Brunelloa Montalcinossa 9/2015

Posted on 07/11/2015 by Copatinto

Syyskuinen Toscanan matka jatkui Panzanon Vino al Vino-festareilta muutamien mutkien kautta Brunellon kotikonnuille Montalcinoon.

MONTALCINO1 Orastavaa auringonlaskua tarkkailtiin leikkele- ja juustolautasen äärellä, laseissa Tenuta Barbi Brunello di Montalcino 2010 ja Col d’Orcia Brunello di Montalcino 2009. Hehkutetun 2010-vuoden Barbi antaa jo tässä vaiheessa isoja lupauksia elegantin rakenteensa välityksellä, vaikka erityisesti keskipaletti on vielä kovin sulkeutunut. Happorakenteeltaan todellakin “spot-on”, eikä tämän vuosikerran kanssa kannata hötkyillä. Col d’Orcia on taas lämpimämmän vuoden viininä runsaamman hedelmäinen, edellistä lihaksikkaampi ja kypsemmän otteensa ansiosta hieman avoimempi kokonaisuus. Ei senkään kanssa mikään kiire ole, mutta -09 tulee kyllä olemaan huipussaan huomattavasti -10:ä aiemmin. Mielenkiintoista minivertailua kahden hyvän, mutta todella erilaisen vuosikerran luonteenpiirteiden välillä. Pienet alkupalat herättelivät ruokahalua siihen malliin, että oli aika tähyillä sopivaa ruokapaikkaa. Tripadvisor listasi Montalcinon pikkukylän seudulle yli 60 ravintolaa, joista puolestaan Michelin suositteli vain kahta, ja niistäkin toinen kävelymatkan ulottumattomissa. Punaisen kirjan suosituspaikka ei osunut silmään, joten pienen palloilun jälkeen syöksyimme sisään sopivalta näyttäneeseen Il Grifoon. Vartin päästä paikka olikin jo täynnä. Alkuun ricottatäytteisiä ravioleja, salviaa ja voita sekä pääruoaksi pitkään kypsytettyä villisikaa sekä polentaa. Puhtaita, rehellisiä ja konstailemattomia makuja, ei mitään valittamista.

MONTALCINO2 Viinilistalta löytyi kattava valikoima lähialueen viinejä ja mukavasti myös hieman vanhempia vuosikertoja. Paria ensimmäistä vaihtoehtoa ei enää kellarista löytynyt, joten loppujen lopuksi valinta osui summamutikalla itselle ennalta tuntemattoman tuottajan, Fattoria La Magian -00 Brunelloon. Viini oli mainiossa juopotteluiässä oleva tapaus, hedelmä kehittynyttä, tiukka hapokkuus tallella ja sopivasti itsestään ilmoittava, pehmeä tanniinisektori. Ei lainkaan hassumpaa. Myöhempien selvittelyjen perusteella Fattoria La Magian taustalta löytyi 40 vuotta sitten Montalcinosta tilan ostanut Schwarzin pariskunta. Nykyään 15 hehtaarin viljelyalaa ja luomusertifioitua meininkiä pyörittää heidän poikansa Fabian Schwarz.

Montalcino oli mukava yhdistelmä huikeita maisemia, sympaattisia pikkukujia, haulikoiden kanssa viinitarhojaan vartioivia viinitarhureita ja hyviä makuja. Syyskuussa kylässä oli sopivan rauhallista, mutta kuitenkin eläväistä. Lisää tunnelmia Montalcinosta löytyy mm. Blanc de Blancs-blogista.

Apulia – Välimeren maukkaita herkkuja Vanhalla 14.10.2015

Posted on 24/10/2015 by Copatinto

Apulia s

Italian Trade Connections kutsui maistelemaan Apulian ruoka- ja viinimaailman antia Vanhalle Ylioppilastalolle lokakuussa. Tilaisuudessa järjestettiin myös Italian keittiömestariyhdistyksen sekä Italian sommelieryhdistyksen välimerellisiin ruokiin ja juomiin liittyvä miniseminaari. Syöksyin paikalle katsastamaan meininkiä.

