Laadukkaamman ja aidomman Ruedan asialla – Bodegas Menade

Rueda sai vuonna 1980 D.O.-luokituksen ensimmäisenä viinialueena Castilla y Leonin itsehallintoalueella. Alueen alkuperäislajike Verdejosta valmistettujen valkoviinien maine oli jo noususuhdanteessa ja vauhti kiihtyi entisestään. Hiljalleen alkoi kuitenkin näkymään merkkejä siitä, mikä on aika tyypillistä mainettaaan nopeasti kasvattaneilla viinialueilla. Monet isot ja hieman pienemmätkin toimijat alkoivat rynnäköidä alueelle menestyksen ja rahan perässä. Satomäärät kasvoivat, vanhoja köynnöksiä revittiin uusien tuottoisampien tieltä ja Verdejon tilalle istutettiin huolestuttavia määriä Sauvignon Blancia. Alueen viinituotanto kasvoi huimasti, mutta samalla viinien keskimääräinen laatu heikkeni. Homma ehti valitettavasti menemään siinä määrin läskiksi, että massatuotettujen viinien sekamelska sai monet jo puhumaan Ruedan identiteettiongelmasta. Monilla tiloilla on onneksi jo kuultu hälytyskellojen kilinä ja todettu alueen sekä erityisesti Verdejon ansaitsevan parempaa. Yksi esimerkki laadukkaamman ja aidomman Ruedan puolestapuhujista on Alejandra, Marco ja Richard Sanzin 10 vuotta sitten perustama Bodegas Menade. Kolme sisarusta ovat päättäneet edetä laatu ja luonnonmukaisuus edellä ja olla omalla toiminnallaan pistämässä kapuloita massatuotannon ja teollisten toimintatapojen rattaisiin.

Menade sKolmikon historia sijoittuu perheen pyörittämälle viinitilalle, joka erinäisten tapahtumien jälkeen myytiin ja sisarukset päätyivät käynnistämään oman projektinsa. Tällä hetkellä viljelyssä on 160 hehtaaria noin 700 metrin korkeudella sijatsevia tarhoja, pääosin Verdejoa. Menaden porukka on ollut alusta saakka kiinnostunut luonnonmukaisista toimintatavoista ja luomuasiat on myös sertifioitu. Tarhoilla liikutellaan tarpeen mukaan pyörällisille lavoille istutettujen kasvien muodostamia “hyönteishotelleja”, joilla houkutellaan hyönteisiä hakeutumaan oikeaan paikkaan oikeana ajankohtana. Lisäpotkua ja motivaatiota luomuasioille on saatu, kun matkan varrella on havaittu menetelmien tuottavan laadukkaampia rypäleitä ja sitä kautta myös tarve viinin valmistusprosessien käpälöintiin on vähentynyt selkeästi.

Menaden perustason Verdejo (Espanjassa 7-8 €) on raikas, sitruksisen pirteä tapaus ja esittelee varsin mainiosti nuorekkaan Verdejon ominaisuuksia; sitrusta, greippiä, vihreitä yrttejä yhdistettynä todella pirteään hapokkuuteen. Erinomainen hinta-laatusuhde.

En ole erityisen suuri Ruedan Sauvignon Blancien ystävä, mutta maistamamme vuosikerta 2015 on onnistunut aika mukavasti. Viinistä löytyy yllättävän tiukassa kontrollissa pysyvä paketti herukan lehteä, karviaista ja raikkaan hapokasta kypsää hedelmää.

Menade s22

Maisteltujen viinien omaksi suosikiksi nousi Nosso 2015 (Espanjassa 10 €), joka on askel naturaalimpaan suuntaan. Valmistuksessa ei ole käytetty lisättyjä sulfiitteja ja viinin annetaan käydä läpi malolaktinen käyminen, joka pehmentää happosektoria sekä tuo viinille hiukan lisää runkoa. Tuoksusta löytyy mantelia, pientä savuisuutta, kypsiä sitrushedelmiä ja yrttejä. Makuprofiili on aiempiin verrattuna vähemmän hedelmäinen, mutta todella kiehtova, eläväinen ja tyylikäs. Loppua kohden mukaan lyöttäytyy vielä mausteisuutta ja hitunen karvasmantelia.

