuotta myöhemmin 1997 ja ensimmäiset viinit markkinoille keväällä 1999. Tuotannon pääpaino on saaren alkuperäislajikkeissa, Assyrtikossa ja Aidanissa,  joista valmistuu sekä kuivia valkoviinejä että makeita vinsantoja. Punaviinisektorissa Hatzidakis on yksi niistä saaren tuottajista, jotka ovat olleet nostamassa aiemmin heikkona linkkinä ja karkean tanniinisena pidetyn paikallisen Mavrotragano-lajikkeen mainetta. Ideana on tuoda lajikkeen parhaita puolia esiin astetta harkitummilla ja osaavammilla viljely- ja valmistustekniikoilla.

Hatzidakisin omia tarhoja viljellään sertifioidusti luomuna, mutta ostorypäleiden kohdalla tämä ei välttämättä aina täysin toteudu. Assyrtiko-rypäleistä joutuu Santorinilla pulittamaan sopimusviljelijöille noin 3-3,5€ per kilo, joten ihan halpaa raaka-ainetta ei ole omien köynnösten ulkopuolellakaan tarjolla. Kun mukaan ynnätään pienet satomäärät, saadaan kasaan jo pari hyvää taustatekijää Santorinin Assyrtikojen melko reippaille pullohinnoille.

Santorinilla köynnökset kasvavat tarhoilla korimaisessa muodossa, kestääkseen saaren voimakkaan tuulisuuden. Vulkaaninen maaperä säilyttää hyvin yöllisen kosteuden ja köynnösten sijainnista lähellä maan pintaa on täten hyötyä myös kuuman ja kuivan kasvukauden aikana. Phylloxera ei ole Santorinin viinitarhoja vaivannut, joten tarhoilta löytyy runsaasti vanhoja, omilla juurillaan kasvavia köynnöksiä. Vulkaaninen maaperä, saaren voimakas tuulisuus ja vanhojen köynnösten pienet satomäärät rakentavat taitavissa käsissä intensiivisiä, kiehtovan mineraalisia ja erittäin hapokkaita viinejä. Hatzidakisin vuosituotanto pyörii tällä hetkellä noin 130 000 pullossa ja vakaa aikomus on vastata kasvavaan kysytään laajentamalla tuotantotiloja ja nostamalla tuotantomääriä.

Kierroksen päätteeksi maistelimme luonnollisesti kivan nipun viinejä:

1. Aidani 2016 Paikallislajike Aidanista valmistettu. Kypsynyt terästankeissa 6 kk ja pullotettu ilman suodatuksia. Hieman Assyrtikoa aromaattisempaa ja kukkaisempaa tavaraa, myös hieman maltillisemmalla hapokkuudella varustettuna. Raikas ja hedelmäinen ja mutkattoman mukava tapaus.

2. Santorini 2016 100% Assyrtiko. Käyminen villihiivoilla terästankeissa ja sakkakypsytys 40 päivää. Upea hapokkuus, tasapainoinen pläjäys vulkaanista mineraalisuutta ja sitruunaa, greippiä, ruohoisuutta ja pitkä jälkimaku. Maistamistani perustason Assyrtikoista selkeästi kärkikastia, erityisesti upean tasapainon ja nautinnollisen tiukan hapokkuutensa ansiosta.

3. Assyrtiko de Mylos Vielles Vignes 2016 100% Assyrtiko. Tarhaviini Mylos-nimisen tarhan vanhoista (yli 50-v) Assyrtiko-köynnöksistä. Kuorikontakti 12 tuntia, käyminen villihiivoilla terästankeissa ja kypsytys sakkojen kanssa 8 kk. Alkuun ujompi ja pidättyväisempi tuoksu, joka kuitenkin avautuu hetken lasissa lymyiltyään nätiksi paketiksi omenaa, greippiä, sitruunaa ja limeä. Upean rakenteen omaava ja todella fokusoitunut viini, jonka intensiivinen mineraalisuus ja lineaarinen hedelmäisyys on huikealla tasolla. Erittäin pitkä jälkimaku ja kokonaisuutena paras koko reissun aikana maistamistani Assyrtikoista.

