VDP Grosses Gewächs Vorpremiere Wiesbaden 26.-28.8.2018 – Uudet vuosikerrat ennakkomaistelussa

Posted on 31/08/2018 by Copatinto

VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uusia vuosikertoja aletaan iskemään markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestettiin vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon 426 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2017 ja punaisissa 2016. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten valkoisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja, lähinnä vuodelta 2016 ja punaisissa vuosikertaa 2015.

Vuosikerta 2017 oli Saksassa(kin) varsin haasteellinen. Kevätpakkaset tuhosivat keskimääräistä aikaisemmin ilmaantuneita silmuja ja kun tähän lisätään myöhemmin tulleet rankkasateet sekä raekuurot, putosi satomäärä lähes vuoden 2010 tasolle. Tuottajien raportoimat satomäärien pudotukset ovat liikkuneet 20%:n ja 50%:n välillä normaaliin verrattuna. Hankalien olosuhteiden vuoksi tunnelma on ollut hieman hermostunut ja odotukset maltillisia.

Ehdin maistamaan läpi 286 viiniä, joten sain muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2017 luonteesta. Yleisesti ottaen vuoden 2017 GG-taso on varsin hyvä ja odotuksiin nähden jopa yllättävän hyvä. Hankala vuosi näkyy lähinnä tuottajien välisinä laatuvaihteluina, joita esiintyy joillakin alueilla vähemmän ja taas toisilla selkeästi enemmän. 2017 vaikuttaa olevan viinintekijöiden vuosikerta, eli laatutaso vaihtelee enemmänkin tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ei liene myöskään sattumaa, että juuri tällaisena vuonna erityisesti kokeneemmat tekijat ovat onnistuneet hyvin.

Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisimman korkealaatuinen esitys löytyy Nahesta. Heikkoja lenkkejä ei juurikaan ollut, mutta erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg, Krötenpfhul, Dellchen, Brücke, Hermannshöhle, Felsenberg), Schlossgut Diel (Goldloch), Gut Hermannsberg (2016 Hermannsberg, Bastei, Rotenberg, Steinberg, Kupfergrube, Felsenberg) ja Schäfer-Fröhlich (Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg, Kupfergrube).

Myös Pfalzissa työn jälki on melko tasavarman laadukasta, joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Im Sonnenschein, Ganzhorn in Sonnenschein, Kastanienbusch), Acham-Magin (Pechstein, Jesuitengarten, Ungeheuer, Kirchenstück), Dr. Bürklin-Wolf (2016 Reiterpfad in der Hohl, Ungeheuer, Pechstein), hieman runsaamman rakenteen Philipp Kuhn (Schwarzer Hergott, Kirschgarten, Saumagen) ja Weissburgundereissa aivan omaa luokkaansa ollut Kranz (Kalmit).

Rheinhessenissä laatu on jo hieman vaihtelevampaa ja parhaimmat olivat yllätyksettömästi Keller (Morstein, Hipping), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Hipping, Pettenthal, Rothenberg) ja Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg).

Rheingaussa menetettiin paljon satoa ja laatuvaihtelua esiintyy. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Hölle, Kirchenstück, Berg Rottland, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Balthasar-Ress (Nussbrunnen, Berg Rottland), Peter Jakob Kühn (2016 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus) ja Barthilla (2016 Hassel vakuuttavampi, kuin 2017 Wisselbrunnen, Schönhell) sekä August Kesslerillä (Berg Roseneck, Berg Schlossberg, Seligmacher) myös varsin hyvä potentiaali, joskin Kesslerin viinit varsin konsentroituneita ja voimakkaita.

Moselista löytyi kaikkein eniten laatuvaihteluja; joukosta löytyi todellisia huippuja, mutta myös heikompia esityksiä. Yksi koko maistelun kovimmista oli Heymann-Löwenstein (Kirchberg, Stolzenberg, Röttgen, Uhlen Laubach, Uhlen Blaufüser Lay), erinomaisia esityksiä löytyi myös Knebeliltä (Röttgen), Fritz Haagilta, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hofilta (Bockstein, Saarfeilser Marienberg, Laurentiuslay, Layet), Grans Fassianilta (Hofberg, Trittenheimer Apotheke, Laurentiuslay), Peter Lauerilta (Kupp, Schonfels, Feils) ja myös Dr. Loosen (Erdener Treppchen, Erdener Prälat, Ürziger Würzgarten, Wehlener Sonnenuhr, Graacher Himmereich, Graacher Domprobst, Johannisbrunchen) varsin hyvässä vireessä.

