Testissä AC/DC-punaviinit – Highway to Hell Cabernet Sauvignon 2008 ja Back in Black Shiraz 2011 á 14,95 €

Posted on 12/05/2012 by Copatinto

Copatinto suuntasi eräänä toukokuisena lauantaina Keski-Suomen järvimaisemiin nauttimaan hyvästä seurasta sekä raikkaan viileästä kevätsäästä. Mukaan haalittiin vain välttämättömimpiä tarvikkeita, eli lähinnä punaviiniä ja lasit. Paikalle saapuneen, arvovaltaisen testiryhmän joukoista oli jo aiemmin kantautunut toivomuksia AC/DC-vinkkujen maistelusta, joten mukaan kaapattiin pari pulloa kyseistä lajia. Copatinton lisäksi viinejä oli ruotimassa huipputason asiantuntijoita lääketeollisuuden, elintarviketeollisuuden, teletekniikan ja huippu-urheilun aloilta.

Pulloista napattiin korkit pois alta aikayksikön ja pullot jätettiin pariksi tunniksi huoneilmaan sound checkaamaan itsensä. Viineissä ensihuomiot kiinnittyvät siihen, että kumpikin tulee rypälelajikkeensa kannalta suotuisalta alueelta Australiasta; Shiraz Barossasta ja Cabernet Sauvignon Coonawarrasta. Shiraz on suhteellisen tuore tapaus, vuodelta 2011, kun taas Cabernet Sauvignon on vuosikertaa 2008. Viinien alkoholipitoisuutta (13%) voi pitää alueen tyypillistä tasoa alhaisempana. Rantasaunan pehmeiden löylyjen jälkeen päästiin toteamaan rokkipunkkujen todellinen taso. Raati huuteli maistelun lomasta varsin mielenkiintoisia kommentteja viineistä. Back in Black Shirazin tuoksua luonnehdittiin mm. tyriseväksi ja joku ilmoitti löytävänsä Highway to Hell Cabernet Sauvignonista sitruunaisuuttakin. Raadin mielipiteet jakautuivat melko hajalleen toisten arvostaessa enemmän Cabernet Sauvignonia ja toisten taas Shirazia. Jokseenkin yksituumaisia oltiin kuitenkin siitä, että Shiraz oli paksumpaa ja pehmeämpää ja Cabernet Sauvignon raikkaampaa ja tiukempaa. Takkatulen lämmössä porukka intoutui tiukempaankin keskusteluun viineistä ja viinihölynpölyn seassa alkoi esiintyä jo lyijykyniä sekä muita tuiki tarpeellisia koulutarvikkeita. Alkoi olla oikea hetki viheltää saavutettu kakofonia päättymään viimeisten lasillisten avulla.

Copatinto analysoi vinkut jo ennen saunaa ja totesi molemmista löytyvän sekä rypäleelleen että alueelleen tyypillisiä ominaisuuksia.

Highway to Hell Cabernet Sauvignonin tuoksusta löytyy herukkaa, tummaa kirsikkaa ja savua. Herukka ja kirsikkaisuus seuraavat keskitäyteläiseen makuunkin, josta löytyy lisäksi jonkin verran pehmeää tanniinisuutta ja melko terhakkaa hapokkuutta. Kevyen pippurinen jälkimaku on kohtalaisen pitkä. Highway to Hell on näistä kahdesta se selkeästi tasapainoisempi ja tasokkaampi viini, mutta jää silti melko yksiulotteiseksi ja alkuperäänsä nähden hiukan kepeäksi. Plussaa eloisasta hapokkuudesta.

Back in Black Shirazin nuorekkaassa tuoksussa on mukana paljon sitä, mitä Barossan Shirazista voi olettaakin löytyvän; tummaa marjaa, eucalyptusta, minttua, savua, ja salmiakkia. Valitettavasti tuoksun antamia lupauksia ei pääse lunastamaan täysimääräisesti maussa. Paletilla täyteläisen viinin nuorekkaan karhea vaikutelma kyllä yrittää kovasti esittää Barossan Shirazia, mutta potku ei vaan yksinkertaisesti riitä. Nuorekkuus korostuu entisestään ja maku painottuu lähinnä tummaan marjaisuuteen, muiden makujen jäädessä liian kauas taustalle. Tanniineissa on sentään mukavasti purevuutta ja kohtuullisen pitkään jälkimakuun tunkeutuu hiukan pippuriakin. Plussaa rypälettä ja aluetta ilmentävästä tuoksusta.

