Erinäisillä tahoilla on esitetty huolestuneita kannanottoja koskien nykyistä valkoviinitrendiä, joka jokamiehen suomen kielellä tarkoittaa viinien suosion ja sitä kautta myös tuotannon suuntautumista kuivempien ja hapokkaampien viinien suuntaan. Ja myönnettävähän se on, että sitä ollaan toisinaan täysin ulalla, kun erityisesti valkoviineissä tuntuu löytyvän enemmän happoja, kuin AA-kerhon kokouksessa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että huoli on siinä mielessä turha, että vielä löytyy runsaasti viinitaloja, joilla hapokkuus pysyy nätisti kurissa, eikä ole aihetta irvistykseen jokaisen kulauksen yhteydessä.

Saksa on hyvä esimerkki siitä, että puolikuivista ja makeistakin valkoviineistä voidaan tehdä pirteän hapokkaita, tasapainoisia ja nautinnollisen upeita tuotteita. Vaikka Saksassakin on menty muiden kelkassa kuivempien viinien suuntaan, kyllä nahkahousujen luvatusta maasta löytää edelleen runsaasti mukavia ja hieman makeampia, laadukkaita valkkareita. Saksalaisen viinilainsäädännön viidakossa etikettejä tavaava kuluttaja voi olla hätää kärsimässä, kun sujuvakaan oikoluku ei aina riitä viinin maukeustason toteamiseen. Esimerkiksi laadukas spätlese voi olla kuiva, puolikuiva tai vaikkapa puolimakea. Onneksi viinin makeudesta selontekoa hamuava osatajakandidaatti löytää toisinaan etikettimerkinnöistä taikasanat trocken (= kuiva), halbtrocken (= puolikuiva) tai feinherb (= puolikuiva, usein hieman makeampi, kuin halbtrocken).

Myös alueellisesti voidaan vetää karkeasti jonkinlaisia johtopäätöksiä saksalaisten valkoviinien tyylistä. Suorastaan törkeästi yleistäen voitaisiin todeta laatuviineistä makeampia, vähähappoisempia ja matala-alkoholisempia tulevan esim. Moselin suunnalta ja taas esim. Rheingau tunkee markkinoille selkeästi hapokkaampaa, kuivempaa ja korkeampialkoholista vinkkua.

Alkon saksalaisten valkkareiden valikoima on viime vuosina jonkin verran kohentunut, vaikka edelleen voidaan pitää alle kympin laatupullon löytymistä saksa-hyllystä suoranaisena ihmeenä. Syynä ei voi olla tarjonnan puute, sillä hyviä ja edullisia valkoviinejä saksasta kyllä löytyy yllin kyllin. Olisiko siis sittenkin niin, että peruskuluttaja on tyytyväisempi mitäänsanomattomien puolimakeiden ja puolikuivien bulkkiviinien täyttämään hyllyyn ja äänestää kukkarollaan tilanteen jatkumisen puolesta, vai tarjotaanko meille monopolin toimesta aina vaan puoliväkisin sitä samaa huttua ? Mene ja tiedä, joka tapauksessa vaihtoehtojakin olisi…

Tällä kertaa suositusviininä on kuitenkin erinomainen löytö Alkon perusvalikoimasta kympin valkkareiden sarjassa. Schloss Schönborn Riesling Trocken tulee Rheingaun alueelta, noin 50 km Frankfurtista länteen.

Viinin väri on viherkeltainen ja tuoksusta löytyy ne vihreät omenat, päärynät ja sitrukset. Lähes kuivassa maussa on reilusti hapokkuutta ja omenan, päärynän ja sitruksen maut seuraavat tuoksun antamaa vaikutelmaa. Viinissä on sokeria 9 g/l ja se tekee viinistä, sen reilusta hapokkuudesta huolimatta, varsin nautinnollisen kokonaisuuden ihan sellaisenaankin kulauteltuna. Schloss Schönborn on erittäin monikäyttöinen ruokaviini, kuten toki rieslingit monesti muutenkin. Tästä viinistä muodostui viime kesänä Copatinton suosikki kympin luokassa, ja se sopii loistavasti jopa grillimakkaran kylkeen, eikä tietenkään pelästy kala- tai äyriäisruokia. Copatinto suosittelee !