Viikon Copa – Becker-Steinhauer Riesling Sekt Extra Trocken 13,89 €

Viileä alkukesä pisti meidät odottamaan tänä vuonna hieman pidempään, mutta nyt voitaneen vihdoin todeta parhaimman mansikka-ajan koittaneen. Naputtele siis navigaattoriisi lähimmän mansikkatilan tai toripaikan koordinaatit ja käy lunastamassa itsellesi sopivan kokoinen kuorma kotimaisia mansikoita. Samalla reissulla voit sitten kätevästi eksyä paikalliseen handeliin kuohuviiniostoksille. Kuohuviini ja mansikat ovat tunnetusti loistava tutkapari ja tällä kertaa suosittelen nauttimaan mansikat Rieslingistä valmistetun, melkein kuivan saksalaisen kuohuviinin kanssa.

Becker-Steinhauer Riesling Sekt Extra Trockenin rypäleet ovat kasvaneet Mosel-joen rinteillä, Zeltingenin ja Braunebergin välillä sijaitsevilla tarhoilla. Viini on valmistettu ns. siirtomenetelmällä, jossa toinen käyminen tapahtuu samppanjamenetelmän tavoin pulloissa. Tämän päätyttyä pullojen sisältö kuitenkin siirretään kaikkinensa tankkiin, josta viini sitten suodatetaan ja viimeistellään myyntipulloihin.

Hieman vihertävän, kullankeltaisen viinin tuoksussa on vihreää omenaa, sitruunaa, hunajaa ja mineraalisuutta.  Lähes kuivasta ja runsaasta mausta on helposti löydettävissä tuoksun elementit. Viini on kuohuviiniksi poikkeuksellisen runsas ja konsentroitunut. Pienet kuplat muodostavat elegantin moussen ja reilu hapokkuus keventää rakennetta mukavasti. Viini jättää melko pitkän, hedelmäisen ja tyylikkään mineraalisen jälkimaun.

Varmuuden vuoksi todettakoon vielä, että tämän maukkaan riesling-kuohuviinin nauttiminen onnistuu hätätapauksessa ilman mansikoitakin! (Kuvan © Alko)

Testissä Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007

Copatinton testipenkissä ei ole viime aikoina tehty näkö- tai kuulohavaintoja Bordeauxin viineistä. ”Porvoolaiset” eivät ole yleensä tarjoilleet kovinkaan jäätävää vastinetta ainakaan minun rahoilleni, joten olen onnistunut kohdistamaan euroni muualle. Alkon tuupattua Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007:n perusvalikoimasta poistolistalle, päätin kuitenkin pitkästä aikaa tarttua ”porvoolaista” kaulasta ja sujautin pullon ostoskassiin.

Chateau Gressier sijaitsee Grand Pujeauxin kylässä, Moulis-en-Médocissa. Naapurina asustelevan ja huomattavasti kuuluisamman Chateau Chasse-Spleenin omistajat ostivat Chateau Gressierin vuonna 2003, tarkoituksenaan lähinnä kasvattaa Chasse-Spleenin tuotantokapasiteettia. Cru Bourgeois supérior-luokkaan kuuluva Chateau Gressierin brändi kuitenkin säilytettiin ja sen alla myydään viinejä edelleen.

Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 sisältää etiketin mukaan 50% Cabernet Sauvignonia ja 50% Merlotia. Viini on kypsynyt tammessa 12-18 kk ja 40% tynnyreistä on ollut uusia. Punkulle annettiin tunti aikaa hengitellä dekantterissa ennen ensimmäistä maistamista.

Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on aluksi herukkaa, kirsikkaa ja setripuuta. Hetken päästä voimakas tammisuus tunkee eturiviin oikein urakalla ja aiemmin havaittu elegantti setripuun aromi hukkuu taustalle. Onneksi ylilyövä tammisuus tasoittuu selkeästi parin tunnin lisähengittelyn myötä. Maussa Cabernet Sauvignonin herukkaisuus vie suoraviivaisella otteella ja Merlot lähinnä vikisee vieressä. Mausta löytyy herukan lisäksi kirsikkaa, hieman luumua ja reilusti tammea. Täyteläinen ja kohtuullisen hedelmäinenkin maku peittyy ajoittain hieman puisen ja karhean tammisuuden alle. Tanniineja löytyy reilusti ja niissäkin on havaittavissa lievää puisuutta. Reilu hapokkuus pitää tiukan ja varman otteen viinin ryhdistä koko matkan ajan. Melko pitkä jälkimaku on lähinnä hapankirsikkainen ja tamminen.