Frankenin Silvanereiden taso osoittautui pääosin varsin mainioksi, mutta monet viineistä tulevat tarvitsemaan tavallista pidemmän ajan avautuakseen kunnolla; kärkikastia Horst Sauer, Hans Wirsching (2016 Kronsberg, Julius-Echter-Berg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite) sekä Zehnthof-Luckert (Maustal).

Saksan punaviinien taso on ollut nousussa jo pitkään erityisesti Spätburgunderin osalta ja GG-taso oli nytkin äärimmäisen kova. Maistelin läpi Spätburgunderit Frankenista, Badenista, Ahrista, Rheinhessenistä ja Pfalzista. Koska vuosikertojen 2016 ja 2015 olosuhteet ovat olleet helpommat, löytyy näistä myös vähemmän tasovaihteluja. 2015 vuosikerran viinit tuovat esiin hyvin lämpimän vuoden täyteläistä ja voimakasta profiilia, joka yhdistyy erinomaiseen tasapainoon sekä pitkään kypsytyspotentiaaliin. Vuoden 2016 GG:t ovat taas rakenteeltaan kevyempiä, hyvin elegantteja ja hieman nopeamman kehityskaaren tavaraa.

Joissain viineissä on vielä havaittavissa pientä säätämisen tarvetta tammen suhteen, mutta tälläkin osa-alueella on menty viime vuosina huomattavasti parempaan suuntaan. Alueena Pfalz haastaa jo vahvasti perinteisempiä punaviinialueita Badenia sekä esim. Ahria. Pfalzista huikeimpiin esityksiin ylsivät todella loistava Friedrich Becker (2015 Heydenreich, Kammerberg, Sankt Paul), hieman kevyemmän rakenteen Knipser (2014 Mandelpfad, Kirschgarten) sekä Basserman-Jordan (2015 Ölberg-Hart).

Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti J. Neus (Horn), odotetusti lineaarisempaa tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä hieman leikkisämpi ja helpommin lähestyttävä Zenthof-Luckert (Maustal).

Ahrissa ilopilkkuja odotetusti Jean Stodden (Herrenberg, Rosenthal), Meyer-Näkel (Sonnenberg, Silberberg, Kräuterberg, Pfarrwingert) sekä keveympää tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenin vakuuttavimmat Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Kirchberg, Schlossberg), Salwey (2015 Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Bienenberg, Sommerhalde, Schlossberg, Bienenberg Wildenstein), jonka viineissä on aiempiin muistikuviini verrattuna nyt vähemmän tammea ja enemmän eleganssia.

Yleisesti ottaen siis varsin lupaavat vuosikerrat ja varsinkin 2017 osalta on mielenkiintoista seurata hintojen kehitystä tavallista niukemman saatavuuden vuoksi.

10 vuotta kypsytetty rosé – Viña Tondonia Rosado Gran Reserva 2008

Posted on 02/08/2018 by Copatinto

Lopez de Heredia Viña Tondonia kuuluu maailman kiehtovimpien viinitalojen joukkoon ja perinteisempää tyyliä edustavat viinit ovat aina upeita elämyksiä. Talolta löytyy myös aina silloin tällöin markkinoille putkahtava rosé, joka on pitkään ollut itsellänikin maistamatta aavistuksen hankalan saatavuuden vuoksi. Keväällä 2018 heilahti markkinoille vuosikerran 2008 Rosado Gran Reservaa 13200 pullon erä ja sain vihdoinkin paikattua aukon Tondonia-sivistyksessäni.

