Delas Saint-Joseph Francois de Tournon 2006

Delas Frères on pistetty pystyyn alunperin vuonna 1835 Charles Audibertin ja Philippe Delas’n toimesta. Tuosta hetkestä eteenpäin tilan historiikki pitää sisällään vanhemmille viinitiloille jokseenkin tyyppilliset omistajasukujen väliset naimakaupat sekä isojen viinitalojen laajentumisiin liittyvät yritysostot. Vuonna 1924 tila siirtyi jälkeläisten omistukseen ja nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa – Delas Frères. Alan isot pelurit eivät tohtineet jättää tätäkään tuottajaa rauhaan ja niinpä vuonna 1977 samppanjatalo Deutz latoi riittävän määrän seteleitä tiskiin ja osti putiikin. 16 vuotta myöhemmin oli sitten Louis Roedererin samppanjatalon vuoro napata koko paketti omistukseensa.

Saint-Joseph Fancois de Tournon on 100 % Syrah, jonka käsin kerätyt rypäleet ovat peräisin Vionin, Saint Jean de Muzolsin, Mauvesin ja Tournonin tarhoilta. Kypsytys on kestänyt 10-14 kuukautta 1-3-vuotiaissa tammitynnyreissä. Kyseistä viiniä pukataan markkinoille noin 20000 pulloa vuosittain.

Alkuun tuoksusta löytyy karhunvatukkaa, lihaisuutta, tummaa kirsikkaa ja setripuuta. Pienen hengähdystauon jälkeen mukaan hyökkää vielä nippu yrttejäkin. Melko täyteläinen maku tasapainottelee osuvasti kuivan hedelmäisyyden, napakan hapokkuuden ja silkkisen pehmeän tanniinisuuden välillä. Pitkä jälkimaku viihdyttää tummilla marjoilla ja mausteisuudella.

Pullosta löytyi siis sataprosenttinen Syrah, joka ei uuden maailman pommien tapaan tinttaa voimakasta aromi- ja makumaailmaa suoraan nyrkillä naamaan, vaan esittelee lajikkeen elegantimpia ulottuvuuksia siivosti ja tasapainoisesti. Vajaan kahdeksan vuoden ikään ehtineen viinin balanssi on varsin mukavasti kohdillaan. Tällä kertaa hutkin lautaselle ankanrintaa, mutta viini toiminee kelvollisesti monenlaisten muidenkin liharuokien sekä kypsempien juustojen kanssa. Tallinnan Livikon myymälästä Lootsikadulta 16 eurolla hankittuna sijoittuu kategoriaan loisto-ostos. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Albert Bichot Saint-Véran 9,19 €

Alkon puolikkaiden pullojen osastolle on pölähtänyt taas mielenkiintoista tavaraa. Tovi sitten tonteille saapunut Bourgognen punkku on houkutellut kaverikseen valkkarin alle sadan kilometrin päästä. Hyllystä on nimittäin löydettävissä Albert Bichot’n Chardonnay Saint-Véranin apellaatiosta, eteläisestä Bourgognesta.

Tämän viinin Chardonnay-rypäleet on kerätty Mâconin ympäristöstä sopimusviljelijän kalkkikivisiltä tarhoilta. Viini on käynyt terästankeissa ja kypsytysvaiheessa prosessiin on onnistuttu annnostelemaan myös pieni määrä ranskalaista tammea. Tammi näyttelee tässä viinissä erittäin hienovaraista sivuroolia, joten pahinkaan tammiallergikko ei onnistune vetämään palkokasveja nokkaelimeensä.

Tuoksussa on sitruunaa, kypsää omenaa ja ehkä pienen pieni häivähdys persikka-aprikoosisektoria. Kuiva maku löytää hyvän balanssin runsaanoloisen hedelmäisyyden ja raikkaan hapokkuuden välimaastosta. Mausteinen ja kevyen mineraalinen twisti tuo potkua kokonaisuuteen. Melko pitkä jälkimaku on kypsän hedelmäinen, mutta silti raikas ja pirteä.

Albert Bichot Saint-Véran on miellyttävän raikas ja pirteä Chardonnay. Se soveltuu pullokokonsakin puolesta varsin kätevästi arkikorkkaukseen runsaampien kala- ja äyriäisruokien tai vaaleiden lihojen kylkeen. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Château Mouton Rotschild -97 ja Château Palmer -96

Helsinkiläisessä ravintola Careliassa on käynnissä tempaus, joka mahdollistaa kellarin syvyyksissä kypsyneiden maailmanluokan viiniherkkujen siemailun erittäin kohtuullista panosta vastaan. Lista koostuu yhtä nimikettä lukuunottamatta ranskalaisen viiniteollisuuden lahjoista viinisiepoille ja entistä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että useita viinejä on tarjolla myös laseittain.