AC/DC-punkut olivat erittäin matalalle asetettuihin odotusarvoihin nähden jopa yllättävänkin hyviä, mutta eivät kyllä yltäneet minkään tasoisiin thunderstruck-ilmiöihin. Tällaiset pullot ovat varmasti ihan hauskoja tapauksia illanistujaisissa, mutta kuten olettaa saattaa, kurittavat kukkaroa hieman liikaa viinillisiin ominaisuuksiinsa nähden.

Viikon Copa – Castillo Perelada 5 Fincas Reserva 13,49 €

Posted on 03/05/2012 by Copatinto

Viikon copa herättelee vapusta hiljalleen toipuvaa kansaa täräyttämällä jälleen viinisuosituksen viikon keskivaiheilla. Jos Vappuna kuohuvien juomien salaisuudet tulivat riittävän tutuiksi, on tällä viikolla paikallaan kaataa lasiin maukasta espanjalaista punaviiniä.
Castillo Pereladan 5 Fincas Reserva on kotoisin Empordasta, Espanjan koilliskulmasta, läheltä Ranskan raja-aitoja. Alue on ilmastoltaan välimerellinen ja erittäin tuulinen. Ajoittain turhankin kovat tuulet kuivattavat tehokkaasti läheisen meren tarhoille tuomaa kosteutta. Alueella viljellään paljon Garnacha-lajiketta mm. sen hyvän tuulenkestävyyden vuoksi. Vaihtelevia maaperiä ja erilaisia tarhaolosuhteita on pyritty hyödyntämään etsimällä kullekin rypälelajikkeelle parhaimmat mahdolliset kasvuympäristöt. 5 Fincas Reserva yhdistelee vuosikerroittain vaihtuvalla suhteella viittä eri rypälelajiketta, jotka vuosikerran 2007 pullotteessa olivat; Cabernet Sauvignon (25%), Garnatxa (25%), Merlot (20%), Syrah (15%), Samsó (Cariñena) (15%). Puolet viinistä on kypsynyt seitsemäntoista kuukauden ajan amerikkalaisessa tammessa ja puolet ranskalaisessa tammessa.

Tuhdissa ja paahteisessa tuoksussa on kypsää tummaa marjaa, luumua, mausteisuutta sekä hiukan nahkaa. Täyteläisessä maussa nousee esiin hedelmäisyys ja kypsä tumma marja pehmeiden taniinien säestyksellä. Hapokkuutta löytyy mukavasti, mutta se ei esiinny millään tavalla pääroolissa. Melko pitkä ja jopa hieman eläimellinen jälkimaku jättää miellyttävän loppuvaikutelman.

Kyllähän tämän viinin kanssa rynnätään grillin ääreen ja pistetään kunnolla lihaa tummumaan. Voimakasarominen viini ei häiriinny ronskimmasta maustamisestakaan, kunhan pidetään isoimmat chili- ja pippurihanat sopivasti kurissa. (Kuvan © Alko)

Testissä trendialueen punaviini – Pittacum Barrica 2007 D.O. Bierzo

Posted on 01/04/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkki alkoi jälleen täristä viitearvojen rajamailla, kun Pittacum Barrica 2007 otettiin lähempään tarkasteluun. Pienikokoinen D.O. Bierzo on viime vuosina noussut yhdeksi trendikkäimmistä viinialueista Espanjassa ja erityisesti alueen punaviinejä on hypetetty isolla lapasella ympäri maailmaa. Aikoinaan Prioratoakin kultaiseen kukoistukseen nostamassa ollut Palacios´n porukka on jälleen vedellyt oikean värisistä naruista, kun Bierzon viinimainetta on kammettu uuteen uskoon.