Viinihommissa Apulia on litramääräisesti yksi Italian suurimmista alueista, eivätkä valtavat tuotantomäärät voi olla kätkemättä sisäänsä melko keskinkertaistakin tavaraa. Kuuma ilmasto kypsyttää rypäleitä tehokkaasti ja Apulian viinien mainetta on pitkään tahrittu ylikypsän hedelmäisten, korkea-alkoholisten ja matalahappoisten viinien toimesta. Suunta on selkeästi kääntymässä massa- ja halpatuotannosta laadukkaampien viinien suuntaan ja pinnalle nousee mukavaan tahtiin mainioita tuottajia ja muikeita viinejä. Alueelle tyypillisiä punaviinilajikkeita ovat mm. Primitivo, Negroamaro, Nero di Troia, Montepulciano ja Malvasia Nera. Apulian tunnetuimmatkaan DOC- ja DOCG-alueet eivät ole yleisesti ottaen onnistuneet saavuttamaan valtavaa maailmanmainetta, mikä on omiaan pitämään alueen viinihinnoittelun viinisieppoja riemastuttavan alhaisella tasolla.

20151014_152650 Ennen varsinaista tastingsessiota oli sopivasti aikaa ottaa esituntumaa tarjolla oleviin viineihin. Odotin Primitivo di Mandurian olevan se kovin juttu, mutta jossain määrin yllätyksellisestikin törmäsinkin oikein maukkaisiin Rosso Salentoihin sekä Salice Salentinoihin. Näistä omassa suussa parhaiten toimivat mikrokokoisen luomutuottaja Dei Agren tammivapaa 100 %:nen Primitivo Lunatico Rosso Salento 2011 sekä Conti Zeccan 75 % Negroamaroa ja 25 % Malvasia Neraa sisältänyt Cantalupi Salice Salentino Riserva 2011. Ensin mainitun mausteinen hedelmäisyys sekä raikas punasävyinen kirsikkaisuus viehättivät kovasti, kun taas Cantalupin kohdalla vakuuttivat tasapainoisen paketin hyvin kontrolloitu hedelmä sekä isojen tammisäiliöiden ansiosta poikkeuksellisen elegantiksi muovautunut tammen paahteisuus. Haaviin osui myös muutama erittäin maukas Massimo Leonen viini, joista mieleen jäi erityisesti raikas Orme Falanghina ja nuorekas, mutta tasapainoinen Orme Aglianico.

Ita trade

Koko tilaisuutta leimasi italialaistyylinen, sopivan letkeä meininki. Parin akateemisen vartin jälkeen paikalle saapuneet panelistit eivät turhia pönöttäneet, vaan puheet pidettiin rennolla meiningillä, vieruskavereiden nappaillessa selfiekuvia ja rupatellessa niitä näitä. Kokin huudettua oven suusta pastan olevan valmista, saatiin seminaarin loppuvihellykset hoidettua alta aikayksikön. Kaikkihan me tiedämme varsin hyvin, ettei pasta voi odottaa! Maukkaan pastan lisäksi tarjolla oli erilaisia antipastoja, juustoja sekä todella mm. maukkaita oliivitahnoja. Ruokien toimivuus viinien kyljessä oli mutkatonta ja sujuvaa, kuten olettaa saattaa. Tapahtuma vahvisti paljolti niitä ajatuksia, joita olin pyöritellyt päässäni jo aiemminkin. Apulian viinigenre on mainettaan parempaa tasoa ja sopivan tarkalla seulonnalla löytää erittäin hyvän hinta-laatusuhteen pulloja. Myös maistettujen ruokatuotteiden pohjalta syntyi fiilis laadukkaasta ja korkeatasoisesta tekemisestä, mahtavia makuja unohtamatta.

