Pomminvarmaa laatua Torosta – Teso la Monja

Espanjan viinireissun D.O. Toron osio jatkui San Románin visiitin jälkeen Teso la Monjalle. Teso la Monjan taustalla on espanjalainen tunnettu viiniperhe Eguren, jonka monista viiniprojekteista tunnetuimmat ovat Riojassa (Sierra Cantabria, San Vicente jne). Egurenit pyörittivät aikoinaan yhtä Toron tunnetuimmista viintaloista, Bodegas Numanthiaa. Numanthian lippulaivaviini Termanthian 2004 vuosikerran kahmittua täydet sata pistettä Parkerin Wine Advocatelta, luxus-konserni LVMH (Moët Hennessy-Louis Vuitton) kiinnostui, iski lopulta pätäkkää pöytään (huhujen mukaan 25 milj. €) ja Numanthia myytiin 2000-luvun loppupuolella.

Tämän jälkeen Egurenien panostus Torossa suuntautui vuonna 2007 ensimmäisen vuosikertansa valmistaneen Teso la Monjan toimintaan. Tässä projektissa viinintekemiseen haetaan selkeästi Numanthian ajoista eroavaa näkökulmaa. Viineistä pyritään tekemään raikkaampia ja niiden halutaan tuovan esiin mahdollisimman hyvin maaperän mineraalisuuden mukanaan tuomia ominaisuuksia.

Torossa parhaat viinit tuotetaan pintakivikon ja soran peittämiltä, heikkaisilta savimailta, joiden koostumuksessa on pieniä määriä myös kalkkikiveä. Teso la Monja viljelee juuri tämäntyyppisillä, pohjoiseen suuntautuvilla palstoilla. Tarhoilla kasvaa vanhoja köynnöksiä, joista iäkkäimmät ovat jo ehtineet viettää 130-vuotispäiviään. Huomattava osa on varttamattomia. Tarhoja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin ja satoa korjataan 1000-2000 kg/ha palstasta riippuen.

Maistelimme noin 1000 € hintalapulla varustettua Teso la Monja-pulloa lukuunottamatta koko valikoiman tuoreimmat vuosikerrat sekä lisäksi -08 vuoden Victorinon. Talon entry level on Romanico 2014 (~ 8 € Espanjassa). 100 % Tinta de Toro, kypsytys 6 kk kolmannen vuoden ranskalaisissa tynnyreissä. Viinissä korostuu nuorekkaan hedelmäinen ja helposti lähestyttävä meininki, johon yhdistyy pehmeä ja kypsä tanniinisuus.

Almirez 2013 (~ 15 € Espanjassa), 100 % Tinta de Toro 15-65-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 14 kk ranskalaisissa tynnyreissä, 30 % uusia ja 70 % toisen vuoden tynnyreitä. Selkeästi ryhdikkäämpi paketti karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteita, yrttejä sekä hiukan taustalla häärivää mineraalisuutta. Täyteläinen viini, jossa samettinen suutuntuma, erinomainen tasapaino kypsän hedelmäisyyden, kypsien tanniinien sekä hapokkuuden välillä. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Victorino 2013 (~ 35 € Espanjassa), 100 % Tinta de Toro yli 70-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 20 kk uusissa ranskalaisissa tynnyreissä. Tässä vaiheessa vielä kovin nuori ja ujon pidättyväinen viini. Tuoksusta löytyy hillitysti yrttejä ja karhunvatukkaa sekä tummaa kirsikkaa. Makusektorilla aiempia hieman tiukemmassa kuosissa oleva hedelmäisyys on vielä pidättyväistä sorttia. Happo- ja tanniiniosasto selkeästi aiempia napakampaa, myös tammi tulee enemmän esiin. Victorino 2008 osoitti, että muutama kellarivuosi tekee viinille erittäin hyvää. Tuoksussa on jo mukavasti kehittynyt meininki ja kypsästä hedelmäisyydestä alkaa erottua selkeämmin kerroksisuutta. Moniulotteinen paketti on loistavassa tasapainossa ja kiehtovan eläväinen. Tammikin integroituu mainiosti.

