Pirskahteleva jälkkäriveijari – Canti Moscato d’Asti (Alko 9,29 €)

Posted on 13/08/2015 by Copatinto

Jos pohjoisen Italian maniot Moscato d’Astit eivät ole jo tulleet tutuiksi, niin suosittelisin ehdottomasti ottamaan pikaisesti selkoa tästä matala-alkoholisesta, makeasta ja hauskasti pirskahtelevasta viinityylistä. Sellaisenaan hörpittynä nämä aiheuttavat varsin harvoin mitään suuria tunteita, mutta erilaisten jälkiruokien kyljessä viini yltää aivan uusiin ulottuvuuksiin. Omissa muistikuvissa erinomaisia parituksia on syntynyt mm. pannacottan, erilaisten marjaisten jälkiruokien sekä monien juustojenkin kanssa.

Fratelli Martini valmistaa viinejä useilla eri brändeillä ja viinialueilla. Canti-brändi profiloituu edullisemman pään viinituotantoon. Viinit yltävät harvoin loistokkuuteen, mutta ovat siististi tehtyjä ja ajavat asiansa myös hinta-laatusuhdetta tarkasteltaessa. Canti Moscato d’Astin tuoksussa on makeaa päärynää, ananasta ja kukkapuskaa. Maku seuraa kivasti tuoksun luomia fiiliksiä ja paketista löytyy riittävä sitruksinen hapokkuus kannattelemaan 120 g/l sokerimäärää. Kokonaisuus on pienistä pilkkuvirheistä huolimatta varsin miellyttävä.

Alkon vakiovalikoiman ainoa kokonainen pullo Moscato d’Astia on hyvä vaihtoehto jälkkäriviiniksi ja tarjoaa myös kelvollisen vastineen sijoitetuille roposille. Itse maistelin tämän onnistuneesti mökkijuhlien jälkkäriosaston yhteydessä, jolloin tarjolla oli juustokakkua ja mansikkamelbaa. 3/ 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Enemmän kuin upea viini – Albert Bichot Vosne-Romanée 1969

Posted on 04/08/2015 by Copatinto

Kun omaan ikämittariin oli paukahtamassa ensimmäistä kertaa nelosella alkava tasaluku, oli aiheellista pohtia jotain päräyttävämpää korkkailtavaa. Omalla vuosiluvulla varustettua pulloa ei ollut jemmassa, eikä innostus riittänyt hankkimaan mitään pulloa pelkästään muutaman numeron takia. Näin ollen korkkaustoimenpiteiden kovan kohtalon pääsi kokemaan Ranskasta joku tovi sitten hankittu Albert Bichot Domaine du Clos Frantin Vosne-Romanée 1969. Kärsineen näköinen etiketti sekä hieman kulahtaneen oloinen korkki eivät nostaneet ennakko-odotuksia aivan taivaaseen saakka. Nesteen pinta pullossa ei ollut päässyt pahemmin laskemaan ja muukin pullon kunto oli tiedossa jo ostopäätöstä tehdessä, joten arvioin kuudenkympin hintalappua hit or miss-strategialla. Onnekseni homma lähti hurjaan lentoon heti ensimetreillä.

Vosne-Romanée

Vosne-Romanée on yksi niistä Burgundin viinikylistä, jotka eivät taida pahemmin esittelyjä kaivata, varsinkin kun tiedämme yhden kylän Grand Cru-tarhoista olevan Romanée-Conti. Yhtä vähän taustoitusta taitaa kaivata suuri ja tunnettu co-operatiivi Albert Bichot. Nyt korkattu viini on siis mitä todennäköisimmin kylätason Vosne-Romanée samaiselta vuosikerralta, jona Bichot on hankkinut Domaine du Clos Frantinin 13 hehtaarin kokoiset tilukset hallintaansa.