Reilun parin kympin hintainen Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 on selkeäpiirteinen ja suoraviivainen Medocin punkku, jonka maussa häiritsee pieni puisuus. Kokonaisuudessa Cabernetin vahva herukkaisuus ja tammi pullistelevat hauiksiaan, muiden osatekijöiden jäädessä mitättömämpään sivurooliin. Tammisuus saattaa integroitua viiniin paremmin lisäkellaroinnin myötä, mutta nyt nautittuna viini vaatii ehdottomasti reilua ilmaamista ja medium-kypsää tummaa lihaa. Copatinto pläjäyttää tälle punkulle 3/5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Terres de Berne Rosé 2011 14,98 €

Viikon copa suosittelee tekemään kesäkassin tilajärjestelyt siihen malliin, että vapaata tilaa löytyy pullolliselle roseeviiniä. Raikas ja viileä rosé sopii nimittäin aurinkoiseen kesäpäivään, kuin se kuuluisa nenä siihen lähes yhtä kuuluisaan päähän. Eteläisessä Euroopassa roseeviinien kulutus on aivan eri sfääreissä verrattuna meikäläisten tilastolukemiin. Hesarikin tiesi hiljattain kertoa roseeviinien löytävän suomalaisten viinilaseihin varsin nihkeästi. Nyt on juuri oikea hetki muuttaa tilastolukemia tai vähintään pyyhkiä aivojen roseeviinisektorista pois mielikuvat makeista ja esanssisista marjapommeista. Chateau de Bernen Terres de Berne Rosé 2011 tarjoaa siihen mukavan raikkaan mahdollisuuden.

Terres de Berne Rosé 2011 on kotoisin Lorguesista, Ranskan Provencesta. Viini on valmistettu ”fifty-fifty”-jaolla Grenache ja Cinsault-rypäleistä. Hillityn tyylikkäästä tuoksusta löytyy mansikkaa ja sitruunaa. Kuiva maku seuraa elegantisti tuoksua ja lisää siihen pienen annoksen mausteisuutta. Tällä kertaa palettia ei räjäytellä millään yliampuvilla hedelmäpommeilla. Viinissä on melko kivasti hapokkuutta ja tyylikkään marjainen jälkimaku yltää oikein mukavaan pituuteen.

Terres de Berne on tasapainoinen ja raikas roseeviini, joka sopii niin kuuman kesäpäivän raikastukseksi kuin ruokapöytäänkin. Roseeviinin yhdistäminen ruokaan on helppoa kuin heinänteko; melkeinpä kaikki käy, joten rohkeasti vaan kokeilemaan. Roseeviinit kannattaa nauttia reilusti viilennettynä, tuottaja suosittelee tätä vinkkua tarjoiltavaksi kuuden asteen lämpötilassa.  Tämä viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, mutta kesäaikaan myymälöiden hyllyihin on nosteltu tilausvalikoimankin roseepulloja, joten rohkea ja reipas pistäytyminen lähipuulaakiin saattaa tuottaa toivotun tuloksen.

Testissä punaviini Torosta – Quinta Quietud 2006

Copatinton testipenkissä ei lorvailtu juhannuksenakaan. Riippukeinussa loikoilun sijasta kuumaan grilliin iskettiin sellainen määrä herkullista härän ulkofilettä, että testiin oli suorastaan pakko kaapata punaviiniä Espanjan Torosta, härkää härälle siis… Viiniksi valikoitui erinäisten vaativien ja raastavien pohdintojen jälkeen Quinta Quietud 2006. Kyseinen luomuviini on tuottajansa Bodegas Quinta de la Quietudin punaviinihierarkiassa kakkospallilla ja saanut kohtuullisen paljon hehkutusta osakseen siellä sun täällä. Todettakoon nyt ainakin se, että Guia Peñín on antanut 05-vuosikerralle 94 pistettä ja testiin kaapatulle -06-vuosikerralle 90 pistettä.

