Viikon Copa – Schloss Saarstein Riesling Kabinett Trocken 15,99 €

Parhaillaan vietetään Saksan viinitiedotuksen sekä muutamien helsinkiläisten ravintoloiden puuhaamaa Riesling-teemaviikkoa. Ja kyllähän Rieslingin kaltainen upea rypälelajike nyt ansaitseekin vähintään viikon teemasessiot. Helsingin ravitsemusliikkeistä tänä vuonna mukana ovat: Carelia, Ravintola Palace, Demo, Postres,  Zinnkeller, Sushibar & Dine, Glöd Bar & Grill, Solna sekä Juuri ja Latva. Viikon copa on hengessä mukana ja suosittelee ehdottomasti tutustumaan em. ravintoloiden Riesling-tarjontaan. Niille, jotka eivät pääse ison kirkon liepeille hörppimään rieslingiä, viikon copa suosittelee monopolimme hyllyltä Moselin alueelta tulevaa Schloss Saarstein Riesling Kabinett Trockenia. 

Raikkaassa tuoksussa on vihreää omenaa, sitrusta ja jännittävää mineraalisuutta. Ajoittain nokkaan tunkeutuu myös jonkinlaista öljyisyyttä tai petrolisuutta. Kuivassa, raikkaassa ja erittäin hapokkaassa maussa tuoksun elementit täyttävät suun moniulotteisella makumaailmallaan.  Erittäin pitkä jälkimaku jättää suuhun sitruunaa ja limettiä muistuttavan tuntuman.

Copatinto suosittelee noudattamaan äärimmäistä varovaisuutta liikuttaessa Alkon saksa-hyllyn lähistöllä. Erityisesti halvempien viinien joukosta voi löytää suorastaan järkyttävän hirveitä litkuja. Tällä sektorilla vähintäänkin semi-vahva googlettaminen lienee siis paikallaan ennen valintaa. Schloss Saarstein Riesling Kabinett Trocken on kuitenkin hapokasta lajikettaan upeasti esiin tuova viini, jonka yhdistäminen esim. paistettuun kuhafileeseen ei pitäisi muodostua ongelmaksi. Sijoita lautaselle kuhan lisäksi varhaisperunoita, tilliä ja voita. Lopuksi vielä pieni puristus sitruunan mehua taklaamaan viinin voimakasta hapokkuutta ja tilanne lienee hallussa. (Kuvan © Alko)

Testissä AC/DC-punaviinit – Highway to Hell Cabernet Sauvignon 2008 ja Back in Black Shiraz 2011 á 14,95 €

Copatinto suuntasi eräänä toukokuisena lauantaina Keski-Suomen järvimaisemiin nauttimaan hyvästä seurasta sekä raikkaan viileästä kevätsäästä. Mukaan haalittiin vain välttämättömimpiä tarvikkeita, eli lähinnä punaviiniä ja lasit. Paikalle saapuneen, arvovaltaisen testiryhmän joukoista oli jo aiemmin kantautunut toivomuksia AC/DC-vinkkujen maistelusta, joten mukaan kaapattiin pari pulloa kyseistä lajia. Copatinton lisäksi viinejä oli ruotimassa huipputason asiantuntijoita lääketeollisuuden, elintarviketeollisuuden, teletekniikan ja huippu-urheilun aloilta.