Jo ensinaukkailujen kohdalla tulin siihen tulokseen, että nyt on kyseessä upean Pinot Noir-viinin lisäksi laaja-alaisemmin päräyttävä elämyksellinen kokonaisuus. On siis jokseenkin selvää, että tavanomainen tasting note on tällaisen viinin kohdalla parhaimmillaankin vain turha rivi sanoja, jotka eivät kuitenkaan koskaan pysty välittämään sitä tunnetilaa, minkä viini saa mastelijassaan aikaan. Sanottakoon nyt kuitenkin, että viini oli aivan huikeassa vauhdissa. Hapokkuus oli timmissä vireessä ja tyylikkäästi ikääntynyt kokonaisuus oli muunkin rakenteen puolesta aivan upeassa tasapainossa.

Albert Bichot Clos Frantin Vosne-Romanée 1969 oli ennemmin upea ja kokonaisvaltainen viinielämys, kuin pelkästään hieno ja nautinnollinen viini. En nyt jaksa edes muistaa, mitä tämän kanssa syötiin, eikä sillä itseasiassa ole mitään merkitystä. Yksi elämäni parhaista viinikokemuksista, jolle lävähtää naurettavan helposti täydet 5 / 5 staraa.

Umbriasta kajahtaa – Perticaia Montefalco Rosso 2012 (Alko 14,90 €)

Posted on 28/07/2015 by Copatinto

Perticaia Montefalco Rosso Alkon perusvalikoimaan pölähti hetkonen sitten punaviini Umbriasta. Tällä kertaa voimme taputella kauniita ja pieniä käsiämme rajusti yhteen jo siitäkin syystä, että Alkoon on onnistuttu saamaan varsin maineikkaan tuottajan pullo edustamaan Montefalcon Rossoja. Guido Guardiglin perustama Perticaia on saanut alkunsa 90-luvun alkupuolella Montefalcossa, Perugian lähistöllä. Nykyään viljelyn alla on yhteensä noin 15 hehtaaria, joista vajaa puolet on pyhitetty alueen omalle ylpeydenaiheelle – Sagrantinolle. Pulloja singahtelee myyntiin noin 100 000 per vuosi.

Perticaia Montefalco Rosso pitää sisällään 70 % Sangiovesea, 15 % Sagrantinoa ja 15 % Colorinoa. Viini on käynnyt villihiivoilla ja tuottajan tietojen mukaan kypsytys on kestänyt yhteensä 18 kk, joista 12 kk terästankeissa ja 6 kk pulloissa.

Tuoksusta löytyy kirsikkaa, tummia marjoja, herukkaa ja karhunvatukkaa. Paletilla täyteläinen, pehmeän hedelmäinen paketti, johon kiehtova mausteisuus tuo lisäsyvyyttä. Hapokkuus riittää pitämään ryhtiä yllä ja pehmeä tanniinisuus jättää lopuksi hieman suuta kuivattelevat tunnelmat.

Perticaia Montefalco Rosso -12 on mainio ja laadukas tapaus. Viini on täyteläinen, mutta ryhdikäs runko pitää huolen siitä, että homma pysyy tasapainossa. Viskaa jotain vähän reilumpaa lihasettiä grilliin tai pannulle ja paketti alkaa olemaan kasassa. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Garnatxa Blancan ytimessä – Trossos Sants 2013

Posted on 20/07/2015 by Copatinto

Kirjoittelin viime syksynä mukavassa nousuvireessä olevasta Katalonian valkoviiniskenestä. Yksi ko. postauksessakin mainituista Garnatxa Blanca-taitureista on Alfredo Arribas. Kyseinen herra on arvostettu tekijä erityisesti Montsant-Priorat-akselilla ja samalla myös yksi niistä, jotka ovat onnistuneet siirtämään Garnatxa Blancan luonteesta olennaisia juttuja pullon sisään. Erinomainen esimerkki tästä on Montsantista tuleva Trossos Sants. Viini valmistetaan neljän vanhan, Marcán ja Masroigin kulmilla sijaitsevan tarhan Garnatxa Blanca- (90 %) ja Garnatxa Gris- (10 %) rypäleistä. Noin puolet viinistä on kypsynyt muutaman kuukauden suurissa, käytetyissä ranskalaisissa tammitynnyreissä. Garnatxa Blanca-viineihin tuppaa kertymään melko reippaita alkoholipitoisuuksia, eivätkä 14-15 %:n lukemat ole mitenkään harvinaisia. Trossos Sants onnistuu kuitenkin pysyttelemään ilahduttavan nätisti 13,5 %:n tasolla.

