Testissä Teruzzi & Puthod Peperino 2009

Testipenkin tiukkaan käsittelyyn onnistuttiin nappaamaan erään talvipäivän ratoksi Teruzzi & Puthodin Peperino 2009, alle kympin sijoituksella Superioresta hankittu supertoscanalainen. Teruzzi & Puthod viljelee viiniä noin 90 hehtaarin alueella legendaarisessa San Gimignanossa Toscanassa. San Gimignano on melko tunnettu Vernaccia-lajikkeesta valmistetusta valkoviinistään ja Teruzzi & Puthod on viritellyt viljelyalastaan jopa 60 hehtaaria nimenomaan Vernaccialle. Punaviinilajikkeillekin on uhrattu sentään noin 20 hehtaaria, luonnollisesti Sangiovesepainotteisesti.

Peperino on valmistettu Sangiovese- ja Merlot-rypäleistä, joiden prosentuaalisista osuuksista ei löytynyt tuottajan sivuilta suurennuslasillakaan tiirailtuna minkäänlaista infoa. Salamannopea salapoliisityö internetin ihmeellisessä maailmassa antoi kuitenkin vihjeitä siihen suuntaan, että Sangioveseä olisi 80% ja Merlotia 20%. Ja tämä on siis vahvasti mahdollista ehkä-tietoa. Viiniä on kypsytetty noin 8 kuukauden ajan uusissa (10%) ja toisella kierroksella (90%) olevissa tammitynnyreissä.

Syvän rubiininpunainen viini on kohtuullisen paksurakenteinen. Kypsän kirsikan lisäksi tuoksuun liittyy hiukan tammea sekä valitettavan voimakkaasti läpi hyökkäävää alkoholisuutta. Melko täyteläinen maku on kypsän kirsikkainen ja suoraviivaisen yksiulotteinen. Pehmeät tanniinit ja hiukan liian vaisu hapokkuus eivät jaksa pistää riittävästi kampoihin kypsälle ja runsaalle hedelmäisyydelle. Viini kaipaisi lisää jämäkkyyttä ja ryhtiä. Kohtalaisen pitkä jälkimaku rakentuu kypsästä kirsikasta ja hennosta mausteisuudesta, alkoholin keskittyessä nielun lämmittämiseen.

Vaikka en odotakaan alle kympin viiniltä mitään ihmeitä, saan kai siitä huolimatta toivoa jonkinasteista tasapainoisuutta. Avasin ensimmäisen Peperino 2009-pullon noin puoli vuotta sitten ja tuolloinkin tuoksusta työntyi esiin häiritsevä alkoholisuus. Valitettavasti tämä toinen pullo ei muuttanut aiempaa arviota mihinkään suuntaan. Peperino vaikuttaa melko suoraviivaiselta, yksinkertaiselta ja yllättävän alkoholiselta. Jostain syystä Sangiovesen kohdalla yleensä innostusta herättävät punainen kirsikka, bitterisyys ja napakkaa happokkuus ovat hukassa. Onkohan Sangiovesen nukkuessa tahtipuikkoa päässyt heiluttelemaan hieman liikaakin tasapaksuuteensa kypsynyt Merlot? Näissä tunnelmissa Copatintolta irtoaa Peperino 2009:lle 2 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Nipozzano Riserva 2007 18,98 €

Jostain kumman syystä eilen muistui mieleeni muutamia vuosia sitten uudenvuodenaattona eräässä berliiniläisessä ravintolassa nauttimani pizza. Tupaten täynnä olleesta italialaisesta löytyi kuin löytyikin vielä illansuussa tilaa, tosin vain savulliselta puolelta. Pahasti jo näkökykyäkin uhannut sankka tupakansavu ei pystynyt kuitenkaan pilaamaan erinomaisen pizzan ja jonkin keskinkertaisen kannu-chiantin onnistunutta yhteispeliä. Koska pizzaa oli saatava, eivätkä kotipaikkakuntani pizzeriat ole toistaiseksi tunnistaneet ilmakuivatun kinkun ja rucolan pyhää liittoa pizzojen saralla, oli ihan itse ryhdyttävä tuumasta toimeen.