Pulloista napattiin korkit pois alta aikayksikön ja pullot jätettiin pariksi tunniksi huoneilmaan sound checkaamaan itsensä. Viineissä ensihuomiot kiinnittyvät siihen, että kumpikin tulee rypälelajikkeensa kannalta suotuisalta alueelta Australiasta; Shiraz Barossasta ja Cabernet Sauvignon Coonawarrasta. Shiraz on suhteellisen tuore tapaus, vuodelta 2011, kun taas Cabernet Sauvignon on vuosikertaa 2008. Viinien alkoholipitoisuutta (13%) voi pitää alueen tyypillistä tasoa alhaisempana. Rantasaunan pehmeiden löylyjen jälkeen päästiin toteamaan rokkipunkkujen todellinen taso. Raati huuteli maistelun lomasta varsin mielenkiintoisia kommentteja viineistä. Back in Black Shirazin tuoksua luonnehdittiin mm. tyriseväksi ja joku ilmoitti löytävänsä Highway to Hell Cabernet Sauvignonista sitruunaisuuttakin. Raadin mielipiteet jakautuivat melko hajalleen toisten arvostaessa enemmän Cabernet Sauvignonia ja toisten taas Shirazia. Jokseenkin yksituumaisia oltiin kuitenkin siitä, että Shiraz oli paksumpaa ja pehmeämpää ja Cabernet Sauvignon raikkaampaa ja tiukempaa. Takkatulen lämmössä porukka intoutui tiukempaankin keskusteluun viineistä ja viinihölynpölyn seassa alkoi esiintyä jo lyijykyniä sekä muita tuiki tarpeellisia koulutarvikkeita. Alkoi olla oikea hetki viheltää saavutettu kakofonia päättymään viimeisten lasillisten avulla.

Copatinto analysoi vinkut jo ennen saunaa ja totesi molemmista löytyvän sekä rypäleelleen että alueelleen tyypillisiä ominaisuuksia.

Highway to Hell Cabernet Sauvignonin tuoksusta löytyy herukkaa, tummaa kirsikkaa ja savua. Herukka ja kirsikkaisuus seuraavat keskitäyteläiseen makuunkin, josta löytyy lisäksi jonkin verran pehmeää tanniinisuutta ja melko terhakkaa hapokkuutta. Kevyen pippurinen jälkimaku on kohtalaisen pitkä. Highway to Hell on näistä kahdesta se selkeästi tasapainoisempi ja tasokkaampi viini, mutta jää silti melko yksiulotteiseksi ja alkuperäänsä nähden hiukan kepeäksi. Plussaa eloisasta hapokkuudesta.

Back in Black Shirazin nuorekkaassa tuoksussa on mukana paljon sitä, mitä Barossan Shirazista voi olettaakin löytyvän; tummaa marjaa, eucalyptusta, minttua, savua, ja salmiakkia. Valitettavasti tuoksun antamia lupauksia ei pääse lunastamaan täysimääräisesti maussa. Paletilla täyteläisen viinin nuorekkaan karhea vaikutelma kyllä yrittää kovasti esittää Barossan Shirazia, mutta potku ei vaan yksinkertaisesti riitä. Nuorekkuus korostuu entisestään ja maku painottuu lähinnä tummaan marjaisuuteen, muiden makujen jäädessä liian kauas taustalle. Tanniineissa on sentään mukavasti purevuutta ja kohtuullisen pitkään jälkimakuun tunkeutuu hiukan pippuriakin.  Plussaa rypälettä ja aluetta ilmentävästä tuoksusta.

AC/DC-punkut olivat erittäin matalalle asetettuihin odotusarvoihin nähden jopa yllättävänkin hyviä, mutta eivät kyllä yltäneet minkään tasoisiin thunderstruck-ilmiöihin. Tällaiset pullot ovat varmasti ihan hauskoja tapauksia illanistujaisissa, mutta kuten olettaa saattaa, kurittavat kukkaroa hieman liikaa viinillisiin ominaisuuksiinsa nähden.

Viikon Copa – Lusco 2010 17,91 €

Viikon copa häiriköi viininystäviä jälleen viikon keskipaikkeilla ja lykkii viinisuosituksen tauluun. Tällä kertaa suositellaan 9.5. vietetyn Albariño-päivän kunniaksi valkoviiniä Espanjan Galiciasta, maineikkaalta Rias Baixasin alueelta. Alko on tehnyt perusvalikoiman osalta Rias Baixasin valkkareiden suosittelun harvinaisen helpoksi; valikoimista löytyy tasan yksi vaihtoehto, Lusco.

Rias Baixasin merellisessä, kosteassa ja muuta espanjaa selkeästi viileämmässä ilmastossa valmistetaan ehkäpä juuri niitä Espanjan vakuuttavimpia ja arvostetuimpia valkkareita. Paksukuorinen Albariño pärjää hyvin alueen ilmastossa ja siitä tehdyt viinit ovat runsasaromisia, raikkaan hapokkaita ja luonteikkaita.

