Jean-Marc Brocard – Chablis-tasting

Sain Nordalcolta kutsun Jean-Marc Brocardin luotsaamaan Chablis-tastingiin ja ryntäsin toki viivana paikalle. Jean-Marc Brocardista ja talon viinimeiningeistä löytyy varsin kattavaa taustapaketti Laid-Back Sommelierin kirjoittamana tästä. Mitäpä niitä samoja asioita tässä toistelemaan, joten siirrytäämpä kerrankin suoraan asiaan, eli viinehin.

Jean-Marc Brocard toisti tastingin aikana usein lausetta “Respect the vintage”, ja teki selväksi, että kokee tärkeimmäksi asiaksi viineissään niiden ilmentämän vuosikerran erityispiirteet, ei niinkään kyseisen tarhan luokituksen tai vaikkapa rypälelajike Chardonnay’n. Tilaisuus olikin samalla mielenkiintoinen käytännön oppitunti eri vuosikertojen eroavaisuuksista.

Alkuun maistettiin perustason Chablis-viinejä (Sainte Claire -12, Sainte Claire Organic -12 sekä Vielles Vignes Organic -12), joista erityisesti säväytti 65-70-vuotiaista köynnöksistä valmistettu Vielles Vignes  Organic -12. Hyvä ja kontrolloitu paketti konsentraatiota, kypsyyttä sekä raikkautta.

Seuraavaksi siirryttiinkin jo Premier- ja Grand Cru-fiiliksiin ja maisteltiin Alkon hyllystäkin löytyvä elegantti ja tyylikäs Premier Cru Montée de Tonnerre -12, maskuliinisempaa menoa esitellyt Grand Cru Les Clos -11,  herkempi ja tasapainoisempi Grand Cru les Preuses -11 sekä sukkia spinnauttavat Premier Cru Vau de Vay -10 ja Premier Cru Fourchaume -10. Hieman pienemmän sadon vuosikerta 2010 onnistuu vakuuttamaan Chablis-vinkuissa kerta toisensa jälkeen puhdaspiirteisyydellään ja raikkaudellaan, eivätkä Vau de Vay ja Forchaume jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi.

Tilaisuuden päätteeksi avattiin vielä muutamia magnumeita (Premier Cru Vaulorent -08, Premier Cru Montmains -08, Grand Cru Les Clos -07, Premier Cru Forchaume -06 sekä Vielles Vignes -03). Näistä todella mielenkiintoisen parin muodostivat vierekkäin maisteltuna totaalisen erilaiset Premier Cru Forchaume -06 ja Vielles Vignes -03. Siinä missä kylmän vuoden Forchaume tarjosi puristista puhdaspiirteisyyttä ja eleganssia, tinttasi kuuman vuoden Vielles Vignes tauluun bodya, sporttia ja muskelia olan takaa.

Vaihdoin Jean-Marcin kanssa muutaman sanan maistelun jälkeen ja utelin mieheltä mm. hänen omia suosikkivuosikertojaan. Pienen pohdinnan jälkeen Jean-Marc täräytti tiskiin vuodet 2010 sekä 1988. Kasikasin saatavuus voi kyllä olla melko heikkoa tänä päivänä, mutta kannattanee pitää kiikarit tarkennettuna 2010:n osalta.

Helpoin tapa herkutella Jean-Marc Brocardin Chablis’lla on hankkia Alkon perusvalikoimasta omistusoikeus pullolliseen Chablis Premier Cru Montée de Tonnerrea.

Pazo de Villarei Albariño 2011 – Halpakin voi olla hyvää?

Rias Baixasin Albariñot pyörivät maailmalla pääosin 10-20 euron hintahaarukassa, ja tarjoavatkin siihen rahaan useimmiten varsin muikean vastineen. Todella harvoin törmää selkeästi alle kympin hintalapulla varustettuun Albariñoon ja täytyykin myöntää, että Bodegas Pazo de Villarein Albariño oli 7,5 eur  hinnalla lähtökohtaisesti epäilyttävä tapaus. Otin kuitenkin riskin ja tartuin koukkuun toivoen parasta ja peläten pahinta.

Tämän viinin mehut on rutistettu luoteis-Espanjassa Val do Salnesin tarhoilla kasvaneista Albariño-rypäleistä. Käymisprosessi on toteutettu terästankeissa luonnonhiivoilla ja prosessi on viety läpi hitaasti matalissa lämpötiloissa.

