Mas Tinell Brut Nature Gran Reserva 2006

Kevään toisella Barcelonan visiitillä vierailu Colmado Quilez-putiikissa tuotti taannoin postatun Viña Alberdin Crianza 2003:n lisäksi muitakin edukkaita löytöjä. Myymälän Cava-hyllyssä lymyillyt Mas Tinell Natrue Real Gran Reserva Brut Nature 2006 päätyi ostoskoriin 9 euron suuruisella kukkaron avauksella. Kohtuullista, jos saan sanoa?

Lähinnä Cavastaan tunnettu Mas Tinell on perustettu 1989 ja sijaitsee melko lähellä Villafranca del Penedesin keskustaa. Mas Tinell on 300 ooo pullon vuosituotannollaan suhteellisen pieni tuottaja, varsinkin jos sitä verrataan alueen maailmankuuluihin jättituottajiin. Toiminta on laajentunut viinipuuhien lisäksi hotelli- ja elämyssektorille. Mikäli olet joskus pohtinut, miltä tuntuisi yöpyä viinipullossa, tiluksien yhteydessä sijaitsevassa varsin omaperäisen näköisessä hotelli- ja toimintakeskuksessa saattaisi päästä vähintään hyvin lähelle kyseistä asetelmaa.

Nature Real Gran Reserva Brut Nature on valmistettu Parelladasta, Xarel-losta, Chardonnay’sta ja Macabeosta. Näiden keskinäisistä suhteista viinissä ei ole sen tarkempaa havaintoa. Tyyliltään viini on Brut Nature, eli sokerilisäystä ei ole käytetty. Kypsytys minimissään 3,5 vuotta.

Intensiivisestä tuoksusta löytyy vaikeuksitta kypsää sitruunaa, omenaa, kuivattuja hedelmiä sekä selkeästi pitkän kypsytyksen tuomaa runsaasta paahteisuutta. Paahdetta riittää jopa siinä määrin, että se innostuu runnomaan menneessään muita osa-alueita allensa. Muutoin viinissä on palaset kivasti kohdallaan, kuplaa ja hapokkuutta riittää. Maku kantaa varsin pitkään ja ulottuvuudessakin päästään pintaa syvemmälle.

Mas Tinell Brut Nature Gran Reserva 2006 on selkeästi vakavasti otettavan osaston Cava, jossa löytyy pituutta ja syvyyttä, mutta toisaalta taas aavistuksen yliampuva muskeli- ja paahdeosasto horjuttaa tasapainoa. Erittäin runsaasta tyylistä pitäville oivallinen löytö, vaikka itse preferoinkin Brut Nature-kuohuviineissä hieman minimalistisempaa ulosantia. Ruokapöydässä ei tämän viinin kanssa tarvitse kainostella, nimittäin bodya, sporttia ja tsemppiä riittää varmasti vaativampaankin kattaukseen. 3,5 / 5 staraa.

 

Fillaboa Albariño 2012

Rias Baixasin alueella viiniä valmistava Fillaboa sijaitsee Pontevedrassa ja kuuluu alueen suurimpiin viinitaloihin omistamalla ja viljelemällä noin 70 hehtaarin kokoisia tiluksiaan. Talon taustalla on monialakonserni Masaveu ja sen viinisektori, Masaveu Bodegas. Viinialalle Masaveu laajensi 70-luvulla ostettuaan monille tutun Rioja-talo Muruan. Sittemmin viinitoimintaa on laajennettu ulottumaan monille muillekin tunnetuille laatualueille Espanjassa.

Fillaboa Albariño on tyypilliseen tapaan 100 %:nen Albariño omilta tarhoilta kerätyistä rypäleistä. Vuoden 2012 sato jäi alkuvuoden heikoista olosuhteista johtuen pieneksi. Satokauden loppua kohti olosuhteet parantuivat ja myöhäisempään sadonkorjuuseen uskaltautuneet saivat puristettua rypäleistä poikkeuksellisen mukavalla konsentraatiolla varustettua mehua.

