Priorat ei jätä ketään kylmäksi. Tolkuttoman upeat vuoristomaisemat sekä loppumattomat laaksot ja rotkot pitävät huolen siitä, että ihmeteltävää riittää. Liekki syttyy viimeistään llicorella-maaperän maustamien täyteläisten ja moniulotteisten viinien äärellä. Alueen mannermainen ilmasto yltyy kesällä kuumaksi ja kuivaksi, mutta saa viilentäviä vaikutteita välimereltä kantautuvista sekä alueen sisäisistä tuulista. Yksi Prioratin tuulisimmista paikoista on alueen eteläiseen päätyyn sijoittuva Bellmunt, jonka hiukan kovempirakenteinen maaperä tuottaa jykevää, mutta silkkistä Garnatxaa.
Francesc Gilin vuonna 1860 perustama Mas d’en Gil siirtyi 1930-luvulla Barrillin perheelle ja nykyinen omistaja, Rovira Carbonellin perhe on hallinoinut tilaa vuodesta 1998. Tila kattaa 125 hehtaaria, josta noin kolmannes on viinitarhoja. Lisäksi tiluksilla kasvaa mm. oliivi- ja mantelipuita. Noin 350 metrin korkeudella sijaitsevien tarhojen hoito nojaa nykyään biodynaamisiin periaatteisiin ja vetovastuussa on toimintaa vahvasti luonnonmukaiseen suuntaan vienyt Marta Rovira Carbonell. Muutamat kymmenet erilliset palstat tarjoavat vaihtelevien suuntauksiensa ja muotojensa avulla monenlaisia mikroilmastoja. Näin ollen kullekin lajikkeelle sekä viinityylille voidaan valita viljelyolosuhteiden kannalta ne optimaalisimmat paikat. Päälajikkeet ovat punaiset Garnatxa ja Cariñena, mutta noin 10% tarhoista on valjastettu valkoiselle Garnatxa Blancalle ja Macabeulle. Viinien lisäksi tila pukkaa markkinoille laadukasta oliiviöljyä sekä viinietikkaa.
Kiertelimme Mas d’en Gilin tilalla Martan kanssa ja viinien maisteluun liittyi mukaan myös viinintekijä Antón Lorenzo. Talon tuotanto edustaa melko perinteistä Prioratin tyyliä, mutta esim. kypsytysten suhteen ollaan pikkuhiljaa siirrytty pienemmistä tammitynnyreistä isompiin, jotta viinit ilmentäisivät enemmän rypälelajikkeen sekä kasvuympäristön luonnetta ja vähemmän puun aromeja. Vierailun aikana oli helppo aistia kaikessa tekemisessä pyrkimys laadukkaaseen ja korkeatasoiseen lopputulokseen, mutta toisaalta myös selkeä kunnioitus historiaa, perinteitä ja luontoa kohtaan.
Bellmunt Blanc (Espanjassa noin 13 €) on tilan nuorempien köynnösten Garnatxa Blancaa ja Viognieria. Kepeän raikas, kesäinen ja kypsän omenainen viini, jonka loppumaussa mukana hiukan mantelia ja yrttejä.
Coma Alta 2009 / 2013 (Espanjassa noin 25 €) Coma Vella-tarhan korkeimmilta paikoilta, koilliseen suuntaavilta tarhoila. Garnatxa Blancaa, josta kolmannes kypsyy 6 kk 500 litran tammitynnyreissä ja sen jälkeen 12 kk pulloissa. Tasapainoinen 2013 tarjoilee raikkaampaa omenaa, persikkaa ja yrttejä. Muutaman vuoden vanhempi 2009 näyttää upeasti tyylikkään ikääntymisen merkkejä; upean moniulotteinen ja kiehtova paketti kypsää omenaa, mehiläisvahaa, hunajaa, mantelia ja pähkinää sekä yrttejä.