Valkoviinien käyttäminen sekä kypsyttäminen tammessa on ollut yksi viime aikojen nousevista viinitrendeistä Ruedassa. Pieni osa tuottajista on harrastanut asiaa jo pidempään, mutta nykyään lähes kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen tammitettu viini tuotannossa. Osa tuottajista onnistuu varsin hyvin ja osa taas ampuu pahasti överiksi. Menaden V3 2013 (Espanjassa 16 €) asettuu sinne tyylikkäämpään päätyyn. 100% Verdejo jopa 100-150 vuotiaista köynnöksistä.  Käyminen tapahtuu 1-6 vuotiaissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä ja kypsytys samoissa tynnyreissä vuosikerrasta riippuen 8-12 kk. Vuosikerran 2013 kerrottiin kypsyneen osittain myös amphorassa. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, kuivattuja hedelmiä, yrttejä ja tyylikäs pläjäys tammea. Vaikka tammen huomaa selkeästi tuoksussa, maussa se ei ole lainkaan yhtä selkeästi läsnä. Muita viinejä hieman öljyisempi rakenne ja täyteläisempi maku, mutta napakan hapokkuuden ansiosta pirteä ja raikas.

Koska Menade valmistaa myös olutta, oli tilavierailu ja viinien purskuttelu asiallista päättää varsin maukkaalla ja tasapainoisella La Burra Pale Ale oluella. Menade tuntuu tekevän hyvää työtä hyvällä asenteella ja jokusen verran Ruedan viinejä kulautelleena voin todeta myös viinien osuvan sen aidon ja autenttisen Ruedan ytimeen.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Kesä pullossa – Barth Fructus Riesling 2015 (Alko 13,90 €)

Barth FructusSaksan Rheingaussa viinejä valmistavan Barthin mainio Riesling-kuohuviini ehti valitettavasti poistua Alkon valikoimista, mutta sopivasti näin kesän kynnyksellä on saatu hyllyille uutta tavaraa samalta tuottajalta. Nyt valikoimiin pölähtänyt luomuviljeltyjen tarhojen Riesling Fructus 2015 on hieman makeampi ja kerrassaan veikeä tapaus.

Tuoksusta löytää vihreätä omenaa, päärynää sekä hiukan vaaleasävyistä kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Suussa puolikuivaa hiukan makeammaksi asettuva viini on reilun hedelmäinen ja runsas. Taustalla häärivä erittäin napakka hapokkuus (8,6 g/l) pitää huolen siitä, että ryhti ja ojennus säilyyn loppuun saakka, eikä jäännössokeri (20 g/l) pääse turhia sooloilemaan. Pitkä jälkimaku on hapokkaan omenainen.

Vuosikerta 2015 on ollut Saksassa poikkeuksellisen hyvä ja tämäkin viini on aiempia maistamiani vuosikertoja selkeästi raikkaampi ja pirteämpi. Viini sopii erinomaisesti aurinkoisien päivien kulautteluun, kunhan seura on riittävän hyvää, ja kaikki mahdollinen lähiympäristön ryppyotsaisuus on huolellisesti eliminoitu. Erityisen hienosti Fructus loistaa hieman mausteisempien ruokien kyljessä. Itse kulauttelin viinin chilillä, valkosipulilla ja limellä maustetun katakarapuannoksen kanssa ja yhdistelmän toimivuus oli suorastaan loistava. 4 / 5 staraa. Ps. vierailin paikan päällä 2012 ja raportti löytyy täältä.

Täydellisen Chardonnayn jäljillä – Jean-Pierre Michel Viré-Clessé Terroirs de Quintaine 2010

Joulun aikoihin on ollut tapana iskeä pöytään jonkinlaista blinisettiä, jonka kaveriksi useimmiten korkataan samppanjaa ja aika usein myös joku valkkari. Tällä kertaa hakusessa oli joku kiva Chardonnay ja kun ne tyylikkäimmät Chardonnayt (ilman kuplia) tuppaavat tulemaan Burgundista, pääsi kyseistä valkoviinin virkaa toimittamaan Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé vuodelta 2010.