Tuoksusta löytyy päärynää, vihreätä omenaa, sitruunaa ja limeä sekä ripaus merihenkistä mineraalisuutta. Hedelmäisyydestä löytyy kyllä konsentraatiota, mutta tuoksun tunnelmissa jatkava paletti pysyy kaiken kaikkiaan varsin nätisti kontrollissa. Mineraalisuus ja virkeä hapokkuus tuovat syvyyttä ja ryhtiä pakettiin. Pitkässä jälkimaussa seikkaillaan vihreän omenan, sitruunan kuoren ja tyylikkään mineraalisuuden maisemissa.

Fillaboan Albariño on vakuuttanut aiemminkin, eikä nytkään korkattu pullo tehnyt poikkeusta. Erittäin tasapainoinen paketti raikasta hedelmäisyyttä, sopivasti merellistä mineraallisuutta sekä ryhdikästä hapokkuutta. Homma hoituu kotiin tyylikkään pienieleisesti, ilman räiskyvyyttä. Espanjassa pullollinen kustantaa noin 12 euroa, joten jälleen kerran pääsee pienellä panostuksella kiinni tyylikkääseen valkkariin. Tällä kertaa viinin seuraksi grillailtiin turskavartaita yksinkertaisella valkosipuli-chili-oliiviöljymarinadilla viritettynä. Kuten olettaa saattaa, Fillaboa pärjäili varsin mallikkaasti asian äärellä, mutta todennäköisesti nousisi vieläkin uljaampaan lentoon äyriäisten seurassa. 4 / 5 staraa.

Matarredonda Juan Rojo 2006

Kun kerran juhannuspäivälle oli ohjelmoitu mm. flank steakin grillailua, oli syytä ryhtyä kaivelemaan viinikaapista esiin sopivaa vinkkua. Kouraan tarttui tällä kertaa Matarredondan Juan Rojo vuodelta 2006. Matarredondan viinitalo on saanut alkunsa 2000-luvun taitteessa Espanjan Torossa ja tekee viiniä kolmella eri brändillä (Libranza, Juan Rojo ja Valdefama). Näistä ainoastaan Libranzan pullotteita on tullut aiemmin maistettua, eikä niistäkään nyt tähän hätään mitään järisyttävän selkeää kuvaa muistu mieleen. Juan Rojo -06 on alueelle tyypilliseen tapaan 100 %:nen Tinta de Toro ja kypsynyt 8 kk ranskalaisessa Allier-tammessa.

Lasista pölähteli nokkaan ikään ja ennakko-odotuksiin nähden yllättävän niukasti kehittynyt setti tummaa kirsikkaa, luumua, setripuuviritteistä tammea ja hentoista taustamineraalisuutta. Paletilla viini käyttäytyi täyteläisesti, hedelmäpuolen seuraillessa tuoksun tunnelmia. Melko nopeasti kuitenkin esiin nousi yllättävän räväkkä hapokkuus, joka ei oikein tuntunut pysyvän nuotisssa kypsän hedelmäisyyden ja pehmeähkön tanniinisektorin kanssa. Kokonaisuudesta jäi hieman karheat tunnelmat, jota pitkä ja lämminhenkinen jälkimaku onnistui hieman rauhoittelemaan. Lämminhenkisyydestä huolimatta 14 %:n alkoholipitoisuus ei onnistu häiriköimään kokonaisuutta sen kummemmin.

Juan Rojo 2006 jätti kaiken kaikkiaan jossain määrin vaisun ja karhean fiiliksen. Kahdeksanvuotiaalta olisi odottanut ehkä hiukan enemmän kehittyneisyyttä ja sen tuomaa syvyyttä. Jonkinlaisen ADHD-kohtauksen saanut happosektori piti huolen siitä, ettei balanssikaan aivan palkintokorokkeita hätyytellyt. Ihan kelvollinen suoritus mediumiksi grillatun flank steakin kyljessä, mutta fanfaarit ja riemun kiljahdukset jäivät tällä kertaa väliin. Onnekseni en erehtynyt urkkimaan ennen kulauttelua, minkälaisia pisteytyksiä viini on maailmalla saanut, sen verran kovia lukemia näkyy nimittäin napsuneen. 3 / 5 staraa.