Castilla y Leonin alueen rajamailla sijaitseva Bierzo on ilmastollisesti ikään kuin siirtymäaluetta Galician, Asturian ja Castilla y Leonin välillä. Bierzossa vältytään esim. Rias Baixasin kosteudelta ja lämpötilavaihtelut ovat taas miedompia, kuin keskimäärin Castilla y Leonin alueella. Viinikirvan aiheuttamien tuhojen jälkeen Bierzossa oli istutettu tarhoja uudelleen lähinnä laaksojen hedelmällisimmille alueille, satomäärät olivat suuria ja viinit mitäänsanomattomia. Satomäärien kontrollointi ja viljelyn siirtäminen karumman maaperän alueille on muuttanut alueen viinien luonteen ja laadun totaalisesti. Nykyään Bierzo tunnetaan pääasiassa Mencia-lajikkeesta tehdyistä, konsentroituneista ja persoonallisista punaviineistä. Pittacumin tilan starttilaukaus ammuttiin 90-luvun lopulla Arganzassa, 130 km Leónista länteen. Omien viiden hehtaarin lisäksi Pittacum käyttää tarkasti monitoroimiensa sopimustarhojen rypäleitä. Pittacum Barrica on puristettu ainoastaan vanhojen köynnösten (50-80 vuotta) valikoiduista rypäleistä. Viiniä on tammikypsytetty 8 kk enemmän ja vähemmän paahdetuissa amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tynnyreissä.

Hyvin tumman punainen väri vaihtuu reunoiltaan violetiksi. Eläväisessä ja mielenkiintoisessa tuoksussa on tummaa kirsikkaa, luumua, herukkaa, yrttejä ja mineraalisuutta. Taustalla piileskelee myös hentoisesti tammen aromeja. Täyteläinen maku täyttää suun moniulotteisella ja tuoksun aromeja seuraavalla makumaailmalla. Viiniä ryhdittävät poikkeuksellisen tyylikäs hapokkuus sekä pehmeät ja hienostuneet tanniinit. Erittäin pitkä ja mausteinen jälkimaku päättyy pippuriseen twistiin.

Pittacum Barrica 2007 on todella upea, moniulotteinen ja tyylikkään tasapainoinen viini. Ei liene mikään ihme, että se on nakuttanut maailmalla tasaisesti yli 90-pisteen arvioita ja pokannut useita palkintoja ja kunniamainintoja. Lukijan kiusaksi tämäkään testiviini ei norkoile A-valinnan hyllyllä. Helpotusta voi kuitenkin hapuilla suuntaamalla vakaat askeleensa esim. Bar Latvaan, missä Pittacum on spotattu viinilistalta. Monopolimme tarjoaa ystävällisesti mahdollisuuden tutustua pariin muuhun Bierzon punaviiniin, joten kaappaa handelista kainaloon joko puhkikehuttu Petalos tai Cuatro Pasos, tai sitten molemmat.

Viikon Copa – Briego Vendimia Seleccionada 2009 12,49 €

Posted on 08/03/2012 by Copatinto

Viikon Copa tuuttaa jälleen viikon keskivaiheilla eetteriin viinisuosituksen Alkon perusvalikoimasta. Tällä viikolla suosituksena on luonteikas punaviini Espanjasta. Briego Vendimia Seleccionada tulee maineikkaalta Ribera del Dueron alueelta, vajaat pari sataa kilometriä Madridista pohjoiseen. Bodegas Briegon tilukset on löydettävissä esimerkiksi köröttelemällä Peñafielin kylästä Segoviaan päin ja kas kummaa, kotvasen kuluttua Briego näkyykin tien oikealla puolella. Sama onnistuu uskoakseni myös vastakkaiseen suuntaan ajamalla, mutta tämän vaihtoehdon toimivuutta en ole itse testannut :).

Briego Vendimia Seleccionada on rutistettu kasaan 100%:sti Tinto Fino-rypäleistä, joka on Ribera del Dueron alueen nimitys tälle Tempranillo-lajikkeen kloonille. Tammikypsytystä on harjoitettu 10 kuukauden ajan; 70 % viinistä on seurustellut amerikkalaisen ja 30 % ranskalaisen tammen kanssa. Alkoholitaso on alueen punaviinien keskitasoa hieman alhaisempi (13,5%), joten korkean alkoholiprosentin omaavia viinejä kavahtavienkaan ei tarvitse juosta pakoon heti kättelyssä.

