Mar de Frades Albariño 2012

80-luvun loppupuolella Salnesin laaksoon perustettu Mar de Frades on ollut mukana eturintamassa toteuttamassa ja todistamassa Rias Baixasin Albariño-vinkkujen uutta nousua. Tuottajan nimi viittaa tilan lähistöllä sijaitsevaan merenrantapaikkaan, missä Santiago de Compostelaan matkaavilla pyhiinvaeltajilla oli tapana rantautua. Nyt korkkailtu tuottajan perus-Albariño on luonnollisesti 100%:sti sitä itseään ja puristettu käsin kerätyistä, Salnesin laakson rinteillä kasvaneista rypäleistä.

Etikettiin on kikkailtu pieni koukku, sillä kuvaan pitäisi ilmestyä sininen laiva, kun pullo on “riittävän viileä” tarjoilua varten. Tämä tarkoittaa käytännössä 8-10 astetta. Raivokkaidenkaan viilennysyritysten jälkeen ei oman pulloni laiva alkanut sinertämään sitten niin pätkääkään. Koska se hiton paatti oli saatava näkyviin hinnalla millä hyvänsä, eikä luovuttaminen ollut vaihtoehto, oli otettava käyttöön järeämmät aseet. Jääpalan hinkkaaminen etikettiä vasten sai lopulta sinisen laivan esiin. Sinänsä ihan kiva ja käytännöllinenkin kikka, jos vaan toimisi.

Albariñoksi yllättävänkin syvän keltaisessa värissä on myös kullankeltaisia sävyjä. Erittäin raikas ja pirteä tuoksu heittää nokkaan kirpakkaa sitrusta, ananasta, päärynää sekä hennosti merellistä mineraalisuutta. Paletilla tiukka hapokkuus pitää hedelmäisyyttä otteessaan. Pitkä jälkimaku jatkaa kirpakan sitruunan ja merellisen mineraalisuuden tunnelmissa.

Mar de Frades Albariño 2012 on mallikas ja tyypillinen genrensä edustaja, vaikkei tämä haasteellisen vuosikerran pullote ihan viimeisintä syvyyttä tai harmoniaa saavutakaan. Albariñojen hyvästä kypsytyspotentiaalista on kuulunut huhuja jonkin verran, ja tässä viinissä erityisesti hyvässä tikissä oleva hapokkuus luo uskoa ainakin muutaman vuoden kehityskaarelle. Kokonaisuutena viini keikuttelee 3,5:n ja 4:n staran välimaastossa, mutta onnistuu lopulta kampeamaan itsensä nipin napin 4 / 5 staran puolelle. Lautaselle mustekalaa, simpukoita tai jonkin sortin rapuja, päälle rutistat limestä mehut ja homma alkaa olla hanskassa.

Abracadabra 2010

Vuonna 2009 kävi niin, että maanviljelymeiningeissä varttunut veljesparivaljakko toteutti viiniunelmansa ja perusti Divina Proporcíon Bodegasin Toron kylään. Perheyritys onnistui hankkimaan omistukseensa 15 tarhahehtaaria ja lisäksi rypäleitä ostetaan tarkkaan valikoiduilta sopimusviljelijöiltä. Tarhoilla kasvaa niin nuoria, kuin ikivanhojakin köynnöksiä. Tuhoisasti Vitis Vinifera-lajikkeiden juurakoihin iskeneellä viinikirvalla ei ole ollut sen suurempaa elinvoimaa tarhojen hiekkaisessa maaperässä, joten osa köynnöksistä saa kasvaa edelleen omilla juurillaan. Tuottaja pyrkii tuottamaan luomuviljeltyjen tarhojensa rypäleistä puhtaan hedelmäisiä punaviinejä, joissa tammikypsytyksen tavoite ei ole puun maku viineissä, vaan enemmänkin tynnyrikypsytyksen muut edut ja ominaisuudet.

Abracadabran rypälemehu on puristettu luomutarhoilla kasvavista, yli 40-vuotiaista Tinta de Toro-köynnöksistä (Tempranillo). 12 kuukautta kestänyt kypsytys on hoidettu ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä.