Vuosikerta 2008 koostuu Garnachasta (60%), Tempranillosta (30%) ja Viurasta (10%). Kypsytys Tondonialle tyypilliseen tapaan pitkään ja hartaasti, mikä tarkoittaa tämän rosadon kohdalla 4 vuotta tammitynnyreissä ja loppua kuutta vuotta pullossa.

Alkuun hieman pidättyväinen ja ujo tuoksu alkaa avautumaan viinin hengitettyä hetken aikaa lasissa. Tuoksusta nousee esiin kuivattua mansikkaa, appelsiininkuorta, hunajaa ja toki myös tammea. Makusektorilla kuiva ja hapokas sekä eläväinen viini rakentuu tasapainoiseksi paketiksi kypsää ja tyylikkäästi ikääntynyttä hedelmäisyyttä, raikasta hapokkuutta sekä pientä ikeniä kipristelevää tanniinisuutta. Loppua kohden esiin tulee myös pientä bitterisyyttä ja melko pitkä jälkimaku rakentuu kuivattujen marjojen ympärille.

Tondonia Rosado Gran Reserva 2008 jaksoi ihmetyttää useamman päivän ajan ja on varmasti omalla kohdallani yksi monimutkaisimmista ja mielenkiintoisimmista roseeviineistä koskaan. Tyylillisesti kyseessä tosin on enemmänkin vanhan koulukunnan Clarete-tyyppinen viini, kuin niinkään moderni rosé. Runsas, rouhea ja valtavirrasta poikkeava tyyli jakanee mielepiteitä puolesta ja vastaan, mutta makuja ja moniulotteisuutta viinistä löytyy vaikka muille jakaa. Maistamisten ehdotonta “must-osastoa”, jos sattuu tulemaan vastaan. 4/5 staraa.

Viikon Copa – Argyros Santorini Assyrtiko (Alko 24,90 €)

Posted on 05/07/2018 by Copatinto

Santorinin Assyrtikot ovat olleet kova juttu viinipiireissä jo jonkin aikaa. Kuuman ja kuivan saaren kyky tuottaa upean hapokkaita, vulkaanisen mineraalisia ja maukkaan sitruksisia viinejä yllättää kenet tahansa. Pienen saaren tuotantomäärät ovat luonnollisesti pieniä, eikä Santorinin viinejä ole liiaksi meilläkään päin nähty. Heinäkuun erikoiserien mukana tuli ilouutinen, sillä hyllyihin singahti Argyros Santorini Assyrtiko.

Intensiivinen tuoksu tuo nenään sitrushedelmiä, hiukan omenaa, mineraalisuutta ja yrttejä. Tiukan ryhdikäs viini rakentaa suussa erinomaisen tasapainon tyylikkään mineraalisuuden, maukkaan hedelmäisyyden sekä pirteän hapokkuuden välille. Pitkä jälkimaku pyörii mineraalisissa ja yrttisissä tunnelmissa.

Argyros Santorini Assyrtiko on erittäin laadukas ja erinomainen esimerkki Santorinin Assyrtikojen kiehtovuudesta. Kaikki olennaiset palikat ovat osuneet nätisti paikalleen. Loistava kaveri grillattujen kasvisten, merenelävien ja vaalean kalan kylkeen. 4,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Cazes Le Canon du Maréchal Rosé (Alko 12,99 €)

Posted on 07/06/2018 by Copatinto

Kesä on perinteisesti tuonut Alkon valikoimiin nipun uusia kausiluonteisesti hyllyillä viihtyviä Rosé-viinejä. Yksi hyvä poiminta monenkirjavasta joukosta on aivan eteläisimmästä osasta Ranskaa, Côtes Catalanesin alueelta tuleva Cazesin Le Canon du Maréchal Rosé. Cazes on tunnettu luonnonmukaiseen toimintaan panostava biodynaaminen tila ja viineissäkin on yleensä ns. palikat kohdillaan.

Tämä rosé on 100% Syrah ja sen melko intensiivinen tuoksu tuo nenään tyylikkään setin metsämansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa. Maun puolella aloitellaan hieman tuoksun odotuksia täyteläisemmällä meiningillä, mutta paketti pysyy kuitenkin mukavan raikkaana ja virkeänä alusta loppuun. Ryhdikkäät hapot piristävät keskipitkää ja marjaisaa jälkimakua.

