Viikon Copa – Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2012 19,49 €

Rapuaika on täällä taas! Pääsemme jälleen viettämään laatuaikaa saksiniekkaräpellyksen parissa sekä kajauttelemaan ilmoille lähinaapurustoa ilahduttavia snapsilauluja. Voinemme olla jo tässä vaiheessa yhtä mieltä siitä, että sekä rapujuhlaväki että lähinaapurusto tulevat kaipaamaan välipiristykseksi tilanteeseen sopivaa valkoviiniä. Viikon Copan rapuviinisuositus pysyttelee viimevuotiseen tapaan etäällä uuden maailman yliampuvan trooppisista ja rapupöydän herkkiä makuja jyräävistä aromipommeista. Sen sijaan ajatukset kohdistetaan jälleen puhdaspiirteisempiin vanhan maailman Sauvignon Blanc-viineihin ja kolautetaan pöytään Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik vuodelta 2012.

Itävallan Südsteiermarkissa, lähellä Slovenian rajaa sijaitseva Wohlmuthin tila on perustettu 1800-luvun alussa ja on edelleen saman perheen omistuksessa. Tarhoja on viljelyksen alla kaiken kaikkiaan 65 hehtaaria. Sauvignon Blanc Klassikin rypäleet on kerätty käsin viideltä eri tarhalta. Ennen lopullista sekoitusta kaikkien tarhojen viinit on käytetty erikseen terästankeissa ja annettu kypsyä sakkojensa kanssa muutaman kuukauden ajan.

Tuoksusta löytyy herukan lehteä, sitruunaa ja karviaista. Paletilla kuiva ja hedelmäinen maku nostaa tuoksun komponenteista esiin erityisesti sitruunaa ja makuun liittyy myös annos mineraalisuutta. Reilu hapokkuus ja tyylikäs mineraalisuus rakentavat viinille tukevan rungon. Pitkä jälkimaku on tyylikkään sitruunainen ja mineraalinen.

Tämä runsas, ryhdikäs ja puhdaspiirteinen Sauvignon Blanc sopii hyvin rapupöytään ja selättää helposti myös pöytään kannetut kasvispiirakat. Runsas hapokkuus ja sitruunainen hedelmäisyys toimii mukavasti myös rasvaisempien kalojen kaverina. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Terras Gauda Abadía San Campio Albariño 2011

Erään viikonlopun kesäisen iloisissa ja lämpimissä tunnelmissa jätin katkaravut hetkeksi keskustelemaan valkosipulisen marinadinsa kanssa ja syöksyin viinikaapin ääreen tutkailemaan sopivaa korkkailtavaa. Hetkosen kuluttua kuumaan öljykylpyyn hyppäävät katkaravut kaipasivat selkeästi jotain espanjalaista valkoviiniä kaverikseen. Kaapin uumenista tarrautuikin kouraan Terras Gauda Abadía San Campio Albariño 2011.

Terras Gaudasin tarhat sijaitsevat luoteisessa Espanjassa, Rias Baixasin eteläpäätyyn ja Portugalin rajan tuntumaan paikantuvalla O Rosalin ala-alueella. Sataprosenttisesti Albariñosta valmistetun viinin rypäleet on kerätty käsin ja viinin käyminen on tapahtunut luonnonhiivoilla terästankeissa.

Melko intensiivisestä tuoksusta on löydettävissä sitruunaa, raikasta omenaa, ananasta ja merellistä tuulahdusta. Kuiva ja runsaan hedelmäinen maku täyttää suun sitruunalla, omenalla ja paletin loppua kohden voimistuvalla tyylikkäällä mineraalisuudella. Erityismaininnan ansaitsee runsasta hedelmäisyyttä onnistuneesti kontraava raikas ja pirteä hapokkuus. Pitkä jälkimaku on kiehtovan mineraalinen ja mausteinen. Kokonaisuus on tyylikäs ja erittäin tasapainoinen.

