Viikon Copa – Paco y Lola Albariño (tilausvalikoima 101,88 € / 6 ploa)

Posted on 10/10/2013 by Copatinto

Viikon Copa hyökkää tällä kertaa tilausvalikoiman kimppuun ja iskee pöytään herkullista valkoviiniä Espanjasta. Rosalía de Castron Paco y Lola Albariño tulee luoteisen Espanjan Rias Baixasista, espanjalaisten Albariño-viinien pääkonttorialueelta. Tunnustusta ropisee myös markkinointiosastolle, sillä graafinen ohjeistus on onnistunut erinomaisesti; svengaavaa etikettiä tuijottelee mielellään ja hymyssä suin.

Tuoksu esittelee sitruunaa, limeä, omenaa ja pienen määrän merellistä mineraalisuutta. Melko täyteläinen ja kuiva maku seuraa tuoksua ja lisää paletilla pakettiin rapsakan hapokkuuden. Pitkä jälkimaku pyörii sitruunan, limen ja mineraalisuuden maisemissa.

Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin, vaikka Alkon tilausvalikoima leikkiikin vaikeasti tavoiteltavaa. Paco y Lolan saatavuus 6:n pullon laatikoissa hintaan 101,88 eur panee kalkuloimaan yhden pullon hinnaksi 16,98 €. Maailmalla ko. pullo liikuskelee 10-13 euron haarukassa, joten kukkaron kevennys asettuu peräpohjolankin mittapuulla jokseenkin kohtuulliseksi. Yksittäisiä pulloja havittelevan kannattaa käydä kehityskeskustelut lähihandelin henkilökunnan kanssa, ehkäpä asiaan löytyy sittenkin jokin ratkaisu? Paco y Lola on omimmillaan kala- ja äyriäisruokien seurassa. 4 / 5 staraa.

Viña Ardanza Reserva Especial 2001

Posted on 07/10/2013 by Copatinto

Vietin syyskuun viimeiset päivät aurinkoisessa Kööpenhaminassa. Siinäpä muuten kylä, jossa ei pääse ihan heti nälkä tai jano yllättämään. Kerta toisensa jälkeen joutuu paatuneempikin safkanarkkari äimistelemään kaupungin huikean monipuolista, mielenkiintoista ja ennen kaikkea tasokasta ravintolatarjontaa.

Tällä kertaa päräyttävin illalliselämys tuli koettua rennon tunnelmallisessa ravintola Mavenissa. Kampasimpukoiden heräteltyä ruokahalua ladattiin pääruokasektoriin lampaanfilettä, metsäsienirisottoa, hasselpähkinöitä sekä Vesterhav-juustoa. Ruokajuomaksi valikoitui kehityskaarensa aallonharjalla keikkuva espanjalaislegenda – La Rioja Alta Viña Ardanza Reserva Especial.

Riojan alueelta ponnistava 12-vuotias rakentuu 80 %:sti 30-vuotiaiden Rioja Altan köynnösten Tempranillosta ja 20 %:sti vanhojen Rioja Bajan köynnösten Garnachasta. Viiniä on kypsytetty 36 kuukautta keski-iältään 3-vuotiaissa jenkkitynnyreissä. Vuosikertaa 2001 on pidetty niin poikkeuksellisena, että sitä aiemmin ainoastaan vuosia 1964 ja 1973 on paiskattu samaisella “Reserva Especial”-nimikkeellä.

Alkukahinoissa viinilasista hyppäsi nokkaan kypsää punaista kirsikkaa, mausteisuutta ja hentoa tammisuutta. Hetken hengittelyn jälkeen tuoksusta alkoi erottumaan lisäksi kahvia ja suklaata. Kypsä ja sopivan kuiva hedelmäisyys oli erinomaisessa balanssissa pirteän hapokkuuden, samettiseksi pehmenneen tanniinisuuden ja nätisti integroituneen tammisuuden kanssa. Erittäin pitkä jälkimaku esitteli kypsää kirsikkaa ja lisää mausteisuutta. Viini on mainiossa hörppäysvireessä juuri nyt, muuta ikääntyneempien viinien ystäville riittää reilusti potkua jatkokypsytykseenkin.