Cazes Le Canon du Maréchal on tyylikäs ja hyvin tehty rosé. Viini on tyylillisesti hyvin lähellä Provencen kepeitä rosé-viinejä, mutta saa pientä lisäpotkua runkoonsa Etelä-Ranskan Syrah’n muhkeudesta. Varma valinta kesäpäivien kulautteluun, erilaisille salaateille sekä sekalaiseen grillailuun. 3,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Laurent Miquel Solas Albariño (Alko tilausvalikoima 13,49 €)

Posted on 31/05/2018 by Copatinto

Albariño tunnetaan ehkä parhaimmin Espanjan luoteiskulman Rias Baixasista ja Portugalin puolelta nimellä Alvarinho, mutta pieniä määriä kasvaa myös muualla. Alkon tilausvalikoimaan on hiljattain pölähtänyt Laurent Miquelin Albariñoa eteläisestä Ranskasta. Vierailin tuottajan tiluksilla Saint-Chinianissa muutama vuosi sitten ja tuottajan viinit ovat tulleet moneen otteeseen todettua varsin mainioksi tavaraksi.

Rias Baixasin Albariñoihin hieman syvällisemminkin perehtyneenä eteläranskalainen versio kuulosti alkuun epäilyttävältä, mutta tämä viini on onnistunut yllättämään positiivisesti moneen otteeseen. Laadun taustalta löytyy ihan loogisia selityksiä; Laurent Miquelin Albariño kasvaa korkeammilla ja viileämmillä tarhoilla Carcassonnen ja Narbonnen lähellä. Tarhojen maaperässä on runsaasti kalkkikiveä ja satomäärät on pidetty hyvinkin maltillisina.

Tuoksusta löytyy sitruunaa, limeä, persikkaa ja pientä kukkaisuutta. Makusektorilla mennään kypsien sitrushedelmien johdolla. Ryhdikäs hapokkuus tukee nätisti melko runsasta suutuntumaa ja johtaa melko pitkään ja miellyttävään jälkimaun.

Laurent Miquel Solas Albariño on tyylikäs ja yllättävän puhdaspiirteinen Albariño. Viini tarjoilee toki Rias Baixasin Albriñoja leveämpää ja runsaampaa pakettia, mutta kokonaisuus on tyylikäs ja mallikelpoinen. Löytyy Alkon tilausvalikoimasta sekä muutamien myymälöiden hyllyiltä suoraan. 3,5 / 5 staraa.

Vakuuttavaa tarhaviiniä Ribeira Sacrasta – Guímaro Finca Meixeman 2015

Posted on 27/05/2018 by Copatinto

Espanjan kiinnostavimmat Menciat tulevat Galician Ribeira Sacrasta. Bierzoa huomattavasti viileämpi ja maastojenkin kannalta vaihtelevampi kasvuympäristö tuo viineihin enemmän raikkautta, luonnetta ja tiukempaa hapokkuutta. Guímaron taustalta löytyy Pedro Rodriguez, jonka perheellä on pitkä maanviljelyhistoria alueella. Finca Meixeman on Guímaron tarhaviini noin 1,5 hehtaarin kokoiselta jyrkän rinteen palstalta Sil-joen tuntumasta. Maaperä on pääosin graniittia ja liuskekiveä.

Blendi painottuu vanhojen köynnösten Menciaan (80%) ja lisäksi mukana on nippu muita paikallisia, kuten Brancellao, Merenzao, Souson jne. Osittain kokonaisina terttuina ja rankojensa kanssa käynyt viini on kypsynyt 12 kk käytetyissä isoissa ranskalaisissa tammitynnyreissä, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.

Melko runsaasta tuoksusta löytyy pippurista mausteisuutta, kypsää kirsikkaa, havumetsää ja pientä kukkaisuutta. Suussa hedelmä on raikasta mehevää, mutta hyvin kontrolloitua ja nätillä happosektorilla viritettyä. Alun samettisen pehmeä rakenne saa lopussa lisävirtaa rouheasta bitterisyydestä. Pitkä jälkimaku keikkuu punaisten marjojen ja pippuristen mausteiden tunnelmissa.