Alabaster 2013 (~120 € Espanjassa), yli 100-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 18 kk uusissa ranskalaisissa tynnyreissä. Vielä varsin nuori viini, mutta jo tässä vaiheessa erittäin täyteläisestä viinistä löytää tummien kirsikoiden, kahvin ja mineraalisuuden muodostaman upean paketin sekä runsaan, mutta hienostuneen tanniiniosaston. Ison potentiaalin viini, joka tarvitsee reilusti kellariaikaa päästäkseen parhaaseensa.

Teso la MonjaMaistelin Teso la Monjan viinejä ensimmäisen kerran noin 5-6 vuotta sitten ja siitä lähtien olen ollut erittäin vakuuttunut vuosikerrasta toiseen. Almirez on ollut jo jonkin aikaa oman viinikaappini vakioasukas siltä varalta, että iskee akuutti täyteläisen espanjalaispunkun himo. Näissä kaikissa viineissä on sekin hyvä puoli, että niitä voi korkkailla suhteellisen mukavasti jo nuorena, vaikka muutama kellarivuosi tekeekin Almirezista lähtien kaikille enemmän kuin hyvää. Jos Torosta pitäisi tänä päivänä valita yksi tuottaja, jonka tuotteilla esitellä alueen punaviinien nykymeininkiä, valintani olisi mitä todennäköisimmin Teso la Monja. Toivotaan, että joskus näitä viinejä nähdään myös Suomen markkinoilla.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Laadukkaamman ja aidomman Ruedan asialla – Bodegas Menade

Rueda sai vuonna 1980 D.O.-luokituksen ensimmäisenä viinialueena Castilla y Leonin itsehallintoalueella. Alueen alkuperäislajike Verdejosta valmistettujen valkoviinien maine oli jo noususuhdanteessa ja vauhti kiihtyi entisestään. Hiljalleen alkoi kuitenkin näkymään merkkejä siitä, mikä on aika tyypillistä mainettaaan nopeasti kasvattaneilla viinialueilla. Monet isot ja hieman pienemmätkin toimijat alkoivat rynnäköidä alueelle menestyksen ja rahan perässä. Satomäärät kasvoivat, vanhoja köynnöksiä revittiin uusien tuottoisampien tieltä ja Verdejon tilalle istutettiin huolestuttavia määriä Sauvignon Blancia. Alueen viinituotanto kasvoi huimasti, mutta samalla viinien keskimääräinen laatu heikkeni. Homma ehti valitettavasti menemään siinä määrin läskiksi, että massatuotettujen viinien sekamelska sai monet jo puhumaan Ruedan identiteettiongelmasta. Monilla tiloilla on onneksi jo kuultu hälytyskellojen kilinä ja todettu alueen sekä erityisesti Verdejon ansaitsevan parempaa. Yksi esimerkki laadukkaamman ja aidomman Ruedan puolestapuhujista on Alejandra, Marco ja Richard Sanzin 10 vuotta sitten perustama Bodegas Menade. Kolme sisarusta ovat päättäneet edetä laatu ja luonnonmukaisuus edellä ja olla omalla toiminnallaan pistämässä kapuloita massatuotannon ja teollisten toimintatapojen rattaisiin.

Menade sKolmikon historia sijoittuu perheen pyörittämälle viinitilalle, joka erinäisten tapahtumien jälkeen myytiin ja sisarukset päätyivät käynnistämään oman projektinsa. Tällä hetkellä viljelyssä on 160 hehtaaria noin 700 metrin korkeudella sijatsevia tarhoja, pääosin Verdejoa. Menaden porukka on ollut alusta saakka kiinnostunut luonnonmukaisista toimintatavoista ja luomuasiat on myös sertifioitu. Tarhoilla liikutellaan tarpeen mukaan pyörällisille lavoille istutettujen kasvien muodostamia “hyönteishotelleja”, joilla houkutellaan hyönteisiä hakeutumaan oikeaan paikkaan oikeana ajankohtana. Lisäpotkua ja motivaatiota luomuasioille on saatu, kun matkan varrella on havaittu menetelmien tuottavan laadukkaampia rypäleitä ja sitä kautta myös tarve viinin valmistusprosessien käpälöintiin on vähentynyt selkeästi.

