Les Cousins L’inconsient 2011

Kaksi serkusta, Marc ja Adrià, ovat aloittaneet viinipuuhailunsa Prioratin maisemissa jo lapsuusiässä perheidensä maineikkailla viinitiloilla (Cims de Porrera & Mas Martinet). Vaelleltuaan viinitöissä eri puolilla maailmaa serkukset toteuttivat unelmansa ja aloittivat vuonna 2007 omien viinien valmistuksen sympaattisessa Porreran kylässä. Maailman kierroksilta kotikonnuille palanneet nuoret viinintekijät onnistuvat usein lisäämään mielenkiintoisia uusia näkemyksiä klassikkoalueiden viinintekoon, joten päätin kaapata Les Cousins L’inconsientin mukaani Barcelonan Vila Vinitecasta.

Prioratille tyypilliseen tapaan L’inconscient on useamman lajikkeen blendi. Mukana keikkuvat Cariñena, Garnacha, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Syrah. Käsin kerättyjen rypäleiden on annettu maseroitua vain lyhyehkön ajan. Viiniä on kypsytetty 12 kuukautta 7000-litraisissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Tämän jälkeen on tehty lopullinen blendaus ja viini on saanut vielä levätä 3 kuukautta terästankeissa ennen pullotusta.

Tuoksusta löytyy punaista ja vähän tummempaakin kirsikkaa, puolukkaa ja karpaloa. Myöhemmin mukaan lyöttäytyy kypsempiä sävyjä vadelman ja boysenmarjan toimesta. Tammi hönkii hiljakseen taustalla, muttei millään tavalla häiriköi muiden toimintaa. Melko täyteläinen maku seurailee tuoksun havaintoja ja mielenkiintoisesta paketista löytyy mukavasti eläväisyyttä ja ulottuvuuksiakin. Myös pientä bitterisyyttä on havaittavissa loppua kohden. Sopiva hapokkuus ja napakat tanniinit pitävät huolta ryhdistä ja yleisestä järjestyksestä. Melko pitkä jälkimaku on kirsikkainen ja mausteinen.

Les Cousins L’inconsient 2011 on mielenkiintoinen ja astetta persoonallisempi punkku Prioratista. Viiniä ei ole rakennettu tukkoisen paksun uutoksen varaan, vaan pienemmät muskelit on korvattu isommalla luonteella. Kympin ostoksena hinta-laatusuhteeltaan erinomainen tapaus ja papukaijamerkki hauskasta ja värikkäästä etiketistä. 3,5 / 5 staraa.

 

 

San Marzano Vindoro 2012 – 9,98 €

Kun Alkon perusvalikoimassa on 13 viiniä Italian suurtuotantoalue Apuliasta ja vastaavasti esim. Barbaresco-, Barolo-, Chianti Classico- ja Brunello di Montalcino-viinien yhteenlaskettu määrä on 11, voitaneen hiukan pohtia mille osastoille täydennystä ensisijaisesti tarvittaisiin. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Apulian osastoa on vahvistettu jälleen yhdellä himpun verran alle kympin uutuudella. Noh, pulinat pois ja tottamooses pullo testiin. Lasiin siis San Marzano Vindoro 2012, jonka blendissä on mukana alueelle tyypillisimmistä lajikkeista Primitivo ja Negroamaro sekä lisäksi “jokapaikanhöylä” Merlot. Lajikkeiden keskinäinen jakautuminen jää arvoitukseksi. Viiniä on kypsytetty tammitynnyreissä 6 kuukautta.

Tuoksussa on hapanta kirsikkaa ja kypsää karhunvatukkaa. Melko täyteläiselle paletille työntyvät makeanoloiset luumu ja karhunvatukka sekä takarivistä aavistuksen happamammalla naamalla virnistävä kirsikka. Kokonaisuus jää hieman yksiulotteiseksi, eikä runsas ja kypsänmakea hedelmäisyys saa aivan toivottua vastusta keskitason hapokkuudesta tai pehmeästä tanniinisuudesta. Keskipitkä jälkimaku on kypsän hedelmäinen.