Erinomaisen kiehtova, raikas, energinen ja moniulotteinen viini. Toimi loistavasti hieman reilummalla kädellä maustettujen possun grillivartaiden kanssa. Espanjasta noin 18 euron hintaan ostettuna loistava hinta-laatusuhde. 4,5/5 staraa.

Viikon Copa – Georg Müller Rheingau Riesling Trocken 2017 (Alko 15,28 €)

Posted on 24/05/2018 by Copatinto

Riesling- ja Spätburgunder-viikkojen ollessa edelleen täydessä tohinassa, viikon viinivinkkinäkin toimii hyvin Alkon “pientuottaja-uutuuksiin” saapunut Georg Müllerin Riesling Trocken Rheingausta. Georg Müller on pitkän linjan VDP-jäsen ja vuosituotanto yltää nykyisin noin sataantuhanteen pulloon.

Tämä viini edustaa VDP:n laatuluokitusessa Gutswein-tasoa, eli kyse on ns. perustason “talon viinistä”. Melko runsaassa tuoksussa on päärynää, persikkaa, kukkaisuutta ja hentoa mineraalisuutta. Nuorekkaan hedelmäinen ja helposti lähestyttävä viini saa lisää syvyyttä pienestä mineraalisuudesta. Hyvä tasapaino ryhdikkän hapokkuuden ja pienen jäännösokerin välillä pitää viinin suutuntuman vielä kuivan puolella. Melko pitkä hedelmävetoinen jälkimaku.

Vuosikerta 2017 oli sääolosuhteiden puolesta erittäin haasteellinen, mutta Georg Müller onnistuu tämän gutsweinin kohdalla ihan mukavasti. Ihan sitä klassisinta Rheingaulle tyypillistä tiukkaa rakennetta jää kaipaamaan, mutta toisaalta viini on mukavan helposti lähestyttävä ja mutkaton tapaus. Hyvä valinta ruokaisammille salaateille ja sopivan helppo viini kulautella myös sellaisenaan. 3,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Nik Weis Selection Urban Riesling 2016 (Alko tilausvalikoima 13,99€)

Posted on 16/05/2018 by Copatinto

Raikkaat ja hauskat valkoviinit sopivat kesäisiin tunnelmiin kuin nenä päähän. Yksi tilausvalikoiman viimeaikojen mielenkiintoisista listauksista on Moselista tuleva Nik Weis Selection Urban Riesling. Viinin taustalta löytyy tasokas Moselin VDP-tuottaja Nik Weis, joka tunnetaan erityisesti St. Urbans-Hofin huipputarhojen viineistä.

Viinin tuoksusta löytyy päärynää, vihreätä omenaa, persikkaa, hunajamelonia sekä mineraalisuutta. Puolikuiva ja melko intensiivinen maku seurailee tuoksua ja tuo melko runsaan hedelmäisyyden rinnalle ryhdikkään hapokkuuden sekä tyylikästä mineraalisutta. Hyvä tasapaino jäännössokerin (14 g/l), hedelmäisyyden ja hapokkuuden (6,9 g/l) välillä.

Nik Weis Selection Urban Riesling on nätti, ryhdikäs ja tasapainoinen sekä ennen kaikkea myös hauska Riesling. Moselille tyypillinen liuskekivinen mineraalisuus paiskaa nätisti kättä kypsän, mutta raikkaan hedelmäisyyden kanssa. Loistava kesäviini ja erinomaisen toimiva valinta kaikenlaisten juhlien yleisviiniksi. Urban Rieslingin hinta-laatusuhde on siinä määrin kohdillaan, että vakiovalikoiman vastaavan hintaisista saksalaisista ei oikein taida löytyä vastusta. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta sekä muutamista myymälöistä suoraan hyllystä. 4 / 5 staraa.