Yllättävän monivivahteisessa ja hieman kehittyneessäkin tuoksussa on tummaa kirsikkaa, luumua, kahvia, tummaa suklaata, yrttejä, lääkemäisyyttä ja vieläpä pientä mineraaliviritystäkin taustalla. Paletilla viini on täyteläinen ja miellyttävän pehmeä. Ryhdikäs hapokkuus sekä napakka, mutta sopivan kypsä tanniinisuus pitävät huolen siitä, että ylimääräinen pehmoilu jää väliin. Varsin pitkä, lämminhenkinen ja mausteinen jälkimaku. 15 %:n alkoholipitoisuuden peittyminen muun rakenteen lomaan ei ole viinissä mikään itsestäänselvyys, mutta tällä kertaa asiassa on onnistuttu varsin hyvin. En kuitenkaan suosittele ihan taskulämpimänä naukkailemaan, eli pieni viilennys on paikallaan.

On todella ilahduttavaa todeta tuoreempienkin tuottajien saavan aikaan Torossa hienoja ja alueelle tyypillistä meininkiä ilmentäviä viinejä. Viini on toki herkullisessa korkkausiässä jo nyt, mutta rakennetta ja potkua kyllä riittää, joten parin-kolmen vuoden kellarointi on enemmänkin mahdollisuus, kuin uhka. Kun pullo irtoaa Espanjasta noin 12 eurolla, voidaan todeta hinta-laatusuhteenkin olevan kivasti kohdallaan. Pulloa kulautellessa oli vielä mahdollista nauttia lämpimistä kesäkeleistä ja Abracadabra oli jokseenkin täydellinen kaveri kesäiltana grillatulle naudan ulkofileelle. 4 / 5 staraa.

Tarapaca Chardonnay Gran Reserva 2011

Viime vuosina en ole pahemmin iskenyt korkkiruuvia chileläisten viinien korkkeihin, eikä syynä ole ollut pelkästään kyseisten pullojen kierrekapselisuljenta. Myönnän kyllä, että olisi jo pelkästään viinisivistyksenkin kannalta järkevää ylläpitää mahdollisimman laajaa kokemuspohjaa erilaisten viinien suhteen, mutta useimmiten olen löytänyt viinirahoilleni mielenkiintoisempia sijoituskohteita Euroopasta. Kovilla markkinaosuuksilla varsinkin täällä pohjolassa heiluva Chilen viiniskene kätkee melko monotonisen peruskamansa taakse myös oletusarvoisesti hieman mielenkiintoisempien viinialueiden viinejä. Itse olen pyrkinyt fokusoimaan tuulisempien ja viileämpien Leydan sekä Limarin suunnille, jotka tarjoavat ainakin lähtökohtaisesti hyvät kasvuolosuhteet viileämmässä viihtyville lajikkeille.

Tarapaca on niitä isomman pään viinitaloja Chilessä. Jokin aika sitten lasiin lorisi Leydasta tuleva Chardonnay Gran Reserva 2011. Gran Reserva tarkoittaa chileläisten viinien kohdalla lähinnä vain sitä, että kyseinen viini on tuottajan omassa valikoimassa paremman pään viini. Ei siis ole kyse vaikkapa kypsytyksen pituuteen perustuvasta virallisesta luokittelujärjestelmästä. Viini on kypsynyt ranskalaisessa tammessa ja tuottajan dokumenteista arvailen session pituudeksi kahdeksaa kuukautta.

Todella intensiivinen tuoksu tuo mieleen jenkkityyliin vahvasti tammitetut valkoviinit sillä erolla, että hedelmäosastolla tukeudutaan vahvemmin tropiikin antimiin. Ananasta, passionhedelmää, omenaa, pähkinää, voita ja vaniljaa. Maku on melkoisen täyteläinen ja kypsän hedelmäinen. Suutuntuma on hieman öljymäinen ja 14 %:n alkoholipitoisuus vie kokonaisuutta aavistuksen raskaaseen suuntaan. Melko pitkä jälkimaku jatkaa trooppisen hedelmäisyyden ja paahteisen tammen viitoittamalla polulla.

Tarapaca Chardonnay Gran Reserva 2011 on teknisesti hyvin tehty, tuhdimman sortin valkkari. Jenkkiläistä tukkoon tammitettua tyyliä diggaavalle eittämättä passeli pläjäys, todennäköisesti myös melkoisen montaa amerikkalaista lajitovereitaan huokeammalla hintalapulla. Omalla kohdalla viinillisyyttä peittävä tammitykitys ja muutenkin hieman raskas rakenne rokottivat nautintoa liikaa. Yhteispeli savukinkkurisoton sekä uunissa paistetun turskan ja parsan kanssa oli kohtalaisella tasolla. Raikkaampi ja kepeämpi valkkarivalinta olisi saattanut jättää enemmän tilaa ruoalle. 2,5 / 5 staraa.

