Turkkia uuden maailman tyyliin – K of Kapadokia 2012

Posted on 01/09/2015 by Copatinto

Turkkilaisten viinien maistelu on vuosien varrella jäänyt suhteellisen vähiin, mutta pieneenkin maistelujoukkoon on mahtunut ihan mielenkiintoisia tapauksia. Ehkä kirkkaimpana tähtenä todella upea Chamlija Papaskarasi 2013. Ja jos ei muuta, niin ainakin paikkallislajike Öküzgözü (=häränsilmä) on jäänyt pysyvästi mieleen, eikä vähiten hassunhauskalta kuulostavan nimensä ansiosta. Lisätäkseni turkkilaisten viinien kokemuspohjaa, korkkailin eräiden kesäisten arkigrillailujen lomassa pullollisen Öküzgözü- ja Bogazkere-blendiä Turkin Kappadokiasta. Viinin tuottanut Kocabag on perustettu 1972 ja ensimmäiset viinit ovat heilahtaneet markkinoille 1986. K of Kapadokia on viini, jolla on haluttu tuoda paikallisia lajikkeita ja viinintekemistä esiin kansainvälisesti kiinnostavalla tavalla. Etiketissä näkyvä kuumailmapalloilu on kuulemma hieman yleisempikin harrastus viinin kotikonnuilla.

K of Kapadokia Heti ensinuuhkaisusta lähtien on selvää, että viini pelaa peliään uuden maailman tyylillä, siinä määrin muhkean kypsää ja konsentronoitunutta hedelmää on tarjolla. Esiin nousee niin tuoksussa, kuin paletillakin lähinnä karhunvatukkaa, herukkaa ja luumua. Pieni määrä mausteisuutta hääräilee taustalla. Hapokkuutta on kohtuullisesti ja tanniiniosasto on siloitellun pehmeää ja kypsää.

K of Kapadokia on hyvin ja insinöörimäisen siististi tehty viini, josta pehmeäntäyteläisen punaviinisektorin ystävät löytävät takuukivan kaverin. Kun tuottajan tavoitteena on ollut suurempi kansainvälinen huomio, lienee lähestymistapa tietystä näkökulmasta syynättynä looginen. Konsentroitunut, muhkea ja hieman yksiulotteinenkin hedelmäisyys vaikuttaa kuitenkin lakaisevan maton alle suuren osan viinin persoonallisuudesta, eikä myöskään missään vaiheessa tule esiin tunnetta siitä, että kyseessä olisi juuri nimenomaan turkkilainen punkku. Viinin kanssa syötiin grillattua entrecôtea sekä uunissa paahdettua kukkakaalia, eikä siinä kombinaatiossa ollut kyllä pahemmin moitteen sijaa. 3 / 5 staraa.

Pari hyvää rapuviiniä

Posted on 29/08/2015 by Copatinto

Rapukausi on hyvässä vauhdissa ja jostain syystä on unohtunut postata tämän vuoden rapuviinisuosituksia blogin puolelle. Pari varsin hyvää kandidaattia osui kuitenkin sopivasti kohdalle, joten ei muuta kuin viiniä lasiin ja saksiniekkoja pöytään!

Jackson Estate Stich Sauvignon Blanc – Alko 15,98 €

Erinomaisen tuottajan Sauvignon Blanc välttää ilahduttavalla tavalla usein uuden maailman Sauvignon Blanceissa esiintyvät yliampuvat rehevyydet, mutta tuo silti esiin klassiset Sauvignon Blancin elementit; herukan lehteä, karviaista, raikasta sitruunaa, juuri leikattua ruohoa. Kunnollinen hapokkuus ja kaikki nätisti tasapainossa. Aromaattisempien viinien ystävän valinta.