 

4 Kilos 12 Volts 2012

Taste of Helsingin mässäilysessioiden jälkeen oli sopivasti aikaa siirtyä Bar Latvan terassille valmistautumaan illan ZZ-Top-keikkaa varten. Latvan viinilistalta ei ole koskaan mielenkiintoa uupunut ja sisältökin tuntuu vaihtuvan mukavaan tahtiin. Tällä kertaa oli punkkua hakusessa ja bongasinkin listalta yhdeksi kovimmista Mallorcan viinituottajista omissa kirjoissani nousseen 4 Kilos Vinicolan pullotteen. Pöytään kannettiin pullollinen 12-volttista, joka on 4 Kilos’n muutaman viinin mittaisessa katalogissa sieltä edullisimmasta päästä.

Vasta vuonna 2006 autotallipuuhista alkunsa saaneen 4 Kilos Vinicolan laatutasosta voi saada pienen aavistuksen havainnoimalla toisen omistajan (Francesc Grimalt) olleen aiemmin mukana arvostetun Anima Negran viinitouhuissa. 4 Kilos nimi viittaa omistajien neljän miljoonan “pesetan” alkusijoituksiin, joka tahtoo kertoa, että pienestäkin voi aloitella. Hajallaan eri puolilla Mallorcan saarta sijaitsevien tarhojen vuoksi viinejä ei voida luokitella varsinaisesti minkään D.O.-alueen sisään, joten pullotteet kuuluvat alempaan VdT-luokitukseen.

12 Volts kätkee sisälleen 50% Callet ja Fogoneu-lajikkeita, 30% Syrah’ta, 10 % Cabernet Sauvignonia ja lopusta vastaa Merlot. Kypsytys on kestänyt 12 kk ja 40% viinistä on kypsynyt isoissa 3000 litran tynnyrissä ja 60% pienemmissä tynnyreissä , joista puolet vuoden käytettyjä ja puolet kaksi vuotta käytettyjä.

Nenä löytää lasista kypsää tummaa kirsikkaa, mustaherukkaa, tummaa suklaata ja hitusen tammea. Samat fiilikset jatkuvat melko täyteläisessä, hedelmävetoisessa ja puhdaspiirteisen selkeässä makusektorissa, joka on vielä nuoruudestaan johtuen aavistuksen pidättyväinen. Sopivan tiukka hapokkuus, pieni mausteisuus sekä kypsä tanniinisuus tuo runkoon potkua ja uskottavuutta. Pitkä jälkimaku muistuttaa laadukkaan tumman suklaan ja tummien marjojen duettoa.

4 Kilos 12 Volts 2012 hyötyi selkeästi terassilla tarjolla olleesta lisähapesta ja kehitti mukavasti lisää ulottuvuutta kulauttelun aikana. Rakenne lupaa muutamien vuosien ajan ylöspäin suuntautuvaa kehityskaarta, mutta asiallisella hapetuksella tästä diggailee jo nytkin. Alkoon on turha lähteä kahtatoista volttia pälyilemään, sillä viini löytyy Suomessa vain joidenkin ravintoloiden listoilta. Lautaselle laittaisin tummempia liharuokia tai vaikka grillattua possua, terassiolosuhteissa hyvä seurakin riittää. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Casar de Burbia Mencia 2009

Casar de Burbia aloitteli toimintaansa Bierzon viinialueella 80-luvulla hankkimalla tarhoja vuoristoisemmilta alueilta sekä Valtuille de Arriban lähirinteiltä. Bierzossa ei takavuosina osattu pahemmin arvostaa korkeammalla sijaitsevia vähäravinteisia ja jyrkempirinteisiä alueita, lähinnä kaiketi heikompien satomäärien ja hankalamman hoidettavuuden vuoksi. Niinpä Casar de Burbiankin ostamilla tarhoilla kasvoi hankintahetkellä vain huonosti hoidettuja Palomino-köynnöksiä. Menestykseen karummissa olosuhteissa osattiin uskoa siinä määrin, että tarhat kunnostettiin perinpohjin ja Palominon tilalle istutettin sekä oksastettiin nykyään jo huippusuosiosta nautiskelevaa Menciaa.

