Jouluviinit 2015

Pongrácz Method Cap Classique Rosé Brut – 14,99 €

Pongracz Rose vaaka

 

 

 

 

Rosé-kuohuviinillä voi huuhtoa joulupöydän antimia todella laajalla skaalalla. Tämä Etelä-Afrikkalainen perinteisen menetelmän viini on hieman seuraavaa samppanjaa ronskimpi, mutta silti pirteän raikas ja elegantti. Hyvä hinta-laatusuhde.

André Clouet Rosé No3 Brut – 39,90 € tilausvalikoima

Forsmark 2012

Jos hermot kestää ja aikataulu antaa periksi, niin Alkon tilausvalikoimaa hyödyntämällä saa itselleen todella herkullisen, elegantin ja herkkäpiirteisen rosé-samppanjan. Tässä on kyllä kaikki elementit ja palikat viimeisen päälle kohdillaan. Toimii läpi aterian alkumaljoista loppujäähdytteilyin, välisamppiksista puhumattakaan.

Carl Loewen Quant Riesling – 13,28 €

Carl Loewen Riesling vaaka

Mainion tuottajan puolikuiva Riesling Moselista. Omenat, sitruunat ja raikas hapokkuus hyvässä tasapainossa pieni jäännössokerin kanssa. Kalapöytien antimille hieman laajemmallakin skaalalla, eikä toki pelkää kinkkuakaan.

Valdesil Sobre Lías Godello 2013 – 18,89 €

Valdesil Sobre Lías Godello vaaka

Pohjois-Espanjan Valdeorrasista tulee armottoman kovatasoisia valkkareita, eikä tämäkään Valdesil ole millään lailla poikkeus. Upea paketti sitruunaa, hunajamelonia ja mineraalisuutta. Rakenne ja ryhti lupailevat hyvää potentiaalia myös kellarin puolella, joten muutaman varastopullon hankinta ei ole lainkaan hassumpi ajatus. Selkeälinjaisempien kala- ja äyriäisruokien laadukas kumppani.

Münzberg Spätburgunder Trocken – 11,99 €

Münzberg Spätburgunder vaaka

Hintaansa nähden mainio saksalainen Pinot Noir, joka ei kosiskele liian pullealla hedelmäisyydellä, vaan tarjoaa punaisten hapokkaiden marjojen lisäksi mukavasti mausteisuutta sekä pientä savuisuutta. Kevyempien punaviinien ystäville ja vaikkapa kinkun tai kalkkunan kaveriksi.

Borgo Salcetino Luccarello Chianti Classico Riserva – 19,99 €

Borgo Salcetino vaaka

Borgo Salcetino on varma valinta tummempien liharuokien, riistan ja kypsempien juustojen kylkeen. Luonteikas paketti punaista marjaisuutta, tummasävytteistä mausteisuutta ja rotevaa rakennetta. Hiljattain hyllyistä löytyi vielä erinomaista vuosikertaa 2011, joten nappaa se, jos vielä löydät!

Kohtuuhintainen riistaviini Alkosta – Chateau Sénilhac Haut-Medoc 2011 (Alko 15,55 €)

SénilhacBordeaux’n punaviineistä erityisesti hieman ikääntyneemmät ovat mainioita kavereita suurriistalle. Alkon perusvalikoimasta ei juuri vanhempia vuosikertoja löydä ja taas tuoreeltaan korkatut, vakavammin otettavat Bordeaux’n punaviinit ovat useimmiten vielä epätasapainoisessa ja kireässä kehitysvaiheessa.

Muutaman vuoden ikäinen perustason Bordeaux’ksi miellettävä Chateau Sénilhac 2011 on miellyttävä ilmestys hintaluokassaan. Helposti lähestyttävä viini heittää nokkaan herukkaa, lyijykynää sekä selkeää, muttei yliampuvaa tammisuutta. Pehmeät tanniinit ja ryhdikäs hapokkuus ovat hyvässä tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa.