Pfaff Pinot Blanc – Alko 11,00 €

Tämä Alsacen Pinot Blanc edustaa edelliseen verrattuna hieman neutraalimpaa linjaa. Tuoksun raikas sitruuna, vihreä omena ja hillitty vaalea kukkaisuus siirtyvät ryhdikkäälle ja hieman mineraalisellekin makusektorille nätisti. Hyvin kasassa pysyvä paketti sujahtaa neutraalimman valkoviinin ystävän ostoskassiin.

(Kuvien © Alko)

Harvinaisempi valkoinen Castilla y Leónista – Garcia Viadero Blanco de Albillo 2013

Posted on 25/08/2015 by Copatinto

Castilla y Leonin maakunta tunnetaan lähinnä tuhdeista punaviineistään ja valkoviinisektorissakin selkeä ykkönen lienee Ruedan Verdejot. Alueen tarhoilta löytyy kuitenkin pieniä määriä hieman harvinaisempaa valkoista espanjalaista alkuperäislajiketta, Albilloa. Espanjan viranomaiset ja tuottajat eivät erottele tilastoissaan ja informaatiopläjäyksissään Albillon eri alalajeja, joten on tyydyttävä olettamaan kyseessä olevan Albillo Real tai Albillo Mayor. Erilaisia Albilloja kasvaa pieniä määriä siellä sun täällä ja sen yleisin kohtalo on tulla blendatuksi muiden lajikkeiden sekaan. Yksi Albilloa lajikeviiniksi kesyttämään alkaneista tuottajista on erityisesti Ribera del Dueron punaviineillään mainetta niittänyt Bodegas Valduero.

Viadero 2013 Garcia Viadero Blanco de Albillo on siis 100%:nen Albillo. Rypäleet ovat kypsyneet 12-vuotiaissa köynnöksissä noin 800-900 metrin korkeudessa. Viiniä ei ole kypsytetty tammessa, eikä suodatettu. Alkoholitason asettuminen alueen muuhun tuotantoon nähden yllättävänkin matalaksi (12,5%) on positiivinen yllätys. Tuoksusta löytyy päärynää ja limeä, ananaksen suuntaan kallistuvaa trooppisuutta, hitunen vaaleaa kukkaisuutta sekä edellisiä kahta selkeämmin taustalta esiin kampeavaa mineraalisuutta. Runsaanoloisella viskositeetillä liikkeellä olevan viinin makusektori ei paukuttele henkseleitä, vaan runko rakentuu hillityn hedelmäisyyden, yrttisen mausteisuuden, mineraalisuuden sekä kokonaisuutta sopivasti raikastavan hapokkuuden pohjalta. Jälkimaku jatkaa vielä varsin pitkään paletin luomissa tunnelmissa.

Varsin herkullinen viini, josta löytyy myös mukavasti luonnetta ja persoonallisuutta. Kyseinen pullo lähti matkaan Tallinnasta Järven Selveristä noin kymmenellä eurolla, Espanjassa viini kustantaa pari euroa vähemmän. Viaderoa kulautteli varsin mukavasti ihan sellaisenaan lämpimänä kesäpäivänä, ruokapöydässä yhdistelisin selkeämakuisia, ei liian mausteisia kala- ja äyriäisruokia. 4 / 5 staraa.

Punakuorinen Xarel-lo – Can Descregut Xarel-lo Vermell 2012

Posted on 18/08/2015 by Copatinto

Katalonian Xarel-lo-buumista olen blogissa pöhissytkin jo jonkin verran ja vaikuttaa siltä, että uutta mielenkiintoista tavaraa pukkaa markkinoille ilahduttavaan tahtiin. Erityisen iloinen olen siitä, että vihdoinkin sain kaadettua lasiini viiniä, joka on valmistettu punakuorisesta Xarel-losta. Puna- tai pinkkikuorinen lajike on mutaation kautta syntynyt paksukuorisempi versio Xarel-losta, jonka köynnökset tuottavat hieman vähemmän satoa, rypäleet ovat aavistuksen matalampihappoisia, mutta vastaavasti maku on intensiivisempi. Tiettävästi ensimmäisiä ja jotakuinkin ainoita 100 %:sti punaisesta Xarel-losta viiniä valmistavista tuottajista on Can Descregut, joka viljelee Penedesin alueella 50 hehtaarin tiluksiaan luomumenetelmin.