San Marzano Vindoro on pehmeähkö, mehuisa ja helposti lähestyttävä punkku. Paikoin makeankin suuntaan kääntyvä mehukkuus ei ole aivan parhaassa  balanssissa maltillisen hapokkuuden ja kesyn tanniiniosaston kanssa, mikä miellyttänee pehmeiden ja helppojen vinkkujen ystäviä. Ruokapöytään sopivia seuralaisia ovat lihaisat, hieman arkisemmat padat ja kastikkeet. 2,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Cor del País 2010 12,94 €

Kun Alkon perusvalikoimaan pölähtää viini Espanjan Montsantista, on se toki maistettava. Usein naapurialueensa Prioratin varjoon jäävä Montsant kätkee sisälleen paljon mielenkiintoisia tuottajia ja persoonallisia viinejä. Viinien hinnatkaan eivät ole toistaiseksi kokeneet hypetyksen kurjia kiroja. Tämän Cor del País’n tuottaja on minulle entuudesta tuntematon Celler Els Guiamets, joka paljastuu vuonna 1913 perustetuksi ja sataaviittäkymmentä hehtaaria hallinnoivaksi co-operatiiviksi.

Viini on alueelle tyypilliseen tapaan useamman lajikkeen blendi ja sisältää Syrah’ta, Garnachaa, Cariñenaa, Merlot’ta ja Cabernet Sauvignonia. Lajikkeiden keskinäinen suhde jää epäselväksi. Ennen myyntiin pääsyä viini on läpikäynyt 9 kk:n tammikypsytyksen sekä 6 kk:n pullokypsytyksen.

Lasista leijailee nokkaan herukkaa, tummaa kirsikkaa, kypsää luumua ja kosteaa setripuuta. Paletilla viini esittelee aavistuksen karhealla otteella kirsikkaa sekä kypsää herukkaa ja luumua. Etenkin paletin loppuosaa kohden maltillinen hapokkuus ja pehmeä tanniinisuus nujertuvat 14,5%:n alkoholipitoisuuden käsittelyssä. Keskipitkä jälkimaku on lämminhenkinen ja mausteinen.

Enemmän tai vähemmän suurena Montsant-punkkujen ystävänä olisin odottanut lähes kolmentoista euron pullolta hieman enemmän. Tällä kertaa karheus paletilla ja pienet tasapaino-ongelmat koituivat kompastuskiviksi. 2,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Delas Saint-Joseph Francois de Tournon 2006

Delas Frères on pistetty pystyyn alunperin vuonna 1835 Charles Audibertin ja Philippe Delas’n toimesta. Tuosta hetkestä eteenpäin tilan historiikki pitää sisällään vanhemmille viinitiloille jokseenkin tyyppilliset omistajasukujen väliset naimakaupat sekä isojen viinitalojen laajentumisiin liittyvät yritysostot. Vuonna 1924 tila siirtyi jälkeläisten omistukseen ja nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa – Delas Frères. Alan isot pelurit eivät tohtineet jättää tätäkään tuottajaa rauhaan ja niinpä vuonna 1977 samppanjatalo Deutz latoi riittävän määrän seteleitä tiskiin ja osti putiikin. 16 vuotta myöhemmin oli sitten Louis Roedererin samppanjatalon vuoro napata koko paketti omistukseensa.

Saint-Joseph Fancois de Tournon on 100 % Syrah, jonka käsin kerätyt rypäleet ovat peräisin Vionin, Saint Jean de Muzolsin, Mauvesin ja Tournonin tarhoilta. Kypsytys on kestänyt 10-14 kuukautta 1-3-vuotiaissa tammitynnyreissä. Kyseistä viiniä pukataan markkinoille noin 20000 pulloa vuosittain.

Alkuun tuoksusta löytyy karhunvatukkaa, lihaisuutta, tummaa kirsikkaa ja setripuuta. Pienen hengähdystauon jälkeen mukaan hyökkää vielä nippu yrttejäkin. Melko täyteläinen maku tasapainottelee osuvasti kuivan hedelmäisyyden, napakan hapokkuuden ja silkkisen pehmeän tanniinisuuden välillä. Pitkä jälkimaku viihdyttää tummilla marjoilla ja mausteisuudella.