Coma Blanca (Espanjassa noin 42 €) on talon valkoviinien kärkeä ja valmistettu vanhojen, yli 70-vuotiaiden köynnösten Garnatxa Blancasta ja Macabeusta. Kypsytys 6 kk 500 litran tammitynnyreissä ja sen jälkeen 18 kk pulloissa. Intensiivinen ja tiivis paketti omenaa, melonia, mantelia, villiyrttejä sekä mineraalisuutta. Pitkä jälkimaku jättää miellyttävän mantelisen tunnelman. Vuosikerta 2014 oli vielä hyvin varhaisessa vaiheessa ja lupailee suotuisia kehitysnäkymiä ainakin muutamiksi vuosiksi eteenpäin.
Coma Vella 2009 ja 2012 (Alko vakiovalikoima 31,90 €). Garbinada-tuulesta nauttivilla Coma Vella-tarhoilla kasvaneista Garnatxa ja Garnatxa Peluda-köynnöksistä. Mukana myös pieniä määriä Cariñenaa, Cabernet Sauvgnonia, Syrah’ta, Merlot’ta. Kypsytys 14 kk suuremmissa ja pienemmissä tammitynnyreissä sekä 24 kk:n lepäily pulloissa. Tyylikäs punaviini, jonka lisäetu Suomessa on myynnissä oleva hieman vanhempi vuosikerta -09, – esim. Espanjassa markkinoilta löytyy pääosin muutama vuosi tuoreempia pulloja. Maistelimme sekä 2012- että 2009- vuosikerrat. -12-vuosikerran nuoruuden tiukkuus saa antaa -09:ssä tilaa pehmeämmälle, tummasävyiselle hedelmäisyydelle, jolloin myös yrttinen mausteisuus ja pieni mineraalisuus pääsee paremmin esille. Ikä on tuonut mukanaan myös lempeämmät tanniinit sekä tyylikkäästi integroitunutta tammea. Erittäin tyylikäs ja tasapainoinen viini, joka on varsin hyvässä korkkausiässä.
Clos Fontà (Espanjassa noin 47 €) Eri tarhoilta 47 – 86-vuotiaista Garnatxa- ja Cariñena-köynnöksistä kerätyt rypäleet, kypsytys nykyään 14 kk 1500 litran ja 225 litran tammitynnyreissä ja sen jälkeen 36 kk pulloissa. Maistamistamme viineistä sitä klassisinta Priorat-tyyliä, jossa runsaasti kypsää tummaa hedelmää, jykevä rakenne ja reilu tammisuus. Kymmenen vuoden matka on tehnyt nättiä jälkeä 2007-vuosikerralle ja tumman hedelmäinen ja moniulotteinen paketti saa rinnalleen metsäisiä aromeja sekä tupakkaa. Kypsä ja siisti tanniinirakenne sekä runsas, mutta kivasti muuhun kokonaisuuteen integroitunut tammi.
Nus Vi Dolc (Espanjassa noin 25 €) Makea, pääosin aurinkokuivatuista Garnatxa-rypäleistä valmistettu punaviini. Kypsytys 18 kk 60 litran minitynnyreissä, jotka paikallinen tynnyriseppä on nikkaroinut tilalla käytetyistä tynnyreistä. Todella runsas ja intensiivinen paketti kuivattuja tummia marjoja, kuten esim. mustikkaa ja karhunvatukkaa. Raikas hapokkuus ja lopussa pieni lempeiden tanniinien puristus. Erinomainen kaveri tummalle suklaalle.
Porrera on noussut viime vuosina yhdeksi Prioratin puhutuimmista ala-alueista. Salaisuus piilee muuta Prioratia hieman viileämmässä ilmastossa sekä korkealla sijaitsevien jyrkkien rinteiden vanhoissa köynnöksissä. Porreran tarhoilta pystytään oikeissa käsissä tuottamaan Prioratin raikkaimpia ja hapokkaimpia viinejä ja Garnatxan lisäksi erityisesti Cariñena pääsee täällä täyteen loistoonsa. Mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, sillä tuottaakseen laadukkaita rypäleitä, jyrkillä rinteillä bushvine-tyyppisesti istutetut köynnökset tarvitsevat paljon huolenpitoa, mikä tarkoittaa tuskallisen paljon rankkaa käsityötä vaikeissa olosuhteissa. Vanhojen köynnösten sato jää pieneksi ja joskus joudutaan tyytymään vain n. 300 grammaan rypäleitä per köynnös! Näillä spekseillä valmistettu viini ei ole koskaan halpaa, mutta toisaalta laatu on sitäkin korkeampi.