4. Nykteri 2015 100% Assyrtiko. Nykteri on perinteinen Santorinin viinityyli, jossa ylikypsät rypäleet puristetaan yöaikaan ja viini kypsyy tammessa vähintään 12 kk. Hatzidakisin Nykteri oli reissun aikana maistetuista selkeästi eleganteimmasta päästä ja viinin tammikypsytyksessä onkin hyödynnetty eräkohtaisesti eri kokoisia ja eri ikäisiä tammitynnyreitä. Täten on saavutettu hieman tasapainoisempi lopputulos. Kuorikontakti 12 tuntia, käyminen villihiivoilla terästankeissa ja kypsytys vähintään 12 kk tammessa, ei suodatuksia. Aromi- ja makumaailma on edellisiä tummempisävyinen ja suutuntuma hieman konsentroituneempi sekä öljyisempi. Tammen mukana olon erottaa selkeästi, mutta se on sopivassa tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

5. Assyrtiko de Louros 2015 100% Assyrtiko. Hatzidakisin valkoviinien lippulaiva Louros-nimiseltä tarha-alueen yli 100-vuotiaista Assyrtiko-köynnöksistä. Kuorikontakti 12 tuntia. Kypsynyt sakkojensa kanssa ranskalaisissa tynnyreissä ja itävaltalaisissa isoissa tammitynnyreissä noin 24 kk, hieman vuosikerrasta riippuen. Syvän kultainen väri ja tuoksussa mukana kypsien omenoiden lisäksi, heinää, hunajaa ja tammea. Tyylillisesti Burgundin meininkeihin nojaileva, elegantti ja moniulotteinen viini, jossa erinomaisen tiukka hapokkuus tasapainottamassa intensiivistä ja runsasta makumaailmaa.

6. Rosé 2016 Väriltään perinteisen tumman punainen viini tuo nokkaan mansikkaa, vadelmaa ja puolukkaa. Suussa ennakko-odotuksia huomattavasti raikkaampi meno ja kiva hapokkuus. Mukava tasapaino hapokkuuden ja punamarjaisen hedelmäisyyden välillä. Hyvin viilennettynä kivasti kulauteltavissa sellaisenaan, mutta rakenteensa puolesta myös kätevä ruokaviini.

7. Mavrotragano 2015 Paikallinen punaviinilajike, joka on perinteisesti tuottanut ,osittain heikosta osaamisesta johtuen, robusteja ja tanniinisia viinejä, joita on sitten lähinnä blendattu muiden viinien sekaan. Hatzidakis on yksi modernimman tyylin tekijöistä, joka on ollut nostamassa lajikkeen arvostusta valmistamalla fiksummilla tekniikoilla ja valinnoilla elegantimman lajikeviinin. 12-18 kk tammikypsytystä hieman vuosikerrasta riippuen, ei suodatusta. Tummaa marjaisuutta, jossa mustaherukkaa ja tummaa luumua, tupakkaa ja nahkaa. Hyvä balanssi, tyylillisesti Bordeaux-tyyppinen tapaus, jolle voi mukavan hapokkuuden, reilun intensiteetin, runsaan tanniinisuuden sekä pitkän jälkimaun puolesta lupailla varsin pitkää kellaripotentiaalia.

8. Vinsanto 2003 80% Assyrtikoa ja 20% Aidania. 15 päivää aurinkokuivattuja ylikypsiä rypäleitä. Käyminen terästankeissa ja kypsytys vähintään 7 vuotta tammitynnyreissä. Tumman ruskea väri ja tuoksussa taatelia, luumua, toffeeta, appelsiinin kuorta ja pähkinää. Nätti happorakenne lymyilee makean ja konsentroituneen paketin taustalla. Erittäin paksu rakenne ja täyteläinen kokonaisuus.

