VDP Weinbörse 2024-tapahtumaa vietettiin 50-vuotisjuhlien tunnelmissa

1910 perustettu VDP (Die Prädikatsweinguter) juhli 27.-28.4.2024 merkittävimmän tapahtumansa, Weinbörsen 50-vuotisjuhlia Mainzissa. Ensimmäistä kertaa 50 vuotta sitten järjestetty Weinbörse oli ainutlaatuinen tapahtuma, sillä se kokosi historiallisella tavalla eri viinialueiden VDP-tuottajia yhteiseen tapahtumaan. Heti alussa suuren suosion saavuttanut tapahtuma on sittemmin kehittynyt yhdeksi Saksan merkittävimmistä viinitapahtumista.

Juhliin oli saapunut paljon vieraita niin Saksasta kuin ulkomailtakin ja juhlamaljojen kilistelyyn osallistui myös Jancis Robinson. VDP:n presidentti Steffen Christmanin juhlapuheessa korostui vastuu tulevaisuudesta ja sosiaalisesta tuesta nuorille sekä tuleville viinisukupolville. Juhlan kunniaksi julkaistiin myös uniikit magnumpullot jokaiselta VDP-tuottajalta, joiden kautta halutaan nostaa esiin elämäntarinoita ja ihmisiä viinien takaa.

Varsinaisen Weinbörse-tapahtuman avajaispuheita pitivät mm. Saksan ruoka- ja maatalousministeri Cem Özdemir sekä Mainzin kaupungin pormestari Nino Haase. Tapahtumassa oli esillä 191 VDP-tuottajaa viineineen. Juhlien ja parin messupäivän aikana tuli maisteltua melkoinen määrä viinejä sekä kuulosteltua tuoreimpia kuulumisia viinitiloilta. Weinbörsessä maisteltavien viinien ytimessä ovat tuoreimmat Gutsweinit ja Ortsweinit sekä parin aiemman vuosikerran valikoidut Erste Lage- sekä Grosse Lage-viinit.

Viimeisimpinä vuosina kasvukausien ilmastolliset olosuhteet ovat olleen monin tavoin vaihtelevia ja haastavia. Hankalat vuodet tuntuvat saavan jatkoa, sillä juuri ennen tapahtumaa oli monilla tarhoilla taas kerran nähty kevätpakkasten tuhoja.

Vuonna 2022 kuiva ja kuuma kesä kypsytti rypäleitä nopeasti ja monilla alueilla tarhaviinien sadonkorjuu alkoi huomattavasti normaalia aiemmin. Vanhat köynnökset pärjäsivät kuivuudessa nuoria köynnöksiä paremmin. Myöhäisempiä sadonkorjuuhetkiä hankaloittivat sateet ja kasvava hometautien paine, joka oli näkynyt selkeästi Moselissa esim. Knebelin ja Clemensbuschin tarhoilla. Matthias Knebel kertoi jättäneensä home-ongelmien vuoksi sadonkorjuun kokonaan tekemättä osalla tarhoista ja tehneensä muutoinkin poikkeuksellisen tarkkaa rypäleiden valintaa. Samalla myös viinivalmistuksen menetelmiä piti muuttaa edellisestä vuodesta huomattavasti. Kova työ kannatti, sillä lopputuloksena viineistä tuli kuitenkin varsin tasapainoisia ja tyylikkäitä.

Gunderlochin ja Weltnerin vierailujen tiimoilta kirjoitin jo kuinka vuosikerta 2023 vaikuttaa miellyttävän pyöreältä ja helposti jo nuoressa vaiheessa lähestyttävältä. Raikas hapokkuus tukee mukavasti viinien lempeää hedelmäisyyttä ja makujen konsentraatio sekä moniulotteisuus on hyvällä tasolla. Ei välttämättä yhtä pitkäikäinen, kuin vuosikerta 2021, joka tulee kehittymään suotuisasti vielä hyvin pitkään. Kylmän ja sateisen kasvukauden rakentama tiukka, mutta timanttisen laadukas hapokkuus sekä viinien jykevä rakenne tarvitsevat tarhaviinien osalta vielä aikaa päästäkseen parhaaseen tasapainoonsa..Kabinett-viinien sekä Guts- ja Ortsweinien osalta 2021 on happovetoisten, rakenteisten ja raikkaiden viinien ystävien todellinen unelmavuosi.

VDP-tuottajat ovat panostaneet perinteisellä menetelmällä valmistettuihin kuohuviineihin viime vuosina huomattavan paljon. VDP:n oman kuohuviininen laatuluokituksen laatinut pieni ja ytimekäs työryhmä on vuosien saatossa muovautunut laajemman joukon workshop-toiminnaksi. Yksi työryhmän johtohahmoista on ollut Bollingerin kellarimestarina aiemmin toiminut Matthieu Kauffmann. Master of Wine Anne Krebiehlin vetämässä Sekt-masterclassissa Kauffmann kertoi pitävänsä erittäin tärkeänä sitä, että maailman parhaimmista Rieslingeistä (ja muistakin viineistä) tunnettujen tuottajien kuohuviinitkin olisivat samalla laatutasolla.

Punaviinien osuus Saksan viinituotannosta on vakiintunut noin kolmanneksen tasolle ja ilmaston lämpenemisen myötä laadukkaita punaviinejä valmistetaan jo kaikilla viinialueilla. Spätburgundereissa taso jatkaa nousuaan edelleen, liiallisesta tammen käytöstä on päästy eroon ja punamarjainen hedelmäisyys nousee hienosti esiin pippurisen ja savuisen mausteisuuden kyljessä. Samalla kun tuottajat ovat alkaneet löytää paremmin omia persoonallisia tyylejään, löytyy viineistä yhä enemmän kiehtovia vivahteita. Taso on nykyisellään jo niin kova, että parhaat tuottajat kilpailevat helposti Burgundin Pinot Noirin kanssa, vaikka tyylillisiä eroja toki löytyy. Vaikkei Friedrich Beckerin, Bernhard Huberin tai Fürstin Grosses Gewächs-viinejä voi enää erityisen edullisiksi kutsuakaan, on varsinkin Burgundin nykyhintoihin nähden Saksasta löydettävissä erittäin hyvää hinta-laatusuhdetta.

Viinimatkalla Frankenissa ja Rheinhessenissä – Weingut Weltner & Weingut Gunderloch

Kevät on mainiota aikaa viinitilavierailuille, kun tiloilla on rauhallisempi työtahti ja köynnökset ovat hiljalleen heräilemässä uuteen kasvukauteen. Huhtikuun alussa takatalven tuprutellessa Suomessa uutta lunta maahan suuntasimme nokan kohti vihreämpää Saksan kevättä.