Ilmakuivatun kinkun, tomaattikastikkeen ja juuston löytäminen marketista on toki pala kakkua, mutta suureksi yllätyksekseni onnistuin myös löytämään melko terveen näköistä rucolaa. Lähialkoni hyllyyn sijoitettuja halvemman pään Chianteja vaivaa sellainen perustason tylsyys, jota en pystynyt yhdistämään hyvällä tahdollakaan eilisen päivän työjärjestykseen. Facebookissa sain oivan vinkin helpottaa tuskaa Nipozzano Riservalla, jota en ollutkaan maistanut vuosiin. Kaveriksi nappasin hyllystä vielä toisen Chianti Riservan. Nämä siis kainaloon ja kassan kautta kotiin. Toinen pulloista antoi myöhemmin korkkivikailmoituksen, joten ei siitä sitten sen enempää.

Frescobaldin tuottama Nipozzano Riserva tulee Castello di Nipozzanon kyljestä, Chianti Rùfinan DOCG-alueelta. Viini pitää sisällään 90% sangiovesea ja lopusta 10%:sta vastaavat Malvasia Nera, Colorino, Merlot ja Cabernet Sauvignon. Viiniä on kypsytetty toisen ja kolmannen kierron tammitynnyreissä 24 kk:n ajan sekä sen jälkeen 3 kk pulloissa. Ilmeisesti Alkosta löytää tällä hetkellä lähinnä 2008-vuosikertaa, mutta onnistuin kuin ihmeen kaupalla bongaamaan hyllystä vielä pullon vuodelta 2007, joka oli alueella erinomainen.

Syvän rubiininpunaisen viinin tuoksussa on enemmänkin tummaa kuin punaista kirsikkaa, mustikkaa, märkää tupakkaa ja setripuuta. Melko täyteläisestä mausta löytyy kypsää tummaa marjaisuutta, mausteisuutta ja nahkaa. Terhakka hapokkuus ja sopivan pehmeät tanniinit huolehtivat hyvin viinin ryhdistä. Viini jättää suuhun pitkäksi aikaa tummaa marjaisuutta ja kuivattuja yrttejä.

Luonteikas ja tasapainoinen Nipozzano Riserva osoittautui varsin mukavaksi punaviiniksi. Viinistä ei löydä sitä Chiantille ja Sangioveselle kovin tyypillistä punasävytteistä hapankirsikkaa kovinkaan runsaasti, mutta kokonaisuus on silti varsin toimiva. Viini toimi vallan mainiosti pizzani kanssa, vaikka mistään taivaallisesta liitosta ei voidakaan puhua. Voimakas tummasävytteisyys ja ryhdikäs luonne sopisivat ehkä paremmin paistetun tai grillatun tumman lihan kumppaniksi. (Kuvan © Alko)

Testissä Nearco 2004 – 22,90€ (Viking Line)

Eräänä perjantaina löysin itseni lähikaupan lihatiskin luota ihmettelemässä päivän lihatarjontaa. Kun kerrankin oli tarjolla kotimaista poroa, oli jokseenkin selvää, että viikonlopustani tulisi porontäytteinen. Luottamukseni nuoren lihamyyjän lihatuntemukseen oli pahasti katkolla, kun poron paahtopaistia pyytäessäni puntariin iskeytyi vaaleanpunaista naudan kulmapaistia. Hyvällä tuurilla olisin siis ostanut elämäni arvokkainta kulmapaistia ja ylistänyt itseäni huippuostoksesta vuosikausia. Onneksi olen edelleen siinä määrin näkökykyinen, että sain loppujen lopuksi ohjailtua myyjänuorukaisen hanskat oikeanlaiseen lihaan kiinni. Kun paahtopaisti oli saatu pannun kautta uuniin, oli sopivasti aikaa herätellä testipenkkiä henkiin hetken hiljaiselon jälkeen. Poron seuraksi testipenkkiin valikoitui lopulta kansainvälisistä lajikkeista kasattu tuhti toscanalainen vuodelta 2004.