Punkkua Friulista – Marco Felluga Varneri Collio Merlot 2006

Posted on 08/10/2015 by Copatinto

Friulin punkut ovat jääneet omissa maisteluissa paitsioon ja selkeästi alueen valkoviinien varjoon. Kirjoittelin joskus aiemmin Marco Fellugan vallan mainiosta Ribolla Giallasta ja kesän loppupuolella tuli korkattua saman tuottajan punaviinituotannosta Varneri Merlot vuodelta -06. Viinin rypäleet tulevat Italian ja Slovenian rajamaisemiin sijoittuvan DOC Collion alueen tarhoilta ja ovat Farra d’Isonzon, San Florianon ja Cormònsin liepeillä kasvanutta Merlot’ta. Viiniä on kypsytetty 12 kk isoissa ja pienissä tammitynnyreissä sekä 6 kk pulloissa.

Marco Felluga Varneri Merlot 2006 Reunoiltaan hieman tiilenpunaan taittuvan viinin tuoksussa on mukana jo selkeästi kehittyneitä piirteitä. Kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, tupakkaa, ja lyijykynää. Paletilla riittää pehmeän miellyttävää hedelmää vielä runsaasti ja viinissä on kivasti ulottuvuutta sekä eläväisyyttä. 9 vuotta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä happo- ja tanniinisektoreiden osalta, jotka ovat jo vahvasti hiipumaan päin. Katsaus viinin tekniseen dataan paljastaa viinin olleen suhteellisen matalahappoinen jo syntyessään ja näin ollen hiipunut happosektori ei yhdeksänvuotiaan pullon kohdalla ole kovinkaan hämmentävää.

Marco Felluga Varneri Collio Merlot 2006 oli ihan mukava, kehittyneitä piirteitä omaava viini, joskin jo hiipuvassa trendissä monien ominaisuuksiensa puolesta. Nuoremmalla iällä korkkailtuna ryhti olisi mitä todennäköisimmin paremmassa vireessä, mutta erityisesti pehmeiden ja matalahappoisten punaviinien ystävät löytänevät tästä paljon hyvää. Sinänsä ihan mukava punkku rennonsekalaisen grillailun lomaan. 3 / 5 staraa.

Chianti Classicoa ja bistecca Fiorentinaa – Vino al Vino Panzano 2015

Posted on 01/10/2015 by Copatinto

Muutamien vuosien pohdinta ja suunnittelu tuotti vihdoin ja viimein tulosta, kun saimme hyvän ystäväni kanssa mahdutettua syyskuiset Panzanon Vino al Vino-festarit molempien kalentereihin. Matkan alkua pääsi varjostamaan pieni pelko ja jännitys ikävästi lähtöpäivään osuneen poliittisen mielenilmaisun vaikutuksista Finnairin aamulentoon, mutta onneksi kaikki sujui hyvin ja laskeuduimme Fiumicinon kentälle suunnitellusti. Sitten poljettiinkin vuokrabemarista lappu lattiaan ja vajaan kolmen sadan kilometrin rykäisyn jälkeen olimme Panzanossa nauttimassa Toscanan auringonpaisteesta.

20150929_093609[1] Vino al Vino on Panzanon viinintuottajayhdistyksen vuotuinen festari Panzanon pikkukylän aukiolla syyskuun kolmantena viikonloppuna. Pulittamalla kassaneidille 16 euroa saa kouraan maistelulasin, kaulaan sille sopivan kantopussukan sekä infoa tarjolla olevista tuottajista ja viineistä. Tarjolla oli parinkymmenen tuottajan mainioita viinejä, joista muutamat olivat entuudestaan tuttuja ja osa taas tuntemattomampia. Myyntikojusta löytyi suurin osa viineistä varsin edukkaaseen hintaan, joten maistelusessioiden jälkeen saattoi napata haluamansa viinit myös kätevästi mukaansa.