Olen tutustunut Weingut Weltnerin Paul Weltneriin sekä Weingut Gunderlochin Johannes Hasselbachiin vuosien varrella monissa VDP:n (Verband Deutscher Prädikatsweingüter) tapahtumissa. Sekä Weltner että Gunderloch ovat alueidensa huipputuottajia ja korkean laadun lisäksi molempien viineistä löytyy aina kiehtovaa persoonallisuutta ja luonteikkuutta.

WEINGUT WELTNER

Frankfurtin lentokentältä pääsee Frankeniin helposti autolla ja Rödelseen kylään ajelee noin 1,5 tunnissa. Frankenin ylpeys on Silvaner ja myös Paul Weltner on erikoistunut Silvanerin tuotantoon. Jos tarkkoja ollaan, Weltnerin tapauksessa on kyse Sylvanerista, perinteisen kirjoitusasun mukaisesti!

Weltnerillä on kymmenen hehtaaria tarhoja, joilla kasvaa Sylvanerin lisäksi mm. Rieslingiä ja Scheurebeä. Ympäristöystävällinen tarhatyöskentely, köynnösten hyvinvointi sekä maaperän elinvoima on ollut Weltnerin tilalla keskiössä jo pitkään. Paulin isä luopui lannoitteiden käytöstä jo 1970-luvulla. Neljättä sukupolvea edustava Paul aloitti työskentelyn perhetilalla vuonna 2000. Kävimme tarkastamassa Rödelseen puolella Küchenmeister-, Schwanleite- ja Hoheleite-tarhoja sekä rinteiden toisella laidalla, Iphofenin kylän puolella, erittäin tuulista Julius-Echter-Bergiä. Alkukevään poikkeuksellisen lämpimän sään vuoksi köynnöksiin oli jo puhkeamassa ensimmäisiä silmuja. Tarhakierroksen jälkeen maistelimme tuoreita ja hieman kypsempiäkin vuosikertoja.

Weltnerin linja viinintekemisessä on hyvin selkeä ja suoraviivainen. Kaikki viinit valmistetaan samalla tavalla, ilman mitään kikkailuja. Näin kunkin tarhan ja rypäleiden ominaisuudet nousevat päärooliin. Erot jopa vierekkäin sijaitsevien tarhojen viineissä ovat yllättävän suuria.

Tyllillisesti Weltnerin viinit ovat elegantteja, erittäin tasapainoisia ja raikkaita. Hienous piilee viinien rakenteessa. Hillittyä ja linjakasta sekä puhdaspiirteistä hedelmäisyyttä tukee aina ryhdikäs ja raikas hapokkuus. Mausteisuus ja hento mineraalisuus tuo viineihin moniulotteisuutta. Viinien tasapaino välittyy tietynlaisena vaivattomuutena ja rentoutena; kaikki palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.

Vuosikerran 2023 Sylvanereista Gutswein ja Ortswein ovat vielä nuoria viinejä, mutta viineissä vaikuttaa olevan hyvä yhdistelmä intensiivistä hedelmäisyyttä, maun kypsää pyöreyttä ja napakan raikasta hapokkuutta. 2022 Rödelsee Silvaner (VDP.Ortswein) tuo hyvin esiin vuosikertansa energisen hapokkuuden sekä puhdaspiirteisen ja kontrolloidun hedelmäisyyden. 2022 Rödelseer Küchenmeister (VDP.Erste Lage) on kiehtovan mineraalinen sekä elegantti viini. Ortsweinia jykevämpi rakenne, johon yhdistyy intensiivisempi makuprofiili sekä moniulotteista mausteisuutta. Ilmavan ja erittäin tasapainoisen viinin pitkässä jälkimaussa nousee esiin suolaisia sekä mineraalisiakin vivahteita. 2022 Iphöfer Julius-Echter-Berg (VDP.Erste Lage) on hieman tummemman sävyinen viini, aavistuksen voimakkaampi ja myös hedelmältään hieman konsentroituneempi. Pitkä jälkimaku on kiehtovan mausteinen. 2022 Hoheleite Grosses Gewächs (VDP.Grosse Lage) on upea viini. Yrttiset ja mineraaliset vivahteet tuovat moniulotteisuutta ja nivoutuvat saumattomasti yhteen elegantin ja raikkaan sitruksisen hedelmäisyyden kanssa. Pitkässä jälkimaussa tuntuu mausteisuuden ja mineraalisuuden lisäksi vaikeasti kuivailtavaa jännitettä, voimaa ja energisyyttä, joka kannattelee makua pitkään.

Maistelimme myös vanhempia vuosikertoja. Silvanerit nautiskellaan usein nuorina, jolloin erityisesti tarhaviinien täysi potentiaali jää kokematta. Rödelseer Küchenmeister (VDP.Erste Lage) vuosikerrat 2017, 2014 ja 2008 osoittavat Sylvanerin loistavan kapasiteetin ikääntyä ja kehittyä. Lisävuodet rakentavat Weltnerin Sylvanereihin moniulotteisuuta, jossa kuivattuja hedelmiä, appelsiinin kuorta ja mehiläisvahaa muistuttavat aromit sekä maut yhdistyvät saumattomasti viinien jämäkkään rakenteeseen. Tsekkaa lisää –> www.weltnerwein.de

WEINGUT GUNDERLOCH

Seuraavana aamuna ajelimme Rheinhesseniin Nackenheimin kylään, jonka ytimessä sijaitsee Johannes Hasselbachin Weingut Gunderloch. Johannes edustaa perhetilan kuudetta sukupolvea.

Rheinhessenissä valtaosa viinitarhoista sijaitsee tasamaalla ja alueella kasvaa suuri määrä eri lajikkeita. Gunderlochilla fokus on kuitenkin Rieslingissä sekä Reiin-joen varrella, Nackenheimin ja Niersteinin kylien välissä sijaitsevan Roter Hangin jyrkillä rinnetarhoilla. Kuuluisimpien tarhojen joukkoon kuuluvat Niersteinin puolella VDP.Grosse Lage-luokitellut Pettenthal ja Hipping sekä Nackenheimin puolella Rothenberg. Kävimme luonnollisesti tekemässä tarkastuskierroksen tarhoilla. Nimensä mukaisesti Roter Hangin maaperä on 250 miljoonaa vuotta sitten syntynyttä punaista liuskekiveä, joka tuo viineihin mineraalisia piirteitä.

