VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uudet vuosikerrat lasketaan perinteisesti markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestetään vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon noin 500 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2018 ja punaisissa 2017. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten sekä valkoisissa että punaisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja.
Vuosikerta 2018 jää historian kirjoihin ainakin kuumuutensa ansiosta. Satoa korjattiin monilla Saksan viinialueilla poikkeuksellisen aikaisin. Paikoin tuottajat kertoivat varsin rajuista happolukemien laskuista lyhyelläkin aikavälillä, joten monet ryhtyivät nopeisiin toimiin jo varhaisessa vaiheessa elokuussa happojen säilyttämiseksi. Rypälelajikkeista Riesling pärjää tällaisissakin tilanteissa hyvin, sillä erityisesti vanhojen köynnösten kuumuuden ja kuivuuden sietokyky on hyvä ja lajike rakentaa mukavasti makuprofiilia jo aikaisessakin vaiheessa kypsymistä. Joka tapauksessa normaalia lyhyempi kasvukausi herättää kysymyksen rypäleiden fenolisen kypsyyden riittävyydestä ja sitä kautta makuprofiilin laadusta. Ja toisaalta pidempään odottaneiden osalta huoli kohdistuu hapokkuuden riittävyyteen.
Maistelin kolmen päivän aikana noin 400 viiniä, joten sain jälleen muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2018 luonteesta. Alueellisia ja tuottajakohtaisia eroja tuntuu esiintyvän selkeästi muutamia aiempia vuosikertoja enemmän. Happotasot on saatu pidettyä Rieslingeissä yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Toisaalta voidaan karkeasti todeta, että aikainen sadonkorjuu on niistänyt jonkin verran tavaraa ja intensiteettiä hedelmäisyydestä. Jyvät erottuvat akanoista varsin selkeästi ja parhailla tuottajilla on ollut sopivasti myös malttia toimia järkevästi tarhoilla ja hakea parasta mahdollista tasapainoa.
Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisin esitys löytyy jälleen Nahesta. Erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg), Kruger-Rumpf (Dautenpflänzer, Im Pitterberg), Gut Hermannsberg (Rotenberg, Steinberg, Felsenberg, 2017 Bastei), Emrich-Schönleber (Frühlingsplätzchen) ja Schäfer-Fröhlich (Felsenberg, Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg).
Pfalzissa laadullista heittelyä esiintyi hieman enemmän, mutta yleisesti ottaen on saatu akaan melko tasavarmaa jälkeä. Joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Kastanienbusch), Acham-Magin (Kirchenstück, Pechstein, Jesuitengarten), Karl Schaefer (Weilberg, Herrenberg) Bassermann-Jordan (Jesuitengarten), A. Christmann (Idig, Reiterpfad-Hofstück) ja Weissburgundereissa vuodesta toiseen onnistuva Kranz (Kalmit).
Rheinhessenissä näkyy jo selkeämmin aikaisen sadonkorjuun aiheuttama hedelmäisyyden niukkuus tai sitten toisaalta pidempään odottaneilla karkkimaisen päärynäisen kypsä profiili. Parhaimmiksi rankkasin Wagner-Stempel (Heerkretz), Keller (Brunnenhausen “Abts E”), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Pettenthal, Ölberg, Rothenberg “Wurzelecht”), Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg) ja yllättävän kovaksi osoittautunut Bischel (Heerkretz, Schlarlachberg, Hundertgulden).
Rheingau oli alueista ehkä se suurin pettymys. Laatuvaihtelua esiintyi huomattavan paljon ja vaikka hapot olivatkin useimmiten hyvällä tasolla, joukossa oli paljon todella niukkahedelmäistä tavaraa. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Kirchenstück, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Schloss Vollrads (Schlossberg), Peter Jakob Kühn (2017 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus), Johannishof (Berg Rottland), Von Oetinger (Siegelsberg, Hohenrain), Jakob Jung (Siegelsberg, Hohenrain), Barth (2017 Hassel) sekä täyteläisemmän profiilin August Kessler (Berg Roseneck, Seligmacher).
Moselissa tilanne llienee melko selkeä siinä mielessä, että viileämmät seudut Saarissa ja Ruwerissa ovat tuottaneet keskimäärin parempia tuloksia, keskiosa Moselista tuntuu hieman hukanneen kuivien viiniensä energisyyttä sekä hapokkuutta, ja pohjoisemmasta taas löytyy muutamia suurempia ilonpilkahduksia. Erinomaista jälkeä ovat saaneet aikaan Knebel (Röttgen, Uhlen), Clemens Busch (Marienburg, Marienburg “Rothenpfad”), Dr. Loosen (Rosenberg, Graacher Himmereich, Johannisbrünnchen), Schloss Lieser – Thomas Haag (Juffer-Sonnenuhr), Fritz Haag, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hof (Goldtröpfchen, Bockstein, Bockstein -Z-, Laurentiuslay, Layet), Karthäuserhof (Karthäuserhofberg), Van Volxem (Goldberg, Volz, Scharzhofberger, Bockstein), Peter Lauer (Kupp) ja yksi koko ennakkomaistelun kovimmista viineistä; Forstmeister Geltz-Zilliken (Rausch).
Frankenin Silvanereissa oli yleisesti ottaen varsin mukavaa pirteyttä ja raikkautta sekä hedelmäisyys hyvin esillä. Tuottajat korostavat, että myös Silvaner tarvitsee aikaa pullossa avautuakseen kunnolla. Kärkikastia Rudolf May (Himmelspfad), Horst Sauer (Am Lumpen), Hans Wirsching (2017 Kronsberg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite), Egon Schäffer (Am Lumpen1655), Juliusspital (Julius-Echter-Berg) sekä tyyliltään hieman erilainen Zehnthof-Luckert (Maustal).
Saksan punaviinien taso on jatkanut nousuaan jo pitkään ja vuoden 2017 hankalista olosuhteista huolimatta GG-taso oli paikoin erittäin hyvä. Vuoden 2015 intensiteettiin ja täyteläisyyteen ei päästä, mutta toisaalta 2017 ja 2016 tarjoavat varsin raikasta, pirteätä ja elegantimpaa profiilia.
Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti runsaamman tamminen J. Neus (Horn), Kühling-Gillot (Kreuz), Keller (Bürgel), eleganttia tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä Benedikt Baltes (Bischofsberg, Hundsrück).
Ahrissa parhaita olivat Jean Stodden (Herrenberg) sekä elegantimpaa tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenista vakuuttavimmat Seeger (Herrenberg Oberklamm, Herrenberg Spermen), Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Schlossberg), erittäin tyyylikäs Salwey (2016 Eichberg, Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Schlossberg).
Württembergistä esiin nousivat Spätburgundereissa Dautel (Schupen, Forstberg) sekä Rainer Schnaitmann (Lämmler). Lembergereiden parhaat Furst Hohenlohe Oehringen (Verrenberg), Dautel (Michaelsberg), Rainer Schnaitmann, (Lämmler) ja Ellwanger (Berg).
