Testissä Monte Xiabre Albariño 2011

Posted on 09/09/2012 by Copatinto

Syyskuisena lauantaina päin pläsiä lätisevä raekuuro oli siinä määrin mieltä ylentävä kokemus, että oli suorastaan pakko näpytellä tänne blogiin muutama rivi jostain kesäisestä valkoviinistä. Palataanpa siis kesän Albariño-testeihin ja erääseen lähestulkoon helteiseen kesäpäivään. Testipenkissä pääsi nimittäin pyörähtämään Maior de Mendozan Monte Xiabre Albariño 2011. Kyseinen maataloustuote tulee olemaan hyvin suurella todennäköisyydellä testipenkin edullisimpia Rias Baixasin Albariñoja, sillä sakemannilandiassa pullo kurittaa lompakkoa viiksikarvaa vaille kympin verran. Halpaa kuin saippua ja kaiken lisäksi paremman makuista?

Raekuuron hyydyttämät silmäni eivät onnistuneet löytämään varmaa salapoliisitietoa valmistukseen käytettyjen rypäleiden tarhasijainneista, mutta jäätävän looginen arvaukseni on Val Do Salnés. Eikä suinkaan vähiten siksi, että tietojeni mukaan tuottajan tarhat sattuvat sijaitsemaan juuri siellä. Rypäleet on onnistuttu keräämään yli 30-vuotiaista köynnöksistä ja valmistusprosessi on sisältänyt mm. 3 kk:n sakkakypsytyksen, jonka tarkoituksena on mm. voimistaa viinin makuominaisuuksia.

Uskaltaisin väittää tuoksusta löytyvän sitruunaa, ananasta, kiiviä ja mineraalisuutta. Mineraalisuudessa on mukana yllättävän vähässä määrin Rias Baixasille tuttua merellistä twistiä, mikä on toki selkeä pettymys. Kuivassa ja melko runsaassa maussa on reilun sitruunaisuuden lisäksi pippurista mausteisuutta. Pirteä hapokkuus pitää viinin rungon nätisti ryhdissä ja keskipitkä jälkimaku jättää suuhun sitruunaisen ja mausteisen tunnelman.

Monte Xiabre Albariño 2011 on hyvän perustason edustaja sarjassaan ja hinta-laatusuhteen oivallisuus saattaa aiheuttaa voimakastakin rypistelyä kilpailijoiden otsanahkoissa. Kokonaisuus jää kuitenkin hieman yksioikoiseksi ja yllätyksettömäksi, joten terävimmän Albariño-kärjen suorituksiin on vielä matkaa. Ruokapuolella Monte Xiabre pelaa varmaa peruspeliä monenlaisten kala- ja äyriäisruokien kanssa.

Copatinto paukauttaa Monte Xiabre Albariñolle ihan kelvolliset 3/5 staraa.

Viikon Copa – Monteagvdo Oloroso 7,48 € (0,375 l)

Posted on 30/08/2012 by Copatinto

Iltojen viiletessä ja syksyn kolkutellessa takaovella, sopii ruokapöytään sovitella lämmintä sienikeittoa. Ahkera samoilija löytää pienellä vaivalla sopivan määrän terveydelle vaarattomia sieniä ihan lähimetsistäkin. Metsien ulottumattomissa pysyttelevät kansalaiset voivat toisaalta ruuvailla koordinaattejaan lähimmän torin suuntaan tai käydä kiskomassa hyvin varustellun lähikaupan oven ripaa sienisaaliin toivossa. Kun sienikeittoon lorauttaa riittävästi kermaa ja tilkan kuivaa sherryä, on lopputuloksen ryssiminen käytännössä mahdotonta. Samaista sherryä voi kaadella laseihin myös ruokapöydässä. Viikon Copa suosittelee näihin jaloihin tarkoituksiin kuivaa Delgado Zuletan Monteagvdon Olorosoa.

1744 perustetun perustetun Delgado Zuletan Monteagvdo Oloroso on valmistettu Palomino-rypäleistä ja sitä on kypsytelty 12 vuoden ajan tammitynnyreissä. Niinpä viini onkin saanut upean meripihkanruskean värin.