9. Voudomato 2008 Punaisista 10-15 päivää aurinkokuivatuista Voudomato-rypäleistä tehty makea viini (340 g/l sokeria). Käyminen terästankeissa ja kypsytys 5 vuotta tammitynnyreissä. Todella runsaasta makeudesta huolimatta raikasta punaisten marjojen meininkiä, raikas suutuntuma ja edellistä Vinsantoa kepeämpi rakenne.

Hatzidakisin viinit olivat kautta linjan varsin vakuuttavaa tavaraa. Niistä löysi upean paketin tyylikkyyttä, tasapainoa ja intensiivisyyttä. Tämä kaikki on saavutettu ilman minkäänlaisia merkkejä yliyrittämisestä tai kuluttajia kosiskelevista kikkailuista. Taustalta huokuu selkeä pyrkimys modernimpaan ja tasokkaampaan tekemiseen niin tarhoilla, kuin kellarissakin ja sitä kautta myös laadukkaampien sekä paremmin kasvuympäristöään esiin tuovien viinien valmistukseen. Vahva suositus!

Prioratin kuningas – René Barbier ja Clos Mogador

Prioratissa on viljelty viiniä vuosisatoja, mutta maineesta ja laadullisesta loistosta alue on nautiskellut vasta noin kolmisenkymmentä vuotta. Yksi ehdottomasti tärkeimmistä Prioratin nykymaineen ja uuden nousun taustahahmoista on Tarragonassa syntynyt René Barbier. René Barbier oli 70-luvun lopulla ensimmäisiä Prioratin potentiaaliin uskovista viinintekijöistä ja sai muutamia muitakin kovia nimiä innostumaan pienen Gratallopsin kylän tarhoista. Mukaan lyöttäytyivät mm. Carlos Pastrana (Clos l’Obac), Alvaro Palacios (Clos l’Ermita), Josep Luis Pérez (Clos Martinet) ja Daphne Glorian (Clos Erasmus). Toukokuisella Katalonian viinireissulla oli suuri kunnia päästä tapaamaan René Barbieria ja kiertelemään Clos Mogadorin vaikuttavissa maisemissa.

Barbierin ranskalaisella suvulla on pitkät perinteet viinialalla ja viinikirvan iskettyä Ranskaan 1800-luvun lopulla, ajatui perhe Kataloniaan. Laadukkaamman ja modernimman viinintekemisen asialla olleen perheen Espanjan projekti kohtasi kuitenkin monenlaisia vastoinkäymisiä ja lopulta perhe luopui yrityksestä, joka on nykyään osa Freixenet Groupia. René itse on opiskellut mm. Burgundissa ja Bordeaux’ssa sekä hankkinut kokemusta myös muutamista maineikkaista ranskalaisista viinitaloista. Kun René hankki vuonna 1979 ensimmäiset omat tarhansa Gratallopsista, kasvoi alueella lähinnä Garnatxaa sekä tuolloin perin heikkolaatuisena pidettyä Cariñenaa. Penedesissä oli jo innostuttu Cabernet Sauvignonista, ja myös Barbier ja kumppanit istuttivat tarhoilleen ranskalaisia lajikkeita, kuten Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah sekä Pinot Noir. Ensimmäiset viinit tulivat markkinoille 1980-luvun lopulla ja joitakin vuosia myöhemmin ne olivatkin jo kovassa huudossa ympäri maailman. Ensimmäisen aallon modernistien vanavedessä alueelle rynnänneet tuottajat ovat seuranneet esimerkkiä ja suurin osa Prioratin viineistä on edelleen Garnatxa- ja Cariñena-voittoisia blendejä, maustettuna pienillä määrillä ranskalaislajikkeita. Vasta viime vuosien aikana on alettu näkemään hiukan aiempaa enemmän yksittäisten lajikkeiden viinejä.