IMG_20150605_184839[1] Nokka rekisteröi alussa tyylikkään neutraalin ja melko hillitynkin ulosannin. Hetken hengittelyn jälkeen viini avautuu ja tuoksusta alkaa löytymään sitrushedelmiä, omenaa, pientä trooppisuutta, vaaleita kukkia sekä mineraalisuutta. Runko pysyy hyvin ryhdissä napakan hapokkuuden sekä makusektorin lopussa esiin nousevan mineraalisuuden ja mausteisuuden ansiosta. Tammikypsytys tuo ryhtiä rakenteeseen, muttei heittäydy sotkemaan tuoksu- tai makusektorin herkkiä hetkiä. Palaset loksahtelevat poikkeuksellisen hyvin paikoilleen ja viini on erittäin pitkää jälkimakua myöden nautinnollisen tasapainoinen tapaus.

Trossos Sants 2013 on erinomainen esimerkki taidokkaasti tehdystä viinistä, joka onnistuu sukeltamaan syvälle Garnatxa Blancan ytimeen. Tämän pullon hankin Vila Vinitecan hyllystä noin 16 euron hintaan, joten hinta-laatusuhteessakaan ei ole naputtamista. Puhdaspiirteiset ja hillityn tammikäsittelyn läpikäyneet Garnatxa Blancat ovat mainioita kumppaneita kotimaisille järvikaloille, eivätkä pannulla paistetut pari pikkusiikaa tehneet poikkeusta. 4 / 5 staraa.

Adega de Pegões Colheita Seleccionada 2014 (Alko 9,49 €)

Posted on 22/06/2015 by Copatinto

Alkon uutuuksiin ilmestyi toukokuun lopulla alle kympin hintalapulla varustettu portugalilainen valkoviini. Adega de Pegõesin osuuskunnan Colheita Seleccionada 2014 tulee Lissabonin eteläpuolelta, Setúbalin niemimaalta, joka tunnetaan ehkä parhaiten makeista Moscatel de Setúbal-viineistä. Nyt on kuitenkin kyse kuivasta valkoviinistä, joka pitää sisällään jotakuinkin tasajaon neljää rypälelajiketta; Arinto, Chardonnay, Verdelho ja Antão Vaz. Viiniä on kypsytetty 3 kuukautta tammessa.

Kosiskelevan kesäisessä tuoksussa on karkkikauppaa, kukkapuskaa, päärynää ja pientä ruohoisuutta. Paletilla kelkka kääntyy huomattavasti sitruunaisempaan suuntaan ja hedelmäisyys jää tuoksuun nähden yllättävänkin neutraaliksi. Itseeni paletin suunnanvaihto iskee positiivisesti, vaikka periaatteessa tuoksun ja maun pitäisikin tallustella käsikynkkää sekä samaan suuntaan. Viinin hapokkuus pysyttelee keskitasolla ja makusektorin loppupuolella työntyy esiin tammikypsytyksen tuomaa mausteisuutta. Pieni määrä jäännössokeria (5 g/l) veltostuttaa hieman rakennetta, jos viini pääsee lämpenemään.

Adega de Pegões Colheita Seleccionada on kesäisen kosiskeleva ja helposti lähestyttävä valkoviini ilman sen ihmeellisempiä monimutkaisuuksia. Hippasen vajaa kympin pulitus vaikuttaa olevan ihan kohtuullisesti linjassa sisältöön. Kylkeen vaikka jotain vähemmän hifistelevää kala- tai kanaruokaa tai sitten hyvin viilennettynä kesäpiknikille. 2,5 / 5 staraa.