Jean-Pierre Michel Viré-Clessé v2Jean-Pierre Michel on aloitellut viinitarhoilla ja kellarissa työskentelyä perheensä tilalla (René Michel) jo 80-luvulla. Reilun parinkymmenen vuoden jälkeen hän päätti kuitenkin ryhtyä oman tiensä kulkijaksi ja perusti oman tilansa vuonna 2004. Nykyään viljelyn alla on noin 8 hehtaaria tarhoja Quintainessa, eteläisessä Burgundissa. 90-luvun lopussa syntynyt Viré-Clessé on tarkemmin haarukoituna Clessé’n, Laizén, Monbellet’n ja Viré’n kylien yhteinen apellaatio, joka tuottaa ainoastaan Chardonnay-valkkareita. Jean-Pierre Michelin tarhoista 1,5 hehtaaria kuuluu Mâcon-Villages-osastoon, 1,5 hehtaaria on valjastettu Sur le Chêne-lippulaivatarhalle ja loput 5 hehtaaria on Viré-Clesséä. Tarhojen köynnökset ovat keskimäärin noin 50-vuotiaita ja niistä pidetään huolta luonnonmukaisesti, tiukasti ympäristöä kunnioittaen. Myös viinien valmistus tapahtuu rauhallisesti ilman kikkailuja, mahdollisimman “luonnollisin” menetelmin.

Terroirs de Quintaine on käynyt hitaasti luonnonhiivoilla terästankeissa ja kypsynyt sakkojensa kanssa noin vuoden päivät. Ensimmäisen kaadon jälkeen nokkaan puskee punaista omenaa, ananasta ja paahteista meininkiä. Seuraava kaato isompaan lasiin saa viinin avautumaan huomattavasti paremmin ja mukaan saadaan hunajaa, pientä pähkinäisyyttä sekä tyylikästä mineraalisuutta. Viini on rungoltaan varsin jämäkkä ja hedelmäisyys melko runsasta, mutta tiukka hapokkuus saa kaiken toimimaan äärimmäisen hienosti yhteen ja balanssi on loistavalla tolalla.

Jean-Pierre Michelin Viré-Clessé on omaan makuuni nähden jotakuinkin täydellinen tyylilajinsa edustaja. Se tuo moniulotteisella tavalla esiin tyypilliset Chardonnayn piirteet, on samaan aikaan tyylikkään klassinen, mutta myös riittävän vivahteikas sekä erittäin tasapainoinen. Blinien kanssa meni kyllä tällä kertaa enimmäkseen samppanjahommiksi, mutta kyllä tätä herkkua oli ilo siemailla ihan sellaisenaankin. Mahtava Chardonnay, joten täydet 5 / 5 staraa. Ranskalaisen viinikaupan 15-16 euron hankintahinta saa suorastaan karjumaan riemusta!

 

Upeasti ikääntynyt portugalilainen – Esporao Branco Reserva 2000

Onhan se nyt jossain määrin yllätyksellistä, että nimenomaan ranskalaisesta viinikaupasta löytyi 15-vuotias Esporao Reserva Branco. Siinä mielessä riskiostos, että Portugalin valkkareiden ikääntymisestä ei itselläni ollut ennen tätä käytännössä minkäänlaisia kokemuksia. Ulkoisesti siisti ja nestemääränsä puolesta erinomaisesti säilynyt puteli sekä 15 euron hintalappu eivät päätä jäädyttäneet, joten arpa oli heitettävä. Heti korkkauksen jälkeen kävi selväksi, että oltiin loisto-ostoksen äärellä.

esporao1970-luvun alussa perustettu Esporao hoitaa hommat viljelystä lähtien aina kellarityöskentelyyn saakka modernilla meiningillä. Talo on maassaan iso tekijä ja tehnyt mainioiden viiniensä kautta koko Alentejon aluetta tunnetummaksi maailmalla.