Melko intensiivisessä tuoksussa on paahdettua pähkinää, kuivattuja hedelmiä ja mineraalisuutta. Kuiva maku seuraa tuoksun aromeja ja tuntuva hapokkuus pitää rungon hyvässä ryhdissä. Pitkähkö jälkimaku jättää suuhun paahteisuutta, rusinaa, pähkinää ja mineraalisuutta.

Kipitä ihmeessä lähimetsään hyödyntämään jokamiehenoikeuksiasi ja kanna reilu sienisaalis kotiin. Samalla reissulla voit kaapata lähialkosta pullollisen Monteagvdo Olorosoa. (Kuvan © Alko)

Testissä Laurent Miquel Saga Pegot 2007

Posted on 26/08/2012 by Copatinto

Lomailin keväällä muutamia päiviä Languedocin ja Rousillonin alueilla. Tarkoituksena oli kevätauringossa rentoutumisen lisäksi saada edes jonkinlaista kuvaa eri alueiden maastoista ja maaperistä. Puolivallattomasti laaditun matkasuunnitelman yksi lukkoon lyödyistä kohteista oli Laurent Miquelin Cazal Viel Saint-Chinianin alueella. Vuokrakotteron nokka suunnattiin tähän kohteeseen juurikin siksi, että maaliskuun Pro Wein-tapahtumassa maistamani Laurent Miquelin Bardou Saint Chinian 2007 pisti sukat spinnaamaan tennareissa oikein huolella.

Matka Carcassonnesta läpi Minervoisin on yhtä loputtoman tuntuista viinitarhaa, joten maisemissa ei ole ainakaan viinifriikillä valittamista. Hyvinkin mielenkiintoisesta ja pienien kylien umpikujia suosivasta navigaattoriopastuksesta huolimatta Cazal Viel löytyi loppujen lopuksi melko kivuttomasti. Moikkailtuani aikani tilan elukoita, maistelin toki koko tarjolla olleen viinirepertuaarin läpi. Valkoviineistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli Condrieu–tyyliä mukaillen valmistettu Viognier. Punaviinit eivät nytkään tuottaneet pettymystä ja sukissa oli jälleen havaittavissa sen verran liikehdintää, että muutama pullote oli kaapattava mukaan. Yksi kotiin asti raahatuista pulloista oli Faugèresin alueelta tuleva, vajaan parin kympin hintainen Saga Pegot 2007. Kaappasin tilalta neljänneksi viimeisen pullon kyseistä vuosikertaa ja mikäli matkalaukun mittasuhteet olisivat antaneet periksi, olisin toki napannut koko kvartetin mukaani.

Syrah-lajikkeesta valmisettu Saga Pegot tulee siis Laurent Miquelin Faugèresin tarhoilta, jotka suuntautuvat etelään ja ovat kuivalla alueella. Näin ollen tarhoilla tarvitaan hyvin vähän kemiallisia käsittelyjä. Saint Chinianin itäpuolella sijaitsevan Faugèresin maaperässä on runsaasti liuskekiveä, joka on havaittavissa viineissä mm. tietynlaisena mineraalisuutena. Viiniä on kypsytetty 14 kk:n ajan sekä uusissa että toisessa kierrossa olevissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Hyvin tumma ja hieman reunoiltaan violettiin taittuva väri kertoo vähintään sen, ettei ainakaan uutosasioissa ole paukkuja säästelty. Nokkaan työntyy moniulotteinen ja hieman kehittynytkin tuoksu, josta on löydettävissä kypsien tummien marjojen, savun, kahvin ja lihaisuuden lisäksi erittäin kiehtovaa mineraalisuutta. Viinissä on erittäin tuhti rakenne ja tuoksun komponentteja seuraileva maku on todella täyteläinen. Napakassa vireessä oleva tanniinisuus nappaa mukavan puristusotteen ikenistä. Pitkä jälkimaku on moniulotteisen mausteinen. Viini on dekantoituna nautittavissa jo nyt, mutta siitä löytyy selkeästi potentiaalia muutaman vuoden kypsytykseenkin.