Viinin tuoksussa on herukkaisuutta ja tummaa kirsikkaa. Kun viini saa lisää happea, alkaa taustalta hiipiä esiin myös tammen tuomia aromeja. Keskitäyteläinen ja melko nuorekkaan hedelmäinen maku toistaa tuoksun esiin nostamaa aromimaailmaa. Napakka, mutta melko pehmeä tanniinisuus sekä ryhdikäs hapokkuus siivittävät mausteiseen ja marjaisaan jälkimakuun.

Briego Vendimia Seleccionada on heittämällä ikioman A-liikkeemme Ribera del Duero-tarjonnassa hinta-laatusuhteen kärkikahinoissa. Nappaa viikon Copa kainaloon ja ahkeroi viinin kylkeen vaikka naudan paahtopaistia medium-kypsänä. (Kuvan © Alko)

Viinisuositus – Sartori Amarone della Valpolicella 22,90 € (Alkon tilausvalikoima)

Posted on 04/03/2012 by Copatinto

Vaikka aurinkoiset lopputalven päivät ovatkin häikäisseet kirkkaudellaan urheata hiihtäjäkansaamme, on vielä pieni hetki aikaa nautiskella talvipakkasia teilaavista punkuista. Mikäpä lämmittäisi pakkasessa ja viimassa hampaitaan kalisuttanutta kansalaista paremmin, kuin vanha kunnon amarone ? Vastaus helppoon kysymykseen on lyhyt ja ytimekäs; ei juuri mikään.

Alkon perusvalikoiman Italiasektoria on pidetty ryhdissä ansiokkaasti täyttämällä hyllyjä Italian Valpolicellan pullotteilla. Amaroneja löytyy useilta tuottajilta jopa eri hintaluokissa ja amaronen ”pikkuveljeäkin”, ripassoa löytyy mukavasti. Tämänkertainen suositusviini löytyy ainoastaan tilausvalikoimasta.

Amaronen valmistusprosessi on tunnetusti mielenkiintoinen. Sadonkorjuun jälkeen rypäleitä kuivatetaan ensin noin 3-4 kuukautta, minkä jälkeen viininvalmistus vasta alkaa. Tämän seurauksena viinistä tulee hyvin konsentroitunut, vahva ja täyteläinen paketti. Sartorin amarone on kypsynyt tammessa noin kolme vuotta, minkä jälkeen sen annetaan rauhoittua vielä vähintään puolen vuoden ajan pullossa ennen markkinoille laskua. Sartorin amaronen kasauksessa on käytetty 50 % Corvina-, 40 % Rondinella ja 10 % Molinara-rypäleitä.

Rakenteeltaan paksun viinin tuoksussa on havaittavissa puolukkaa, kirsikkaa, seetripuuta ja myös jonkin verran vadelma-mansikkaosastoa. Voimakkaan täyteläinen maku seurailee tuoksun aromeja pitäen kuitenkin kirsikan ja puolukan eturintamassa. Ryhdikäs hapokkuus sekä reilu, hieman ikeniä kuivattava tanniinisuus pitävät huolen paketin kasassa pysymisestä. Nautinnon viimeistelee pitkä ja lämmittävä kirsikkainen jälkimaku.

Tämän viinin vuosikerta 2006 oli mehumaisempi ja jonkin verran rusinaisempi. 2007 on selkeästi tiukempi paketti, hapokkuutta on reippaammin ja tanniinisuuskin on napakampaa. 2007 on asiallisella dekantoinnilla nautittavissa jo nyt, mutta luonnollisesti hyötyy vielä kellaroinnista. Copatinto suosittelee parittamaan erinomaisen Sartori amaronen vahvojen makujen kanssa, esim. suurriista ja kypsytetyt juustot soutavat viinin kanssa samaan suuntaan.

Testissä örkkiviini – Venta la Ossa 2008

Posted on 26/02/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkki tärisi jälleen, kun paikalle pölähti Bodegas Mano a Manon Venta la Ossa 2008, Vino de la Tierra Castilla. Ensihuomiot kiinnittyivät kookkaassa etiketissä näkyvään jonkinlaiseen ”örkkiin”, jonka tunnistamiseen Copatinton lajituntemus ei aivan riitä. Markkinointiosaston etikettivastaava on selvästi onnistunut tehtävässään. Hetken ihmettelyn jälkeen oli kuitenkin napattava örkkiä korvista kiinni ja ruuvattava pullo tiukasti testipenkkiin rutiinitoimenpiteitä varten.