Ruoan ja viinin yhdistelmä tarjoili tällä kertaa poikkeuksellisen moniulotteisen makumaailman. Lammasannos tärähti jo sellaisenaankin suoraan ytimeen, mutta loistavassa vireessä ollut viini nosti kokemuksen huipputasolle!

Viña Ardanza Reserva Especial 2001 ansaitsee helposti 5 / 5 staraa. Jos satut löytämään näitä nollaykkösiä vielä jostain järkihinnalla, niin ostopäätöksen kanssa ei pidä vetkutella sekuntiakaan. Helpommin vastaan tuleva -04 liikkuu 20-25 euron pullohinnoissa, eikä ole sekään lainkaan hassumpi tapaus.

Viikon Copa – Little Yering Pinot Noir 14,80 €

Posted on 03/10/2013 by Copatinto

Alkon uutuuksien joukossa on viime aikoina lymyillyt useampiakin Pinot Noir-vinkkuja. Saattaa hyvinkin olla, että meneillään olevalla riistakaudella on oma osansa tapahtumien kulussa. Oli miten oli, nappasin uutuuksista testiin yhden australialaisen, joten g’day mate vaan itse kullekin.

Yering Stationin Little Yering Pinot Noir tulee Yarra Valleyn alueelta, Victoriasta. Alueen ilmasto soveltuu hyvin viileämpien olosuhteiden rypälelajikkeiden viljelyyn. Viiniä on kypsytetty 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista vain 5 % on ollut uusia.

Tuoksusta löytyy kirsikkaa, vadelmaa ja ehkä hitunen metsämansikkaakin. Paletilla keskitäyteläinen viini esittelee punaisten marjojen lisäksi jopa hivenen pippurista mausteisuutta. Kepeä ja pehmeä tanniinisuus sekä sopivan kirpakka hapokkuus natsaavat hyvin muuhun pakettiin. Jälkimaku on raikkaan marjainen.

Little Yering on varsin kelvollinen ja puhdaspiirteinen Pinot Noir. Se ei loista moniulotteisuudellaan, mutta tekee perustehtävänsä hyvin ja tasapainoisesti. Soveltuvuus erilaisten linturuokien kylkeen on takuuvarmalla tasolla. 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Arrocal 2011 5,89 (0,375 l)

Posted on 26/09/2013 by Copatinto

Säännöllisin aikavälein törmää tilanteeseen, jossa olisi käyttöä kokonaisen pullon sijasta puolikkaalle. Kansallismyymälässämme puolikkaiden hylly ei ole perinteisesti ollut mikään aarreaitta, mutta viimeisten parin vuoden aikana on senkin sektorin ryhti jossain määrin kohentunut. Yksi esimerkki ryhtiliikkeestä on Espanjasta, Ribera del Dueron alueelta ponnistava Arrocal. 90-luvun lopulla perustetun viinitalon peruspunkun Tempranillo-rypäleet on kerätty käsin ja viiniä on kypsytetty 6 kuukautta pääosin ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa ja paahteisuutta. Täyteläiselle ja melko muhkean hedelmäiselle paletille ehtii mukaan tuoksun kattauksen lisäksi vielä annos mausteisuuttakin. Nuorekkaan ryhdikäs setti hapokkuutta ja terhakkaa tanniinisuutta pistää hommaa kivasti pakettiin. Keskipitkä jälkimaku on tummasävytteinen ja lämminhenkinen.

Arrocal on iloinen yllätys puolikkaiden pullojen hyllysektorissa. Suoraviivainen, ronski ja melko tyypillinen alueensa roble-viinien edustaja. Soveltuu mainiosti vaikkapa arki-iltoihin yhden tai kahden pihvin setitykseen. 3 / 5 staraa.

Château Mouton Rotschild -97 ja Château Palmer -96

Posted on 22/09/2013 by Copatinto

Helsinkiläisessä ravintola Careliassa on käynnissä tempaus, joka mahdollistaa kellarin syvyyksissä kypsyneiden maailmanluokan viiniherkkujen siemailun erittäin kohtuullista panosta vastaan. Lista koostuu yhtä nimikettä lukuunottamatta ranskalaisen viiniteollisuuden lahjoista viinisiepoille ja entistä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että useita viinejä on tarjolla myös laseittain.