(Kuvan © Alko, maahantuojan toimittama näytepullo)

López de Heredia Viña Tondonia – Perinteistä ja aitoa Riojaa

Posted on 30/05/2015 by Copatinto

Kun viinikirva 1800-luvun loppupuolella hyökkäsi tuhoisasti Ranskan viinitarhoille ja paikallinen viinituotanto romahti, ryhtyivät fransmannit etsimään korvaavaa viiniä mm. Espanjasta. Tilanne oli luonnollisesti erittäin suotuisa myös Riojan viiniskenelle. Ranskankielentaitoinen liikemies Don Rafael López de Heredia y Landeta seurasi toimintaa läheltä ja lähti mukaan bisneksiin. Haron seudun viinillinen potentiaali vakuutti miehen siinä määrin, että nykyäänkin käytössä olevan Bodegan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1877 ja Riojan kolmanneksi vanhin viintalo sai alkunsa. Ranskalaiset viinintekijät olivat ystävällisiä ja tutustuttivat Don Rafaelin viininvalmistuksen saloihin ja ensimmäinen vuosikerta Reservaa iskettiin markkinoille vuonna 1890.

Vierailun aikana kävi hyvin selväksi, että López de Heredia Viña Tondonialle on ollut erittäin tärkeää vanhojen viininvalmistusperinteiden sekä -menetelmien säilyttäminen. 138 vuotta vanhoista perinteistä pidetään kiinni ja jokseenkin kaikki mitä Bodegassa on näkyvillä, on edelleen aktiivisessa käytössä. Viinien käymisprosessi hoituu villihiivoilla erikokoisissa tammitynnyreissä. Lisäksi kellareiden uumenissa lepäilee kaiken kaikkiaan noin 14000 kypsytystynnyriä, joiden käyttöikä pyörii noin 20 vuoden paikkeilla. López de Heredian oma seppä korjailee ja valmistaa uusia tynnyreitä tarvittaessa. Ongelmaksi alkaa hiljalleen muodostua ammattitaitoisten seppien vähyys. Erityisen vaikeaa on löytää isojen tynnyreiden rakentajia ja korjaajia. Kaikesta perinteikkyydestä huolimatta viinintekoprosesseja monitoroidaan nykytiedon valossa tiiviisti ja huolehditaan siitä, että prosessit etenevät toivotulla tavalla. López de Heredian ollessa kyseessä, riittävän hitaasti.

Tondonian viinintekijä Mercedes López de Heredia kertoo seuranneensa huolestuneena Riojan viinien persoonallisuuden ja identiteetin katoamiasta. Hänen mielestään yksi avaintekijä asiassa on ollut kaupallisten, kultivoitujen hiivojen käytön lisääntyminen. López de Heredia haluaa säilyttää ja pitää huolta kaikista tarhoilla ja bodegassa oleskelevista micro-organismeista, koska hänen mukaansa huolellisen tarhatyöskentelyn kautta saatavien laadukkaiden rypäleiden lisäksi juuri nämä antavat viineille niiden yksilölliset ja persoonalliset ominaisuudet.

Kellarikierroksen päätteeksi maistelimme Mercedes López de Heredian johdolla muutamat viinit. Viña Tondonia Blanco Reserva on ja pysyy omana suosikkinani. Viini pitää sisällään Viuraa 90 % ja Malvasiaa 10 %. Kypsytys tammessa 6 vuotta. Vuosikerta 2001 tuuppaa lasista nokkaan hienostunutta oksidoituneisuuutta yhdistettynä hunajaan, mehiläisvahaan ja upeasti integroituneeseen tammeen. Omaperäinen, uniikki tyyli ja kiistatta yksi maailman kiehtovimmista valkoviineistä.

Viña Tondonia Reservan punaviiniversio viettää sekin tammessa 6 vuotta. Maistelussa oli vuosikerta 2003. Keskitäyteläinen, tiukan kirksikkainen ja mausteinen viini, jossa hitunen myös lääkemäisyyttä. Tiukan hapokas, napakan tanniininen, kaikki kuitenkin hienosti balanssissa. Jos korkkaat lähitulevaisuudessa, anna reilusti aikaa hengittää. Muussa tapauksessa kellarin perälle odottelemaan, kiirettä ei ole.