Clos Mogadorin tilan kaikkia tarhoja hoidetaan biodynaamisesti. Myrkynvihreässä 80-luvun tila-autossa pitkin kinttupolkuja körötellessä näkyy runsaasti köynnösten lomassa majailevaa oheiskasvillisuutta. Rattia väännellessään René naureskeleekin tien toisella puolen olevien naapurimies Alvaron nätisti siistittyjen ja omien villimmin kasvavien tarhojensa välistä “siisteyseroa”. Monenkirjavalla kasvillisuudella halutaan kuitenkin korostaa tarhojen biodiversiteettiä. Jutustelunsa lomassa René korostaa poikansa René Barbier Jr:n herkkyyttä tunnistaa pienten asioiden merkitykset tarhojen hoidossa, luonnonmukaisten menetelmien käytössä sekä myös viinien valmistuksessa.

RENE BARBIER 2Rypäleet valikoidaan tarkkaan, vain parhaat valitaan ja poiminta pyritään ajoittamaan mahdollisimman oikeaan aikaan. Puristus tapahtuu ikivanhoilla puristimilla (kts. kuva yllä) ja viinit käyvät villihiivoilla omaan rauhalliseen tahtiinsa. Viinejä ei myöskään suodateta ennen pullotusta. Valkoviinejä työstetään suurissa itävaltalaisissa tynnyreissä, sementtitankeissa sekä amphorassa. Punaiset kypsyvät lähes täysin ranskalaisissa tammitynnyreissä. Eri palstojen viinit käytetään kunkin viinin ja vuosikerran ominaisuuksista riippuen joko erä- tai palstakohtaisesti tai sekoitellen.

René Barbier haluaa tuoda viineissään esiin niiden kasvumpäristön ominaisuuksia. Koko vierailun aikana välittyi varsin seesteinen, rento ja harmoninen tunnelma, niin tarhoilla, kuin Bodegassakin. Tämän tunnelman Barbier on jollain ihmeen ilveellä onnistunut saamaan myös viineihinsä, sillä kaikista maistelemistani viineistä huokui sitä samaa seesteisyyttä ja harmoniaa. Viinien rakenteessa tämä näkyy mm. poikkeuksellisena tasapainona sekä äärimmäisen sulavana yhteispelinä eri komponenttien välillä.

1. Manyetes 2014 (Espanjassa noin 45 €) Cariñena-köynnökset, jotka kasvavat etelään suuntaavalla, tilan kuumimmalla ja kuivimmalla Manyetes-tarhalla. Hyvin niukasti pintamaata, minkä alla Llicorellaa. Kypsytys 18 kk 300 litraisissa tammitynnyreissä. Tumman violetti väri. Melko intensiivinen tuoksu, jossa pinnalla tummia marjoja ja kypsää kirsikkaa. Suussa samettinen tuntuma, intensiivisen hedelmän maku kantaa pitkään ja kokonaisuus on tasapainoinen. Matalien satomäärien Cariñenalle tyypillistä raikkautta. Vuosituotanto noin 4500 pulloa.

2. Clos Mogador 2014 (Alkoon listattu vk. 2010 83,20 € / Espanjassa 2014 noin 55 €) Garnatxa 49%, Cariñena 25%, Syrah 16%, Cabernet Sauvignon 10%. Kypsytys 18 kk ranskalaisissa Neversin ja Allierin 300- ja 2000- litraisissa tammitynnyreissä, joista 70 % uusia ja 30 % toisen vuoden tynnyreitä. Pullokypsytys 12 kk. Hiukan edellistä ujompi ja pidättyväisempi tummasävyinen tuoksu, jossa enemmän kukkaisuutta ja pientä mineraalisuutta. Täyteläisen viinin suutuntuma on poikkeuksellisen samettinen ja harmoninen. Pakettia tukee yllättävän napakka hapokkuus. Erittäin pitkä mausteinen ja tumman marjaisa jälkimaku. Todella lupaava viini, joka on luonnollisesti varsin nuoressa vaiheessa vielä ja vähintään muutaman vuoden lisäkypsytys on paikallaan. Vuosituotanto noin 30 000 pulloa.