Oma suhteeni Bordeaux’n punaviineihin on ollut jostain syystä hikinen ja nihkeä, eikä kaapistani ole lohjennut kovinkaan montaa makuupaikkaa “porvoolaisille”. En voi väittää maistelleeni mitenkään kattavasti alueen kovimpia nimiä, mutta vähäistenkin kokemusteni perusteella voin kyllä todeta ymmärtäväni alueen huippuviinien laadullisia vahvuuksia. Toisaalta taas alueen viinit eivät ole aiheuttaneet koskaan mitään erityisen voimakkaita elämyksiä, saati sitten intohimoa. Epäilen vahvasti, että Bordeaux ei vain yksinkertaisesti ole tyylillisesti minun juttuni. Bordeaux’n kohdalla ei voi myöskään ohittaa ilmiselvää hintaproblematiikkaa; kiinnostavampien viinien hinnat tuntuvat karkaavan kohtuuttoman korkealle.

Pyysin kaatamaan laseihini Château Palmeria vuodelta -96 ja Château Mouton Rotschildia vuodelta -97. Viinien kanssa lapioin täydellisesti paistetun entrecôten sekä jälkipöhinöiksi juustolajitelman.

Näistä viineistä on kirjoitettu maistelumerkintöjä maailma täyteen, joten lienee turhaa toistella tässä kohtaa erilaisia tummia marjoja ja setripuita. Merkittävin huomio viineissä on mielestäni balanssi eri komponenttien välillä. Yhteispeli laadukkaan hedelmäisyyden, happokkuuden, nätisti integroituneen tammen, mukavasti pehmenneiden tanniinien ja alkoholin välillä on poikkeuksellisen kovalla tasolla. Palmer vaikutti hieman sulkeutuneemmalta, tummasävytteisemmältä ja konsentroituneemmalta, kun taas Mouton Rotschild esitteli avoimemmin moniulotteisuuttaan. Viinit ovat tällä hetkellä varsin nautinnollisessa iässä, mutta potkua riittää vielä mukavasti jatkokypsytykseenkin. Molemmat ovat laadullisesti huipputavaraa, mutta omat mieltymykseni kaatuvat tällä otoksella enemmän Pauillacin suuntaan. Tästä viinitempauksesta singahtaa täydet viisi staraa ravintola Carelialle.

Viikon Copa – Waterford Pecan Stream Sauvignon Blanc 2013 12,90 €

Posted on 13/09/2013 by Copatinto

Kun perusvalikoimaan pölähtää eteläafrikkalaisen Waterfordin vinkkua, on paikallaan iskeä käpälät kiinni pulloon ja suorittaa tarvittavat korkkaustoimenpiteet. Kevin Arnoldin tuotannosta itselleni tutumpaa on punaviinisektori, jonka kerrassaan herkullisia tuotoksia on näkynyt Alkonkin valikoimissa aina silloin tällöin. Nyt lasiin kaadetaan kuitenkin valkkaria, tarkemmin sanottuna Sauvignon Blancia.

Pecan Stream Sauvignon Blancin rypäleet ovat kasvaneet viileämmän ilmaston alueella Elginissä, hieman Kapkaupungista itään. Viini on kypsynyt 6 kk terästankeissa.

Tuoksusta löytyy sitruunaa, limeä, herukan lehteä, karviaista ja ruohoisuutta. Voidaan siis todeta nokkaan leijailevan kohtuullisen tyypillistä Sauvignon Blancia kevyellä trooppisuudella viriteltynä. Runsaan hedelmäinen ja kuiva maku seurailee tuoksua. Rapsakka hapokkuus sekä pieni mausteisuus tasapainottavat mukavasti reipasta hedelmäisyyttä. Melko pitkässä jälkimaussa temmeltävät kypsä sitruuna ja lime.

