Viikon Copa – Tobia Graciano (Alko 15,65€)

Graciano on yksi Riojan alkuperäisistä punaviinilajikkeista, mutta jäänyt sittemmin erityisesti Tempranillon varjoon. Vaikka viime vuosina markkinoille on putkahdellut yhä enemmän 100%:sia lajikeviinejä, löytää Gracianon edelleen lähinnä Riojan blendeistä, joihin se tuo väriä, hapokkuutta ja aromaattisuutta. Bodegas Tobia on melko tuore, 90-luvun puolivälissä perustettu viinitalo, jonka Riojalaisessa mittakaavassa moderniin viinimeininkiin tutustuin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten Proweinissa. Alkon vakiovalikoimaan on hiljattain saapunut Tobian 100%:nen Graciano  vuosikerralta 2014.

Tobia Graciano 2014Käsin poimitut rypäleet tulevat 14-vuotiaista köynnöksistä Aldeanueva de Ebron lähettyviltä, Rioja Bajasta. Kolmen vrk:n maseraation ja alkoholikäymisen jälkeen malolaktinen käyminen on tapahtunut uusissa unkarilaisissa tammitynnyreissä, joissa viini on myös kypsynyt 11 kk:n ajan. Viiniä ei ole suodatettu tai kirkastettu ja vuosituotanto on ollut vaivaiset 9300 pulloa.

Rubiininpunainen väri, jossa mukana violetin sävyjä. Tuoksussa mustaherukkaa, mustikkaa, vaniljaa, pientä kukkaisuutta sekä tilliä muistuttavaa yrttisyyttä. Maussa melko täyteläisen viinin meininki jatkuu tuoksun reitityksillä, marjaisuuden ja yrttisen aromaattisuuden korostuessa. Reilu hapokkuus pitää huolen raikkaudesta ja hienojakoinen tanniinisuus pysyttelee enemmän taka-alalla, tuoden kuitenkin loppumakua kohden suuta kuivattavaa tunnetta. Melko pitkä jälkimaku on mausteinen.

Tobia Graciano tuo mukavasti esiin Gracianolle tyypillistä aromaattisuutta sekä hapokasta rakennetta. Kokonaisuus on melko hyvässä tasapainossa ja yrttinen sekä kukkainen aromaattisuus tuo viinille lisää luonnetta. Uusien tynnyreiden tuoma paahteinen vaniljaisuus sopii sinänsä hyvin pakettiin, mutta toisaalta myös polkee hieman alleen rypäleiden omaa aromaattisuutta. Yhdistele ruokapöydässä vaikkapa yrteillä maustettuun lihapataan. 3,5 / 5 staraa.

Lopez de Heredia tasting 1961 – 1999

Jokunen viikko sitten päästiin todellisten elämysten ääreen, kun keräännyimme muutaman viinityypin kanssa viettämään iltaa ja availemaan legendaarisen Rioja-talo Lopez de Heredian hiukan ikääntyneempiä pulloja. Rypäleistä Viis-blogin Mikko ehtikin jo kirjoittamaan raportin illasta, joka kannattaa tsekata. Omasta blogista löytyy myös puolentoista vuoden takainen raportti Lopez de Heredian vierailusta, joka toimii niinikään hyvänä taustapakettina talon meininkeihin.

Illan kattaus piti sisällään punaisista Viña Tondonia Gran Reservat 1961, 1964 ja 1985 sekä Reservan vuodelta 1981. Valkoisista korkkailtiin Viña Gravonia 1993 sekä Viña Tondonia Reserva 1999. Kylkeen valmistui Big Green Egg-grillattua Iberico-possun plumaa sekä kaikenmoista maukasta oheishässäkkää. Loistosettiä siis myös ruokapuolella.

tondonia-blancos-1993-1999

Heti alkuun kaikki viinit dekantoitiin ja todettiin iloisesti virnistäen juomakuntoisiksi. Alkulämmittelyt hoidettiin valkoisilla, joista kummastakin löytyy hyvin samankaltaisia piirteitä; talon tyyliin kuuluen kontrolloitu oksidaatio sävyttää pakettia, joka pitää sisällään tuoreemmista hedelmistä sitruunaa, omenaa, päärynää ja kehittyneemmän osaston puolelta mm. hunajaa, mehiläisvahaa ja appelsiininkuorta. Viinit ovat erittäin moniulotteisia, suutuntumaltaan öljyisiä ja äärimmäisen koukuttavia. Gravonia 1993 oli selkeästi avoimempi ja ikäänsä nähden jopa hämmästyttävän nuorekkaan hedelmäinen. Viña Tondonia Reserva 1999 taas vaikutti aluksi melko sulkeutuneelta ja hillityltä, mutta avautui hengittelyn myötä runsaammaksi ja alkoi todella loistamaan ruokapöydässä. Reservasta löytää selkeästi tiukemman, lineaarisemman ja tiiviimmän rakenteen, kun taas Gravonia on avoimemman hedelmäinen ja helpompi viini. Kummankin voi halutessaan kulautella jo nyt, tai sulloa kellariin vuosikausiksi lepäilemään.

tondonia-reds-1961-1985

60-luvun Gran Reservat olivat toki jo varsin pitkälle kehittyneitä, eikä esim. tanniiniosastolta ollut odotettavissa isompia hyökkäyksiä. Sekä -61 että -64 olivat iästään huolimatta edelleen yllättävän runsashedelmäisiä. 1964 oli illan suosikkini ja vaikka viinissä olikin pientä ylimääräistä oksidaation merkkiä sherrymäisten aromien muodossa, oli viinistä löydettävissä poikkeuksellisen syvä ja vivahteikas hedelmärakenne. Kummastakin 60-lukulaisesta löytyi tummia marjoja, kuivattua kirsikkaa, tupakkaa, nahkaa ja märkiä metsänlehtiä. Eleganssista ja tasapainosta ei todellakaan ollut puutetta. 1961 esitteli enemmän tupakkaa, nahkaa, kun taas 1964 kallistui intensiivisemmän ja moniulotteisen hedelmäosaston puolelle. Punaisista 1981 oli ainoa Reserva ja se näkyi selkeästi muhkeammassa hedelmäisyydessä, ja toisaalta selkeästi Gran Reservoja suoraviivaisempana ulosantina. Gran Reserva 1985 oli sekin hienossa, joskin selvästi nuorekkaammassa iskussa. Viinistä löytyi jo kivasti kehittyneitä piirteitä, vaikka pääasiassa liikuttiinkin tummien marjojen, lakritsin ja kahvin puolella. Tästä viinistä löytyi vielä kypsien ja hienojakoisten tanniinien kunnollinen puristus. Säilymisen kannalta kasivitosen korkkailun kanssa ei ole mitään paniikkia, mutta arvioisin sen kovimman huipun olevan hyvin lähellä, parin-kolmen vuoden haarukassa.