3. Clos Mogador 2003 (Garnatxa, Cariñena, Syrah, Cabernet Sauvignon) Kuuman vuosikerran viinissä on jo selkeästi tiilenpunaan kääntyvää värisävyä ja avoimempi tuoksu. Tummien marjojen seasta löytää kiehtovan paketin yrttisyyttä, tupakkaa, hiukan märkiä lehtiä sekä syysmetsän tuoksua. Hapokkuus hieman vuosikertaa -14 matalampi, mutta ja erittäin pitkän jälkimaun saattelemana poikkeuksellisen upea ja hienojakoinen tanniinirakenne. Varsin kivassa vaiheessa jo nyt, joskin kellaripotentiaalia riittää hyvin vielä vähintään muutamiksi vuosiksi.

4. Nelin Blanco 2005 (Espanjassa noin 35 €) Pääosin Garnatxa Blanca ja Macabeo, mutta myös pieniä määriä Viognier, Escanyavella, Pedro Ximenez, Pinot Noir, Marsanne ja Rousanne. Rypäleet 5,8 hehtaarin alalta, neljältä eri palstalta, 350-500 metrin korkeudesta. Jonkin verran kuorikontaktia, käyminen isoissa tammitynnyreissä, ja kypsytys 16 kk isoissa tammitynnyreissä, sementtitankeissa sekä amphorassa. Upeasti kehittynyt kuiva viini, jossa intensiivinen paketti heinää, hunajaa, appelsiinin kuorta, kuivattuja hedelmiä. Aivan mieletön ja todella moniulotteinen sekä tiukan hapokas viini (pH noin 3,2). Vuosituotanto noin 7000 pulloa.

5. Espectacle 2014 Montsant (Espanjassa noin 105 €) Garnatxa. René Barbierin, hänen vaimonsa Isabelle Meyerin, Christopher Cannanin (Clos Figueres, Celler Laurona), Fernando Zamoran ja Marta Conden yhteistyprojekti jopa 120-vuotiaista Garnatxa-köynnöksistä Montsantista. Kypsytys 14-16 kk isoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Intensiivisestä tuoksusta löytyy tummia marjoja, lääkemäisyyttä, kukkaisuutta ja yrttejä. Makusektorilla uskomattoman syvä ja moniulotteinen makuprofiili, jossa poikkeuksellisen hienoa eläväisyyttä. Erittäin pitkä, yrttinen jälkimaku.

Rene Barbier 3Vierailu René Barbierin Clos Mogadorilla oli seesteisen ja lämminhenkisen tunnelmansa vuoksi yksi miellyttävimmistä viinitilavierailuistani koskaan. Viinejä maistellessa unohti täysin kulauttelevansa yksiä Prioratin ja koko Espanjan laadukkaimpia viinejä itse legendan seurassa. Näidenkin viinien takana on hurja määrä raakaa työtä ja uhrauksia, mutta tuskimpa näitä tarinoita tai näin suuria viinejä olisi koskaan syntynyt ilman, että René Barbierin oma persoona olisi ollut koko ajan täysillä mukana.

(Katalonian viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Tyylikkäitä viinejä eteläisestä Prioratista – Mas d’en Gil

Priorat ei jätä ketään kylmäksi. Tolkuttoman upeat vuoristomaisemat sekä loppumattomat laaksot ja rotkot pitävät huolen siitä, että ihmeteltävää riittää. Liekki syttyy viimeistään llicorella-maaperän maustamien täyteläisten ja moniulotteisten viinien äärellä. Alueen mannermainen ilmasto yltyy kesällä kuumaksi ja kuivaksi, mutta saa viilentäviä vaikutteita välimereltä kantautuvista sekä alueen sisäisistä tuulista. Yksi Prioratin tuulisimmista paikoista on alueen eteläiseen päätyyn sijoittuva Bellmunt, jonka hiukan kovempirakenteinen maaperä tuottaa jykevää, mutta silkkistä Garnatxaa.