Can Descregut Vermell s 60-vuotiaista köynnöksistä puristetun viinin melko syvä keltainen väri ja hieman samea ulkoasu kätkevät taakseen 48 tunnin kylmämaseraation, 4 kk sakkakypsytyksen sekä turhien suodatusten väliin jättämisen. Tuoksussa on puhdasta omenaisuutta, joka muistuttaa aluksi hieman laadukkaan omenasiiderin meininkiä. Hetken kuluttua mukaan pölähtää vivahteikas tuulahdus sitrusta, lime selkeästi eturintamassa. Paletilla viini on melko runsas, hauskan vivahteikas ja eläväinen. Ikään kuin pullo virnuilisi maistajalleen ja pölläyttäisi joka nuuhkaisuun jotain uutta twistiä. Viini ei ole yltiömäisen hapokas, mutta todella moniulotteinen ja luonteikas. Makua riittää siinä määrin mukavasti, että suu jää maiskuttelemaan viiniä kulautuksen jälkeen ajoittain kiusallisenkin pitkään.

Can Descregut Xarel-lo Vermell 2012 oli siinä määrin hauska viini, että pullo hupeni kesäisenä perjantai-iltana kahteen pekkaan todella rivakasti. Fiilikset ja makuprofiili ovat melko lähellä aiemmin arvioitua naturaalia Loxarel A Pèl Xarel-loa, joskaan tämä viini ei innostu aivan yhtä villiin esitykseen. Kylkeen grillailtiin valkosipulimarinoituja kanan reisipaloja ja kukkakaalia. Hyvin toimi, vaikka viini varastikin dinnerin pääosan. Pullo irtoaa muuten esim. Decantalosta reilulla 13 eurolla. 4 / 5 staraa.

Pirskahteleva jälkkäriveijari – Canti Moscato d’Asti (Alko 9,29 €)

Posted on 13/08/2015 by Copatinto

Jos pohjoisen Italian maniot Moscato d’Astit eivät ole jo tulleet tutuiksi, niin suosittelisin ehdottomasti ottamaan pikaisesti selkoa tästä matala-alkoholisesta, makeasta ja hauskasti pirskahtelevasta viinityylistä. Sellaisenaan hörpittynä nämä aiheuttavat varsin harvoin mitään suuria tunteita, mutta erilaisten jälkiruokien kyljessä viini yltää aivan uusiin ulottuvuuksiin. Omissa muistikuvissa erinomaisia parituksia on syntynyt mm. pannacottan, erilaisten marjaisten jälkiruokien sekä monien juustojenkin kanssa.

Fratelli Martini valmistaa viinejä useilla eri brändeillä ja viinialueilla. Canti-brändi profiloituu edullisemman pään viinituotantoon. Viinit yltävät harvoin loistokkuuteen, mutta ovat siististi tehtyjä ja ajavat asiansa myös hinta-laatusuhdetta tarkasteltaessa. Canti Moscato d’Astin tuoksussa on makeaa päärynää, ananasta ja kukkapuskaa. Maku seuraa kivasti tuoksun luomia fiiliksiä ja paketista löytyy riittävä sitruksinen hapokkuus kannattelemaan 120 g/l sokerimäärää. Kokonaisuus on pienistä pilkkuvirheistä huolimatta varsin miellyttävä.