(Maahantuojan toimittama näytepullo)

Naturaaliskenen helmiä – Andrea Calek Babiole

Posted on 15/05/2018 by Copatinto

Naturaaliviinien huomioarvo on viime aikoina ollut selkeässä noususuhdanteessa viininystävien keskuudessa. Omiin viininautintoihin naturaaliviinit ovat tuoneet virkistävää vaihtelua, piristystä ja monessakin mielessä hauskoja hetkiä. Yksi itselle kovimmin kolahtaneista ranskalaisista naturaalituottajista on ollut alunperin Tsekkoslovakiasta lähtöisin oleva Andrea Calek, joka työskenneltyään mm. Provencen ja Beaujolais’n viinitiloilla pisti 2000-luvun loppupuolella pystyyn oman viinitilan Rhônen laaksoon. Mies ei pahemmin itsestään ääntä pidä, mutta viinit ovat onnistuneet niittämään varsin kovaa mainetta.

Jokin aika sitten tuli korkkailtua Pärnulaisesta viinibaarista viime syksynä hankittu Andrea Calekin Babiole, joka on Syrah ja Grenache-blendi vuodelta 2014.

Tuoksusta löytyy rypälelajikkeiden luonteeseen sopivasti mustikkaaan ja vadelmaan vivahtavaa todella raikasta marjaisuutta. Pieni pippurinen ja savuinen mausteisuus lymyilee taustalla. Suussa raikas ja pirteä meno jatkuu tuoksun suuntaviivoilla ja ryhdikäs hapokkuus sekä sopiva kypsien tanniinien rutistus pitää paketin nätisti nipussa.

Andrea Calek onnistuu Babiolessa yhdistelemään samaan pakettiin hauskaa ja kepeän raikasta hedelmäisyyttä sekä vakavasti otettavan kiehtovaa, syvällistä sekä ryhdikästä rakennetta. Babiole on siinä mielessä poikkeuksellinen viini, että se nostaa naamalle iloisen virneen, mutta pysyttelee silti erittäin haastavana, mielenkiintoisena ja vakavasti otettavana viininä. Babiole on parhaimmillaan hieman viilennettynä ja sopii erinomaisesti kesäiltojen ihmetteleyyn, grillailuun ja chillailuun. 4/5 staraa.

Remelluri tasting 1990 – 2008

Posted on 02/05/2018 by Copatinto

Kevätauringon heräiltyä kaivoimme jälleen kerran porukalla viinikaappiemme syövereitä ja tällä kertaa iskimme pöytään muikean setin Remelluria. Vaikka Remelluri ei profiloidukaan erityisen iäkkääksi Riojan taloksi, ovat viinit kuitenkin ehtineet niittämään melkoisen kovaa mainetta ympäri maailman.

Nuestra Señora de Remelluri-nimisen tilan viinillinen historia ulottuu jopa niinkin pitkälle, kuin 1500-luvun loppuun, mutta Rodriguezin perhe on hankkinut Rioja Alavesassa sijaitsevat tilukset omistukseensa vasta 1960-luvun lopulla. Nykyään tilaa luotsaa lukuisista viiniprojekteistaan muuallakin Espanjassa tunnettu Telmo Rodriguez. Tyylillisesti viinit profiloituvat jonnekin sinne klassisen ja modernin Riojan välimaastoon, tuottajan näkemys on fokusoitunut enemmänkin omien tarhojen ominaispiirteiden esiin tuomiseen, eli hommaa toteutetaan ns. terroir-vetoisesti. Tähän Rioja Alavesan korkeimmilla paikoilla, Sierra de Toloñon suojassa sijatsevat poikkeuksellisen viileiden olosuhteiden tarhat tarjoavat erinomaiset lähtökohdat.

Setti piti sisällään viinejä vuodesta 1990 vuoteen 2008 ja viinit maisteltiin seuraavassa järjestyksessä:

1. Remelluri Gran Reserva 1990

Illan tiukin ja kontrolloiduin viini rakenteeltaan sekä luonteeltaan. Erittäin tyylikäs ja elegantti kokonaisuus, joka oli yllättävänkin nuorekkaassa kunnossa. Fokusoitua hedelmäisyyttä hienossa tasapainossa ryhdikkään hapokkuuden ja mukavasti ryhdittävien tanniinien kanssa. Vielä kellaripotentiaaliakin jäljellä. Omissa arvioissani illan kakkossijalle.