Coma

Francesc Gilin vuonna 1860 perustama Mas d’en Gil siirtyi 1930-luvulla Barrillin perheelle ja nykyinen omistaja, Rovira Carbonellin perhe on hallinoinut tilaa vuodesta 1998. Tila kattaa 125 hehtaaria, josta noin kolmannes on viinitarhoja. Lisäksi tiluksilla kasvaa mm. oliivi- ja mantelipuita. Noin 350 metrin korkeudella sijaitsevien tarhojen hoito nojaa nykyään biodynaamisiin periaatteisiin ja vetovastuussa on toimintaa vahvasti luonnonmukaiseen suuntaan vienyt Marta Rovira Carbonell. Muutamat kymmenet erilliset palstat tarjoavat vaihtelevien suuntauksiensa ja muotojensa avulla monenlaisia mikroilmastoja. Näin ollen kullekin lajikkeelle sekä viinityylille voidaan valita viljelyolosuhteiden kannalta ne optimaalisimmat paikat. Päälajikkeet ovat punaiset Garnatxa ja Cariñena, mutta noin 10% tarhoista on valjastettu valkoiselle Garnatxa Blancalle ja Macabeulle. Viinien lisäksi tila pukkaa markkinoille laadukasta oliiviöljyä sekä viinietikkaa.

Mas d'en Gil 3

Kiertelimme Mas d’en Gilin tilalla Martan kanssa ja viinien maisteluun liittyi mukaan myös viinintekijä Antón Lorenzo. Talon tuotanto edustaa melko perinteistä Prioratin tyyliä, mutta esim. kypsytysten suhteen ollaan pikkuhiljaa siirrytty pienemmistä tammitynnyreistä isompiin, jotta viinit ilmentäisivät enemmän rypälelajikkeen sekä kasvuympäristön luonnetta ja vähemmän puun aromeja. Vierailun aikana oli helppo aistia kaikessa tekemisessä pyrkimys laadukkaaseen ja korkeatasoiseen lopputulokseen, mutta toisaalta myös selkeä kunnioitus historiaa, perinteitä ja luontoa kohtaan.

Bellmunt Blanc (Espanjassa noin 13 €) on tilan nuorempien köynnösten Garnatxa Blancaa ja Viognieria. Kepeän raikas, kesäinen ja kypsän omenainen viini, jonka loppumaussa mukana hiukan mantelia ja yrttejä.

Coma Alta 2009 / 2013 (Espanjassa noin 25 €) Coma Vella-tarhan korkeimmilta paikoilta, koilliseen suuntaavilta tarhoila. Garnatxa Blancaa, josta kolmannes kypsyy 6 kk 500 litran tammitynnyreissä ja sen jälkeen 12 kk pulloissa. Tasapainoinen 2013 tarjoilee raikkaampaa omenaa, persikkaa ja yrttejä. Muutaman vuoden vanhempi 2009 näyttää upeasti tyylikkään ikääntymisen merkkejä; upean moniulotteinen ja kiehtova paketti kypsää omenaa, mehiläisvahaa, hunajaa, mantelia ja pähkinää sekä yrttejä.

Coma Blanca (Espanjassa noin 42 €) on talon valkoviinien kärkeä ja valmistettu vanhojen, yli 70-vuotiaiden köynnösten Garnatxa Blancasta ja Macabeusta. Kypsytys 6 kk 500 litran tammitynnyreissä ja sen jälkeen 18 kk pulloissa. Intensiivinen ja tiivis paketti omenaa, melonia, mantelia, villiyrttejä sekä mineraalisuutta. Pitkä jälkimaku jättää miellyttävän mantelisen tunnelman. Vuosikerta 2014 oli vielä hyvin varhaisessa vaiheessa ja lupailee suotuisia kehitysnäkymiä ainakin muutamiksi vuosiksi eteenpäin.