Kullankeltaiseen painuva väri. Melko intensiivinen ja hieman jo kehittynytkin tuoksu, jossa sitruunaa, limeä, kiwi-hedelmää, melonia ja hiukan merellistä mineraalisuutta. Runsas ja yllättävän monivivahteinen makumaailma, jonka hedelmä- ja vihannesosasto rakentuu kivasti tuoksun tunnelmille ja kypsyydetkin ovat pysyneet hyvin aisoissa. Napakka hapokkuus ja melko pitkä sitruksinen jälkimaku.

Pazo de Villarei Albariño 2011 on edullinen hintalappu huomioiden erittäin positiivisesti yllättävä valkkari, josta löytyy jo mukavasti luonnettakin. Ei luonnollisestikaan räjäytä tajuntaa, mutta on varmasti toimiva kaveri arkisempien kala-ja äyriäisruokien seuraan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Piedra Negra Alta Colección Pinot Gris 11,99 € (Alkon tilausvalikoima)

Mielenkiintoisia argentiinalaisia valkoviinejä ei ole tullut vastaan liian usein. Kun taustalla hääräilee ajatuksen kanssa viinejä eri puolilla maailmaa työstävä Francois Lurtonin viinitalo, nousee em. asetelman todennäköisyys kuitenkin isoja harppauksia. Pääsin hiljattain maistelemaan Lurtonin viinejä pääviinintekjiä Gillaume Martineau’n johdolla ja vaikka tunsinkin talon maineen, silti maisteltujen argentiinalaisten taso onnistui yllättämään positiivisesti. Valkkareista yksi mielenkiintoisimpia oli Alta Colección Pinot Gris, Valle de Ucossa 1100 m korkeudessa kasvavista rypäleistä tehty valkoviini.

Monet hyvät asiat alkavat vahingossa ja näin taisi käydä myös Lurtonille Argentiinassa, kun heistä tuli vahingossa Argentiinan Pinot Gris-pioneerejä. Chardonnay-pistokkaita oli nimittäin tilattu, mutta Pinot Gris-pistokkaita sitten loppujen lopuksi tuli perille. Kaikesta huolimatta istutukset tehtiin ja kaikkien yllätykseksi Pinot Gris alkoikin tuottaa varsin toimivaa pakettia. Myyntiluvuissakaan ei kuulemma ole ollut valittamista.

Tuoksu tarjoilee setin kypsiä sitrushedelmiä ja makusektorilla viini on mausteinen, jykevä sekä ryhdikäs. Pirteä hapokkuus tasapainottaa nätisti runsaan mausteista ja kypsän sitruksista makusektoria. Pitkä ja runsaan aromaattinen jälkimaku viimeistelee esityksen.

Piedra Negra Alta Colección Pinot Gris on hyvin tehty ja mielenkiintoinen valkoviini, joka voisi rakenteensa puolesta hyvinkin toimia kesäisten ruokapöytien jokapaikan höylänä. Kahdentoista euron sijoituksella saa varsin mallikkaan vastineen rahoilleen. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Improvisació Xarel-lo 2012

Taannoisella Barcelonan Alimentaria-reissulla matkan päräyttävin valkkari ei löytynyt suinkaan messuhallien uumenista, vaan erinomaisen La Vinya del Senyor-baarin tiskiltä.

Improvisació Xarel-lon takaa löytyy Penedesin alueella toimiva Cal Raspallet Viticultors-niminen pientuottaja. Tarina on saanut alkunsa vuonna 2003, kun Enric Soler peri isoisältään viinitarhan. Heppu päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja asetti tavoitteekseen vaatimattomasti Espanjan parhaan valkoviinin valmistamisen. Mukaan lyöttäytyivät myös Clos Erasmuksen riveistä tuttu viinintekijä Ester Nin sekä vuonna 2008 toinen katalonialainen viinintekijä Josep Grau Dosterrasista. 0,9 hehtaarin kokoisella tarhalla viljellään nykyään luomu- ja biodynaamisin periaattein 45-65-vuotiaita köynnöksiä.

Improvisació 2012 on 100 %:nen Xarel-lo, joka on käynyt spontaanisti luonnonhiivoilla, osittain vanhoissa 300-litraisissa tammitynnyreissä sekä osittain betonisäiliöissä. Viini on kypsynyt sakkojensa kanssa 8 kk, eikä sitä ole kirkastettu tai suodatettu.