Oma suhteeni Bordeaux’n punaviineihin on ollut jostain syystä hikinen ja nihkeä, eikä kaapistani ole lohjennut kovinkaan montaa makuupaikkaa “porvoolaisille”. En voi väittää maistelleeni mitenkään kattavasti alueen kovimpia nimiä, mutta vähäistenkin kokemusteni perusteella voin kyllä todeta ymmärtäväni alueen huippuviinien laadullisia vahvuuksia. Toisaalta taas alueen viinit eivät ole aiheuttaneet koskaan mitään erityisen voimakkaita elämyksiä, saati sitten intohimoa. Epäilen vahvasti, että Bordeaux ei vain yksinkertaisesti ole tyylillisesti minun juttuni. Bordeaux’n kohdalla ei voi myöskään ohittaa ilmiselvää hintaproblematiikkaa; kiinnostavampien viinien hinnat tuntuvat karkaavan kohtuuttoman korkealle.

Pyysin kaatamaan laseihini Château Palmeria vuodelta -96 ja Château Mouton Rotschildia vuodelta -97. Viinien kanssa lapioin täydellisesti paistetun entrecôten sekä jälkipöhinöiksi juustolajitelman.

Näistä viineistä on kirjoitettu maistelumerkintöjä maailma täyteen, joten lienee turhaa toistella tässä kohtaa erilaisia tummia marjoja ja setripuita. Merkittävin huomio viineissä on mielestäni balanssi eri komponenttien välillä. Yhteispeli laadukkaan hedelmäisyyden, happokkuuden, nätisti integroituneen tammen, mukavasti pehmenneiden tanniinien ja alkoholin välillä on poikkeuksellisen kovalla tasolla. Palmer vaikutti hieman sulkeutuneemmalta, tummasävytteisemmältä ja konsentroituneemmalta, kun taas Mouton Rotschild esitteli avoimemmin moniulotteisuuttaan. Viinit ovat tällä hetkellä varsin nautinnollisessa iässä, mutta potkua riittää vielä mukavasti jatkokypsytykseenkin. Molemmat ovat laadullisesti huipputavaraa, mutta omat mieltymykseni kaatuvat tällä otoksella enemmän Pauillacin suuntaan. Tästä viinitempauksesta singahtaa täydet viisi staraa ravintola Carelialle.

Viikon Copa – 3 punaviiniä muovipullossa

Edullisempien perusviinien pakkaustulevaisuus on lähestulkoon satavarmasti jokin muu, kuin perinteiset kolmen vartin lasipullot. Vaihtoehtoisia ratkaisuja virtaa markkinoille jatkuvalla syötöllä ja erityisesti nopeasti kulautettavaksi tarkoitetut viinit tuupataan yhä useammin kevyempiin ja helpommin käsiteltäviin pakkauksiin. Muovipullo tarjoaa ympäristönäkökulmien lisäksi helposti käsiteltävän vaihtoehdon niin myyntiketjulle kuin loppukäyttäjällekin. Lasipulloa kevyempi ja pienempi muovipullo on helppo paiskata laukun pohjalle ja retuuttaa mukana vaikka piknikille. Muovipullo ei myöskään ota ikävän kohtalokkaita osumia rankempien reissujen kolhuista, kuten lasisella virkaveljellänsä on joskus tapana. Muovi läpäisee happea lasia enemmän, joten ainakaan toistaiseksi ei pidempään kypsytykseen ja säilytykseen soveltuvia viinejä pakkailla muovipulloihin. Copatinto testasi kolme edullista muovipullopunkkua Alkon perusvalikoimasta.

Hidden Rock Shiraz 2012, Australia 7,98 €

 

 

Hieman tunkkaisen oloisesta tuoksusta erottuu karhunvatukkaa ja lakritsia. Myös alkoholia työntyy tuoksun läpi melko selkeästi. Melko täyteläisen maun hedelmäisyys jää jalkoihin, kun alkoholin polte ja melko runsas, mutta pehmeä tanniinisuus johtavat orkesteria. Keskipitkässä jälkimausta löytyy aavistus mausteisuutta. Viilennettynä noutopöydän punaviiniksi. 1 / 5 staraa.