Chateau Sénilhac 2011 on sopivan tyylikäs, hinta-laatusuhteeltaan varsin passeli ja ennen kaikkea valmis juotavaksi. Soveltuu hyvin esim. suurriistasta valmistettujen paistien ja patojen seuraan. 3,5 / 5 staraa.

Yllättäjä Teneriffalta – Suertes del Marques La Solana 2012

Espanjan viinialueista ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen Teneriffa. Maailmalta on kuitenkin kuulunut viime aikoina niin paljon hyvää saaren viineistä, että päätin ottaa selvittelyyn paikallisesta Listán Negro-rypäleestä valmistetun punkun. 2006 perustetun Suertes del Marquesin La Solana 2012 tulee Valle de la Orotavan D.O.-alueelta ja on siis 100%:nen Listán Negro. Tuottajalla kasvaa köynnöksiä yhteensä noin 9 hehtaarin alalla 350-750 metrin korkeudessa.

La Solana 201380-110-vuotiaiden köynnösten rypäleet ovat kasvaneet 400-500 metrin korkeudessa vulkaanisessa maaperässä. Kylmämaseraatio hoitui sementtitankeissa ja käymisprosessi villihiivoilla ranskalaisissa, paahtamattomissa 500 litran tammitynnyreissä. Kypsytys samoissa tynnyreissä 12 kk.

Runsaan aromaattisessa tuoksussa on mustaherukkaa, mustia oliiveja, mausteisuutta ja hiukan tervaa. Keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastoon asettuvan viinin intensiivistä makua hallitsee mustaherukan, mausteisuuden ja mustien oliivien yhteispeli. Hapokkuutta on reippaasti ja  tanniinisuutta lajikkeelle ominaiseen tapaan niukasti. Jälkimaku on pitkä ja mausteinen.

La Solana on todella mielenkiintoinen ja persoonallinen viini. Melko runsas aromaattisuus, tiukka hapokkuus ja vähäinen tanniinisuus tuo rakenteensa puolesta mieleen Piemonten Barberat, vaikka itse aromikirjo onkin hyvin erilainen. Viinin kanssa syötiin erittäin pitkään ja hartaasti confattua ankan kivipiiraa, lanttupyreetä, linssejä sekä punaviinikastiketta. Ruoan ja viinin yhdistelmä toimi varsin mukavasti. 4 / 5 staraa.

Riistaviiniä Unkarista – Vylyan Pinot Noir 2009 (Alko 19,49 €)

Tämä postaus on osa kotimaisten viinibloggaajien tempausta, jossa joukko bloggaajia julkaisee omat arvionsa samasta viinistä samalla kellonlyömällä. Ajatuksena on havainnollistaa, kuinka eri bloggaajien objektiivisin tavoittein tuottamat viinikuvaukset eroavat toisistaan ja kuinka subjektiivista viiniarvioiden objektiivisuus loppujen lopuksi mahtaakaan olla. Muiden bloggaajien kirjoituksiin löydät linkit postauksen lopusta.

Vylyan Pinot Noir 2009Arvioitava viini on hiljattain Alkon uutuuksiin heilahtanut  Vylyan Pinot Noir 2009, joka tulee Villányn alueelta eteläisestä Unkarista. Villány on maansa aurinkoisimpia ja lämpimimpiä viinialueita, missä kansainväliset lajikkeet ovat saaneet melko tukevaa jalansijaa. Vylyanin tila on perustettu 90-luvun alkupuolella Pál Debreczenin toimesta. Pál menehtyi tapaturmaisesti vuonna 2004 ja tragedian jälkeen hänen leskensä Monika on jatkanut 125 hehtaarin kokoisen tilan pyörittämistä. Viininvalmistuksesta vastaa István Ipacs Szabó ja erityisesti Pinot Noirin suhteen käytössä on ollut myös konsulttiapua Burgundista. Tilan vuosituotanto liikuskelee puolen miljoonan pullon paikkeilla.