Luscon tuoksusta löytyy greippiä, ananasta, sitruunaa ja saattaapa herkempinokkainen sieltä jonkinlaista omenaakin kaivaa esiin. Kuiva viini on rakenteeltaan öljymäisen paksu ja runsaassa maussa tuoksun aromimaailma toistuu tuoden ananasta ja sitrusta eturiviin. Reipas hapokkuus tuo sopivaa raikkautta vastapainoksi intensiiviselle ja runsaalle makumaailmalle. Kulauttamisen jälkeen suuhun jää mausteinen ja pippurinen jälkimaku, joka kestää todella pitkään.  Jälkimaun kohdalla trenditietoinen viinisieppo voisi höpöttää jopa mineraalisuudesta 🙂

Rias Baixasin valkoviinit suorastaan rääkyvät merellisiä makuja rinnalleen. Mustekala olisi jo lähes täydellistä seuraa, mutta valitettavasti täällä Suomessa saatavuus on heikkoa. On hyvä huomioida, että sieltä lähikaupan pakastealtaasta nostetut mustekalarenkaat kuuluisivat useimmiten kumisaappaiden joukkoon kenkäosastolle. Lienee siis järkevintä navigoida äyriäisosastolle ja hankkia esimerkiksi jättikatkarapuja, marinoida ne huolella valkosipulissa ja öljyssä, tuikata vartaaseen ja kohdistaa välittömästi kohti kuumennettua grilliä. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Castillo Perelada 5 Fincas Reserva 13,49 €

Viikon copa herättelee vapusta hiljalleen toipuvaa kansaa täräyttämällä jälleen viinisuosituksen viikon keskivaiheilla. Jos Vappuna kuohuvien juomien salaisuudet tulivat riittävän tutuiksi, on tällä viikolla paikallaan kaataa lasiin maukasta espanjalaista punaviiniä.
Castillo Pereladan 5 Fincas Reserva on kotoisin Empordasta, Espanjan koilliskulmasta, läheltä Ranskan raja-aitoja. Alue on ilmastoltaan välimerellinen ja erittäin tuulinen. Ajoittain turhankin kovat tuulet kuivattavat tehokkaasti läheisen meren tarhoille tuomaa kosteutta. Alueella viljellään paljon Garnacha-lajiketta mm. sen hyvän tuulenkestävyyden vuoksi. Vaihtelevia maaperiä ja erilaisia tarhaolosuhteita on pyritty hyödyntämään etsimällä kullekin rypälelajikkeelle parhaimmat mahdolliset kasvuympäristöt. 5 Fincas Reserva yhdistelee vuosikerroittain vaihtuvalla suhteella viittä eri rypälelajiketta, jotka vuosikerran 2007 pullotteessa olivat; Cabernet Sauvignon (25%), Garnatxa (25%), Merlot (20%), Syrah (15%), Samsó (Cariñena) (15%). Puolet viinistä on kypsynyt seitsemäntoista kuukauden ajan amerikkalaisessa tammessa ja puolet ranskalaisessa tammessa.

Tuhdissa ja paahteisessa tuoksussa on kypsää tummaa marjaa, luumua, mausteisuutta sekä hiukan nahkaa. Täyteläisessä maussa nousee esiin hedelmäisyys ja kypsä tumma marja pehmeiden taniinien säestyksellä. Hapokkuutta löytyy mukavasti, mutta se ei esiinny millään tavalla pääroolissa. Melko pitkä ja jopa hieman eläimellinen jälkimaku jättää miellyttävän loppuvaikutelman.