Tuottajansa nimeä kantava viini on alueen punaviineille tyypilliseen tapaan 100% Mencia. Rypäleet on kerätty käsin n. 600 m korkeudella sijaitsevilta tarhoilta. Tätä viiniä on kypsytetty joinain vuosina ranskalaisessakin tammessa, mutta nyt korkattu vuosikerta 2009 on kypsynyt 8 kuukautta uusissa amerikkalaisissa tynnyreissä.

Hyvin tumma ja reunoiltaan violettiin taittuva väri. Tuoksussa mustaa viinimarjaa, mustikkaa, balsamicoa, paahteista tammea ja pieni yrttipenkin tuulahdus. Paletilla täyteläinen ja konsentroitunut, päällimmäiset fiilikset tummien marjojen ja balsamicon suunnalla. Runsaat ja alussa räväkästikin ikeniä mukiloivat tanniinit, timmi hapokkuus. Erittäin pitkään jälkimakuun ehtii vielä mukaan kiva bitterinen twisti.

On se kyllä kumma, kuinka tasokasta tavaraa Espanjassa saa noin kympin panostuksella. Monopolimme hyllyillä tällainen viini kustantaisi todennäköisesti karvan tai pari alle kaksikymppiä, eikä silloinkaan vielä ottaisi pannuun. Kypsytyksessä käytetty uusi amerikkalainen tammi tuntuu ehkä hieman keskimääräistä tuhdimmin, muttei kuitenkaan pölli pääroolia tai häiriköi balanssia. Casar de Burbia on heti korkkauksen jäljiltä sen verran tiukkaa tavaraa, että kunnon ilmaus dekanterissa tai muussa kannuntapaisessa on paikallaan. Rouhea rakenteen ja runsaan tanniinisuuden taklaaminen ruokapöydässä onnistuu esim. riittävän punertavaksi jätetyllä tummalla lihalla tai vaikkapa Master of Wine Tim Hannin oppien mukaan reippaalla pintasuolalla. Itse toteutin luonnollisesti nämä molemmat. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Pazo de Villarei Albariño 2011 – Halpakin voi olla hyvää?

Rias Baixasin Albariñot pyörivät maailmalla pääosin 10-20 euron hintahaarukassa, ja tarjoavatkin siihen rahaan useimmiten varsin muikean vastineen. Todella harvoin törmää selkeästi alle kympin hintalapulla varustettuun Albariñoon ja täytyykin myöntää, että Bodegas Pazo de Villarein Albariño oli 7,5 eur  hinnalla lähtökohtaisesti epäilyttävä tapaus. Otin kuitenkin riskin ja tartuin koukkuun toivoen parasta ja peläten pahinta.

Tämän viinin mehut on rutistettu luoteis-Espanjassa Val do Salnesin tarhoilla kasvaneista Albariño-rypäleistä. Käymisprosessi on toteutettu terästankeissa luonnonhiivoilla ja prosessi on viety läpi hitaasti matalissa lämpötiloissa.

Kullankeltaiseen painuva väri. Melko intensiivinen ja hieman jo kehittynytkin tuoksu, jossa sitruunaa, limeä, kiwi-hedelmää, melonia ja hiukan merellistä mineraalisuutta. Runsas ja yllättävän monivivahteinen makumaailma, jonka hedelmä- ja vihannesosasto rakentuu kivasti tuoksun tunnelmille ja kypsyydetkin ovat pysyneet hyvin aisoissa. Napakka hapokkuus ja melko pitkä sitruksinen jälkimaku.