20150929_091509[1]

Tutuista ja turvallisista vahvaa vakuuttamistaan jatkoi biodynaaminen Castello dei Rampolla, jonka Chianti Classicoa on blogissa tullut jo aiemminkin suitsutettua. Samalla tuli maistettua ensimmäisen kerran talon lippulaiva d’Alceo -06 sekä mielenkiintoinen uudempi sulfiititon Santa Lucia. Sammarco -05 oli totuttuun tapaan kovaa kamaa. Myös Fontodi vakuutti edelleen. Lippulaiva Flaccianelloa on tullut hörpittyä joskus hieman kypsemmässä iässä ja tällä kertaa lasiin kaadettu -11 osoitti valtavan potentiaalin, mutta samalla myös pitkällisen lisäkypsyttelyn tarpeen. Vuoden -11 Fontodi Chianti Classico on jokseenkin loistavaa tavaraa. Suomalaista pöhinää Panzanossa edustaa tietysti Jarkko Peräsen ja Josephin Cramerin mainio Candialle. Josephin maistatti koko rivin talon pullotteita, joista vuosikerran -10 Circea lukuunottamatta muut olivat jossain määrin tuttuja. Circen Petit Verdot-, Merlot-, Cabernet Franc-blendi on todella mielenkiintoisen mausteinen ja edustaa supertoscanalaisosastossa virkistävän poikkeavaa meininkiä. Erityisesti vuoden 2011 pullotteet miellyttivät loistavan happorakenteensa johdolla ja niitä täytyykin sujautella myös omaan kellariin. Uudemmista tuttavuuksista jäi mieleen erityisesti huikean harmoninen La Massan Giorgio Primo, joka tosin 80 euron hintalapullaan ei kovin paska saisi ollakaan. Toinen varsin mielenkiintoinen tapaus oli Vecchie terre di Montefilin sataprosenttinen Sangiovese Anfiteatro -11. Muita mieleenpainuneita olivat mm. Fattoria la Quercian Chianti Classicot -08 & -06 ja Renzo Marinain Guerrante -06.

20150929_092259[1]

Panzanon matkaan oli toinenkin erittäin hyvä syy ja motivaatiotekijä, nimittäin maailmankuulun Dario Cecchinin lihat. Perjantai-ilta menikin sujuvasti Officina della Bisteccassa erilaisten lihojen parissa, kun lautaselle mätettiin tartaria, carpaccioa, costata alla Fiorentinaa, bistecca Panzanesea, bistecca Fiorentinaa jne. Säälipisteitä kerättiin kiikuttamalla pöytään myös kulhollinen kasviksia, papuja oliiviöljyssä sekä perunaa. Osallistuin vegeosastoon dippaamalla yhden porkkanasuikaleen oliiviöljyyn. Tavaraa tuli lautaselle siinä määrin “riittävästi”, ettei tarjotuille santsiannoksille ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Melkoista settiä ja tuskin nyt ihan heti tulee vastaan näin tasokasta lihaillallista.

20150929_085821

Friulanoa Friulista – Livon Friulano 2014 (Alko 16,98 €)

Posted on 03/09/2015 by Copatinto

Livon Friulano Piipahdin alkuviikosta Fine Brandsin, Interbrandsin ja VTC Finlandin tastingissa ja tarjollahan oli jos jonkinmoista herkkua. Yksi maistamistani herkuista on Alkon perusvalikoiman uutuuksiin hiljattain heilahtanut maineikkaan friulilaistuottajan Friulanosta valmistama valkoviini Livon Friulano.

Sen lisäksi, että Italian Friuli on varsin mainio viinialue, on se myös matkailumielessä todella upeata ja vierailun väärtiä seutua. Omista muistoistani timanttisimmat sjoittuvat parin-kolmen vuoden taakse San Danielen prosciuttotehtaalle, jolloin mässyttelin lounaaksi elämäni parhaan laardi-annoksen. Laadukkaalla oliiviöljyllä, merisuolalla ja mustapippurilla viritellyt läskinsiivut kulautettiin alas lasillisella paikallista Friulanoa. Hiton toimivaa settiä ja hyvä muistutus siitä, että läskilläkin on hetkensä.