Kellarikierroksen jälkeen maistelimme taas ison nipun viinejä. Tuoreimmissa 2023 Roter Schiefer Rieslingissä (VDP.Gutswein) ja 2023 Jean-Baptiste Riesling Kabinett’ssa (VDP:Gutswein) maistuu kypsän vuosikerran pyöreä ja helposti lähestyttävä hedelmäisyys, jota raikas ja energinen hapokkuus tukee mukavasti. Vuosikerran 2022 Nackenheim Rieslingin (VDP.Ortswein) hedelmäisyys on profiililtaan tiukempi, hieman elegantimpi ja jäntevä hapokkuus sekä taustalla hiipivä mineraalisuus tekee viinistä myös miellyttävän ryhdikkään. GG-viineistä 2022 Nierstein Hipping Riesling Grosses Gewächs (VDP.Grosse Lage) on elegantisti pidättyväinen, hieman kukkainen ja rungoltaan hentoisempi, kun taas 2022 Nackenheim Rothenberg Riesling Grosses Gewächs (VDP.Grosse Lage) on voimakkaampi viini, josta löytyy omenan ja persikan lisäksi tummaa herukkaisuutta, tummempisävyistä mineraalisuutta sekä jykevä runko. 2022 Nackenheim Rothenberg Riesling Spätlese (VDP.Grosse Lage) onnistuu yhdistelemään hienosti kypsemmäksi kehittyneen persikkaisuuden mukanaan tuomaa täyteläisempää otetta sekä makeutta, jota rapsakka hapokkuus tasapainottaa hyvin.

Vuosikerta 2021 oli haasteellisimpia pitkiin aikoihin. Poikkeuksellisen lämmin alkuvuosi herätteli köynnökset aikaiseen kasvuun, jota kuitenkin seurasi pitkään kylmänä pysynyt kevät. Lämpimän kesän aikana satoi poikkeuksellisen paljon, joten tarhoilla oli monin paikoin ongelmia hometautien kanssa. Syyskautta kohden poutaantunut sää mahdollisti rypäleiden pitkän kypsymisen ja kärsivällisimmät tuottajat pääsivät tekemään sadonkorjuuta erinomaisissa olosuhteissa. Lopputuloksena syntyi viinejä, jotka ovat jylhän rakenteensa sekä upean hapokkuutensa myötä pitkäikäisiä ja hitaasti kehittyviä. 2021 Riesling Vom Roten Schieferissä (VDP.Gutswein) on intensiivinen tuoksu, josta löytyy raikasta greippiä, omenaa ja raparperia. Tiukka ja suorastaan sähköisen räväkkä hapokkuus tekee kokonaisuudesta todella raikkaan ja energisen. 2021 Pettenthal Riesling Grosses Gewächs (VDP:Grosse Lage) on hyvä esimerkki vuosikerta 2021:n erinomaisesti onnistuneesta huippuviinistä. Erittäin hvyän kypsytyspotentiaalin omaava, moniulotteinen viini, jossa on jämäkkää voimakkuutta, mutta myös hienovaraista pidättyväisyyttä. Klassinen omenaisus, kypsä persikka ja liuskekivinen mineraalisuus yhdistyvät luontevasti pakettia tasapainottavaan tiukkaan lineaariseen hapokkuuteen. Myös 2021 Nackenheim Rothenberg Riesling Auslesessä (VDP.Grosse Lage) korkea ja upean energinen hapokkuus luo upean raikkaan rakenteen. Viini on vielä nuori, mutta jo tässä vaiheessa viinistä löytyy marmeladisia sävyjä ja pitkään kypsyneiden rypäleiden jännittävää moniulotteisuutta. Lopuksi herkuteltiin vielä kypsempään vaiheeseen ehtineellä 2011 Pettenthal Riesling Auslesellä (VDP.Grosse Lage), jonka pitkä kuivattujen hedelmien, marmeladin ja trooppisten hedelmien maku vei kielen mennessään.. Alla videossa maistellut viinit. Tsekkaa lisää –> www.gunderloch.de

Kaufmann Hattenheim Riesling trocken 2020 (Alko 15,99 €)

Kaufmannin viinitalo Rheingaussa tunnettiin aiemmin nimellä Hans Lang. Tila sai kuitenkin uuden nimen ja elämän 2010-luvun puolivälissä, kun sveitsiläissyntyinen juustontekijä Urban Kaufmann ja Eva Raps toteuttivat unelmansa ja ryhtyivät pyörittämään viinitilaa. Tilan luonnonmukaisesti ja biodynaamisesti viljellyillä tarhoilla kasvaa pääosin Rieslingiä ja VDP-jäsenyyskin on varsin looginen, sillä Eva Raps toimi aikoinaan 17 vuotta VDP:n palveluksessa.

Hattenheim Riesling trocken on VDP:n laatuluokituksessa ns. kyläviini, eli VDP.Ortswein. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki viinissä käytetyt rypäleet tulevat tilan omilta, Hattenheimin kylän alueella sijaitsevilta tarhoilta. Ortsweinit ovat useimmiten hinta-laatusuhteeltaan loistavaa tasoa, eikä tämäkään viini tee asiassa poikkeusta. Monet tuottajat itseasiassa “downgreidaavat” Erste Lage- ja Grosse Lage-tarhojen nuorempien köynnösten rypäleitä kyläviineihinsä.

Viini on käynyt terästankeissa ja kypsynyt sakkojen kanssa 6 kk. Tuoksusta löytyy kypsiä sitrushedelmiä, omenaa, persikkaa ja hiukan petrolia. Melko runsas ja intensiivisen hedelmäinen maku on lähes kuiva (6 g / l jäännössokeria) ja sitä tukee energisen terhakka hapokkuus. Melko pitkää jälkimakua sävyttää raikkaan sitruksinen ja hieman suolaiseltakin tuntuva jälkimaku.

Kaufmann Hattenheim Riesling trocken on intensiivisen hedelmäinen, kiehtovan energinen ja miellyttävän vivahteikas Rheingaun Riesling. Hintaansa nähden todellinen loisto-ostos! Sopii hyvin runsaampien kala- ja äyriäisruokien tai vaalean lihan kumppaniksi. 4 / 5 staraa.

Ruokapöytien moniottelija – Johannishof Charta Riesling 2018 (Alko 18,46 €)

Alkon erikoiseriin on jälleen heilahtanut mainio saksalainen Riesling, tällä kertaa Rheingausta. Johannishofin tila sijaitsee Geisenheimissa, Johannisbergin linnalle nousevan mäen varrella ja tilalla on hallussaan monia huipputarhoja lähistöllä, kuten mm. VDP Grosse Laget Rüdesheimer Berg Rottland ja Johannisberger Hölle.

Viinin nimessä esiintyvä Charta puolestaan on 1984 perustettu Rheingaun kärkituottajien ryhmittymä, joka teki pioneerityötä pyrkimyksillään palauttaa jo kauan ymmärretty viinien alkuperä ja yksittäisten tarhojen arvostus osaksi laatukriteeristöä. Charta-viinit luotiin kuiviksi, alkuperäänsä kunnioittaviksi ruokaviineiksi ja ne edustavat tänä päivänäkin tuottajiensa portfolioissa erinomaista hinta-laatusuhdetta.

2018 oli lämmin vuosi ja se näkyy tässäkin viinissä avoimen runsaana, jopa aavistuksen trooppisia piirteitä sisältävänä hedelmäisyytenä. Rheingaulle tyypillisen pirteä hapokkuus ryhdittää mainiosti kokonaisuutta ja varmistaa tasapanoisen paketin. Monet saksalaistuottajat ovat kuvanneet 2018 vuosikertaa kuluttajien unelmavuodeksi sen helpon lähestyttävyyden ja kypsyytensä vuoksi.

