Kuuden rypäleen luomublendi – Terraprima Blanco 2013 (Alko 12,81 €)

Kun espanjalaiseen valkkariin sekoitetaan kuutta eri lajiketta (Xarel-lo, Chenin Blanc, Riesling, Rousanne, Moscatell ja Garnatxa Blanca) on taustalla oltava joko uhkarohkeutta, positiivista hulluutta tai vahvasta osaamisesta kumpuavaa itsevarmuutta. Terraprima Blancon valmistaja on tunnettu ja vakuuttava katalonialainen luomutuottaja Can Ràfols dels Caus, jonka kohdalla rohkenisin veikata kaikkia edellämainittuja. Tuottajan tarhat sijatsevat Massis del Garrafin ylänköalueella, noin 50 km:n päässä Barcelonasta.

Terraprima 2013Terrapriman runko rakentuu 60 %:sti vanhojen Xarel-lo-köynnösten satoon. Chenin Blancia on mahtunut mukaan 20 %, Rieslingiä 10 %, Rousannea 5 %, Moscatellia 3 % ja Garnatxa Blancaa kokonaiset 2 %. Kaikki viinit ovat käyneet spontaanisti ja erikseen. Lopullista blendiä on kypsytetty pulloissa vuoden päivät.

Tuoksusta erottuu sitruunaa, hiukan omenaa ja greippiä. Taustalta löytyy myös pientä mineraalisuutta. Paletilla viini on mehukkaan hedelmäinen ja yleisote on rennon kesäinen. Napakka hapokkuus pitää kuitenkin viinin siististi fokusoituneena ja ryhti pysyy kuosissa loppuun saakka.

Alkon hyllyille on onnistuttu saamaan kiva valkkari laatutuottajalta. Kun hintakin vaikuttaa olevan linjassa laadun kanssa, on syytä pieneen hymyyn. Lautaselle grillatuja äyriäisiä tai vaaleita kaloja. 3,5 / 5 staraa.

Riesling- & Spätburgunder-viikot tulee – Oletko valmis?

Riesling-viikot järjestetään jälleen 18.5.-30.5.2015 – nyt jo viidettä kertaa. Mukana on ravintoloita Helsingistä, Turusta, Tampereelta, Jyväskylästä, Kuopiosta ja Lahdesta. Tänä vuonna Rieslingin rinnalle parrasvaloihin nostetaan saksalaisten punaviinien johtotähti Spätburgunder, joka tunnetaan meillä ja maailmalla paremmin nimellä Pinot Noir. Ravintoloissa tulee olemaan tarjolla runsaasti teemaan liittyviä tapahtumia, tempauksia ja mikä parasta – hyvää ruokaa ja maukkaita viinejä.

Kävin jututtamassa Groteskin Paul Hickmania asian tiimoilta ja yritin samalla kiristää ennakkotietoja siitä, mitä Groteskin porukka on juoninut Rieslingin ja Spätburgunderin ystävien päänmenoksi.

Paul on ehtinyt olemaan mukana jo muutamissa riesling-viikoissa vuosien varrella, eikä hyvistä Rieslingeistä ole muutenkaan ollut pulaa hänen viinilistoillaan. Paul sanookin, että Groteskissa on Riesling-viikot käytännössä aina. Saksalaisen Rieslingin hyvä maine on kiirinyt niin pitkälle, että laaturavintoloiden perusasiakas tietää miten monipuolisista ja tasokkaista viineistä on kyse. Saksalaiset punaviinit sen sijaan ovat vielä hieman oudompi juttu ja monia saattaa jopa hieman yllättää saksalaisten punaviinien laatu ja luonteikkuus.

20150507_102444[1]Grotesk ei ole suunnitellut Riesling-viikkojen ajalle mitään fiksattua menu-kokonaisuutta, vaan safkat ladataan lautaselle ja viinejä kaadetaan laseihin päivän tilanteen sekä asiakkaan toiveiden perusteella. Paul valottaa kuitenkin sen verran tilannetta, että ruokapuolen metkuja on ehditty suunnittelemaan parsan, uusien perunoiden ja korvasienten pohjalta. Viinilistalla tulee olemaan jonkin verran vanhempia vuosikertoja sekä magnum-pulloja.