 

 

 

 

 

 

 

Quinta Quietud 2006 on puristettu pulloon 20-85-vuotiaista, luomumenetelmin viljellyistä Tinta de Toro-köynnöksistä (=Tempranillo). Valmistuksessa on pyritty minimoimaan sulfiittien käyttöä, eli pisteet siitä! Viini on lopuksi majaillut 20 kk tammitynnyreissä, joista 70% on ollut ranskalaisia ja 30 % amerikkalaisia. Viinin ostaessaan joutuu keventämään Keski-Euroopassa kukkaroaan parilla kympillä.

Syvän tummanpunaisen viinin jo hieman kehittyneessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää luumua, karhunvadelmaa, suklaata ja setripuuta. Kun viini hetken aikaa vetänyt henkeä huoneilmassa, liittyy tuoksuun tasokkaammille Toro-viineille tyypillistä mineraalisuutta. Täyteläinen ja kypsän hedelmäinen maku on jännittävän moniulotteinen. Siitä löytyy tuoksun komponenttien lisäksi mm. pippurisuutta. Reilu, mutta kypsän pehmeä tanniinisuus kuivattaa sopivasti ikeniä ja melko reilu hapokkuus pitää huolen viinin ryhdistä. Erittäin pitkässä jälkimaussa on rekisteröitävissä mm. pippuria ja mausteisuutta.

Quinta Quietudissa on jokseenkin hämmästyttävää se, että 15% alkoholia ja 20 kk tammikypsytystä integroituvat viinin muuhun rakenteeseen niinkin loistavasti. Ei ole epäilystäkään siitä, että viini kuuluu Toron punaviinien eliittisakkiin. Pieni annos lisää raikkautta ja snadisti tiukempi happorakenne, niin viisi staraa olisi selviö. Tällä kertaa Copatinto antaa viinille kuitenkin hienot 4/5 staraa. Viini on hyvin nautittavissa jo nyt, mutta kehittyy positiivisesti vielä muutaman vuoden säilytyksen aikana.

 

 

 

Viikon Copa – Juhannusviinit

Juhannuksena monet meistä haluavat viettää rentoa ja leppoisaa mökkielämää. Mökkeilyn ja viininautintojen yhdistämisessä käytännöllisyys ja helppous voivat huoletta ajaa ankarimman laatukriittisyyden ja viinihifistelyn ohitse. Copatinton suosittelemat juhannusviinit löydät pitkäripaisesta myös helppokäyttöisissä ja käytännöllisissä hanapakkauksissa. Luottamalla pelkkään tuuriin, voi tonkkaviinihyllystä onnistua ostamaan todellista kuraakin, joten pieni huolellisuus on ehdottomasti paikallaan. Itse pakkaustapa ei ole viinin kannalta aivan ongelmaton, mutta juhannuksena voitaneen keskittyä pelkästään käytännöllisyyden tuomiin hyötyihin. Kolmen litran tonkasta riittää vallan mainiosti lorautettavaa naapureille ja jopa kutsumattomille vieraille, eikä edes tarvitse sitten jälkeenpäin jonotella tyhjien pullojen kanssa ailahtelevasti käyttäytyvien palautusautomaattien luokse.

Juhannusviiniltä on lupa odottaa monikäyttöisyyttä ja soveltuvuutta niin salaattien kuin kala- ja liharuokienkin kumppaniksi, unohtamatta leppoisaa seurustelua. Seuraavat pari ehdotusta täyttävät asetetut kriteerit näppärästi ja miellyttävät varmasti hyvinkin monenlaisia viinin siemailijoita.

Devil’s Rock Riesling  (27,50 € / 3l) on mukavan leppoisa puolikuiva saksalainen valkoviini, joka on Riesling-lajikkeelle tyypillisesti omenainen ja sitruunainen. Terhakka hapokkuus pitää viinin ryhdikkäänä, eikä sokerimäärä pääse viemään makua pillimehusektorille saakka. Tämä valkoviini miellyttää myös niitä rutikuivia valkkareita kammoksuvia juhannusvieraita. Sopii mainiosti erilaisille salaateille, kalaruuille, vaaleille lihoille ja toki maistuu myös ihan sellaisenaankin.