Pullosta löytyy siis käsin kerätyistä rypäleistä puristettu 100%:nen Pinot Noir. Viini on kypsynyt 12 kk unkarilaisissa tammitynnyreissä, joista kolmannes on ollut uusia, kolmannes toisen vuoden ja kolmannes kolmannen vuoden kierrossa. Tammikypsytyksen jälkeen viini on vielä lepäillyt pulloissa pari vuotta.

Alkuun hieman pidättyväinen tuoksu avautuu hetken hengittelyn jälkeen ja tuo nokkaan punaista kirsikkaa, puolukkaa, hitusen vadelmaa sekä pientä tammen sävyttämää paahteisuutta. Keskitäyteläinen makusektori on rakenteeltaan todella ryhdikäs ja kontrolloitu pläjäys punasävytteistä ja raikasta marjaisuutta. Tiukka hapokkuus pitää paketin ryhdissä ja makusektorin loppua kohden esiin työntyvä, melko selkeä bitterisyys sekä mausteisuus tuo viinille lisää luonnetta ja syvyyttä. Pieni tanniinien puristus istuu tyylikkäästi muuhun kokonaisuuteen. Pitkä jälkimaku jatkaa punaisten marjojen, mausteisuuden ja pienen bitterisyyden linjalla.

Vylyan Pinot Noir 2009 on laadukas, taidokkaasti valmistettu, vakavasti otettava ja hintansa väärti Pinot Noir. Varsin ryhdikäs rakenne ja tiukasti kontrollissa pysyvyä hedelmäisyys kertovat viinin olevan parhaimmillaan luonteikkaiden ja riistaisten liharuokien kyljessä. Lautaselle suosittelisin ensisijaisesti riistalintuja, tai vaikkapa hieman kypsempiä juustoja. 4 / 5 staraa.

Klikkaa muoden bloggaajien arvioihin tästä: Blanc de Blancs, Loppasuut, Pullon Henki, Rypäleistä Viis!, Viinihullun päiväkirja, Viinikartta, Wineserver

Punkkua Friulista – Marco Felluga Varneri Collio Merlot 2006

Friulin punkut ovat jääneet omissa maisteluissa paitsioon ja selkeästi alueen valkoviinien varjoon. Kirjoittelin joskus aiemmin Marco Fellugan vallan mainiosta Ribolla Giallasta ja kesän loppupuolella tuli korkattua saman tuottajan punaviinituotannosta Varneri Merlot vuodelta -06. Viinin rypäleet tulevat Italian ja Slovenian rajamaisemiin sijoittuvan DOC Collion alueen tarhoilta ja ovat Farra d’Isonzon, San Florianon ja Cormònsin liepeillä kasvanutta Merlot’ta. Viiniä on kypsytetty 12 kk isoissa ja pienissä tammitynnyreissä sekä 6 kk pulloissa.

Marco Felluga Varneri Merlot 2006Reunoiltaan hieman tiilenpunaan taittuvan viinin tuoksussa on mukana jo selkeästi kehittyneitä piirteitä. Kirsikkaa, mustaherukkaa, savua, tupakkaa, ja lyijykynää. Paletilla riittää pehmeän miellyttävää hedelmää vielä runsaasti ja viinissä on kivasti ulottuvuutta sekä eläväisyyttä. 9 vuotta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä happo- ja tanniinisektoreiden osalta, jotka ovat jo vahvasti hiipumaan päin. Katsaus viinin tekniseen dataan paljastaa viinin olleen suhteellisen matalahappoinen jo syntyessään ja näin ollen hiipunut happosektori ei yhdeksänvuotiaan pullon kohdalla ole kovinkaan hämmentävää.

