Testissä Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 D.O. Toro

Copatinton testipenkissä alkoi jälleen tapahtua, kun Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 törähti paikalle. Viinille todettiin tarpeelliseksi suorittaa rutiinitoimenpiteet, eli välitön korkkaaminen ja ankara analyysi.

Viimeksi Copatinto nautti kyseistä maataloustuotetta juhannusaattona 2010 Salamancan keskusaukiolla Plaza 23-ravintolassa. Vuosikerta oli tuolloin 2001 ja noin yhdeksänvuotias viini oli täydellisessä kunnossa. Ravintolan ystävällismielinen tarjoilija ymmärsi erikseen kertomattakin suomalaisen juhannuksen ja grillaamisen kuuluvan tiiviisti yhteen. Niinpä pöytään kannettiin tilanteen vaatimat komponentit – tirisevä grilli ja kasa lihaa. Pöydässä grillattu chuleton teki saumatonta yhteistyötä viinin kanssa, eikä muutenkaan olosuhteissa ollut nokan koputtamista.

Testiviini on vuodelta 2005, joka on arvioitu vuoden 2001 lailla erinomaiseksi vuosikerraksi. Toron kylän välittömässä läheisyydessä sijaitseva Bodegas Sobreño perustettiin 90-luvun lopussa Riojalaisten viiniheppujen toimesta. Paikallisen Tempranillo-kloonin, Tinta de Toron, kesyttäminen onnistui kavereilta mallikkaasti ja Sobreñon viinit ovat alusta lähtien niittäneet runsaasti erilaisia palkintoja ja kunniamainintoja. Seleccion Especial on puristettu tilan vanhimpien köynnösten valikoiduista rypäleistä ja sitä on kypsytetty 14 kk jenkkitammessa sekä 12 kk pullossa. Reserva viinit eivät ole Toron alueella yhtä yleisiä, kuin muualla Espanjassa ja Gran Reservat ovat suorastaan harvinaisia.

Viinin kehittynyt tuoksu on suorastaan huumaavan herkullinen. Siitä on löydettävissä savua, kahvia, toffeeta, neilikkaa, kypsää tummaa kirsikkaa ja luumua. Vahva, muhkea ja konsentroitunut maku täyttää suun luumuilla, kirsikoilla, moniulotteisella mausteisuudella ja savuisuudella. Napakka tanniinisuus kiristelee ikeniä vielä pitkän ja mausteisen jälkimaun maistuessa suussa. Viini on mukavasti nautittavissa parin tunnin dekantoinnin jälkeen, mutta hyötyy vielä parin vuoden kellaroinnista. Tämä huikean upea viini toimii hyvin esimerkiksi grillatun härän entrecoten, lampaan lihan tai runsaan makuisen suurriistan kanssa.

Finca Sobreño Reserva Especial on ansaitusti kerännyt viinikriitikoilta toistuvasti yli 90 pisteen arvioita. Pullollinen lähtee Keski- ja Etelä-Euroopassa kaupan hyllyltä n. 15-20 euron hintalappu kyljessään, eli hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan. Paikalliseen puulaakiin ei kannata juosta Seleccion Especialia etsimään, mutta yksiulotteisempi ja suoraviivaisempi Finca Sobreño Crianza löytyy A-valinnan perusvalikoimasta

EDIT 18.2.2012: Yllä linkitetty Finca Sobreño Crianza on poistumassa Alkon perusvalikoimasta.

Burgundy Wine Tour hotelli Kämp Helsinki 8.2.2012

Burgundy Wine Board (BIVB) yhteistyökumppaneineen järjesti 8.2.2012 hotelli Kämpissä Burgundin viinien tastingin ja Copatinto päätti syöksyä pakkasta ja viimaa uhmaten kohti Kämpin peilisalia katsastamaan burgundereiden kisakuntoa. Pahoittelut kännykällä napattujen räpsyjen laadusta.

Runsaimmin pöytätilaa oli itselleen valloittanut Chablis, tai sitten vain kuvittelen niin. Perus Chablis ei pahemmin sukkia jaloissa pyöritellyt, eikä se käsittääkseni johtunut pelkästään päivän sukkavalinnasta. Onneksi premier cru- ja grand cru-viineistä alkoikin sitten jo löytymään mielenkiintoisempaa tavaraa.