Saga Pegot 2007 on niin maukas viini, ettei sen toivoisi loppuvan koskaan. Jatkuva sukkien jaloissa pyöriminen on kuitenkin melko kiusallista, joten lienee asiallista, että tästäkin pullosta löytyy pohja. Copatinto päräyttää Saga Pegotille täydet viisi staraa ja suosittelee lämpimästi tutustumaan ko. tuottajan viineihin.

Testissä Hewitson The Mad Hatter Shiraz 2009 34,90 €

Posted on 13/08/2012 by Copatinto

Onnistuin tässä kesän aikana karkaamaan hetkeksi mökkimaisemiin järven rannalle ja kävi niin onnellisesti, että sain hankittua mukaan suhteellisen reilun määrän ensiluokkaista härän entrecôtea. Tilanteeseen oli toki syytä suhtautua sen vaatimalla vakavuudella ja viinikaapista tarttui mukaan parin muun pullotteen lisäksi australialaisen Dean Hewitsonin The Mad Hatter Shiraz 2009. Asiaankuuluvan laituritissuttelun ja taidokkaan grillin sytytysnappulan painamisen jälkeen oli kasassa riittävät syy- ja motivaatiotekijät Copatinton testipenkin pystytykseen.

Mad Hatter tulee Australian McLaren Valen alueelta, Adeleiden eteläpuolelta, rannikon tuntumasta. McLaren Vale on ehkä vähän turhaankin jäänyt aussien Shiraz-viineissä Barossan varjoon, sillä alueelta tulee varsin laadukasta tavaraa. Testiviinin rypäleet ovat peräisin yhdeltä viinitarhalta, noin 45-vuotiaista köynnöksistä. Mad Hatteria kypsytettiin sakkoineen 21 kuukauden ajan uusissa ja tarkkaan valikoiduissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Myös tynnyreiden paahtoasteet sovitettiin tarkkaan juuri kyseiselle viinille sopiviksi. Mad Hatter-nimi juontaa juurensa Dean Hewitsonista käytettyyn ”Hatter”-lempinimeen ja ”Mad”-liitteen kerrotaan taas viittaavan samaisen herran muuhun olemukseen ja luonteeseen.

Viinin intensiivisessä tuoksussa on kypsää tummaa kirsikkaa, karhunvadelmaa, savua ja lihaisuutta. Täyteläinen maku täyttää suun tummalla ja mausteisella marjaisuudellaan ja lisäksi siihen hyökkää mukaan savupekonia. Sopivan pirteä hapokkuus tasapainottaa vahvaa kokonaisuutta ja pehmeät tanniinit nappaavat juuri sopivasti ikeniin kiinni. Pitkä jälkimaku on savuisen mausteinen. Lähes kahden vuoden tammikypsytys huomioiden, tammi on integroitunut muuhun kokonaisuuteen poikkeuksellisen hyvin.

Mad Hatter on erittäin laadukas ja tasapainoinen McLaren Valen Shiraz. Toki laatua sopii odottaakin, kun hintalapussa lukee hippasen alle 35 euroa. Viini toimi täydellisesti grillatun entrecôten kaverina ja loikkasi suorituksellaan tämän kesän grilliviinien terävimpään kärkeen. Copatinto täräyttää Mad Hatterille huikeat 4,5 staraa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Coto de Gomariz 2011 14,19 €

Posted on 09/08/2012 by Copatinto

Olen ollut suorastaan positiivisesti yllättynyt viime kuukausien aikana tapahtuneista Espanja-sektorin lisäyksistä Alkon valkoviinivalikoimissa. Olemme saaneet taputella pikkuisia kätösiämme yhteen mm. perusvalikoimaan ilmestyneiden Godellojen ja tilausvalikoimaan tulleen huipputason Albariñon ansiosta. Viimeisimpänä ilonaiheena on perusvalikoiman persoonallinen uutuusvalkoviini noususuhdanteessa olevalta viinialueelta. Tämän viikon suositusviini tulee luoteisesta Espanjasta, Ribeiron viinialueelta, joka on Rias Baixasin sisämaan puoleinen naapuri. Viini on valmistettu alueen alkuperäislajikkeista, sisältäen seudun ykköslajiketta Treixaduraa (70%) ja sen lisäksi Godelloa (15%), Albariñoa 10%) ja Loureiraa (5%). Coto de Gomariz on valmistettu terästankeissa, joissa sitä on myös kypsytetty 6 kk:n ajan.