Johannishof Charta Riesling on ruokapöytien moniottelija ja toimii laajalla skaalalla ruokapöydässä, kasviksista, kala- ja äyriäisruokiin sekä vaaleisiin lihoihin. Menee toki mukisematta sellaisenaankin. 4/5 staraa

 

 

Herkullisen hedelmäinen Riesling – Dautel Riesling (Alko 14,99 €)

Württemberg on yksi harvoista Saksan viinialueista, missä punaiset lajikkeet, kuten Trollinger, Lemberger (Blaufränkisch), Pinot Noir ja Schwarzriesling (Meunier)  dominoivat viinitarhoja. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö Württembergistäkin löytyisi myös maukkaita valkoviinejä. Asian voi jokainen todeta myös käytännössä poimimalla Alkon hyllyltä sinne jokin aika sitten heilahtanutta Dautel Rieslingiä.

Dautel lukeutuu Württembergin kovimpiin tuottajiin ja keulahahmona heiluu vahvalla otteella nuori rastapäinen Christian Dautel. 2018 vuosikerran Rieslingin muhkea ja suorastaan pureksittava hedelmäisyys myötäilee lämpimän kasvukauden luonnetta ja on täynnä vihreitä omenoita, persikkaa sekä aprikoosia. Erinomaisen raikkaan hapokkuuden ansiosta viinissä on hyvä rytmi ja energinen meininki.

Dautel Riesling on erinomainen valinta viidellätoista eurolla Alkon Riesling-hyllystä. Mehevä viini soljuu nätisti kurkusta alas sellaisenaankin, mutta toki kylkeen voi pyöräyttää vaikkapa kylmäsavulohileipiä, caesar-salaattia katkaravuilla tai vaikkapa palanen vuohenjuustoa. 4/5 staraa.

VDP Grosses Gewächs Vorpremiere Wiesbaden 25.-27.8.2019 – Uudet vuosikerrat ennakkomaistelussa

VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uudet vuosikerrat lasketaan perinteisesti markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestetään vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon noin 500 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2018 ja punaisissa 2017. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten sekä valkoisissa että punaisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja.

 

Vuosikerta 2018 jää historian kirjoihin ainakin kuumuutensa ansiosta. Satoa korjattiin monilla Saksan viinialueilla poikkeuksellisen aikaisin. Paikoin tuottajat kertoivat varsin rajuista happolukemien laskuista lyhyelläkin aikavälillä, joten monet ryhtyivät nopeisiin toimiin jo varhaisessa vaiheessa elokuussa happojen säilyttämiseksi. Rypälelajikkeista Riesling pärjää tällaisissakin tilanteissa hyvin, sillä erityisesti vanhojen köynnösten kuumuuden ja kuivuuden sietokyky on hyvä ja lajike rakentaa mukavasti makuprofiilia jo aikaisessakin vaiheessa kypsymistä. Joka tapauksessa normaalia lyhyempi kasvukausi herättää kysymyksen rypäleiden fenolisen kypsyyden riittävyydestä ja sitä kautta makuprofiilin laadusta. Ja toisaalta pidempään odottaneiden osalta huoli kohdistuu hapokkuuden riittävyyteen.

Maistelin kolmen päivän aikana noin 400 viiniä, joten sain jälleen muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2018 luonteesta. Alueellisia ja tuottajakohtaisia eroja tuntuu esiintyvän selkeästi muutamia aiempia vuosikertoja enemmän. Happotasot on saatu pidettyä Rieslingeissä yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Toisaalta voidaan karkeasti todeta, että aikainen sadonkorjuu on niistänyt jonkin verran tavaraa ja intensiteettiä hedelmäisyydestä. Jyvät erottuvat akanoista varsin selkeästi ja parhailla tuottajilla on ollut sopivasti myös malttia toimia järkevästi tarhoilla ja hakea parasta mahdollista tasapainoa.

 

Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisin esitys löytyy jälleen Nahesta. Erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg), Kruger-Rumpf (Dautenpflänzer, Im Pitterberg), Gut Hermannsberg (Rotenberg, Steinberg, Felsenberg, 2017 Bastei), Emrich-Schönleber (Frühlingsplätzchen) ja Schäfer-Fröhlich (Felsenberg, Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg).

Pfalzissa laadullista heittelyä esiintyi hieman enemmän, mutta yleisesti ottaen on saatu akaan melko tasavarmaa jälkeä. Joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Kastanienbusch), Acham-Magin (Kirchenstück, Pechstein, Jesuitengarten), Karl Schaefer (Weilberg, Herrenberg) Bassermann-Jordan (Jesuitengarten), A. Christmann (Idig, Reiterpfad-Hofstück) ja Weissburgundereissa vuodesta toiseen onnistuva Kranz (Kalmit).

Rheinhessenissä näkyy jo selkeämmin aikaisen sadonkorjuun aiheuttama hedelmäisyyden niukkuus tai sitten toisaalta pidempään odottaneilla karkkimaisen päärynäisen kypsä profiili. Parhaimmiksi rankkasin Wagner-Stempel (Heerkretz), Keller (Brunnenhausen “Abts E”), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Pettenthal, Ölberg, Rothenberg “Wurzelecht”), Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg) ja yllättävän kovaksi osoittautunut Bischel (Heerkretz, Schlarlachberg, Hundertgulden).

Rheingau oli alueista ehkä se suurin pettymys. Laatuvaihtelua esiintyi huomattavan paljon ja vaikka hapot olivatkin useimmiten hyvällä tasolla, joukossa oli paljon todella niukkahedelmäistä tavaraa. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Kirchenstück, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Schloss Vollrads (Schlossberg), Peter Jakob Kühn (2017 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus), Johannishof (Berg Rottland), Von Oetinger (Siegelsberg, Hohenrain), Jakob Jung (Siegelsberg, Hohenrain), Barth (2017 Hassel) sekä täyteläisemmän profiilin August Kessler (Berg Roseneck, Seligmacher).

Moselissa tilanne llienee melko selkeä siinä mielessä, että viileämmät seudut Saarissa ja Ruwerissa ovat tuottaneet keskimäärin parempia tuloksia, keskiosa Moselista tuntuu hieman hukanneen kuivien viiniensä energisyyttä sekä hapokkuutta, ja pohjoisemmasta taas löytyy muutamia suurempia ilonpilkahduksia. Erinomaista jälkeä ovat saaneet aikaan Knebel (Röttgen, Uhlen), Clemens Busch (Marienburg, Marienburg “Rothenpfad”), Dr. Loosen (Rosenberg, Graacher Himmereich, Johannisbrünnchen), Schloss Lieser – Thomas Haag (Juffer-Sonnenuhr), Fritz Haag, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hof (Goldtröpfchen, Bockstein, Bockstein -Z-, Laurentiuslay, Layet), Karthäuserhof (Karthäuserhofberg), Van Volxem (Goldberg, Volz, Scharzhofberger, Bockstein), Peter Lauer (Kupp) ja yksi koko ennakkomaistelun kovimmista viineistä; Forstmeister Geltz-Zilliken (Rausch).