 

 

 

Castello d’Albola Chianti Classico Riserva 2007

Zoninin suuren viinikonsernin yksi sivukonttoreista on Chianti Classicon alueella sijaitseva Castello d’Albola. Radda in Chiantissa sijaitseva tila on ollut Zoninin suvun hallussa 70-luvun lopulta alkaen ja nykyään viiniä viljellään noin sadanviidenkymmenen hehtaarin alalla. Kolmestasadasta aina kuuteensataan metriin merenpinnan yläpuolella sijaitsevilla tarhoilla kasvaa keskimäärin 20-vuotiaita köynnöksiä, joista 90 % on Sangiovesea. Tallink-Siljan valikoimista omaan kaappiin päätyneet 2007-vuosikerran Chianti Classico Riservat ovat aiempien korkkauksien yhteydessä jättäneet muistijälkeä siinä määrin kypsästä korkkauspotentiaalistaan, että päätin järjestää korkkiruuvia kampeamalla viinikaapista yhden lisämakuupaikan uusille tulokkaille.

2007 Chianti Classico Riserva rakentuu Sangovesesta (95 %) ja Canaiolosta (5 %). Viiniä on kypsytetty tammessa 15 kk. Tynnyreistä 10 % on ollut ranskalaista Allierin tammea ja loput slavonialaista tammea. Tämän lisäksi viiniä on kypsytetty 12 kk terästankeissa ja 3 kk pulloissa.

Kypsän marjaisasta tuoksusta löytyy punaista kirsikkaa, kypsää herukkaa ja aisoissa pysyttelevää tammisuutta. Suussa melko täyteläinen viini toistaa aavistuksen yksiulotteiseksi jäävää, mutta siististi tuoksua seurailevaa antiaan. Tanniinit ovat pehmeät ja happokkuutta tyylilaji huomioiden varsin maltillisesti. Loppua kohden esiin tuleva hyvin pieni bitterisyys saa aikaan pienimuotoisen ryhtiliikkeen. Keskipitkä jälkimaku jatkaa kirsikkaista ja kypsän herukkaista menoa.

Teknisesti viini on kunnossa, mutta hapokkuus ei kuitenkaan tunnu pärjäävän aivan samassa vauhdissa kypsänpuoleisen hedelmän kanssa, tanniinisuuskin on vähän laiskanpulskeaa, eikä alueelle ja tyylilajille tyypillistä bitteristä puraisua tahdo löytyä. Näin ollen viini jättää kokonaisuutena hieman vaisun ja varman päälle tehdyn fiiliksen. Poikkeuksellisen helposti jo nuoressa vaiheessa kulauteltavaa Chianti Classico Riservaa kaipaavalle nappiostos. 3 / 5 staraa.

 

Jamek Jochinger Berg Riesling Federspiel 2013 – 14,88 €

Alkon vakiovalikoimaan ilmestyi heinäkuun lopulla Rieslingiä Itävallan Wachausta, Weingut Josef Jamekilta. Vakiovalikoimassa näyttää kirjoitushetkellä majailevan viiskikymmentä kolmen vartin kokoista Rieslingiä, joten mitenkään helppoon rakoon viini ei sijoitu.

Hennosti kellertävän viinin värissä on selkeästi myös vihertävää sävyä. Nuorekkaan tuoksun eturintamasta löytyy sitruunaa ja limeä, hieman taaempana keikkuu vihreitä omenoita ja pieni ripaus mineraalisuutta. Suussa kirpakka sitruunaisuus dominoi selkeästi alkumatkaa, maun keskivaiheilla omenaisuus pääsee jo hieman paremmin esiin. Pieni määrä jäännössokeria (6 g/l) tasapainottaa tiukkaa (8 g/l) hapokkuutta yllättävän hyvin, vaikka paras harmonia jääkin saavuttamatta. Keskipitkä jälkimaku jatkaa edelleen sitruksista tunnelmaa.