Viinitarjonnasta voidaan nostaa esiin jo tässä vaiheessa ainoastaan Groteskissa tarjolla oleva Friedrich Beckerin Wildwein. Kyseinen punkku tulee Pfalzista ja pitää sisällään blendin Cabernet Sauvignonia, Spätburgunderia ja Dornfelderia. Viinistä löytyy mainio tanniinien ja happojen rytke sekä kunnon potku rock ‘n’ rollia. Samasta Wildwein-sarjasta löytyy myös leppoisammalla otteella soljuva raikas Riesling. Riesling-tarjonnan perusjyränä toimii pientuottaja Karl Schaeferin Riesling, niinikään Pfalzista. Grotesk muutti viinihinnoittelunsa kiinteäkatteiseksi ja kukkaroystävälliseksi viime kesänä, joten näihin ja muihinkin vinkkuihin pääsee käsiksi todella kohtuullisin uhrauksin.

Tsekkaa lisäinfo Riesling- ja Spätburgunder-viikoista sekä mukana olevat ravintolat tästä linkistä ja lähde mukaan!

Leon Beyer Gewurztraminer Réserve 2011 – 29,90 €

Gewürztraminerista tehdään viinejä, jotka sekä ihastuttavat että vihastuttavat. Toisia rehevä kukkaisuus ja voimakas aromaattisuus kiehtoo suuresti, kun taas toisia sama meininki kammoksuttaa. Lajikkeelle on runsaan aromaattisuuden lisäksi tyypillistä melko korkea alkoholipitoisuus ja keskitasoon asettuva hapokkuus. Gewürztramineria viljellään eniten Ranskan Alsacessa ja Saksassa, mutta myös siellä se näyttää menettäneen viljelyalaansa muille rypäleille. Liekö sitten Rieslingin kova suosio ja matalampialkoholisiin viineihin kallistuvat trendit asian taustalla? Stereotyyppinen ajatus makeahkoista, voimakkaan kukkaisista, mausteisista ja parfyymisistä viineistä saa ansaitsemaansa ravistelua, kun maistelee kuivia ja elegantteja versioita aihepiiristä. Yksi tällaisia tuottava on huipputason Alsacelainen Leon Beyer. Nyt lasiin lorisi Alkon perusvalikoimastakin löytyvä vuoden 2011 Gewurztraminer Réserve.

Leon Beyer Gewurztraminer 2011Rypäleet on poimittu käsin Eguisheimin tarhoilta ja viini on käynyt villihiivoilla. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, mineraalisuutta, pientä kukkaisuutta ja mausteisuutta. Paletilla kuiva viini jatkaa hyvin elegantisti ja seurailee tiiviisti tuoksun aromimaailmaa. Hapokkuus jää lajikkeelle tyypillisesti keskihapokkuuden puolelle, mutta sitä on juuri riittävästi ryhdittämään viinin hillittyä ja eleganttia pakettia. Pitkä jälkimaku jättää mausteiset ja mineraaliset tunnelmat.

Leon Beyer Gewurztraminer Réserve on miellyttävän kuiva, erittäin elegantti, hienosti kontrollissa ja tasapainossa pysyvä kokonaisuus.  Gewürztraminerin rehevään maineeseen vaihtelua kaipaavat löytävät Leon Beyerin tyylistä varmasti uusia ulottuvuuksia. Kylkeen valmistettu mausteinen intialainen kanaruoka oli tällä kertaa varsin toimiva paritus viinille. 4 / 5 staraa.

Karitsan lapaa ja Poggio Golo Merlot 1999

Pääsiäisviikonloppu tarjosi oivan mahdollisuuden väkertää ruokapuuhien parissa hieman pidemmänkin kaavan mukaan. Pakastimesta löytyi vielä Illilän tilan karitsan lapaa, joten suunnitelma oli sitä myöten selvä. Tällaisten lihakimpaleiden kanssa ei tarvitse pahemmin kikkailla, joten keskinkertaisemmallakin rähmäkäpäläkokilla on erinomaiset mahdollisuudet selviytyä tehtävästä. Itse prosessi on äärettömän yksinkertainen ja helppo: suolat ja pippurit pintaan ja lapa yrtti-lihaliemeen uimaan 120-130 asteiseen uuniin. Kun kello kilisee noin seitsemän-kahdeksan tunnin kuluttua, voi padasta nostella mureata ja itsestään luista irtoilevaa lihaa. Iskin lavan seuraksi lautaselle vielä uunissa paahdettuja juureksia, sekä paistoliemestä kokoon keiteltyä kastiketta. Viiniksi päädyin tällä kertaa korkkaamaan Fattoria del Cerron Poggio Golo Merlot’n vuodelta -99.