Chablis-viineistä eniten säväyttivät tyylikkään mineraaliset Domaine Bernard Defaix:n Chablis 1er Cru Côte de Lechet réserve 2009 ja Chablis Grand Cru Bougros 2009. Saman pöydän Rully 1er Cru Les Cloux 2009 oli myös varsin maukas kokonaisuus.

Henri de Villamont:n Mersault Les Clos 2009 oli vakuuttavan moniulotteinen, pehmeä sekä tyylikkäästi tammitettu. Saman tuottajan Chassagne 1er Cru Morgeot 2008 miellytti taasen hyvällä happorakenteellaan.

Punaviineistä suurimman yllätyksen tiskiin pläjäytti Domaines et Saveurs Collectionin Fixin 1er Cru Clos de la Perriére. Tuoksussa yhdistyi kiehtovasti savun, mansikan, vadelman ja kirsikan aromit. Makukin oli siinä määrin mielenkiintoinen, että Fixinin alueen viinit pääsevät Copatinton suurennuslasin alle tulevaisuudessakin. Samassa pöydässä lymyillyt Gevrey-Chambertin 1 er Cru Combe aux Moines Domaine Gallois 2009 oli myös maininnan arvoinen.

Jos viinikellarisi kutsuvieraspaikoilla on jostain syystä vielä tilaa kypsytyspotentiaalille, niin täytteeksi voisi soveltua upean happo- ja tanniinirakenteen omaava Domaine Parent Corton Grand Cru Les Renardes 2006. Voin lupautua avustamaan pullon tyhjennyksessä, kun sen aika koittaa.

Kun nyt on suu vaahdossa jauhettu premium-tason kukkaronkiduttajista, niin on tasapuolisuuden nimissä kehuttava esillä olleita maukkaan hedelmäisiä, raikkaita ja edullisempia Saint-Veranin sekä Mâconin perusvalkkareita, joiden hinta-laatusuhde on vuodesta toiseen erittäin hyvä.

Kuvitelmaa tai ei, olin aistivinani Burgundinkin viineissä hienoista pyrkimystä nuorekkaampaa ja helpommin lähestyttävää tyyliä kohti. Onko suunta oikea, jää viime kädessä kuluttajien ratkaistavaksi.

Testissä Castoro Zinfandel 2009 14,90 €

Kalifornian viinien kovan myötätuulen saattelemana raahattiin Copatinton testipenkkiin Alkon perusvalikoiman uutuus Castoro Cellar Zinfandel 2009. Castoro on italiaksi majava ja nimen taustalta löytyy tilan omistajan Niels Udsenin lempinimi ”beaver”, joka käännettiin italiaksi herran aikoinaan työskennellessä saapasmaan viinitarhoilla. Copatinto ei jostain kumman syystä ole lainkaan yllättynyt siitä, ettei firma valinnut nimekseen englanninkielistä versiota isännän lempinimestä. Castoro Zinfandel tulee Kalifornian Paso Roblesista, joka tunnetaan historian kirjoissa lainsuojattomien piileskelypaikkana ja Kalifornian viiniteollisuuden ”villinä läntenä”, huhutaan jopa itse Jesse Jamesin oleskelleen alueella aika ajoin sukulaistensa luona parantelemassa ampumahaavojaan. Myöhemmin Paso Robles on tullut tunnetuksi mm. Rhônen rypälelajikkeita viljelevistä ”viinikapinallisista”. Paso Roblesin yhteydessä on myös tapana mainita maailmankuulun ”kapinallisen”, James Deanin, menehtyneen auto-onnettomuudessa seudulla, joten nyt on sitten ne pakolliset faktatkin raportoitu. Paso Roblesin päivät ovat kuumia ja kuivia, viileiden öiden sekä merellisten tuulien tarjotessa helpotusta kuumuuden kärventämille viinitarhoille. Paso Roblesissa on Kalifornian suurimmat päivä- ja yölämpötilojen erot, jonka kerrotaan antavan alueen viineille yksilöllisen luonteen.

Alkujaan Kroatiasta kotoisin oleva zinfandel on erittäin suosittu rypälelajike Yhdysvalloissa ja siitä valmistetaan viinejä hyvin laajalla skaalalla ja suorastaan hillittömiä määriä. Zinfandelia ei yleensä blendailla muiden lajikkeiden kanssa, mutta Castoro on helpottanut zinfandelinsa yksinäisyyttä tuuppaamalla seuraksi muutaman prosentin petite syrahia tuomaan viiniin väriä ja syvyyttä.