Terras Gauda Abadía San Campio 2011 on todella erinomainen Rias Baixasin Albariño. Keski-Euroopasta noin 13 euron pulituksella hankittuna hinta-laatusuhde on suorastaan väkevä, mahdollisesti jopa jykevä. Näillä jupinoilla Copatinto töräyttää Terras Gauda Abadía San Campio Albariñolle 2011:lle 4/5 staraa. Tämäkin Albariño olisi ehdottomasti syytä nauttia merellisten herkkujen tai huolella valmistettujen kalaruokien seurassa.

 

 

 

Viikon Copa – Gramona Xarel-lo 2011 19,84 €

Kataloniassa puuhaileva perinteikäs viinitalo Gramona tunnetaan erityisesti huipputason kuohuviineistä. Hiljattain Alkon perusvalikoimaan tärähtänyt Gramonan Xarel-lo ei kuitenkaan edusta talon Cavasektoria, vaan on 100 %:sti Xarel-lo-lajikkeesta valmistettu valkoviini. Xarel-lo on yksi Cavan päärypäleistä ja siitä valmistetut lajikeviinit vaikuttavat pyrähtäneen jonkinlaiseen trendisuosioon. Gramonan Xarel-lon rypäleet on kerätty käsin yli 40-vuotiaista luomutarhojen köynnöksistä. Tarhat sijaitsevat ”Cava-pääkaupunki” Sant Sadurni d’Anoian liepeillä. Viini on käynyt uusissa medium-paahdetuissa Allier-tammitynnyreissä, joissa se myös kypsyi sakkojen kanssa 3-4 kk. Lopuksi viini on lepäillyt 12 kk pulloissa.

Tuoksusta löytyy omenaa, sitruuna, limeä, yrttejä ja paahteisuutta. Kuivassa ja melko hedelmäisessäkin maussa on eturivissä hedelmäsektori, kun taas paahteisuus ja yrttisyys pysyvät tyylikkäästi taustalla. Reilu hapokkuus rakentaa viinille hyvän selkärangan ja kantaa pitkään sitruksiseen jälkimakuun.

Gramonan Xarel-lo on hedelmäinen, mutta silti hillityn tyylikäs, tasapainoinen ja laadukas valkoviini. Tämän viinin kylkeen kannattaa kasata esim. kala- tai äyriäispainotteinen tapas-lautanen. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Triade della Campania 9,99 €

Italian Campaniasta tulee varsin luonteikkaita valkoviinejä. Mitä ilmeisimmin Vesuviuksen ympäristön mineraalirikas maaperä tuo lähimaastoissa kasvaviin rypäleisiin oman pienen potkunsa. Potkua ja luonnetta löytyy myös tästä yskäisyn verran alle kympillä Alkosta irtoavasta Triade della Campaniasta.

Viini pitää sisällään tasaosuudet alueelle tyypillisiä Falanghina-, Fiano- ja Greco-lajikkeita. Avellinon alueella kasvaneiden köynnösten satomääriä on kontrolloitu viinin laadun kohentamiseksi ja sadonkorjuu on hoidettu käsin. Viidennes viinistä on käynyt ja kypsynyt uusissa ranskalaisissa tynnyreissä 45 päivän ajan.

Pirteä ja melko intensiivinen tuoksu heittää nokkaan sitruunaa, ananasta, omenaa ja mineraalisuutta. Kuiva maku kuittaa tuoksun komponentit paletin puolelle runsaan hedelmäisessä paketissa. Pirteä hapokkuus huolehtii viinin ryhdistä ja kiehtova mineraalisuus kasvattaa luonnetta. Mineraalisuutta löytyy myös pitkästä jälkimausta.