Kaiken kaikkiaan todella upea ja elämyksellinen setti, joka osoitti hyvin Lopez de Heredian viinien ikääntymis- ja säilymispotentiaalin. Suurin yllätys itselleni oli 60-luvun viinien runsas hedelmäisyys ja raikkaus verrattuna esim. muutamiin aiempiin 80-luvun Riojakokemuksiin. Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että muilla Riojan viineillä on isosti tekemistä, jos aikovat peitota Lopez de Heredian viinien eleganssia, harmoniaa ja kiehtovuutta – oli sitten kyse minkä ikäisistä viineistä tahansa.

Montecillo tasting @ Muru 20.10.2015

Beverage Partners Finland kutsui lokakuussa ravintola Muruun maistelemaan Montecillon viinejä Suomen vierailulle saapuneen Brand Ambassador Rocio Osbornen johdolla. Montecillon viineillä on oma pieni paikkansa allekirjoittaneen viinisydämessä, sillä talon Gran Reservat taitavat olla jotakuinkin niitä ensimmäisiä Riojan Gran Reservoja, mitä on tullut aikoinaan naukkailtua. Huikeaksi hehkutettujen vuosikertojen 1991 sekä 1994 Gran Reservoja on tullut hörppäiltyä takavuosina eräskin puteli.

20151020_135610[1] 1874 Fuenmayoriin, Rioja Altaan perustettu Montecillo on Riojan kolmanneksi vanhin viinitalo. Montecillo siirtyi Osbornen konsernin omistukseen 1973, kun Montecillon perustaneen suvun keskuudesta ei löytynyt toiminnalle jatkajaa. Montecillo luottaa punaviineissään klassiseen Rioja-tyyliin sekä vain ja ainoastaan Tempranilloon. Viineistä pyritään tekemään pitkäikäisiä ja tasalaatuisia vuodesta toiseen, eikä alkoholipitoisuuksien anneta nousta koskaan yli 13,5%. Viinien kypsytysajat määritellään kunkin vuosikerran ominaisuuksien mukaan, useimmiten liikutaan kuitenkin alueen laatuluokitusvaatimuksia pidemmissä kypsytyksissä. Talon tammitynnyrit ovat hyvin kevyesti paahdettuja amerikkalaisia (80 %) sekä ranskalaisia (20 %). Tuotanto suuntautuu 60 %:sti vientimarkkinoille.

1985_1994Maistelussa edettiin nuorekkaan hedelmäisestä ja tasapainoisesta Crianza 2010:stä  tiukemman hedelmäkontrollin, pehmeän ja yrttisen Reserva 2008:n kautta 60-vuotiaiden köynnösten rypäleistä puristettuun, elegantisti tammiseen ja selkeästi edellisiä tiukempirakenteiseen Gran Reserva 2007:ään. Kaikki nämä ovat tyylilajinsa puhdaspiirteisiä edustajia ja hyvän hinta-laatusuhteen omaavia “varmoja valintoja”.

Tastingin kirkkaimpina tähtinä loistivat luonnollisesti Gran Reserva Selección Especialit vuosikerroilta 1985 ja 1994. Molemmat olivat uskomattoman nuorekkaassa vireessä, minkä voi jossain määrin havaita myös yo. kuvan väreistä. Aiemmat maistamani vastaavan ikäiset Riojat ovat olleet huomattavasti selkeämmin ruskean ja tiilenpunan sävyihin taittuneita. Kasivitosen tuoksussa oli toki havaittavissa selkeästi enemmän kehittyneitä piirteitä, mutta kokonaisuutena sekin oli varsin virkeässä kunnossa. Tupakka, nahka ja punainen kirsikka eniten esillä, vielä kivasti elossa oleva hapokkuus ja tanniinisektori selkeästi jo rauhoittuneessa mielentilassa. Ysinelonen nousi koko tastingin omaksi suosikikseni. Huippuvuosikerta esittelee runsasta, kontrolloitua ja moniulotteista hedelmäisyyttä sekä mausteisuutta, jota tukee tiukka hapokkuus ja hyvin elossa oleva, kypsä tanniinisektori. Homma viimeistellään vielä hillityllä pläjäyksellä pippuria ja salmiakkia. Hyvää kamaa!

Nuoret kapinalliset ravistelevat Riojaa – Artuke, Sierra de Toloño ja Tentenublo

Riojan punaviinejä on ollut tapana lokeroida tyylillisesti klassisiin ja moderneihin (katso DOCa Riojan jaottelu tästä). Tiukoissa lokeroinneissa on usein ongelmia, ja tässäkin tapauksessa kummankin tyylilajin sisältä löytyy keskenään hyvin erilaisia viinejä. Riojan viinireissun viimeisen päivän vierailukimara sinetöi omat ajatukseni siitä, että modernien viinien lokerosta erottuu kaksi selkeätä alalajia, jotka myös eroavat lopputuloksena syntyvien viinien osalta huomattavasti. Toinen näistä tekee viininsä vahvasti uuden maailman tyylillä, konsentroituneen hedelmän, muhkean rakenteen ja uudenkarhean tammen muskeleilla pullistellen. Lopputuloksena syntyy kyllä laadukkaita ja virheettömiä viinejä, mutta valitettavan usein viinit hukkaavat paikalliset ominaispiirteensä ja side alkuperään jää hataraksi tai katkeaa kokonaan. Toinen selkeästi kiinnostavampi tyyli tekee paluuta alueen viinijuurille ja pyrkii paikallisten ominaispiirteiden vahvaan ilmentämiseen valmistamalla viinejä yksittäisten kylien tai tarhojen rypäleistä ja palaamalla isoisiensä menetelmiin niin tarhoilla kuin kellareissakin. Lopputuloksena syntyy raikasta, persoonallista ja todella kiinnostavaa tavaraa.

Juurilleen palaavan moderiin tyylilajin 3 tyypillistä edustajaa ovat opiskelukaverukset Sandra Bravo, Arturo Blanco ja Roberto Oliván. Nuoret, hieman jo maailmaa nähneet kaverukset eivät ole kiinnostuneita alueen asettamista säännöistä ja rajoituksista, tammikypsytyksien pituuksista tai suurista ja kiiltävistä tuotantotiloista. He haluavat vain keskittyä viljelemään tarhojaan sekä valmistamaan viinejään esi-isiensä tapaan, ympäristöystävällisesti, lajikkeita ja luontoa kunnioittaen. Suuntaus on tuonnut alueelle monien kaipaamaa säpinää, kapinaa ja rock ‘n’ rollia. Tässä porukassa pesii Riojan tulevaisuus.