Pullosta löytyi siis sataprosenttinen Syrah, joka ei uuden maailman pommien tapaan tinttaa voimakasta aromi- ja makumaailmaa suoraan nyrkillä naamaan, vaan esittelee lajikkeen elegantimpia ulottuvuuksia siivosti ja tasapainoisesti. Vajaan kahdeksan vuoden ikään ehtineen viinin balanssi on varsin mukavasti kohdillaan. Tällä kertaa hutkin lautaselle ankanrintaa, mutta viini toiminee kelvollisesti monenlaisten muidenkin liharuokien sekä kypsempien juustojen kanssa. Tallinnan Livikon myymälästä Lootsikadulta 16 eurolla hankittuna sijoittuu kategoriaan loisto-ostos. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Teso la Monja Almirez 2010

1800-luvun lopulta saakka viininviljelyn parissa puuhaillut Eguren Family pukkasi pystyyn vuonna 2007 Toron D.O.-alueelle Teso la Monja-nimeä kantavan projektin. Tilan tuottamat viinit edustavat tyylillisesti  hiukan tuhdimpaa divisioonaa (jopa tuhdeista viineistä muutoinkin tunnetun Toron mittakaavassa), mutta etenkin paremman pään viineistä löytää huikeata moniulotteisuutta. Esimerkiksi saman tuottajan Alabaster on varmasti yksi kovimmista maistamistani espanjalaispunkuista. Tällä kertaa korkkiruuvin terävyyden ja voiman edessä taipui tuottajan katalogin keskisektoria edustava Almirez vuodelta 2010, jonka hintalappu keikkuu Keski- ja Etelä-Euroopassa 15-20 euron haarukassa.

Almirez on valmistetty 100 %:sti 15-65-vuotiaiden Tinta de Toro-köynnösten (Tempranillo) käsin kerätyistä rypäleistä. Tarhat sijaitsevat Valdefinjasin ja Toron kylien läheisyydessä. Viljelyssä on käytetty luonnonmukaisia lannoitteita ja muistakin tuholaismyrkyistä sekä synteettisistä kemikaaleista on pidetty näpit erossa. Kypsytys 12 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 30 % oli uusia.

Viinin intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, lääkemäisyyttä, yrttejä ja hentoa mineraalisuutta. Paletilta löytyy täyteläisyyttä, vahvaa konsentraatiota ja moniulotteista tummien marjojen, mausteisuuden ja mineraalisuuden yhteispeliä. Samettista suutuntumaa ryhdittävät reilu, mutta kypsä tanniinisuus sekä paletin loppuosaa kohden sopivasti esiin työntyvä hapokkuus. 14,5% alkoholiprosentti tuntuu lähinnä lämpöefektinä nielussa. Pitkä jälkimaku.

Teso la Monja Almirez on tavallaan aika modernein ottein pelaava punkku Torosta. Täyteläisyyttä saattaa olla jonkun makuun liikaakin, mutta minä en ainakaan tässä kohtaa ryhdy valittamaan. Viini elää ja kehittyy kivasti lasissa ja tuhdin väännön seasta löytyy kuitenkin kivasti luonnetta ja monilotteisuutta. Lautaselle grillattua tummaa lihaa, mieluiten lammasta tai karitsaa. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Cycles Gladiator Syrah – 11,48 €

Loppiaisen hujakoilla päätettiin muutaman kaverin kanssa tällätä pöytään rankasti ylikypsää possunniskaa sekä viereen puolisokkona muutama uuden maailman Syrah/Shiraz-vinkku. Sekalaisesta viinijoukkiosta erottui positiivisella swengillään Cycles Gladiator Syrah, joka oli ehkä hieman yllätyksellisestikin pöydän huokein puteli. Kyseinen viinihän ei toki ole mikään uutukainen Alkon hyllyillä, mutta ainakin itselläni on tainnut jäädä pari viimeisintä vuosikertaa hörppäämättä, syystä tai toisesta.

Hahn Family Wines’n Cycles Gladiator Syrah sisältää Syrah’n lisäksi myös Petite Sirah’ta, jonka tarkka osuus blendissä jää tässä vaiheessa hämärän peittoon. Rypäleiden ilmoitetaan kasvaneen pääosin Californian Monterey’ssa ja villi huhu kertoo ainakin osan rypäleistä tulevan alueen laadukkaammilta tarhoilta Santa Lucia Highlandsin maisemista. Mene ja tiedä, mutta viiniä on kuitenkin kypsytetty 8-10 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 60 % on ollut uusia.

Tuoksussa on karhunvatukkaa, mustikkaa, savua ja häivähdys tummaa kirsikkaakin. Täyteläisestä mausta löytyy uuden maailman runsasta hedelmäisyyttä, mutta paketti on onnistuttu toteuttamaan tällä kertaa yllättävän kontrolloidusti ja tyylikkäästi. Ryhdikäs hapokkuus ja napakat tanniinit jatkavat miellyttävää soundia. Melko pitkä, mausteinen ja karhunvatukkainen jälkimaku.

