Ribera del Dueron ja samalla myös koko Espanjan yksi tunnetuimmista viinitaloista on Vega Sicilia. Talon sivukonttori Pintia sai alkunsa 90-luvun puolivälissä Torossa, kun silloinen Vega Sicilian viinintekijä Mariano Garcia sai tehtäväkseen etsiä talolle sopivia tarhoja Torosta. Ensimmäinen vuosikerta markkinoilla oli 2001 ja vuosituotantomäärä on noussut vuosien saatossa noin 300 000 pulloon. Hetkeä Pintian perustamista myöhemmin Mariano Garcia lopetti Vega Sicilialla ja siirtyi omien, harrastuksina alkaneiden projektiensa pariin (mm. San Róman ja Mauro).
Pintian toiminta pyörii vahvasti Vega Sicilian periaatteiden mukaisesti, mutta viininä Torossa sen voidaan ajatella edustavan hieman modernimpaa ja elegantimpaa päätyä. Kirjoittelin blogiin muutama vuosi sitten tuolloin kymmenen vuoden ikään ehtineestä vuosikerrasta 2003 ja nyt korkkausvuorossa oli niinikään 10-vuotias 2007.
Viinin rypäleet tulevat melko vanhoista (n. 40-60-vuotiaista) ja varttamattomista Tinta de Toro-köynnöksistä. Viini on kypsynyt 12 kk uusissa tammitynnyreissä, joista 70 % on ollut ranskalaista ja 30 % amerikkalaista tammea. Tuoksusta löytää tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, paahteisuutta, tupakkaa ja nahkaa. Selkeitä ikääntymisen piirteitä on havaittavissa, mutta toisaalta hedelmäsektorilla on vielä paljon virtaa. Alkoholia löytyy Torolle tyypillisesti se 15 % ja selkeä lämmöntunne on havaittavissa jälkimaussa. Pintialle tuttuun tyyliin melko runsas tanniinisuus on nätisti kypsynyttä, pehmeää ja poikkeuksellisen hienojakoista.
Pintia 2007 on selkeästi parempi ja tasapainoisempi kokonaisuus, kuin lämpimämmän vuoden 2003. Hedelmää, tanniineja ja jo tässä vaiheessa mukavasti integroitunutta tammea löytyy vielä siinä määrin, että muutaman vuoden jatkokellaroinnille löytyy perusteet. Toisaalta viinissä on juuri nyt mukavan napakka puraisu, joka osaltaan ryhdittää pakettia. Lataa lautaselle jotain isompaa lihaa, ronskimpaa riistaruokaa tai sitten vaan fiilistellen kypsytettyjen juustojen seurassa. 4 / 5 staraa.
Maistelu alkoi valkoisilla, joista mukana oli Gravonia -06, Tondonia Reserva -03, Gravonia -93 sekä päätteeksi Tondonia Gran Reserva -96. Pitkät valmistus- ja kypsytysprosessit hiovat viinit hyvin samankaltaisiksi ja pulloista löytyy tyylilleen uskollista tavaraa “laatukategoriasta” riippumatta. Kaikki viinit käyvät talon tarkkaan vaalimilla villihiivoilla ja kypsytys tapahtuu amerikkalaisissa tammitynnyreissä, jotka valmistetaan alusta loppuun paikan päällä. Uuden puun käyttö kypsytyksessä pidetään minimaalisena.
Toisessa flightissa otettiin ensin välistoppi vain 3 vuotta tammessa kypsyneen Crianza-viinin, eli Cubillo -07:n parissa. Cubillo on 65% Tempranilloa, 25% Garnachaa ja loput Gracianoa sekä Mazueloa. Hyvin nuorekkaan hedelmäistä meininkiä tumman kirsikan, rusinoiden, mansikoiden ja vaniljan parissa. Sitten tulikin vuoroon Viña Bosconia-kategoria. Bosconia on pullojen mallinsa mukaisesti tyyliltään enemmän Burgundiin nojailevaa ja kepeämmän rakenteen tavaraa. Viini valmistetaan 80% tempranillosta, 15% Garnachasta ja ja loput koostuu Gracianosta ja Mazuelosta. Tammikypsytys Reservassa 5 vuotta. Bosconia 2002 tuo selkeästi esiin ongelmallisen vuoden hankaluuksia. Hedelmäisyys selkeästi muita niukempaa ja homma etenee lähinnä sekundääristen ja tertiääristen komponenttien voimalla. Bosconia 2004 toi esiin huomattavasti enemmän hedelmää, joista pinnalla mansikka, vadelma ja punainen kirsikka. Bosconia 2005:n hedelmäosasto oli taas selkeästi kypsintä sorttia ja joukkoon lyöttäytyi metsämansikkaisia ja karhunvatukkaisia juttuja.
Viimeisessä flightissa loroteltiin laseihin punaiset Tondoniat; Tondonia Reserva pitää sisällään 75% Tempranilloa, 15% Garnachaa ja loput Gracianoa sekä Mazueloa. Tammikypsytys 6 vuotta. Gran Reservassa sama koostumus, mutta kypsytys 10 vuotta tammessa. Tondonia Reserva 1998 toi esiin paljon yrttisyyttä ja erityisesti kirsikkaisia hedelmän sävyjä. Hyvässä vireessä ja nätisti kehittynyt. Tondonia Reserva 2004 oli selkeästi ysikasia tiukempi rakenteeltaan, hiukan vielä sulkeutuneempi, mutta tiukan rakenteen lisäksi upea intensiivisyys lupaa hienoa tulevaisuutta. Pinnalla punaista kirsikkaa, lakritsia, tupakkaa, savua ja mausteita. Tondonia Gran Reserva 1985 kruunasi hienon viini-illan. Samaa viiniä olen päässyt maistamaan pariin otteeseen aiemminkin ja ei voi kuin ihmetellä rakenteen balanssia ja viinin syvyyttä. Hedelmä on luonnollisesti jo hieman kuivempaa ja hillitympää, mutta toisaalta tilalle nousee rutkasti kehittyneitä ja moniulotteisia aromeja. 32-vuotiaan viinin tanniineista löytyy vielä mukavasti grippiä jatkokellarointiakin ajatellen.