ToloñoSierra de Toloñon taustalla häärii Riojasta kotoisin oleva Sandra Bravo. Sandra on pyörinyt viinihommissa mm. Bordeaux’ssa, Chiantissa, Kaliforniassa ja viimeisimpänä muutamia vuosia Portal del Montsantilla Kataloniassa. Sandralla on käytössään yhteensä 8,5 hehtaaria pieniä, tutulta viljelijältä vuokrattuja palstoja. Tarhat sijaitsevat Rioja Alavesassa 650 metrin korkeudessa Labastidan ja Rivas de Tereson välimaastossa. Paikka on yksi koko Riojan kylmimmistä ja rypäleet kypsyvät myöhään; kun muut tuottajat ahkeroivat jo kellarilla, Sandra on vasta poimimassa rypäleitä. Katalonian ajoilta on tarttunut mukaan muutakin, kuin arvokasta oppia ja kokemusta. Sandra on nimittäin valmistanut Riojan ensimmäisen Amforassa kypsyneen viinin. 300-litraiset saviamforat ovat katalonialaista käsityötä.

Sierra de Toloñon viinit käyvät villihiivoilla, niihin ei lisätä sulfiitteja, eikä niitä suodateta tai kirkasteta. Blanco 2014 on 100%:nen Viura, jonka tuoksu on hillitysti sitruunainen ja hieman kukkainen. Kokonaisuus pysyy nätisti kontrollissa ja neutraalille lajikkeelle odotettavassa kuosissa. Melko pitkä jälkimaku päättyy lyhyen tammikypsytyksen tuomaan mausteisuuteen. Pulloon asti ehtinyt punaviinivuosikerta (noin 15 €) on hieman hermostuneemmassa vireessä ja siitä on alkuun hieman vaikea saada otetta. Tynnyristä lasiin loriseva uudempi vuosikerta lupaileekin jo paljon parempaa. Siitä löytyy raikkaan marjaisan klangin lisäksi mausteisuutta ja pientä kukkaakin. Selkeää rytmiä tyypillisten Tempranillon piirteiden parissa ja loppuun vielä vähän potkua.

ArtukeArtuke, eli Arturo ja Kike viljelevät luonnonmukaisin menetelmin 32 palstalle jakautuvaa, yhteensä noin 25 hehtaaria Baños de Ebron ja Abalos’n ympäristössä. Luonnonmukainen viljely on perheelle elämäntapa, ei niinkään kaupallinen valinta, joten minkäänlaisille sertifikaateille ei ole katsottu olevan tarvetta. Omia viinejä on valmistettu 90-luvun alusta lähtien ja tällä hetkellä katalogista löytyy 5 eri viiniä.

Persoonallisempien viinien aikaansaaminen vaatii joskus myös hieman persoonallisempia valintoja. Yksi tällainen on Arturon ja Kiken isän, Miguelin 50-luvulla ostama “hullujen tarha” (Finca de los Locos). Nimi juontaa juurensa siitä, että huonona pidetystä potentiaalista johtuen ko. tarhan viljelyä on pidetty täysin hulluna puuhana. Toinen mielenkiintoinen tarhaostos on vuonna 2012 hankittu “tuomittu tarha” (Finca la Condenade), jonka 20-luvulla istutetut köynnösvanhukset ovat kerta toisensa jälkeen tulleet hylätyiksi, ja ilmeisen huonon menestyksen myötä tarha on saanut karun nimensä.

Artuke valmistaa kylä- / tarhaviinejä ja blendailee kaikki kullakin alueella tai tarhalla kasvavat lajikkeet samoihin viineihin. Edullisemman pään kyläviineihin kuuluva Artuke Tinto (n. 5 €) on valmistettu 10-113-vuotiaista köynnöksistä ja pitää sisällään Tempranilloa (95 %) sekä Viuraa (5 %). Hiilihappokäynyt viini on raikas, kepeä, mehukas ja ryhdikäs – Hyvä esimerkki erinomaisen hinta-laatusuhteen Joven-viinistä, jossa dokabiliteetti on huipputasoa. Toinen edukas kyläviini on Pies Negros 2013 (mustat jalat, noin 9 €), jonka rypäleet murskataan edelleen paljain jaloin polkemalla. Rypäleet kerätään Sierra Cantabrian juurelta 30-95-vuotiaista Tempranillo- (90 %) ja Graciano-köynnöksistä (10 %). Raikasta tummaa marjaa, pientä kukkaisuutta. Paletilla nuorekas, mutta edellistä ryhdikkäämpi ja voimallisempi.

Ensimmäinen tarhaviini, Finca de los Locos 2013 (noin 19 €) on valmistettu 34-vuotiaiden Tempranillo- (80 %) ja Graciano-köynnösten (20 %) rypäleistä. Näillä tarhoilla rypäleisiin kehittyy paksumpi kuori ja myös viiniin tulee enemmän väriä. Selkeästi aiempia voimakkaampi tyyli, jossa tummempi ja moniulotteisempi hedelmä saa seurakseen tiukan hapokkuuden sekä napakat tanniinit. Kaikki on nätisti balanssissa, mutta tässä vaiheessa vielä nuori viini tulee näkemään parhaat hetkensä vasta muutaman kellarivuoden jälkeen. K4 2013 (noin 32 €) tulee 650 metrin korkeudessa kasvavista Tempranillo- (75 %) ja Gracianorypäleistä (25 %). Viinin tumma hedelmäisyys kantaa aiempia viinejä pidempään ja on jollain tavalla eläväisempää ja syvällisempää. Hapokkuus ja tiukka tanniinisuus ovat vielä nuorta sorttia, joten muutaman vuoden kellarikomennus on tämänkin viinin kohdalla paikallaan. Viimeisenä maistettu La Condenada 2013 (Tempranillo, Garnacha, Palomino Fino) on hiljattain pullotettu ja vielä hieman hermostuneessa vireessä. Pieni määrä Palominoa tuntuu tuovan viiniin muita tarhaviinejä enemmän kepeyttä ja raikkautta. Artuke tekee vakuuttavaa työtä, jonka todistuksena ovat aivan mahtavat ja persoonalliset ja massasta erottuvat viinit.