Kun katsot ympäristötekijöiden olevan siinä määrin suotuisat, että olet valmis kaatamaan lasiisi annoksen hieman luonteikkaampaa Campanian valkkaria, kannattaa koukata pitkäripaisesta kyytiin pullollinen Triade della Campaniaa. Kylkeen voit puuhastella vaikka lohileipiä tai jonkin vähän ruokaisamman salaatin.  3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Viikon Copa – Fritz Fisk Riesling 6,49 € (0,375 l)

 

Kansakuntamme viinisivistyksen taso otti maailmanluokan harppauksen parempaan, kun monopolin puolikkaiden pullojen kolhoosiin saapui Pauly-Bergweilerin kuiva Fritz Fisk Riesling Moselista. Kesän saapuessa puolikkaiden pullojen armottoman kovaa puistokelpoisuutta voi uhata vain huono sää tai nautintomyönteistä elämää torppaamaan pyrkivä sisäisen turvallisuuden työryhmä. Bernkastel-Kuesissa majaileva Pauly-Bergweiler tekee varsin mukiinmeneviä viinejä ja epäilemättä moni viinisieppoiluun taipuvainen suomalainenkin on retkillään käynyt riuhtomassa ko. tuottajan maistelukellarin ovea kylän isoimman sillan kupeessa.  

Fritz Fiskin melko hillitystä tuoksusta löytyy vihreätä omenaa, melonia ja ripaus mineraalisuutta. Tuoksun komponentit siirtyvät sujuvasti paletille ja nuorekkaan oloinen viini on erittäin raikas ja pirteän hapokas. Runsasta hapokkuutta tasapainottaa sopiva määrä jäännössokeria. Melko pitkä jälkimaku on omenainen ja mineraalinen.

Puolikas ja kuiva Moselin Riesling on siinä määrin käyttökelppoista tavaraa, että ainoa järkevä vaihtoehto on kipittää suorinta reittiä pitkäripaiseen ja noukkia pari kappaletta kyytiin. Tarkkakatseisimmat saattavat löytää ruokasuosituksenkin pullon etiketistä. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Domäne Wachau Neuburger Federspiel Terassen 2011 14,01 €

Itävaltalaisten viinien suositukset saavat mukavasti jatkoa, kun Viikon Copaksi valikoitui Domäne Wachaun Neuburger Federspiel Terassen 2011. Noin kolmensadan vuoden ikäinen Domäne Wachau on tunnettu ja maineikas tekijä muutenkin korkealaatuisista viineistään tunnetulla Wachaun alueella. Yli neljänsadan hehtaarin viljelyksillään Domäne Wachau peittää kolmanneksen Wachaun viinialueen viljelyalasta ja on koko Itävallankin mittakaavassa niitä suurimpia toimijoita. Nykyään Domäne Wachau toimii osuuskuntana, johon kuuluu useita satoja viininviljelijöitä.

Luonnossa Roter Veltlinerin ja Sylvanerin risteytyksestä syntynyt Neuburger on taasen varsin harvinainen rypäle. Se on toistaiseksi onnistunut rimpuilemaan Itävallan viinitarhoilla siihen malliin, että sitä löytää vähäisiä määriä lähinnä Wachaun ja Thermenregionin viinialueilta. Lajikkeen suosio on ollut rajussa syöksylaskussa ja sen viljelyala on pienentynyt esim. vuosien 1999 ja 2009 välisenä aikana yli 40 %. Nykyisellään Neuburger kattaa Itävallan viininviljeyalasta mitättömät 1,4 %. Kehityksen suunta ei ole hatusta vedetty, vaan taustalta löytyy ihan selkeitä järkisyitäkin. Sinänsä laadukkaita, mutta pienehköjä rypäleitä tuottava Neuburger on tiiviissä tertuissa kasvava lajike ja altis erilaisille sienitaudeille, homeille sekä kevään ja syksyn pakkasille. Ei siis mikään unelmalajike taloudellisesti kannattavasta viljelystä haaveilevalle. Kun kilpailussa asettuu vastaan muuan Grüner Veltliner, alkaa peli olla Neuburgerin osalta hyvinkin pitkälti pelattu.