Pazo de Villarei Albariño 2011 on edullinen hintalappu huomioiden erittäin positiivisesti yllättävä valkkari, josta löytyy jo mukavasti luonnettakin. Ei luonnollisestikaan räjäytä tajuntaa, mutta on varmasti toimiva kaveri arkisempien kala-ja äyriäisruokien seuraan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Anima Negra ÀN/2 2005

Otaksuttavasti melko harvat mieltävät Mallorcan lomasaaren vakavastiotettavaksi viinialueeksi. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana harrastettu laadunparannus on kuitenkin alkanut kantaa hedelmää ja yhä useammat viinisiepot raapustelevat merkintöjä vihkoihinsa saaren viineistä. Yksi Mallorcan tunnetuimmista tuottajista on Anima Negra, vaikkakaan sen historia ei ole mitenkään erityisen pitkä. Perustukset on valettu 90-luvun puolivälissä toisen omistajan suvun maitotilan pohjalle ja viininteon painopisteenä on pidetty saaren alkuperäislajikkeita, kuten Callet, Fogoneu, Manto Negre ja Premsal. Ostetuista rypäleistä ja parista viinitynnyrillisestä aloittanut omistajakaksikko on vuosien saatossa kasvattanut tuotannon parinsadantuhannen pullon vuosivauhteihin.

ÀN/2 2005 on pääosin saaren omien alkuperäislajikkeiden blendi (65% Callet- , yhteensä 20% Manto Negre- ja Fogoneu- sekä 15% Syrah). Tammikypsytys 12 kk. Tynnyreistä 70% ranskalaisia ja 30 % amerikkalaisia. 35% uusia tynnyreitä ja 65% 1-3 vuotta käytössä kiertäneitä.

Hieman jo reunoiltaan tiilenpunaan kääntyvä väri ja kehittynyt tuoksu, jossa kirsikkaa, tupakkaa, savua, lantaa sekä mausteisuutta. Keskitäyteläinen maku, jossa kehittyneelle viinille tyypillistä eläväisyyttä ja herkkyyttä. Virkeän hapokkuuden seuralaisena sinnittelee jo voimiensa tunnosta hiipumaan päin oleva tanniinisuus. Pitkässä jälkimaussa on kuivattua kirsikkaa ja mausteisuutta.

ÀN/2 2005 oli juuri nyt vähintäänkin hyvin lähellä parhaita hetkiään. Alamäen alkumetrit ovat jo näkyvissä erityisesti hiipuvan tanniinisektorin osalta, joten lisäkypsytykselle ei ole tarvetta eikä potentiaaliakaan. Lautaselle lastatut lähitilan karitsan parikyljykset toimivat varsin luontevana parituksena viinille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viña Alberdi Crianza 2003

Riojan Crianza-viinejä ei taideta valmistaa pitkiä säilytys- ja kypsytyspotentiaaleja pähkäillen, mutta monesti tuoretta ja nuorekkaan aggressiivista Crianzaa siemaillessa on tullut miettineeksi niiden mahdollista ulosantia joitakin vuosia kypsempänä. Viimeisimmällä Barcelonan reissulla suunnistin Gracian alueella pieneen, mutta sitäkin sympaattisempaan Colmado Quilez elintarvike- ja viinimyymälään, jonka perältä löytyy varsin kattava valikoima viinejä. Puolikkaiden hyllyä silmäillessä katse lukittui sääolojensa puolesta haastavan 2003-vuoden La Rioja Alta Viña Alberdi Crianzan kohdalle. Kotimaiseen monopolihinnoitteluun verrattuna lähinnä naurettavalta vaikuttanut 6:n euron hintalappu sinetöi nopean ostospäätöksen.

Viña Alberdi Crianza on 100%:nen Tempranillo, johon on 2003-vuoden säähankaluuksien vuoksi käytetty vain korkeammalla sijatsevien tarhojen rypäleitä. Viiniä on kypsytetty 2 vuotta amerikkalaisessa tammessa. Ensimmäinen kypsytysvuosi on tapahtunut uusissa tynnyreissä ja toiseksi vuodeksi viini on siirretty keskimäärin 3-vuotiaisiin tynnyreihin.