Gran Reservaa valmistetaan vain poikkeuksellisen hyvinä vuosina tai jonkin muun merkittävän tapahtuman kunniaksi. Nämä viinit viettävät tammessa 8-9 vuotta ja vielä toisen mokoman pulloissa. Maistelimme vuosikertaa 1994, joka on selkeästi reservaa rauhallisempi ja levollisempi viini. Kirsikkaa, tummia marjoja, mausteisuutta, pientä kukkaisuutta. Paletilla hedelmä on reservaa pehmeämpi ja muhkeampi. Mukavasti pehmennyt tanniinisuus antaa hyvin tilaa jo nyt melko moniulotteiseksi ehtineelle viinille, mutta tiukka hapokkuus lupaa kellariaikaa vielä pitkiksi ajoiksi.

López de Heredia on viinitalo, jonka ei toivoisi muuttuvan tai muuttavan tyyliään koskaan. Onneksi minkäänlaisia merkkejä tällaisesta ei ole olemassakaan. Minulle López de Heredia on sitä aidointa Riojaa ja oman lajinsa selkeä kuningas.

(Riojan matkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Kuuden rypäleen luomublendi – Terraprima Blanco 2013 (Alko 12,81 €)

Posted on 14/05/2015 by Copatinto

Kun espanjalaiseen valkkariin sekoitetaan kuutta eri lajiketta (Xarel-lo, Chenin Blanc, Riesling, Rousanne, Moscatell ja Garnatxa Blanca) on taustalla oltava joko uhkarohkeutta, positiivista hulluutta tai vahvasta osaamisesta kumpuavaa itsevarmuutta. Terraprima Blancon valmistaja on tunnettu ja vakuuttava katalonialainen luomutuottaja Can Ràfols dels Caus, jonka kohdalla rohkenisin veikata kaikkia edellämainittuja. Tuottajan tarhat sijatsevat Massis del Garrafin ylänköalueella, noin 50 km:n päässä Barcelonasta.

Terrapriman runko rakentuu 60 %:sti vanhojen Xarel-lo-köynnösten satoon. Chenin Blancia on mahtunut mukaan 20 %, Rieslingiä 10 %, Rousannea 5 %, Moscatellia 3 % ja Garnatxa Blancaa kokonaiset 2 %. Kaikki viinit ovat käyneet spontaanisti ja erikseen. Lopullista blendiä on kypsytetty pulloissa vuoden päivät.

Tuoksusta erottuu sitruunaa, hiukan omenaa ja greippiä. Taustalta löytyy myös pientä mineraalisuutta. Paletilla viini on mehukkaan hedelmäinen ja yleisote on rennon kesäinen. Napakka hapokkuus pitää kuitenkin viinin siististi fokusoituneena ja ryhti pysyy kuosissa loppuun saakka.

Alkon hyllyille on onnistuttu saamaan kiva valkkari laatutuottajalta. Kun hintakin vaikuttaa olevan linjassa laadun kanssa, on syytä pieneen hymyyn. Lautaselle grillatuja äyriäisiä tai vaaleita kaloja. 3,5 / 5 staraa.

Riesling- & Spätburgunder-viikot tulee – Oletko valmis?

Posted on 11/05/2015 by Copatinto

Riesling-viikot järjestetään jälleen 18.5.-30.5.2015 – nyt jo viidettä kertaa. Mukana on ravintoloita Helsingistä, Turusta, Tampereelta, Jyväskylästä, Kuopiosta ja Lahdesta. Tänä vuonna Rieslingin rinnalle parrasvaloihin nostetaan saksalaisten punaviinien johtotähti Spätburgunder, joka tunnetaan meillä ja maailmalla paremmin nimellä Pinot Noir. Ravintoloissa tulee olemaan tarjolla runsaasti teemaan liittyviä tapahtumia, tempauksia ja mikä parasta – hyvää ruokaa ja maukkaita viinejä.