Menaden perustason Verdejo (Espanjassa 7-8 €) on raikas, sitruksisen pirteä tapaus ja esittelee varsin mainiosti nuorekkaan Verdejon ominaisuuksia; sitrusta, greippiä, vihreitä yrttejä yhdistettynä todella pirteään hapokkuuteen. Erinomainen hinta-laatusuhde.

En ole erityisen suuri Ruedan Sauvignon Blancien ystävä, mutta maistamamme vuosikerta 2015 on onnistunut aika mukavasti. Viinistä löytyy yllättävän tiukassa kontrollissa pysyvä paketti herukan lehteä, karviaista ja raikkaan hapokasta kypsää hedelmää.

Menade s22

Maisteltujen viinien omaksi suosikiksi nousi Nosso 2015 (Espanjassa 10 €), joka on askel naturaalimpaan suuntaan. Valmistuksessa ei ole käytetty lisättyjä sulfiitteja ja viinin annetaan käydä läpi malolaktinen käyminen, joka pehmentää happosektoria sekä tuo viinille hiukan lisää runkoa. Tuoksusta löytyy mantelia, pientä savuisuutta, kypsiä sitrushedelmiä ja yrttejä. Makuprofiili on aiempiin verrattuna vähemmän hedelmäinen, mutta todella kiehtova, eläväinen ja tyylikäs. Loppua kohden mukaan lyöttäytyy vielä mausteisuutta ja hitunen karvasmantelia.

Valkoviinien käyttäminen sekä kypsyttäminen tammessa on ollut yksi viime aikojen nousevista viinitrendeistä Ruedassa. Pieni osa tuottajista on harrastanut asiaa jo pidempään, mutta nykyään lähes kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen tammitettu viini tuotannossa. Osa tuottajista onnistuu varsin hyvin ja osa taas ampuu pahasti överiksi. Menaden V3 2013 (Espanjassa 16 €) asettuu sinne tyylikkäämpään päätyyn. 100% Verdejo jopa 100-150 vuotiaista köynnöksistä.  Käyminen tapahtuu 1-6 vuotiaissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä ja kypsytys samoissa tynnyreissä vuosikerrasta riippuen 8-12 kk. Vuosikerran 2013 kerrottiin kypsyneen osittain myös amphorassa. Tuoksusta löytyy kypsää omenaa, kuivattuja hedelmiä, yrttejä ja tyylikäs pläjäys tammea. Vaikka tammen huomaa selkeästi tuoksussa, maussa se ei ole lainkaan yhtä selkeästi läsnä. Muita viinejä hieman öljyisempi rakenne ja täyteläisempi maku, mutta napakan hapokkuuden ansiosta pirteä ja raikas.

Koska Menade valmistaa myös olutta, oli tilavierailu ja viinien purskuttelu asiallista päättää varsin maukkaalla ja tasapainoisella La Burra Pale Ale oluella. Menade tuntuu tekevän hyvää työtä hyvällä asenteella ja jokusen verran Ruedan viinejä kulautelleena voin todeta myös viinien osuvan sen aidon ja autenttisen Ruedan ytimeen.

(Ruedan, Toron ja Ribera del Dueron viinimatkan järjestelyistä vastasivat Espanjan suurlähetystö, Espanjan Ulkomaankaupan Instituutti (ICEX) sekä paikalliset viinijärjestöt)

Ravintola Elite – Legenda elää ja voi hyvin

Töölöläisten kertoman tarinan mukaan kesä alkaa Eliten terassilta, joten kävin testaamassa asioiden tolaa toukokuun puolivälissä Royal Ravintoloiden järjestämässä pressitilaisuudessa. Historiaa pursuava ja legendaaristen taiteiljoiden kantapaikkana tunnettu Ravintola Elite on juuri remontoitu museoviraston ohjeilla, vanhoja perinteitä vaalien. Sisätilojen ehostuksen lisäksi myös terassia on laajennettu, mikä tarkoittaa käytännössä entistä enemmän ruokailupaikkoja ulkoilmassa.