Kiehtovassa tuoksussa on limeä, yrttejä ja mineraalisuutta. Paletilla kirpakka lime saa hyvää vastusta veitsenterävästä hapokkuudesta. Makusektorilla löytyy eläväisyyttä, syvyyttä ja pituutta vaikka muille jakaa. Erittäin pitkä sitruksinen ja yrttinen jälkimaku.

Vuosikertaa 2012 on pullotettu noin 3500 pulloa, jotka kuulemma varaillaan loppuun jo ennen viinin varsinaista markkinoille tuloa. Älyttömän suuria haaveita ei siis viinin hankinnan suhteen tarvitse viritellä. Onnekseni löysin tavaraa Vila Vinitecan hyllystä hippusen yli kahdella kympillä, joten jos Barcelonan reissua on tiedossa, lienee syytä kaapata vähintään pullollinen kainaloon. Improvisació oli oikeinkin sutjakka kaveri chorizo-lautasen ääressä, mutta aiheuttaa vauhdikasta sukkien spinnausta ihan kiitettävästi sellaisenaankin. 4,5 / 5 staraa.

 

Stefan Winter Riesling 2012 – 9,50€ (Viking Line)

Viking Line on valinnut hiljattain uusia laivanviinejä risteilyaluksilleen ja toista kertaa peräkkäin valkkarin kohdalla on päädytty ilahduttavasti Rieslingiin. Lähes yhtä ilahduttavalla tavalla eräs ystävällismielinen kuljetusalan yritys toimitti allekirjoittaneelle näytepullon testattavaksi. Tällä kertaa laivan valkoviiniksi valikoitunut Stefan Winter Riesling 2012 tulee Saksan Rheinhessenistä. Weingut Winter viljelee Dittelsheimin läheisyydessä yhteensä noin pariakymmentä hehtaaria, joista puolet on pyhitetty Rieslingille. Suvun viljelyperinteet ulottuvat useiden satojen vuosien päähän, mutta pelkästään viininviljelyyn on keskitytty 90-luvun alkupuolelta lähtien. Nyt maistetun Rieslingin ansiolistalta löytyy mm. spontaani käymisprosessi terästankeissa sekä pitkä sakkakypsytys.

Raikkaassa tuoksussa on sitruunaa, Granny Smith omenaa ja kalkkikiveä muistuttavaa mineraalisuutta. Paletilla lähestulkoon kuiva ja runsaan hedelmäinen viini saa mallikkaasti tasapainoa ja ryhtiä terhakasta hapokkuudesta. Pitkässä jälkimaussa yhdistyy raikkaan omenan ja sitruunan mehukkuus sekä tyylikäs mineraalisuus.

Stefan Winter Riesling 2012 on miellyttävä ja  tasapainoinen valkkari, joka tekee suoraviivaisesti sen mitä siltä odotetaan, ilman suurempia sooloiluja. Hyvä balanssi hedelmäisyyden, jäännössokerin ja pirteän hapokkuuden takaa hyvät kyydit erilaisille äyriäis- ja kalaruoille sekä vaaleille lihoille. Dokabiliteetti vaikutti olevan sen verran hyvällä tasolla, ettei sellaisenaan tissuttelijankaan tarvitse nyrpistää nokkaansa. Laivojen myymälöissä lompakko kevenee 9,50 € ja ravintoloissa 24 €. Viking Club-kortilla kuittaantuu vielä lisäalennuksia, joten stig ombord!. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Ernst Clüsserath Trittenheimer Apotheke Riesling Spätlese trocken 2011

Eräänä perjantaina marketin kalatiskiltä valmiiksi perattuina saalistetut muikut kirkuivat jotain mojovaa valkoviiniä kylkeensä. Kaapista tarttui kouraan Ernst Clüsserathin Riesling Moselista.

Clüsserath viljelee n. neljän hehtaarin tarhoillaan lähes yksinomaan Rieslingiä. Näin pienillä tarhapinta-aloilla vuosituotanto pyörii siellä kolmenkymmenentuhannen pullon tietämissä. Nyt korkatun viinin rypäleet ovat etikettiin tällätyn tekstin mukaisesti kasvaneet Trittenheimin Apotheken rinteillä. Viini on saanut käydä luonnonhiivoilla omassa rauhallisessa tahdissaan ja muutoinkin kellarissa on pyritty jättämään kaikenlaiset ylimääräiset käpälöinnit väliin.