Tämä Neuburger on käytetty terästankeissa ja levännyt useita viikkoja tammitynnyreissä ennen pullotusta. Tuoksusta löytyy sitruunaa, päärynää, yrttejä ja mineraalisuutta. Keskitäyteläinen ja kuiva maku pysyttelee tuoksun asettamissa rajoissa. Hedelmäisyys, mineraalisuus sekä pirteä hapokkuus ovat mukavasti balanssissa ja viini on ryhdikäs. Keskipitkä jälkimaku rakentuu paketiksi sitruunaa, päärynää ja yrttejä.

Domäne Wachau Neuburger Federspiel Terassen 2011 on ryhdikkään tasapainoinen ja tyylikäs viini, joka on varsin käyttökelpoinen moniottelija erilaisilla kala- ja äyriäisruoilla lastattuihin ruokapöytiin. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

Viikon Copa – Hager Matthias Riesling Kamptal Terrassen 2011 17,04 €

Viikon Copa on suositellut tähän mennessä suorastaan laittoman vähän itävaltalaisia viinejä. Asialle on siis tehtävä jotain ja nopeasti. Asiaankuuluva korjausliike saadaankin käyntiin sopivasti, kun suositusviiniksi valikoituu tällä viikolla Alkon biodynaaminen uutuus Itävallan Kamptalista.

Itävallan valkoviineistä tullee ensimmäisenä mieleen eniten tarhapinta-alaa vallannut Grüner Veltliner.  Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että maassa tehdään myös erinomaisia viinejä selkeästi vähemmän pinta-alaa vallanneesta Rieslingistä. Viikon Copaksi valikoitunut biodynaaminen Hager Matthias Riesling Kamptal Terassen 2011 tulee Mollandsin kylästä, Kamptalin viinialueelta. Alueen läpi virtaavasta Kamp-joesta nimensä saanut Kamptal on yksi Itävallan arvostetuimpia valkoviinialueita ja sen tarhoilla viljellään lähinnä Grüner Veltlineriä ja Rieslingiä. Noin kahtatoista tarhahehtaaria viljelevä Hager Matthias puskee markkinoille viiniä noin 30 000 pullon vuosivauhdilla, joten mistään massatuottajasta ei todellakaan ole kyse. Tämä Riesling on käynyt terästankeissa, joissa sitä on myös kypsytetty 8 kk.

Hillitty tuoksu on pirteän raikas ja tuo esiin sitruunaa, päärynää, kypsää granny smith-omenaa ja hiukan mineraalisuutta. Kevytrakenteinen, mutta selkeäpiirteinen maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä. Pieni määrä jäännössokeria (8g/l) tulee esiin paletilla, mutta sopivan ryhdikäs hapokkuus tasapainottaa tilanteen tyylikkäästi. Viini jättää suuhun pitkän ja miellyttävän raikkaan päärynäisen tunnelman.

Hager Matthias Riesling Kamptal Terassen 2011 on melko kevytrakenteinen, mutta varsin maukas ja tyylikkään tasapainoinen kokonaisuus. Tästä viinistä saat miellyttävän seuralaisen esim. vaalean kalan omaa makua kunnioittaville aterioille. Alko on hankkinut pulloja 900 kpl, joten ihan loputtoman kauan ei kannata ostospäätöksen kanssa vitkutella. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Deep Roots Riesling Trocken 2011

Viiniköynnöksen kannalta lienee pääosin hyvä asia, että sillä on syvälle ulottuvat juuret. Viinintekijän syvä juurtuminen omaan alueeseensa on harvemmin sekään haittatekijä viininvalmistuksessa. Sen sijaan englanninkielisellä nimellä varustettu saksalainen viinipullo ei useinkaan ole enne mistään hyvästä. Uskottavampana pidetään sitä vanhaa tyyliä, jossa viinin nimi muodostuu kahdesta tai kolmesta, väliviivalla yhdistetystä sukunimestä ja sen lisäksi ainakin kahdesta tarhan sijantia kuvaavasta sanasta tai nimestä. Etiketin kirjasintyyliksi on perinteisesti valittu niin historiallinen versio, että sen onnistunut tavaaminen alle viiden minuutin onnistuu vain apteekkihenkilökunnalta.