Mas d'en Gil 4

Coma Vella 2009 ja 2012 (Alko vakiovalikoima 31,90 €). Garbinada-tuulesta nauttivilla Coma Vella-tarhoilla kasvaneista Garnatxa ja Garnatxa Peluda-köynnöksistä. Mukana myös pieniä määriä Cariñenaa, Cabernet Sauvgnonia, Syrah’ta, Merlot’ta. Kypsytys 14 kk suuremmissa ja pienemmissä tammitynnyreissä sekä 24 kk:n lepäily pulloissa. Tyylikäs punaviini, jonka lisäetu Suomessa on myynnissä oleva hieman vanhempi vuosikerta -09, – esim. Espanjassa markkinoilta löytyy pääosin muutama vuosi tuoreempia pulloja. Maistelimme sekä 2012- että 2009- vuosikerrat. -12-vuosikerran nuoruuden tiukkuus saa antaa -09:ssä tilaa pehmeämmälle, tummasävyiselle hedelmäisyydelle, jolloin myös yrttinen mausteisuus ja pieni mineraalisuus pääsee paremmin esille. Ikä on tuonut mukanaan myös lempeämmät tanniinit sekä tyylikkäästi integroitunutta tammea. Erittäin tyylikäs ja tasapainoinen viini, joka on varsin hyvässä korkkausiässä.

Clos Fontà (Espanjassa noin 47 €) Eri tarhoilta 47 – 86-vuotiaista Garnatxa- ja Cariñena-köynnöksistä kerätyt rypäleet, kypsytys nykyään 14 kk 1500 litran ja 225 litran tammitynnyreissä ja sen jälkeen 36 kk pulloissa. Maistamistamme viineistä sitä klassisinta Priorat-tyyliä, jossa runsaasti kypsää tummaa hedelmää, jykevä rakenne ja reilu tammisuus. Kymmenen vuoden matka on tehnyt nättiä jälkeä 2007-vuosikerralle ja tumman hedelmäinen ja moniulotteinen paketti saa rinnalleen metsäisiä aromeja sekä tupakkaa. Kypsä ja siisti tanniinirakenne sekä runsas, mutta kivasti muuhun kokonaisuuteen integroitunut tammi.

Nus Vi Dolc (Espanjassa noin 25 €) Makea, pääosin aurinkokuivatuista Garnatxa-rypäleistä valmistettu punaviini. Kypsytys 18 kk 60 litran minitynnyreissä, jotka paikallinen tynnyriseppä on nikkaroinut tilalla käytetyistä tynnyreistä. Todella runsas ja intensiivinen paketti kuivattuja tummia marjoja, kuten esim. mustikkaa ja karhunvatukkaa. Raikas hapokkuus ja lopussa pieni lempeiden tanniinien puristus. Erinomainen kaveri tummalle suklaalle.

Mas d'en Gil 5

(Katalonian viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Leclerc Briant – Biodynaamisia samppanjakuplia

Viime syksynä vierailimme WSET Diploma-koulutuksen opintomatkalla lukuisilla viinitiloilla Saksassa ja Ranskassa. Yksi reissun mieleenpainuvimpia visiittejä oli Epernay’ssa sijatseva samppanjatalo Leclerc Briant.

