Teso la Monja Almirez 2010

1800-luvun lopulta saakka viininviljelyn parissa puuhaillut Eguren Family pukkasi pystyyn vuonna 2007 Toron D.O.-alueelle Teso la Monja-nimeä kantavan projektin. Tilan tuottamat viinit edustavat tyylillisesti  hiukan tuhdimpaa divisioonaa (jopa tuhdeista viineistä muutoinkin tunnetun Toron mittakaavassa), mutta etenkin paremman pään viineistä löytää huikeata moniulotteisuutta. Esimerkiksi saman tuottajan Alabaster on varmasti yksi kovimmista maistamistani espanjalaispunkuista. Tällä kertaa korkkiruuvin terävyyden ja voiman edessä taipui tuottajan katalogin keskisektoria edustava Almirez vuodelta 2010, jonka hintalappu keikkuu Keski- ja Etelä-Euroopassa 15-20 euron haarukassa.

Almirez on valmistetty 100 %:sti 15-65-vuotiaiden Tinta de Toro-köynnösten (Tempranillo) käsin kerätyistä rypäleistä. Tarhat sijaitsevat Valdefinjasin ja Toron kylien läheisyydessä. Viljelyssä on käytetty luonnonmukaisia lannoitteita ja muistakin tuholaismyrkyistä sekä synteettisistä kemikaaleista on pidetty näpit erossa. Kypsytys 12 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 30 % oli uusia.

Viinin intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, lääkemäisyyttä, yrttejä ja hentoa mineraalisuutta. Paletilta löytyy täyteläisyyttä, vahvaa konsentraatiota ja moniulotteista tummien marjojen, mausteisuuden ja mineraalisuuden yhteispeliä. Samettista suutuntumaa ryhdittävät reilu, mutta kypsä tanniinisuus sekä paletin loppuosaa kohden sopivasti esiin työntyvä hapokkuus. 14,5% alkoholiprosentti tuntuu lähinnä lämpöefektinä nielussa. Pitkä jälkimaku.

Teso la Monja Almirez on tavallaan aika modernein ottein pelaava punkku Torosta. Täyteläisyyttä saattaa olla jonkun makuun liikaakin, mutta minä en ainakaan tässä kohtaa ryhdy valittamaan. Viini elää ja kehittyy kivasti lasissa ja tuhdin väännön seasta löytyy kuitenkin kivasti luonnetta ja monilotteisuutta. Lautaselle grillattua tummaa lihaa, mieluiten lammasta tai karitsaa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Henriot Blanc de Blancs NV

Omaan joulupöytään on ollut tapana ladata blinejä. Blinien seurassa viihtyvistä lisukkeista mm. erilaiset mädit kaipaavat seurakseen raikasta hapokkuutta, eikä tehokkaasta kuplaosastostakaan ole haitaksi. Muodollisen ja teknisen pätevyyden tunnusmerkistö täyttynee parhaiten kuohuviinien kohdalla. Vaikka laadukkaat kuohuviinitkin ajavat asiansa hyvin, houkuttelee Joulun juhlatunnelma tai jokin muu vapaavalintainen tekosyy poksauttamaan samppanjaa. Tällä kertaa kaapista tarttui kouraan noin vuosi sitten hankittu Henriot Blanc de Blancs.

Henriot’n samppanjatalo perustettiin 1800-luvun alussa ja on edelleen saman suvun omistuksessa. Ymmärrykseni mukaan Henriot haluaa korostaa erityisesti Chardonnay’n roolia ja laatua samppanjoissaan. Tämän Blanc de Blancsin raaka-aineena ovat toimineet pääosin Côtes de Blancsin Grand Cru- ja Premier Cru-luokitelluilta tarhoilta kerätyt Chardonnay-rypäleet. Noin kolmannes viinistä on talon reserviviinejä ja dosage on pidetty alle kymmenessä grammassa per litra. Viiden vuoden pullokypsytys vakuuttaa jo paperilla ja nostattaa odotuksia.