Livon Friulano on 100%:nen Friulano, jota on kypsytetty 6 kk terästankeissa sekä 3 kk pulloissa. Tuoksusta löytää nuorekasta päärynää, omenaa ja kukkaisuutta. Paletilla viini on ryhdikäs mutta säilyttää tuoksussa vallitsevan leikkisän ja eläväisen otteensa. Selkeä mineraalisuus, pieni yrttisyys ja pirteä hapokkuus pitävät paketin kivasti kasassa.

Livon Friulano on ruoan suhteen monikäyttöinen viini ja sille voi huoletta parittaa monenlaisia kala- ja äyriäisruokia tai miksei vaikka leikkelelautasen. Eläväinen ja hauska aromaattisuus antaa samalla sopivan lisäboostin hiipuvalle kesäfiilikselle, joka tuntuu jo ottavan erää nurkan takanan lymyilevän syksyn kanssa. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Pirskahteleva jälkkäriveijari – Canti Moscato d’Asti (Alko 9,29 €)

Posted on 13/08/2015 by Copatinto

Jos pohjoisen Italian maniot Moscato d’Astit eivät ole jo tulleet tutuiksi, niin suosittelisin ehdottomasti ottamaan pikaisesti selkoa tästä matala-alkoholisesta, makeasta ja hauskasti pirskahtelevasta viinityylistä. Sellaisenaan hörpittynä nämä aiheuttavat varsin harvoin mitään suuria tunteita, mutta erilaisten jälkiruokien kyljessä viini yltää aivan uusiin ulottuvuuksiin. Omissa muistikuvissa erinomaisia parituksia on syntynyt mm. pannacottan, erilaisten marjaisten jälkiruokien sekä monien juustojenkin kanssa.

Fratelli Martini valmistaa viinejä useilla eri brändeillä ja viinialueilla. Canti-brändi profiloituu edullisemman pään viinituotantoon. Viinit yltävät harvoin loistokkuuteen, mutta ovat siististi tehtyjä ja ajavat asiansa myös hinta-laatusuhdetta tarkasteltaessa. Canti Moscato d’Astin tuoksussa on makeaa päärynää, ananasta ja kukkapuskaa. Maku seuraa kivasti tuoksun luomia fiiliksiä ja paketista löytyy riittävä sitruksinen hapokkuus kannattelemaan 120 g/l sokerimäärää. Kokonaisuus on pienistä pilkkuvirheistä huolimatta varsin miellyttävä.

Alkon vakiovalikoiman ainoa kokonainen pullo Moscato d’Astia on hyvä vaihtoehto jälkkäriviiniksi ja tarjoaa myös kelvollisen vastineen sijoitetuille roposille. Itse maistelin tämän onnistuneesti mökkijuhlien jälkkäriosaston yhteydessä, jolloin tarjolla oli juustokakkua ja mansikkamelbaa. 3/ 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Umbriasta kajahtaa – Perticaia Montefalco Rosso 2012 (Alko 14,90 €)

Posted on 28/07/2015 by Copatinto

Perticaia Montefalco Rosso Alkon perusvalikoimaan pölähti hetkonen sitten punaviini Umbriasta. Tällä kertaa voimme taputella kauniita ja pieniä käsiämme rajusti yhteen jo siitäkin syystä, että Alkoon on onnistuttu saamaan varsin maineikkaan tuottajan pullo edustamaan Montefalcon Rossoja. Guido Guardiglin perustama Perticaia on saanut alkunsa 90-luvun alkupuolella Montefalcossa, Perugian lähistöllä. Nykyään viljelyn alla on yhteensä noin 15 hehtaaria, joista vajaa puolet on pyhitetty alueen omalle ylpeydenaiheelle – Sagrantinolle. Pulloja singahtelee myyntiin noin 100 000 per vuosi.