Jamek Jochinger Berg Riesling Federspiel on nuorekkaan kirpakka, voittopuolisesti sitruksinen ja raikas Riesling, jossa kaikki toimii perustasolla ihan mukiinmenevästi. Tuottajan omassa verkkokaupassa viiniä kaupataan vain neljä euroa Alkoa edullisemmin, joten tässä valossa Alkon hyllyhinta vaikuttaa kohtuulliselta. Vakiovalikoimasta löytyy kuitenkin muutaman euron hintasäteellä melkoisen monta haastajaa, joten jää nähtäväksi, riittävätkö viinin rahkeet vakuuttamaan ostajakansaa. Kannattaa kokeilla, jos kaipaat nuorekkaan raikasta ja tiukan hapokasta perus-Rieslingiä. 3 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

Losada 2010

Espanjan Bierzossa viiniä valmistavan Losadan köynnökset kasvavat Pieros’n kylän sekä Valtuille de Arriban lähistöllä. Rypäleet kerätään käsin ja niiden prosessointi sekä viininvalmistus tapahtuu tarha- / palstakohtaisesti. Losada uskoo huolellisesti ja ympäristöä kunnioittavasti hoidettujen Mencia-köynnösten sekä minimaalisesti käpälöityjen viininvalmistusprosessien tuovan parhaiten esiin kunkin tarhan, ympäristön sekä vuosikerran ominaispiirteet.

Losada 2010 on 100% Mencia ja sen rypäleet tulevat Pieros’n lähistöltä, etelään suuntautuvilta loivilta rinteiltä, pääosin savisessa maaperässä kasvavista vanhemmanpuoleisista köynnöksistä. Kypsytys 12 kk mitä ilmeisimmin toista ja kolmatta vuotta kierrossa olevissa ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta erottuu mustaa viinimarjaa, kirsikkaa ja mustikkaa. Taustalla hönkii jonkin verran tammea, jonka mukana hengailee myös pieni ripaus vaniljaa. Paletilla tiukka hapokkuus ottaa niskalenkkiä tummasta hedelmäisyydestä. Selvästi tuntuva, mutta kypsä tanniinisuus antaa tarvittavaa taustatukea ja tuo kokonaisuuteen sopivasti potkua. Pitkä jälkimaku jatkaa tummien hapokkaiden marjojen ja pienen mineraalisuuden tunnelmissa. 14 % alkoholipitoisuus tuo runkoon lämpöä, muttei häiriköi pakettia, kunhan lämpötila pysyttelee alle 20 asteen.

Itselleni yksi Menciasta valmistettujen punkkujen koukuista on mielenkiintoinen happorakenne, joka tuo usein suhteellisen muhkeaankin esitykseen ison annoksen raikkautta ja terävyyttä. Tämän viinin kohdalla pieni vaniljaisuus pyöristää hieman sitä terävintä kärkeä. Kyse on kuitenkin varsin pienistä nyansseista, eikä niinkään siitä, että viini alkaisi varsinaisesti pehmoilemaan missään vaiheessa. Vaikka itse en tuosta vaniljasta tässä yhteydessä juuri välitäkään, saattaa moni muu aistia sen mukanaan tuoman pehmeyden ja helpomman lähestyttävyyden pelkästään positiivisena asiana. Kun pullollinen irtoaa Espanjasta noin kympillä ja keskisemmässä Euroopassa köyhtyy muutamia euroja enemmän, voidaan pitää hinta-laatusuhdetta hyvänä.  3,5 / 5 staraa.

 

Villa Bizzarri Primo Cerchio Pecorino 2013

Valkoviinilajike Pecorinosta valmistetut vinkut ovat kyllä miellyttäneet vuosien varrella, mutta jostain syystä niitä ei ole sattunut osumaan kohdalle kovinkaan usein. Keväällä Tallinnassa tarrasin Lootsikadun Liviko-myymälässä näppini pullolliseen Anconan seutujen Pecorinoa. Anconasta sinänsä tulee mieleen paljonkin hauskoja muistoja vuodelta 2005, kun matkasimme sieltä laivalla Kroatian puolelle tuttavien luo purjehtimaan. Mieleen muistuu mm. joka nurkasta rusinaksi törmäillyn Rellun takapenkillä koetut vauhdikkaat ja samalla ehkä pelottavimmat taksikyydit koskaan. Eikä sovi jättää mainitsematta pienimuotoisia jonotuserimielisyyksiä Riminiltä palaavien albaanityöläisten kanssa laivayhtiön lippuluukulla, laivamatkalla koko yön remunneen pastorin tauotonta älämölöä tai stydisti permanentattujen italialaismummojen ammattimaista taklailua laivan käytävillä ja rappusissa. Näin kymmenisen vuotta myöhemmin joillekin näistä pystyy jo hieman hymyilemään.