Viinin tuoksusta löytyy omenaa, greippiä, aprikoosia, sitruunaa. Kuivassa ja runsaan täyteläisessä maussa on tuoksun komponenttien lisäksi esillä reilua yrttisyyttä sekä hieman savuisuutta tai tuhkaisuutta. Raikas hapokkuus tasapainottaa erittäin runsasta ja konsentroitunutta pakettia. Erittäin pitkä jälkimaku on yrttisen sitruksinen.

Lienee selvää, että Coto de Gomariz ei tule olemaan täyteläisen ja konsentroituneen makunsa sekä korkean alkoholipitoisuuden (14%) vuoksi joka jampan seurusteluviini ja itse asiassa pelkkään lipittelyyn en sitä suosittele lainkaan. Kyseessä on kuitenkin erittäin persoonallinen ja laadukas valkkari todella mielenkiintoiselta alueelta. Huolehdi viinin riittävästä viilennyksestä ja tarjoile se vaikkapa ruisjauhoissa pyöriteltyjen ja voissa paistettujen muikkujen kaverina. On mielenkiintoista jäädä seuraamaan nousevatko Ribeiron valkkarit tulevaisuudessa haastamaan naapurialuettaan maineen ja kunnian määrässä. (Kuvan © Alko)

Testissä Pazo Barrantes Albariño 2010

Posted on 06/08/2012 by Copatinto

Testipenkin Albariñotestejä päästiin taas jatkamaan, kun testiin valikoitui Pazo Barrantesin Albariño vuodelta 2010. Olosuhteissa ei ollut pahemmin valittamissa, sillä lautaselle oli päätymässä valkosipuliöljyssä tiristettyjä tiikerikatkarapuja, risottoa ja kotipihan yrtteihin peiteltyä lohta. Rioja-jätti Marques de Murrietan omistuksessa olevan Pazo Barrantesin tarhat sijaitsevat Val Do Salnésin alueella Rias Baixasissa, Espanjan Galiciassa ja pullon hankkiminen keventää lompakkoa esim. Espanjassa tai Saksassa alle 15 euroa. Monopolimyymälämme hyllyjen lomassa tämän pullon nimeä on turha huudella. Alan mediassa on huomioitu 2010-vuoden Pazo Barrantes Albariñoa mm. siten, että Jancis Robinsonilta on lohjennut 16,5/20 pistettä, Wine Advocate:lta 90/100 pistettä ja Guia Peñín on heltynyt 92/100 pisteen arvioon.

Aiemmissa Rias Baixasin viinien postauksissa näillä sivuilla on jo onnistuttu käsittelemään suorastaan häikäilemättömän pinnallisesti alueen, rypälelajikkeen ja kyseisen vuosikerran yleispiirteitä, joten lienee kohtuullista säästää lukijaa näiltä saarnoilta tällä kertaa ja siirrytään suoraan asiaan.

Keltavihreän viinin tuoksu on alkumetreillä varsin hillitty ja pidättyväinen, mutta hetken hengittely tekee tehtävänsä ja tuoksun avautuessa siitä erottuu greippiä, päärynää, sitruunaa sekä Albariñolle tyypillistä merellistä tuulahdusta. Kuivassa ja keskitäyteläisessä maussa on tuoksun komponenttien lisäksi mausteisuutta, yrttisyyttä sekä jonkin verran mineraalisuutta. Maussa jään kyllä tällä kertaa kaipaamaan tietynlaista syvyyttä erityisesti keskipaletille. Eloisa ja pehmeä hapokkuus pitää viinin ryhdissä ja hyvässä tasapainossa. Kohtalaisen pitkä jälkimaku jättää suuhun mausteisen ja mineraalisen tunnelman.