 

 

Ankermann The Foothold Shiraz 2011, Etelä-Afrikka – 7,64 €

 

 

Intensiivisessä tuoksussa on savua, tervaa, tummaa kirsikkaa, vadelmaa ja salmiakkia. Täyteläinen maku pitää sisällään tuoksun elementtejä, jotka yhdistyvät runsaaseen, kypsään tanniinisuuteen sekä ryhdikkääseen hapokkuuteen. Pitkässä jälkimaussa on tummia marjoja ja reilusti mausteisuutta. Tasapainoinen, tuhti ja yllättävän tyylikäs punaviini muovipullossa. Hyvä kaveri grillatuille lihoille tai selkeämakuiselle riista-aterialle. 3 / 5 staraa.

 

 

Le Petit Longue-Dog 2012, Ranska 7,98 €

 

 

 

Melko hillitty tuoksu kantaa nokkaan nuorekkaalla otteella vadelmaa, kirsikkaa ja hieman myös kukkaisuutta. Keskitäyteläinen maku jatkaa kypsän punaisen marjaisuuden merkeissä. Pehmeä ja kevyt tanniinisuus saa seuraa aavistuksen alakanttiin jäävästä hapokkuudesta. Melko pitkä jälkimaku on marjainen ja aavistuksen mausteinen.  Kevyempien punaviinien ystäville vaikkapa possu- tai kanaruokien kylkeen. 2 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 19,78 €

Erityisesti ikääntyneemmissä Riesling-viineistä ajoittain nokkaan leijaileva petrolisuus on kiehtova juttu. Asian taustalta löytyy viinin ikääntymiseen liittyvä kemiallinen prosessi, jossa eräiden aineiden hydrolyyttisen hajoamisen seurauksena syntyy norisoprenoidi hiilivety 1,1,6-trimetyyli-1,2-dihydronaftaleenia (TDN). Prosessia edistävät mm. pieniksi kontrolloidut satomäärät, runsas auringonvalo ja kuivuus. Kaikki viinisiepot eivät pidä lasista leijailevaa petrolisuutta lainkaan miellyttävänä ja osa viinien parissa touhuavista pitää sitä jopa jonkinlaisena virheenä. Mikäli haluat jostain syystä totaalikieltäytyä petrolinkärystä Rieslingeissäsi, kannattaa keskittyä nuoriin sekä isompia satomääriä ja viinitarhojen kastelua sallivien alueiden tuotoksiin.

Alkon valikoimista löytyy varsin rajallisesti millään tavalla ikääntyneitä Rieslingejä, mutta jonkinlaista pientä esimakua petrolisuudesta saattaisi saada hankkimalla pullollisen edelleen perheomistuksessa olevan Willy Gisselbrechtin tilan Riesling Gran Cru Muenchbergia. Tämän viinin rypäleet ovat kasvaneet Ranskan Alsacessa, Muenchbergin Grand Cru-luokitellulla tarhalla, jonka maaperän pohjakerroksista löytyy vulkaanista kiveä ja hiekkaa. Rypäleet on kerätty käsin, eikä käymisprosessin kanssa ole pidetty turhaa kiirettä. Viini on kypsynyt 8 kk terästankeissa ja 4 vuotta pulloissa.

Tuoksussa on omenaa, limeä, mehiläisvahaa, lievää petrolisuutta sekä mineraalisuutta. Tuoksun aromimaailma toistuu kuivassa maussa, joka on runsas, suutuntumaltaan hieman öljyinen, mutta napakan hapokkuuden ansiosta samalla hyvin raikas. Homma jatkuu paletilla muitta mutkitta melko pitkän jälkimaun merkeissä.

Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg soveltuu hyvin loppukesän kala- tai äyriäisruuille. Runsas kokonaisuus vaatii myös ruoalta luonnetta, joten hennoimmat, vaaleista kaloista rakennetut ateriat voinee unohtaa. 3,5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Vapun kuohuviinit 2013

Jos vappujuomien hankinta on vielä vaiheessa, lienee pari suositusta paikallaan. Copatinto tällää tämän vuoden suositusleimat kohtuuhintaiselle Cavalle ja astetta arvokkaammalle samppanjalle. Kummallakin pullotteella voi mukavasti aloitella kippistelymaljojen merkeissä ja jatkaa niin halutessaan kala- ja äyriäisruokien ja miksei myös vaalean lihankin parissa.