Väriltään hieman jo tiilenpunaan kääntyvän viinin melko kehittyneestä tuoksusta löytyy kirsikkaa, nahkaa, pientä savuisuutta ja tyylikäs annos tammea. Paletilla on vielä hedelmää ja hapokkuutta hyvin tallella. Todennäköisesti jo lievään laskusuhdanteeseen kääntynyt tanniiniosasto on mukavasti pehmennyttä sorttia. Kaikenkaikkiaan balanssi on varsin mainiolla tolalla, pitkää kirsikkaista ja mausteista jälkimakua myöden.

Tämä 11-vuotias Riojan Crianza on hyvä todiste siitä, että hyvin tehty Crianza suoriutuu lyhyen aikavälin ikääntymisprosessista varsin nätisti. Eipä kai asiaa ollut lähtökohtaisesti pahemmin syytä epäilläkään? Parin ensimmäisen siemauksen jälkeen tulin jo himpun verran katuneeksi sitä, etten napannut hyllystä useampaa pulloa mukaan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Maassa maan Cavalla – Segura Viudas

Huhtikuulle tarjoutui mahdollisuus vierailla Kataloniassa Segura Viudasin viinitilalla, joten pakkasin laukkuni ja hyppäsin parin viikon tauon jälkeen Barcelonan koneeseen. Segura Viudasin tilukset paikantuvat Sant Sadurni d’Anoian kuuluisasta Cava-kylästä muutaman kilometrin luoteeseen, Torrelavitin liepeille. Tilan vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1000-luvulta, mutta viinipuuhia nykyisellä Segura Viudas-brändillä on aloiteltu 1960-luvun loppumetreillä. Nykyään Freixenet-Groupiin kuuluva yhtiö tuuppaa markkinoille noin 8 miljoonaa pulloa vuosittain, joten mistään ihan pienestä nyrkkipajasta ei ole kyse. Rypäleistä noin 60-70 % ostetaan ulkopuolisilta sopimusviljelijöiltä, joiden kanssa tehdään kuitenkin tiivistä yhteistyötä ja laatua monitoroidaan tiukasti.

Tarha- ja kellarikierros Jep Bargalló i Torresin johdolla käynnistyi tutkailemalla kalkkipitoisessa savi- ja hiekkamaaperässä viihtyviä viisikymppisiä Macabeo-köynnöksiä. Vanhempien köynnösten satomäärä rajoittuu osittain jo iän puolesta, mutta laadun parantamiseksi erityisesti nuorempien ja innokkaammin rypäleitä tuottavien köynnösten satomäärää rajoitetaan radikaalisti. Segura Viudas haluaa panostaa tarhatyöskentelyyn ja vaikka tilalla ei ole virallisia luomusertifikaatteja, on käytössä paljon ympäristöystävällisiä ja luonnonmukaisia toimintatapoja. Perusasioihin kuuluu esim. erilaisten torjunta-aineiden ja kemikaalien käytön minimointi. Lisäksi Segura Viudas on mukana mm. BioDiVine-projektissa, jonka tavoitteena on lisätä biodiversiteettiä viinitarhoilla ja sitä kautta suojella luontoa sekä lisätä myös köynnösten luonnollista vastustuskykyä erilaisia tauteja ja tuholaisia vastaan.

Ympäristöajattelu ei jää tällä kertaa pelkäksi sanahelinäksi sillä tilakierroksella asiat realisoituvat hienoja metsä- ja puistoalueita ihailemalla, kirkasvetisen joen lorinaa kuuntelemalla tai vaikkapa erilaisten lintujen viserryskonserttia höristelemällä. Biodiversiteettiä tuli koettua ihan käytännössäkin, kun tarhoilla hiippailun yhteydessä jokin tunnistamaton hyönteinen onnistui riistämään sormiparoistani tipan tai kaksi verta.

Tuotantotiloihin ja kellareihin siirryttäessä modernista viininvalmistusteknologiasta kielivät tekniset vempeleet paiskaavat kättä sopuisasti vähän vanhempien välineiden, ikivanhojen kellarikäytävien sekä siellä lojuvien loputtomien pullorivistöjen kanssa. Yhtiön oma laboratorio-osasto analysoi ja viljelee omilta tarhoilta sekä kellareista löytyvistä hiivakannoista kullekin viininvalmistusprosessille parhaiten sopivat. Kaupallisia hiivoja ei käytetä.