Kyllähän tämän viinin kanssa rynnätään grillin ääreen ja pistetään kunnolla lihaa tummumaan. Voimakasarominen viini ei häiriinny ronskimmasta maustamisestakaan, kunhan pidetään isoimmat chili- ja pippurihanat sopivasti kurissa.  (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Vapun kuohuviinit

Viikon Copa sovittelee vappunaamaria päähänsä jo hyvissä ajoin ja tykittää pari kuplajuomasuositusta vappukemujen juomavastaaville. Kun Alko lisää vappuviikolla myyntiään noin 40 %, paikantaa ruuhkahermojaan säästävä ostaja lokaationsa kuohuviinihyllyjen ääreen riittävän ajoissa. Viikon Copa suosittelee juhlahumuun sekä kuivaa että hieman makeampaa kuohujuomaa. Vappu on erinomaisen sopiva hetki kokeilla jotain valtavirrasta poikkeavaa. Niinpä kummankin suositusviinin kohdalla käytetyt rypälekoostumukset poikkeavat yleisimmistä kuohuviinien valmistuksessa käytetyistä.Suosituksista kuivempi viini saapuu Ranskan Loire:sta, tarkemmin ottaen Vouvray:n alueelta ja on tehty hapokkaasta Chenin Blanc-lajikkeesta. Ranskassahan samppanjan varjoon jää väkisinkin paljon kelvollista kuohuvaa, kuten esim. Alsacen Cremantit ja juurikin Loire:n pullotteet. Vouvray Tête de Cuvée Brutissa tuoksuu sitrus ja omena. Kun viinille antaa hetken hengähdysaikaa lasissa, tuoksusta alkaa erottua myös tyylikästä mineraalisuutta. Kuiva, hapokas ja runsas maku seurailee tuoksun aromeja ja jättää tyylikkään pitkän jälkimaun.

Hieman makeampien kuohuvien ystäville suositellaan ainakin täällä meillä hieman harvemmin vastaan tulevaa lähestymistapaa, nimittäin Shiraz- ja Cabernet Sauvignon-rypäleistä tehtyä kuohuviiniä. Shiraz-pohjaisia kuohuviinejä tehdään suhteellisen paljon mm. Australiassa ja täytyy myöntää, että ajoittain on tullut vastaan varsin muikeitakin pullotteita. Kun varsinaisesti punaista kuohuvaa ei ole tähän hätään handelin hyllystä poistettavissa, ladataan kehiin etelä-afrikkalainen reilun kaupan rosé- versio aihepiiristä. Vaikka Thandi Sparkling Wine Rosé Sec tuoksuu mansikoille, se ei kuitenkaan maksa mansikoita. Maussa on mukavasti shirazin tuomaa potkua taustalla. Puolikuiva ja runsaan marjainen maku tuntuu sokerimäärästä (30g/l) huolimatta raikkaalta.

Jos aiempien vappujen ruokalistoilta on jo testattu nakit silmillä ja perunasalaatit rinnuksilla, niin tällä kertaa voisi olla paikallaan kokeilla jotain muuta? Copatinto suosittelee suositusviinien kanssa nautittavaksi limemajoneesilla höystettyjä katkarapu- ja kylmäsavulohileipiä sekä kylmiä leikkeleitä. Ratkiriemukasta vappua!

Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 Ravintola Sipuli 16.4.2012

Copatinto harppoi pistämään happotasapainonsa kuntoon Ravintola Sipulin talvipuutarhaan, kun Riesling, Pinot Noir & Co. World Tour 2012 pysähtyi hetkeksi Helsinkiin. Saksan viinitiedotuksen järjestämässä tilaisuudessa oli mukana yli kolmenkymmenen viinitilan väkeä ja viinejä. Tarjonta oli runsasta, mielenkiintoista ja erittäin laadukasta.

Master of Wine Caro Mauer esitteli vetämässään tastingissä saksalaisten VDP-viinien uutta luokitusjärjestelmää, joka tulee käyttöön vuosikerrasta 2012 alkaen. Kaikille meille hataramuistisille viinisiepoille positiivinen uutinen on se, että luokitus yksinkertaistuu. Toisaalta taas toinen toistaan erilaisempia luokituksia on maailmalla jo ihan riittävästi sekoittamassa ihmisten jo valmiiksi sekaisia päitä, joten eipä tästä asiasta sitten sen enempää. Pääasia lienee kuitenkin se, että viini on hyvää ja laadukasta, luokituksista viis.

