Joulun alla pidettiin muutamien viiniheppujen kanssa yhteiset kellarintyhjennystalkoot, joihin kukin osallistuja kiikutti yhden (tai useamman) sokkopullon toisten pähkäiltäväksi. Porukan koostuessa varsin pitkällisen linjan viinihörhöistä ei ollut yllätys, että suurin osa pulloista edusti kuriositeettitasoltaan sitä luokkaa, että tunnistaminen oli lievästi sanottuna haastavaa, mutta samaan aikaan hemmetin hauskaa.
Toinen omista sokkopulloistani oli mielenkiintoinen, aikoinaan Ranskasta hankittu Philippe Tessierin La Porte Dorée vuodelta 2003. Philippe Tessier viljelee 23 hehtaarin alalla Cour-Chevernyn ja Chevernyn alueilla Loiren laaksossa. La Porte Dorée on valmistettu Cour-Chevernyn alueen ainoasta sallitusta lajikkeesta, valkoisesta Romorantinista. 1961 perustettu tila on luomusertifioitu ja toiminut Philippen johdolla vuodesta 1981. Tessier nojailee vahvasti naturaaleihin, minimaalisen intervention menetelmiin. Naturaaliviritteisistä viljely- ja valmistumenetelmistä johtuen en uskaltanut asettaa etukäteen aivan täyttä luottamusta 13-vuotiaan viinin kuntoon.
Viini osoittautui kuitenkin varsin nätisti kehittyneeksi ja todella miellyttäväksi tapaukseksi. Tuoksun hunaja, mehiläisvaha sekä kuivatut hedelmät saivat seurakseen pientä, mutta hallittua oksidoituneisuutta sekä hitusen savuisuutta. Maultaan kuiva, mutta sopivasti herkullisen hedelmäisyytensä ryhdikkääseen happorakenteeseen sulauttava kokonaisuus miellytti kovasti. Mikäli alkoholiprosentin näkyvä kirjaaminen etuetikettiin ei olisi pistänyt silmään heti alkumetreillä, en olisi ikinä voinut kuvitella viinissä olevan kokonaiset 14,5% holia. Hieno ja persoonallinen, harvinaisesta Romorantinista valmistettu viini, johon sijoitan roposeni jatkossakin, kunhan sopivia pulloja sattuu tulemaan vastaan. 4/5 staraa.
Tilaisuus käynnistyi kolmella kuohuviinillä, joista Clemens Honrath Pinot Zero Nahesta ajoi tervetuliaismaljan virkaa ja Weingut Philipps-Mühle 2014 Riesling Brut Mittelrheinista sekä Strauch Sektmanufaktur 2013 Rosé Cuvée Brut Pfalz yhdistyivät onnistuneesti modernilla ja itämaisilla vaikutteilla viritettyjen alkuruokien kanssa. Alkupaloina tarjoiltiin korianterilla maustettua siikaa, nuoc cham aiolia, paahdettua tummaa leipää, Chili- ja inkiväärimarinoituja katkarapuja, avocadoa, vesikrassia – kanavarras, siitakesieniä ja paahdettuja pähkinöitä.
Ensimmäisenä pääruokana tarjoiltiin omenasavustettua siikaa, savustettua nieriän mäti vinaigrettea, kirvelillä maustettua kurkku-fenkolisalaattia ja tilliaiolia. Kylkeen kolmen valkoviinin kattaus. Jyrkkien Mittelrheinin rinteiden Weingut Josten & Klein 2013 Riesling trocken tarjoili mukavan mineraalista ja konsentroitunutta Riesling-menoa, samea ja alkuun hieman siiderille tuoksunut Weingut Weinreich 2014 Orange Weisser Burgunder trocken Rheinhessenistä oli varsinainen yllättäjä savuiseen siikaan yhdstettynä ja Weingut Bickel-Stumpf 2011 Frickenhäuser Kapellenberg Silvaner Grosses Gewächs trocken tarjosi upean mineraalisen ja hennon omenaisen näytteen Frankenin Silvanerin isosta potentiaalista.
Chateau Paquita valmistetaan luonnonmukaisesti kasvaneista (ei sertifioitu) rypäleistä. Punaviinien valmistuksessa on mukana hyvin lyhyt kypsytys kätetyissä 500 litran tammiastioissa, ei suodatusta, ei kirkastusta, ei lisättyjä sulfiitteja eikä kaupallisia hiivoja. Chateau Paquitan sisältö on voittopuolisesti saaren alkuperäislajikkeita (45% Callet, 30% Mantonegro ja 25% Monastrell)
Francoise Bedel on Marnen laaksoon paikantuva tuottaja, joka on toiminut biodynaamisesti vuodesta 1998. Tarhoilla kasvaa pääosin Meunieria sekä lisäksi 13 % Chardonnay’ta ja 9 % Pinot Noiria. Kesällä kotiterassilla korkattu Origin’ Elle on voittopuolisesti Meunier (Meunier 84%, Chardonnay 12%, Pinot Noir 4%). Suurin osa viinistä on vinifioitu terästankeissa, mutta 5% on viettänyt aikaa myös tammessa. Sakkakypsytys 5 vuotta ja niukka Extra Brut dosage, eli sokeria 3,65 g/l.
Viinin tuoksussa on raikasta vihreätä omenaa, sitruunaa ja mineraalisuutta. Paletilla meininki jatkuu intensiivisen ja sopivasti konsentroituneen hedelmän johdolla, tiukan ja raikkaan hapokkuuden ryhdittäessä pakettia. Erinomainen tasapaino intensiivisen hedelmäisyyden, tiukan hapokkuuden ja elegantin mineraalisuuden välillä. Pitkä veden kielelle nostattava jälkimaku.
Kirjallisuudessa Juan Garcia kuvataan melko suurisatoiseksi lajikkeeksi, jonka tummat rypäleet ovat alttiita homeille. Pitkään kypsyessään rypäleet alkavat kurtistua, jolloin myös sokerikonsentraatio kasvaa.