Pääsiäisenä tuli “yllättäen” kokkailtua lammasta. Kaapista oli tarkoitus kaivaa jokin varmasti toimiva klassikko ja kouraan tarttui tällä kertaa vuoden 1998 Pierre Usseglio Chateauneuf-du-Pape. Rhônesta löytyy kuulemma enemmänkin Usseglio-nimellä varustettua populaa, mutta viinimailman kannalta tämän hetken tärkeimpiä ovat Pierre ja Raymond. Kyseessä on veljeskaksikko, joiden isä Francis muutti Italian Piemontesta 1930-luvulla eteläiseen Rhôneen. Pierre otti sittemmin vetovastuun 1940-luvun lopulla perustetulla Chateauneuf-du-Papen tilalla, kun Raymond taas perusti oman erillisen tilansa.
1990-luvun lopussa Pierre Usseglionkin tilalla vastuu siirtyi jälkikasvulle ja nykyään pojat Thierry ja Jean-Pierre huhkivat 24 hehtaarin alalla, joka pirstaloituu 17 eri palstalle. Nyt korkattu puteli on talon traditionaalinen Chateauneuf-du-Pape ja pitää sisällään blendin, jossa Grenache dominoi vahvasti ja Syrah, Cinsault sekä Mourvedre toimivat sivuroolissa. Kypsytys tammessa 12 kk.Vuosi 1998 oli alueella erinomainen erityisesti Grenachen osalta.
Lasissa viinin väri kääntyy jo vahvasti tiilenpunaan. Nokkaan leijailee reilusti kahvia, maakellaria ja kirsikkaa. Tuoksusta löytää reilusti kehittynyttä meininkiä, mutta suussa viini on yllätävänkin reippaassa vireessä. Hedelmäisyys on melko runsasta, mutta sitä tasapainottaa raikas hapokkuus ja melko runsaat, mutta kypsät tanniinit. Homma on nautinnollisesti balanssissa ja päättyy pitkään mausteiseen jälkimakuun.
Pierre Usseglio Chateauneuf-du-Pape -98 on todella tyylikäs Grenache-vetoinen CdP. Hyvä vuosikerta jaksaa kantaa viiniä vakaasti ja hienossa tasapainossa eteenpäin. Viini oli nyt korkattuna hyvin lähellä parhaita hetkiään, joskin arvioisin aivan terävimmän iskun olevan vuoden tai parin päässä. Ja tokihan tällainen viini säilyy kelvollisessa vireessä vielä vuosikausia. Kylkeen kokkailtiin tosiaan lampaan sisäfilettä, uunijuureksia sekä viinin kahviaromien kanssa kivasti toiminutta kahvilla ja pähkinöillä maustettua kastiketta. Hyvä setti. 4 / 5 staraa.
80-100-vuotiaista köynnöksistä puristettu 
Chateau Cadet-Bon on Pierre Bonin perustama ja vuodesta 2001 Guy ja Michèle Richardin omistama tila, jolla on 7 hehtaaria tarhoja Bordeaux’n oikealla rannalla Saint-Emilionissa. Tarhoilla kasvaa 80 % Merlot’ta ja 20 % Cabernet Francia. Viinit kypsyvät tammessa vuosikerrasta riippuen 12-18 kk, tynnyreistä 1/3 on uusia ja 2/3 1-2 vuotta vanhoja. Useimmiten Chateau Cadet-Bon on Merlot’n (85%) ja Cabernet Francin (15%) blendi.
Rosso di Montalcinot ovat lähes poikkeuksetta varsin mainioita käyttöviinejä ja tarjoavat useimmiten myös hyvän vastineen rahalle. Siinä missä Brunello di Montalcinojen parhaita hetkiä saa odotella vuosikausia, ovat Rosso di Montalcinot tuoreinakin helposti lähestyttäviä ja monikäyttöisiä myös ruokapöydässä. Alkon vakiovalikoima ei ole Montalcinon viinejä juurikaan tarjoillut. Kirjoitushetkellä suoraan hyllystä löytyy yksi kolmen vartin ja yksi magnumkokoinen Brunello ja tämä yksi ainoa Rosso di Montalcino.
Sanotaan, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan, mutta tällä moneen otteeseen testatulla juustokakun ja viinin yhdistelmällä pääsee ainakin kohtuullisen lähelle. Herkullisen juustokakun resepti on peräisin Kotiliedestä ja ohjeen löydät 
Tuoksusta löytyy reilusti mausteisuutta, kypsää mustikkaa, ja punaista kirsikkaa. Makusektorilla viini on jännällä tavalla samaan aikaan pehmeä ja tiukka; alkuun melko pehmeältä tuntuva hedelmäisyys asettuukin hyvin kontrolliin ja saa seurakseen kirpakampaa punaista marjaa, napakan hapokkuuden sekä kypsien tanniinien rutistuksen. Lopetus hoituu miellyttävän mausteisissa ja punamarjaisissa meningeissä.
Suurimmat panokseni asetan vuoden 2016 viinitrendeihin liittyen siihen ehkä varmimpaan sektoriin, eli kupliviin viineihin. Kuohuviinit ja samppanjat ovat jaksaneet nostaa suosiotaan edelleen meillä ja maailmalla, vaikka monissa myyntitilastoissa muilla viinikategorioilla on selkeästi vaikeampaa. Veikkailempa tämän trendin jatkuvan myös vuonna 2016.
Viiniturismi ja viinimatkailu tulevat kasvattamaan suosiotaan. Monissa perinteisissä viinimaissa viinin kulutus on ollut laskusuhdanteessa ja kilpailu kovaa, joten viinintuottajien on mietittävä uudelleen business-kuvioitaan. Yksi potentiaalinen lisätulonlähde on viinimatkailu. Asia on huomattu jo melko laajasti ja viiniturismiin liittyvä tarjonta sekä toiminnan laatu ovat nousseet kohisten, esim. 10 vuoden takaiseen verrattuna. Viininystävät ovat useimmiten myös hyvän ruoan ja elämyksellisen matkustamisen suurkuluttajia, joten näitä yhdistelemällä saadaa aikaan varsin toimivia kokonaisuuksia. Lentoyhtiöiden kova kilpailu tullee pitämään lentojen hinnat alhaisina lähitulevaisuudessakin, joten olosuhteet ovat siinäkin mielessä otolliset.
Tuleva kesä saattaa hyvinkin olla väritykseltään pinkimpi kuin koskaan, nimittäin ilmassa on ollut pieniä merkkejä rosé-viinien suosion kasvusta. Olisiko 2016 reilumman nousukiidon aikaa ja otetaanko rosé-viinit rohkeammin mukaan myös ruokapöytiin? Ainakin toivon niin!