Copatinton testipenkin perustehtäviin kuuluu mm. selvittää onko testissä oleva pullote mistään kotoisin. Tällä kertaa selvisikin sukkelasti, että Venta la Ossa on kotoisin Valdepeñasin ja Ciudad Realin lähistöltä ja kuuluu Vino de la Tierra Castillan laatuluokitukseen. Termi VdT on Espanjassa D.O.:sta pykälää alempi laatuluokitus. Maantieteellisesti Vino de la Tierra Castilla pitää sisällään koko valtavan Castilla La Manchan alueen Espanjan keskipaikkeilla. VdT Castilla tunnetaan markkinoilla keskinkertaisista ja tylsistä bulkkiviineistä, joiden kohdalla määrä kaahaa kaasu pohjassa laadun ohi. Silloin tällöin on kuitenkin aihetta vähintään tekohymyyn, sillä alueelta on löydettävissä myös persoonallisempia ja laadukkaampia viinejä. Ilmastollisesti alue on äärimmäisyyksien koettelemaa seutua; talvet ovat pitkiä ja ankaria, kesät todella kuumia ja kuivia. Kuumuus ja kuivuus helpottavat osaltaan viljelyä, pitäen erilaiset taudit ja muut vastaavat ongelmat loitolla. Jotta tällaisissa olosuhteissa saadaan aikaiseksi laadukasta viiniä, on koko viljely- ja valmistusprosessi hiottava huippuunsa.

Venta la Ossan rypälekoostumuksesta löytyi ristiriitaista tietoa. Kun tuottajankaan suunnalta ei saatu täyttä selvyyttä asiaan, todetaan viinin sisältävän pääosin vanhojen Tempranillo-köynnösten rypäleitä. Eri vuosina Venta la Ossaan on Tempranillon lisäksi blendattu pieniä määriä eri lajikkeita, kuten Merlot, Petit Verdot ja Syrah. Viiniä on kypsytetty 12 kk tammitynnyreissä.

Erittäin tumma väri kääntyy violettiin päin reunoiltaan. Melko intensiivisessä ja jo hiukan kehittyneessä tuoksussa on karhunvatukkaa, vadelmaa, kahvia ja vaniljaa. Paksurakenteisen ja täyteläisen viinin muhkea hedelmäisyys täyttää suun ja siitä on löydettävissä tuoksun elementtejä. Voimakkaat tanniinit kuivattavat suuta vielä reilusti, mutta eivät kuitenkaan jyrää alleen viinin hedelmäisyyttä. Nautinto päättyy pitkään tummasävytteiseen jälkimakuun.

Venta la Ossa on erinomainen viini ja sen täysi potentiaali sekä parhaat hetket ovat todennäköisesti vielä edessä, niinpä parin vuoden lisäkypsyttely kellarissa on paikallaan. Pisteiden jakamisessa yleensä hyvin tiukka Guía Peñin on antanut Venta la Ossalle huimaavat 93 pisteitä ja kun saman talon Venta la Ossa Syrah on saanut 94 pistettä, voidaan kuvitella, että jotain on varmasti tehty oikein.

Venta la Ossaa ei löydy Alkon valikoimista, mutta mikäli törmäät siihen maailmalla, Copatinto suosittelee kaappaamaan pullon kyytiin.

Tuplasti unohdettu halpa Barolo – Franco Soliano Barolo 2001

Posted on 19/02/2012 by Copatinto

Kellot alkoivat kilistä pahemman kerran, kun Copatinto törmäsi netissä arvioon vuoden 2006 Franco Soliano Barolosta; nimi kuulosti oudon tutulta. Määrätietoisen varovainen kurkkaus viinikaappiin vahvisti kellojen soineen syystä. Kaappiin näytti unohtuneen samainen Barolo vuodelta 2001.