Frankenin Silvanereissa oli yleisesti ottaen varsin mukavaa pirteyttä ja raikkautta sekä hedelmäisyys hyvin esillä. Tuottajat korostavat, että myös Silvaner tarvitsee aikaa pullossa avautuakseen kunnolla. Kärkikastia Rudolf May (Himmelspfad), Horst Sauer (Am Lumpen), Hans Wirsching (2017 Kronsberg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite), Egon Schäffer (Am Lumpen1655), Juliusspital (Julius-Echter-Berg) sekä tyyliltään hieman erilainen Zehnthof-Luckert (Maustal).

Saksan punaviinien taso on jatkanut nousuaan jo pitkään ja vuoden 2017 hankalista olosuhteista huolimatta GG-taso oli paikoin erittäin hyvä. Vuoden 2015 intensiteettiin ja täyteläisyyteen ei päästä, mutta toisaalta 2017 ja 2016 tarjoavat varsin raikasta, pirteätä ja elegantimpaa profiilia.

Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti runsaamman tamminen J. Neus (Horn), Kühling-Gillot (Kreuz), Keller (Bürgel), eleganttia tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä Benedikt Baltes (Bischofsberg, Hundsrück).

Ahrissa parhaita olivat Jean Stodden (Herrenberg) sekä elegantimpaa tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenista vakuuttavimmat Seeger (Herrenberg Oberklamm, Herrenberg Spermen), Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Schlossberg), erittäin tyyylikäs Salwey (2016 Eichberg, Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Schlossberg).

Württembergistä esiin nousivat Spätburgundereissa Dautel (Schupen, Forstberg) sekä Rainer Schnaitmann (Lämmler). Lembergereiden parhaat Furst Hohenlohe Oehringen (Verrenberg), Dautel (Michaelsberg), Rainer Schnaitmann, (Lämmler) ja Ellwanger (Berg).

Ensinäkymät Saksan viinien uuteen vuosikertaan 2018 – VDP Weinbörse & Maxime Herrkunft Rheinhessen

Saksan kevät tuo mukanaan tuoreimman vuosikerran Gutsweinien seuraan Ortsweineja sekä enenevässä määrin myös Grosse Lage-tarhojen kabinetteja, spätleseä sekä muitakin makeampia. Kävin huhtikuussa Mainzissa Maxime Herrkunft Rheinhessen Ortswein Preview – tapahtumassa tutustumassa Rheinhessenin vuoden 2018 kyläviineihin sekä VDP:n Weinbörsessä katsastamassa VDP-tuottajien vuosikertaa 2018.

Kuuma ja kuiva kasvukausi toi mukanaan historiallisen aikaiset sadonkorjuut ja monin paikoin rypäleitä kerättiin jo elokuussa. Kierrellessä tarhoilla elo- ja syyskuussa sekä Nahessa että Moselissa, rypäleet näyttivät oppikirjamaisen terveiltä ja kauniilta. Sääolosuhteet loivat odotukset kypsästä hedelmäisyydestä, uhkakuvia matalasta hapokkuudesta sekä korkeista alkoholipitoisuuksista. Sokeritasojen nopea nousu ja vastaavasti hapokkuuden lasku pakotti monet viinitilat nopeisiin ratkaisuihin ja useimmat tuottajat korostivatkin nimenomaan sadonkorjuun ajoittamisen merkitystä viinien tasapainon saavuttamisessa. Normaalia lyhyemmäksi jääneen kasvukauden vuoksi toki herää sitten myös kysymys fysiologisen kypsyyden riittävyydestä. 

Vaikka kokonaissatomäärä nousikin selkeästi edellisistä vuosista, oli kuivuudella paikka paikoin myös satomääriä hillitsevä rooli. Nuorilla köynnöksillä oli vaikeuksia kuivuuden kanssa, mutta vanhemmat taas pärjäsivät syvemmälle ulottuvien juurakoidensa avulla varsin hyvin. Riesling on pärjännyt hyvin, mutta muilla lajikkeilla ei ole ollut aivan niin helppoa; esim. Rheingaussa Spätburgunder oli pudottanut happotasojaan jo yhden viikon aikana poikkeuksellisen dramaattisesti ja myös lähtökohtaisesti matalahappoisempi Chardonnay tuntuu maisteluiden perusteella keränneen selkeästi enemmän kuuman vuosikerran profiilia.

Jos ennakko-odotuksissa oli paksua hedelmää ja matalia happoja, Rheinhessenin Maxime Herrkunft Ortswein Preview Tasting osoitti heti profiilin jossain määrin toisenlaiseksi. Happotasot olivat yleisesti varsin hyviä ja tasapaino muutenkin mainiolla tolalla. Toki hedelmäisyys on edellistä vuotta runsaampaa ja pyöreämpää, mutta toisaalta viinit ovat täten myös helpommin lähestyttäviä, erityisesti makeampien viinien osalta. Rheinhessenistä löytyi muita alueita enemmän tapauksia, joissa aikaisen sadonkorjuun kautta hapot olivat tikissä, mutta toisaalta fysiologinen kypsyys jäänyt hieman vajaaksi ja sitä kautta aromi- sekä makuprofiili hieman ohueksi sekä yksinkertaisemmaksi. Parhaat tuottajat ovat kuitenkin onnistuneet löytämään hyvän balanssin hieman kypsemmän hedelmäprofiilin, intensiteetin ja ryhdikkäiden happojen yhdistelmällä. Rheinhessenissä isoimmin ilahduttivat Schätzel, Wittmann, Wagner-Stempel, Dreissigacker, Katharina Wechsler, Stefan Winter, Weinreich, Steitz, Fischborn, Seehof ja Eva Vollmer. 

VDP:n Weinbörsessä keskityin Pfalzin, Rheingaun, Nahen ja Moselin valkoviinien uuteen vuosikertaan. Saksan suurimmista aurinkotunneista tunnettu Pfalz yllätti viiniensä tasapainolla. Kun niin ikään lämmin, mutta hieman sateisempi 2015 tuotti pidemmän kasvukauden kautta jopa 14 % alc. Rieslingejä, on suurin osa VDP-tuottajista onnistunut pitämään 2018 alkoholitasot 12,0-13,5 % haarukassa ilman merkittäviä muutoksia jäännössokerimäärissä. Jälleen monet tuottajat korostivat sadonkorjuun tarkkaa ajoittamista. Monesti aiemminkin vahvoiksi osoittautuneet Basserman-Jordan, Knipser, Karl Schäefer, Rings, Kranz ja Acham-Magin olivat kovalla tasolla nytkin. 