Fattoria del Cerro tunnetaan ehkä parhaiten yhtenä suurimmista Vino Nobile de Montepulcianon tuottajista. Paikallinen Sangioveseklooni Prugnolo Gentile on vallannut suurimman osan 170 hehtaarin viljelyalasta, mutta tarhoilla kasvaa myös joitakin kansainvälisiä lajikkeita. Poggio Golo on 100 %:nen Merlot, jolla on takanaan 12 kk:n kypsytys ranskalaisessa tammessa.

IMG_20150404_201759

Ikäänsä nähden lasiin kaatui yllättävänkin tummaa tavaraa. Tuoksusta löytyy kirsikkaa, herukkaa, tammea, lyijykynää, savua. Kaikki tämä hieman elämää nähneen vinttikomeron tuulahduksella sävytettynä. Hapokkuutta on vielä hyvin tallella, tanniiniosasto on selkeästi pehmentynyt ja ilmeisesti pikkuhiljaa poistumassa rikospaikalta. Yleisesti ottaen kaikki palaset ovat hyvin paikoillaan ja pitkä jälkimaku jättää hapankirsikkaiset tunnelmat.

Merlot’ta pidetään yleisesti ottaen hieman tylsänä lajikkeena, eikä tämäkään viini tarjoile mitään räväköitä tai yllättäviä irtiottoja. Toisaalta olisi myös suuri vääryys vähätellä  oivaan korkkausikään ehtineen Fattoria del Cerro Merlot 1999:n pomminvarmaa ja tasapainoista suoritusta, sillä onhan kyse kuitenkin varsin maukkaasta ja keskimääräistä kiinnostavammasta toscanalaisesta. Vuosikertana ysiysi ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan tarjoili juurikin sitä mitä oli odotuksissa. 4 / 5 staraa.

Pääsiäisen lammasviinit 2015

Pääsiäinen tulee jälleen ja monilla se tarkoittaa myös sitä, että kaikenlaisen pashanjauhannan ja munaleikkien lisäksi ruokapöytään päätyy erilaisia lammas- ja karitsaherkkuja. Lampaan runsas makumaailma vaatii mielestäni myös viiniltä hieman runsaampaa otetta, hennoimmat viinit jäävät helposti lampaanlihan luonteikkaan maun jyräämäksi. Alla kolme suositustani pääsiäisen lammasviiniksi.

Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico 2013 – 11,99 €

Aglianico Pipoli vaaka

 

 

 

 

– Basilicatasta, Aglianico del Vulturen alueelta tulee laadukkaita ja mielenkiintoisia Aglianico-viinejä. Pipoli on tunnetun tuottajakonsernin runsas ja pehmeän hedelmäinen punkku. Napakka hapokkuus ja melko runsas tanniinisuus tuo ryhtiä ja mausteisuus antaa viinille lisää luonnetta. Hyvä kaveri mediumiksi kypsennetylle lampaan tai karitsan fileelle.

Tarapacá +Organic Red Blend 2012 – 15,98 €

Tarapaca Plus vaaka

 

 

 

 

– Yksi tämän hetken mielenkiintoisimpia chileläisiä Alkon vakiovalikoimassa. Saatuaan hieman happea, täyteläinen viini yllättää moniulotteisella ja rehevällä tuoksullaan. Kirsikkaa, viherpippuria, paprikaa, ämpärillinen muutakin mausteisuutta. Tanniinisuutta löytyy jonkin verran, mutta se on kypsää ja pehmeätä sorttia. Tätä isketään pöytään yrttisempien lammaspatojen kanssa.

Marques de Arienzo Reserva 2006 – 16,95 €

Arienzo Reserva 2006 vaaka

 

 

 

– Jostain syystä Alkon hyllyillä lymyilee tämän viinin jo hieman kypsempää vuosikertaa. Kannattaa siis hyödyntää tilaisuus ja napata kyytiin mukavaan ikään ehtinyt Riojalainen. Tiukin hapokkuus on tasaantunut ja tanniinit pehmenneet, mutta tilalle on saatu kehittyneen viinin kiehtovia vivahteita; nahkaa, tupakkaa, rusinoita, luumua, mausteita, savua. Lampaanviulua tai -paistia pöytään. Jos sattuu käymään niinkin hassusti, että dinnerin jälkeen pullosta löytyy vielä tavaraa, loput livahtaa sutjakasti vaikkapa Manchego-juuston seurassa.