Viinin tyylikkäässä tuoksussa on sitruunaa, punaista omenaa ja melko reilua paahteisuutta. Paletilla melko täyteläiseen pakettiin lyöttäytyy lisäksi kuivattua omenaa. Elegantti mousse ja pirteä hapokkuus siivittävät pitkään jälkimakuun. Poikkeuksellisen tasapainoinen ja elegantti paketti, jonka toimivuus blinipöydässä oli erinomaisella tasolla. Pulloa hamuava löytää ilonsa noin 35 euron panostuksella Viking Linen tax free-myymälästä tai vaihtoehtoisesti hyydyttää hymynsä Alkon tilausvalikoiman edellyttämälle 57,50 pelimerkin tasolle. 4,5 / 5 staraa.

 

 

 

Feudi di San Gregorio Cutizzi Greco di Tufo 2011

Campanian alueen viinit ovat nostaneet profiiliaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana isolla kädellä. Tuottajien määrä on lisääntynyt merkittävästi, mutta myös viinien laatu on kohentunut. Vesuviuksen ympäristön vulkaanisessa maaperässä kasvavaista köynnöksistä puuhastellaan siis varsin persoonallisia ja mielenkiintoisia viinejä. Menestystä ja mainetta ei ole kalasteltu kansainvälisillä suosikkilajikkeilla, vaan panostukset on kohdistettu alueen alkuperäislajikkeisiin. Tyypillisimmät ja tunnetuimmat alueen lajikkeista ovat alunperin kotoisin Kreikasta, kuten vaikkapa nimistä Greco, tai Aglianico voi arvailla. Kolmellakymmenellä hehtaarilla vuonna 1986 aloittanut Feudi di San Gregorio on kasvattanut hehtaarinsa vuosien varrella yli kolmeensataan ja on tänä päivänä yksi tunnetuimmista Campanian viinitaloista maailmalla.

Feudi di San Gregorion Greco di Tufo on valmistettu 100%:sti Greco-lajikkeesta. Köynnökset ovat kasvaneet Tufon kylän lähistöllä kalkkipitoisessa ja vulkaanisessa maaperässä. Viiniä on kypsytetty 4 kk terästankeissa sakkojen kanssa.

Tuoksussa on sitrusta, ananasta, päärynää ja hiukan mineraalisuutta. Keskitäyteläinen maku jatkaa tuoksun linjoilla työntäen sekaan myös pientä yrttisyyttä. Hapokkuutta on riittävästi, joskaan lisäpanos sillä sektorilla ei tekisi pahaa. Melko pitkästä jälkimausta löytyy sekoitus yrttejä, sitruunaa ja pientä mineraalisuutta.

Mukavasti perustasolla toimiva mutkaton valkkari, josta kuitenkin jää uupumaan hieman sitä persoonallisuutta ja moniulotteisuutta, jota Campanian viineiltä odottaa. Viini toimitti virkansa passelisti yksinkertaisen simpukka-aterian kyljessä ja on muutenkin asiallinen kumppani arkisempaan seafood-safkailuun. Ihan hyvä ostos Italiasta hieman alle kympillä. 3 / 5 staraa.

 

 

Marchesi Frescobaldi Mormoreto 1995

Eräänä lauantaina teki mieli avata jotain aavistuksen kypsempää punaviiniä. Olinhan sentään saanut joululahjaostokset onnekkaasti suoritettua ja tiedossa oli illan verran laatuaikaa itseni kanssa. Kaapista tarttui kouraan pienen pläräilyn jälkeen Marchesi Frescobaldin Mormoreto vuodelta 1995. Frescobaldin suvun viininviljelyperinteet ulottuvat aina 1300-luvun alkuun saakka ja viinitalo lukeutuu tänä päivänä Toscanan suurimpien joukkoon.

Supertoscanalainen Mormoreto tulee vuonna 1976 istutetulta samannimiseltä tarhalta. Ensimmäinen vuosikerta on pullotettu 1983 ja nyt korkattu ysivitonen sisältää 80 % Cabernet Sauvignonia ja 20 % Cabernet Francia. Rypäleet on kerätty käsin ja viiniä on kypsytetty 20 kuukautta ranskalaisissa 225 litran tammitynnyreissä, joista kolmannes on ollut uusia.