Perticaia Montefalco Rosso pitää sisällään 70 % Sangiovesea, 15 % Sagrantinoa ja 15 % Colorinoa. Viini on käynnyt villihiivoilla ja tuottajan tietojen mukaan kypsytys on kestänyt yhteensä 18 kk, joista 12 kk terästankeissa ja 6 kk pulloissa.

Tuoksusta löytyy kirsikkaa, tummia marjoja, herukkaa ja karhunvatukkaa. Paletilla täyteläinen, pehmeän hedelmäinen paketti, johon kiehtova mausteisuus tuo lisäsyvyyttä. Hapokkuus riittää pitämään ryhtiä yllä ja pehmeä tanniinisuus jättää lopuksi hieman suuta kuivattelevat tunnelmat.

Perticaia Montefalco Rosso -12 on mainio ja laadukas tapaus. Viini on täyteläinen, mutta ryhdikäs runko pitää huolen siitä, että homma pysyy tasapainossa. Viskaa jotain vähän reilumpaa lihasettiä grilliin tai pannulle ja paketti alkaa olemaan kasassa. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Vapun kuohuviinit 2015

Posted on 28/04/2015 by Copatinto

Segura Viudas Lavit Brut Nature 2011 – 12,49 €

– Pirteän raikas ja neutraali Brut Nature Cava on tapas-tyyppisen napostelun kyljessä kuin kotonaan. Ilmakuivatusta kinkusta perunamunakkaan kautta mereneläviin, jotakuinkin kaikki toimii. Sopii mainiosti myös alkumaljaksi.

Becker-Steinhauer Riesling Sekt Extra Trocken – 15,49 €

– Joskus älyttömiksin riistäytyviä vappujuhlia sopii tasapainottaa kuohuviinillä, jonka etiketissä pälyilevä Einstein jakaa tarvittavan määrän tilapäis-älyä kaikille sitä tarvitseville. Nämä Moselin kuplat eivät ole aivan täysin rutikuivia ja soveltuvuus kevään/alkukesän kirpakampien tuontimansikoiden kyljessä testatusti hyvä.

La Caliera Moscato d’Asti – 7,98 €

– Makea ja pirskahteleva Moscato d’Asti on harmillisen vähän käännetty kortti. Valintaprosessikin on tehty Suomessa helpoksi, sillä suoraan hyllystä löytyy tasan yksi puolikas pullo. Jälkiruokapöydässä loistava kumppani esim. pannacotalle tai raikkaammille juustokakuille. Aamupalalla tämän voi kulauttaa nautinnollisesti esim. croissantin ja aprikoosihillon/-marmelaadin kanssa. En kiellä kokeilemasta tätäkin mansikoiden kanssa.

HAUSKAA VAPPUA!

Rocca di Castagnoli Chianti Classico 2010

Posted on 16/04/2015 by Copatinto

Chianti Classicoista on vuosien varrella muodostunut varmoja oman ruokapöydän moniottelijoita melkeinpä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Onhan näissäkin tullut vastaan varsin erilaisia tapauksia, mutta äärimmäisen harvoin on joutunut varsinaisesti pettymään. Tällä kertaa oli kotikeittiössä valmisteilla CC:n kanssa pettämätön klassikkoyhdistelmä, eli naudan maksaa, pekonia ja paahdettua sipulia. Kylkeen päätin korkata Rocca di Castagnolin Chianti Classicoa vuodelta 2010.

Rocca di Castagnolilla on viljelyksen alla noin 100 viinihehtaaria Gaiole in Chiantissa. Pääosa köynnöksistä on Sangiovesea. Tämä pullo pitää sisällään 90 % Sangiovesea, 5 % Canaioloa ja 5 % Colorinoa. Malolaktinen käyminen on tapahtunut terästankeissa ja viini on kypsynyt noin 12 kk pienissä ja isoissa tammitynnyreissä / -säiliöissä.