Kokonaisuus on tyylikkään tasapainoinen, siitä ei päästä mihinkään. Albariño-lajikkeelle tyypillistä aromaattisuutta on löydettävissä, joskin hieman odotuksia hillitymmin. Sinänsä tyylikkään mausteinen ja mineraalinen jälkimaku ei pituudessaan aivan yllä parhaimpien kilpakumppaneiden tasolle. Viini selätti ruokapöydässä valkosipuliset tiikerikatkaravut ja risoton leikiten ja tyylillä. Reilusti yrttinen ja rasvainen lohi taas tuntui ajoittain ajavan viinin yli. Näiden kokemusten perusteella suosittelisin pysymään tämän viinin kanssa esim. maltillisemmin maustettujen rapu- ja äyriäisruokien sekä vaaleiden kalojen parissa.

Copatinto pamauttaa Pazo Barrantes Albariño 2010:lle 3,5/5 staraa.

Viikon Copa – Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010 19,91 €

Posted on 26/07/2012 by Copatinto

Rapuaika on taas koittanut ja pääsemme viettämään todellista laatuaikaa saksiniekoista notkuvien pöytien ääreen. Viinin valitseminen kotimaisen rapupöydän puhtaille ja raikkaille mauille on suhteellisen helppoa, mutta täysin summittaisilla valinnoilla harvoin onnistutaan. Sauvignon Blanc on aromaattinen rypälelajike, josta valmistetut viinit sopivat pohjoismaiseen rapupöytään erinomaisesti. Itse välttäisin kuitenkin uuden maailman voimakkaan aromaattisia ja trooppisella hedelmällä täyteen ladattuja SB- viinejä, sillä ne jyräävät tylysti rapupöydän hienot maut alleen. Sen sijaan kohdistaisin vakaat katseet ja hartaat mietteet Ranskan Loireen, mistä tulee raikkaita, hillityn elegantteja ja erittäin tasapainoisia Sauvignon Blanc-viinejä. Kun rajaa Alkon perusvalikoiman tarjonnan Sauvignon Blanc-rypäleeseen ja kohdistaa vielä aluevalinnan Loireen, on mikä tahansa listalla näkyvistä viineistä hyvä valinta. Oma valintani näistä ja samalla Viikon Copa on Pouilly-Fumén alueelta tuleva Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010.

Suositusviinin tuoksusta löytyy lajikkeelle tyypillisesti herukan lehteä, karviaista, sitruunaa ja hiukan mineraalisuutta. Kuiva ja tyylikkään hedelmäinen maku on raikkaan hapokas ja tuoksun komponenttien lisäksi siihen liittyy yrttisyyttä. Pitkässä jälkimaussa on tyylikkäästi yrttejä ja hedelmää.

Tämä tyylikäs ja tasapainoinen viini sopii loistavasti rapupöydän juhlistajaksi ja on sen verran herkullista tavaraa, että sitä nauttii hymyssä suin ihan sellaisenaankin.

Testissä Braida di Giacomo Bologna ”Il Bacialé” 2010

Posted on 23/07/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkin kesässä on vietetty vähintäänkin mielenkiintoisia hetkiä. Penkkiin on aseteltu monenlaisia nesteitä, vähintään yhtä monenlaisin lopputuloksin. Aika iso osa testiviineistä on ollut sen verran tasapaksua tavaraa, että kirjoitusmotivaatiota ei ole pahemmin löytynyt. Onneksi joukkoon eksyy välillä myös näitä mielenkiintoisempia tapauksia.

Piemonte on itselleni yksi niistä mielenkiintoisimmista viinialueista Italiassa. Kaikkialla tunnettujen Barolojen ja Barbarescojen lisäksi alueelta löytyy monenlaisia ”altavastaajia”, jotka saattavat yllättää laadullaan ja persoonallisuudellaan milloin tahansa. Tällä kertaa testipenkkiin ruuvailtiin Braida di Giacomo Bolognan Il Bacialé-punaviini mielenkiintoiselta Monferraton alueelta. ”Il Bacialé”-termin kerrotaan viittaavan menneiden aikojen ”parittajaan”, joka järjesteli aatelissukujen avioliittoja. Nimen on pähkäilty symbolisoivan, kuinka Barbera-lajike naitetaan muille blendikumppaneilleen täydellisesti. Tosin tarkkaavaisimmat havaitsevat jo viimeistään hetken kuluttua, että tässä tapauksessa Barberalla on useita kumppaneita, joten jonkinasteiseksi moniavioisuudeksi tämä on tulkittava?

