Tuttuun tapaan oma joulupöytä ei pitänyt sisällään ns. perinteisiä jouluruokia, kuten suomalaista joulukinkkua tai laatikoita. Sen sijaan uuniin sujahti jötkäle hirvenpaistia ja palan painikkeeksi päätin korkkailla Château Phélan Ségurin vuodelta 1981. Kyseessä on melko tunnettu viinitalo St. Estephestä, Bordeaux’n vasemmalta rannalta. Vuosikertana 1981 edustaa erinäisten vintagetaulukoiden mukaan korkeintaan keskintertaista tasoa, suurimpana syypäänä heikkoon tasoon ovat olleet sadonkorjuuajan rankkasateet.
Viini on Bordeaux’lle uskolliseen tapaan Cabernet Sauvignon – Merlot – Cabernet Franc blendi, kahden ensinmainitun ollessa vetovastuussa. Talon tyyli on käsittääkseni hieman muuttunut ja modernisoitunut 1980-luvun puolivälissä Xavier Gardinierin hypättyä omistajan saappaisiin. Isoja muutoksia tapahtui myös 2010-2011, kun osa tarhoista myytiin Chateau Montroselle ja kalustoa sekä valmistusmenetelmiä modernisoitiin. Konsulttina on häärinyt mm. Michel Rolland. Nykyään Phélan Ségur kypsyy tammessa noin puolentoistavuoden ajan ja tynnyreistä jotakuinkin puolet on uusia. Viime vuosina myös tynnyreiden paahtoastetta on kevennetty.
Tuoksusta löytyy maakellaria, tupakkaa, nahkaa ja kirsikkaa. Hedelmä on selkeästi hiipumaan ehtinyttä sorttia, hapokkuus onnistuu vielä nostamaan päätään, mutta tanniinisektori vaikuttaa jättäneen hyvästit jo jokin aika sitten. Melko pitkä jälkimaku pysyttelee kuivan kirsikkaisissa ja nahkaisissa tunnelmissa.
Ihan hauska ja mielenkiintoinen kokemus, joskin viininä kyseinen vuosikerta on ohittanut parhaat hetkensä jo muutama tovi sitten. Keskinkertainen vuosikerta ei siis onnistunut yllättämään, eikä kantamaan viiniä 34:n vuoden ikäpaalulle saakka. Hiukan jäi kyllä mietityttämään miltä mahtaisi maistua huomattavasti paremmin arvioitu -82 vuosikerta. Voisihan sitä koittaa kaivella sellaisen jostain kolosta esiin. Nykykunnossa tälle viinille kuitenkin 2 / 5 staraa, joista yksi stara itse viinille ja toinen sen luomalle fiilikselle.
Supernova -13 on 100 %:nen Manto Negro Binissalemista. Lasissa viini on läpinäkyvä ja kirsikanpunainen. Tuoksussa on reilusti punaisia marjoja, kevyttä paahteisuutta sekä selkeä yrttinen pläjäys, josta erottuu mm. timjamia. Paletilla keskitäyteläinen viini on saaren keskimääräiseen punaviinityyliin verrattuna yllättävän raikas, pirteä ja eloisa. Reilusti punaista hapokasta marjaa, joukossa sopivasti tummempaakin hedelmää, mausteisuutta sekä kevyehkö tanniinien grippi. 13 %:n alkoholitaso on sekin positiivinen yllätys. Jälkimaku on pitkä ja tasapainoinen paketti raikasta marjaisuutta ja mausteita.
Cuveé Mosteiro on 100 %:nen Mencia, jonka rypäleet tulevat vanhoilta, 1920- ja 1935 istutetuilta tarhoilta, savi- ja kvartsiperäisestä maasta 550 m korkeudesta. Viini on käynyt uusissa ranskalaisissa tynnyreissä ja sen jälkeen siirretty kypsymään käytettyihin ranskalaisiiin tynnyreihin. Vuoden kypsytyksen jälkeen viini on pullotettu ilman suodatusta.
![IMG_20151207_200353[1]](https://copatinto.com/WordPress3/wp-content/uploads/2015/12/IMG_20151207_2003531-e1449555814938-768x1024.jpg)
Tuoksussa kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, pippurisuutta ja hiukan muutakin yrttisempää mausteisuutta. Pienen hengittelyn jälkeen viinistä löytää myös hieman tammen aromeja. Paletilta löytyy melko täyteläinen, kirsikan ja mustaherukan tunnelmissa jatkava, sekä hedelmäisyytensä mukavan tiukassa kontrollissa pitävä viini. Hapokkuutta löytyy sopivasti, vaikkei mitenkään yltiöhapokkaasta viinistä kyse olekaan. Pidemmällä purskuttelulla saa esiin suhteellisen selkeääkin tanniinisuutta, joka jää kevyesti jylläilemään ikeniin. Tarjoilulämpötilan noustessa alkoholisuus nostaa hiukan päätään, joskaan ei erityisen häiritsevästi. Jälkimaussa korostuu pippurinen ja yrttinen klangi.