Valkoinen Beaujolais – Kugler-Bourgine B. de Lancié 2011

Vaikka yrittää maistella kaikkia mahdollisia eteen ja taakse ilmaantuvia vinkkuja, on silti mahdotonta ehtiä hörppimään viinejä jokaisesta maailman kolkasta. Yksi omalla kohdalla paitsioon jääneistä sektoreista on Burgundin Beaujolais-apellaation valkkarit. Jokseenkin mitäänsanomattomilla Nouveau-viineillä mainettaan ryssinyt alue tuottaa em. hassutteluviinien lisäksi erittäin varteenotettavia kyläpunkkuja sekä pieniä määriä myös valkoviinejä ja kuohuvaa.

Päälajikkeena alueen valkkareissa häärii Burgundille tyypilliseen tapaan Chardonnay. Tämän viinin tuottaja, Kugler-Bourgine pukattiin käyntiin kuluvan vuosituhannen alussa Marc-Henri Kuglerin sekä Régis Bourginen toimesta. Kyseessä on pientuottaja, joka viljelee noin viiden hehtaarin pinta-alalla lähinnä Gamay’ta, mutta myös puolen hehtaarin verran Chardonnay’ta. Tuotantomäärä heiluu noin 25000 pullon vuosivauhdeissa.

B. de Lancié on sataprosenttinen Chardonnay, jonka rypäleet tulevat kahdelta erilliseltä, vuosina -99 ja -03 istutetuilta tarhoilta. Viiniä on kypsytetty 6-10 kk 3-5 vuotiaissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy sitrusta, ananasta, mineraalisuutta ja hitunen vaaleasävytteistä kukkaisuutta. Suussa viini tuo esiin kypsää, mutta samalla raikasta hedelmäisyyttä, joka seurailee tuoksun tunnelmia. Pieni tammisuus antaa vielä sopivasti lisäbodya. Viini säilyy pirteän raikkaaana loppuun saakka, kiitos napakan hapokkuuden sekä sopivan mineraalipläjäyksen.

Raikas Chardonnay, jossa hedelmäisyys, tammi ja happosektori ovat hyvässä tasapainossa. Syvyydet ja ulottuvuudet eivät toki vie mihinkään kuumatkalle, mutta Ranskasta vajaan kympin ostoksena oikein muikea hankinta. Varsin toimiva kaveri myös dinneripöytään kannetulle lohiannokselle. Taidanpa ostaa toistekin. 3,5 / 5 staraa.

 

Astetta harvinaisempaa tavaraa Italian luoteisnurkasta – Ottin Cornalin 2010

Uusien ja varsinkin hieman tuntemattomampien lajikkeiden bongailu on aina mukavaa puuhaa. Cornalin oli ennen tätä pulloa itselle täysin kääntämätön kortti, enkä viitsinyt edes suorittaa mitään korkkausta edeltäviä salapoliisihommia aihepiirin tiimoilta. Hyppy tuntemattomaan lienee paikallaan aina silloin tällöin? Itse lajike on lähtöisin Italian puolelta, vaikkakin tätä nykyä varsin harvinainen näky sillä puolen rajaa. Sveitsin maaperällä sen sijaan viljellään samaa lajiketta Humagne Rouge-nimellä hieman enemmän. Kirjallisuudessa lajikkeen sanotaan tuottavan rustiikkisia ja tanniinisia viinejä.

Elio Ottin viljelee neljän hehtaarin kokoisia tiluksiaan 600 metrin korkeudessa Aostan laakson sydämessä, Luoteis-Italiassa lähellä Sveitsin rajaa. Vuonna 2007 hän päätti skipata rypäleidensä myynnin co-operatiiville ja ryhtyi tekemään omaa viiniä. Vuosituotanto pyörii 20000-30000 pullon paikkeilla.