Lasiin lorisi upean väristä, meriphkan eri sävyjä muistuttavaa kamaa. Tuoksusta löytyi kiehtovasti ikääntynyt ja oksidoitunut setti hunajaa ja kuivattuja hedelmiä. Paletilla varttunutta, kuivaa hedelmäisyyttä, jolle kivasti virkeytensä säilyttänyt hapokkuus antoi taustatukea. Se, mikä tekee tästä viinistä loistavan, on kaikkien eri osa-alueiden saumaton harmonia yhdistettynä tyylikkäästi ikääntyneen viinin moniulotteisuuteen. Jälkimaku oli pitkä, kuiva ja sitä maiskutteli mielellään niin pitkään, että olikin jo aika ottaa seuraava kulaus.

Esporao Reserva Branco oli todella upeasti ikääntynyt valkoviini, jonka ulosanti ei pahemmin jättänyt toivomisen varaa. Jos tyylillisesti esim. Lopez de Heredian Viña Tondonia Blancot uppoaa, niin sitten kyllä uppoaa tämäkin. Mainio kumppani myös kantarellikastikkeelle. 5 / 5 staraa.

 

Antinori winemaker’s dinner @ Ragú 22.10.2015

Italian tunnetuimpiin lukeutuvan viinitalo Antinorin väkeä oli viime viikolla vierailulla Suomessa ja minulla oli ilo sekä kunnia olla mukana ravintola Ragússa Allegra Antinorin vetämällä viinitekijäillallisella. Tarjolla oli kuuden ruokalajin Antinori-menu sekä melkoinen setti kullekin ruokalajille sovitettuja Antinorin viinejä.

20151023_095029[1]Alkuun muikkutempuraa, muikunmätiä ja pikkelöityä fenkolia sekä lasiin Riesling Mezzo Braccio 2012 Toscanasta. Tuoksussa on selkeää petrolisuutta ja makusektorilla viini paljastuu runsasrakenteiseksi, kivasti toimivaksi Rieslingiksi. Kakkosannoksena savustettu vasikan tartar, karpaloa ja tillinkukkaa. Lasissa Prunotto Dolcetto d’Alba 2014, jonka Dolcetolle tyypillinen raikkaus viehätti kovasti. Mukava arkipunkku, jossa dokabiliteetti kohdillaan. Kolmantena tarjoiltu pepinette-pasta, merenelävät ja rapuvaahto oli ruoka-annoksista oma suosikkini, erinomainen tasapaino ja yhteispeli kaikkien komponenttien kesken. Viiniksi loroteltiin Cervaro della Sala 2013, joka syntyi aikoinaan Allegran isoisän ajatuksesta tehdä valkoviiniä jossain muualla, kuin toscanalaisvinkkelistä katsottuna suhteellisen tavanaomaisesti Orvietossa tai San Gimignanossa. Umbria vaikuttaa olleen äärimmäisen hyvä valinta, sillä todella maukas, paahteinen ja tyylikkäästi tammitettu Chardonnayn ja Grechetton blendi oli yksi illan kirkkaimpia helmiä.

20151023_095810[1]

Neljäs annos piti sisällään viiriäisen koipia, sitruunagnoccheja ja brysselinkaalia. Viininä Marchese Antinori Chianti Classico Riserva huippuvuodelta 2011. Nautinnollisen klassinen ja tyylikäs Chianti Classico vuodesta toiseen. Viidentenä grillattua black angus ulkofilettä ja suppilovahverokreemiä, joiden kylkeen kaadettiin Bolgherista Il Bruciato 2013 sekä Guado al Tasso 2009. Näistä kahdesta supertoscanalaisesta Il Bruciato on ikäänkuin Guado al Tasson pikkuveli, joka syntyi vuonna 2002, kun surkeasta sadosta ei voitu tehdä Guado al Tassoa. Cabernet Sauvignonin, Merlot’n ja Syrah’n sekoite, jonka tumma hedelmäisyys, pieni pippurinen maisteisuus ja ronski ote olivat erinomaista seuraa täydellisesti kypsennetylle mediumpihville. Guado al Tasso ei puolestaan taida isompia selostuksia kaivata. Huipputyylikäs, tyylipuhdas ja elegantti Bordeaux-tyylin edustaja, jossa täydellisyyttä hipova rakenne. Vuosikerta 2009 tuntui olevan jo nyt melko kivassa kulautteluvaiheessa, vaikka rakenne toki lupaileekin kypsytyspotentiaalia vielä vuosiksi eteenpäin. Illallisen lopuksi täräytettiin vielä suut makiaksi tyrniä, lakritsia sekä uskomattoman hyvin edellisten kanssa yhteen toimineen tillin toimesta. Joka lusikallisella yllätyksellisiä ja erilaisia makuja, joita säestämään kaadettiin Muffato della Sala 2009. Makea jälkiruokaviini Umbriasta alueelta, jossa otolliset olosuhteet kehittävät myöhään poimittaviin rypäleisiin jalohomeisuutta. Moniulotteinen ja tyylikäs late harvest-paketti sitruunaa, hunajaa, persikkaa ja mandariinia.