Pecan Stream on melko täyteläinen ja runsaan hedelmäinen, mutta samalla myös miellyttävän tasapainoinen Sauvignon Blanc. Etukäteen pelkoa herättänyt 14%:n alkoholipitoisuus ei pääse pahemmin häiriköimään, kunhan viini pysyy sopivasti viilennettynä. Viinistä löytyy runkoa sen verran mukavasti, että uskaltaisin lapata lautaselle esim. savulohisalaattia. Keskipitkän pohdinnan tuloksena 3,5 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Matkalla Montsantissa – Coca i Fitó

Posted on 10/09/2013 by Copatinto

Vietin heinäkuun viimeisiä päiviä Katalonian paahteessa lähinnä nautiskellen übertuoreita meren antimia sekä vierailemalla parilla mielenkiintoisella viinitilalla Prioratissa ja Montsantissa. (Aikaisempi postaus Celler Cal Pla-vierailusta löytyy täältä.) Prioratin suitsutetuimpien viinien hinnat ovat jo lähteneet lapasesta, mutta Montsantilla on edelleen tarjota ihan kivasti hyviä hinta-laatupamauksia. Yksi alueen mielenkiintoisimmista tuottajista on Coca i Fitó. Vakuutuin putiikin viiniosaamisesta parisen vuotta sitten Prowein-tapahtumassa, mikä oli vähintään riittävän syy ruuvata kulkupelin nokka kohti El Masroigin kylää.

Coca i Fitón vuonna 2006 perustaneet veljekset Toni ja Miquel ovat varttuneet maanviljelijäperheessä Penedesin viinitarhahoodeilla. Toni Coca on ehtinyt vuosien saatossa kartuttamaan mainetta konsultoivana viinintekijänä ja asiantuntijana lukuisilla pienemmillä viinitiloilla Kataloniassa. Toni vastaakin tilan viinien valmistuksesta, apunaan enologi Joaquim Bielsa. Miquel puolestaan huolehtii kaupallisesta sektorista.

Montsantin lisäksi Coca i Fitó puuhailee viinejä myös Terra Altan ja Empordan alueilla. Veljesten tavoitteena on tehdä autenttisia, persoonallisia ja aluettaan ilmentäviä, moderneja viinejä. Ensimmäinen talon omaa nimeä kantava viini näki päivänvalon vuonna 2006 ja on talon lippulaiva edelleen. Nykyisellään vuosituotanto nakuttelee 100000-150000 pullon vauhdeissa.

Paikan päällä minusta huolehti enologi Joaquim Bielsa, jonka löysinkin varaston perältä touhuamassa etiketöinnin parissa. Joaquimin valitellessa jo etukäteen huonoa englanninkielentaitoaan, lupasin vastata siihen vielä uskomattoman paljon heikommalla katalaanillani. Kuten olettaa saattaa, pärjäsimme vallan mainiosti. Kierreltyämme jonkin aikaa kellarin syövereissä, siirryimme luonnollisesti maistelun pariin, joten ohessa muutamat kommentit hörpätyistä viineistä.

Maistelusessio potkaistiin käyntiin Terra Altan valkkarilla. Jaspi Blanc 2012 on Garnacha Blancasta (70 %) ja Macabeosta (30 %) koostuva nuori, omenainen ja pirteän sitruunainen tapaus. Valmistuksessa on hyödynnetty sakkakypsytystä. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Sopii kuumaan kesäpäivään, kuin rystysrivi nenänvarteen.

Coca i Fitó Rosa on sataprosenttinen Syrah yhden tarhan köynnöksistä. Rypäleet tulevat samalta tarhalta, kuin lippulaivaviininkin. Osaa viinistä on kypsytetty 3 kk:n ajan ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 3000 pulloa. Tuhtirakenteinen rosé, jossa selkeäpiirteinen Syrah’n aromaattisuus. Oiva ruokajuoma reippaammillekin sapuskoille, eikä pelästy hyvin viilennettynä kuuman päivän virkistyskäyttöäkään.

Jaspi Negre 2011 on talon entry-level punkku, jonka kokoonpano on Garnacha (45 %), Cariñena 25 %, Cabernet Sauvignon (15 %) ja Syrah (15 %). 3 kk ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 60000 pulloa. Helposti lähestyttävä, nuorekas, tumman marjaisa ja mausteinen viini.

Tocat de L’ala 2011 on Empordan yhteistyöprojekti Celler Roig Paralsin kanssa. Pullosta löytyy vanhojen köynnösten Garnachaa (60 %) ja Cariñenaa (40 %). 4 kuukautta ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 18000 pulloa. Paahteinen ja yrttinen sekä jonkin verran Montsantin punkkuja pehmeämpi ote paletilla.