1970-luvun alussa perustettu 
Massenan ovat perustaneet pari suhteellisen nuorta heppua, joiden alkuperäinen motiivi oli valmistaa viiniä lähinnä omiin käyttötarpeisiin. Ensimmäinen vuosikerta näki päivänvalon vuonna 2000, ja sittemmin perinteisiin viininvalmistusmenetelmiin nojaava touhu on saanut uudenlaisia mittasuhteita. Barossalle perinteisten lajikkeiden lisäksi kokeiluja on tehty mm. Gracianon, Saperavin, Tannatin, Primitivon ja nimenomaan Barberan sekä Dolceton kanssa. Nyt korkattu viini pitää sisällään Barberaa (52 %) ja Dolcettoa (48 %). Köynnökset ovat kasvaneet Kalimnan nurkilla, Barossassa. Viini on käynyt villihiivoilla, eikä sitä ole suodatettu tai kirkastettu.
Orastavaa auringonlaskua tarkkailtiin leikkele- ja juustolautasen äärellä, laseissa Tenuta Barbi Brunello di Montalcino 2010 ja Col d’Orcia Brunello di Montalcino 2009. Hehkutetun 2010-vuoden Barbi antaa jo tässä vaiheessa isoja lupauksia elegantin rakenteensa välityksellä, vaikka erityisesti keskipaletti on vielä kovin sulkeutunut. Happorakenteeltaan todellakin “spot-on”, eikä tämän vuosikerran kanssa kannata hötkyillä. Col d’Orcia on taas lämpimämmän vuoden viininä runsaamman hedelmäinen, edellistä lihaksikkaampi ja kypsemmän otteensa ansiosta hieman avoimempi kokonaisuus. Ei senkään kanssa mikään kiire ole, mutta -09 tulee kyllä olemaan huipussaan huomattavasti -10:ä aiemmin. Mielenkiintoista minivertailua kahden hyvän, mutta todella erilaisen vuosikerran luonteenpiirteiden välillä. Pienet alkupalat herättelivät ruokahalua siihen malliin, että oli aika tähyillä sopivaa ruokapaikkaa. Tripadvisor listasi Montalcinon pikkukylän seudulle yli 60 ravintolaa, joista puolestaan Michelin suositteli vain kahta, ja niistäkin toinen kävelymatkan ulottumattomissa. Punaisen kirjan suosituspaikka ei osunut silmään, joten pienen palloilun jälkeen syöksyimme sisään sopivalta näyttäneeseen 
Viinilistalta löytyi kattava valikoima lähialueen viinejä ja mukavasti myös hieman vanhempia vuosikertoja. Paria ensimmäistä vaihtoehtoa ei enää kellarista löytynyt, joten loppujen lopuksi valinta osui summamutikalla itselle ennalta tuntemattoman tuottajan, Fattoria La Magian -00 Brunelloon. Viini oli mainiossa juopotteluiässä oleva tapaus, hedelmä kehittynyttä, tiukka hapokkuus tallella ja sopivasti itsestään ilmoittava, pehmeä tanniinisektori. Ei lainkaan hassumpaa. Myöhempien selvittelyjen perusteella 
![20151020_135610[1]](https://copatinto.com/WordPress3/wp-content/uploads/2015/11/20151020_1356101-1024x1024.jpg)
1874 Fuenmayoriin, Rioja Altaan perustettu Montecillo on Riojan kolmanneksi vanhin viinitalo. Montecillo siirtyi Osbornen konsernin omistukseen 1973, kun Montecillon perustaneen suvun keskuudesta ei löytynyt toiminnalle jatkajaa. Montecillo luottaa punaviineissään klassiseen Rioja-tyyliin sekä vain ja ainoastaan Tempranilloon. Viineistä pyritään tekemään pitkäikäisiä ja tasalaatuisia vuodesta toiseen, eikä alkoholipitoisuuksien anneta nousta koskaan yli 13,5%. Viinien kypsytysajat määritellään kunkin vuosikerran ominaisuuksien mukaan, useimmiten liikutaan kuitenkin alueen laatuluokitusvaatimuksia pidemmissä kypsytyksissä. Talon tammitynnyrit ovat hyvin kevyesti paahdettuja amerikkalaisia (80 %) sekä ranskalaisia (20 %). Tuotanto suuntautuu 60 %:sti vientimarkkinoille.
Maistelussa edettiin nuorekkaan hedelmäisestä ja tasapainoisesta