Väriltään syvän punaisen viinin marjainen tuoksu nostaa pintaan punaista kirsikkaa, vadelmaa, mausteisuutta (valkopippuri ?) ja miedosti vaniljaa. Melko täyteläisessä maussa dominoi runsas, keskihapokas marjaisuus ja hedelmäisyys vailla minkäänlaista yliampuvaa hillomaisuutta tai raskautta. Pippurisen mausteinen ja suuta lämmittävä jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Castorolla on onnistuttu väistelemään Paso Roblesin kuuman ilmaston ongelmat ja ottamaan ilo irti viileistä illoista ja öistä. Tästä johtuen viini esittää kiitettävän elegantisti ja moniulotteisesti tyypillisiä zinfandelin luonteenpiirteitä, eikä mikään osa-alue nouse liikaa esiin. Copatinto suosittelee !

Viini nautittiin pekoniin käärityn possun fileen sekä paahdetun paprikan kanssa ja yhdistelmä toimi vallan mainiosti.

Testissä Peña Tajada Cepas Centenarias Seleccion 15 2007 D.O. Toro

Torosta tärähti jälleen, kun Copatinton testipenkkiin asettui espanjalaisen Valpiculatan Peña Tajada Cepas Centenarias 2007 Seleccion 15 Toron alueelta Espanjasta. Ehkäpä mielenkiintoisin asia tämän talon viineissä on se, että tilan viiniköynnöksiin ei ole koskaan päässyt iskemään yksi viinihistorian tuhoisimmista tuholaisista, phylloxera (= viinikirva). Tämä jenkkilästä kotoisin oleva nivelkärsäinen tuholainen pisti viinimaailman hampaat kalisemaan kovaäänisesti Eurooppassa 1800-luvun loppu- ja 1900-luvun alkupuolella, tuhoten järkyttävän määrän viinitarhoja. Myöhemmin havaittiin, että pohjoisamerikkalaisten viinien juurakot pystyivät vastustamaan paremmin viinikirvan hyökkäyksiä ja nykyään tarhoille istutetaankin pohjoisamerikkalaisella juurakolla varusteltuja, eurooppalaisia rypälelajikkeita tuottavia köynnöksiä. Euroopastakin löytyy joitain alueita, missä viinikirva ei ole pahemmin päässyt kuokkavierailemaan ja mm. Valpiculatan viiniköynnökset kasvavat edelleen omine juurakkoineen. Kyseisen alueen vastustuskyky selittyy mm. alueen hiekkaisen ja kuivan maaperän kautta.

Vuonna 1999 perustetun Valpiculatan omistajat pelastivat hyljeksityt tarhat Zamoran lähistöltä ja viljelyssä olevien tilusten koko on 18 hehtaaria. Viljelyssä ei käytetä lannoitteita eikä torjunta-aineita. Tarhojen vanhoista köynnöksistä heruu tavaraa niukasti ja Valpiculatankin on tyydyttävä suorastaan laihialaismaisen pieneen 1,35 kilon rypälemäärään / köynnös. Vanhojen köynnösten tuottamien rypäleiden laatu on usein kuitenkin selkeästi parempaa tasoa, joten lopputuloksena saatetaan saada pienempi määrä viiniä, mutta parempaa laatua. Peña Tajada Cepas Centenarias Seleccion 15 on kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viinin väri on tumman rubiininpunainen ja reunamilta on erotettavissa hieman violetinkin sävyjä. Intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää luumua, salmiakkia, tupakkaa ja savuisuutta. Täyteläisessä ja keskihapokkaassa maussa erottuu tuoksun aromien lisäksi mausteisuutta, pippuria. Tanniineja löytyy reilusti, mutta ne ovat hyvin integroituneet ja pehmeät. Pitkä mausteinen jälkimaku, johon korkea alkoholipitoisuus tuo lämmittävän tunteen.

Peña Tajada on jälleen hyvä esimerkki D.O. Toron alueen potentiaalista ja siitä, että reippaalla kympilläkin voi irrota mahtavasti vastinetta rahoille. Viini on alueelleen tyypillinen, Toron perusviinejä hieman moniulotteisempi ja sen eri komponentit ovat hienosti paketissa. Tällaiset viinit toimivat hyvin grillatun lampaan ulkofileen kanssa, joten ei muuta kuin ulos lumisateeseen ja grilli tulille – tulee sitten se ulkoilupuolikin hoidettua.