Kyseessä on siis alle viidentoista euron Barolo, joita löytää helposti esim. saksalaisista marketeista ja nahkahousujen luvatusta maasta lienee tämäkin pullo aikoinaan rahdattu. Hintatasoa voi hahmottaa siten, että vakavasti otettavaa Baroloa saa maailmallakaan harvoin alle 25:n euron ja parhaista voi joutua maksamaan itsensä kipeäksi. Vaikka Barolossa tiedetään olevan varastointipotentiaalia jopa kymmeniksi vuosiksi, näiden halpojen Barolo-pullojen säilöminen on jokseenkin yhtä järkevää, kuin ässä-arvan raaputtamatta jättäminen. Tiukkapipoisempi voisi jopa kyseenalaistaa halpojen Barolojen ostamisen kokonaan, koska harvemmin joukosta mitään suuria tähtiä löytyy. Näin pienillä investoinneilla on kuitenkin lähes mahdotonta päätyä konkurssiin ja vaikka makunautinto ei aivan taivaan porteille yltäisikään, Copatinto on valmis maksamaan reilun kympin jo pelkästä Barolon tuoksustakin. Alimpana hyllyllä olevan pullon poistaminen vaati luonnollisesti muidenkin pullojen siirtoa ja yllätykset vain jatkuivat. Vuoden 2001 Solianoa löytyi toinenkin pullo hyllyn takanurkasta. Kävi siis selväksi, että strategiapapereihin oli kirjattava tavoite tarkkaavaisemmasta viinikaapin varastoseurannasta ja sitä kautta myös korkkiruuvin tehokkaammasta hyötykäytöstä.

Korkkausvaiheen odotukset eivät olleet suoraan sanottuna lähelläkään kattokorkeuksia. Tuoksusta löytyi kuitenkin kohtuullisen mukava paketti kirsikkaa, orvokkia, tupakkaa, seetripuuta ja hiukan jopa maamaisuutta. Makunystyrät yllättyivät positiivisesti mukavan kirsikkaisesta hedelmäisyydestä, jonka selkärankaa piti ryhdissä jo selkeästi hiipumaan päin oleva hapokkuus. Barololle tyypillisestä voimakkaasta tanniinisuudesta ei ollut tietoakaan ja jälkimaku oli tulkittavissa keskipitkäksi yhdistelmäksi marjaisuutta ja tupakkaa.

Lähtökohdat huomioon ottaen kokonaisuus oli positiviinen yllätys ja kaukana katastrofista. Jo hiipumassa ollut Franco Soliano Barolo 2001 kamppaili viimeisillä voimillaan kiitettävästi kokonaisena paistetun härän ulkofileen kanssa. Copatinto suosittelee kuitenkin korkkaamaan halvat Barolot viivyttelemättä ja kulkematta lähtöruudun kautta.

Testissä Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 D.O. Toro

Posted on 12/02/2012 by Copatinto

Copatinton testipenkissä alkoi jälleen tapahtua, kun Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 törähti paikalle. Viinille todettiin tarpeelliseksi suorittaa rutiinitoimenpiteet, eli välitön korkkaaminen ja ankara analyysi.

Viimeksi Copatinto nautti kyseistä maataloustuotetta juhannusaattona 2010 Salamancan keskusaukiolla Plaza 23-ravintolassa. Vuosikerta oli tuolloin 2001 ja noin yhdeksänvuotias viini oli täydellisessä kunnossa. Ravintolan ystävällismielinen tarjoilija ymmärsi erikseen kertomattakin suomalaisen juhannuksen ja grillaamisen kuuluvan tiiviisti yhteen. Niinpä pöytään kannettiin tilanteen vaatimat komponentit – tirisevä grilli ja kasa lihaa. Pöydässä grillattu chuleton teki saumatonta yhteistyötä viinin kanssa, eikä muutenkaan olosuhteissa ollut nokan koputtamista.

Testiviini on vuodelta 2005, joka on arvioitu vuoden 2001 lailla erinomaiseksi vuosikerraksi. Toron kylän välittömässä läheisyydessä sijaitseva Bodegas Sobreño perustettiin 90-luvun lopussa Riojalaisten viiniheppujen toimesta. Paikallisen Tempranillo-kloonin, Tinta de Toron, kesyttäminen onnistui kavereilta mallikkaasti ja Sobreñon viinit ovat alusta lähtien niittäneet runsaasti erilaisia palkintoja ja kunniamainintoja. Seleccion Especial on puristettu tilan vanhimpien köynnösten valikoiduista rypäleistä ja sitä on kypsytetty 14 kk jenkkitammessa sekä 12 kk pullossa. Reserva viinit eivät ole Toron alueella yhtä yleisiä, kuin muualla Espanjassa ja Gran Reservat ovat suorastaan harvinaisia.