Monferraton alue sijaitsee Italian Piemontessa, hieman Torinon itäpuolella. Monferraton DOC-alue on ainakin siinä mielessä mielenkiintoinen, että se sallii surutta ja sääntöjensä puitteissa useiden ranskalaisperäisten lajikkeiden sekoittamisen italialaisiin lajikkeisiin. Pikemminkin voitaisiin vääntää asia niin, että alue on nimenomaan tunnettu näistä perus-piemontelaisia ja ranskalaisperäisiä lajikkeita sekoittelevista viineistä. Tähän testipunkkuun on saatu sekoiteltua Barberan (60%) lisäksi, Pinot Noiria (20%), Cabernet Sauvignonia (10%) ja Merlotia (10%). Onkohan missään muualla maailmassa samanlaisia yhdistelmiä käytössä? Viinin alkoholikäyminen on tapahtunut terästankeissa ja malolaktinen käyminen puutynnyreissä. Vuoden mittainen kypsytys on hoidettu osittain isoissa puusammioissa ja osittain pienissä tammitynnyreissä. Punkkua on vielä tämän jälkeen lepuutettu pulloissa puolen vuoden ajan.

Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on kirsikkaa, mustaherukkaa sekä savuista tammisuutta. Viinissä on 14,5% alkoholia ja se tuntuu jonkin verran nokassa, joskaan ei kovin häiritsevästi. Melko täyteläisessä maussa toistuvat tuoksun komponentit, joiden lisäksi mukaan tulee hiukan puolukkaa ja karpaloa. Tammisuus on vahvasti läsnä ja tuo korkean alkoholipitoisuuden kanssa jonkin verran karheutta paletin loppuosaan. Viinistä on tunnistettavissa selkeästi Barberalle tyypillinen reilu hapokkuus. Pehmeä tanniinisuus antaa mukavasti potkua kokonaisuuteen. Keskipitkä jälkimaku on kirsikkainen ja aavistuksen karhea.

Il Bacialé ei tällä kertaa onnistu saamaan aikaan täydellistä naimakauppaa, mutta tylsä tai huono viini se ei missään nimessä ole, päinvastoin. Siitä löytyy mukavasti persoonallisuutta ja mukana oleville lajikkeille tyypillisiä vahvuusalueita. Punkku viihtyi mallikkaasti sienirisoton ja paahdetun härän ulkofileen seurassa. Copatinto täräyttää testiviinille täydet kolme staraa, miinukset johtuvat lähinnä pienestä karheudesta maussa ja aavistuksen levottomasta kokonaisuudesta. Il Bacialé löytyy Alkon tilausvalikoimasta 12 pullon laatikoissa hieman päälle parin kympin pullohintaan ja Superiorelta muutamia euroja edullisemmin.

Viikon Copa – Balthasar-Ress “Von Unserm” Rheingau Riesling Trocken 2010 13,94 €

Posted on 19/07/2012 by Copatinto

Jos kuluvan kesän säätiedotukset ovat saaneet pääkopan sisälämpötilat kiehumispisteen tuntumaan ja pelihousutkin on lähestulkoon revitty, lienee paikallaan rauhoittaa tilannetta lasillisella hapokasta Rieslingiä. Tällä viikolla Copatinto suosittelee pitkäripaisen perusvalikoiman uutuutta Saksan Rheingausta. Balthasar-Ress ”Von Unserm” Riesling Trocken on tervetullut lisä perusvalikoiman jopa huolestuttavan aneemiseen Rheingau-sektoriin. Noin 50 km Frankfurtista länteen sijaitseva Rheingau on yksi menestyneimmistä ja kuuluisimmista viinialueista Saksassa. Alueella viljelyalaa dominoi luonnollisesti Riesling noin 80 %:n osuudella. Rheingaun Rieslingit ovat pääosin kuivia ja esim. alkoholipitoisuus nousee Moselin lajitovereita korkeammalle. Von Unserm Riesling Trockenin rypäleet tulevat eri tarhoilta Hattenheimin ja Rüdesheimin seutuvilta ja viini käytettiin villihiivoilla terästankeissa.