Harmiksenne on todettava, että tätäkään viiniä ei Alkon hyllyiltä löydy, mutta suosittelen tarttumaan kiinni välittömästi, jos jossain päin maailmaa sattuu näkymään.

Viinisuositus – Schloss Schönborn Riesling Trocken 2010 10,08 €

Erinäisillä tahoilla on esitetty huolestuneita kannanottoja koskien nykyistä valkoviinitrendiä, joka jokamiehen suomen kielellä tarkoittaa viinien suosion ja sitä kautta myös tuotannon suuntautumista kuivempien ja hapokkaampien viinien suuntaan. Ja myönnettävähän se on, että sitä ollaan toisinaan täysin ulalla, kun erityisesti valkoviineissä tuntuu löytyvän enemmän happoja, kuin AA-kerhon kokouksessa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että huoli on siinä mielessä turha, että vielä löytyy runsaasti viinitaloja, joilla hapokkuus pysyy nätisti kurissa, eikä ole aihetta irvistykseen jokaisen kulauksen yhteydessä.

Saksa on hyvä esimerkki siitä, että puolikuivista ja makeistakin valkoviineistä voidaan tehdä pirteän hapokkaita, tasapainoisia ja nautinnollisen upeita tuotteita. Vaikka Saksassakin on menty muiden kelkassa kuivempien viinien suuntaan, kyllä nahkahousujen luvatusta maasta löytää edelleen runsaasti mukavia ja hieman makeampia, laadukkaita valkkareita. Saksalaisen viinilainsäädännön viidakossa etikettejä tavaava kuluttaja voi olla hätää kärsimässä, kun sujuvakaan oikoluku ei aina riitä viinin maukeustason toteamiseen. Esimerkiksi laadukas spätlese voi olla kuiva, puolikuiva tai vaikkapa puolimakea. Onneksi viinin makeudesta selontekoa hamuava osatajakandidaatti löytää toisinaan etikettimerkinnöistä taikasanat trocken (= kuiva), halbtrocken (= puolikuiva) tai feinherb (= puolikuiva, usein hieman makeampi, kuin halbtrocken).

Myös alueellisesti voidaan vetää karkeasti jonkinlaisia johtopäätöksiä saksalaisten valkoviinien tyylistä. Suorastaan törkeästi yleistäen voitaisiin todeta laatuviineistä makeampia, vähähappoisempia ja matala-alkoholisempia tulevan esim. Moselin suunnalta ja taas esim. Rheingau tunkee markkinoille selkeästi hapokkaampaa, kuivempaa ja korkeampialkoholista vinkkua.

Alkon saksalaisten valkkareiden valikoima on viime vuosina jonkin verran kohentunut, vaikka edelleen voidaan pitää alle kympin laatupullon löytymistä saksa-hyllystä suoranaisena ihmeenä. Syynä ei voi olla tarjonnan puute, sillä hyviä ja edullisia valkoviinejä saksasta kyllä löytyy yllin kyllin. Olisiko siis sittenkin niin, että peruskuluttaja on tyytyväisempi mitäänsanomattomien puolimakeiden ja puolikuivien bulkkiviinien täyttämään hyllyyn ja äänestää kukkarollaan tilanteen jatkumisen puolesta, vai tarjotaanko meille monopolin toimesta aina vaan puoliväkisin sitä samaa huttua ? Mene ja tiedä, joka tapauksessa vaihtoehtojakin olisi…

Tällä kertaa suositusviininä on kuitenkin erinomainen löytö Alkon perusvalikoimasta kympin valkkareiden sarjassa. Schloss Schönborn Riesling Trocken tulee Rheingaun alueelta, noin 50 km Frankfurtista länteen.