Viinin kehittynyt tuoksu on suorastaan huumaavan herkullinen. Siitä on löydettävissä savua, kahvia, toffeeta, neilikkaa, kypsää tummaa kirsikkaa ja luumua. Vahva, muhkea ja konsentroitunut maku täyttää suun luumuilla, kirsikoilla, moniulotteisella mausteisuudella ja savuisuudella. Napakka tanniinisuus kiristelee ikeniä vielä pitkän ja mausteisen jälkimaun maistuessa suussa. Viini on mukavasti nautittavissa parin tunnin dekantoinnin jälkeen, mutta hyötyy vielä parin vuoden kellaroinnista. Tämä huikean upea viini toimii hyvin esimerkiksi grillatun härän entrecoten, lampaan lihan tai runsaan makuisen suurriistan kanssa.

Finca Sobreño Reserva Especial on ansaitusti kerännyt viinikriitikoilta toistuvasti yli 90 pisteen arvioita. Pullollinen lähtee Keski- ja Etelä-Euroopassa kaupan hyllyltä n. 15-20 euron hintalappu kyljessään, eli hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan. Paikalliseen puulaakiin ei kannata juosta Seleccion Especialia etsimään, mutta yksiulotteisempi ja suoraviivaisempi Finca Sobreño Crianza löytyy A-valinnan perusvalikoimasta

EDIT 18.2.2012: Yllä linkitetty Finca Sobreño Crianza on poistumassa Alkon perusvalikoimasta.

Testissä Castoro Zinfandel 2009 14,90 €

Posted on 29/01/2012 by Copatinto

Kalifornian viinien kovan myötätuulen saattelemana raahattiin Copatinton testipenkkiin Alkon perusvalikoiman uutuus Castoro Cellar Zinfandel 2009. Castoro on italiaksi majava ja nimen taustalta löytyy tilan omistajan Niels Udsenin lempinimi ”beaver”, joka käännettiin italiaksi herran aikoinaan työskennellessä saapasmaan viinitarhoilla. Copatinto ei jostain kumman syystä ole lainkaan yllättynyt siitä, ettei firma valinnut nimekseen englanninkielistä versiota isännän lempinimestä. Castoro Zinfandel tulee Kalifornian Paso Roblesista, joka tunnetaan historian kirjoissa lainsuojattomien piileskelypaikkana ja Kalifornian viiniteollisuuden ”villinä läntenä”, huhutaan jopa itse Jesse Jamesin oleskelleen alueella aika ajoin sukulaistensa luona parantelemassa ampumahaavojaan. Myöhemmin Paso Robles on tullut tunnetuksi mm. Rhônen rypälelajikkeita viljelevistä ”viinikapinallisista”. Paso Roblesin yhteydessä on myös tapana mainita maailmankuulun ”kapinallisen”, James Deanin, menehtyneen auto-onnettomuudessa seudulla, joten nyt on sitten ne pakolliset faktatkin raportoitu. Paso Roblesin päivät ovat kuumia ja kuivia, viileiden öiden sekä merellisten tuulien tarjotessa helpotusta kuumuuden kärventämille viinitarhoille. Paso Roblesissa on Kalifornian suurimmat päivä- ja yölämpötilojen erot, jonka kerrotaan antavan alueen viineille yksilöllisen luonteen.

Alkujaan Kroatiasta kotoisin oleva zinfandel on erittäin suosittu rypälelajike Yhdysvalloissa ja siitä valmistetaan viinejä hyvin laajalla skaalalla ja suorastaan hillittömiä määriä. Zinfandelia ei yleensä blendailla muiden lajikkeiden kanssa, mutta Castoro on helpottanut zinfandelinsa yksinäisyyttä tuuppaamalla seuraksi muutaman prosentin petite syrahia tuomaan viiniin väriä ja syvyyttä.

Väriltään syvän punaisen viinin marjainen tuoksu nostaa pintaan punaista kirsikkaa, vadelmaa, mausteisuutta (valkopippuri ?) ja miedosti vaniljaa. Melko täyteläisessä maussa dominoi runsas, keskihapokas marjaisuus ja hedelmäisyys vailla minkäänlaista yliampuvaa hillomaisuutta tai raskautta. Pippurisen mausteinen ja suuta lämmittävä jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Castorolla on onnistuttu väistelemään Paso Roblesin kuuman ilmaston ongelmat ja ottamaan ilo irti viileistä illoista ja öistä. Tästä johtuen viini esittää kiitettävän elegantisti ja moniulotteisesti tyypillisiä zinfandelin luonteenpiirteitä, eikä mikään osa-alue nouse liikaa esiin. Copatinto suosittelee !