Tuoksusta löytää punaisia marjoja, mausteisuutta, pientä kukkaisuutta, savua ja tuhkaa. Viini on suussa ryhdikkään hapokas ja loppua kohden myös hieman bitterinen. Nyt mennään rakenne edellä ja hedelmä perässä, mikä sopii muuhun pakettiin hyvin. Suuta kuivattavaa tanniinisuuttakin löytyy jonkin verran, mutta muutama pullovuosi on varmaankin pehmentänyt otetta sen verran, että raivokkaimmilta irvistyksiltä vältytään. Pitkä jälkimaku on yhdistelmä punaista hapokasta marjaisuutta sekä savuista mausteisuutta.

Mielenkiintoinen tuttavuus tämä Cornalin. Samassa paketissa kulkee pirteää marjaisuutta sekä rustiikkista mausteisuutta ja savuisuutta. Jälkeenpäin pähkäiltynä voi myös olla tyytyväinen siihen, että tuli puolivahingossa korkattua suhteellisen arvostetuksi osoittautuneen pientuottajan pullo ja täten saatua varmasti myös asiallinen ensikosketus lajikkeeseen. Summamutikalla valitulle viinille tuli kaveriksi tällä kertaa jo ennen korkkausta uuniin ehtinyt salamipizza, eikä yhdistelmä aivan taivaaseen saakka jaksanut kantaa. Ennemminkin näkisin tällaisen viinin vähemmän hifisteltyjen riistaruokien kyljessä. 4 / 5 staraa.

Paisajes IV 1999

Joulunajan viinejä pähkäillessä osui okulääreihin eräs Barcelonan tuliainen, jonka arvelin olevan mainiossa korkkausvaiheessa. Lautaselle oli tulossa Illilän tilan karitsanviulua, joten sopivasti kypsynyt Riojan punkku vaikutti siinäkin mielessä varsin passelilta vaihtoehdolta.

Viinin taustalta löytyy yksi Barcelonan parhaista viinikaupoista, Vila Viniteca. Firma on sotkeutunut myös erinäisiin viinintekobisneksiin ja yksi näistä on 1998 käyntiin pukattu Rioja-projekti Paisajes y Viñedos. Kyseisiä viinejä on puuhailtu yhdessä Finca Allenden Miguel Angel de Gregoriun kanssa, jonka tehtävänä on etsiä vuosittain eri puolilta Riojaa sopivat tarhat ja rypäleet sekä huolehtia muutenkin varsinaiseen viinintekoon liittyvistä metkuista. Tavoitteena on ollut pullottaa mahdollisimman eleganttia tavaraa, välttäen liiallista tammisuutta ja konsentraatiota. Tuotantomäärät ovat pieniä, mutta näitä hieman vanhempiakin vuosikertoja löytyy vielä kohtuullisen kivasti Vila Vinitecasta.

Paisajes IV on 100 %:nen Tempranillo 75 vuotiaista köynnöksistä. Viini on kypsynyt 14 kk ranskalaisissa Allier-tynnyreissä.

Lasissa viini on ikäänsä nähden yllättävänkin tummaa tavaraa. Kehittyneessä tuoksussa on selkeästi tunnistettavaa Riojaa; punaista kirsikkaa, nahkaa, tupakkaa, tammea ja maanläheisyyttä. Paletilta löytyy kivasti kehittynyt hedelmäisyys, mutta myös ryhtiä. Eri komponenttien välinen balanssi on erinomaisella tasolla. Pitkä jälkimaku kulkee punakirsikkaisissa ja nahkaisissa tunnelmissa. Korkkausikä osui tällä kertaa juuri kohdalleen, sillä viinin kehittyneelle hedelmäisyydelle löytyy kaveriksi vielä sopiva määrä kypsää tanniinisuutta sekä ryhdikäs hapokkuus.

Vajaan neljänkympin hintalapulla varustettu pullo ei toki ole erityisen edullinen, mutta ottaen huomioon pieni tuotantomäärä, asiaan panostamisen taso sekä erinomainen lopputulos, lienee hinta kuitenkin perusteltavissa. Karitsanviululle jotakuinkin täydellinen kumppani. 4,5 / 5 staraa.

Chateau Belá Riesling 2012 – 18,80 €

Viini Slovakiasta voi lähtökohtaisesti tuntua hieman oudolta, mutta ainakin pari omaa aikaisempaa kokemusta maan valkoviinin parissa ovat olleet varsin positiivisia. Luottamusta ei tämän pullon kohdalla ainakaan horjuta se seikka, että homman takana on legendaarinen Egon Müller, jonka Moselin tuotanto on  saavuttanut jotakuinkin legendaarisen maineen.