TentenubloRoberto Olivánin Tentenublo edustaa kolmikon radikaaleinta siipeä. Sanojensa mukaan Robertolle on yhdentekevää, mitä sääntöjä ja rajoituksia Riojassa on asetettu. Hän tekee juuri niin kuin haluaa. Viljelyksen alla on noin 70-vuotiaita köynnöksiä 22 eri palstalla, yhteensä 7,5 hehtaarin alalla. Myös Tentenublon tarhoilla kasvaa perinteiseen malliin erilaisia punaisia ja valkoisia lajikkeita sekaisin ja kaikista tarhalla kasvavista lajikkeista valmistetaan yksi viini. Roberto kertoo, ettei hae viineihinsä mitään tiettyä tyyliä. Hän on sitä mieltä, että viini on viisaampi kuin tekijänsä, joten miksi sekaantua sen tekemisiin, tulkoon mitä on tullakseen. Hetken jutustelun jälkeen hän kuitenkin kertoo tavoittelevansa viinityyliä, jota hänen isoisänsä viinit edustivat aikoinaan.

Viinit valmistuvat vaatimattomissa tiloissa kerrostalon autotallissa. Tammen käytöstä tiedusteltaessa, Roberto naureskelee ostavansa käytettyjä tynnyreitä sieltä, mistä sattuu milloinkin edullisesti saamaan. Uusiin ei oikein ole varaa. Muutenkin kaikki rahat uppoavat viiniprojektiin, millään muulla ei ole juurikaan väliä.

Villihiivoilla käynyt ja noin 5 kk unkarilaisessa ja amerikkalaisessa tammessa kypsynyt Tentenublo Blanco 2014 (noin 15 €, tuotantomäärä 1866 ploa) pitää sisällään Viuraa, Malvasiaa ja Jaen Blancaa. Viinin tuoksu on varsin hillitty, mutta kiehtovan moniulotteinen. Paletilla ei kosiskella runsaalla hedelmäisyydellä, vaan kaikki on nätisti kontrollissa ja tasapainossa. Viini kallistelee selkeästi profiilinsa puolesta naturaaliviinien suuntaan. Vinaspre Xérico 2014 (noin 15 €, tuotantomäärä 7000 ploa) on valmistettu viiden eri tarhan Tempranillosta (80 %), Viurasta (20 %) ja pullotettu edellisellä viikolla. Tämän viinin tavoite on vain ja ainoastaan puhdas hedelmäisyys ja siinä onkin onnistuttu. Raikasta punaista ja tuoretta marjaisuutta sekä eläväistä kukkaisuutta. Tällaista viiniä voisi nuuhkia vaikka tuntikausia. Tentenublo Tinto (noin 15 €) pitää sisällään pääasiassa Tempranilloa ja Garnachaa sekä “muita lajikkeita”, joka tarkoittaa käytännössä yllättävän reilua määrää valkoisia rypäleitä. 10 kk unkarilaisessa tammessa kypsynyt viini tarjoilee tummaa kirsikkaa, luumua ja pientä mausteisuutta. Vaikka viini onkin selkeästi Tentenublon tavanomaisinta tarjontaa, on siinäkin sellaista jännää eläväisyyttä ja luonnetta, jota ei peruspulloista löydä koskaan. Lippulaivan roolia toimittaa Escondite del Ardacho (noin 30 €), joka tulee 660 metrin korkeudessa kasvavista Garnachaköynnöksistä (90 %), lopun 10%:n ollessa Tempranilloa ja Malvasiaa. Aivan huikea yhdistelmä nuorekasta ja hieman kypsempääkin tummaa hedelmää, mausteisuutta, kukkaisuutta. Eläväinen ja vivahteikas. Vahva, mutta samalla raikas. Happo- ja tanniiniosasto nivoutuvat muuhun kokonaisuuteen niin hienosti, ettei niihin pahemmin kiinnitä huomiota. Ne ovat kuin itsestäänselvä pala kokonaisuutta.

Tentenublon autotalli lienee niitä elämäni ensimmäisiä, jossa olisin voinut istuskella vaikka loputtomiin, niin upeata ja persoonallista tavaraa oli tarjolla. Tuotantomäärät ovat mikroskooppisen pieniä ja viinit ovat herättäneet runsaasti kiinnostusta, joten niiden myymisessä ei ole minkäänlaisia ongelmia. Tulevaisuuden suunnitelmiin ei kuitenkaan kuulu laajennuksia tai tuotannon kasvattamista – Roberton mielestä kaikki on hyvin juuri näin.

(Riojan matkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

López de Heredia Viña Tondonia – Perinteistä ja aitoa Riojaa

Kun viinikirva 1800-luvun loppupuolella hyökkäsi tuhoisasti Ranskan viinitarhoille ja paikallinen viinituotanto romahti, ryhtyivät fransmannit etsimään korvaavaa viiniä mm. Espanjasta. Tilanne oli luonnollisesti erittäin suotuisa myös Riojan viiniskenelle. Ranskankielentaitoinen liikemies Don Rafael López de Heredia y Landeta seurasi toimintaa läheltä ja lähti mukaan bisneksiin. Haron seudun viinillinen potentiaali vakuutti miehen siinä määrin, että nykyäänkin käytössä olevan Bodegan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1877 ja Riojan kolmanneksi vanhin viintalo sai alkunsa. Ranskalaiset viinintekijät olivat ystävällisiä ja tutustuttivat Don Rafaelin viininvalmistuksen saloihin ja ensimmäinen vuosikerta Reservaa iskettiin markkinoille vuonna 1890.

20150529_084850[1]

Vierailun aikana kävi hyvin selväksi, että López de Heredia Viña Tondonialle on ollut erittäin tärkeää vanhojen viininvalmistusperinteiden sekä -menetelmien säilyttäminen. 138 vuotta vanhoista perinteistä pidetään kiinni ja jokseenkin kaikki mitä Bodegassa on näkyvillä, on edelleen aktiivisessa käytössä. Viinien käymisprosessi hoituu villihiivoilla erikokoisissa tammitynnyreissä. Lisäksi kellareiden uumenissa lepäilee kaiken kaikkiaan noin 14000 kypsytystynnyriä, joiden käyttöikä pyörii noin 20 vuoden paikkeilla. López de Heredian oma seppä korjailee ja valmistaa uusia tynnyreitä tarvittaessa. Ongelmaksi alkaa hiljalleen muodostua ammattitaitoisten seppien vähyys. Erityisen vaikeaa on löytää isojen tynnyreiden rakentajia ja korjaajia.  Kaikesta perinteikkyydestä huolimatta viinintekoprosesseja monitoroidaan nykytiedon valossa tiiviisti ja huolehditaan siitä, että prosessit etenevät toivotulla tavalla. López de Heredian ollessa kyseessä, riittävän hitaasti.