Jaspi Maragda 2010 pitää sisällään vanhojen köynnösten Garnachaa (55 %), Cariñenaa (25 %) ja Syrah’ta (20 %). 12 kk ranskalaisessa ja amerikkalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Nokassa tummia marjoja ja toffeeta. Aiempiin maistettuihin verrattuna enemmän syvyyttä ja tanniinirakenne selkeästi elegantimpi.

Viimeisenä lasiin lorisi tilan lippulaivaviini Coca i Fitó, joka oli itselleni pullorivistön tutuin tapaus. Yhden tarhan viini, jonka sisältö on Syrah’ta (50 %), vanhojen köynnösten Garnachaa (30 %) ja Cariñenaa (20 %). 12 kk kypsytys amerikkalaisessa ja ranskalaisessa tammessa. Vuosituotanto noin 8000 pulloa. Tyylikäs, moniulotteinen ja kiehtovan syvä tapaus. Savua, balsamicoa, karhunvatukkaa, mausteisuutta ja nätisti integroituva tammisuus. Kypsytyspotentiaalia löytyy mukavasti, vaikka viini onkin dekantoinnin kautta jo kelvollista ruokapöytäkamaa.

Viikon Copa – Cline Ancient Vines Mourvèdre 2011 14,24 €

Posted on 05/09/2013 by Copatinto

Mourvèdre on tunnetusti kotoisin Espanjasta (Monastrell), mutta arvostetuimmat ko. lajiketta sisältävät pullotteet löytynevät eteläisestä Ranskasta. Ainakin omalla kohdalla ne täräyttävimmät kokemukset taitavat olla peräisin Bandolin seudulta, unohtamatta kuitenkaan upeita Rhônen blendejä tai joitakin australialaisia virityksiä asian tiimoilta. Lajike vaatii kuumaa ilmastoa kypysäkseen riittävästi, mutta maaperän olisi kuitenkin hyvä pysyä suhteellisen viileänä. Huhut kertovat sopivia olosuhteita sekä ikivanhoja Mourvèdre-köynnöksiä löytyvän myös Kaliforniasta. Viikon Copa otti selvää, mitä sanottavaa Cline Ancient Vines Mourvèdre:lla näillä kinkereillä.

80-luvulla perustetun Cline Cellarsin Ancient Vines Mourvèdre tulee siis Kaliforniasta, Contra Costa Countyn alueelta. Auringossa paistattelevat viinitarhat saavat kaivattua viilennystä mm. Sacramento- ja Joaquin-jokien virtauksista ja päivittäinen lämpötilavaihtelu asettuu toimivalle tasolle.

Viini pitää sisällään Mourvedrèa 80-120-vuotiaista köynnöksistä. Käyminen on tapahtunut terästankeissa viljeltyjen hiivakantojen suosiollisella avustuksella. Kypsytys 8 kuukautta tummapaahtoisissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä, joista noin neljännes oli uusia.

Kypsän marjaisessa tuoksussa on mustaherukkaa, mustikkaa, kypsää kirsikkaa ja taustalta leijailevaa setripuuta. Melko täyteläisellä ja lämminhenkisellä paletilla pyörii tuoksun aromien lisäksi mausteisuutta. Kohtuullisen napakka hapokkuus ja maltillinen määrä pehmeää tanniinisuutta pitävät järjestystä yllä. Jälkimaku on melko pitkä, kypsän kirsikkainen ja mausteinen.

Cline Ancient Vines Mourvèdre ei ole lainkaan pöllömpi tapaus. Kypsää tavaraa ryhdikkään hapokkaassa paketissa, vieläpä ankarimpia hillomössöttelyjä välttäen. Oikein sopiva kaveri syksyn grillailulle. Kokeile vaikka yrttiviritetyn lampaan kanssa. 3,5 / 5 staraa.

