Freak Out in Viinifriikki 2012!

Syyskuussa 24.9.2012 puuhailtiin pariakin koko kansakuntamme kannalta lähes spektaakkelinomaista tapahtumaa. Toisaalta koko kansan iki-ihanalle Dannylle oltiin järjestämässä 70-vuotisjuhlia ja toisaalta taas Teurastamon Kellohallissa järjestettiin Viinifriikki-tapahtuma. Valintaprosessi näiden kahden välillä ei kohdallani muodostunut järin haasteelliseksi ja ratkaisua helpotti osaltaan myös se, että Dannyn pippaloihin en ollut jostain ihmeen syystä saanut kutsua.

Lyhytkestoisen joukkoliikennematkailun sekä muutaman onnistuneesti rytmitetyn askelluksen jälkeen olin valmis ripustamaan takkini Teurastamon Kellohallin naulakkoon. Kolmen kovan viinimaahantuojan Viinifriikki-tapahtuma asettaa jo lähtökohtaisesti odotukset korkealle. Tälläkin kertaa Belmondo Wines, Tampereen Viinitukku ja Vindirekt olivat onnistuneet lastaamaan pöydät täyteen huipputavaraa.

Ehdin sopivasti herättelemään aisteja muutamilla samppanjoilla sekä kuohu- ja valkoviineillä ennen Vindirektin Johnny Galtatin vetämää Rhônen -09 vuosikerran tastingia. Tastingsetti piti sisällään Jametin Côte Rôtien, Clapen Cornasin, Chaven Hermitagen, Chateau de Beaucastelin Cahateneuf-du-Papen, Domaine de Trevallon Rougen ja Chaven Hermitage Blancin. Melko raskasta sarjaa laseissa siis. Jametin Côte Rôtien hienon tuoksun lakritsi, mustat oliivit, pekoni, savu ja hento kukkaisuus vaihtuivat Clapen Cornasin kohdalla vielä melko sulkeutuneeseen pakettiin merkkarikarkkeja. Tämä Cornas pysyy unessa varmasti vielä jokusen hetken. Tuoreessa Wine Spectator-lehdessä 98/100 ja Wine Advocatelta 100/100 pistettä kahminut Chaven Hermitage lunasti hienosti vähintään Kellohallin välikattokorkeuteen hilattuja odotuksia. Vaikka viini on toki vielä tuskallisen nuori, on sen tuoksun eläimellisyys ja lääkemäisyys sekä huikean tyylikkäästi rakentuva maku poikkeuksellisen korkealla tasolla ihan millä tahansa mittapuulla mitattuna. Ei ollut mikään suuri yllätys, että heti perään kurlattu Chateau de Beaucastelin Chateneuf-du-Pape tuntui edellisen Hermitage-tykityksen jälkeen uhkuvan jopa hymyilyttävän rutkasti nuorekasta marjaa ja hedelmää, taka-alalla lymyilevää kukkapuskan tuoksua unohtamatta. Kaiken kaikkiaan huikean Rhône-setin jälkeen oli  sopiva hetki siirtyä siemailemaan hallin puolelle muitakin mielenkiintoisia maataloustuotteita.

Gramonan upeiden Cava-kuohuviinien entry-level alkaa nerokkaan vaatimattomasti Gran Reservasta ja päättyykin yhtä nerokkaasti Gran Reservaan. Cava-lainsäädännön perusvaatimuksia huomattavasti pidemmät kypsytysajat tuovat viineihin lisää konsentraatiota, moniulotteisuutta ja pituutta. Lippulaiva-Cava III Lustros Gran Reserva 2005:ssa on huikean pitkä ja voimakas maku. Todennäköisesti loistokasta seuraa ruokapöytään.

 

 

 

 

 

 

Valkoviineissä Garnacha Blanca-lajike ja sitä sisältävät blendit ovat viime aikoina alkaneet kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Punaviineillä mainetta niittäneestä Espanjan Prioratosta tulee myös laadukasta valkoviiniä, mutta vain pieniä määriä. Onixin valkkari on varsin tasapainoinen ja tyylikäs esitys. Hinta-laatusektori on noin 16 euron pyynnillä vähintäänkin kohdallaan. Rieslingejä on useimmiten yhtä vaikeaa kuin turhaakin ohittaa. Tällä kertaa syöksyin hetkeksi muikeiden Basserman-Jordanin Rieslingien maailmaan ja sehän kyllä kannatti.

 

 

 

 

 

 

 

Taitaa olla jo kohtuullisen friikkiä, että Espanjan Torossa tehdään punaviiniä 140-vuotiaista köynnöksistä. Näin vanhojen köynnösten satomäärät ovat varmasti melkoisen pieniä. Terra D’Uron Uro 2008-punkun konsentraatio ja todella hurja tanniinirakenne saivat kielen rullalle ja ikenet laulamaan virsiä. Vähän rajummin rokkaavien Barbarescojen osastolla referenssituottajaa ei tarvitse edelleenkään vaihtaa. La Spinettan Barbaresco Starderi 2003 potkii kovaa edelleen.

Emilio Moron setti on aina vakuuttavaa maisteltavaa. Keskimmäisenä seisoskeleva “perusmoro” 0li hienompi, kuin muistinkaan. Malleolus 2008 onkin sitten jo loistavaa tavaraa ja yllättävän kivasti lähestyttävissä jo nyt vaikka lisäkellaroinnista hyötyykin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luigi Einaudin Dolcetto di Dogliani uudisti kivasti ajatuksiani Dolcettojen sielunelämästä. Kaikki tylsyys ja ohuus loisti tässä Dolcettossa poissaolollaan.

Hieno tapahtuma ja hienoja viinejä pöydät notkollaan. Copatinto kumartaa syvään.

Freak Out in Viinifriikki !

Aikatauluongelmista johtuen Copatinton visiitti Viinifriikki 2011-tapahtumaan oli aivan liian lyhyt. Tehokkaan sylkemisen ansiosta ehdin kuitenkin vajaan tunnin ajassa maistamaan yhtä sun toista herkkua. Belmondo, Tampereen Viinitukku sekä Vindirekt olivat kattaneet jälleen pöydät täyteen helmiä.

Kellariin tai kaappiin on syytä hankkia kypsymään Pelisseron viiniä. Maistamani Barbaresco ei syrjäytä referenssinäni pysyvää La Spinettan Valeiranoa, mutta tässäkin on huima rakenne, luonnetta ja potentiaalia vielä vuosien kypsytykseen. Ehdottomasti ostoslistalle !

Amarone jaksaa sytyttää kerta toisensa jälkeen. Tällä kertaa maistelin mm. eleganttia Allegrinin Amaronea vuodelta 2007. Upea tasapaino  ja muhkeus. Ja mikä parasta, nyt jo juotavissa melko mukavasti. Toki tämäkin kehittyy vielä suotuisasti kellarissa, mutta jostain kumman syystä ainakin omasta kaapistani nämä Amaronet häviävät melko nopeasti 🙂 Kannattaa maistaa myös Allegrinin samettinen Valpolicella Classico Superiore.