Tondonian viinintekijä Mercedes López de Heredia kertoo seuranneensa huolestuneena Riojan viinien persoonallisuuden ja identiteetin katoamiasta. Hänen mielestään yksi avaintekijä asiassa on ollut kaupallisten, kultivoitujen hiivojen käytön lisääntyminen. López de Heredia haluaa säilyttää ja pitää huolta kaikista tarhoilla ja bodegassa oleskelevista micro-organismeista, koska hänen mukaansa huolellisen tarhatyöskentelyn kautta saatavien laadukkaiden rypäleiden lisäksi juuri nämä antavat viineille niiden yksilölliset ja persoonalliset ominaisuudet.

20150529_075442[1]Kellarikierroksen päätteeksi maistelimme Mercedes López de Heredian johdolla muutamat viinit. Viña Tondonia Blanco Reserva on ja pysyy omana suosikkinani. Viini pitää sisällään Viuraa 90 % ja Malvasiaa 10 %. Kypsytys tammessa 6 vuotta. Vuosikerta 2001 tuuppaa lasista nokkaan hienostunutta oksidoituneisuuutta yhdistettynä hunajaan, mehiläisvahaan ja upeasti integroituneeseen tammeen. Omaperäinen, uniikki tyyli ja kiistatta yksi maailman kiehtovimmista valkoviineistä.

Viña Tondonia Reservan punaviiniversio viettää sekin tammessa 6 vuotta. Maistelussa oli vuosikerta 2003. Keskitäyteläinen, tiukan kirksikkainen ja mausteinen viini, jossa hitunen myös lääkemäisyyttä. Tiukan hapokas, napakan tanniininen, kaikki kuitenkin hienosti balanssissa. Jos korkkaat lähitulevaisuudessa, anna reilusti aikaa hengittää. Muussa tapauksessa kellarin perälle odottelemaan, kiirettä ei ole.

Gran Reservaa valmistetaan vain poikkeuksellisen hyvinä vuosina tai jonkin muun merkittävän tapahtuman kunniaksi. Nämä viinit viettävät tammessa 8-9 vuotta ja vielä toisen mokoman pulloissa. Maistelimme vuosikertaa 1994, joka on selkeästi reservaa rauhallisempi ja levollisempi viini. Kirsikkaa, tummia marjoja, mausteisuutta, pientä kukkaisuutta. Paletilla hedelmä on reservaa pehmeämpi ja muhkeampi. Mukavasti pehmennyt tanniinisuus antaa hyvin tilaa jo nyt melko moniulotteiseksi ehtineelle viinille, mutta tiukka hapokkuus lupaa kellariaikaa vielä pitkiksi ajoiksi.

López de Heredia on viinitalo, jonka ei toivoisi muuttuvan tai muuttavan tyyliään koskaan. Onneksi minkäänlaisia merkkejä tällaisesta ei ole olemassakaan. Minulle López de Heredia on sitä aidointa Riojaa ja oman lajinsa selkeä kuningas.

(Riojan matkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Alvaro Palacios – Rioja Bajan toisinajattelija

Palacios tarha 1Decanter-lehden (4/2015) valinta “Man of the year 2015”-tittelin saajaksi oli Alvaro Palacios. Reilu kuukausi myöhemmin istahdan Alfarossa samaisen hepun maasturin takapenkille ja lähdemme kaahaamaan kohti La Montesan tarhoja. Prioraton sekä Bierzon menestykseen suuresti vaikuttanut mies haluaa palauttaa Garnachan uuteen kukoistukseen kotiseudullaan Rioja Bajassa. Viljelyalaltaan Riojan ala-alueista suurin Baja on Rioja Alavesaa ja Rioja Altaa selkeästi lämpimämpi sekä kuivempi. Se on ollut perinteisesti Garnachan valta-aluetta. Alueella on paljon pienviljelijöitä, jotka myyvät rypäleensä viinintuottajille. He ovat tyytyväisiä ja pitävät maistaan kiinni, koska rypäleistä maksetaan suhteellisen mukavasti. Esim. Palacios maksaa sopimusviljelijöilleen laadusta riippuen reilusta eurosta vajaaseen kolmeen euroon per kilo. 80-luvulla mahdollistunut tarhojen kastelu sai lähes kaikki viljelijät hamuamaan suurempia tilipusseja ja vaihtamaan Garnachan suurempisatoiseen Tempranilloon.

Alvarolla ei ole mitään Tempranilloa vastaan, päinvastoin. Jos Palacios’n tarhat sattuisivat sijaitsemaan esim. Rioja Alavesassa, viiniä puristettaisiin hymy naamalla Tempranillo-rypäleistä. Bajassa lajike ei vain yksinkertaisesti tunnu tuottavan riittävän laadukasta satoa, joten miksi hakata päätä seinään? Naapurien Temparanillotarhoja joudutaan kastelemaan ja lisäriesana on kaikenlaisia tauteja ja tuholaisia. Garnachalle ei sen sijaan tarvitse tehdä juuri mitään, se viihtyy Bajassa kuin kotonaan. Alvaron isä asensi aikoinaan La Montesan tarhoille kastelujärjestelmän, mutta sitä ei ole käytetty kymmeneen vuoteen. Ei tarvitse.

Palacios Remondolla on haluja lisätä tarhaomistuksiaan. Tarhahehtaari maksaa Rioja Bajassa keskimäärin 35-40 tuhatta euroa, mutta kukaan ei halua myydä. Joskus voi pitkällisten neuvottelujen avulla onnistua tekemään vaihtokaupat. Alvaro ottaa asian tyynesti ja toteaa, että ehkä kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Jos yrität saada jotain aikaiseksi, eikä se yrityksistä huolimatta onnistu, ehkä sillä on jokin tarkoitus?

Tarhakiertueen jälkeen maistelemme muutamat viinit. Session saa luvan aloittaa valkoviinisektori. Viurasta valmistettu Placet -14 tarjoilee päärynää, omenaa ja kukkaisuutta. Kylkeen tiukka ja raikas hapokkuus sekä erittäin pitkä jälkimaku. Placet -12 on selkeästi suoraviivaisempi, siitä löytää enemmän sitruunaa, mineraalisuutta ja hieman vähemmän floraalisuutta. Näissä on hyvä rytmi, aromiprofiililtaan suhteellisen neutraali Viura ei lähde sooloilemaan liikoja ja happosektori toimii.