Rheingaussa kuuma vuosi on tuonut viineihin hieman normaalia enemmän persikkaista hedelmäisyyttä ja pehmeämpää happorakennetta. Parhaista löytyy kuitenkin mukavasti syvyyttä ja pituutta, vaikka 2015 vuosikerran intensiteettiin ja moniulotteisuuteen ei useimmiten ylletäkään. Erityisen kovia viinejä olivat saaneet aikaiseksi Robert Weil, Künstler, Leitz, Schloss Vollrads, Jakob Jung, Baron Von Knyphausen, Friedrich Fendel, Barth, August Eser sekä Freimuth.

Nahen viineistä tuntui löytyvän aiempia vuosia enemmän voimaa sekä täyteläisyyttä ja myös vulkaaninen mineraalisuus nousi aika ajoin melko voimakkaasti esiin. Parhaat fiilikset jäivät Dönnhoffin, Schlossgut Dielin, Schäfer-Fröhlichin, Gut Hermannsbergin, Kruger-Rumpfin ja Joh. Bapt. Schäferin viineistä.

Mosel oli viinialueista selkeimmin profiloitavissa. Jos muualla Saksassa aloiteltiin sadonkorjuuta jo elokuun puolella, monilla Moselin huipputarhoilla odoteltiin rauhassa vielä syyskuun lopullakin. Odotus on tuonut lisää syvyyttä ja moniulotteisuutta viineihin ja kun tuottajat puhuivat noin 1 g/l normaalia matalammista happotasoista, näyttää Moselin tilanne oikein hyvältä. Viileämpinä alueina tunnetut Saar ja Ruwer ovat selkeästi hyötyneet lämmöstä ja saaneet kylmempinä vuosina uupuvaa tasapainoa viineihinsä. Monet 2018 vuosikerran parhaat Moselit löytynevät näiltä kulmilta. Keski-Moselista pohjoiseen päin on havaittavissa selkeästi enemmän kypsempää hedelmäisyyttä ja hieman matalampaa hapokkuutta. Kuivissa viineissä ollaan ryhdikkäässä ja raikkaassa rakenteessa, joskin ajoittain makupuolelta uupui se viimeinen silaus intensiteettiä, syvyyttä sekä pituutta. Makeammissa viineissä on selkeämmin esillä lämpimän vuosikerran helposti lähestyttävä pyöreys ja runsas hedelmäisyys, ei voida kuitenkaan puhua millään tavalla veltoista tai paksuista viineistä. Happofanien  kannattaa kartoittaa meininkiä esim. tiukkojen ja raikkaiden Maximin Grünhausin viinien kautta. Eteläisemmiltä tarhoilta Maximin Grünhausin lisäksi esim. Peter Lauer, Von Hövel, Nik Weis St. Urbans-Hof, Karthäuserhof, Van Volxem sekä Grans-Fassian ovat onnistuneet hienosti. Keski-Moselissa ja pohjoisemmassa Dr. H. Thanisch, Schloss Lieser, Clemensbusch ja Knebel olivat myös varsin mainiossa vireessä. 

Yhteenvetona voi todeta, että 2018 ei vaikuta joistakin odotuksista huolimatta ylikypsältä, veltolta tai ryhdittömältä, vaikka kyseessä onkin hieman runsaamman hedelmäprofiilin vuosi. Parhailla tuottajilla paketti on hyvin kasassa ja tasapainossa. Monissa viineissä on paljon tavaraa, heti tuoreeltaan esillä olevaa hurmaavaa aromaattisuutta sekä rentoa svengiä, mikä tulee takaamaan vuosikerran sujahtamisen suuren viiniyleisön sydämiin. Aika sitten näyttää millainen kehityskaari viineille muotoutuu. Monet tuottajat tekivät vertauksia vuosikertaan 2011, joka sekin on omien kokemusten mukaan kehittynyt pulloissa oikein mukavasti. 

 

 

Matkalla Moselissa – Nik Weis St. Urbans-Hof

Syyskuun lopulla vierailin Moselissa VDP:n perinteisessä huutokauppa- ja Meisterwerke-tapahtumassa, joten samalla reissulla oli sopiva hetki toteuttaa jo kauan suunnitelmissa ollut vierailu Nik Weisin tilalle Leiweniin. Nik Weis St. Urbans-Hof on perustettu 1947 ja nykyään vetovastuussa oleva Nik Weis edustaa perhetilan kolmatta sukupolvea. Vuosituotanto keikkuu 250 000 pullon paikkeilla.

Tilalla on hallussaan noin 40 hehtaaria tarhoja ja helminä loistavat erittäin arvostetut Grosse Lage-tarhat Leiwener Laurentiuslay, Piesporter Goldtröpfchen, Ockfener Bockstein, Layet jne. Viininviljelyn ja -valmistuksen lisäksi Nik Weisilla on oma köynnöskasvattamo eli ns. “nursery”, mistä monet kovan luokan tuottajat hankkivat Riesling-köynnöksiään. Nurseryn myötä Nik Weisilla on ollut poikkeuksellinen mahdollisuus testailla useiden erilaisten kloonien toimivuutta erilaisissa tarhaolosuhteissa ja jopa yksittäisten tarhojen eri paikoille on istutettu eri klooneja. Parhailla tarhoilla köynnöksissä käytetään ainoastaan ns. single pole-tuentaa, jolloin satomäärät pysyvät tiukemmassa kontrollissa esim. vaijerituentaan verrattuna. Kun satomäärät pysyvät kurissa on yksittäisten rypäleiden laatu ja makuprofiili huomattavasti parempi. Tämä oli helppo todeta käytännössä maistamalla erään tarhanaapurin vaijereilla tuetun köynnösrivistön rehevien terttujen rypäleitä, joissa maut olivat melko vaisuja.

Kävimme katsastamassa aurinkoisia Goldtröpfchenin tarhoja, joilla oli parhaillaan menossa viimeistelytyöt ennen sadonkorjuun alkua. 2018 tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen vuosi, sillä rypäleet ovat näyttäneet ja maistuneet kaikilla vuoden aikana vierailemillani tarhoilla poikkeuksellisen terveiltä ja laadukkailta – niin myös Goldtröpfchenin tarhoilla.