Alkon vakiovalikoiman ainoa kokonainen pullo Moscato d’Astia on hyvä vaihtoehto jälkkäriviiniksi ja tarjoaa myös kelvollisen vastineen sijoitetuille roposille. Itse maistelin tämän onnistuneesti mökkijuhlien jälkkäriosaston yhteydessä, jolloin tarjolla oli juustokakkua ja mansikkamelbaa. 3/ 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Enemmän kuin upea viini – Albert Bichot Vosne-Romanée 1969

Posted on 04/08/2015 by Copatinto

Kun omaan ikämittariin oli paukahtamassa ensimmäistä kertaa nelosella alkava tasaluku, oli aiheellista pohtia jotain päräyttävämpää korkkailtavaa. Omalla vuosiluvulla varustettua pulloa ei ollut jemmassa, eikä innostus riittänyt hankkimaan mitään pulloa pelkästään muutaman numeron takia. Näin ollen korkkaustoimenpiteiden kovan kohtalon pääsi kokemaan Ranskasta joku tovi sitten hankittu Albert Bichot Domaine du Clos Frantin Vosne-Romanée 1969. Kärsineen näköinen etiketti sekä hieman kulahtaneen oloinen korkki eivät nostaneet ennakko-odotuksia aivan taivaaseen saakka. Nesteen pinta pullossa ei ollut päässyt pahemmin laskemaan ja muukin pullon kunto oli tiedossa jo ostopäätöstä tehdessä, joten arvioin kuudenkympin hintalappua hit or miss-strategialla. Onnekseni homma lähti hurjaan lentoon heti ensimetreillä.

Vosne-Romanée

Vosne-Romanée on yksi niistä Burgundin viinikylistä, jotka eivät taida pahemmin esittelyjä kaivata, varsinkin kun tiedämme yhden kylän Grand Cru-tarhoista olevan Romanée-Conti. Yhtä vähän taustoitusta taitaa kaivata suuri ja tunnettu co-operatiivi Albert Bichot. Nyt korkattu viini on siis mitä todennäköisimmin kylätason Vosne-Romanée samaiselta vuosikerralta, jona Bichot on hankkinut Domaine du Clos Frantinin 13 hehtaarin kokoiset tilukset hallintaansa.

Jo ensinaukkailujen kohdalla tulin siihen tulokseen, että nyt on kyseessä upean Pinot Noir-viinin lisäksi laaja-alaisemmin päräyttävä elämyksellinen kokonaisuus. On siis jokseenkin selvää, että tavanomainen tasting note on tällaisen viinin kohdalla parhaimmillaankin vain turha rivi sanoja, jotka eivät kuitenkaan koskaan pysty välittämään sitä tunnetilaa, minkä viini saa mastelijassaan aikaan. Sanottakoon nyt kuitenkin, että viini oli aivan huikeassa vauhdissa. Hapokkuus oli timmissä vireessä ja tyylikkäästi ikääntynyt kokonaisuus oli muunkin rakenteen puolesta aivan upeassa tasapainossa.

Albert Bichot Clos Frantin Vosne-Romanée 1969 oli ennemmin upea ja kokonaisvaltainen viinielämys, kuin pelkästään hieno ja nautinnollinen viini. En nyt jaksa edes muistaa, mitä tämän kanssa syötiin, eikä sillä itseasiassa ole mitään merkitystä. Yksi elämäni parhaista viinikokemuksista, jolle lävähtää naurettavan helposti täydet 5 / 5 staraa.

Umbriasta kajahtaa – Perticaia Montefalco Rosso 2012 (Alko 14,90 €)

Posted on 28/07/2015 by Copatinto

Perticaia Montefalco Rosso Alkon perusvalikoimaan pölähti hetkonen sitten punaviini Umbriasta. Tällä kertaa voimme taputella kauniita ja pieniä käsiämme rajusti yhteen jo siitäkin syystä, että Alkoon on onnistuttu saamaan varsin maineikkaan tuottajan pullo edustamaan Montefalcon Rossoja. Guido Guardiglin perustama Perticaia on saanut alkunsa 90-luvun alkupuolella Montefalcossa, Perugian lähistöllä. Nykyään viljelyn alla on yhteensä noin 15 hehtaaria, joista vajaa puolet on pyhitetty alueen omalle ylpeydenaiheelle – Sagrantinolle. Pulloja singahtelee myyntiin noin 100 000 per vuosi.