Graffigna Malbec  (27,90 € / 3l) on maukas ja mehevä punaviini Argentiinasta. Juhannusruuhkissa riittävästi hikoillut kansalainen ei halua mökille päästyään lasiinsa mitään ohutta tai mautonta lirua. Paksusta rakenteestaan ja pehmeästä maustaan tunnetut argentiinalaiset Malbec-viinit ovat monien suomalaisten mieleen. Graffigna Malbec on hyvällä hinta-laatu-suhteella varustettu, melko täyteläinen, pehmeä ja maltillisen hapokas punaviini. Edullisia Malbec-viinejä vaivaava löysyys ja ryhdittömyys on onnistuttu tällä kertaa väistämään yllättävän hyvin. Erinomainen kumppani liharuuille eikä lainkaan pöllömpi seurusteluviininäkään. (Kuvien © Alko)

Testissä valkoviini Rias Baixasista – Albariño do Ferreiro 2010

Testipenkin lukujärjestykseen on onnistuttu koodailemaan tälle kesälle jonkin verran espanjalaisia Albariño-viinejä. Bodegas Gerardo Mendezin Albariño do Ferreiro vuodelta 2010 sai luvan aloitella urakointia ja heilahtikin paikalle järisyttävien pisteiden saattelemana. Guia Proensassa jopa 99/100 ja Guia Peñínissä 93/100 pistettä niittäneelle valkkarille ei kuitenkaan testinpenkissä lähdetä sen syvemmin kumartelemaan.

Espanjan Galiciassa, Rias Baixasin merellisessä, kosteassa ja viileässä ilmastossa tehdään ehkäpä Espanjan kiinnostavimpia valkkareita. Rias Baixas sai D.O.-luokituksensa 1988 ja on sen jälkeen kasvattanut viljelyalansa yli 20-kertaiseksi. Väritykseltään keltavihreän Albariñon paksut kuoret suojelevat sitä hyvin kostean ilmaston homeongelmilta, mutta toisaalta pienehkön rypäleen paksukuorisuus tarkoittaa myös vähäistä mehumäärää rypälettä kohden. Albariño-viinit ovat runsasaromisia, raikkaan hapokkaita ja tyylikkäitä. Viinien alkoholipitoisuus on tyypillisesti 12-13 prosentin luokkaa ja hapokkuus pysyttelee noin kuudessa grammassa litraa kohden. Lajiketta on verrattu aromaattisuutensa puolesta mm. Viognieriin ja Rieslingiin, joista jälkimmäisen saksalaisen lajikkeen kotikontuja on tiettävästi epäilty myös Albariñon synnyinseuduiksi.

Keltavihreän Do Ferreiron tuoksusta löytyy sitrusta, greippiä, vihreää omenaa ja selkeää mineraalisuutta. Kuivan viinin melko runsaassa ja aromaattisessa maussa toistuvat tuoksun komponentit. Maku ei ole ehkä aivan moniulotteisimmasta päästä, mutta upean raikas hapokkuus ja erittäin tyylikäs mineraalisuus täydentävät varsin nautinnollista kokonaisuutta. Pitkässä jälkimaussa on havaittavissa sitrusta ja tyylikästä mineraalisuutta. Tässä viinissä huomio kiinnittyy erityisesti loistavaan tasapainoon eri komponenttien välillä.

Rias Baixasin valkoviinit kukoistavat merellisten makujen ruokapöydissä. Monenlaiset kalaruuat, mustekala, osterit, ravut ja simpukat ovat kaikki hyviä seuralaisehdokkaita aromaattiselle ja hapokkaalle Albariñolle.

Copatinton testipenkki taputtelee näillä puheilla Bodegas Gerardo Mendezin Albariño do Ferreirolle hienot 4/5 staraa. Viini keventää lompakkoa esim. Saksassa noin 15 €, joten hinta-laatu-suhdekin on hyvällä tasolla.