2. Remelluri Reserva 1993 Magnum

Valitettavasti tämä magnum ei ollut aivan parhaimmassa tikissä. Mitä ilmeisimmin pientä hapettumista oli päässyt tapahtumaan korkin läpi varastoinnin aikana, mutta ihan totaalisen pillalla viini ei ollut. Em. ongelmista johtuen illan kehittynein viini, rakenteeltaan jokseenkin pirstaleinen, eikä tämän vuoksi hätyytellyt illan parhaimpien loistoa.

3. Remelluri Reserva 1994

Mielenkiintoinen vertailu huippuvuosikertana pidetyn 1994:n Reservan ja Gran Resrvan välillä vierekkäin. Reserva oli hedelmältään selkeästi toistaiseksi maistetuista moniulotteisin ja tyylillisesti Gran Reservaa kypsempi, leveämpi ja pehmeämpi. Valmista ja kypsää tavaraa korkattavaksi.

4. Remelluri La Granja Gran Reserva 1994

Omissa arvioissa illan ykkönen. Moniulotteisin viini, jossa huikean paljon syvyyttä. Myös rakenne kokonaisuutena parhaassa tasapainossa – sopivasti kypsynyt ja ikääntynyt hedelmäisyys, nätin ryhdikäs hapokkuus ja mukava pläjäys kypsää tanniinisuutta. Erinomaisen nautinnollisessa kunnossa juuri nyt ja hyvin lähellä optimikypsyyttä.

5. Remelluri Reserva 1997

Ysiseiska reserva saattoi ehkä hieman jäädä edellisten kahden viinin varjoon ja tarjoili selkeästi kypsemmän hedelmäistä, runsasta meininkiä sekä pehmeää tanniinisuutta. Kaiken kaikkiaan hyvin kasassa ja nätti paketti, mutta tosiaan hieman leveämmän pensselin tavaraa pariin edelliseen verrattuna. Hedelmää runsaasti jäljellä kellarointia ajatellen, mutta toisaalta viinin muu rakenne ei välttämättä enää lisää ikää kaipaile.

6. Remelluri Reserva 2008

Kymmenen vuoden ikäinen reserva uhkui vielä runsaasti nuoruuden intoa, etenkin muuhun kypsemmän kaliberin settiin verrattuna. Toki jo varsin nautittavassa iässä, mutta potentiaalia jäljellä vielä vuosikausiksi. Kypsät, runsaat tanniinit, hieman sulkeutuneempi makupaletti ja kompaktimpi hedelmäisyys. Tätä voi huoletta vielä säilytellä korkkiruuvilta piilossa.

7. Remelluri Blanco 2007

Illan päätöspullo olikin sitten melkoinen tapaus. Paria tuoreempaa Remellurin valkoista aiemmin maistaneena osasin odottaa jotain todella hienoa, mutta 11-vuotiaan viinin olemus onnistui silti yllättämään iskemällä odotuksia kovemman setin tiskiin. Kyseessä on siis field blend-tyyppinen sekoitus erilaisia rypäleitä ja 2007-vuosikerta pitää sisällään Viognieria, Chardonnay’ta, Rousannea, Marsannea, Sauvignon Blancia, Garnacha Blancaa, Moscatelia ja Petit Courbutia. Käyminen tammessa ja kypsytys ranskalaisissa tynnyreissä 16 kk. Huumaavan moniulotteinen ja intensiivinen tuoksu, jossa mehiläisvahaa, kypsää omenaa, trooppista hedelmäisyyttä, kukkaisuutta ja yrttejä. Suussa runsas, öljymäinen tekstuuri ja tuoksun moniulotteista sekä äärimmäisen kiehtovaa meininkiä seuraileva maku. Erittäin pitkä ja miellyttävä jälkimaku. Parkerin toimisto on joskus tainnut ylistää tätä Espanjan parhaaksi valkoviiniksi. Mene ja tiedä, mutta järisyttävän herkullista kamaa!

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Tag Archives: Copatinto