Perticaia Montefalco Rosso pitää sisällään 70 % Sangiovesea, 15 % Sagrantinoa ja 15 % Colorinoa. Viini on käynnyt villihiivoilla ja tuottajan tietojen mukaan kypsytys on kestänyt yhteensä 18 kk, joista 12 kk terästankeissa ja 6 kk pulloissa.

Tuoksusta löytyy kirsikkaa, tummia marjoja, herukkaa ja karhunvatukkaa. Paletilla täyteläinen, pehmeän hedelmäinen paketti, johon kiehtova mausteisuus tuo lisäsyvyyttä. Hapokkuus riittää pitämään ryhtiä yllä ja pehmeä tanniinisuus jättää lopuksi hieman suuta kuivattelevat tunnelmat.

Perticaia Montefalco Rosso -12 on mainio ja laadukas tapaus. Viini on täyteläinen, mutta ryhdikäs runko pitää huolen siitä, että homma pysyy tasapainossa. Viskaa jotain vähän reilumpaa lihasettiä grilliin tai pannulle ja paketti alkaa olemaan kasassa. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Garnatxa Blancan ytimessä – Trossos Sants 2013

Posted on 20/07/2015 by Copatinto

Kirjoittelin viime syksynä mukavassa nousuvireessä olevasta Katalonian valkoviiniskenestä. Yksi ko. postauksessakin mainituista Garnatxa Blanca-taitureista on Alfredo Arribas. Kyseinen herra on arvostettu tekijä erityisesti Montsant-Priorat-akselilla ja samalla myös yksi niistä, jotka ovat onnistuneet siirtämään Garnatxa Blancan luonteesta olennaisia juttuja pullon sisään. Erinomainen esimerkki tästä on Montsantista tuleva Trossos Sants. Viini valmistetaan neljän vanhan, Marcán ja Masroigin kulmilla sijaitsevan tarhan Garnatxa Blanca- (90 %) ja Garnatxa Gris- (10 %) rypäleistä. Noin puolet viinistä on kypsynyt muutaman kuukauden suurissa, käytetyissä ranskalaisissa tammitynnyreissä. Garnatxa Blanca-viineihin tuppaa kertymään melko reippaita alkoholipitoisuuksia, eivätkä 14-15 %:n lukemat ole mitenkään harvinaisia. Trossos Sants onnistuu kuitenkin pysyttelemään ilahduttavan nätisti 13,5 %:n tasolla.

IMG_20150605_184839[1] Nokka rekisteröi alussa tyylikkään neutraalin ja melko hillitynkin ulosannin. Hetken hengittelyn jälkeen viini avautuu ja tuoksusta alkaa löytymään sitrushedelmiä, omenaa, pientä trooppisuutta, vaaleita kukkia sekä mineraalisuutta. Runko pysyy hyvin ryhdissä napakan hapokkuuden sekä makusektorin lopussa esiin nousevan mineraalisuuden ja mausteisuuden ansiosta. Tammikypsytys tuo ryhtiä rakenteeseen, muttei heittäydy sotkemaan tuoksu- tai makusektorin herkkiä hetkiä. Palaset loksahtelevat poikkeuksellisen hyvin paikoilleen ja viini on erittäin pitkää jälkimakua myöden nautinnollisen tasapainoinen tapaus.