Leclerc Briant SLeclercien 1600-luvulle ulottuva viljelyperinne laajeni samppanjan valmistukseen Lucien Leclercin ja vaimonsa Jaqueline Briantin toimesta 1800-luvun loppupuolella. Champagnen ilmastolliset olosuhteet sekä kaupalliset paineet eivät houkuttele tuottajia ottamaan riskejä luonnonmukaisten ja biodynaamisten viljelyperiaatteiden muodossa. Leclerc Briant onkin yksi harvoista biodynaamisista tuottajista Champagnessa. Tilalla on kokeiltu luonnonmukaisia menetelmiä jo 60-luvulla ja tarhoja aloitettiin konvertoimaan biodynaamisiksi 80-luvun lopulla. Pitkään taloa ventäneen Pascal Leclercin kuoltua vuonna 2010 tila myytiin amerikkalaispariskunnalle ja samalla talon johtoon astui pitkään mm. Möet et Chandonilla toiminut Frédéric Zeimett. Tarhojen viljelyyn sekä viinin valmistukseen liittyvissä asioissa talo nojaa biodynaamisen viinimaailman huippuasiantuntija Hervé Jestiniin. Leclerc Briantille jäi omistajavaihdosten jälkeen haltuun noin 10 ha tarhoja ja biodynaamisesti viljeltyjä rypäleitä ostetaan mm. sellaisilta kovilta nimiltä, kuin Leclapart ja Ruppert-Leroy. Vuosituotanto liikkuu noin 80 000 pullon paikkeilla.

Leclerc Briant1sLeclerc Briantilla on tehty monenlaisia innovatiivisia kokeiluja, kuten kullattu tynnyri, pienet saviset munan malliset tynnyrit, sekä esim. cuvée, joka kypsyy sakanpoiston jälkeen 60 m meren pinnan alapuolelle upotettuna. Maistelun yhteydessä pääsimme pureutumaan myös bioenergetiikan saloihin, sillä Hervé Jestin kaivoi esiin elämänvoimaenergiaa mittaavan Bovis-mittarin. Hetken kestänyt mittarin heiluttelu antoi maistelluille viineille Hervén kertoman mukaan varsin hyviä tuloksia. Sitä en sitten osaa sanoa, miten tiukan tieteellisen seulan tällainen mittari läpäisee. Lopputuloksen miellyttävyys pulloissa lienee kuitenkin se tärkein mittari.

IMG_20170202_113338

Maistelimme kaiken kaikkiaan 5 samppanjaa. Brut Réserve oli jossain määrin jo ennestään tuttu ja tarjoilee varsin mainion esityksen Pinot Noiria (40%), Meunieria (40%) ja Chardonnay’ta (20%) 4 g/l dosagella vauhditettuna. Rosé Brut on Chardonnay-vetoinen (95%) ja Pinot Noirista (5%) väriä saava, hyvin elegantti ja hillitty rosé, josta löytyy upea tasapaino syvän hedelmäisyyden ja hapokkuuden välillä. Blanc de Meuniers oli yksi omista suosikeistani. Intensiivinen, syvä, energinen meno päättyi erittäin pitkään jälkimakuun. Tätä herkkua on tehty vain 3000 pulloa, eikä viini ollut ainakaan maisteluhetkellä vielä markkinoilla. La Croisette Brut tulee talon Epernay’n tarhalta ja on 24 kk pullokypsytetty 100% Chardonnay. Konsentroitunut hedelmäisyys pysyy tiukasti kontrollissa ja saa tukea runsaasta mineraalisuudesta. Viimeisenä saimme maistella vuoden 2012 Grand Cru-tarhojen Chardonnaysta tammessa valmistuneen Pure Cramant samppanjan, jolle oli tehty sakanpoisto muutama minuutti ennen vierailuamme. Kypsää omenaa, paahtoleipää ja mineraalisuutta todella moniulotteisessa paketissa, päättyen järjettömän pitkään jälkimakuun, aivan loistavaa tavaraa.

Leclerc Briant tekee upeita samppanjoita, joista ei puutu luonnetta eikä persoonallisuutta. Luonnonmukaiset ja biodynaamiset menetelmät on onnistuttu kääntämään haastavista olosuhteista huolimatta voitoiksi ja talon toiminta on samalla osoitus siitä, että tekemisen taso ollessa korkea, on myös lopputulos erinomainen.