Summarroca Gran Reserva Brut Nature 11,99 €

                                                                                                                                                             Noin 30-vuotias ja perheomisteinen Sumarroca valmistaa Cavansa vain omien tarhojen rypäleistä. Tämä Sant Sadurni d’Anoian liepeiltä kotoisin oleva Gran Reserva on käynyt läpi neljän vuoden pullokypsytyksen. Erittäin kuiva kuohuviini, jossa hedelmäisyys, tyylikäs paahteisuus ja mineraalisuus ovat mukavasti balanssissa. 3 / 5 staraa.

Fleury Fleur d’Europe Brut 35,60 €

Biodynaaminen samppanja Champagnen eteläosassa kasvaneista Pinot Noir- (90 %) ja Chardonnay- (10 %) rypäleistä. Käymisprosessi osin isoissa tammisammoissa ja osin pienissä tammitynnyreissä. 10 % viinistä on kypsynyt ranskalaisessa tammessa ja pullokypsytys on kestänyt non-vintage-pullotteeksi poikkeuksellisen pitkät 7 vuotta. Kuiva, runsas, mutta raikkaan hapokas kokonaisuus, jossa kypsää hedelmäisyyttä ja melko reilusti paahteisuutta ja mausteita. Hinta-laatusuhde kohdallaan. 4 / 5 staraa.


Testissä Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998

Uudenvuodenaatto on kohtuullisen legendaarinen ajankohta poksauttaa vähän parempaa kuohuviiniä. Jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta olin koodannut kirkkaat ja jalot ajatukseni Blanc de Blancs-tyyppisen samppanjan suuntaan, mutta jostain kumman syystä päädyinkin korkkaamaan 60 prosenttia Pinot Noiria sisältävän vuosikertasamppiksen Billecart-Salmonilta. Vuosikertasamppanjaa tulee korkkailtua suhteellisen harvoin ja melkeinpä aina tulee pohtineeksi, josko kyseisen pullotteen sittenkin säilyttäisi kellarin uumenissa odottamassa parempia kisapäiviä. Onneksi joku viisas on kai joskus sanonut, että täydellistä hetkeä ei ole olemassakaan, joten turha kai sitä elämää on sitten sen odotteluun käyttää? Kun viimeinen pisara tästä Billecart-Salmonista oli kumottu kiduksiin, pystyin toteamaan leveä hymy naamalla korkkausmomentumin osuneen paremmin kuin mukavasti kohdalleen.

Billecart-Salmonin samppanjatalo perustettiin 1818 aviopari Nicolas Francois Billecartin ja Elisabeth Salmonin toimesta. Tila on edelleen pääosin saman suvun omistuksessa ja viinintekijänä on häärinyt yli 25 vuotta Francois Domi. Talo töräyttää maailmalle samppanjaa 1,5 miljoonan pulloa vuosittain. Tällaiseen määrään kuohujuomaa tarvitaan ostorypäleitä noin 200:n tarhahehtaarin verran ja lisäksi Billecart-Salmonin omien tarhojen rypäleitä noin 11 hehtaarin pinta-alalta.

Viinit käyvät läpi hitaan fermentaation alhaisessa 13 asteen lämpötilassa, jotta lopputulos pullossa olisi mahdollisimman raikas ja puhdaspiirteinen. Perussamppanjat käyvät terästankeissa, mutta taloon on lisäksi hankittu useampaan kertaan käytettyjä tammitynnyreitä Burgundista. Osa vuosikertasamppanjoiden viineistä on käynyt näissä tynnyreissä. Non-Vintage samppanjoiden viinit ovat käyneet kokonaan malolaktisesti, mutta vuosikertasamppanjoiden osalta malolaktisesti käyneen viinin osuus päätetään vuosikertakohtaisesti. Non-Vintage samppanjat kypsyvät pulloissa 3,5-4 vuotta ja vuosikertasamppanjat vähintään 8-10 vuotta ennen myyntiin pääsyä.

Testimukiin kaadettu Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998 on tehty Grand Cru-tarhojen Pinot Noir- (60%) ja Chardonnay-rypäleistä (40%). Chardonnay on peräisin Côte des Blancsin tarhoilta ja Pinot Noir Montagne de Reimsistä. Vain osa viinistä on käynyt tammitynnyreissä ja 50% on käynyt malolaktisesti. Viini on saanut kypsyä pulloissa noin 10 vuotta ennen myyntiin pääsyä.