Trossos Sants 2013 on erinomainen esimerkki taidokkaasti tehdystä viinistä, joka onnistuu sukeltamaan syvälle Garnatxa Blancan ytimeen. Tämän pullon hankin Vila Vinitecan hyllystä noin 16 euron hintaan, joten hinta-laatusuhteessakaan ei ole naputtamista. Puhdaspiirteiset ja hillityn tammikäsittelyn läpikäyneet Garnatxa Blancat ovat mainioita kumppaneita kotimaisille järvikaloille, eivätkä pannulla paistetut pari pikkusiikaa tehneet poikkeusta. 4 / 5 staraa.

Adega de Pegões Colheita Seleccionada 2014 (Alko 9,49 €)

Posted on 22/06/2015 by Copatinto

Alkon uutuuksiin ilmestyi toukokuun lopulla alle kympin hintalapulla varustettu portugalilainen valkoviini. Adega de Pegõesin osuuskunnan Colheita Seleccionada 2014 tulee Lissabonin eteläpuolelta, Setúbalin niemimaalta, joka tunnetaan ehkä parhaiten makeista Moscatel de Setúbal-viineistä. Nyt on kuitenkin kyse kuivasta valkoviinistä, joka pitää sisällään jotakuinkin tasajaon neljää rypälelajiketta; Arinto, Chardonnay, Verdelho ja Antão Vaz. Viiniä on kypsytetty 3 kuukautta tammessa.

Kosiskelevan kesäisessä tuoksussa on karkkikauppaa, kukkapuskaa, päärynää ja pientä ruohoisuutta. Paletilla kelkka kääntyy huomattavasti sitruunaisempaan suuntaan ja hedelmäisyys jää tuoksuun nähden yllättävänkin neutraaliksi. Itseeni paletin suunnanvaihto iskee positiivisesti, vaikka periaatteessa tuoksun ja maun pitäisikin tallustella käsikynkkää sekä samaan suuntaan. Viinin hapokkuus pysyttelee keskitasolla ja makusektorin loppupuolella työntyy esiin tammikypsytyksen tuomaa mausteisuutta. Pieni määrä jäännössokeria (5 g/l) veltostuttaa hieman rakennetta, jos viini pääsee lämpenemään.

Adega de Pegões Colheita Seleccionada on kesäisen kosiskeleva ja helposti lähestyttävä valkoviini ilman sen ihmeellisempiä monimutkaisuuksia. Hippasen vajaa kympin pulitus vaikuttaa olevan ihan kohtuullisesti linjassa sisältöön. Kylkeen vaikka jotain vähemmän hifistelevää kala- tai kanaruokaa tai sitten hyvin viilennettynä kesäpiknikille. 2,5 / 5 staraa.

López de Heredia Viña Tondonia – Perinteistä ja aitoa Riojaa

Posted on 30/05/2015 by Copatinto

Kun viinikirva 1800-luvun loppupuolella hyökkäsi tuhoisasti Ranskan viinitarhoille ja paikallinen viinituotanto romahti, ryhtyivät fransmannit etsimään korvaavaa viiniä mm. Espanjasta. Tilanne oli luonnollisesti erittäin suotuisa myös Riojan viiniskenelle. Ranskankielentaitoinen liikemies Don Rafael López de Heredia y Landeta seurasi toimintaa läheltä ja lähti mukaan bisneksiin. Haron seudun viinillinen potentiaali vakuutti miehen siinä määrin, että nykyäänkin käytössä olevan Bodegan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1877 ja Riojan kolmanneksi vanhin viintalo sai alkunsa. Ranskalaiset viinintekijät olivat ystävällisiä ja tutustuttivat Don Rafaelin viininvalmistuksen saloihin ja ensimmäinen vuosikerta Reservaa iskettiin markkinoille vuonna 1890.