Ravintola Ragú tarjoilee Antinori-menua vielä tämän vkon (vko 44) loppuun, joten vikkelimmät ehtivät vielä herkuttelemaan. Hinnat ovat: 3rkl 45€ / viinit 31€, 4rkl 51€ / viinit 39€ ja 5rkl 57€ / viinit 46€. Hitaamman osaston populaatio löytää Ragústa varmasti tämän viikon jälkeenkin monenmoisia herkkuja niin ruoka- kuin juomapuolelta.

Friulanoa Friulista – Livon Friulano 2014 (Alko 16,98 €)

Livon FriulanoPiipahdin alkuviikosta Fine Brandsin, Interbrandsin ja VTC Finlandin tastingissa ja tarjollahan oli jos jonkinmoista herkkua. Yksi maistamistani herkuista on Alkon perusvalikoiman uutuuksiin hiljattain heilahtanut maineikkaan friulilaistuottajan Friulanosta valmistama valkoviini Livon Friulano.

Sen lisäksi, että Italian Friuli on varsin mainio viinialue, on se myös matkailumielessä todella upeata ja vierailun väärtiä seutua. Omista muistoistani timanttisimmat sjoittuvat parin-kolmen vuoden taakse San Danielen prosciuttotehtaalle, jolloin mässyttelin lounaaksi elämäni parhaan laardi-annoksen. Laadukkaalla oliiviöljyllä, merisuolalla ja mustapippurilla viritellyt läskinsiivut kulautettiin alas lasillisella paikallista Friulanoa. Hiton toimivaa settiä ja hyvä muistutus siitä, että läskilläkin on hetkensä.

Livon Friulano on 100%:nen Friulano, jota on kypsytetty 6 kk terästankeissa sekä 3 kk pulloissa. Tuoksusta löytää nuorekasta päärynää, omenaa ja kukkaisuutta. Paletilla viini on ryhdikäs mutta säilyttää tuoksussa vallitsevan leikkisän ja eläväisen otteensa. Selkeä mineraalisuus, pieni yrttisyys ja pirteä hapokkuus pitävät paketin kivasti kasassa.

Livon Friulano on ruoan suhteen monikäyttöinen viini ja sille voi huoletta parittaa monenlaisia kala- ja äyriäisruokia tai miksei vaikka leikkelelautasen. Eläväinen ja hauska aromaattisuus antaa samalla sopivan lisäboostin hiipuvalle kesäfiilikselle, joka tuntuu jo ottavan erää nurkan takanan lymyilevän syksyn kanssa. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Pari hyvää rapuviiniä

Rapukausi on hyvässä vauhdissa ja jostain syystä on unohtunut postata tämän vuoden rapuviinisuosituksia blogin puolelle. Pari varsin hyvää kandidaattia osui kuitenkin sopivasti kohdalle, joten ei muuta kuin viiniä lasiin ja saksiniekkoja pöytään!

Jackson Estate Stich Sauvignon Blanc – Alko 15,98 €

Jackson Estate Stich

 

 

 

Erinomaisen tuottajan Sauvignon Blanc välttää ilahduttavalla tavalla usein uuden maailman Sauvignon Blanceissa esiintyvät yliampuvat rehevyydet, mutta tuo silti esiin klassiset Sauvignon Blancin elementit; herukan lehteä, karviaista, raikasta sitruunaa, juuri leikattua ruohoa. Kunnollinen hapokkuus ja kaikki nätisti tasapainossa. Aromaattisempien viinien ystävän valinta.