La Montesa tulee Alvaron isän 1988 istuttamalta kivikkoiselta tarhalta 550 metrin korkeudelta. Maistelimme vuosikerrat -12 ja -13.  Tarhoilla kasvaa vielä vähän Tempranilloa, mutta tavoitteena on muuttaa tarha 100 %:seksi Garnacahaksi. Viini koostuu pääosin Garnachasta (85 %) ja Tempranillosta (15 %). Kypsytys 12 kk ranskalaisessa (85 %) ja amerikkalaisessa tammessa (15 %). Vain 20 % tynnyreistä on uusia, loput suurinpiirtein tasajaolla 1-, 2- ja 3-vuotisia. Raikkaassa tuoksussa on punaista ja tummaa kirsikkaa yhdistettynä mausteiseen meininkiin. Paletilla viini on samettisen pehmeä, mutta napakan hapokkuuden sekä kypsän tanniinisuuden johdosta myös hyvässä tasapainossa ja ryhdissä. Loppua kohti seuraan lyöttäytyy vielä hippunen bitterisyyttä. Espanjassa reilun kympin hintalapulla poikkeuksellisen kova hinta-laatusuhde.

La Propiedad on puristettu 25-90-vuotiaiden Garnachaköynnösten rypäleistä. Pitkä maseraatio ja kypystys 14 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista puolet uusia ja puolet vanhoja. Poikkeuksellisen fokusoitunut ja tiukassa kontrollissa pysyvä viini. Hedelmäisyys on erinomaisessa balanssissa napakan hapokkuuden ja ryhdikkään tanniinisektorin kanssa. Siinä missä La Montesaa kulauttelee mielellään sellaisenaan jo nyt, vaatii Propiedad jo selkeästi ruokaa seurakseen. Hyötyy selkeästi lisäkellaroinnista.

Saimme tastingin päätteeksi maistaa ensimmäisinä maailmassa uusimman viiniprojektin, Valmiran vuosikertaa 2014. Viinin tavoitteena on ravistella ja muuttaa ihmisten käsityksiä Garnachasta. Palacios oli hamunnut Sierra de Yergassa sijaitsevaa Valmiran tarhaa jo jonkin aikaa ja onnistunut lopulta saamaan sen vaihtokaupan kautta itselleen. Rypäleet kasvavat kolmen hehtaarin kokoisella tarhalla 650 metrin korkeudessa. Tuoksussa on nuorekkaan viinin twistiä, mutta poikkeuksellisen monipuolinen aromimaailma. Kirsikkaa, kukkaisuutta, tupakkaa, pippuria, mausteita. Paletin osalta komppaan Alvaron sanoja: vibrant, expressive, exploding. Vuosikertaa 2013 tuli myyntiin 1300 pulloa, tätä uudempaan jokseenkin sama määrä.

Alvaro ei malta pysyä hetkeäkään paikallaan, kädet viuhtovat ilmassa, juttu luistaa ja mies on ilmiselvästi umpi-innostunut projekteistaan. Vierailuamme seuraavana aamuna hänen oli määrä olla Bierzossa aloittamassa uuden Bodegan rakennustöitä. Rakennuksen on suunnitellut 73-vuotias arkkitehti Rafael Moneo. Mitäköhän sitten seuraavaksi? Alvaro kertoo, ettei aika enää riitä mihinkään uuten projektiin, mutta suostuu silti vinkkaamaan erään mielenkiintoisen viinialueen Espanjassa, jolle hän povaa hyvää tulevaisuutta. Jaa, että mikä alue? Noh, pidetään jännitystä yllä ja palataan siihen ehkä hieman myöhemmin.

(Riojan matkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Pääsiäisen lammasviinit 2015

Pääsiäinen tulee jälleen ja monilla se tarkoittaa myös sitä, että kaikenlaisen pashanjauhannan ja munaleikkien lisäksi ruokapöytään päätyy erilaisia lammas- ja karitsaherkkuja. Lampaan runsas makumaailma vaatii mielestäni myös viiniltä hieman runsaampaa otetta, hennoimmat viinit jäävät helposti lampaanlihan luonteikkaan maun jyräämäksi. Alla kolme suositustani pääsiäisen lammasviiniksi.

Vigneti del Vulture Pipoli Aglianico 2013 – 11,99 €

Aglianico Pipoli vaaka

 

 

 

 

– Basilicatasta, Aglianico del Vulturen alueelta tulee laadukkaita ja mielenkiintoisia Aglianico-viinejä. Pipoli on tunnetun tuottajakonsernin runsas ja pehmeän hedelmäinen punkku. Napakka hapokkuus ja melko runsas tanniinisuus tuo ryhtiä ja mausteisuus antaa viinille lisää luonnetta. Hyvä kaveri mediumiksi kypsennetylle lampaan tai karitsan fileelle.

Tarapacá +Organic Red Blend 2012 – 15,98 €

Tarapaca Plus vaaka

 

 

 

 

– Yksi tämän hetken mielenkiintoisimpia chileläisiä Alkon vakiovalikoimassa. Saatuaan hieman happea, täyteläinen viini yllättää moniulotteisella ja rehevällä tuoksullaan. Kirsikkaa, viherpippuria, paprikaa, ämpärillinen muutakin mausteisuutta. Tanniinisuutta löytyy jonkin verran, mutta se on kypsää ja pehmeätä sorttia. Tätä isketään pöytään yrttisempien lammaspatojen kanssa.

Marques de Arienzo Reserva 2006 – 16,95 €

Arienzo Reserva 2006 vaaka

 

 

 

– Jostain syystä Alkon hyllyillä lymyilee tämän viinin jo hieman kypsempää vuosikertaa. Kannattaa siis hyödyntää tilaisuus ja napata kyytiin mukavaan ikään ehtinyt Riojalainen. Tiukin hapokkuus on tasaantunut ja tanniinit pehmenneet, mutta tilalle on saatu kehittyneen viinin kiehtovia vivahteita; nahkaa, tupakkaa, rusinoita, luumua, mausteita, savua. Lampaanviulua tai -paistia pöytään. Jos sattuu käymään niinkin hassusti, että dinnerin jälkeen pullosta löytyy vielä tavaraa, loput livahtaa sutjakasti vaikkapa Manchego-juuston seurassa.

Paisajes IV 1999

Joulunajan viinejä pähkäillessä osui okulääreihin eräs Barcelonan tuliainen, jonka arvelin olevan mainiossa korkkausvaiheessa. Lautaselle oli tulossa Illilän tilan karitsanviulua, joten sopivasti kypsynyt Riojan punkku vaikutti siinäkin mielessä varsin passelilta vaihtoehdolta.