Vierailun aikana kävi hyvin selväksi, että López de Heredia Viña Tondonialle on ollut erittäin tärkeää vanhojen viininvalmistusperinteiden sekä -menetelmien säilyttäminen. 138 vuotta vanhoista perinteistä pidetään kiinni ja jokseenkin kaikki mitä Bodegassa on näkyvillä, on edelleen aktiivisessa käytössä. Viinien käymisprosessi hoituu villihiivoilla erikokoisissa tammitynnyreissä. Lisäksi kellareiden uumenissa lepäilee kaiken kaikkiaan noin 14000 kypsytystynnyriä, joiden käyttöikä pyörii noin 20 vuoden paikkeilla. López de Heredian oma seppä korjailee ja valmistaa uusia tynnyreitä tarvittaessa. Ongelmaksi alkaa hiljalleen muodostua ammattitaitoisten seppien vähyys. Erityisen vaikeaa on löytää isojen tynnyreiden rakentajia ja korjaajia. Kaikesta perinteikkyydestä huolimatta viinintekoprosesseja monitoroidaan nykytiedon valossa tiiviisti ja huolehditaan siitä, että prosessit etenevät toivotulla tavalla. López de Heredian ollessa kyseessä, riittävän hitaasti.

Tondonian viinintekijä Mercedes López de Heredia kertoo seuranneensa huolestuneena Riojan viinien persoonallisuuden ja identiteetin katoamiasta. Hänen mielestään yksi avaintekijä asiassa on ollut kaupallisten, kultivoitujen hiivojen käytön lisääntyminen. López de Heredia haluaa säilyttää ja pitää huolta kaikista tarhoilla ja bodegassa oleskelevista micro-organismeista, koska hänen mukaansa huolellisen tarhatyöskentelyn kautta saatavien laadukkaiden rypäleiden lisäksi juuri nämä antavat viineille niiden yksilölliset ja persoonalliset ominaisuudet.

Kellarikierroksen päätteeksi maistelimme Mercedes López de Heredian johdolla muutamat viinit. Viña Tondonia Blanco Reserva on ja pysyy omana suosikkinani. Viini pitää sisällään Viuraa 90 % ja Malvasiaa 10 %. Kypsytys tammessa 6 vuotta. Vuosikerta 2001 tuuppaa lasista nokkaan hienostunutta oksidoituneisuuutta yhdistettynä hunajaan, mehiläisvahaan ja upeasti integroituneeseen tammeen. Omaperäinen, uniikki tyyli ja kiistatta yksi maailman kiehtovimmista valkoviineistä.

Viña Tondonia Reservan punaviiniversio viettää sekin tammessa 6 vuotta. Maistelussa oli vuosikerta 2003. Keskitäyteläinen, tiukan kirksikkainen ja mausteinen viini, jossa hitunen myös lääkemäisyyttä. Tiukan hapokas, napakan tanniininen, kaikki kuitenkin hienosti balanssissa. Jos korkkaat lähitulevaisuudessa, anna reilusti aikaa hengittää. Muussa tapauksessa kellarin perälle odottelemaan, kiirettä ei ole.

Gran Reservaa valmistetaan vain poikkeuksellisen hyvinä vuosina tai jonkin muun merkittävän tapahtuman kunniaksi. Nämä viinit viettävät tammessa 8-9 vuotta ja vielä toisen mokoman pulloissa. Maistelimme vuosikertaa 1994, joka on selkeästi reservaa rauhallisempi ja levollisempi viini. Kirsikkaa, tummia marjoja, mausteisuutta, pientä kukkaisuutta. Paletilla hedelmä on reservaa pehmeämpi ja muhkeampi. Mukavasti pehmennyt tanniinisuus antaa hyvin tilaa jo nyt melko moniulotteiseksi ehtineelle viinille, mutta tiukka hapokkuus lupaa kellariaikaa vielä pitkiksi ajoiksi.

López de Heredia on viinitalo, jonka ei toivoisi muuttuvan tai muuttavan tyyliään koskaan. Onneksi minkäänlaisia merkkejä tällaisesta ei ole olemassakaan. Minulle López de Heredia on sitä aidointa Riojaa ja oman lajinsa selkeä kuningas.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Tag Archives: Copatinto