Drei Winzer eli kolmen viinintekijän, Philipp Wittmannin, Jochen Dreissigackerin ja Stefan Winterin yhteisprojekti on kuitenkin ottanut riskin ja nimennyt tuotteensa jykevästi Deep Roots-nimellä. Nimi viittaa siihen, että viinin tavoitteena on ilmentää tekijöidensä sukujuuria Saksan viinitarhoihin. Varovasti voisin arvailla viinin markkinoinnin suuntautuvan Saksan ulkopuolelle. Rypäleet ovat kasvaneet Wonnegaun alueella, Rheinhessenin eteläosassa. Viiniä on säilytetty käymisen jälkeen 4 kk terästankeissa sekä vielä pulloissa 2 kk.

Tuoksusta löytyy kirpakkaa sitruunaa, raikasta vihreää omenaa ja aavistus mineraalisuutta. Runsaan hedelmäinen maku jatkaa tuoksun linjalla. Siitä erottaa pienen jäännössokerimäärän (8g/l), mutta reilu hapokkuus pitää ryhdin hyvin kuosissa. Melko pitkä jälkimaku nostaa veden kielelle.

Deep Roots on suoraviivainen, selkeäpiirteinen ja ryhdikäs Riesling, joka pysyttelee omalla mukavuusalueellaan, eikä sorru ylimääräisiin kikkailuihin. Deep Roots ei ole tajuntaa räjäyttävän hienostunut tai moniulotteinen tapaus, mutta tällä hintalapulla varustettuna mielestäni erittäin hyvä ostos. Kokkaile kylkeen vaikka kanawokkia. (Kuvan © Alko)

Retkellä Rheingaussa – Wein und Sektgut Barth

Lokakuun lopulla onnistuin soluttautumaan Saksassa muutamille Moselin ja Rheingaun viinitiloille. Pari aikaisempaa blogipostausta reissun tiimoilta löydät täältä ja täältä. Ensimmäiset matkapäivät nautiskelin Moselin jokimaisemista ja viimeisen reissupäivän vietin Rein-joen varrella Rheingaun viinitiluksia ihmetellen.

Matkalla Bernkastel-Kuesista Rüdesheimiin melkoisen kovaa autoradiossa soinut Udo Jürgens (tai joku muu vastaava artisti) on hyvin todennäköisesti vastuussa siitä, että onnistuin kiihdyttämään vuokrakotteroni vauhdin hetkellisesti jopa sataanviiteenkymmeneen kilometriin tunnissa. Ohjaamoon kantautuneen äänimaailman perusteella päättelin kuitenkin varsin vikkelästi, ettei pikku-fiestaani ehkä sittenkään ollut suunniteltu tällaisiin nopeuksiin. Loppumatkan tyydyin seurailemaan vasemmanpuoleisen ohitusliikenteen erinomaista sujuvuutta. Noin puolentoista tunnin köröttelyn jälkeen autoni kökötti nätisti hotellin parkkipaikalla ja istuin taas tyytyväisesti Helenan ja Günterin auton takapenkillä, matkalla kohti Hattenheimin kylää.