Tastingissä hörpiskeltiin kahdeksaa 09-vuoden esimerkkiä eri luokitustason viineistä. Pullotteet olivat kotoisin Rheingausta, Moselista, Pfalzista sekä Badenista. Valkkareista Rheingaun ja Moselin Erstes Gewächs- ja Grosses Gewächs-viinit raivasivat tiensä joukon kirkkaimmiksi helmiksi. Maistettujen Spätburgundereiden (=Pinot Noir) tuoksussa oli melkoisesti tervaa, kumia, suklaata ja tammea. Odotuksiin nähden melko raskasta punkkua saksalaiseksi, liekö kuuma vuosi 2009 osittain syypää asiaan? Nahesta tuleva Tesch Unplugged on rehellisen suoraviivainen perus-riesling, jonka valmistuksessa ei ole turhilla teknisillä kikoilla pelleilty, kuten ei myöskään unplugged-musiikissa. Viini on tyrkyllä näkyvästi mm. Rock am Ring-festareilla ja muutenkin kuulemma musiikkipiirien suosiossa. Löytyy Winestate Oy:n valikoimista.

Saar:n alueelta tulevat Van Volxemin viinit pyrkivät nostamaan jakkaralle rypäleen ja maaperän luonnollisia ominaisuuksia sekä kunnioittamaan niitä viimeiseen saakka. Hattu päässä yli kaksimetrinen viinimies Roman Niewodniczanski on karsinut kaiken ylimääräisen säädön pois valmistusprosesseista ja tuloksena on tasapainoisia, syviä ja hyvin luonteikkaita viinejä. Todella vakuuttavaa!

Ulrich-Langguth:n Moselin Rieslingit olivat todella maukkaita. Mieltä lämmitti myös se, että käsityön jälki maistui selkeästi verrattaessa teollisemmin tuotettuihin vieruskavereihin. Samasta pöydästä löytyi myös suorastaan laittoman hyvää eisweinia; Losen-Bockstanz 2007 pisti kyllä hetkeksi sukat pyörimään jaloissa!

Koskas viimeksi olet maistanut 14%:sta rieslingiä Saksasta ? Kuumana vuonna 2009 tämäkin oli mahdollista. Vaikka reipas alkoholimäärä tuntuikin Domdechantin Rieslingin maussa, muu rakenne kesti sen kuin mies ja viini maistui yllättävänkin maukkaalta.

Dautel Spätburgunder 2009 Württembergistä oli erittäin vakuuttava pakkaus ja ehkä tällä kertaa se eniten miellyttänyt punkku. Pelkkä tuoksukin tempaa jo mukaansa, mutta hienosti tasapainossa olevat hapokkuus ja moniulotteinen makupaletti kampittavat satavarmasti vaativammankin viiniurpon. Samaisella standilla majaillut Weingut Toni Jost:n Cecilia Jost ainsaitsee myös kiitokset havainnollistettuaan näppärästi iPadilla kulloinkin maisteltavan viinin tarhamaisemia ja maaperää, that’s the way to do it!.

Aika kului Sipulissa rattoisasti purskutellen ja sylkien erilaisia viinejä pitkin ja poikin sopivan ruuhkaista talvipuutarhaa. Pahimmilta happohyökkäyksiltä vältyttiin eivätkä reippaasta hapokkuudestaan tunnetut saksalaisrieslingit pystyneet irrottamaan lähimainkaan kaikkia hampaita suustani. Nyt vaan paljon lisää laadukasta saksalaista viiniä kaikkien suomalaistenkin laseihin!

Halpaa samppanjaa – Vollereaux Brut 20,30 €

Samppanjan myynti sai Suomessa uutta potkua, kun jokunen vuosi taaksepäin Alkon perusvalikoimaan pölähti ensimmäinen parin kympin samppis. Sittemmin on saapunut pari uuttakin tulokasta samaan hintaluokkaan ja halvat samppanjat näyttävät tulleen jäädäkseen myös rakkaaseen monopoliimme. Viimeisin uutuus edullisen samppanjan saralla on Carelia Wines:n maahantuoma Vollereaux Brut, joka irtoaa kolmen vartin pullossa kansainvälisestikin kiikaroituna edulliseen parin kympin hintaan. Copatinto päättikin kurvata paikallisen puulaakin kautta ja viskasi pääsiäispäivän ratoksi Vollereaux:n hankeen jäähylle.