Kävin jututtamassa Groteskin Paul Hickmania asian tiimoilta ja yritin samalla kiristää ennakkotietoja siitä, mitä Groteskin porukka on juoninut Rieslingin ja Spätburgunderin ystävien päänmenoksi.

Paul on ehtinyt olemaan mukana jo muutamissa riesling-viikoissa vuosien varrella, eikä hyvistä Rieslingeistä ole muutenkaan ollut pulaa hänen viinilistoillaan. Paul sanookin, että Groteskissa on Riesling-viikot käytännössä aina. Saksalaisen Rieslingin hyvä maine on kiirinyt niin pitkälle, että laaturavintoloiden perusasiakas tietää miten monipuolisista ja tasokkaista viineistä on kyse. Saksalaiset punaviinit sen sijaan ovat vielä hieman oudompi juttu ja monia saattaa jopa hieman yllättää saksalaisten punaviinien laatu ja luonteikkuus.

Grotesk ei ole suunnitellut Riesling-viikkojen ajalle mitään fiksattua menu-kokonaisuutta, vaan safkat ladataan lautaselle ja viinejä kaadetaan laseihin päivän tilanteen sekä asiakkaan toiveiden perusteella. Paul valottaa kuitenkin sen verran tilannetta, että ruokapuolen metkuja on ehditty suunnittelemaan parsan, uusien perunoiden ja korvasienten pohjalta. Viinilistalla tulee olemaan jonkin verran vanhempia vuosikertoja sekä magnum-pulloja.

Viinitarjonnasta voidaan nostaa esiin jo tässä vaiheessa ainoastaan Groteskissa tarjolla oleva Friedrich Beckerin Wildwein. Kyseinen punkku tulee Pfalzista ja pitää sisällään blendin Cabernet Sauvignonia, Spätburgunderia ja Dornfelderia. Viinistä löytyy mainio tanniinien ja happojen rytke sekä kunnon potku rock ‘n’ rollia. Samasta Wildwein-sarjasta löytyy myös leppoisammalla otteella soljuva raikas Riesling. Riesling-tarjonnan perusjyränä toimii pientuottaja Karl Schaeferin Riesling, niinikään Pfalzista. Grotesk muutti viinihinnoittelunsa kiinteäkatteiseksi ja kukkaroystävälliseksi viime kesänä, joten näihin ja muihinkin vinkkuihin pääsee käsiksi todella kohtuullisin uhrauksin.

Tsekkaa lisäinfo Riesling- ja Spätburgunder-viikoista sekä mukana olevat ravintolat tästä linkistä ja lähde mukaan!

Leon Beyer Gewurztraminer Réserve 2011 – 29,90 €

Posted on 12/04/2015 by Copatinto

Gewürztraminerista tehdään viinejä, jotka sekä ihastuttavat että vihastuttavat. Toisia rehevä kukkaisuus ja voimakas aromaattisuus kiehtoo suuresti, kun taas toisia sama meininki kammoksuttaa. Lajikkeelle on runsaan aromaattisuuden lisäksi tyypillistä melko korkea alkoholipitoisuus ja keskitasoon asettuva hapokkuus. Gewürztramineria viljellään eniten Ranskan Alsacessa ja Saksassa, mutta myös siellä se näyttää menettäneen viljelyalaansa muille rypäleille. Liekö sitten Rieslingin kova suosio ja matalampialkoholisiin viineihin kallistuvat trendit asian taustalla? Stereotyyppinen ajatus makeahkoista, voimakkaan kukkaisista, mausteisista ja parfyymisistä viineistä saa ansaitsemaansa ravistelua, kun maistelee kuivia ja elegantteja versioita aihepiiristä. Yksi tällaisia tuottava on huipputason Alsacelainen Leon Beyer. Nyt lasiin lorisi Alkon perusvalikoimastakin löytyvä vuoden 2011 Gewurztraminer Réserve.

