Sauvignon Blancia viljellään laajasti ympäri maailman ja sen runsas aromaattisuus tuntuu herättävän paljon tunteita – ihastuksia ja vihastuksia. Lopputuloksen kannalta olennaista on kontrollin säilyttäminen niin tarhoilla, kuin myös viininvalmistuksen puolella. Laatuun panostavat tuottajat pitävät huolen siitä, että aromaattisuus ei karkaa käsistä ja viini säilyttää tasapainon raikkaan hedelmäisyyden sekä luonnollisen hapokkuuden välillä. Heikompitasoisten Sauvignon Blancien kohdalla taas törmää valitettavan usein korostuneen vihreisiin aromeihin tai toisaalta ylikypsään trooppisuuteen. Omasta näkövinkkelistä katsottuna tämän hetken kiehtovimmat Sauvignon Blancit tulevat Loiren lisäksi pohjoisesta Italiasta, eteläisestä Itävallasta ja Sloveniasta. Myös Saksasta ja Uudesta-Seelannista löytyy joitakin erittäin vakuuttavia tuottajia.
Alkon hyllyille paluun tehnyt laatutuottaja Wohlmuthin Sauvignon Blanc Klassik tulee Itävallan Südsteiermarkista. 1800-luvun alussa perustettu Wohlmuthilla on viljelyssä 65 hehtaaria lähellä Slovenian rajaa. Tämän viinin rypäleet on kerätty käsin viideltä eri tarhalta. Eri tarhojen viinit on käytetty terästankeissa toisistaan erillään ja annettu kypsyä sakkojen kanssa muutama kuukausi ennen lopullista blendausta.
Tuoksusta löytyy hyvin klassista Sauvignon Blancia; herukan lehteä, karviaista ja sitruunaa. Paletilla kuiva viini pysyttelee tuoksun linjoilla ja hedelmäosasto liikuskelee voittopuolisesti raikkaan sitruunan suunnilla. Mitään ylikypsiä tai trooppisia sooloiluja ei ole havaittavissa ja loppua kohden esiin nousee myös pieni annos mineraalisuutta. Ryhdikäs hapokkuus ja tyylikkään raikas meininki jatkuvat myös melko pitkässä jälkimaussa.
Wohlmuth Sauvignon Blanc Klassik 2015 on ryhdikäs ja puhdaspiirteinen Sauvignon Blanc, joka pysyy kivasti kontrollissa niin aromaattisuutensa, kuin rakenteensakin puolesta. Itse pidän paljon Sauvignon Blancin ja erilaisten rapuruokien yhteispelistä, mutta Wohlmuthin raikas hapokkuus ja sitruunainen hedelmäisyys toimivat mukavasti myös hieman rasvaisempien kalojen kaverina. 3,5 / 5 staraa.
Silice 2014 on pääosin vanhojen köynnösten Menciaa, mutta joukossa voi olla hieman vuosikerrasta riippuen myös pieniä määriä Merenzaoa, Albarelloa, Garnacha Tintoneraa sekä joitain valkoisia lajikkeita. Viini on kypsynyt 9 kk isoissa foudre-tyyppisissä tynnyreissä sekä levännyt sen jälkeen pulloissa 5 kk ennen myyntiin pääsyä. Minkäänlaisia lisäaineita, kirkastuksia tai suodatuksia ei ole ollut käytössä.
Leclercien 1600-luvulle ulottuva viljelyperinne laajeni samppanjan valmistukseen Lucien Leclercin ja vaimonsa Jaqueline Briantin toimesta 1800-luvun loppupuolella. Champagnen ilmastolliset olosuhteet sekä kaupalliset paineet eivät houkuttele tuottajia ottamaan riskejä luonnonmukaisten ja biodynaamisten viljelyperiaatteiden muodossa. Leclerc Briant onkin yksi harvoista biodynaamisista tuottajista Champagnessa. Tilalla on kokeiltu luonnonmukaisia menetelmiä jo 60-luvulla ja tarhoja aloitettiin konvertoimaan biodynaamisiksi 80-luvun lopulla. Pitkään taloa ventäneen Pascal Leclercin kuoltua vuonna 2010 tila myytiin amerikkalaispariskunnalle ja samalla talon johtoon astui pitkään mm. Möet et Chandonilla toiminut Frédéric Zeimett. Tarhojen viljelyyn sekä viinin valmistukseen liittyvissä asioissa talo nojaa biodynaamisen viinimaailman huippuasiantuntija Hervé Jestiniin. Leclerc Briantille jäi omistajavaihdosten jälkeen haltuun noin 10 ha tarhoja ja biodynaamisesti viljeltyjä rypäleitä ostetaan mm. sellaisilta kovilta nimiltä, kuin Leclapart ja Ruppert-Leroy. Vuosituotanto liikkuu noin 80 000 pullon paikkeilla.
Leclerc Briantilla on tehty monenlaisia innovatiivisia kokeiluja, kuten kullattu tynnyri, pienet saviset munan malliset tynnyrit, sekä esim. cuvée, joka kypsyy sakanpoiston jälkeen 60 m meren pinnan alapuolelle upotettuna. Maistelun yhteydessä pääsimme pureutumaan myös bioenergetiikan saloihin, sillä Hervé Jestin kaivoi esiin elämänvoimaenergiaa mittaavan Bovis-mittarin. Hetken kestänyt mittarin heiluttelu antoi maistelluille viineille Hervén kertoman mukaan varsin hyviä tuloksia. Sitä en sitten osaa sanoa, miten tiukan tieteellisen seulan tällainen mittari läpäisee. Lopputuloksen miellyttävyys pulloissa lienee kuitenkin se tärkein mittari.
Castro Candaz on Ribeira Sacrassa pyörivä Raúl Pérezin ja Rodrigo Méndezin yhteistyöprojekti ja A Boca do Demo projektin lippulaivaviini. Pulloon on puristettu lähinnä Chantadan kylän viileämmillä ja erittäin jyrkillä rinteillä kasvavien 70-120-vuotiaiden köynnösten Menciaa. Joidenkin lähteiden mukaan mukana saattaisi olla myös pieniä määriä muita paikallislajikkeita. Pitkä maseraatio kokonaisilla tertuilla, vuoden mittainen kypsytys isoissa tynnyreissä. Viininvalmistuprosessi on jo alkeellisten olosuhteidenkin pakosta nojannut vahvasti vanhoihin sekä perinteisiin toimintatapoihin. Viiniä ei ole myöskään kirkastettu tai suodatettu.
Yksi mainio lajinsa edustaja on jokunen tovi sitten korkkaamani Wachtstetterin Felix Lemberger 2012. Pfaffenhofenissa, Heilbronnin lähettyvillä tarhojaan viljelevä Rainer Wachtstetter hyppäsi perheensä viinitalon hommiin 90-luvulla ja otti loputkin ohjat käsiinsä 2000-luvun alussa. Talon vuosituotanto on nykyään noin 110000 pulloa, joista kolmannes on Lembergeriä. Wachtstetterin viineissä ei suosita liikoja suodatuksia ja punaviinien tammikypsytykset hoidetaan asiallisen kontrolloidusti. Pfaffenhofenin tarhoilta tuleva Felix sijoittuu VDP:n laatuluokituksessa Ortswein-kategoriaan eli kyse on ns. kyläviinistä.