Kun Nik aloitteli tilan vetovastuussa, hän halusi tarhoja Goldtröpfchenistä. Parhaiden tarhojen hankkiminen on Moselissakin hyvin vaikeaa, koska kukaan ei halua luopua omistaan. Hän sai kuitenkin aluksi vuokralle Kesselstadtilta pienen 0,2 hehtaarin alan. Työt tarhoilla aloitettiin intoa puhkuen, alkeellisin ja vanhanaikaisin menetelmin, mikä sai paikalliset viiniporukat hämilleen ja monet ihmettelemään miksi kukaan näkisi näin paljon vaivaa pienen tarhapläntin eteen. Myös Goldtröpfchenin tarhoilla eräs kokeneemman kaartin tarhanaapuri kiinnitti huomiota Nikin mielenkiintoisiin puuhiin ja vakuuttui visioista siinä määrin, että päätti lopulta myydä omia alkuperäiskunnossa olleita tarhojaan innokkaalle tekijälle. Niinpä Nik Weis sai kuin ihmeen kaupalla nostettua Goldtröpfchenin omistuksiaan nykyiseen neljään hehtaariin. Suurin osa tarhan köynnöksistä on istutettu 1950-luvulla ja melko reipas istutustiheys (9000 / ha) luo köynnösten välille kilpailua, satomäärien pysyessä sitäkin kautta kurissa.

Tarhavierailun jälkeen siiryimme maistelun pariin ja keskityimme parinkymmenen viinin urakassa tuoreimpaan vuosikertaan. Vuosi 2017 oli erittäin haasteellinen ja Moselistakin löytyy paljon tuottajakohtaisia eroja niin laadussa, kuin myös viinien potentiaalissa. Nik Weis lukeutuu useiden maistelukertojen perusteella omissa arvioissani vuosikerran 2017 suuriin onnistujiin ja myös Nik itse pitää vuotta 2017 mahdollisesti hänen parhaanaan koskaan. Satomäärien putoaminen voimakkaasti normaalitason alapuolelle on toki pienentänyt volyymiä, mutta toisaalta antanut köynnöksille mahdollisuuden keskittyä jäljelle jääneisiin rypäleisiin luoden moniin viineihin erinomaisen intensiteetin. Nik Weisin vuosikerralle 2017 näyttäisi olevan tyypillistä voimakas, syvä, intensiivinen ja pitkä makuprofiili, mikä lupaa viineille erinomaista kypsytyspotentiaalia.

Jo heti alkupään perusviinit antavat loistavaa vastinetta rahalle. Näistä erinomaisia poimintoja esim. tyylikkään mineraalinen ja klassisen mineraalista Moselia edustavat Schiefer Riesling sekä Wiltinger Alte Reben.

Grosses Gewächs-viineissä näkyy hyvin vuosien 2016 ja 2017 erot. Siinä missä 2016 viinit ovat elegantteja, kepeitä ja raikkaita sekä jo nyt melko hyvässä korkkausvaiheessa, ovat 2017 viinit voimakkaita, vahvan makuprofiilin omaavia pitkäikäisiä viinejä. Näistä maistelun kärkeen nousivat upeat Bockstein, Laurentiuslay ja 2017 vuosikerran todellinen intensiteettihelmi Layet.

Makeamman profiilin viineissä Mosel pääsee usein omaan elementtiinsä ja taidokkaasti hallittu hapokkuuden, liuskekivisen mineraalisuuden sekä jäännössokerin saumaton yhteispeli nousee omalle tasolleen. Kabinett-tyylisistä viineistä oma suosikkini Nik Weisilta on jo pitkään ollut raikas ja samaan aikaan leikkisä sekä moniulotteinen Bockstein Kabinett. Spätlese- ja Auslese-viineissä taas Goldtröpfchen nousee upeasti esiin. Intensiivisiä paketteja hunajaa, marmeladia, mineraalisuutta ja kuivattuja hedelmiä. 2017 oli mielenkiintoinen myös Bockstein Auslesen Goldkapselin kohdalla, sillä lähtötilanteessa Oechsle-lukemat olivat yli 300! Tämä on siinä määrin harvinainen tilanne, että apuun sekä tilannetta ihmettelemään oli kutsuttava Nikin hyvä ystävä Egon Müller. Lopputulos puhuu puolestaan, huikea viini. Maistelu päätettiin Layet Beerenausleseen, joka oli lähellä räjäyttää tajunnan. Intensiiviinen ja hieno hunajaisuus sekä marmeladisuus maistuivat suussa vielä pitkään automatkalla kohti Trieriä ja seuraavia viinikoitoksia.

Matkalla Moselissa – Huipputarhojen uusi vuosikerta 2017

Vierailin syyskuussa viimevuotiseen tapaan VDP Moselin Meisterwerke- ja huutokauppa-tapahtumassa Trierissä. Maisteltavana oli laajasti uusia Grosse Lage-tarhojen viinejä vuodelta 2017, joitakin 10-, 20- ja 30-vuotta vanhoja helmiä sekä viikonlopun perinteisessä huutokauppatapahtumassa vasaroituja viinejä. Yksi tämän tapahtuman hienoimpia anteja laajan viinikattauksen lisäksi on se, että viinejä ovat kaatelemassa itse viinitilalliset, viinintekijät ja muut tilojen “pääjehut”, jolloin maistelun yhteydessä pystyy laajentamaan huomattavasti ymmärrystä viinien ominaisuuksista sekä taustoista.

Nyt kun maisteltavana oli GG-viinien lisäksi makeampia huipputarhojen viinejä, vahvistui elokuun lopulla Wiesbadenissa VDP Grosses Gewächs Vorpremier-tapahtumassa muodostunut käsitys siitä, että 2017 on pääosin varsin hyvä vuosikerta. Poikkeuksellisen hankalien olosuhteiden vuoksi satomäärät olivat pieniä, joka toisaalta sai köynnökset keskittymään vähäisempään määrään rypäleitä ja näin ollen sadon taso oli odotuksia laadukkaampi. Jos halutaan tehdä vertailua pariin aiempaan vuoteen, on todettava 2015 intensiteetin, tasapainon sekä kellaripotentiaalin olevan aivan omaa luokkaansa. 2016 on kolmikosta selkeästi elegantein, klassisen tyylikäs, mutta samalla myös helpoimmin ja nopeimmin lähestyttävä. 2017 on tyyliltään melko voimakas ja ryhdikäs. Kyseessä on siis selvästi vuotta 2016 ronskimpi yleisilme, mutta toisaalta suurimmalla osalla tuottajia viinien intensiteetti, syvyys sekä tasapaino jäävät jonkin verran 2015 tason taakse.

Tuottajakohtaisia vaihteluja esiintyy Moselissa runsaasti ja ostajan kannattaakin suhtautua vuoteen 2017 enemmän tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ne tuottajat, jotka ovat onnistuneet hyvin jollain tarhalla, ovat melkeimpä poikkeuksetta onnistuneet kautta linjan. Näyttäisi myös siltä, että vahvan kokemuksen sekä selkeän vision omaavat tuottajat ovat onnistuneet muita paremmin. Jos lasketaan laskuista pois vakio-onnistujina “itsestäänselvät” Egon Müller ja J.J. Prüm, omat nostoni vuosikerran 2017 Moselin tuottajien kärkeen ovat Winningenin kaksikko Heymann-Löwenstein sekä Matthias Knebel, joilla erityisesti Uhlenin tarhoilta on syntynyt erinomaista tavaraa. Niinikään erittäin vakuuttavaa jälkeä ovat saaneet aikaan Fritz Haag, Nik Weis St. Urbans-Hof, Peter Lauer, Dr. Loosen ja Grans Fassian.