Viinin taustalta löytyy yksi Barcelonan parhaista viinikaupoista, Vila Viniteca. Firma on sotkeutunut myös erinäisiin viinintekobisneksiin ja yksi näistä on 1998 käyntiin pukattu Rioja-projekti Paisajes y Viñedos. Kyseisiä viinejä on puuhailtu yhdessä Finca Allenden Miguel Angel de Gregoriun kanssa, jonka tehtävänä on etsiä vuosittain eri puolilta Riojaa sopivat tarhat ja rypäleet sekä huolehtia muutenkin varsinaiseen viinintekoon liittyvistä metkuista. Tavoitteena on ollut pullottaa mahdollisimman eleganttia tavaraa, välttäen liiallista tammisuutta ja konsentraatiota. Tuotantomäärät ovat pieniä, mutta näitä hieman vanhempiakin vuosikertoja löytyy vielä kohtuullisen kivasti Vila Vinitecasta.

Paisajes IV on 100 %:nen Tempranillo 75 vuotiaista köynnöksistä. Viini on kypsynyt 14 kk ranskalaisissa Allier-tynnyreissä.

Lasissa viini on ikäänsä nähden yllättävänkin tummaa tavaraa. Kehittyneessä tuoksussa on selkeästi tunnistettavaa Riojaa; punaista kirsikkaa, nahkaa, tupakkaa, tammea ja maanläheisyyttä. Paletilta löytyy kivasti kehittynyt hedelmäisyys, mutta myös ryhtiä. Eri komponenttien välinen balanssi on erinomaisella tasolla. Pitkä jälkimaku kulkee punakirsikkaisissa ja nahkaisissa tunnelmissa. Korkkausikä osui tällä kertaa juuri kohdalleen, sillä viinin kehittyneelle hedelmäisyydelle löytyy kaveriksi vielä sopiva määrä kypsää tanniinisuutta sekä ryhdikäs hapokkuus.

Vajaan neljänkympin hintalapulla varustettu pullo ei toki ole erityisen edullinen, mutta ottaen huomioon pieni tuotantomäärä, asiaan panostamisen taso sekä erinomainen lopputulos, lienee hinta kuitenkin perusteltavissa. Karitsanviululle jotakuinkin täydellinen kumppani. 4,5 / 5 staraa.

Viña Alberdi Crianza 2003

Riojan Crianza-viinejä ei taideta valmistaa pitkiä säilytys- ja kypsytyspotentiaaleja pähkäillen, mutta monesti tuoretta ja nuorekkaan aggressiivista Crianzaa siemaillessa on tullut miettineeksi niiden mahdollista ulosantia joitakin vuosia kypsempänä. Viimeisimmällä Barcelonan reissulla suunnistin Gracian alueella pieneen, mutta sitäkin sympaattisempaan Colmado Quilez elintarvike- ja viinimyymälään, jonka perältä löytyy varsin kattava valikoima viinejä. Puolikkaiden hyllyä silmäillessä katse lukittui sääolojensa puolesta haastavan 2003-vuoden La Rioja Alta Viña Alberdi Crianzan kohdalle. Kotimaiseen monopolihinnoitteluun verrattuna lähinnä naurettavalta vaikuttanut 6:n euron hintalappu sinetöi nopean ostospäätöksen.

Viña Alberdi Crianza on 100%:nen Tempranillo, johon on 2003-vuoden säähankaluuksien vuoksi käytetty vain korkeammalla sijatsevien tarhojen rypäleitä. Viiniä on kypsytetty 2 vuotta amerikkalaisessa tammessa. Ensimmäinen kypsytysvuosi on tapahtunut uusissa tynnyreissä ja toiseksi vuodeksi viini on siirretty keskimäärin 3-vuotiaisiin tynnyreihin.

Väriltään hieman jo tiilenpunaan kääntyvän viinin melko kehittyneestä tuoksusta löytyy kirsikkaa, nahkaa, pientä savuisuutta ja tyylikäs annos tammea. Paletilla on vielä hedelmää ja hapokkuutta hyvin tallella. Todennäköisesti jo lievään laskusuhdanteeseen kääntynyt tanniiniosasto on mukavasti pehmennyttä sorttia. Kaikenkaikkiaan balanssi on varsin mainiolla tolalla, pitkää kirsikkaista ja mausteista jälkimakua myöden.

Tämä 11-vuotias Riojan Crianza on hyvä todiste siitä, että hyvin tehty Crianza suoriutuu lyhyen aikavälin ikääntymisprosessista varsin nätisti. Eipä kai asiaa ollut lähtökohtaisesti pahemmin syytä epäilläkään? Parin ensimmäisen siemauksen jälkeen tulin jo himpun verran katuneeksi sitä, etten napannut hyllystä useampaa pulloa mukaan. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Maassa maan Cavalla – Segura Viudas

Huhtikuulle tarjoutui mahdollisuus vierailla Kataloniassa Segura Viudasin viinitilalla, joten pakkasin laukkuni ja hyppäsin parin viikon tauon jälkeen Barcelonan koneeseen. Segura Viudasin tilukset paikantuvat Sant Sadurni d’Anoian kuuluisasta Cava-kylästä muutaman kilometrin luoteeseen, Torrelavitin liepeille. Tilan vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1000-luvulta, mutta viinipuuhia nykyisellä Segura Viudas-brändillä on aloiteltu 1960-luvun loppumetreillä. Nykyään Freixenet-Groupiin kuuluva yhtiö tuuppaa markkinoille noin 8 miljoonaa pulloa vuosittain, joten mistään ihan pienestä nyrkkipajasta ei ole kyse. Rypäleistä noin 60-70 % ostetaan ulkopuolisilta sopimusviljelijöiltä, joiden kanssa tehdään kuitenkin tiivistä yhteistyötä ja laatua monitoroidaan tiukasti.

Tarha- ja kellarikierros Jep Bargalló i Torresin johdolla käynnistyi tutkailemalla kalkkipitoisessa savi- ja hiekkamaaperässä viihtyviä viisikymppisiä Macabeo-köynnöksiä. Vanhempien köynnösten satomäärä rajoittuu osittain jo iän puolesta, mutta laadun parantamiseksi erityisesti nuorempien ja innokkaammin rypäleitä tuottavien köynnösten satomäärää rajoitetaan radikaalisti. Segura Viudas haluaa panostaa tarhatyöskentelyyn ja vaikka tilalla ei ole virallisia luomusertifikaatteja, on käytössä paljon ympäristöystävällisiä ja luonnonmukaisia toimintatapoja. Perusasioihin kuuluu esim. erilaisten torjunta-aineiden ja kemikaalien käytön minimointi. Lisäksi Segura Viudas on mukana mm. BioDiVine-projektissa, jonka tavoitteena on lisätä biodiversiteettiä viinitarhoilla ja sitä kautta suojella luontoa sekä lisätä myös köynnösten luonnollista vastustuskykyä erilaisia tauteja ja tuholaisia vastaan.