Marco Felluga Varneri Collio Merlot 2006 oli ihan mukava, kehittyneitä piirteitä omaava viini, joskin jo hiipuvassa trendissä monien ominaisuuksiensa puolesta. Nuoremmalla iällä korkkailtuna ryhti olisi mitä todennäköisimmin paremmassa vireessä, mutta erityisesti pehmeiden ja matalahappoisten punaviinien ystävät löytänevät tästä paljon hyvää. Sinänsä ihan mukava punkku rennonsekalaisen grillailun lomaan. 3 / 5 staraa.

 

Kostean valkoviinialueen raikas punaviini – Sameirás Tinto 2012

Toissa kevään Alimentaria-messuilla Barcelonassa maistelin mukavan joukon vahvasti valkoviinialueeksi profiloituvan (valkoviiniä 90 % ja punaviiniä 10 %) Ribeiron maukkaita viinejä. Noin 3000 viinihehtaaria käsittävän Ribeiron viineihin ei pahemmin isossa maailmassa törmäile, sillä esim. vuonna -12 alueen viineistä vietiin Espanjan ulkopuolelle vaivaiset 5 %. Ehkä hieman yllätyksellisestikin alueen muutamat punaviinit onnistuivat säväyttämään messumaisteluissa toden teolla. Kovassa hälinässä ja rytinässä ei aina oikein pysty paneutumaan syvällisesti kaikkiin maistamiinsa viineihin ja tällä kertaa holtittoman yllätyksellisesti sinkoilevat ja kaikkia mahdollisia raajojaan arvaamattomasti huitovat kanssamessuilijat tekivät etikettien ikuistamisestakin lievästi sanottuna haasteellista. Joitakin muistiinpanoja sentään onnistuin raapustamaan ja niitä tavaamalla onkin tullut tehtyä muutamia varsin onnistuneita täsmähankintoja.

SameirasAdega Sameirás on yksi Ribeirossa myös punaviiniä tuottavista puljuista ja lienee samalla myös yksi tunnetuimmista. Sameirás Tinton rypälelajikkeet ovat Souson (40%), Caiño (30%), Brancellao (20%) sekä 10% muut “mitä lie”-lajikkeet. Kaikki rypäleet ovat käyneet kimpassa. Tammen käytöstä en löytänyt mitään mainintaa, mutta ainakaan aistinvaraisesti se ei tule viinissä esiin millään tavalla. Tämän viinin vuosituotanto yltää noin 6000 pulloon.

Tuoksussa on ilahduttavan raikasta ja pirteää mustaviinimarjaa, vihreätä yrttisyyttä ja mustaa kahvia. Paletilla viini on todella raikas ja pirteä. Yleisilmeeltään jopa jossain määrin kirpakka marjaisuus saa tuekseen napakan hapokkuuden. Kypsät tanniinit tuntuvat hieman ikenissä, mutta eivät pahemmin ärhentele tai dominoi hommaa. Pitkä jälkimaku on tumman marjaisa ja yrttinen. Raikasta yleisfiilistä tukee myös matala 12,5 % alkoholipitoisuus.

Saimeirás tinto on vallan mainio punkku ja jälleen kerran täytyy todeta, että pohjoisesta Espanjasta kajahtaa alle kympin paikallishinnalla suoranaista löytötavaraa. Vetelin Sameirásin kanssa tylysti hodareita varustettuna maukkaan frankfurter-nakin lisäksi asiaankuuluvilla lisukkeilla, paahdettua sipulia säästämättä. Eihän yhdistelmässä nyt sinänsä mitään järkeä ollut, mutta ei kai sitä aina tarvitse sen ihmeempiä säätää? Viini on todellista herkkua, se riittää. 4 / 5 staraa.