Vollereaux on samannimisen suvun hallussa oleva, 20-luvulla perustettu samppanjatalo. Vollereaux Brut sisältää kristillisten tasajakoperiaatteiden mukaisesti kolmasosan kutakin Champagnessa yleisimmin käytettyä rypälelajiketta: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier. Viiniä on kypsytetty pulloissa kolmen vuoden ajan, mikä on selkeästi 15:n kuukauden minimitasoa enemmän ja lienee tämän hintaisessa samppanjassa hieman harvinaisempaa.

Melko hillityssä tuoksussa on sitrusta ja tuoretta omenaa. Hetken lasissa hengitettyään alkaa tuoksu hiljalleen avautua ja siihen liittyy hieman paahteisuutta. Kuivassa maussa on hyvinkin tasapainoisesti raikasta sitrusta, hiukan paahdetta ja reippaasti rapsakkaa hapokkuutta. Kulautuksen jälkeen suuhun jää melko pitkä sitruunainen jälkimaku.

Samppanjan kohdalla on selvää, ettei ole enää kyse pelkästään laadukkaasta kuohujuomasta. Samppanja on maailmanlaajuisesti tunnettu luksustuote, jolla on paljolti myös mielikuvien ja statuksen luomaa hohtoa. Samppanja mielletään helposti hienoimpiin juhlahetkiin ja arvokkaisiin tilaisuuksiin. Pelkästään tieto siitä, että lasissa on nimenomaan samppanjaa, jonkin tusinaproseccon sijasta, nostaa tunnelmaa kummasti. Tätä mielikuvien sinfoniaa ja statusta pidetään jatkuvasti yllä suorastaan häikäisevillä markkinointibudjeteilla. Vaikka satojen eurojen pullohintaa on parhaan selittelijänkin vaikea perustella, on silti hyvä muistaa, ettei samppanjan korkea hinta aina perustu pelkkään maineeseen ja kunniaan. Viljelymaa ja rypäleet maksavat alueella paljon ja vähän päälle, tuotantoprosessi on kallis ja tarkasti säädelty, tuotantomäärät ovat rajattuja. Kun tähän pakettiin lisätään vielä annos markkinointikustannuksia, ei liene mikään maailmanluokan ihme, että useimmiten pullollinen samppanjaa maksaa vähintään sen pari kymppiä. Jokainen vähänkin enemmän erilaisia kuohuviinejä vertaillut voinee kuitenkin yhtyä allekirjoittaneeseen siinä, että samppanja on ainutlaatuinen kuohuviini ja samaan laatuun sekä tasoon on muualla erittäin vaikeaa yltää.

Kun aikoo törsätä juhlapöydän kuohuvaan sen pari kymppiä, lienee maku- ja asennekysymys, mitä haluaa saada vastineeksi. Samalla hinnalla saa varmasti huipputasoisen ja persoonallisen kuohuviinin, joka saattaa kuitenkin olla vieraidesi tai seuralaisesi kannalta hyvinkin pitkälti ”nevöhööd”-osastoa. Jos haluaa pysyä visusti erossa samppanjamaisesta luksuksesta, kannattaa valita em. vaihtoehto. Toisaalta sitten samalla rahalla saa karvalakkimallin ehtaa samppanjaa. Valinta on sinun, mutta Vollereaux Brut tarjoilee kyllä hintaansa nähden ihan tasapainoisen vaihtoehdon.

Viikon Copa – Darling Cellars Premium Noble Late Harvest 2010 11,89 €

Viikon Copa ottaa pääsiäisviikolla räikeän varaslähdön ja sinkoaa heti alkuviikosta viinisuosituksen pääsiäisaterioiden jälkimainingeille. Kun suklaamunia, mämmiä ja lammasta on ahmittu yliannostuksen partaalle, voidaan elimistön hetkellistä poikkeustilaa pyrkiä rauhoittamaan kaatamalla lasiin makeaa viiniä Etelä-Afrikasta.