Pfaff Pinot Blanc – Alko 11,00 €

Pfaff Pinot Blanc

 

 

 

Tämä Alsacen Pinot Blanc edustaa edelliseen verrattuna hieman neutraalimpaa linjaa. Tuoksun raikas sitruuna, vihreä omena ja hillitty vaalea kukkaisuus siirtyvät ryhdikkäälle ja hieman mineraalisellekin makusektorille nätisti. Hyvin kasassa pysyvä paketti sujahtaa neutraalimman valkoviinin ystävän ostoskassiin.

(Kuvien © Alko)

Harvinaisempi valkoinen Castilla y Leónista – Garcia Viadero Blanco de Albillo 2013

Castilla y Leonin maakunta tunnetaan lähinnä tuhdeista punaviineistään ja valkoviinisektorissakin selkeä ykkönen lienee Ruedan Verdejot. Alueen tarhoilta löytyy kuitenkin pieniä määriä hieman harvinaisempaa valkoista espanjalaista alkuperäislajiketta, Albilloa. Espanjan viranomaiset ja tuottajat eivät erottele tilastoissaan ja informaatiopläjäyksissään Albillon eri alalajeja, joten on tyydyttävä olettamaan kyseessä olevan Albillo Real tai Albillo Mayor. Erilaisia Albilloja kasvaa pieniä määriä siellä sun täällä ja sen yleisin kohtalo on tulla blendatuksi muiden lajikkeiden sekaan. Yksi Albilloa lajikeviiniksi kesyttämään alkaneista tuottajista on erityisesti Ribera del Dueron punaviineillään mainetta niittänyt Bodegas Valduero.

Viadero 2013Garcia Viadero Blanco de Albillo on siis 100%:nen Albillo. Rypäleet ovat kypsyneet 12-vuotiaissa köynnöksissä noin 800-900 metrin korkeudessa. Viiniä ei ole kypsytetty tammessa, eikä suodatettu. Alkoholitason asettuminen alueen muuhun tuotantoon nähden yllättävänkin matalaksi (12,5%) on positiivinen yllätys. Tuoksusta löytyy päärynää ja limeä, ananaksen suuntaan kallistuvaa trooppisuutta, hitunen vaaleaa kukkaisuutta sekä edellisiä kahta selkeämmin taustalta esiin kampeavaa mineraalisuutta. Runsaanoloisella viskositeetillä liikkeellä olevan viinin makusektori ei paukuttele henkseleitä, vaan runko rakentuu hillityn hedelmäisyyden, yrttisen mausteisuuden, mineraalisuuden sekä kokonaisuutta sopivasti raikastavan hapokkuuden pohjalta. Jälkimaku jatkaa vielä varsin pitkään paletin luomissa tunnelmissa.

Varsin herkullinen viini, josta löytyy myös mukavasti luonnetta ja persoonallisuutta. Kyseinen pullo lähti matkaan Tallinnasta Järven Selveristä noin kymmenellä eurolla, Espanjassa viini kustantaa pari euroa vähemmän. Viaderoa kulautteli varsin mukavasti ihan sellaisenaan lämpimänä kesäpäivänä, ruokapöydässä yhdistelisin selkeämakuisia, ei liian mausteisia kala- ja äyriäisruokia. 4 / 5 staraa.

Punakuorinen Xarel-lo – Can Descregut Xarel-lo Vermell 2012

Katalonian Xarel-lo-buumista olen blogissa pöhissytkin jo jonkin verran ja vaikuttaa siltä, että uutta mielenkiintoista tavaraa pukkaa markkinoille ilahduttavaan tahtiin. Erityisen iloinen olen siitä, että vihdoinkin sain kaadettua lasiini viiniä, joka on valmistettu punakuorisesta Xarel-losta. Puna- tai pinkkikuorinen lajike on mutaation kautta syntynyt paksukuorisempi versio Xarel-losta, jonka köynnökset tuottavat hieman vähemmän satoa, rypäleet ovat aavistuksen matalampihappoisia, mutta vastaavasti maku on intensiivisempi. Tiettävästi ensimmäisiä ja jotakuinkin ainoita 100 %:sti punaisesta Xarel-losta viiniä valmistavista tuottajista on Can Descregut, joka viljelee Penedesin alueella 50 hehtaarin tiluksiaan luomumenetelmin.