20160528_124934[1]

Aika harvassa paikassa on mahdollisuus päästä klassikkotaiteilijoidemme kantapöytiin nautiskelemaan legendojen suosikkiannoksia, kuten esim. Tauno Palon pihvi. Seinillä komeilee kotimaisten taiteilijoiden teoksia ja yhteistyö taiteilijakoti Lallukan kanssa vahvistaa taiteen näkyvyyttä myös tulevaisuudessa. Taiteen merkitystä ei ole unohdettu viinipuolellakaan; Eliten nimikkoviinit Art Wine 1 ja 2 ovat Celler Piñolin käsialaa ja tulevat Espanjan Terra Altasta. Pullojen etiketeistä löytyy Senja Vellosen “Watercolours from the grapes”-teokset. Tyylikäs tunnelma saa pisteen i:n päälle ovensuussa, missä 50 vuoden työkokemuksen omaava Vladimir “Vova” Gusev palvelee tyylillä, josta monella muulla olisi roppakaupalla opittavaa. Ravintola kunnioittaa portsarinsa pitkää työuraa nimikoimalla klassikkoannos Vorschmackin “Vovan Vorschmackiksi”.

20160528_125123[1]

Homma toimii kaikin puolin ja ruokapuoli iskee ainakin meikäläiseen. Alkuun tilaisuutta varten maistelukokoon tuunattu Vovan Vorscmack ja punainen Artwine 2, perään paistettua siikaa kesäkeitto-tyyliin ja valkoinen Artwine 1. Jälkiruokana sitruunapiiras, vadelmasorbettia ja vaniljasiirappia sekä Ceretton Moscato d’Asti. Maut kohdillaan, perinteisiä annoksia on onnistuneesti päivitetty nykyaikaiseen muotoon ja viiniyhdistelmät toimivat. Vaikuttaa siltä, että Elite ja sen tunnelma on hengissä ja voi hyvin.

Viini-lehden vuoden kuohuviini on tyylikäs tapaus – Mathäi Brut (Alko 15,98 €)

Mathäi BrutItävallan ylpeys Grüner Veltliner on maan viljellyin lajike ja vaikka se tunnetaankin parhaiten hapokkaista, kuivista valkoviineistä, valmistetaan siitä jonkin verran myös kuohuviinejä. Viini-lehti valitsi vuoden kuohuviiniksi vuonna 2016 itävaltalaisen Stift Klosterneuburgin  Mathäi Brutin joka on 100%:nen Grüner Veltliner. Eräältä Klosterneuburgin luostarin Apotilta nimensä saanut viini on viettänyt vuoden päivät sakkojensa kanssa kypsyen ja reipas hapokkuus on saanut seurakseen lähdedatasta riippuen 9-11 g / l makeutuksen.

Tuoksusta löytyy reilusti sitruunaista meininkiä, jonkin verran paahteisuutta ja Grüner Veltlinerille tyypillisesti hiukan myös vihreyttä ja valkopippuria. Täysin kuiva viini omaa napakan hapokkuuden sekä tyylikkään, pienikuplaisen ja tiiviin moussen. Hedelmää löytyy mukavasti, mutta kaikki pysyy alusta loppuun hyvin kontrollissa ja pitkä jälkimaku on ryhdikkään mausteinen.

Mathäi Brut on tyylikäs, selkeäpiirteinen ja lajikkeelleen tyypillinen kuohuviini. Toimii mainiosti veden kielelle nostattavana aperitiivinä tai laajalla skaalalla kala- ja äyriäisruokien kyljessä. 4 / 5 staraa.

 (Maahantuojalta saatu näytepullo)

Kesä pullossa – Barth Fructus Riesling 2015 (Alko 13,90 €)

Barth FructusSaksan Rheingaussa viinejä valmistavan Barthin mainio Riesling-kuohuviini ehti valitettavasti poistua Alkon valikoimista, mutta sopivasti näin kesän kynnyksellä on saatu hyllyille uutta tavaraa samalta tuottajalta. Nyt valikoimiin pölähtänyt luomuviljeltyjen tarhojen Riesling Fructus 2015 on hieman makeampi ja kerrassaan veikeä tapaus.