Col d’Orcia on varsin tunnettu viinitalo Toscanan Montalcinossa, eikä varmaankaan vähiten maineikkaiden Brunellojensa ansiosta. Aikojen saatossa myös Piemontelainen Cinzano on onnistunut liittymään mukaan omistusportaaseen ja nykyään Col d’Orcia on 108:n hehtaarinsa kanssa kolmanneksi suurin Brunellotarhuri, tarhojen kokonaismäärän ollessa 140 hehtaaria. Vuodesta 2010 alkaen kaikkia Col d’Orcian tarhoja on viljelty luonnonmukaisesti. Alueelle tyypillisen Sangiovesen sijasta Nearco pitää sisällään vain ja ainoastaan ranskalaisperäisiä lajikkeita; 50 % merlotia, 30 % cabernet sauvignonia, ja 20 % syrahia. Ja nyt kun Sant’Antimossa ollaan, tällainenkin rypälekoostumus on voitu luokitella DOC-luokkaan vuodesta 1996 lähtien.

Nearco on valmistettu siten, että jokaisesta rypälelajikkeesta on ensin tehty erilliset viininsä, joita on myös kypsytetty erillään uusissa Allier- ja Tronçais-tynnyreissä 12 kk:n ajan. Tämän jälkeen viinit on blendattu yhteen ja niiden tammikypsytystä on jatkettu vielä 6 kk. Lopuksi Nearco on saanut levätä pulloissa vuoden päivät ennen markkinoille pääsyä.

Todettakoon heti alkuun, että viinissä on reilusti sakkaa, joten dekantointi ennen tarjoilua on paikallaan. Jonkin verran kehittyneessä tuoksussa on kypsää tummaa kirsikkaa, mustaherukkaa, syksyisen metsän märkiä lehtiä, setripuuta ja tupakkaa.  Maku seuraa tuoksua ja täyteläinen maku täyttää suun. Paletilla kokonaisuus saa mukavasti moniulotteisuutta kiehtovasta mausteisuudesta. Makunautintoa täydentävät miellyttävän terhakka hapokkuus ja runsaat, mutta jo melko mukavasti pehmenneet tanniinit. Erittäin pitkästä jälkimausta löytyy maanläheisyyttä ja kypsiä tummia kirsikoita.

Nearco 2004 on mukavasti kehittynyt, tuhti, rehellinen ja maanläheinen punaviini. Kokonaisuudesta nousee esiin sopivassa suhteessa kaikkien mukana olevien rypälelajikkeiden ominaisuuksia, jotka sitten yhdessä muodostavat varsin tasapainoisen ja kiehtovan moniulotteisen kokonaisuuden. Viini osoittautui erinomaiseksi kumppaniksi noin 50-asteiseksi kypsennetylle poron paahtopaistille. Reilun parin kymmenen euron hintaan Nearco on erittäin onnistunut ostos ja ansaitsee Copatintolta täydet viisi tähteä.

 

 

Viinisuositus – Castello Banfi Cum Laude 2008 19,99 € (Alkon tilausvalikoima)