Viini nautittiin pekoniin käärityn possun fileen sekä paahdetun paprikan kanssa ja yhdistelmä toimi vallan mainiosti.

Testissä Peña Tajada Cepas Centenarias Seleccion 15 2007 D.O. Toro

Posted on 19/01/2012 by Copatinto

Torosta tärähti jälleen, kun Copatinton testipenkkiin asettui espanjalaisen Valpiculatan Peña Tajada Cepas Centenarias 2007 Seleccion 15 Toron alueelta Espanjasta. Ehkäpä mielenkiintoisin asia tämän talon viineissä on se, että tilan viiniköynnöksiin ei ole koskaan päässyt iskemään yksi viinihistorian tuhoisimmista tuholaisista, phylloxera (= viinikirva). Tämä jenkkilästä kotoisin oleva nivelkärsäinen tuholainen pisti viinimaailman hampaat kalisemaan kovaäänisesti Eurooppassa 1800-luvun loppu- ja 1900-luvun alkupuolella, tuhoten järkyttävän määrän viinitarhoja. Myöhemmin havaittiin, että pohjoisamerikkalaisten viinien juurakot pystyivät vastustamaan paremmin viinikirvan hyökkäyksiä ja nykyään tarhoille istutetaankin pohjoisamerikkalaisella juurakolla varusteltuja, eurooppalaisia rypälelajikkeita tuottavia köynnöksiä. Euroopastakin löytyy joitain alueita, missä viinikirva ei ole pahemmin päässyt kuokkavierailemaan ja mm. Valpiculatan viiniköynnökset kasvavat edelleen omine juurakkoineen. Kyseisen alueen vastustuskyky selittyy mm. alueen hiekkaisen ja kuivan maaperän kautta.

Vuonna 1999 perustetun Valpiculatan omistajat pelastivat hyljeksityt tarhat Zamoran lähistöltä ja viljelyssä olevien tilusten koko on 18 hehtaaria. Viljelyssä ei käytetä lannoitteita eikä torjunta-aineita. Tarhojen vanhoista köynnöksistä heruu tavaraa niukasti ja Valpiculatankin on tyydyttävä suorastaan laihialaismaisen pieneen 1,35 kilon rypälemäärään / köynnös. Vanhojen köynnösten tuottamien rypäleiden laatu on usein kuitenkin selkeästi parempaa tasoa, joten lopputuloksena saatetaan saada pienempi määrä viiniä, mutta parempaa laatua. Peña Tajada Cepas Centenarias Seleccion 15 on kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viinin väri on tumman rubiininpunainen ja reunamilta on erotettavissa hieman violetinkin sävyjä. Intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää luumua, salmiakkia, tupakkaa ja savuisuutta. Täyteläisessä ja keskihapokkaassa maussa erottuu tuoksun aromien lisäksi mausteisuutta, pippuria. Tanniineja löytyy reilusti, mutta ne ovat hyvin integroituneet ja pehmeät. Pitkä mausteinen jälkimaku, johon korkea alkoholipitoisuus tuo lämmittävän tunteen.

Peña Tajada on jälleen hyvä esimerkki D.O. Toron alueen potentiaalista ja siitä, että reippaalla kympilläkin voi irrota mahtavasti vastinetta rahoille. Viini on alueelleen tyypillinen, Toron perusviinejä hieman moniulotteisempi ja sen eri komponentit ovat hienosti paketissa. Tällaiset viinit toimivat hyvin grillatun lampaan ulkofileen kanssa, joten ei muuta kuin ulos lumisateeseen ja grilli tulille – tulee sitten se ulkoilupuolikin hoidettua.

Harmiksenne on todettava, että tätäkään viiniä ei Alkon hyllyiltä löydy, mutta suosittelen tarttumaan kiinni välittömästi, jos jossain päin maailmaa sattuu näkymään.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Tag Archives: punaviini