Turkkia uuden maailman tyyliin – K of Kapadokia 2012

Turkkilaisten viinien maistelu on vuosien varrella jäänyt suhteellisen vähiin, mutta pieneenkin maistelujoukkoon on mahtunut ihan mielenkiintoisia tapauksia. Ehkä kirkkaimpana tähtenä todella upea Chamlija Papaskarasi 2013. Ja jos ei muuta, niin ainakin paikkallislajike Öküzgözü (=häränsilmä) on jäänyt pysyvästi mieleen, eikä vähiten hassunhauskalta kuulostavan nimensä ansiosta. Lisätäkseni turkkilaisten viinien kokemuspohjaa, korkkailin eräiden kesäisten arkigrillailujen lomassa pullollisen Öküzgözü- ja Bogazkere-blendiä Turkin Kappadokiasta. Viinin tuottanut Kocabag on perustettu 1972 ja ensimmäiset viinit ovat heilahtaneet markkinoille 1986. K of Kapadokia on viini, jolla on haluttu tuoda paikallisia lajikkeita ja viinintekemistä esiin kansainvälisesti kiinnostavalla tavalla. Etiketissä näkyvä kuumailmapalloilu on kuulemma hieman yleisempikin harrastus viinin kotikonnuilla.

K of KapadokiaHeti ensinuuhkaisusta lähtien on selvää, että viini pelaa peliään uuden maailman tyylillä, siinä määrin muhkean kypsää ja konsentronoitunutta hedelmää on tarjolla. Esiin nousee niin tuoksussa, kuin paletillakin lähinnä karhunvatukkaa, herukkaa ja luumua. Pieni määrä mausteisuutta hääräilee taustalla. Hapokkuutta on kohtuullisesti ja tanniiniosasto on siloitellun pehmeää ja kypsää.

K of Kapadokia on hyvin ja insinöörimäisen siististi tehty viini, josta pehmeäntäyteläisen punaviinisektorin ystävät löytävät takuukivan kaverin. Kun tuottajan tavoitteena on ollut suurempi kansainvälinen huomio, lienee lähestymistapa tietystä näkökulmasta syynättynä looginen. Konsentroitunut, muhkea ja hieman yksiulotteinenkin hedelmäisyys vaikuttaa kuitenkin lakaisevan maton alle suuren osan viinin persoonallisuudesta, eikä myöskään missään vaiheessa tule esiin tunnetta siitä, että kyseessä olisi juuri nimenomaan turkkilainen punkku. Viinin kanssa syötiin grillattua entrecôtea sekä uunissa paahdettua kukkakaalia, eikä siinä kombinaatiossa ollut kyllä pahemmin moitteen sijaa. 3 / 5 staraa.

Pari hyvää rapuviiniä

Rapukausi on hyvässä vauhdissa ja jostain syystä on unohtunut postata tämän vuoden rapuviinisuosituksia blogin puolelle. Pari varsin hyvää kandidaattia osui kuitenkin sopivasti kohdalle, joten ei muuta kuin viiniä lasiin ja saksiniekkoja pöytään!

Jackson Estate Stich Sauvignon Blanc – Alko 15,98 €

Jackson Estate Stich

 

 

 

Erinomaisen tuottajan Sauvignon Blanc välttää ilahduttavalla tavalla usein uuden maailman Sauvignon Blanceissa esiintyvät yliampuvat rehevyydet, mutta tuo silti esiin klassiset Sauvignon Blancin elementit; herukan lehteä, karviaista, raikasta sitruunaa, juuri leikattua ruohoa. Kunnollinen hapokkuus ja kaikki nätisti tasapainossa. Aromaattisempien viinien ystävän valinta.

Pfaff Pinot Blanc – Alko 11,00 €

Pfaff Pinot Blanc

 

 

 

Tämä Alsacen Pinot Blanc edustaa edelliseen verrattuna hieman neutraalimpaa linjaa. Tuoksun raikas sitruuna, vihreä omena ja hillitty vaalea kukkaisuus siirtyvät ryhdikkäälle ja hieman mineraalisellekin makusektorille nätisti. Hyvin kasassa pysyvä paketti sujahtaa neutraalimman valkoviinin ystävän ostoskassiin.