Darling Cellars Premium Noble Late Harvest 2010 tulee siis Etelä-Afrikasta, Darlingin alueelta, missä läheisen meren tuoma kosteus on mahdollistanut jalohomeen kertymisen rypäleisiin. Saattaa kuulostaa pahalta, mutta jalohome on erityisen toivottu vieras tehtäessä makeita viinejä, sillä se edistää veden poistumista rypäleistä ja näin ollen rypäleistä puristuva mehukin on konsentroituneempaa. Jalohome tuo viiniin myös omaa aromimaailmaa, jonka on kuvattu muistuttavan mm. kuivattuja hedelmiä ja hunajaa. Suositusviini koostuu 75 %:sti Chenin Blancista ja 25 %:sti Rieslingistä. Noin kolmannes viinistä on kypsytetty 4kk:n ajan ranskalaisissa tynnyreissä, toiveena hienostuneempi ja moniulotteisempi viini.

Kullan keltaisessa viinissä tuoksuu aprikoosi, appelsiini (jollain hullulla tavalla mieleen tulee myös kumkvatti), ananas ja hunaja. Raskasrakenteisen viinin makeasta mausta erottaa kypsää appelsiinia ja ananasta, reilu hapokkuus tasoittelee sopivasti makeutta, huolehtien samalla viinin tasapainoisuudesta. Pitkä jälkimaku muistuttaa kuivattua ananasta ja appelsiinia.

Ilmastoi tätä viiniä dekantterissa tai muussa sopivassa astiassa vähintään tunti tai kaksi ennen tarjoilua, nimittäin viini nousee ihan toisenlaiseen lentoon saatuaan reilusti happea. Copatinto suosittelee unohtamaan tänä pääsiäisenä ne iänikuiset, rahkasta kyhätyt toteemipaalut ja muut pyramidiviritykset. Sen sijaan kannattaa valmistaa suositusviinin seuraksi takuuvarmasti toimiva yhdistelmä karamellisoituja appelsiineja sekä viinivaahtoa kuohuviinistä. (Kuvan © Alko)

Testissä trendialueen punaviini – Pittacum Barrica 2007 D.O. Bierzo

Copatinton testipenkki alkoi jälleen täristä viitearvojen rajamailla, kun Pittacum Barrica 2007 otettiin lähempään tarkasteluun. Pienikokoinen D.O. Bierzo on viime vuosina noussut yhdeksi trendikkäimmistä viinialueista Espanjassa ja erityisesti alueen punaviinejä on hypetetty isolla lapasella ympäri maailmaa. Aikoinaan Prioratoakin kultaiseen kukoistukseen nostamassa ollut Palacios´n porukka on jälleen vedellyt oikean värisistä naruista, kun Bierzon viinimainetta on kammettu uuteen uskoon.

Castilla y Leonin alueen rajamailla sijaitseva Bierzo on ilmastollisesti ikään kuin siirtymäaluetta Galician, Asturian ja Castilla y Leonin välillä. Bierzossa vältytään esim. Rias Baixasin kosteudelta ja lämpötilavaihtelut ovat taas miedompia, kuin keskimäärin Castilla y Leonin alueella. Viinikirvan aiheuttamien tuhojen jälkeen Bierzossa oli istutettu tarhoja uudelleen lähinnä laaksojen hedelmällisimmille alueille, satomäärät olivat suuria ja viinit mitäänsanomattomia. Satomäärien kontrollointi ja viljelyn siirtäminen karumman maaperän alueille on muuttanut alueen viinien luonteen ja laadun totaalisesti. Nykyään Bierzo tunnetaan pääasiassa Mencia-lajikkeesta tehdyistä, konsentroituneista ja persoonallisista punaviineistä. Pittacumin tilan starttilaukaus ammuttiin 90-luvun lopulla Arganzassa, 130 km Leónista länteen. Omien viiden hehtaarin lisäksi Pittacum käyttää tarkasti monitoroimiensa sopimustarhojen rypäleitä. Pittacum Barrica on puristettu ainoastaan vanhojen köynnösten (50-80 vuotta) valikoiduista rypäleistä. Viiniä on tammikypsytetty 8 kk enemmän ja vähemmän paahdetuissa amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tynnyreissä.