Vaalean kullankeltaisen samppanjan kehittyneessä ja intensiivisessä tuoksussa on sitruunaa, paahteisuutta, briossia ja mineraalisuutta. Runsaassa, konsentroituneessa ja hedelmäisessä maussa on sitruunaa ja moniulotteista mineraalisuutta, jopa hyvässä mielessä suolaisuutta. Tiivisrakenteista ja eleganttia moussea tukee raikkaan sitruunainen hapokkuus. Erittäin pitkässä jälkimaussa on kypsää sitruunaa ja kiehtovan moniulotteista mineraalisuutta.

Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998 on upea samppanja, josta löytyy vahvaa konsentraatiota, raikkaan puhdaspiirteistä sitruunaa ja kiehtovan moniulotteista mineraalisuutta. Viini on mukavasti nautittavissa jo nyt, mutta säilytyspotentiaaliakin löytyy vielä rutkasti. Reissun päältä noin 60 euron hintaan hankittuna oikein hyvä ostos. Tällainen samppanja on hieno elämys ihan sellaisenaankin, mutta runsaan ja kiehtovan mineraalisuuden vuoksi parittaisin sen ensisijaisesti merenelävien tai tyylikkäiden kalaruokien kanssa. Täydet 5/5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Sardane Banyuls Grand Cru 2006 – 13,80 € (0,5l)

Kun pakkanen paukkuu ja ulkona pyryttää, voi tilannetta pakoilla nappaamalla lämmikkeeksi vaikkapa jotain maukasta väkevöityä viiniä. Tällä viikolla lasiin loriseekin tarkoitukseen hyvin soveltuvaa makeaa jälkiruokaviiniä Ranskan Banyulsista. Kävin Banyulsissa alkukesästä tutkailemassa paikkoja ja täytyy sanoa, että olisi melkoinen vääryys, jos niin häikäisevän upeissa maisemissa tehtäisiin vain jotain tavallisen tylsiä viinejä. Onneksemme asiat ovat tältäkin osin oikein mukavasti, sillä alueen makeat viinit ovat todella maukkaita ja kiinnostavia tapauksia.

Sardane Banyuls Grand Crun tuoksusta löydät rusinoita, taatelia, viikunaa ja kuivattua kirsikkaa. Maku seuraa selkeästi tuoksun viitoittamalla tiellä ja runsas hapokkuus pitää sitä tiukassa otteessaan. Ryhdikäs kokonaisuus nostattaa melko pitkän ja lämminhenkisen jälkimaun myötä hymyä naamalle.

Banyulsin makeat viinit toimivat yleensä hyvin suklaisten jälkiruokien kanssa. Idea pätee kohtuullisen hyvin tämänkin viinin kohdalla, kunhan kylkeen ei tungeta niitä ihan kaikkein makeimpia versioita. Suklaahässäköiden lisäksi suosittelen kokeilemaan esim. sinihomejuustoa. Ainakin Aura gold tuntui olevan erittäin pätevä kaveri Sardanelle. (kuvan © Alko)

Testissä Laurent Miquel Saga Pegot 2007

Lomailin keväällä muutamia päiviä Languedocin ja Rousillonin alueilla. Tarkoituksena oli kevätauringossa rentoutumisen lisäksi saada edes jonkinlaista kuvaa eri alueiden maastoista ja maaperistä. Puolivallattomasti laaditun matkasuunnitelman yksi lukkoon lyödyistä kohteista oli Laurent Miquelin Cazal Viel Saint-Chinianin alueella. Vuokrakotteron nokka suunnattiin tähän kohteeseen juurikin siksi, että maaliskuun Pro Wein-tapahtumassa maistamani Laurent Miquelin Bardou Saint Chinian 2007 pisti sukat spinnaamaan tennareissa oikein huolella.

Matka Carcassonnesta läpi Minervoisin on yhtä loputtoman tuntuista viinitarhaa, joten maisemissa ei ole ainakaan viinifriikillä valittamista. Hyvinkin mielenkiintoisesta ja pienien kylien umpikujia suosivasta navigaattoriopastuksesta huolimatta Cazal Viel löytyi loppujen lopuksi melko kivuttomasti. Moikkailtuani aikani tilan elukoita, maistelin toki koko tarjolla olleen viinirepertuaarin läpi. Valkoviineistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli Condrieu–tyyliä mukaillen valmistettu Viognier. Punaviinit eivät nytkään tuottaneet pettymystä ja sukissa oli jälleen havaittavissa sen verran liikehdintää, että muutama pullote oli kaapattava mukaan. Yksi kotiin asti raahatuista pulloista oli Faugèresin alueelta tuleva, vajaan parin kympin hintainen Saga Pegot 2007. Kaappasin tilalta neljänneksi viimeisen pullon kyseistä vuosikertaa ja mikäli matkalaukun mittasuhteet olisivat antaneet periksi, olisin toki napannut koko kvartetin mukaani.