Cycles Gladiator Syrah on suoraviivainen, puhdaspiirteinen ja aavistuksen kontrolloivammalla hanskalla toteutettu uuden maailman Syrah. Hintaansa suhteutettuna suorastaan erinomainen tapaus. Tarjolla ollut pulled pork osoittautui hyväksi kaveriksi gladiaattorille. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Marchesi Frescobaldi Mormoreto 1995

Eräänä lauantaina teki mieli avata jotain aavistuksen kypsempää punaviiniä. Olinhan sentään saanut joululahjaostokset onnekkaasti suoritettua ja tiedossa oli illan verran laatuaikaa itseni kanssa. Kaapista tarttui kouraan pienen pläräilyn jälkeen Marchesi Frescobaldin Mormoreto vuodelta 1995. Frescobaldin suvun viininviljelyperinteet ulottuvat aina 1300-luvun alkuun saakka ja viinitalo lukeutuu tänä päivänä Toscanan suurimpien joukkoon.

Supertoscanalainen Mormoreto tulee vuonna 1976 istutetulta samannimiseltä tarhalta. Ensimmäinen vuosikerta on pullotettu 1983 ja nyt korkattu ysivitonen sisältää 80 % Cabernet Sauvignonia ja 20 % Cabernet Francia. Rypäleet on kerätty käsin ja viiniä on kypsytetty 20 kuukautta ranskalaisissa 225 litran tammitynnyreissä, joista kolmannes on ollut uusia.

Rubiininpunaisen viinin reunoilla näkee jo aavistuksen verran tiilenpunaa. Ikääntyneessä tuoksussa on kypsää mustaherukkaa, kirsikkaa, tupakkaa, pippurista mausteisuutta ja tietynlaista eläimellisyyttä. Taustaa ryhdittää selkeä pläjäys tammea. Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Kokonaisuudessa on selkeästi havaittavissa ikääntyneen viinin merkkejä, mutta silti nätti balanssi hyvin säilyneen hedelmäisyyden, rauhoittuneen hapokkuuden ja pehmeän tanniinisektorin välillä. Tammeahan paketista löytyy reippaanlaisesti, mutta integroituminen muuhun kokonaisuuteen on sekä määrällisesti että tyylillisesti asiallisella tasolla. Jälkimaku on pitkä ja moniulotteinen. Viini on erinomaisessa korkkausiässä, mutta runkoa riittää vielä lisäkellaroinnillekin.

Huippukamaa, ei voi muuta sanoa. Mitä kauemmin viini viihtyi lasissa, sitä suuremmaksi ja moniulotteisemmaksi se tuntui kasvavan. Cabernet Sauvignon-vetoiset pakkaukset eivät yleensä herätä allekirjoittaneessa kovinkaan suuria tunteita, ehkäpä ikä oli onnistunut tämän kohdalla tekemään tehtävänsä. Alkon tilausvalikoimasta näyttäisi löytyvän vuosikertaa 2009 reilun kuudenkympin hintaan, kun taas nettikauppojen syövereistä löytyy vanhempiakin vuosikertoja siinä kolmen-neljänkympin hujakoilla. 4,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Cefalicchio rosso 2008 14,49 €

Saappaanmuotoisen Italian kannan ja koron muodostaa Apulia, jonka maine on perinteisesti perustunut viinien laadun sijasta lähinnä poskettomiin tuotantomääriin. Silti tai ehkä juurikin siksi alueelta voi tehdä myös erinomaisia löytöjä. Apulian ehkä mielenkiintoisin punaviinilajike on Nero di Troia. Kyseisestä lajikkeesta tehtävien viinien tuotantomäärät ovat pieniä, mutta viineissä törmää usein varsin persoonalliseen ulosantiin. Azienda Agricola Cefalicchiolta on ilmestynyt vakiovalikoimaan Nero di Troian voimaan rakentuva biodynaaminen punaviini, Cefalicchio rosso 2008. Pientuottajaperhe on omistanut maansa 1800-luvun loppupuolelta lähtien ja nykyään tila tuottaa viiniä noin 65000 pullon vuosivauhdilla.