 

 

 

Viikon Copa – Muruve Crianza 2009 9,89 €

Viikon Copa hyökkää röyhkeästi juhannukseen ja kesälomakauteen valmistautuvan kansan kesäkeittiöihin ja suosittelee grilliherkkujen seuraksi muhkeaa espanjalaista Muruve Crianzaa. Samalla lienee oiva tilaisuus onnitella viinin tuottajaa, Bodegas Frutos Villaria, Decanter World Wine Awards-mittelöiden Muruve Crianza 2009:lle myöntämästä kultamitalista.

Toron alueelta Espanjasta saapuva Muruve sisältää täydet 100 prosenttia Tinta de Toro-lajiketta (= Tempranillo). Viiniä on kypsytelty noin 12 kk tammessa ja sen jälkeen lepuutettu 12kk pulloissa. Hieman kehittyneessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, luumua, savua ja toffeeta. Täyteläisestä ja runsaan hedelmäisestä mausta nousee esiin tummaa kirsikkaa ja kypsää luumua. Runsas, mutta pehmeä tanniinisuus nipistelee mukavasti ikeniä ja ryhdikäs hapokkuus kantaa viiniä suoraselkäisesti. Melko pitkässä jälkimaussa on kirsikkaa ja suuta lämmittävä tunnelma.

Muruve on voimakas ja muhkea punkku, joka sopii loistavasti kesäisten grillihetkien ruokailuun. Copatinto suosittelee Muruven seuraksi grillattua lammasta ja väittää samaan hengenvetoon myös Manchego-juuston olevan samalla aaltopituudella suositusviinin kanssa. Vähän alle kympin hinnalla Muruve Crianza on loistosijoitus. (Kuvan © Alko)

Testissä Craggy Range Te Muna Road Vineyard Pinot Noir 2010 29,50 €

Copatinton testipenkki otti ankaraan käsittelyyn Alkon uutuusviineistä uusiseelantilaisen Craggy Range Te Muna Road Vineyard Pinot Noir 2010:n. Testiviinin valintaa ei ainakaan hidastanut uusimman Decanter-lehden raadin muikeat arviot (5/5 tähteä ja 19/20 pts) viinistä. Uuden-Seelannin Marlborough:n Sauvignon Blanc-viinit ovat maailmalla jotakuinkin käsite ja maan Pinot Noir-viinitkin alkavat olla melkoisen arvostettuja. Erityisesti pohjoisen saaren Martinborough:n Pinot Noirit ovat keränneet kehuja ympäri maailman.

Uuden-Seelannin vuosikertaa 2009 on pidetty erinomaisena. Vuoden 2010 sato oli Martinborough:n alueella edellistä vuotta pienempi, mutta laatu erinomainen; viineistä tuli konsentroituneempia ja intensiivisempiä. Martinborough:ssa viinien alkoholipitoisuus nousee esim. Burgundin punkkuja korkeammaksi ja viinit ovat muutenkin jonkin verran täyteläisempiä. Jos maailman arvostetuimmat Pinot Noirit tulevat nimenomaan Burgundista ja maksavat vuosikerran arvostuksesta riippuen enemmän tai vähemmän maltaita, saa Uudesta-Seelannista laadukkaan verrokin huomattavasti edukkaammin. Uudessa-Seelannissa vuosikertojen vaihtelutkaan eivät heilauttele hintoja Burgundin malliin.

Tämän Pinot Noirin intensiivisessä ja tyylikkäässä tuoksussa on vadelmaa, kirsikkaa, mustapippuria ja hillitysti kukkapuskaa sekä seetripuuta. Suussa viini tuntuu samettisen pehmeältä ja viinin rakenne vaikuttaa todella upealta. Mausta löytyy vadelmaa, kirsikkaa ja pippurista mausteisuutta. Sopiva hapokkuus ja pieni määrä erittäin pehmeää tanniinisuutta ryhdittävät kokonaisuutta, säilyttäen kuitenkin maun muut komponentit etualalla. Valitettavasti 14 % alkoholia tunkeutuu jonkin verran läpi kokonaisuudessa ja peittää viinin herkkyyttä alleen. Pitkässä jälkimaussa asia tuntuu kypsän marjaisuuden lisäksi hieman häiritsevänä poltteena. Viinin lämpötilalla pelaaminen parantaa tilannetta, mutta liian viileänä viinistä taas häviää paljon muita hienoja ominaisuuksia.