Syrah-lajikkeesta valmisettu Saga Pegot tulee siis Laurent Miquelin Faugèresin tarhoilta, jotka suuntautuvat etelään ja ovat kuivalla alueella. Näin ollen tarhoilla tarvitaan hyvin vähän kemiallisia käsittelyjä. Saint Chinianin itäpuolella sijaitsevan Faugèresin maaperässä on runsaasti liuskekiveä, joka on havaittavissa viineissä mm. tietynlaisena mineraalisuutena. Viiniä on kypsytetty 14 kk:n ajan sekä uusissa että toisessa kierrossa olevissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Hyvin tumma ja hieman reunoiltaan violettiin taittuva väri kertoo vähintään sen, ettei ainakaan uutosasioissa ole paukkuja säästelty. Nokkaan työntyy moniulotteinen ja hieman kehittynytkin tuoksu, josta on löydettävissä kypsien tummien marjojen, savun, kahvin ja lihaisuuden lisäksi erittäin kiehtovaa mineraalisuutta. Viinissä on erittäin tuhti rakenne ja tuoksun komponentteja seuraileva maku on todella täyteläinen. Napakassa vireessä oleva tanniinisuus nappaa mukavan puristusotteen ikenistä. Pitkä jälkimaku on moniulotteisen mausteinen. Viini on dekantoituna nautittavissa jo nyt, mutta siitä löytyy selkeästi potentiaalia muutaman vuoden kypsytykseenkin.

Saga Pegot 2007 on niin maukas viini, ettei sen toivoisi loppuvan koskaan. Jatkuva sukkien jaloissa pyöriminen on kuitenkin melko kiusallista, joten lienee asiallista, että tästäkin pullosta löytyy pohja. Copatinto päräyttää Saga Pegotille täydet viisi staraa ja suosittelee lämpimästi tutustumaan ko. tuottajan viineihin.

 

 

 

Viikon Copa – Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010 19,91 €

Rapuaika on taas koittanut ja pääsemme viettämään todellista laatuaikaa saksiniekoista notkuvien pöytien ääreen. Viinin valitseminen kotimaisen rapupöydän puhtaille ja raikkaille mauille on suhteellisen helppoa, mutta täysin summittaisilla valinnoilla harvoin onnistutaan. Sauvignon Blanc on aromaattinen rypälelajike, josta valmistetut viinit sopivat pohjoismaiseen rapupöytään erinomaisesti. Itse välttäisin kuitenkin uuden maailman voimakkaan aromaattisia ja trooppisella hedelmällä täyteen ladattuja SB- viinejä, sillä ne jyräävät tylysti rapupöydän hienot maut alleen. Sen sijaan kohdistaisin vakaat katseet ja hartaat mietteet Ranskan Loireen, mistä tulee raikkaita, hillityn elegantteja ja erittäin tasapainoisia Sauvignon Blanc-viinejä. Kun rajaa Alkon perusvalikoiman tarjonnan Sauvignon Blanc-rypäleeseen ja kohdistaa vielä aluevalinnan Loireen, on mikä tahansa listalla näkyvistä viineistä hyvä valinta. Oma valintani näistä ja samalla Viikon Copa on Pouilly-Fumén alueelta tuleva Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010.

Suositusviinin tuoksusta löytyy lajikkeelle tyypillisesti herukan lehteä, karviaista, sitruunaa ja hiukan mineraalisuutta. Kuiva ja tyylikkään hedelmäinen maku on raikkaan hapokas ja tuoksun komponenttien lisäksi siihen liittyy yrttisyyttä. Pitkässä jälkimaussa on tyylikkäästi yrttejä ja hedelmää.

Tämä tyylikäs ja tasapainoinen viini sopii loistavasti rapupöydän juhlistajaksi ja on sen verran herkullista tavaraa, että sitä nauttii hymyssä suin ihan sellaisenaankin.