Viikon Copa – Steininger Kamptal Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltliner 17,50 €

Posted on 29/08/2013 by Copatinto

Viikon Copa hyppää vaihteeeksi Arnold Schwarzeneggerin synnyinmaahan Itävaltaan ja kaappaa suositukseksi hiljattain kansallishandeliimme mätkähtäneen Steiningerin Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltlinerin Kamptalista. Grüner Veltliner on selkeästi Itävallan viinitarhojen pinta-alakunkku ja melkoinen käyntikortti muutenkin koko maan viinisektorille. Kiistattoman loistava lajike, josta tehdään niin kevyen raikkaita, kuin täyteläisen voimakkaitakin valkoviinejä. Kolmenkymmenenviiden tarhahehtaarinsa kanssa Langenloisin seuduilla ahkeroiva Steininger puuhailee lähinnä valkoisten lajikkeiden kanssa ja panostaa vahvasti myös perinteisen menetelmän kuohuviineihin. Tämä Grüner Veltliner on käynyt terästankeissa, sakkojen kanssa 2 kk.

Tuoksu vakuuttaa heti alkumetreillä. Siitä löytyy sitruunaa, vihreää omenaa, greippiä, kevyttä ruohoisuutta ja hiukan mineraalisuuttakin. Kuiva, melko täyteläinen ja nuorekkaan räväkkä maku on täynnä tavaraa. Maussa nousee eturiviin sitruuna ja omena, mutta paletin loppua kohden mausteisuus ja erityisesti valkopippuri nostaa päätään. Pirteä ja runsas hapokkuus sekä erittäin pitkä mausteinen jälkimaku.

Nyt on lupa heittää pientä hymyä naamalle, sillä voidaan todeta Alkon edukkaampiin massaproduktioihin painottuvassa perusvalikoimassa olevan yksi laadukas ja tyypillinen lajinsa edustaja lisää. Jos haluat tarkistaa, mille Kamptalin Grüner Veltliner maistuu, sujauta pullollinen kassin pohjille. Loppu hoituukin sitten vaikka kunnollisella wienerschnitzelillä. 4 / 5 staraa. (Kuvan © Alko)

Viikon Copa – Dona Ermelinda 8,98 €

Posted on 22/08/2013 by Copatinto

Kyllähän se vähän kirpaisee, kun Keski- ja Etelä-Euroopassa kärvistellään yli kolmenkymmenen asteen päivälämpötiloissa ja meillä ei enää pahemmin yli parinkympin päästä. On kai myönnettävä, että kesäisen lämpimät päivät ja illat alkavat hiljalleen olla ohi ja syksy kaikkine ihanuuksineen lähestyy. Viikon Copa hakee siirtymävaihetta kesän raikkaiden valkoviinien ja syysajan täyteläisempien punaviinien välille perusvalikoiman portugalilaisen uutuuspunkun avustuksella.

Casa Ermelinda Freitas on perheomisteinen tila, joka on valmistanut viinejä 1900-lulun alkupuolelta lähtien Setúbalin niemimaan seuduilla. Dona Ermelinda tulee Palmelan laatualueelta, missä seudun yleisin punainen lajike Castelão viihtyy hyvin hiekkaisilla ja kuumilla tarhoilla. Pulloon on tällä kertaa tuupattu kolmen lajikken sekoitus; Castelão (70 %), Cabernet Sauvignon (15 %), Touriga Nacional (15 %). Tuottajan tietojen mukaan viiniä on kypsytetty 6 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Vähemmän yllätyksellisesti Alkon nettisivut kertovat jotain muuta.

Tuoksussa kypsää kirsikkaa, paahteisuutta, häivähdys kahvia ja vaniljaa. Paletilla täyteläinen viini seuraa tuoksun aromeja. Mukaan liittyy hieman mausteisuutta ja aistittavissa on myös viinityyliin sopivaa karheutta. Paketti on melko hapokas, keskitanniininen ja 14 % alkoholipitoisuus lämmittää paletin loppuosaa kohden. Melko pitkästä jälkimausta löytyy mausteisuutta ja kypsää kirsikkaa.

Dona Ermelinda on mehevän täyteläinen ja mukavan maanläheinen punkku tummeneviin iltoihin. Alle kympillä oikein hyvä ostos. Sijoita lautaselle vaikka lampaanpaistia. 3 / 5 staraa.

COPATINTO

Viinien asiantuntija

Tag Archives: viiniblogi