Cefalicchio rosso kätkee sisälleen biodynaamisesti viljeltyä Nero di Troiaa (65%) ja Montepulcianoa (35%). Viini on kypsynyt 2-3 vuotta terästankeissa ja makoillut sen jälkeen vielä vuoden päivät pulloissa.

Jo hieman kehittyneen oloisesta tuoksusta löytää punaista kirsikkaa, mustikkaa ja monivivahteista mausteisuutta. Sama mausteisuus pysyy hedelmäisyyden kyydissä kuivassa ja keskitäyteläisessä maussa. Rapsakka hapokkuus saa seurakseen maltillisesti ikeniä kuivattavan tanniiniosaston. Keskipitkä jälkimaku on kirsikkainen ja mausteinen.

Astetta persoonallisempi biodynyputeli, joka kääntää matkan varrella pienet epätasapainoisuudet ja rösöisyydet pääosin voitokseen. Ruokapöydässä viini nauttii tummempisävyisten liharuokien seurasta. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Rocca delle Macie Chianti Classico 2010

Italo Zingarelli hankki 70-luvun alussa omistukseensa 85 hehtaaria maata Chianti Classicon alueelta Toscanasta ja siinä samalla sai alkunsa Rocca delle Macien viinitila. Tänä päivänä perheen hallussa on kaiken kaikkiaan noin 600 hehtaaria eri puolilla Toscanaa, joista parisen sataa on valjastettu viininviljelyyn.

Rocca delle Macie Chianti Classico pitää sisällään 95 % Sangiovesea ja loput 5 % on jätetty Merlot’n vastuulle. Käsin kerätyistä rypäleistä puristettu mehu on maseroitunut pari viikkoa kuoriensa kanssa. Kypsytystä on hoidettu 6-10 kuukauden ajan slavonialaisessa ja ranskalaisessa tammessa.

Rubiininpunaisen viinin tuoksusta löytyy punaista ja vähän tummempaakin kirsikkaa, mustaherukkaa sekä setripuuta. Kuiva maku rakentaa melko täyteläisen draivin tuoksun komponenttien pohjalta. Homma hoituu asiaan kuuluvan hapokkaalla ja pehmeän tanniinisella otteella. Paletin loppuosa sekä keskipitkä lopetus ovat tyylille uskollisen bitteriset, vaikka puristitasoiseen katkeruuteen onkin vielä matkaa.

Kyseessä on varsin käyttökelpoinen perustason Chianti Classico, jonka vuoksi köyhtyy ihan mielellään kympin verran. Näillä pelimerkeillä pulloja löytyy nettikaupoista ja esim. Tallinnasta Livikon myymälästä, osoitteesta Lootsi 8. Alkon tilausvalikoimaa suosiva köyhtyy noin 16 euroa. 3,5 / 5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Pittnauer Pinot Noir Fuchsenfeld 2010 19,96 €

Pysytelläänpä vielä hetki kevyempien punaviinien parissa ja korkataan pullollinen Pinot Noiria Itävallan Burgenlandista. Neuseedlerseen lähistöllä kolmannessa sukupolvessa viinitilaansa pyörittävien Brigitte ja Gerhard Pittnauerin Pinot Noir Fuchsenfeld on valmistettu puolen hehtaarin alueelta kerätyistä, Fuchsenfeld-nimisen tarhan rypäleistä. Viini on käynyt luonnonhiivoilla, eikä kypsytysprosessin kohdalla ole turhaan kiirehditty. Viiniä on nimittäin kypsytetty käytetyissä tammitynnyreissä 20 kuukautta sekä sen jälkeen pulloissa 14 kuukautta.

Lasista leijailee nokkaan mansikkaa, vadelmaa, mausteisuutta ja pikkuhönkäys savuisuuttakin. Keskitäyteläisessä maussa punaiset marjat sekä mausteisuus seisovat ryhdikkäästi eturivissä. Pieni määrä lempeämmän osaston tanniineja saa seurakseen kiitettävän ryhdikkään ja napakan hapokkuuden. Pitkä ja tyylikäs jälkimaku on raikkaan marjainen.

Pittnauer Fuchsenfeld on tasapainoinen ja tyylikäs Pinot Noir. Kukkoa viinissä-tyyppinen setitys osui omassa ruokapöydässä tämän viinin kylkeen kuin nenä päähän. Tuottaja suosittelee viiniä myös sushille. 4 / 5 staraa. (kuvan © Alko)