Viinin väri on viherkeltainen ja tuoksusta löytyy ne vihreät omenat, päärynät ja sitrukset. Lähes kuivassa maussa on reilusti hapokkuutta ja omenan, päärynän ja sitruksen maut seuraavat tuoksun antamaa vaikutelmaa. Viinissä on sokeria 9 g/l ja se tekee viinistä, sen reilusta hapokkuudesta huolimatta, varsin nautinnollisen kokonaisuuden ihan sellaisenaankin kulauteltuna. Schloss Schönborn on erittäin monikäyttöinen ruokaviini, kuten toki rieslingit monesti muutenkin. Tästä viinistä muodostui viime kesänä Copatinton suosikki kympin luokassa, ja se sopii loistavasti jopa grillimakkaran kylkeen, eikä tietenkään pelästy kala- tai äyriäisruokia. Copatinto suosittelee !

Testissä Chateneuf-du-pape Domaine de Nalys Réserve 2007 39,90€

Rhônen alueella tehdään paljon voimakkaita ja mausteisia punaviinejä, joista suurimman osan runko on kyhätty grenachen, syrahin tai mourvedren varaan. Näitä lajikkeita sitten sekoitellaan keskenään tai muutamien muiden lajikkeiden kanssa. Osa Rhônen rypälelajikkeista ja sekoitteista nauttii ansaittua suosiota uudessa maailmassa ja erityisesti Australialaiset ovat hurahtaneet miksailemaan viinejään Rhônen tyylillä.

Eteläisessä Rhônessa kököttävä Chateuneuf-du-pape on eittämättä yksi Rhônen tunnetuimpia punaviinialueita, ellei sitten tunnetuin. Chateneuf-du-pape lienee myös ainoa punaviini, johon voidaan sekoittaa jopa 13:a eri rypälelajiketta. Erilaisten blendien muodostamiselle on periaatteessa siis rajattomat mahdollisuudet ja laatu sekä jossain määrin myös tyyli vaihteleekin kohtuullisen paljon. Chateneuf-du-pape (paavin uusi linna) –nimen synty johtaa historian havinoihin ja aikaan, jolloin paavin hallinto vaikutti Avignonin alueella ja näiden pipopäisten kirkonmiesten ”kesämökki” sijaitsi jokseenkin ilmeisesti nykyisen Chateneuf-du-papen kylän maisemissa.

Maistoin pari kuukautta sitten Münchenin messuilla samaisen tilan perusversiota chateneuf-du-papesta vuodelta 2008 ja sain riittävän kimmokkeen napata viinikaapissani loikoilleen vuoden 2007 réserve-pullotteen testiin. Niinpä korkkiruuvi osui kuin osuikin onnistuneesti Domaine de Nalysin réserve ”pappiin” hyvämaineiselta vuodelta 2007. Chateneuf-du-papen itäosassa sijaitseva Domaine de Nalys viljelee viiniä nykyään noin 50 hehtaarin alueella ja tilan historia erilaisine käänteineen ulottuu ainakin 1600-luvulle saakka. Tässä réserve-versiossa on tehty kaikkien lain sallimien rypälelajikkeiden sotkemisesta yksinkertaisempaa ja käytetty vain kolmea lajiketta; Syrah (78%), Grenache (12%), Mourvedre (10%). Näin iso osa syrahia on tietääkseni hieman harvinaisempi ratkaisu alueellaan.

Viini on väriltään tumma, rubiininpunainen. Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, vadelmaa, karhunvatukkaa, seetripuuta, tupakkaa ja mausteisuutta. Täyteläinen ja suuntäyttävä maku korostaa tuoksun aromeja ja reilu hapokkuus sekä runsaat ja pehmeät tanniinit johtavat erittäin pitkään, savuiseen ja moniulotteisen mausteiseen jälkimakuun.

Nalys nautiskeltiin poron paahtopaistin kera ja yhdistelmä oli erittäin onnistunut. Viini on hyvin nautittavissa jo nyt, kunhan muistaa dekantoida tunnin tai pari ennen nautiskelua. Tuottajan mukaan pulloa voi kellaroida 10-15 vuotta ja reilu hapokkuus ja runsaat tanniinit tukevat ajatusta. Itse en pisteitä viineille laske, mutta Wine Spectator vaikuttaa olleen asian ytimessä, kun ovat pläjäyttäneet 92 pistettä kyseiselle viinille. Nalys saa ehdottomasti myös Copatinton suosituksen.