Viinin tuoksu on varsin tyypillistä Rieslingiä. Vihreätä omenaa, persikkaa, mineraalisuutta ja pientä kalkin vivahdetta. Viinin rakenne on paksu ja liikehdintä lasissa raskasliikkeistä. Melko runsas maku seuraa nätisti tuoksun fiiliksiä ja pieni määrä jäännössokeria on erinomaisessa tasapainossa tiukan hapokkuuden kanssa. Viiniin on saatu sellaista saksalaisen Rieslingin syvyyttä, jota tuntuu olevan vaikea saavuttaa muualla. Alkoholia on etiketin mukaan jopa 14 %, mutta suureksi yllätykseksi se ei aivan älyttömästi tunnu, lukuunottamatta pientä kulautuksenjälkeistä lämmöntunnetta.

Chateau Belá on siis tasapainoinen, maukas ja hyvin pitkälti saksalaistyyliseen lopputulokseen nojaava slovakialaisriesling. Hintalapun vajaa yhdeksäntoista euroa voi tuntua tiukalta, mutta viini tarjoaa vastineeksi varsin tasokkaan ja huolella tehdyn paketin. Ehkä on hyvä myös muistaa, etteivät Egon Müllerin Moselin pullotkaan mitään edullista tavaraa ole. 4 / 5 staraa, pienellä varauksella korkean alkoholipitoisuuden suhteen. (Kuvan © Alko)

Concannon Livermore Petite Sirah 2012 – 14,95 €

Tuhdin rustiikkisia punaviinejä tuottava Petite Sirah ei ole kovinkaan tunnettu lajike ylipäätään ja siitä valmistettuja 100 %:sia lajikeviinejä  tulee melko harvoin vastaan. Viimeisimmät omat muistot tällaisesta punkusta taitavat ajoittua muutaman vuoden taakse Tukholmaan, jolloin maistelin jotain kalifornialaista erittäin alkoholista ja railakkaalla jäännössokeritykityksellä varustettua tapausta. En kiljunut riemusta. Muistot sikseen ja Alkon hyllystä kouraan noin viidentoista euron leka lajikkeeseen vahvasti panostaneelta tuottajalta.

1800-luvun lopulla perustettu Concannon on ollut merkittävässä roolissa Kalifornian Cabernet Sauvignon-kloonien tutkimustyössä ja tilalle aikoinaan Chateau Margaux’n tarhoilta päätyneistä pistokkaista kasvaneita köynnöksiä on tutkiskeltu pitkään ja hartaasti yhdessä UC Davisin tutkijoiden kanssa. Concannon on myös vastuussa ensimmäisestä amerikkalaisesta Petite Sirah-viinistä. Tilalla on kasvanut kyseistä lajiketta jo 1800-luvun lopulta saakka. Tämän putelin Petite Sirah-rypäleet ovat kasvaneet Livermore Valleyn alueella Kaliforniassa, missä maaperä on sorapitoista. Viiniä on kypsytetty tammessa 18 kk ja pulloissa 6 kk.

Tuoksussa on mustikkaa, karhunvatukkaa ja tammea. Suussa täyteläinen ja tuhdinoloinen viini vaikuttaa odotuksien mukaisen konsentroituneelta ja kypsän hedelmäiseltä. Viini ei jyllää hapokkuudella eikä tiukoilla tanniineilla, mutta loppua kohden esiin työntyvä mukava bitterisyys ryhdittää kokonaisuutta todella kivasti.  Jälkimaku on keskipitkää, kypsän hedelmäistä sorttia.

Concannon Livermore Petite Sirah on pehmeän täyteläinen ja kypsän hedelmäinen viini. Jenkkiviineissä ei yleensä pihtailla tammen käytön suhteen, mutta tällä kertaa pitkä tammikypsytys tuntuu yllättävän vähän kokonaisuudessa. Liekö sitten käytössä ollut vanhempia tynnyreitä vai kätkeytyykö tammi konsentroituneen hedelmän alle? Paketin ilopilleri on paletin loppupuolella ilmenevä pieni bitterisyys, vaikka happo- ja tanniinisektorille jäinkin kaipaamaan jonkinlaista piristävää lisäpotkua. Kaiken kaikkiaan ihan mukava pläjäys tuhdimman punkkusektorin ystäville. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)