Aamupäivä alkoi kierroksella Wein und Sektgut Barthin kellareiden uumenissa. Hiljattain puristettu rypälemehu aloitteli käymisprosessiaan terästankeissa ja kotiviiniharrastajillekin tuttu pulputus toimi taustamusiikkina Mark P. Barthin kertoillessa mielenkiintoisia ajatuksiaan viininvalmistuksesta sekä Wein und Sektgut Barthin toiminnasta yleensä. Tässä viinitalossa käymisprosessin halutaan tapahtuvan hitaasti ja rauhallisesti, jotta kaikki rypäleiden aromit ja ominaisuudet saadaan siirtymään lopulliseen viiniin. Käsin kerätyistä rypäleistä perinteisellä menetelmällä valmistetut kuohuviinit nauttivat pääosin noin kahden vuoden pituisesta kypsytyksestä sakan päällä. Oli hauska havaita, että Barthilla kuohuviinit myös tanssitetaan edelleen käsityönä, eikä Markilla pahemmin nokka tuhissut antaessaan työnäytettä pullojen pyörittelystä. Tilan tarhoilla alkoi sadonkorjuukin olla kalkkiviivoilla ja pääsin kellarikierroksen jälkeen maistelemaan juuri kerätyistä Riesling-rypäleistä puristettua mehua. Ruskea ja sotkuisen samea mehu ei tuoksu lainkaan viinille, mutta voin vakuuttaa, että maku on huomattavasti ulkonäköään herkullisempi.

Maisteluhuoneessa aloitettiin luonnollisesti talon kuohuviineistä. Barth valmistaa vain yhden lajikkeen kuohuviinejä. Riesling Brut tuoksui vihreälle omenalle ja sitruunalle. Hedelmäinen ja raikkaan hapokas maku jatkoi siitä mihin tuoksussa jäätiin, elegantti mousse siivitti hedelmäiseen ja tyylikkään mineraaliseen jälkimakuun. Tällainen kuohuviini toimii mielestäni loistavasti aperitiivina ja sillä pääsee myös kätevästi aloittelemaan ateriaa erilaisten kala- ja äyriäispainotteisten alkuruokien kanssa. Kuohuviineistä yksi suosikeistani oli Pinot Rosé Brut, sataprosenttinen Pinot Noir. Tuoksun hillitty vadelmaisuus, paletilla tasapainoisesti palloillut, Pinotille tyypillinen punainen marjaisuus ja loppumaun mausteisuus miellyttivät kovasti. Normaalikokoisten pullotteiden lippulaiva Ultra, on myös Pinot Noirista valmistettu, mutta vaalea kuohuviini, jossa tulee esiin edellisiä selkeämmin tyylikästä paahteisuutta ja hiivaisuutta. Ultra on aiempiin verrattuna astetta juhlallisempi kokonaisuus. Barthin kuohuviineissä oli kautta linjan todella miellyttävä, pienikuplainen mousse, jollaiseen ei liian usein törmää Champagnen ulkopuolella, isot pisteet siitä.

Maistamistani valkoviineistä suosikeikseni nousivat Charta Riesling 2011 ja Hattenheim Wisselbrunnen Riesling Erstes Gewächs 2011. Chartan vahva ja pitkä maku yhdistyi tyylikkääseen mausteisuuteen ja mineraalisuuteen, kahdentoista ja puolen euron hintalapulla varustettuna tämä viini omaa erinomaisen hinta-laatusuhteen. Reilun parin kympin hintalappua kantava Hattenheim Wisslebrunnen oli taas astetta tyylikkäämpi kokonaisuus Rieslingille tyypillistä voimakasta aromaattisuutta ja kiehtovaa mausteisuutta. Vaikka vuoden 2011 saksalaiset Rieslingit näyttävätkin kehittyvän melko nopeasti ja monet niistä ovat melko avoimia jo nyt, on tämäkin vielä varsin nuori viini, jonka kannattaa antaa kehittyä vielä muutama vuosi kellarissa.

Nuoreksi viinintekijäksi Mark P. Barthilla tuntuu olevan harvinaisen hyvin ”homma hanskassa”. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että toimintatavat ja -linjaukset perustuvat vahvaan ammatilliseen osaamiseen ja Mark pystyy perustelemaan valintojaan viininvalmistuksessa selkeillä faktoilla. Wein und Sektgut Barthilla nykyhetki ja tulevaisuuden näkymät vaikuttavat olevan siinä määrin hyvällä mallilla, että suosittelen kaikkia viininystäviä painamaan nimen tarkasti muistiin.