Marchen viinejä ei ole lorissut lasiini ainakaan liian usein ja Italian lukuisista D.O.C.G.-luokitelluista alueista en voi kyllä sanoa Anconan eteläpuolella sijaitsevan Offidan kilisyttävän juuri minkäänlaisia kelloja. Italian laatuluokituksiin voi kai edelleenkin suhtautua melko rennosti; jos Valdobbiadenen Proseccokin on saanut oman D.O.C.G.:nsä, niin miksei sitten myös Offida ja moni muu?

Melko intensiivisestä tuoksusta nousee nenään greippiä, kirpakkaa sitrusta, persikan kiveä ja yrttisyyttä. Paletilla hedelmäisyys vie alkumatkan nimiinsä, mutta loppua kohden naseva hapokkuus ja jännän bitterimäinen twisti kirivät ohitse ja yllättävät positiivisesti. Pitkä jälkimaku on kiinnostavan monipuolinen sekoitus em. komponentteja.

Positiivinen yllätys ja kerrassaan oivallinen arkivalkkari hieman alle kympin hintalapulla. Päällimmäisenä jää mieleen runsaahko, mutta virkistävän erilainen ja suhteellisen persoonallinenkin valkkaripläjäys. Toimivuus kuuman kesäpäivän henkisenä iltaviilennyksenä oli erinomaista luokkaa. 3,5 / 5 staraa.

Mas Tinell Brut Nature Gran Reserva 2006

Kevään toisella Barcelonan visiitillä vierailu Colmado Quilez-putiikissa tuotti taannoin postatun Viña Alberdin Crianza 2003:n lisäksi muitakin edukkaita löytöjä. Myymälän Cava-hyllyssä lymyillyt Mas Tinell Natrue Real Gran Reserva Brut Nature 2006 päätyi ostoskoriin 9 euron suuruisella kukkaron avauksella. Kohtuullista, jos saan sanoa?

Lähinnä Cavastaan tunnettu Mas Tinell on perustettu 1989 ja sijaitsee melko lähellä Villafranca del Penedesin keskustaa. Mas Tinell on 300 ooo pullon vuosituotannollaan suhteellisen pieni tuottaja, varsinkin jos sitä verrataan alueen maailmankuuluihin jättituottajiin. Toiminta on laajentunut viinipuuhien lisäksi hotelli- ja elämyssektorille. Mikäli olet joskus pohtinut, miltä tuntuisi yöpyä viinipullossa, tiluksien yhteydessä sijaitsevassa varsin omaperäisen näköisessä hotelli- ja toimintakeskuksessa saattaisi päästä vähintään hyvin lähelle kyseistä asetelmaa.

Nature Real Gran Reserva Brut Nature on valmistettu Parelladasta, Xarel-losta, Chardonnay’sta ja Macabeosta. Näiden keskinäisistä suhteista viinissä ei ole sen tarkempaa havaintoa. Tyyliltään viini on Brut Nature, eli sokerilisäystä ei ole käytetty. Kypsytys minimissään 3,5 vuotta.

Intensiivisestä tuoksusta löytyy vaikeuksitta kypsää sitruunaa, omenaa, kuivattuja hedelmiä sekä selkeästi pitkän kypsytyksen tuomaa runsaasta paahteisuutta. Paahdetta riittää jopa siinä määrin, että se innostuu runnomaan menneessään muita osa-alueita allensa. Muutoin viinissä on palaset kivasti kohdallaan, kuplaa ja hapokkuutta riittää. Maku kantaa varsin pitkään ja ulottuvuudessakin päästään pintaa syvemmälle.

Mas Tinell Brut Nature Gran Reserva 2006 on selkeästi vakavasti otettavan osaston Cava, jossa löytyy pituutta ja syvyyttä, mutta toisaalta taas aavistuksen yliampuva muskeli- ja paahdeosasto horjuttaa tasapainoa. Erittäin runsaasta tyylistä pitäville oivallinen löytö, vaikka itse preferoinkin Brut Nature-kuohuviineissä hieman minimalistisempaa ulosantia. Ruokapöydässä ei tämän viinin kanssa tarvitse kainostella, nimittäin bodya, sporttia ja tsemppiä riittää varmasti vaativampaankin kattaukseen. 3,5 / 5 staraa.

 

Fillaboa Albariño 2012

Rias Baixasin alueella viiniä valmistava Fillaboa sijaitsee Pontevedrassa ja kuuluu alueen suurimpiin viinitaloihin omistamalla ja viljelemällä noin 70 hehtaarin kokoisia tiluksiaan. Talon taustalla on monialakonserni Masaveu ja sen viinisektori, Masaveu Bodegas. Viinialalle Masaveu laajensi 70-luvulla ostettuaan monille tutun Rioja-talo Muruan. Sittemmin viinitoimintaa on laajennettu ulottumaan monille muillekin tunnetuille laatualueille Espanjassa.