Rubiininpunaisen viinin reunoilla näkee jo aavistuksen verran tiilenpunaa. Ikääntyneessä tuoksussa on kypsää mustaherukkaa, kirsikkaa, tupakkaa, pippurista mausteisuutta ja tietynlaista eläimellisyyttä. Taustaa ryhdittää selkeä pläjäys tammea. Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Kokonaisuudessa on selkeästi havaittavissa ikääntyneen viinin merkkejä, mutta silti nätti balanssi hyvin säilyneen hedelmäisyyden, rauhoittuneen hapokkuuden ja pehmeän tanniinisektorin välillä. Tammeahan paketista löytyy reippaanlaisesti, mutta integroituminen muuhun kokonaisuuteen on sekä määrällisesti että tyylillisesti asiallisella tasolla. Jälkimaku on pitkä ja moniulotteinen. Viini on erinomaisessa korkkausiässä, mutta runkoa riittää vielä lisäkellaroinnillekin.

Huippukamaa, ei voi muuta sanoa. Mitä kauemmin viini viihtyi lasissa, sitä suuremmaksi ja moniulotteisemmaksi se tuntui kasvavan. Cabernet Sauvignon-vetoiset pakkaukset eivät yleensä herätä allekirjoittaneessa kovinkaan suuria tunteita, ehkäpä ikä oli onnistunut tämän kohdalla tekemään tehtävänsä. Alkon tilausvalikoimasta näyttäisi löytyvän vuosikertaa 2009 reilun kuudenkympin hintaan, kun taas nettikauppojen syövereistä löytyy vanhempiakin vuosikertoja siinä kolmen-neljänkympin hujakoilla. 4,5 / 5 staraa.

 

 

 

Jouluviinit 2013

Kun joulupöydän tarjoiluja mietitään, on syytä uhrata muutama minuutti myös viinivalinnoille. Viinille löytyy joulunakin oma paikkansa, halusitpa sitten kokea hyviä ruoan ja viinin yhdstelmiä tai yksinkertaisesti vain maistella hyviä viinejä, ruokakombinaatiosta sen enempiä stressaamatta. Tässä Copatinton suositukset joulun 2013 viineiksi.

Pongcráz Rosé – 14,98 €

 

 

 

Perinteisellä menetelmällä valmistettu kuohuva rosé Etelä-Afrikasta. Pirteän hapokas ja ryhdikäs moniottelija on omimmillaan kalaruokien, äyriäisten ja mätien kanssa, mutta ottaa mielellään mittaa kinkusta ja saattaa innostua taklaamaan osan sinapeistakin.

Spy Valley Riesling – 13,99 €

 

 

Sitruunaista ja omenaista raikkautta yhdistettynä näpsäkkään mineraalisuuteen. Runsaan hapokkuuden ansiosta pieni määrä jäännössokeria ei pääse öykkäröimään makusektorille ja samalla saadaan hyvä vastus rasvaisille ja savustetuille kaloille sekä äyriäisille.

Muga Reserva 2008 – 17,63 €

 

 

Joulupöytään ei aina tällätä perinteistä kinkkua. Tummien ja riistaisempien lihojen ottaessa lautasia haltuunsa, löytyy käyttöä myös runsaammille punaviineille. Sopivan runsas ja tyylikkään tamminen Muga Reserva tarjoaa hyvää hinta-laatusuhdetta Espanjan Riojasta. Viini on vielä norukainen, joten suosittelen kaatamaan dekantteriin tai muuhun sopivaan astiaan pariksi tunniksi hengittelemään. Näin saat harmonisemman sekä moniulotteisemman paketin lasiisi.

Dow’s Colheita Single Harvest Tawny Port 2002 – 29,90 €

 

 

Herkuttelijalle lahjaksi tai oman joulupöydän päätösseremonioihin. 11-vuotias, pähkinäinen ja suklaarusinainen portviini on lähes takuuvarma sukkien pyörittäjä. Toimii sekä meditointikaverina että juusto- tai suklaalautasen kyljessä.

Kurkkaa myös vuosien 2012 ja 2011 juoluviinisuositukset!

(Kuvien © Alko)

Viikon Copa – Cefalicchio rosso 2008 14,49 €

Saappaanmuotoisen Italian kannan ja koron muodostaa Apulia, jonka maine on perinteisesti perustunut viinien laadun sijasta lähinnä poskettomiin tuotantomääriin. Silti tai ehkä juurikin siksi alueelta voi tehdä myös erinomaisia löytöjä. Apulian ehkä mielenkiintoisin punaviinilajike on Nero di Troia. Kyseisestä lajikkeesta tehtävien viinien tuotantomäärät ovat pieniä, mutta viineissä törmää usein varsin persoonalliseen ulosantiin. Azienda Agricola Cefalicchiolta on ilmestynyt vakiovalikoimaan Nero di Troian voimaan rakentuva biodynaaminen punaviini, Cefalicchio rosso 2008. Pientuottajaperhe on omistanut maansa 1800-luvun loppupuolelta lähtien ja nykyään tila tuottaa viiniä noin 65000 pullon vuosivauhdilla.