Tuoksusta löytää vihreätä omenaa, päärynää sekä hiukan vaaleasävyistä kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Suussa puolikuivaa hiukan makeammaksi asettuva viini on reilun hedelmäinen ja runsas. Taustalla häärivä erittäin napakka hapokkuus (8,6 g/l) pitää huolen siitä, että ryhti ja ojennus säilyyn loppuun saakka, eikä jäännössokeri (20 g/l) pääse turhia sooloilemaan. Pitkä jälkimaku on hapokkaan omenainen.

Vuosikerta 2015 on ollut Saksassa poikkeuksellisen hyvä ja tämäkin viini on aiempia maistamiani vuosikertoja selkeästi raikkaampi ja pirteämpi. Viini sopii erinomaisesti aurinkoisien päivien kulautteluun, kunhan seura on riittävän hyvää, ja kaikki mahdollinen lähiympäristön ryppyotsaisuus on huolellisesti eliminoitu. Erityisen hienosti Fructus loistaa hieman mausteisempien ruokien kyljessä. Itse kulauttelin viinin chilillä, valkosipulilla ja limellä maustetun katakarapuannoksen kanssa ja yhdistelmän toimivuus oli suorastaan loistava. 4 / 5 staraa. Ps. vierailin paikan päällä 2012 ja raportti löytyy täältä.

Kuohuviinisuosituksia Vappuun, Äitienpäivään ja muihin kevään juhliin!

Vappu ja Äitienpäivä ovat kohta hollilla ja muutkin kevään juhlat alkavat muistutella olemassaolostaan. Päätin tällä kertaa heitellä kerralla kehiin muutamia kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin kevään juhliin sopivia kuohuviinisuosituksia. Joukossa on joitakin tilausvalikoiman tuotteita, joiden suhteen kannattaa toki olla ajoissa liikkeellä ja lisäksi laskea muutaman toimituspäivän pelivara, ettei pääse käymään huonosti. Kuplajuomien ystävien ei myöskään kannata unohtaa Grand Champagne-tapahtumaa Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä, jolloin voi käydä maistelemassa laajan ja tasokkaan kattauksen samppanjaa laidasta laitaan.

Dr. Loosen Riesling Extra Dry (18,49 €)

Dr. Loosen Extra Dry vaaka

-Raikas kuohuviini Moselista, jossa sopivasti Riesling-meininkiä pienellä aprikoosilla ja persikankivellä höystettynä. Hapokkuutta löytyy sen verran runsaasti, että 15 g / l sokeria ei tee viinistä lainkaan makean tuntuista.

La Vida al Camp Rosé Cava Brut (14,89 €)

La vida al camp Rosé vaaka

-Maukas paketti punaisia marjoja ja mineraalisuutta sekä aavistus mausteisuutta yhdistyy melko pehmeään suutuntumaan. Parhaimmillaan tapas-lautasen tai muiden pikkunaposteltavien kyljessä.

Anna de Codorniu Rosé Cava Brut (14,90 € Alkon tilausvalikoima)

Anna de Codorniu Cava Rosé Brut vaaka

– Pirteä ja raikaan marjaisa kuohuviini, jonka napakan rungon rakentavat Cavalle epätyypillisen kansainvälinen parivaljakko (70 % Pinot Noir ja 30% Chardonnay). Löytyy joistakin myymälöistä myös suoraan hyllystä.

Veuve Fourny & Fils Blanc de Blancs Brut Nature (40,80 € Alkon tilausvalikoima)

veuve fourny vaaka

– Chardonnayn juhlaa Vertus’n kylästä 1er Cru tarhoilta. Todella tyylikäs, elegantti ja puhdaspiirteinen Blanc de Blancs, johon ei ole lisätty sokeria (Brut Nature). Sopii hyvin herkempien makujen ja kevyempien kala-/äyriäisruokien kylkeen tai miksei Blanc de Blancs-eleganssin ihasteluun sellaisenaan. Löytyy myös Helsingin keskustasta Arkadian myymälän hyllystä.