Kaiken kaikkiaan hieno viini, joka ei kuitenkaan aivan yllä ns. kovan luokan Burgundereiden moniluotteisuuteen ja herkkyyteen. On pakko jäädä pohtimaan, kuinka paljon vuoden tai vaikka kahden lisäkellarointi parantaisi balanssia ja toisi lisää moniulotteisuutta? Asia täytyneekin ottaa tulevaisuudessa mahdollisimman empiirisen selvittelyn kohteeksi. Ruokapöydässä viini käyttäytyi esimerkillisesti herkkusienirisoton ja grillatun kanan rintafileen kaverina.

Pienistä balanssiongelmista johtuen annan viinille 4/5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Carm 2010 12,98 €

Viikon copa haistaa jo kaukaa kuumenevan grillin tuoksun ja syöksyy suosittelemaan lihaa eri muodoissaan käristävälle kansalle tilanteeseen sopivaa punaviiniä Portugalin Dourosta. Douro tunnetaan erityisesti portviinistä, mutta nykyään yli puolet alueen tuotannosta on muita mietoja viinejä. Decanter-lehden Sarah Ahmed kirjoitti hiljattain alueen ilmastosta englanniksi lauseella: ”nine months of winter, three months of hell.” Tällä kertaa kuumassa, kuivassa ja jyrkillä rinteillä kypsyneistä rypäleistä on saatu aikaan maukas luomuviini, jolle on annettu nimeksi tuottajansa nimen lyhennys; Carm. Dourossa viljellään useita kymmeniä eri rypälelajikkeita ja joidenkin kohdalla pelkkä lausuminenkin tuottaa suomalaiselle ajoittain lähes ylipääsemättömiä hankaluuksia. Eikä siinä mitään, kun osa tuottajistakaan ei aina edes tiedä, mitä vanhemmilla tarhoilla sattuu kasvamaan. Suurin osa alueen viineistä on erilaisia blendejä, vaikka lajikeviinien suosiokin näyttäisi olevan noususuhdanteessa. Viisi lajiketta on muita selkeästi yleisempiä ja Carm sisältää niistä Tinta Francaa, Touriga Nacionalia, Tinta Rorizia (= Tempranillo), kolmasosan kutakin. Viiniä on kypsytetty 4 kk tammessa ja 10 kk terästankeissa.

Tuoksussa on kypsää tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa ja paahteisuutta. Melko täyteläinen maku on hedelmäinen ja mausteinen. Tanniinit puraisevat sopivan ärhäkästi ikeniä ja ryhdikäs hapokkuus tuo tasapainoa viiniin. Carm jättää suuhun pitkän, lämminhenkisen, marjaisan ja mausteisen jälkimaun.

Carm on varsin tasapainoinen luomupunkku Dourosta, joten sen poistaminen paikallisen handelin hyllystä voitaisiin tulkita päivän hyväksi teoksi. Viinin seuraksi suosittelen grillaamaan yrttimarinoitua possun ulkofilettä, lataa lautaselle lisäksi paahdettua paprikaa ja uusia perunoita. (Kuvan © Alko)

Testissä Naia 2010 – Verdejo Ruedasta

Copatinton testipenkki karisteli pölyjänsä, kun paikalle saapui veikeän ulkoasun omaava espanjalainen valkoviini.  Copatinto tunnustautuu suureksi Verdejo- ja Albariño-viinien ystäväksi, mutta yleisesti ottaen espanjalaisia valkoviinejä ei ole totuttu pitämään häikäisevimpinä suorittajina suuren tai pienenkään yleisön silmissä. Onneksemme viimeisten vuosikymmenten aikana Espanjankin valkoviinisektorissa on tapahtunut selkeä muutos parempaan; Panostukset laatuun ja oikeisiin rypälelajikkeisiin alkavat tuottaa tulosta ja hiljalleen espanjalaisetkin valkkarit alkavat saamaan enemmän ja enemmän hurraa-huutoja maailmanlaajuisesti.