Cefalicchio rosso kätkee sisälleen biodynaamisesti viljeltyä Nero di Troiaa (65%) ja Montepulcianoa (35%). Viini on kypsynyt 2-3 vuotta terästankeissa ja makoillut sen jälkeen vielä vuoden päivät pulloissa.

Jo hieman kehittyneen oloisesta tuoksusta löytää punaista kirsikkaa, mustikkaa ja monivivahteista mausteisuutta. Sama mausteisuus pysyy hedelmäisyyden kyydissä kuivassa ja keskitäyteläisessä maussa. Rapsakka hapokkuus saa seurakseen maltillisesti ikeniä kuivattavan tanniiniosaston. Keskipitkä jälkimaku on kirsikkainen ja mausteinen.

Astetta persoonallisempi biodynyputeli, joka kääntää matkan varrella pienet epätasapainoisuudet ja rösöisyydet pääosin voitokseen. Ruokapöydässä viini nauttii tummempisävyisten liharuokien seurasta. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Drathen Glühwein 10,98 €

Illat pimenevät, ilmat kylmenevät ja pikkujoulukausikin hyökkää päälle ihan tosissaan. Kauppojen ja A-tavaraliikkeen hyllyillä alkaa taas keikkua jos jonkinmoista glögipulloa. Itse näytän trooppisilla esansseilla viritetyille litkuille punaista valoa ja panostan selkeästi viinillisempiin vaihtoehtoihin. Moselin laaksosta tuleva Drathenin Glühwein on perinteinen saksalainen hehkuviini, jotka ovat tuttuja ainakin Saksan lukuisilla übertunnelmallisilla joulumarkkinoilla vierailleille. Viini rakentuu Dornfelder- ja Lembeger-lajikkeista tehtyyn luomupunaviiniin, jota on sitten doupattu asiaan kuuluvalla hartaudella ja perinteikkään reseptin mukaisesti.

Tuoksusta löytyy punaviinille tyypillisesti kirsikkaisuutta ja onhan siellä luumuakin. Seuraan liittyy joulumausteista ainakin kaneli ja anis. Puolimakean sektorissa pyörivä maku keikkuu kivasti tuoksun tunnelmissa, eikä makeus tai mausteisuus onneksemme karkaa överiosastolle missään vaiheessa. Harmillisesti paletin loppuosa jää aavistuksen ohueksi, vaikka keskipitkä ja mausteinen lopetus miellyttääkin.

Drathen Glühwein on osuva talvikauden lämmike meille, joita trooppisilla esansseilla kyllästetyt discovaloglögit närästävät, mutta lämminhenkinen meininki joulumausteiden rytmityksessä silti maistuu. 3 / 5 staraa.

 

 

 

Rocca delle Macie Chianti Classico 2010

Italo Zingarelli hankki 70-luvun alussa omistukseensa 85 hehtaaria maata Chianti Classicon alueelta Toscanasta ja siinä samalla sai alkunsa Rocca delle Macien viinitila. Tänä päivänä perheen hallussa on kaiken kaikkiaan noin 600 hehtaaria eri puolilla Toscanaa, joista parisen sataa on valjastettu viininviljelyyn.

Rocca delle Macie Chianti Classico pitää sisällään 95 % Sangiovesea ja loput 5 % on jätetty Merlot’n vastuulle. Käsin kerätyistä rypäleistä puristettu mehu on maseroitunut pari viikkoa kuoriensa kanssa. Kypsytystä on hoidettu 6-10 kuukauden ajan slavonialaisessa ja ranskalaisessa tammessa.

Rubiininpunaisen viinin tuoksusta löytyy punaista ja vähän tummempaakin kirsikkaa, mustaherukkaa sekä setripuuta. Kuiva maku rakentaa melko täyteläisen draivin tuoksun komponenttien pohjalta. Homma hoituu asiaan kuuluvan hapokkaalla ja pehmeän tanniinisella otteella. Paletin loppuosa sekä keskipitkä lopetus ovat tyylille uskollisen bitteriset, vaikka puristitasoiseen katkeruuteen onkin vielä matkaa.