Can Descregut Vermell s60-vuotiaista köynnöksistä puristetun viinin melko syvä keltainen väri ja hieman samea ulkoasu kätkevät taakseen 48 tunnin kylmämaseraation, 4 kk sakkakypsytyksen sekä turhien suodatusten väliin jättämisen. Tuoksussa on puhdasta omenaisuutta, joka muistuttaa aluksi hieman laadukkaan omenasiiderin meininkiä. Hetken kuluttua mukaan pölähtää vivahteikas tuulahdus sitrusta, lime selkeästi eturintamassa. Paletilla viini on melko runsas, hauskan vivahteikas ja eläväinen. Ikään kuin pullo virnuilisi maistajalleen ja pölläyttäisi joka nuuhkaisuun jotain uutta twistiä. Viini ei ole yltiömäisen hapokas, mutta todella moniulotteinen ja luonteikas. Makua riittää siinä määrin mukavasti, että suu jää maiskuttelemaan viiniä kulautuksen jälkeen ajoittain kiusallisenkin pitkään.

Can Descregut Xarel-lo Vermell 2012 oli siinä määrin hauska viini, että pullo hupeni kesäisenä perjantai-iltana kahteen pekkaan todella rivakasti. Fiilikset ja makuprofiili ovat melko lähellä aiemmin arvioitua naturaalia Loxarel A Pèl Xarel-loa, joskaan tämä viini ei innostu aivan yhtä villiin esitykseen. Kylkeen grillailtiin valkosipulimarinoituja kanan reisipaloja ja kukkakaalia. Hyvin toimi, vaikka viini varastikin dinnerin pääosan. Pullo irtoaa muuten esim. Decantalosta reilulla 13 eurolla. 4 / 5 staraa.

Pirskahteleva jälkkäriveijari – Canti Moscato d’Asti (Alko 9,29 €)

canti moscato d'astiJos pohjoisen Italian maniot Moscato d’Astit eivät ole jo tulleet tutuiksi, niin suosittelisin ehdottomasti ottamaan pikaisesti selkoa tästä matala-alkoholisesta, makeasta ja hauskasti pirskahtelevasta viinityylistä. Sellaisenaan hörpittynä nämä aiheuttavat varsin harvoin mitään suuria tunteita, mutta erilaisten jälkiruokien kyljessä viini yltää aivan uusiin ulottuvuuksiin. Omissa muistikuvissa erinomaisia parituksia on syntynyt mm. pannacottan, erilaisten marjaisten jälkiruokien sekä monien juustojenkin kanssa.

Fratelli Martini valmistaa viinejä useilla eri brändeillä ja viinialueilla. Canti-brändi profiloituu edullisemman pään viinituotantoon. Viinit yltävät harvoin loistokkuuteen, mutta ovat siististi tehtyjä ja ajavat asiansa myös hinta-laatusuhdetta tarkasteltaessa. Canti Moscato d’Astin tuoksussa on makeaa päärynää, ananasta ja kukkapuskaa. Maku seuraa kivasti tuoksun luomia fiiliksiä ja paketista löytyy riittävä sitruksinen hapokkuus kannattelemaan 120 g/l sokerimäärää. Kokonaisuus on pienistä pilkkuvirheistä huolimatta varsin miellyttävä.

Alkon vakiovalikoiman ainoa kokonainen pullo Moscato d’Astia on hyvä vaihtoehto jälkkäriviiniksi ja tarjoaa myös kelvollisen vastineen sijoitetuille roposille. Itse maistelin tämän onnistuneesti mökkijuhlien jälkkäriosaston yhteydessä, jolloin tarjolla oli juustokakkua ja mansikkamelbaa. 3/ 5 staraa. (Kuvan © Alko)