Viinisuositus – Castello Banfi Cum Laude 2008 19,99 € (Alkon tilausvalikoima)

Tällä kertaa suositusviinistä löytyy kaikille ylioppilaskirjoituksissa hikoilleille sekä yliopisto-opintoja suorittaneille tuttua tekstiä. Vaikka opintojen arvosana-asteikolla  Cum Laude ei vielä kärkipäätä edustakaan, on viini puolustautunut jo valmiiksi olemalla ns. super-toscanalainen. Super-toscanalaiset viinit saivat alkunsa 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun aikoihin, kun viinintekijät keksivät ottaa käyttöön Toscanan viinien valmistuksessa ranskalaisia rypälelajikkeita, kuten esim. cabernet sauvignon ja merlot. Viinit luokiteltiin pöytäviineiksi silloisten lakien mukaan ja nykyään suurin osa ”supereista” kuuluu 1994 muodostettuun IGT-luokitukseen. Pöytäviini-luokituksesta huolimatta viineistä tulikin varsinainen jytky ja siitä lähtien lähes kaikki itseään kunnioittavat Toscanalaiset viinitalot ovat pullistelleet hauiksiansa enemmän ja vähemmän suosiollisesti rakentamillaan super-toscanalaisilla.

Castello Banfi on iso italialainen tekijä viinimarkkinoilla. Erityisen miellyttävää Banfissa on kuitenkin sen jatkuva tutkimus- ja kehitystyö  esim. sulfiittien käytön vähentämiseksi viineissä – Copatinto taputtaa käsiään, hienoa!

Cum Laude tulee Toscanan Montalcinosta ja on Banfin tuotevalikoiman tuorein super- toscanalainen. Viiniä on nosteltu kauppojen hyllyille vuosikerrasta 1999 lähtien. Tällä kertaa blendissä on päädytty neljään eri rypäleeseen; 25 % sangioveseä, 30 % cabernet sauvignonia, 30 % merlotia ja 15 % syrahia. Viiniä on kypsytetty yhteensä 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä ja 6 kk pullossa ennen markkinoille laskua.

Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, mehevää luumua, kuivaa tupakkaa ja seetripuuta. Maku tukee tuoksun havaintoja sisältäen mehukasta luumua, tummaa kirsikkaa ja mustapippuria. Mehevää makunautintoa täydentävät miellyttävän terhakka hapokkuus ja runsaat, mutta pehmeät tanniinit. Viinistä jää suuhun erittäin pitkä, pippurinen jälkimaku. Tämä melko täyteläinen viini avautuu jo parin tunnin ilmauksella tiiviistä paketista monimuotoisen reheväksi punaviiniksi. Vaikka Cum Laude onkin jo nyt nautinnollista juotavaa, on potentiaalia havaittavissa myös lyhytkestoista kellarointia silmällä pitäen.

Hyvän viinin tulee tuottaa hyvää mieltä ja antaa makuelämyksiä. Tämä viini täyttää siten tehtävänsä loistavasti. Copatinto antaakin Cum Laudelle arvosanaksi nimensäkin oikeuttamat 35 opintopistettä ja suosittelee viiniä lämpimästi myös ylioppilastutkintolautakunnan saunailtoihin. Ruokasuosituksen sijasta Copatinto suosittelee Cum Laudelle sopivaa musiikkia. Mikä olisikaan sopivampaa supertoscanalaiselle, kuin superitalialainen Vasco Rossi ja kappale ”Come stai”.

Testissä Zonin Ripasso Valpolicella Superiore

Saksalaisessa Weinwelt-lehdessä oli iso juttu Gianni Zoninista sekä hänen perheensä viiniyrityksestä. Kuvissa näkyi olevan niin vakuuttavan näköinen viiniherra sekä hieno kartano, että Copatinton oli suorastaan pakko hankkia käsiinsä Zoninin viiniä. Testipenkkiin saatiinkin sopivasti Zonin Valpolicella Superiore Ripasso 2009.

Zonin kuuluu Italian suurimpiin yksityisiin viinipuljuihin ja rutistaakin n. 1800 viljelyhehtaaristaan viiniä maailmalle huimalla 23:n miljoonan pullon vuosivauhdilla. Viljelyalaa on jokseenkin kaikilla Italian tärkeimmillä alueilla sekä lisäksi ainakin USA:ssa. Gambero Rosson tilastot tyynnyttelevät viimeisintäkin epäilijää; Zoninin amaronet ja ripassot ovat takoneet tasaisesti kahden bicchierin arvosteluja vuodesta toiseen, kerrassaan vakuuttavaa.