Vierailin Katalonian viinireissulla Ferrer Bobetin tilalla ja kiertelimme tilat sekä maistelimme parit viinit Raül Bobetin kanssa. Suurin osa toiminnasta tapahtuu viinitarhoilla, mutta myös kellariolosuhteet- ja välineistö on hiottu pedantisti ja viimeisen päälle. Lämpötiloja ja kosteutta kontrolloidaan tarkasti, eri tarkoituksiin käytetyt tilat on huolellisesti eristetty toisistaan ja mm. suurin osa käymistankeista Raül on itse suunnitellut omiin tarkoituksiinsa soveltuviksi. Viinejä analysoidaan prosessin aikana jatkuvasti ja systemaattisesti, suurin painoarvo on aistinvaraisessa sokkomaistamisessa.
Kierroksen päätteeksi maistelimme 3 viiniä:
Illallisen ruokatarjoilusta vastasi 
Rheinhessen on omissa kirjoissani yksi tämän hetken energisimmistä ja ehkä viiniensä laajan kirjon vuoksi myös yksi yllätyksellisimmistä viinialueista Saksassa. Alueen iso tuotantomäärä kätkee sisälleen paljon hyvinkin erilaista ja eritasoista tavaraa, mutta se kiehtovin juttu on alueen nuoret, rohkeat ja ennakkoluulottomat viinintekijät, jotka saavat parhaimmillaan aikaan todella mielenkiintoisia ja ihastuttavia viinejä. Jotakuinkin kaikki tuottajat pitivät vuosikertaa 2016 erittäin hyvänä. Kasvukauden alkupuoli oli poikkeuksellisen märkä ja odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Pitkään lämpimänä jatkunut syksy pelasti kuitenkin sadon ja lopputulos puhuu puolestaan. Ylistystä niittäneen vuoden 2015 kaltaista täyteläisyyttä ja runsasta hedelmäpeliä ei tulla näkemään, mutta nätisti puhdaspiirteistä ja rakenteeltaan lupaavaa tavaraa kylläkin. Viinien kehittymispotentiaalin ja moniulotteisuuden suhteen monet tuottajat tuntuvat kuitenkin uskovan enemmän vuosikertaan 2015.
Kuten odottaa saattaa, alueen maineikkaimmat huipputuottajat pitivät nytkin pintansa ja erottuivat massasta, erityisesti tasapainoisten ja fokusoituneiden viiniensä ansiosta. Wittmann, Keller, Krüger-Rumpf, Kühling-Gillot, Battenfeld-Spanier, Gunderloch, Stefan Winter ja Wagner-Stempel maisteluiden ehdotonta ja tyylikkäintä kärkeä.
Takaa ja sivulta tullaan kuitenkin lujaa ja varmoilla otteilla. Tämän hetken kovimmat haastajat ja omat veikkaukseni Rheinehessenin tulevaisuuden isoiksi nimiksi ovat kaksi todella vakuuttavaa nuorta naisviinintekijää – Katharina Wechsler ja Lisa Bunn. Wechslerin viineistä löytyy poikkeuksellista energisyyttä, jännitettä sekä konsentraatiota, ja mikä parasta, paketti pysyy hienosti kontrollissa lajikkeesta riippumatta. Katharina Wechsler kertoi 2016 vuosikerran olevan ehkäpä hänen parhaansa koskaan! Lisa Bunn taas tuntuu saavan aikaan hyvin tasapainoista ja eleganttia ja puhdaspiirteistä tavaraa.