Fillaboa Albariño on tyypilliseen tapaan 100 %:nen Albariño omilta tarhoilta kerätyistä rypäleistä. Vuoden 2012 sato jäi alkuvuoden heikoista olosuhteista johtuen pieneksi. Satokauden loppua kohti olosuhteet parantuivat ja myöhäisempään sadonkorjuuseen uskaltautuneet saivat puristettua rypäleistä poikkeuksellisen mukavalla konsentraatiolla varustettua mehua.

Tuoksusta löytyy päärynää, vihreätä omenaa, sitruunaa ja limeä sekä ripaus merihenkistä mineraalisuutta. Hedelmäisyydestä löytyy kyllä konsentraatiota, mutta tuoksun tunnelmissa jatkava paletti pysyy kaiken kaikkiaan varsin nätisti kontrollissa. Mineraalisuus ja virkeä hapokkuus tuovat syvyyttä ja ryhtiä pakettiin. Pitkässä jälkimaussa seikkaillaan vihreän omenan, sitruunan kuoren ja tyylikkään mineraalisuuden maisemissa.

Fillaboan Albariño on vakuuttanut aiemminkin, eikä nytkään korkattu pullo tehnyt poikkeusta. Erittäin tasapainoinen paketti raikasta hedelmäisyyttä, sopivasti merellistä mineraallisuutta sekä ryhdikästä hapokkuutta. Homma hoituu kotiin tyylikkään pienieleisesti, ilman räiskyvyyttä. Espanjassa pullollinen kustantaa noin 12 euroa, joten jälleen kerran pääsee pienellä panostuksella kiinni tyylikkääseen valkkariin. Tällä kertaa viinin seuraksi grillailtiin turskavartaita yksinkertaisella valkosipuli-chili-oliiviöljymarinadilla viritettynä. Kuten olettaa saattaa, Fillaboa pärjäili varsin mallikkaasti asian äärellä, mutta todennäköisesti nousisi vieläkin uljaampaan lentoon äyriäisten seurassa. 4 / 5 staraa.

Roger Manceaux Cuvée de Réserve Premier Cru NV

Kevään Champagnen reissulla oli mukavaa perehtyä paikallisten viinimyymälöiden tarjontaan ja erityisesti ihmetellä loppumattomalta tuntuvaa pientuottajien kirjoa. Kun yhtälöön ynnäytyy vielä kotimaiseen tasoon suhteutettuna törkyedulliset hinnat, on hankintatoimien lapasesta lähtö enemmän kuin lähellä. Eräästä Epernay’n viinimyymälästä tarttui mukaan jokunen puolikaskin pullo, joiden joukossa oli mm. tämä Roger Manceaux’n Cuvée de Réserve Premier Cru NV. Hintalapussa komeili monopolimeininkiin tottuneille suorastaan kuristavalta vaikuttava hiukan yli kymppi.

Perheomisteista Roger Manceaux’n samppanjataloa pyörittävät sisko ja sen veli, lähtölaukaukset on ammuttu vuonna 1947. Yhtiön tilukset sijaitsevat Montagne de Reimsin seudulla, tarkemmin sanottuna Rilly-La-Montagnessa. Hallussa olevilla 12 hehtaarin Premier Cru- ja Grand Cru-tarhoilla kasvaa Pinot Meunieria, Pinot Noiria ja Chardonnay’ta. Nyt korkattu Cuvée de Réserve sisältää 25% Pinot Meunieria, 45 % Pinot Noiria ja 30% Chardonnay’ta.

Kullankeltaisen viinin runsaan hedelmäisessä tuoksussa on omenaa, sitruunaa, melko reilusti paahdetta ja tyylikästä mineraalisuutta. Pienet kuplat mekastavat hedelmäisellä ja tyylikkään mineraalisella paletilla kiitettävän pitkään. Punaisten lajikkeiden 70%:n osuus tuntuu ja maistuu vahvana runkona, mutta paketti säilyttää kuitenkin raikkautensa ja kepeytensä.

Toimivuus lämpimässä kesäillassa pienimuotoisena merkkipäivämaljana oli erinomaista luokkaa. Kaiken kaikkiaan varsin maistuva samppanja ja tuolla about kympin pulituksella todellakin loistohankinta. 4 / 5 staraa.