Tuoksun eturintamassa on vihreää omenaa, sitruunaa ja persikkaa. Taustalla hönkii myös mineraalisuutta, joka tuo mieleen märän rantakivikon. Lähestulkoon kuivalta paletilta löytyy nuorekasta hedelmäisyyttä räyhäkän sitruunan ja hieman iisimmän vihreän omenan muodossa. Tiukka ja runsas hapokkuus tasapainottaa hienosti runsasta hedelmäisyyttä. Paletin loppua kohden enemmän esiin työntyvä mineraalisuus pysyttelee kyydissä mukana aina pitkään ja raikkaan omenaiseen jälkimakuun saakka.

Erinomainen Moselin Riesling, jossa on rautainen yhdistelmä nuorekasta hedelmäisyyttä, terävää hapokkkuutta ja tyylikästä mineraalisuutta. Viinissä on tässä vaiheessa vielä runsaasti nuorekasta agressiivisuutta sekä konsentraatiota, joten lisäkypsytys tulee palkitsemaan kärsivällisemmän viinisiepon moniulotteisemmalla ja rauhallisemmalla paketilla. Silkes Weinkellerin valikoimista hieman alle parilla kympillä hankittuna kaiken kaikkiaan erittäin toimiva tapaus jo tässä vaiheessa. Helsingin päädyssä pyöriville tiedoksi vielä, että erilaisia Clüsserathin Rieslingejä näyttäisi löytyvän ainakin kirjoitushetkellä ravintola KuuKuun, Carelian ja Kuun listoilta. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Feudi di San Gregorio Cutizzi Greco di Tufo 2011

Campanian alueen viinit ovat nostaneet profiiliaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana isolla kädellä. Tuottajien määrä on lisääntynyt merkittävästi, mutta myös viinien laatu on kohentunut. Vesuviuksen ympäristön vulkaanisessa maaperässä kasvavaista köynnöksistä puuhastellaan siis varsin persoonallisia ja mielenkiintoisia viinejä. Menestystä ja mainetta ei ole kalasteltu kansainvälisillä suosikkilajikkeilla, vaan panostukset on kohdistettu alueen alkuperäislajikkeisiin. Tyypillisimmät ja tunnetuimmat alueen lajikkeista ovat alunperin kotoisin Kreikasta, kuten vaikkapa nimistä Greco, tai Aglianico voi arvailla. Kolmellakymmenellä hehtaarilla vuonna 1986 aloittanut Feudi di San Gregorio on kasvattanut hehtaarinsa vuosien varrella yli kolmeensataan ja on tänä päivänä yksi tunnetuimmista Campanian viinitaloista maailmalla.

Feudi di San Gregorion Greco di Tufo on valmistettu 100%:sti Greco-lajikkeesta. Köynnökset ovat kasvaneet Tufon kylän lähistöllä kalkkipitoisessa ja vulkaanisessa maaperässä. Viiniä on kypsytetty 4 kk terästankeissa sakkojen kanssa.

Tuoksussa on sitrusta, ananasta, päärynää ja hiukan mineraalisuutta. Keskitäyteläinen maku jatkaa tuoksun linjoilla työntäen sekaan myös pientä yrttisyyttä. Hapokkuutta on riittävästi, joskaan lisäpanos sillä sektorilla ei tekisi pahaa. Melko pitkästä jälkimausta löytyy sekoitus yrttejä, sitruunaa ja pientä mineraalisuutta.

Mukavasti perustasolla toimiva mutkaton valkkari, josta kuitenkin jää uupumaan hieman sitä persoonallisuutta ja moniulotteisuutta, jota Campanian viineiltä odottaa. Viini toimitti virkansa passelisti yksinkertaisen simpukka-aterian kyljessä ja on muutenkin asiallinen kumppani arkisempaan seafood-safkailuun. Ihan hyvä ostos Italiasta hieman alle kympillä. 3 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Albert Bichot Saint-Véran 9,19 €

Alkon puolikkaiden pullojen osastolle on pölähtänyt taas mielenkiintoista tavaraa. Tovi sitten tonteille saapunut Bourgognen punkku on houkutellut kaverikseen valkkarin alle sadan kilometrin päästä. Hyllystä on nimittäin löydettävissä Albert Bichot’n Chardonnay Saint-Véranin apellaatiosta, eteläisestä Bourgognesta.

Tämän viinin Chardonnay-rypäleet on kerätty Mâconin ympäristöstä sopimusviljelijän kalkkikivisiltä tarhoilta. Viini on käynyt terästankeissa ja kypsytysvaiheessa prosessiin on onnistuttu annnostelemaan myös pieni määrä ranskalaista tammea. Tammi näyttelee tässä viinissä erittäin hienovaraista sivuroolia, joten pahinkaan tammiallergikko ei onnistune vetämään palkokasveja nokkaelimeensä.