Tuoksusta nousee esiin kypsä punainen kirsikka, pieni kukkaisuus, mausteisuus ja setripuu. Paletilla seuraillaan siististi ja nätisti tuoksun fiiliksissä. Tanniini- ja happosektori pitävät yllättävän matalaa profiilia ja maku jättää kokonaisuutena hieman velton vaikutelman. Melko pitkä jälkimaku jatkaa edelleen kypsän kirsikan ja mausteisuuden merkeissä.

2010 on käsittääkseni erinomainen vuosikerta Chianti Classicossa ja jälkeenpäin lukemani arviot tästä kyseisestä viinistä vaikuttavat omaan kulautuskokemukseen verrattuna hämmentävänkin mairittelevilta. Itselle ei nyt vaan kolahtanut. Ja miksi pitäisi kolahtaa, jos näinkin tuoreesta Chianti Classicosta puuttuu tanniinien potku ja happojen ryhti. Voihan se toki olla niinkin, että osui huono pullo kohdalle? 2 / 5 staraa.

Karitsan lapaa ja Poggio Golo Merlot 1999

Posted on 09/04/2015 by Copatinto

Pääsiäisviikonloppu tarjosi oivan mahdollisuuden väkertää ruokapuuhien parissa hieman pidemmänkin kaavan mukaan. Pakastimesta löytyi vielä Illilän tilan karitsan lapaa, joten suunnitelma oli sitä myöten selvä. Tällaisten lihakimpaleiden kanssa ei tarvitse pahemmin kikkailla, joten keskinkertaisemmallakin rähmäkäpäläkokilla on erinomaiset mahdollisuudet selviytyä tehtävästä. Itse prosessi on äärettömän yksinkertainen ja helppo: suolat ja pippurit pintaan ja lapa yrtti-lihaliemeen uimaan 120-130 asteiseen uuniin. Kun kello kilisee noin seitsemän-kahdeksan tunnin kuluttua, voi padasta nostella mureata ja itsestään luista irtoilevaa lihaa. Iskin lavan seuraksi lautaselle vielä uunissa paahdettuja juureksia, sekä paistoliemestä kokoon keiteltyä kastiketta. Viiniksi päädyin tällä kertaa korkkaamaan Fattoria del Cerron Poggio Golo Merlot’n vuodelta -99.

Fattoria del Cerro tunnetaan ehkä parhaiten yhtenä suurimmista Vino Nobile de Montepulcianon tuottajista. Paikallinen Sangioveseklooni Prugnolo Gentile on vallannut suurimman osan 170 hehtaarin viljelyalasta, mutta tarhoilla kasvaa myös joitakin kansainvälisiä lajikkeita. Poggio Golo on 100 %:nen Merlot, jolla on takanaan 12 kk:n kypsytys ranskalaisessa tammessa.

Ikäänsä nähden lasiin kaatui yllättävänkin tummaa tavaraa. Tuoksusta löytyy kirsikkaa, herukkaa, tammea, lyijykynää, savua. Kaikki tämä hieman elämää nähneen vinttikomeron tuulahduksella sävytettynä. Hapokkuutta on vielä hyvin tallella, tanniiniosasto on selkeästi pehmentynyt ja ilmeisesti pikkuhiljaa poistumassa rikospaikalta. Yleisesti ottaen kaikki palaset ovat hyvin paikoillaan ja pitkä jälkimaku jättää hapankirsikkaiset tunnelmat.

Merlot’ta pidetään yleisesti ottaen hieman tylsänä lajikkeena, eikä tämäkään viini tarjoile mitään räväköitä tai yllättäviä irtiottoja. Toisaalta olisi myös suuri vääryys vähätellä oivaan korkkausikään ehtineen Fattoria del Cerro Merlot 1999:n pomminvarmaa ja tasapainoista suoritusta, sillä onhan kyse kuitenkin varsin maukkaasta ja keskimääräistä kiinnostavammasta toscanalaisesta. Vuosikertana ysiysi ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan tarjoili juurikin sitä mitä oli odotuksissa. 4 / 5 staraa.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Tag Archives: Italia