Tällä kertaa suositusviinistä löytyy kaikille ylioppilaskirjoituksissa hikoilleille sekä yliopisto-opintoja suorittaneille tuttua tekstiä. Vaikka opintojen arvosana-asteikolla  Cum Laude ei vielä kärkipäätä edustakaan, on viini puolustautunut jo valmiiksi olemalla ns. super-toscanalainen. Super-toscanalaiset viinit saivat alkunsa 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun aikoihin, kun viinintekijät keksivät ottaa käyttöön Toscanan viinien valmistuksessa ranskalaisia rypälelajikkeita, kuten esim. cabernet sauvignon ja merlot. Viinit luokiteltiin pöytäviineiksi silloisten lakien mukaan ja nykyään suurin osa ”supereista” kuuluu 1994 muodostettuun IGT-luokitukseen. Pöytäviini-luokituksesta huolimatta viineistä tulikin varsinainen jytky ja siitä lähtien lähes kaikki itseään kunnioittavat Toscanalaiset viinitalot ovat pullistelleet hauiksiansa enemmän ja vähemmän suosiollisesti rakentamillaan super-toscanalaisilla.

Castello Banfi on iso italialainen tekijä viinimarkkinoilla. Erityisen miellyttävää Banfissa on kuitenkin sen jatkuva tutkimus- ja kehitystyö  esim. sulfiittien käytön vähentämiseksi viineissä – Copatinto taputtaa käsiään, hienoa!

Cum Laude tulee Toscanan Montalcinosta ja on Banfin tuotevalikoiman tuorein super- toscanalainen. Viiniä on nosteltu kauppojen hyllyille vuosikerrasta 1999 lähtien. Tällä kertaa blendissä on päädytty neljään eri rypäleeseen; 25 % sangioveseä, 30 % cabernet sauvignonia, 30 % merlotia ja 15 % syrahia. Viiniä on kypsytetty yhteensä 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä ja 6 kk pullossa ennen markkinoille laskua.

Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, mehevää luumua, kuivaa tupakkaa ja seetripuuta. Maku tukee tuoksun havaintoja sisältäen mehukasta luumua, tummaa kirsikkaa ja mustapippuria. Mehevää makunautintoa täydentävät miellyttävän terhakka hapokkuus ja runsaat, mutta pehmeät tanniinit. Viinistä jää suuhun erittäin pitkä, pippurinen jälkimaku. Tämä melko täyteläinen viini avautuu jo parin tunnin ilmauksella tiiviistä paketista monimuotoisen reheväksi punaviiniksi. Vaikka Cum Laude onkin jo nyt nautinnollista juotavaa, on potentiaalia havaittavissa myös lyhytkestoista kellarointia silmällä pitäen.

Hyvän viinin tulee tuottaa hyvää mieltä ja antaa makuelämyksiä. Tämä viini täyttää siten tehtävänsä loistavasti. Copatinto antaakin Cum Laudelle arvosanaksi nimensäkin oikeuttamat 35 opintopistettä ja suosittelee viiniä lämpimästi myös ylioppilastutkintolautakunnan saunailtoihin. Ruokasuosituksen sijasta Copatinto suosittelee Cum Laudelle sopivaa musiikkia. Mikä olisikaan sopivampaa supertoscanalaiselle, kuin superitalialainen Vasco Rossi ja kappale ”Come stai”.

Viinisuositus – Poggio al Tufo Rompicollo 2009 12,99€

poggio al tufo rompicolloTommasin Poggio al Tufo Rompicollo tulee eteläisen Toscanan auringon alta, Maremmasta. Tämä suodattamaton punaviini sisältää 60 % sangiovesea , 40 % Cabernet Sauvignonia ja sitä on kypsytelty vuoden verran tammessa.

Makean mausteisesta tuoksusta erottuu tummia marjoja, hieman kirsikkaa ja tammen tuomaa paahteisuutta. Cabernet sauvignonin tuoma mustaherukkaisuus on aistittavissa taustalla.

Maku on alussa marjainen ja hedelmäinen. Napakka hapokkuus ja pehmeät tanniinit tuovat makuun lisää  voimaa, ryhtiä ja tasapainoa. Pitkä jälkimaku on napakka, paahteinen ja mausteinen.

Kulauta tämä tyylikäs viini vaikkapa saltimboccan tai yrttimaustetun karitsan paahtopaistin kera.