Tuoksussa on sitruunaa, kypsää omenaa ja ehkä pienen pieni häivähdys persikka-aprikoosisektoria. Kuiva maku löytää hyvän balanssin runsaanoloisen hedelmäisyyden ja raikkaan hapokkuuden välimaastosta. Mausteinen ja kevyen mineraalinen twisti tuo potkua kokonaisuuteen. Melko pitkä jälkimaku on kypsän hedelmäinen, mutta silti raikas ja pirteä.

Albert Bichot Saint-Véran on miellyttävän raikas ja pirteä Chardonnay. Se soveltuu pullokokonsakin puolesta varsin kätevästi arkikorkkaukseen runsaampien kala- ja äyriäisruokien tai vaaleiden lihojen kylkeen. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Kracher Beerenauslese Cuvée 16,82 €

En ole pahemmin makean ystävä ja makeat jälkiruoat jäävätkin useimmiten ihan tarkoituksellisesti väliin. Tämä johtaa toki siihen, että makeita jälkiruokaviinejä tulee korkkailtua säälittävän harvoin. Asian harmillisuuden uskomattomat ulottuvuudet ymmärtää viimeistään silloin, kun lasiin on loroteltu laadukasta jälkkäriviiniä. Handelimme tarjoaa muutamia erinomaisia vaihtoehtoja makeanhimon kehittämiseen tai vastaavasti sen taltuttamiseen. Yksi näistä on itävaltalaistuottaja Kracherin Beerenauslese Cuvée.

Viini rakentuu Welschrieslingistä ja Chardonnay’sta, jotka ovat varttuneet Burgenlandissa, Neuseedlerseen rannalla. Järveltä törähtelee sopivasti sumua tarhoille päin, joka on omiaan luomaan edellytyksiä jalohomeen kehittymiselle.

Intensiivisestä tuoksusta nousee esiin kuivattuja hedelmiä, hunajaa ja jalohomeisen twistinkin löytää kivasti sieltä kaiken muun keskeltä. Makea ja runsas maku toistaa tuoksun havaintoja ja on innostavan moniulotteinen. Runsaasta makeudesta huolimatta rapsakka hapokkuus pitää viinin ryhdin tehokkaasti kasassa. Erittäin pitkä ja tyylikäs jälkimaku pitää sisällään kuivattuja hedelmiä.

Kracher Beerenauslese Cuvée toimittaa jälkiruoan virkaa ihan nätisti sellaisenaankin, mutta esimerkiksi sinihomejuustot soveltuvat tämän viinin kylkeen vallan mainiosti. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Paco y Lola Albariño (tilausvalikoima 101,88 € / 6 ploa)

Viikon Copa hyökkää tällä kertaa tilausvalikoiman kimppuun ja iskee pöytään herkullista valkoviiniä Espanjasta. Rosalía de Castron Paco y Lola Albariño tulee luoteisen Espanjan Rias Baixasista, espanjalaisten Albariño-viinien pääkonttorialueelta. Tunnustusta ropisee myös markkinointiosastolle, sillä graafinen ohjeistus on onnistunut erinomaisesti; svengaavaa etikettiä tuijottelee mielellään ja hymyssä suin.

Tuoksu esittelee sitruunaa, limeä, omenaa ja pienen määrän merellistä mineraalisuutta. Melko täyteläinen ja kuiva maku seuraa tuoksua ja lisää paletilla pakettiin rapsakan hapokkuuden. Pitkä jälkimaku pyörii sitruunan, limen ja mineraalisuuden maisemissa.

Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin, vaikka Alkon tilausvalikoima leikkiikin vaikeasti tavoiteltavaa. Paco y Lolan saatavuus 6:n pullon laatikoissa hintaan 101,88 eur panee kalkuloimaan yhden pullon hinnaksi 16,98 €. Maailmalla ko. pullo liikuskelee 10-13 euron haarukassa, joten kukkaron kevennys asettuu peräpohjolankin mittapuulla jokseenkin kohtuulliseksi. Yksittäisiä pulloja havittelevan kannattaa käydä kehityskeskustelut lähihandelin henkilökunnan kanssa, ehkäpä asiaan löytyy sittenkin jokin ratkaisu?  Paco y Lola on omimmillaan kala- ja äyriäisruokien seurassa. 4 / 5 staraa.