Tapahtumassa oli tarjolla oli tuoreiden vuosikertojen lisäksi joitakin vanhempia helmiä 2008-, 1998- ja 1988-vuosilta, eikä illallisenkaan viinikauttauksesta helmiä uupunut. Huikeimpiin lukeutuivat järisyttävän kovat Egon Müller Scharzhofberger Auslese 1998 sekä 2500 euron vasarahintaan huutokaupassa yltänyt Forstmeister Geltz-Zilliken Rausch Eiswein 1998 Magnum.

Matkalla Nahessa – Gut Hermannsberg

VDP:n Grosses Gewächs Vorpremiere-tapahtuman yhteydessä kävin vierailulla Nahessa Gut Hermannsbergin tilalla. Vanhan kuparikaivoksen paikalle on alettu istuttaa köynnöksiä 1900-luvun alussa ja tila on toiminut pitkään valtiollisena viinitilana. Yksityisomistukseen on siirrytty vuonna 1998 ja nykyinen Gut Hermannsbergin nimi otettu uusien omistajien myötä käyttöön vuonna 2009. Viinintekijänä toimii mm. vuonna 2016 Frankfurter Allgemeine Zeitungin vuoden viinintekijäksi valitsema Karsten Peter.

Gut Hermannsbergin kaikki 30 tarhahehtaaria ovat VDP Grosse Lage-tarhoja. Niinpä perustason gutsweineista lähtien kaikki talon viinit ovat käytännössä Grosse Lage-tavaraa. Tarhat sijaitsevat erittäin jyrkillä rinteillä ja lähellä toisiaan, mutta niiden maaperät sekä olosuhteet ovat keskenään yllättävänkin erilaisia. Reilun viiden hehtaarin kokoiselle Hermannsbergin tarhalle on ominaista aikainen sadonkorjuu. Tarhalla kasvaa vain Rieslingiä ja satoa käytetään Grosse Lage-viinien lisäksi mm. talon kuohuviinin valmistukseen. Kuuden hehtaarin kokoisen Steinbergin tarhan rypäleistä noin puolet menee Grosses Gewächs-viinehin ja loput (lähinnä nuorempien köynnösten rypäleet) Kabinett- ja Spätlese-viineihin. Kupfergruben tarhan maaperä on irtonaista ja nopeasti kosteutta läpäisevää, joten kuumina kesinä tarhalla on hyvin kuivaa. Vulkaanisen aineksen seassa on soraa ja pintakerroksista löytyy myös liuskekivisilppua, jota on joskus takavuosina kannettu Hermannshöhlen tarhalta. Felsenbergin maaperä on kivistä ja vulkaanista. Maaperästä löytyy suuria porfyriitti-, melafyyri- ja fossiilipitoisuuksia. Hieman etäämmällä Traisenin kylässä kallion seinään rajautuva Traiser Bastei on yksi alueen aurinkoisimmista ja lämpimimmista. Kumma kyllä, tarhalta tulevat viinit ovat olosuhteisiin nähden todella elegantteja. Karsten Peter on viime aikoina nostanut myös köynnösten kasvukorkeutta, jolloin niiden seuraavalle köynnösriville muodostama varjo suojaa rypäleitä paremmin auringon paahteelta.

Yksi tilavierailun pääteemoista oli Gut Hermannsbergin ja Karsten Peterin lähestymistapa viinien valmistukseen. Tilan sadonkorjuut hoidetaan tarkan harkinnan taktiikalla poimimalla kultakin tarhalta vain ja ainoastaan kullakin hetkellä täydellisessä kypsyydessä olevat palstat tai alueet. Karsten Peter virnuili sadonkorjuutyöntekijöiden repivän välillä pelihousujaan, kun tarhojen välillä hypitään jatkuvasti edestakaisin. Kunkin tarhan rypäleitä kerätään siis useassa erässä ja käyminen tapahtuu kellarissa eräkohtaisesti. Kellarilla Karsten Peter pyrkii välttämään viinin “tekemistä”, antaen kunkin erän käydä omaan tahtiinsa, tuoden omat ominaispiirteensä lopulliseen viiniin. Lisäksi talon Grosses Gewächs-viineissä on siirrytty pitkiin, kahden vuoden mittaisiin sakkakypsytyksiin. Tämä tuo viineihin lisää syvyyttä ja moniulotteisuutta. Samalla se tarkoittaa sitä, että viinit vaativat reilusti aikaa auetakseen täyteen loistoonsa. Tuoreimpien Gut Hermannsbergin Grosses Gewächs-viinien korkkailun suhteen ei ole siis mitään kiirettä.

Mielenkiintoisten tarhakierrosten jälkeen maistelimmme 2013-2014-2015-2016 Grosses Gewächs-vertikaalit Hermannsbergin, Kupfergruben ja Traiser Bastein tarhoilta. Maistelussa tuli hyvin esiin eri tarhojen luonteenpiirteet ja myös eri vuosikertojen ominaisuudet. Hermannsbergin runsaampi ja leveämpi tyyli kohtasi Kupfergruben mausteisemman ja moniulotteisen tyylin sekä Traiser Bastein lämpimistä olosuhteista huolimatta elegantin ja hieman suoraviivaisemman meiningin. Viinit vaativat reilusti aikaa päästäkseen parhaimpaansa, mikä näkyy esim. siinä, että 2013 vuosikerta on vasta alkamassa tuoda esiin koko potentiaaliaan. 2014 on taas vuosikerralle tyypillisesti hyvinkin hillitty ja pidättyväinen, kun huippuvuotena pidetty lämmin 2015 esittelee runsaampaa tyyliä sekä valtavaa kypsytyspotentiaalia. 2016 on hieman helpommin lähestyttävä ja klassisen elegantti vuosikerta, joka myös avautuu nopeammin.

Koska Gut Hermannsbergin historia ulottuu kauas menneisyyteen, meillä oli myös ainutlaatuinen mahdollisuus maistella kellarin uumenista kaivettuja harvinaisia vanhoja vuosikertoja 1962-1969-1972-1976-1981-1994-1997. Näistä parhaimmin jäivät mieleen todella huikeat 1976 Hermannshöhle Trockenbeerenauslese, 1979 Hermannsberg Spätlese sekä 1994 Steinberg Auslese. Syyskuun lopun perinteisessä Nahen VDP-tuottajien huutokaupassa Gut Hermannsberg tuo huudettavaksi todellisen harvinaisuuden – Kupfergrube Trockenbeerenauslesen vuodelta 1921, mistä voit lukea lisää täältä.