Edellä mainittujen lisäksi luomu- ja biodynaamisten viinien sektorissa tasokkaita viinejä löytyi Brüder Dr. Beckeriltä, Riffeliltä sekä hieman naturaalimpaa linjaa edustavalta Schätzeliltä. Myös ennestään jossain määrin tutut Thörle ja Weinreich esittelivät jälleen kerran tyylikkäitä ja vakuuttavia viinejä. Yllättävimmät löydöt olivat Weingut Spohrin hieman tammea nähnyt, ryhdikäs, mutta erittäin nätissä tasapainossa ollut Weisser Burgunder ´S´ sekä Jens Bettenheimerin Ingelheimer Chardonnay.
Maistelu alkoi valkoisilla, joista mukana oli Gravonia -06, Tondonia Reserva -03, Gravonia -93 sekä päätteeksi Tondonia Gran Reserva -96. Pitkät valmistus- ja kypsytysprosessit hiovat viinit hyvin samankaltaisiksi ja pulloista löytyy tyylilleen uskollista tavaraa “laatukategoriasta” riippumatta. Kaikki viinit käyvät talon tarkkaan vaalimilla villihiivoilla ja kypsytys tapahtuu amerikkalaisissa tammitynnyreissä, jotka valmistetaan alusta loppuun paikan päällä. Uuden puun käyttö kypsytyksessä pidetään minimaalisena.
Toisessa flightissa otettiin ensin välistoppi vain 3 vuotta tammessa kypsyneen Crianza-viinin, eli Cubillo -07:n parissa. Cubillo on 65% Tempranilloa, 25% Garnachaa ja loput Gracianoa sekä Mazueloa. Hyvin nuorekkaan hedelmäistä meininkiä tumman kirsikan, rusinoiden, mansikoiden ja vaniljan parissa. Sitten tulikin vuoroon Viña Bosconia-kategoria. Bosconia on pullojen mallinsa mukaisesti tyyliltään enemmän Burgundiin nojailevaa ja kepeämmän rakenteen tavaraa. Viini valmistetaan 80% tempranillosta, 15% Garnachasta ja ja loput koostuu Gracianosta ja Mazuelosta. Tammikypsytys Reservassa 5 vuotta. Bosconia 2002 tuo selkeästi esiin ongelmallisen vuoden hankaluuksia. Hedelmäisyys selkeästi muita niukempaa ja homma etenee lähinnä sekundääristen ja tertiääristen komponenttien voimalla. Bosconia 2004 toi esiin huomattavasti enemmän hedelmää, joista pinnalla mansikka, vadelma ja punainen kirsikka. Bosconia 2005:n hedelmäosasto oli taas selkeästi kypsintä sorttia ja joukkoon lyöttäytyi metsämansikkaisia ja karhunvatukkaisia juttuja.
Viimeisessä flightissa loroteltiin laseihin punaiset Tondoniat; Tondonia Reserva pitää sisällään 75% Tempranilloa, 15% Garnachaa ja loput Gracianoa sekä Mazueloa. Tammikypsytys 6 vuotta. Gran Reservassa sama koostumus, mutta kypsytys 10 vuotta tammessa. Tondonia Reserva 1998 toi esiin paljon yrttisyyttä ja erityisesti kirsikkaisia hedelmän sävyjä. Hyvässä vireessä ja nätisti kehittynyt. Tondonia Reserva 2004 oli selkeästi ysikasia tiukempi rakenteeltaan, hiukan vielä sulkeutuneempi, mutta tiukan rakenteen lisäksi upea intensiivisyys lupaa hienoa tulevaisuutta. Pinnalla punaista kirsikkaa, lakritsia, tupakkaa, savua ja mausteita. Tondonia Gran Reserva 1985 kruunasi hienon viini-illan. Samaa viiniä olen päässyt maistamaan pariin otteeseen aiemminkin ja ei voi kuin ihmetellä rakenteen balanssia ja viinin syvyyttä. Hedelmä on luonnollisesti jo hieman kuivempaa ja hillitympää, mutta toisaalta tilalle nousee rutkasti kehittyneitä ja moniulotteisia aromeja. 32-vuotiaan viinin tanniineista löytyy vielä mukavasti grippiä jatkokellarointiakin ajatellen.