Lounaan ja tastingin yhteydessä seuraamme liittyi viinintekijä Miguel Salarich, jonka johdolla maistelimme muutamia viinejä.

Lavit Brut Nature (Alkon vakiovalikoima – 11,97 €)

60 % Macabeo 36-vuotiaista köynnöksistä 350 metrin korkeudesta, 40 % 30-35 vuotiaiden köynnösten Parelladaa 650 metrin korkeudesta. 18 kuukauden kypsytys. Sekä tuoksussa että maussa raikasta omenaa, sitruunaa ja hillitysti tyylikästä mineraalisuutta. Tasapainoinen paketti puhdaspiirteistä Brut Naturea. Hyvä aperitiivi tai monenmoisten alkupalojen kampittaja.

Brut Reserva (Alkon tilausvalikoimassa magnum – 24,40 €)

50 % Macabeo, 35 % Parellada, 15 % Xarel-lo. Osa perusviinistä kypsyy sakkojensa kanssa 3 kk. Vähintään 15 kk kypsytys, 9 g / l dosage. Kuten ehkä arvata saattaa, aurinkoisella viinitarhalla nautittuna jääkylmä Brut Reserva maistui taivaalliselle. Hyvä balanssi paahteisuuden, kypsän hedelmäisyyden ja raikkaan hapokkuuden välillä. Harvinaisen mukavasti syvyyttä sekä pituutta tämän hintaluokan viiniksi.

Gran Cuvée Reserva Brut (Ei Alkossa)

Itselle ehkä se kovin säväyttäjä tällä vierailulla maistetuista Cavoista. Yhteensä 85 % vanhojen köynnösten Macabeo ja Parellada sekä 15 % nuorempien köynnösten Pinot Noir ja Chardonnay. Vähintään 15 kk kypsytys, 6 g / l dosage. Tuoksussa intensiivinen ja monivivahteinen paketti omenaa, limeä, hunajaa ja mineraalisuutta. Paletilla tuoksua seuraileva moniulotteinen hedelmäisyys, tiivis ja runsas mousse, pirteä hapokkuus ja erittäin pitkä mineraalinen jälkimaku.

Reserva Heredad Brut Rosé (Ei Alkossa)

Tilan ensimmäinen 100%:nen Pinot Noirista valmistettu Cava. Rypäleet Aiguavivasta yli 500 metrin korkeudesta. Viiniin on käytetty vain ns. free run rypälemehu, joka valuu rypäleistä ilman varsinaista puristusta. 15 kk:n kypsytys, käsin tanssitettu ja 9 g / l dosage. Tuoksussa vadelmaa, mansikkaa ja kirsikkaa sekä hillitysti savuista paahteisuutta ja mineraalisuutta. Pitkästä jälkimausta löytyy punaisia marjoja ja hillittyä mineraalisuutta. Samanlaiseen pulloon pakattu vaaleampi sisarviini Reserva Heredad Brut löytyy Alkon tilausvalikoimasta hintaan 26,90 €

Heredad Torresanos Crianza 2009, D.O. Vinos de Madrid (Ei Alkossa)

Yli 780 metrin korkeudesta 40-vuotiaista Tinto Fino-köynnöksistä (Tempranillo). Kypsytys 12 kk 225 litran tammitynnyreissä; 95 % amerikkalaista tammea, 5 % ranskalaista tammea. Tuoksussa karhunvatukkaa, luumua, tummaa kirsikkaa ja mausteisuutta. Paletilla viini on keskitäyteläinen ja makumaailmaltaan mielenkiintoisen eläväinen tapaus, jota ryhdittää hyvä hapokkuus.