Tarlant Zero Brut Nature (37,60 € Alkon tilausvalikoima)

Tarlant vaaka

– Persoonallinen, hieman jykevämmän sektorin samppanja erinomaiselta pientuottajalta. Kolmannes kutakin Champagnen päälajiketta. Käytetyt reserviviinit ovat kypsyneet tammessa, mikä tuo viiniin pientä lisäpotkua ja syvyyttä. Ei lisättyä sokeria, eli Brut Nature.

Janisson-Baradon Tradition Bru (Alkon tilausvalikoima 34,90€)

Janisson-Baradon Tradition Brut vaaka

-Jos edellisten Brut Nature-tyylisten samppisten rutikuiva meininki ei sovi suuhun, kannattaa kokeilla mainion Janisson-Baradonin Traditional Brut, jonka 11 g/l sokeria petaavat hieman lempeämmän, mutta silti klassisen tyylikkään lähestymisen juhlakupliin.

Araldica Brachetto d’Aqui (11,99 €)

Araldica Brachetto d'Aqui vaaka

– Marjaisiin jälkiruokahetkiin tai muuten vaan makean viinin himoon sopii ruusunlehtiä, kukkia, vadelmaa ja mansikkaa pursuava Brachetto d’Aqui. Luonnollinen jäännössokeri (95 g/l) ja raikas hapokkuus pitävät paketin kasassa ja väistelevät sopivasti äklömakeuden sudenkuoppia, vaikka viini selkeästi kaipaakin jälkkärikaveria seurakseen.

Pääsiäisen lammasviini – Pierre Usseglio Chateauneuf-du Pape 1998

Pääsiäisenä tuli “yllättäen” kokkailtua lammasta. Kaapista oli tarkoitus kaivaa jokin varmasti toimiva klassikko ja kouraan tarttui tällä kertaa vuoden 1998 Pierre Usseglio Chateauneuf-du-Pape. Rhônesta löytyy kuulemma enemmänkin Usseglio-nimellä varustettua populaa, mutta viinimailman kannalta tämän hetken tärkeimpiä ovat Pierre ja Raymond. Kyseessä on veljeskaksikko, joiden isä Francis muutti Italian Piemontesta 1930-luvulla eteläiseen Rhôneen. Pierre otti sittemmin vetovastuun 1940-luvun lopulla perustetulla Chateauneuf-du-Papen tilalla, kun Raymond taas perusti oman erillisen tilansa.

Usseglio 19981990-luvun lopussa Pierre Usseglionkin tilalla vastuu siirtyi jälkikasvulle ja nykyään pojat Thierry ja Jean-Pierre huhkivat 24 hehtaarin alalla, joka pirstaloituu 17 eri palstalle. Nyt korkattu puteli on talon traditionaalinen Chateauneuf-du-Pape ja pitää sisällään blendin, jossa Grenache dominoi vahvasti ja Syrah, Cinsault sekä Mourvedre toimivat sivuroolissa. Kypsytys tammessa 12 kk.Vuosi 1998 oli alueella erinomainen erityisesti Grenachen osalta.

Lasissa viinin väri kääntyy jo vahvasti tiilenpunaan. Nokkaan leijailee reilusti kahvia, maakellaria ja kirsikkaa. Tuoksusta löytää reilusti kehittynyttä meininkiä, mutta suussa viini on yllätävänkin reippaassa vireessä. Hedelmäisyys on melko runsasta, mutta sitä tasapainottaa raikas hapokkuus ja melko runsaat, mutta kypsät tanniinit. Homma on nautinnollisesti balanssissa ja päättyy pitkään mausteiseen jälkimakuun.

Pierre Usseglio Chateauneuf-du-Pape -98 on todella tyylikäs Grenache-vetoinen CdP. Hyvä vuosikerta jaksaa kantaa viiniä vakaasti ja hienossa tasapainossa eteenpäin. Viini oli nyt korkattuna hyvin lähellä parhaita hetkiään, joskin arvioisin aivan terävimmän iskun olevan vuoden tai parin päässä. Ja tokihan tällainen viini säilyy kelvollisessa vireessä vielä vuosikausia. Kylkeen kokkailtiin tosiaan lampaan sisäfilettä, uunijuureksia sekä viinin kahviaromien kanssa kivasti toiminutta kahvilla ja pähkinöillä maustettua kastiketta. Hyvä setti. 4 / 5 staraa.