Rypäleet on poimittu käsin Eguisheimin tarhoilta ja viini on käynyt villihiivoilla. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, mineraalisuutta, pientä kukkaisuutta ja mausteisuutta. Paletilla kuiva viini jatkaa hyvin elegantisti ja seurailee tiiviisti tuoksun aromimaailmaa. Hapokkuus jää lajikkeelle tyypillisesti keskihapokkuuden puolelle, mutta sitä on juuri riittävästi ryhdittämään viinin hillittyä ja eleganttia pakettia. Pitkä jälkimaku jättää mausteiset ja mineraaliset tunnelmat.

Leon Beyer Gewurztraminer Réserve on miellyttävän kuiva, erittäin elegantti, hienosti kontrollissa ja tasapainossa pysyvä kokonaisuus. Gewürztraminerin rehevään maineeseen vaihtelua kaipaavat löytävät Leon Beyerin tyylistä varmasti uusia ulottuvuuksia. Kylkeen valmistettu mausteinen intialainen kanaruoka oli tällä kertaa varsin toimiva paritus viinille. 4 / 5 staraa.

Karitsan lapaa ja Poggio Golo Merlot 1999

Posted on 09/04/2015 by Copatinto

Pääsiäisviikonloppu tarjosi oivan mahdollisuuden väkertää ruokapuuhien parissa hieman pidemmänkin kaavan mukaan. Pakastimesta löytyi vielä Illilän tilan karitsan lapaa, joten suunnitelma oli sitä myöten selvä. Tällaisten lihakimpaleiden kanssa ei tarvitse pahemmin kikkailla, joten keskinkertaisemmallakin rähmäkäpäläkokilla on erinomaiset mahdollisuudet selviytyä tehtävästä. Itse prosessi on äärettömän yksinkertainen ja helppo: suolat ja pippurit pintaan ja lapa yrtti-lihaliemeen uimaan 120-130 asteiseen uuniin. Kun kello kilisee noin seitsemän-kahdeksan tunnin kuluttua, voi padasta nostella mureata ja itsestään luista irtoilevaa lihaa. Iskin lavan seuraksi lautaselle vielä uunissa paahdettuja juureksia, sekä paistoliemestä kokoon keiteltyä kastiketta. Viiniksi päädyin tällä kertaa korkkaamaan Fattoria del Cerron Poggio Golo Merlot’n vuodelta -99.

Fattoria del Cerro tunnetaan ehkä parhaiten yhtenä suurimmista Vino Nobile de Montepulcianon tuottajista. Paikallinen Sangioveseklooni Prugnolo Gentile on vallannut suurimman osan 170 hehtaarin viljelyalasta, mutta tarhoilla kasvaa myös joitakin kansainvälisiä lajikkeita. Poggio Golo on 100 %:nen Merlot, jolla on takanaan 12 kk:n kypsytys ranskalaisessa tammessa.

Ikäänsä nähden lasiin kaatui yllättävänkin tummaa tavaraa. Tuoksusta löytyy kirsikkaa, herukkaa, tammea, lyijykynää, savua. Kaikki tämä hieman elämää nähneen vinttikomeron tuulahduksella sävytettynä. Hapokkuutta on vielä hyvin tallella, tanniiniosasto on selkeästi pehmentynyt ja ilmeisesti pikkuhiljaa poistumassa rikospaikalta. Yleisesti ottaen kaikki palaset ovat hyvin paikoillaan ja pitkä jälkimaku jättää hapankirsikkaiset tunnelmat.

Merlot’ta pidetään yleisesti ottaen hieman tylsänä lajikkeena, eikä tämäkään viini tarjoile mitään räväköitä tai yllättäviä irtiottoja. Toisaalta olisi myös suuri vääryys vähätellä oivaan korkkausikään ehtineen Fattoria del Cerro Merlot 1999:n pomminvarmaa ja tasapainoista suoritusta, sillä onhan kyse kuitenkin varsin maukkaasta ja keskimääräistä kiinnostavammasta toscanalaisesta. Vuosikertana ysiysi ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan tarjoili juurikin sitä mitä oli odotuksissa. 4 / 5 staraa.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Tag Archives: Copatinto