Solar Viejo Reserva 2007, D.O. Calificada Rioja (Ei Alkossa)

80 % Tempranillo, 20 % Graciano. Tammikypsytys vähintään 12 kk amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa, minkä jälkeen 36 kk pullokypsytys. Punaista kirsikkaa, mausteisuutta, nahkaa. Tyylikkään klassinen Rioja Reserva. Takuuvarma kaveri erilaisten tummien liharuokien kylkeen.

5 Viudas (Ei Alkossa)

Modernia etiketöintilinjaa edustava “viiden lesken” viinisarja pitää sisällään Cavan, rosé-viinin, valkkarin ja kaksi punkkua. Mastoimme harvinaisemmasta Sumoll-lajikkeesta valmistetun punaviinin. Luonteikas ja kiinnostava tapaus, jossa erittäin napakka hapokkuus yhdistyy rustiikkiseen marjaisuuteen ja yrttisyyteen. Sumoll vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta lajikkeelta ja ansaitsee paikan tehotarkkailussa.

Tämän kaiken nähtyään ja maistettuaan, voi taas kerran jäädä ihmettelemään, kuinka laadukas ja hyvin tehty Cava voi olla niinkin edullista, kuin se sattuu olemaan.

(Matkan järjestelyistä ja kustannuksista vastasi maahantuoja)

Tilenus Crianza 2007

Aurinkoisen pääsiäisviikonlopun suunnitelmiin kuului mm. lähitilalta hankittujen karitsanpotkien sullominen uuniin. Samalla heräsi vastustamattoman suuri houkutus korkata pullollinen Menciaa. Lyhyen pähkäilyn jälkeen kaapista tarttui kouraan seitsemän vuoden ikään ehtinyt Bodegas Estefanian Tilenus Crianza.

90-luvun loppumetreillä Bierzossa käyntiin potkittu Bodegas Estefania asetti tavoitteekseen tehdä yhden lajikkeen viinejä, jotka toisivat hyvin esiin rypälelajikkeensa ja kasvuympäristönsä piirteitä. Melko tyypillinen viinitilan visio siis? Ongelmaa on lähdetty ratkomaan rakentamalla viljely-yhteistyötä paikallisten viinitarhureiden kanssa sekä hankkimalla sopivat kriteerit täyttäviä tarhoja hiljalleen myös omaan omistukseen.

Lähellä Valtuille de Arriban kylää noin 600 metrin korkeudessa sijaitsevat tarhat suuntautuvat etelään ja kaakkoon. Yli 70-vuotiaat köynnökset nauttivat elostaan savisessa ja liuskekivisessä maaperässä. Rypäleet on kerätty käsin syyskuun puolivälissä vuonna 2007. Viiniä on kypsytetty 12 kk miedosti paahdetuissa ranskalaisissa
tammitynnyreissä.

Tuoksusta löytyy mustikkaa, mustaa ja punaista viinimarjaa, mausteisuutta ja kevyesti tammea. Näiden lisäksi nokkaan leijailee ajoittain jonkinlaisia mineraalisia ja jopa kukkaisiakin tuulahduksia. Paletilla viini on täyteläinen. Se on täynnä tavaraa, mutta esitystyyli on kuitenkin raikas ja kiehtovan moniulotteinen. Tilenus 07:n parhaita puolia on erinomainen tasapaino napakan hapokkuuden, kypsän tanniinisuuden, hedelmäisyyden ja 14 %:n alkoholipitoisuuden välillä. Erittäin pitkä jälkimaku keikuttelee menemään mausteisuuden ja punasävytteisten marjojen makumaisemissa.

Tilenus on jälleen yksi erinomainen esimerkki siitä, kuinka kiinnostavia viinejä Menciasta saadaan aikaiseksi. Espanjasta viinin löytää noin 12 eurolla, joten ilman kalkulaattoriakin voi todeta hinnan olevan laatuun nähden hävyttömän hienosti kohdallaan. Jos pieni lasikikkailu sattuu kiinnostamaan, kannattaa siemailla Mencia-punkut mahdollisimman isokokoisesta viinilasista, jolloin moniulotteinen aromimaailma pääsee paremmin oikeuksiinsa. 4 / 5 staraa.