Perinteikäs katalonialaisrypäle Trepat tekee uutta tulemista kepeämpien punaviinien johdolla

On jo pitkään ollut ajatuksissa kirjoittaa pari sanaa katalonialaislajikkeesta nimeltä Trepat. Jaa että miksi? Noh vaikkapa siksi, että kohdalle on osunut muutamia pirun kivoja Trepat-punaviinejä. Conca de Barberán alueelta kotoisin olevan rypälettä on perinteisesti käytetty lähinnä kuplallisissa ja kuplattomissa rosé-viineissä, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana muutamat tuottajat ovat ryhtyneet pukkailemaan markkinoille myös punaviinejä.

Myöhään kypsyvä ja melko paksukuorinen lajike on melko tarkka kasvuympäristöstään, mutta tuottaa mukavasti satoa. Oikeissa käsissä punaviineistä valmistuu perinteisiä espanjalaispunkkuja selkeästi kepeämpiä, ilahduttavan raikkaita, punaisten marjojen sekä mausteisuuden pohjalle rakentuvia paketteja. Mielestäni Trepat-viinit ovat parhaimmillaan kepeinä ja raikkaina, kun taas hevimpi uutos ja reilumpi tammikypsytys tuntuu hävittävän osan lajikkeen herkästä luonteesta. Trepatin uuden tulemisen pioneerituottajiin kuuluvat mm. Carles Andreu, Josep Foraster ja Succés Vinicola.

Carles Andreu Trepat 2013Carles Andreun Trepat ei ole mikään kallis viini (~15 € Espanjassa), mutta keikkuminen Celler Can Rocan listoilla useamman vuoden ajan kertonee riittävästi viinin gastronomisista kyvyistä. Kylmämaseraatio 8 päivää, minkä jälkeen alkoholikäyminen normaalia matalammassa lämpötilassa. Malolaktinen käyminen uusissa ranskalaisissa tynnyreissä, joissa myös 6 kk:n mittainen kypsytys. Korkeintaan keskitäyteläisen luokkaan asettuva viini on väriltään rubiininpunainen ja läpinäkyvä. Nokassa ja paletilla raikas paketti punaista marjaisuutta, jonka kaveriksi löytyy pientä savua ja pippurisuutta. Ryhdikäs hapokkuus sekä varsin hillitty ja maltillinen tanniinisektori. Tasapainoinen, kiehtovan raikas, ryhdikäs ja mukavasti soljuva viini. 4 / 5 staraa.

Succés 201380-100-vuotiaista köynnöksistä puristettu Succés Vinicolan El Mentider 2013 kiinnittää huomiota viimeistään erikoisen etikettinsä vuoksi. Spontaani käyminen terästankeissa ja malolaktinen käyminen sekä kypsytys ranskalaisissa tynnyreissä noin 9 kk:n ajan. Jo tuoksusta aistii, että nyt ollaan liikkeellä astetta isommalla potkulla. Nokkaan puskee heti alkumetreiltä melko vahvaa pippurisuutta. Punaisten marjojen meininki seuraa perässä, joskin edellistä viiniä selkeästi ronskimmalla väännöllä. Makusektorilta löytää myös hieman kypsempää ja tummempaa marjaa sekä mausteisuutta. Alkoholia on 15 % ja se hiukan tuntuu sekä nokassa että pitkässä ja lämmittävän mausteisessa jälkimaussa. Kyseessä on siis selkeästi tuhdimpi kokonaisuus, vaikkei tämäkään nyt mitenkään perinteisessä mielessä erityisen täyteläinen viini ole. Persoonallinen tapaus, vaikkakin raikkautta ja herkkyyttä olisi omaan makuun voinut olla enemmän? 3,5 / 5 staraa.