Heti korkkauksen jälkeen viinissä esiintyy ko. viinityyliin kuuluvaa pienen pientä pirskahtelua, joka häviää, kun viiniä pyörittelee hetken lasissa. Pirteän raikkaassa tuoksussa on vihreää omenaa, sitruunaa, limeä ja mineraalisuutta. Kuiva ja erittäin hapokas maku tuo esiin omenaa, sitruunaa ja limeä. 9g/l jäännössokeria tasapainottaa reilua hapokkuutta mukavasti ja tuo syvyyttä rakenteeseen. Kohtalaisen pitkästä jälkimausta löytyy sitruunaa ja limeä.

Käy kaappaamassa tämä hapokas ja pirteä Riesling lähialkosta kainaloon ja keittele seuraksi vaikka limellä ja korianterilla maustettu kala- tai katkarapukeitto. (Kuvan © Alko)

Testissä Pazo Señorans Albariño 2010

Posted on 15/07/2012 by Copatinto

Testipenkkiin raahattiin hiljattain Pazo Señoransin Albariño vuodelta 2010. Tällä erää ajoitus oli tavanomaista paremmin kohdallaan, sillä samainen pullote näyttää pölähtäneen pari viikkoa sitten Alkon tilausvalikoimaankin. Pullon hankintaprosessin voidaan todeta vähentävän tilisi saldoa Alkon tilausvalikoiman kautta toteutettuna 21,50 € ja esim. Viking Line kauppaa myymälöissään tätä valkkaria noin 14 €:n hintaan.

Pazo de Señoransin tilukset sijaitsevat Val Do Salnésin alueella Rias Baixasissa, Espanjan Galiciassa. Tuottajaa pidetään suuressa arvossa ja tilan viinit ovat saaneet huippuarvioita ympäri maailman, vuodesta toiseen. Mainittakoon mm. se, että Guia Peñín on antanut vuoden 2010 Pazo Señorans Albariñolle 92/100 pistettä.

Rias Baixasin vuosikertaa 2010 on yleisesti ottaen pidetty erittäin hyvänä, joskin kylmän talven ja kevään sekä erittäin kuuman elo- ja syyskuun jäljiltä viinien hapokkuus saattaa olla hieman totuttua alhaisempi. Lopputuloksena syntyvän viinin laatuun ja ominaisuuksiin vaikuttavat kuitenkin niin monenlaiset tekijät, että vuosikertojen laatuarvioiden suoraa yhdistämistä yksittäisten viinien laatuun ja ominaisuuksiin on syytä välttää.

Pazo Señorans Albariñon melko intensiivisestä tuoksusta löytyy sitruunaa, greippiä, vihreää omenaa ja mineraalisuutta. Kuivan viinin moniulotteisessa mausta löytyy sitruunaista hedelmäisyyttä, raikasta omenaa, mausteisuutta sekä tyylikästä mineraalisuutta. Hapokkuutta on melko reilusti, mutta se on enemmänkin pehmeän sitruunaista, kuin teräksisen viiltävää. Pitkä jälkimaku jättää suuhun sitruunaa, mausteita ja mineraalisuutta.

Kokonaisuus on varsin tyylikäs ja tasapainoinen. Albariño-lajikkeelle tyypillistä aromaattisuutta, sitrushenkistä hedelmäisyyttä ja tyylikästä mineraalisuutta löytyy kiitettävästi. Viini pysyy tiukasti omassa roolissaan, eikä yleisöä kosiskelevaa tutti frutti-meininkiä ole havaittavissa. Hapokkuus kantaa muun kokonaisuuden hyvin, joskin pieni lisä sillä sektorilla toisi viiniin vielä lisää ryhtiä ja eloisuutta.

Copatinton testipenkistä Pazo de Señoransin Albariño 2010:lle irtoaa vahvat 4/5 staraa. Pieni lisäruiske happorakenteeseen olisi todennäköisesti johtanut viiteen staraan. Rias Baixasin Albariñot nauttivat tunnetusti merellisten ruokien seurasta ja myös kotimaiset järvikalat ovat hyviä valintoja tämän viinin seuraksi.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Tag Archives: Copatinto