Yksi parhaista valkoviinialueista Espanjassa on 80-luvulla D.O.-luokituksensa saanut Rueda. Rueda sijaitsee näpsäkästi Ribera del Dueron ja Toron välimaastossa ja siellä viljellään nykyään eniten Verdejo-rypäleitä. Ilmastollisesti alue ei eroa merkittävästi naapureistansa. Verdejon lisäksi myös Sauvignon Blanc on vallannut peltoalaa ja kerännyt jonkin verran arvostustakin. Kaikki eivät kuitenkaan pidä alueen kuumaa ilmastoa ihan optimaalisena ympäristönä kyseiselle lajikkeelle ja kieltämättä maistellessa kohtaa reiluja tasoeroja eri tuottajien Sauvignon Blancien välillä. Alueen kiinnostavuus on soitellut herätyskelloja monien Ribera del Dueron, Riojan ja Toron alueella menestyneiden viinitalojen konttoreissa ja useat niistä ovatkin alkaneet pukkaamaan omaa Ruedan valkoviiniä markkinoille. Ensimmäisten joukossa alueen potentiaalia hyödyntämään kiirehtinyt Riojan viinitalo Marques de Riscal on yksi pääsyyllisistä Ruedan valkoviinien noususuhdanteeseen. Alueen noususta on olemassa myös taloudellista faktaa; taloudellisesti hankalana vuonna 2009 Rueda oli Espanjan viinialueista ainoa, jonka vientimäärät kasvoivat.

Jos pystyt tavaamaan viinipullon etiketistä sanan ”Rueda” tiedät sillä sekunnilla, että viini sisältää vähintään 50 % Verdejoa. Kun etiketissä lukee ”Rueda Verdejo”, Verdejoa on vähintään 85 %. Testipenkkiin kaapattu Naia Verdejo 2010 on ylpeästi 100 %:nen Verdejo. Bodegas Naian viinintekijät nimittäin luottavat pelkän Verdejon voimaan; Copatinto kumartaa. Tilan tarhoilta löytyy vielä Phylloxeran hyökkäyksestä selvinneitä köynnöksiä ja Naiakin on tehty vanhojen köynnösten rypäleistä; Copatinto kumartaa toistamiseen. Testipenkissä on kuitenkin tarkoitus myös maistaa viinejä, joten nyt itse asiaan, kulkematta lähtöruudun kautta.

Melko syvän keltavihreän viinin tuoksu kätkee sisäänsä greippiä, sitrusta ja kiwiä. Täyteläinen ja kuiva maku avautuu suussa erittäin intensiiviseksi ja siitä erottuu greipin ja sitruksen lisäksi reilua yrttisyyttä. Erityisesti keskipaletti on todella runsas. Reipas hapokkuus keventää ja raikastaa rakennetta ja tuo tuhtiin viiniin lisää eloa. Viini jättää erittäin pitkän sitruunaisen ja yrttisen jälkimaun.

Harvoin tulee vastaan viinejä, joiden takaetikettiin kirjattu tasting note vastaa lähes täydellisesti omia havaintoja. Nyt voin kuitenkin yhtyä vahvasti Naian etikettitekstiin. Testissä on selkeästi selvinnyt, että Naia Verdejo 2010 ei ole mikään kesäisen kevyt lipittelyviini. Naia on vakavasti otettava, laadukas ja persoonallinen ruokaviini, jonka runko on vahva ja aromikkuus kantaa pitkälle. Tämä viini on varmuudella yksi vahvarunkoisimmista ja aromikkaimmista Ruedan valkoviineistä, joita olen maistanut. Viini nautittiin paistetun lohen seurassa ja potentiaalia on kyllä selkeästi tuhdimmankin aterian kyytipojaksi. Naian hinnan ollessa euroopassa noin kympin luokkaa, voidaan vain jäädä suu auki hämmästelemään hinnan ja laadun suhdetta.

Masentavana loppuna on pakko jälleen hoilata samaa virttä, kuin aiemminkin. Valitettavasti monopolimme ei tarjoa perusvalikoimansa puitteissa mahdollisuutta tutustua Ruedan Verdejo-viineihin. Suuntaa siis katseet muualle!