Ympäristöajattelu ei jää tällä kertaa pelkäksi sanahelinäksi sillä tilakierroksella asiat realisoituvat hienoja metsä- ja puistoalueita ihailemalla, kirkasvetisen joen lorinaa kuuntelemalla tai vaikkapa erilaisten lintujen viserryskonserttia höristelemällä. Biodiversiteettiä tuli koettua ihan käytännössäkin, kun tarhoilla hiippailun yhteydessä jokin tunnistamaton hyönteinen onnistui riistämään sormiparoistani tipan tai kaksi verta.

Tuotantotiloihin ja kellareihin siirryttäessä modernista viininvalmistusteknologiasta kielivät tekniset vempeleet paiskaavat kättä sopuisasti vähän vanhempien välineiden, ikivanhojen kellarikäytävien sekä siellä lojuvien loputtomien pullorivistöjen kanssa. Yhtiön oma laboratorio-osasto analysoi ja viljelee omilta tarhoilta sekä kellareista löytyvistä hiivakannoista kullekin viininvalmistusprosessille parhaiten sopivat. Kaupallisia hiivoja ei käytetä.

Lounaan ja tastingin yhteydessä seuraamme liittyi viinintekijä Miguel Salarich, jonka johdolla maistelimme muutamia viinejä.

Lavit Brut Nature (Alkon vakiovalikoima – 11,97 €)

60 % Macabeo 36-vuotiaista köynnöksistä 350 metrin korkeudesta, 40 % 30-35 vuotiaiden köynnösten Parelladaa 650 metrin korkeudesta. 18 kuukauden kypsytys. Sekä tuoksussa että maussa raikasta omenaa, sitruunaa ja hillitysti tyylikästä mineraalisuutta. Tasapainoinen paketti puhdaspiirteistä Brut Naturea. Hyvä aperitiivi tai monenmoisten alkupalojen kampittaja.

Brut Reserva (Alkon tilausvalikoimassa magnum – 24,40 €)

50 % Macabeo, 35 % Parellada, 15 % Xarel-lo. Osa perusviinistä kypsyy sakkojensa kanssa 3 kk. Vähintään 15 kk kypsytys, 9 g / l dosage. Kuten ehkä arvata saattaa, aurinkoisella viinitarhalla nautittuna jääkylmä Brut Reserva maistui taivaalliselle. Hyvä balanssi paahteisuuden, kypsän hedelmäisyyden ja raikkaan hapokkuuden välillä. Harvinaisen mukavasti syvyyttä sekä pituutta tämän hintaluokan viiniksi.

Gran Cuvée Reserva Brut (Ei Alkossa)

Itselle ehkä se kovin säväyttäjä tällä vierailulla maistetuista Cavoista. Yhteensä 85 % vanhojen köynnösten Macabeo ja Parellada sekä 15 % nuorempien köynnösten Pinot Noir ja Chardonnay. Vähintään 15 kk kypsytys, 6 g / l dosage. Tuoksussa intensiivinen ja monivivahteinen paketti omenaa, limeä, hunajaa ja mineraalisuutta. Paletilla tuoksua seuraileva moniulotteinen hedelmäisyys, tiivis ja runsas mousse, pirteä hapokkuus ja erittäin pitkä mineraalinen jälkimaku.

Reserva Heredad Brut Rosé (Ei Alkossa)

Tilan ensimmäinen 100%:nen Pinot Noirista valmistettu Cava. Rypäleet Aiguavivasta yli 500 metrin korkeudesta. Viiniin on käytetty vain ns. free run rypälemehu, joka valuu rypäleistä ilman varsinaista puristusta. 15 kk:n kypsytys, käsin tanssitettu ja 9 g / l dosage. Tuoksussa vadelmaa, mansikkaa ja kirsikkaa sekä hillitysti savuista paahteisuutta ja mineraalisuutta. Pitkästä jälkimausta löytyy punaisia marjoja ja hillittyä mineraalisuutta. Samanlaiseen pulloon pakattu vaaleampi sisarviini Reserva Heredad Brut löytyy Alkon tilausvalikoimasta hintaan 26,90 €

Heredad Torresanos Crianza 2009, D.O. Vinos de Madrid (Ei Alkossa)

Yli 780 metrin korkeudesta 40-vuotiaista Tinto Fino-köynnöksistä (Tempranillo). Kypsytys 12 kk 225 litran tammitynnyreissä; 95 % amerikkalaista tammea, 5 % ranskalaista tammea. Tuoksussa karhunvatukkaa, luumua, tummaa kirsikkaa ja mausteisuutta. Paletilla viini on keskitäyteläinen ja makumaailmaltaan mielenkiintoisen eläväinen tapaus, jota ryhdittää hyvä hapokkuus.

Solar Viejo Reserva 2007, D.O. Calificada Rioja (Ei Alkossa)

80 % Tempranillo, 20 % Graciano. Tammikypsytys vähintään 12 kk amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa, minkä jälkeen 36 kk pullokypsytys. Punaista kirsikkaa, mausteisuutta, nahkaa. Tyylikkään klassinen Rioja Reserva. Takuuvarma kaveri erilaisten tummien liharuokien kylkeen.

5 Viudas (Ei Alkossa)

Modernia etiketöintilinjaa edustava “viiden lesken” viinisarja pitää sisällään Cavan, rosé-viinin, valkkarin ja kaksi punkkua. Mastoimme harvinaisemmasta Sumoll-lajikkeesta valmistetun punaviinin. Luonteikas ja kiinnostava tapaus, jossa erittäin napakka hapokkuus yhdistyy rustiikkiseen marjaisuuteen ja yrttisyyteen. Sumoll vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta lajikkeelta ja ansaitsee paikan tehotarkkailussa.

Tämän kaiken nähtyään ja maistettuaan, voi taas kerran jäädä ihmettelemään, kuinka laadukas ja hyvin tehty Cava voi olla niinkin edullista, kuin se sattuu olemaan.

(Matkan järjestelyistä ja kustannuksista vastasi maahantuoja)