Bulgogia ja Chateau Cadet-Bon Saint-Emilion Grand Cru 1996

Eräänä lauantaina halusin ehdottomasti korkata viinikaapistani vuoden -96 Chateau Cadet-Bonin, vaikka olinkin päättänyt duunailla illalliseksi viinivalinnan kannalta hieman arveluttavasti bulgogia. Bulgogissa on normaalisti jonkin verran punaviinin kannalta hankalaa makeutta ja chiliä, joten päätin pelata varman päälle ja muokkailla reseptiikkaa maltillisempaan suuntaan sekä makeuden että tulisuuden osalta.

Vuosi 1996 on ollut Bordeaux’ssa varsin hyvä, mutta lähinnä vasemman rannan ja Cabernet Sauvignonin osalta. Saint Emilionissa satokauden loppuun osuneet rankkasateet ovat aiheuttaneet jonkin verran ongelmia Merlot’lle ja näin ollen kriitikoiden vuosikerta-arviot eivät juuri hehkuta Saint Emilionin viinejä. Tuottajien ja viinien välisiä eroja löytyy reilusti, mutta moniin Saint Emilioninkin pulloihin on  saatu ihan tasapainoista tavaraa.

Cadet-Bon 1996Chateau Cadet-Bon on Pierre Bonin perustama ja vuodesta 2001 Guy ja Michèle Richardin omistama tila, jolla on 7 hehtaaria tarhoja Bordeaux’n oikealla rannalla Saint-Emilionissa. Tarhoilla kasvaa 80 % Merlot’ta ja 20 % Cabernet Francia. Viinit kypsyvät tammessa vuosikerrasta riippuen 12-18 kk, tynnyreistä 1/3 on uusia ja 2/3 1-2 vuotta vanhoja. Useimmiten Chateau Cadet-Bon on Merlot’n (85%) ja Cabernet Francin (15%) blendi.

Selkeästi kehittyneessä tuoksussa on ikääntyneemmälle Bordeaux’lle tyypillisesti nahkaa, tupakkaa, setripuuta ja kirsikkaa. Paletilta löytyy ihan mukavasti kirsikkaista ja herukkaista hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin melko suoraviivaista ja yksiulotteista. Hapokkuutta on ihan kivasti jäljellä, mutta tanniiniosasto on jo selkeästi hiipunut, niistäen osan viinin ryhdistä. Jälkimaku on melko pitkä, nahkaisten, kirsikkaisten ja hieman eläimellistenkin komponenttien virittämä.

Chateau Cadet-Bon 1996 oli sinänsä ihan mukava oikean rannan Bordeaux ja ainahan näitä hiukan vahempia pulloja on kiva korkkailla. Kehityksensä puolesta viini on toki jo alamäkensä aloittanut ja hieman yksiulotteisesta kokonaisuudesta johtuen ei laseihin lorissut mitään erityisen suurta tai poikkeuksellista viiniä. Bulgogin osalta reseptin muokkaus rauhallisempaan suuntaan ja viinin ikääntynyt rakenne oli loppujen lopuksi ihan mukiinmenevä yhdistelmä. 3 / 5 staraa.

Pääsiäisen lammasviini Libanonista – Domaine Wardy Les Terroirs (Alko 11,50 €)

Wardy Les Terroirs vaakaJos pääsiäisen lammasviini on vielä hakusessa, voisi Libanonin suunta olla astetta virkistävämpi vaihtoehto. Testailin Proweinissa ison nipun Libanonin viinejä ja niiden ominaisuuksissa on paljon hieman mausteisemmillekin lammasruoille sopivia elementtejä. Tämä Domaine Wardyn Les Terroirs on melko täyteläinen ja reilun mausteinen paketti, joka ei välttämättä ole parhaimmillaan lipittelykäytössä, mutta omaa erinomaiset edellytykset sujuvaan yhteistyöhön monenlaisten lammas- ja karitsaruokien kanssa. Kannattaa kaataa viini dekanteriin tai avata pullo vähintään pari tuntia ennen tarjoilua, niin viinin luonne pääsee paremmin esiin. Maukasta pääsiäistä!