Ripasso-viinit ilahduttavat nautiskelijaa erinomaisella hinta-laatusuhteella, ripasso onkin usein ns. varma valinta kohtuuhintaisissa italialaisissa viineissä. Valpolicella superioreen verrattuna ripasso on hieman tuhdimpaa tavaraa ja syykin löytyy ns. ripasso-menetelmästä. Menetelmästä löytyy varmasti paljon tietoa kirjoista ja kansista, mutta noin karkeasti yksinkertaistettuna se tarkoittaa menetelmää, jossa amaronen tai recioton valmistuksesta jäänyttä rypälemassaa käytetään uudelleen ripassoksi valmistettavan viinin kanssa. Menetelmän avulla viiniin tulee mm. lisää rakennetta, tanniineja, väriä ja alkoholia.

Zonin Ripasso 2009 on syvän rubiinin punainen. Tuoksussa on valpolicellan rypäleille tuttuun tapaan kirsikkaa, mausteisuutta ja ehkä hitunen makeutta ja tammea. Maussa on kypsän ja runsaan hedelmäistä tuumasävytteistä kirsikkaa, lopussa mausteisuus ja makeus nostavat hieman päätään. Maltillinen happorakenne ja pehmeät tanniinit soittelevat täydessä sopusoinnussa hedelmäisyyden kanssa. Nautinto päättyy kirsikkaiseen, pitkään jälkimakuun.

Jos joskus ripasso on ollut tasapainoista, niin nyt se on sitä. Erittäin hienostuneen tasapainoinen viini, jossa kaikki komponentit ovat kohdallaan. Vaikka tämän viinin vuoksi ei ehkä kuitenkaan kannata sitä metsää tai perintöhopeita pistää myyntiin, niin Copatinto suosittelee isolla kädellä. …Jaa niin tosiaan, mistä tätä sitten saa ? Kannattaa suunnata katseet eteläiseen naapurimaahamme, missä satama-alueen iloiset kauppiaat kauppaavat Zonin ripassoa hippusen yli kympin hintaan. Did I say nice ? Yes I did, indeed !

Viinisuositus – Wyndham Estate Bin 555 Shiraz 2008 13,98€

Kaakkoisen Australian ilmasto esittää suhteellisen tasaisesti samaa näytelmää vuodesta toiseen, mikä helpottaa pitämään myös viinien vuosikertavaihtelut pieninä. Australialaisista punaviineistä ehkä tunnetuimpia ovat Shiraz-rypäleistä tehdyt viinit. Tällä kertaa viinisuosituksena onkin tyypillinen Australialainen Shiraz; Wyndham Estate Bin 555 Shiraz vuodelta 2008.

Tumma, violetti väri ja lasissa raskaasti liikkuva paksu rakenne ilmoittavat maistajalle, että nyt taitaa olla tosi kyseessä. Tuoksussa on luumua, savuisuutta ja lakritsia. Täyteläinen, suuntäyttävä ja lämminsävyinen maku myötäilee tuoksun aromeja ja jättää mausteisen täyteläisen jälkimaun. Wyndham on aussi-shirazille tyypilliseen tapaan hillomaisen paksu viini ja ryhdikkään vahva esimerkki lajissaan. Nautiskele tämä erinomainen Wyndham vaikkapa grillatun tai paistetun tumman lihan seurana.

Viinisuositus – Poggio al Tufo Rompicollo 2009 12,99€

poggio al tufo rompicolloTommasin Poggio al Tufo Rompicollo tulee eteläisen Toscanan auringon alta, Maremmasta. Tämä suodattamaton punaviini sisältää 60 % sangiovesea , 40 % Cabernet Sauvignonia ja sitä on kypsytelty vuoden verran tammessa.

Makean mausteisesta tuoksusta erottuu tummia marjoja, hieman kirsikkaa ja tammen tuomaa paahteisuutta. Cabernet sauvignonin tuoma mustaherukkaisuus on aistittavissa taustalla.

Maku on alussa marjainen ja hedelmäinen. Napakka hapokkuus ja pehmeät tanniinit tuovat makuun lisää  voimaa, ryhtiä ja tasapainoa. Pitkä jälkimaku on napakka, paahteinen ja mausteinen.

Kulauta tämä tyylikäs viini vaikkapa saltimboccan tai yrttimaustetun karitsan paahtopaistin kera.