Kyseessä on varsin käyttökelpoinen perustason Chianti Classico, jonka vuoksi köyhtyy ihan mielellään kympin verran. Näillä pelimerkeillä pulloja löytyy nettikaupoista ja esim. Tallinnasta Livikon myymälästä, osoitteesta Lootsi 8. Alkon tilausvalikoimaa suosiva köyhtyy noin 16 euroa. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Gramona Imperial Gran Reserva 2007 29,90 €

Jos haluaa tutustua muutamaa astetta kovempiin Cava-pullotteisiin, kannattaa raapustaa asialistalle mm. viinitalo Gramonan nimi. Oivan ponnahduslaudan välittömille jatkotoimille tarjoaa Alkon hyllyihin juuri sopivasti singahtanut Gramona Imperial Gran Reserva 2007. Pullo edustaa tämän laatutuottajan Cava-hierarkiassa suurin piirtein keskikastia.

Gramonan suku on toiminut viininviljelyn parissa 18oo-luvun alkupuolelta lähtien ja Sant Sadurni d’Anoiassa majaansa pitävä pulju on edelleenkin saman perheen omistuksessa. 40:n tarhahehtaarin rypäleistä rutistetaan vuosittan noin miljoona pulloa viiniä, joista puolet on kuohuvaa.

Viini rakentuu Cavalle tyypillisesti Xarel-losta (50 %) ja Macabeosta (40 %), mutta Parelladan sijasta trioon on liittynyt Chardonnay (10 %). Imperial Gran Reservaa kypsytetään pulloissa noin 3-4 vuotta.

Kullankeltaiseen taittuva väri. Tuoksussa kypsää omenaa, sitruunaa, paahteista mausteisuutta ja annos mineraalisuutta. Kuivana pysyvän paletin täyttävät intensiivisellä otteella tyylikäs hedelmäisyys, paahteisuus ja mineraalisuus. Napakka hapokkuus on kivasti balanssissa muun paketin kanssa. Lopetus hoituu pitkällä paahteisella ja mineraalisella jälkipöhinällä.

Gramona Imperial Gran Reserva toimii eleganttina alkumaljana, mutta myös erinomaisesti kala- ja äyriäisruokien kalvaljeerina. Valitettavasti hintalappuun näkyy piiloutuneen muutamia maamme alkoholipoliittisten linjausten aikaansaamia eurorasitteita, mutta niistä niskalenkin ottavien laseihin kaatuu palkinnoksi herkullista sihijuomaa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Kracher Beerenauslese Cuvée 16,82 €

En ole pahemmin makean ystävä ja makeat jälkiruoat jäävätkin useimmiten ihan tarkoituksellisesti väliin. Tämä johtaa toki siihen, että makeita jälkiruokaviinejä tulee korkkailtua säälittävän harvoin. Asian harmillisuuden uskomattomat ulottuvuudet ymmärtää viimeistään silloin, kun lasiin on loroteltu laadukasta jälkkäriviiniä. Handelimme tarjoaa muutamia erinomaisia vaihtoehtoja makeanhimon kehittämiseen tai vastaavasti sen taltuttamiseen. Yksi näistä on itävaltalaistuottaja Kracherin Beerenauslese Cuvée.

Viini rakentuu Welschrieslingistä ja Chardonnay’sta, jotka ovat varttuneet Burgenlandissa, Neuseedlerseen rannalla. Järveltä törähtelee sopivasti sumua tarhoille päin, joka on omiaan luomaan edellytyksiä jalohomeen kehittymiselle.

Intensiivisestä tuoksusta nousee esiin kuivattuja hedelmiä, hunajaa ja jalohomeisen twistinkin löytää kivasti sieltä kaiken muun keskeltä. Makea ja runsas maku toistaa tuoksun havaintoja ja on innostavan moniulotteinen. Runsaasta makeudesta huolimatta rapsakka hapokkuus pitää viinin ryhdin tehokkaasti kasassa. Erittäin pitkä ja tyylikäs jälkimaku pitää sisällään kuivattuja hedelmiä.

Kracher Beerenauslese Cuvée toimittaa jälkiruoan virkaa ihan nätisti sellaisenaankin, mutta esimerkiksi sinihomejuustot soveltuvat tämän viinin kylkeen vallan mainiosti. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)