Hyvin tumman punainen väri vaihtuu reunoiltaan violetiksi. Eläväisessä ja mielenkiintoisessa tuoksussa on tummaa kirsikkaa, luumua, herukkaa, yrttejä ja mineraalisuutta. Taustalla piileskelee myös hentoisesti tammen aromeja. Täyteläinen maku täyttää suun moniulotteisella ja tuoksun aromeja seuraavalla makumaailmalla. Viiniä ryhdittävät poikkeuksellisen tyylikäs hapokkuus sekä pehmeät ja hienostuneet tanniinit. Erittäin pitkä ja mausteinen jälkimaku päättyy pippuriseen twistiin.

Pittacum Barrica 2007 on todella upea, moniulotteinen ja tyylikkään tasapainoinen viini. Ei liene mikään ihme, että se on nakuttanut maailmalla tasaisesti yli 90-pisteen arvioita ja pokannut useita palkintoja ja kunniamainintoja. Lukijan kiusaksi tämäkään testiviini ei norkoile A-valinnan hyllyllä. Helpotusta voi kuitenkin hapuilla suuntaamalla vakaat askeleensa esim. Bar Latvaan, missä Pittacum on spotattu viinilistalta. Monopolimme tarjoaa ystävällisesti mahdollisuuden tutustua pariin muuhun Bierzon punaviiniin, joten kaappaa handelista kainaloon joko puhkikehuttu Petalos tai Cuatro Pasos, tai sitten molemmat.

Viikon Copa – Valdespino Oloroso 10,99 €

Viikon Copa täräyttää jälleen ilmoille viinisuosituksen A-tarvikeliikkeen perusvalikoimasta. Tällä erää lasiin kaatuu maukasta Sherryä.

Sherry ei ole jostain kummallisesta syystä saavuttanut kovin suurta jalansijaa suomalaisessa juomakulttuurissa. Epäilemättäkin erilaisten sherry-tyyppien uuvuttavan laaja kirjo voi häiritä mittavissa määrin kansalaisen ostoskäyttäytymistä. Makeampia viinejä arvostavan suomalaisen sherry-problematiikka on lopullisesti ylikypsä, kun mielikuvat sherrystä yhdistetään pelkästään rutikuivaan Fino-sherryyn (esim. legendaarinen Tio Pepe).

Koska sherryjen valmistusprosessit olisivat lyhyellä protokollalla selvitettynä ehkä jopa Remun slangiakin vaikeammin ymmärrettävää turinointia, tyydytään tällä kertaa toteamaan ainoastaan muutama sherryfakta. Historian kirjat hourivat sherryn valmistuksesta löydetyn merkkejä eteläisimmän Espanjan Jerezin alueelta ainakin n. 3000 vuoden takaa. Alueen erittäin kalkkipitoista maaperää pidetään pääsyyllisenä sherryjen monimuotoiseen luonteeseen, käytetyt rypälelajikkeet ovat Palomino, Pedro Ximénez ja Moscatel. Sherry väkevöidään sekoittamalla viiniin hiljalleen rypäletislettä ja lopuksi sherryt kypsytetään ns. Solera-systeemissä.

Kauniin ruskeassa Valdespino Olorosossa tuoksuu paahteinen pähkinä, rusinat ja tumma suklaa. Puolimakea maku on suuntäyttävän täyteläinen ja tuo esiin pähkinää, mausteisuutta sekä suklaata.  Lämminhenkinen ja sympaattinen viini jättää suuhun pitkään maistuvan, paahteisen pähkinäisen ja suorastaan maiskuteltavan herkullisen jälkimaun. Tämä sherry uppoaa kyllä vallan mainiosti ilman palan painikettakin ja Copatinto suosittelee yhdistämään sen lähimpään mukavaan sohvaan ja jaloihin aatoksiin. (Kuvan © Alko)