(Kuvien © Alko)

Harvinaisempi valkoinen Castilla y Leónista – Garcia Viadero Blanco de Albillo 2013

Castilla y Leonin maakunta tunnetaan lähinnä tuhdeista punaviineistään ja valkoviinisektorissakin selkeä ykkönen lienee Ruedan Verdejot. Alueen tarhoilta löytyy kuitenkin pieniä määriä hieman harvinaisempaa valkoista espanjalaista alkuperäislajiketta, Albilloa. Espanjan viranomaiset ja tuottajat eivät erottele tilastoissaan ja informaatiopläjäyksissään Albillon eri alalajeja, joten on tyydyttävä olettamaan kyseessä olevan Albillo Real tai Albillo Mayor. Erilaisia Albilloja kasvaa pieniä määriä siellä sun täällä ja sen yleisin kohtalo on tulla blendatuksi muiden lajikkeiden sekaan. Yksi Albilloa lajikeviiniksi kesyttämään alkaneista tuottajista on erityisesti Ribera del Dueron punaviineillään mainetta niittänyt Bodegas Valduero.

Viadero 2013Garcia Viadero Blanco de Albillo on siis 100%:nen Albillo. Rypäleet ovat kypsyneet 12-vuotiaissa köynnöksissä noin 800-900 metrin korkeudessa. Viiniä ei ole kypsytetty tammessa, eikä suodatettu. Alkoholitason asettuminen alueen muuhun tuotantoon nähden yllättävänkin matalaksi (12,5%) on positiivinen yllätys. Tuoksusta löytyy päärynää ja limeä, ananaksen suuntaan kallistuvaa trooppisuutta, hitunen vaaleaa kukkaisuutta sekä edellisiä kahta selkeämmin taustalta esiin kampeavaa mineraalisuutta. Runsaanoloisella viskositeetillä liikkeellä olevan viinin makusektori ei paukuttele henkseleitä, vaan runko rakentuu hillityn hedelmäisyyden, yrttisen mausteisuuden, mineraalisuuden sekä kokonaisuutta sopivasti raikastavan hapokkuuden pohjalta. Jälkimaku jatkaa vielä varsin pitkään paletin luomissa tunnelmissa.

Varsin herkullinen viini, josta löytyy myös mukavasti luonnetta ja persoonallisuutta. Kyseinen pullo lähti matkaan Tallinnasta Järven Selveristä noin kymmenellä eurolla, Espanjassa viini kustantaa pari euroa vähemmän. Viaderoa kulautteli varsin mukavasti ihan sellaisenaan lämpimänä kesäpäivänä, ruokapöydässä yhdistelisin selkeämakuisia, ei liian mausteisia kala- ja äyriäisruokia. 4 / 5 staraa.

Punakuorinen Xarel-lo – Can Descregut Xarel-lo Vermell 2012

Katalonian Xarel-lo-buumista olen blogissa pöhissytkin jo jonkin verran ja vaikuttaa siltä, että uutta mielenkiintoista tavaraa pukkaa markkinoille ilahduttavaan tahtiin. Erityisen iloinen olen siitä, että vihdoinkin sain kaadettua lasiini viiniä, joka on valmistettu punakuorisesta Xarel-losta. Puna- tai pinkkikuorinen lajike on mutaation kautta syntynyt paksukuorisempi versio Xarel-losta, jonka köynnökset tuottavat hieman vähemmän satoa, rypäleet ovat aavistuksen matalampihappoisia, mutta vastaavasti maku on intensiivisempi. Tiettävästi ensimmäisiä ja jotakuinkin ainoita 100 %:sti punaisesta Xarel-losta viiniä valmistavista tuottajista on Can Descregut, joka viljelee Penedesin alueella 50 hehtaarin tiluksiaan luomumenetelmin.

Can Descregut Vermell s60-vuotiaista köynnöksistä puristetun viinin melko syvä keltainen väri ja hieman samea ulkoasu kätkevät taakseen 48 tunnin kylmämaseraation, 4 kk sakkakypsytyksen sekä turhien suodatusten väliin jättämisen. Tuoksussa on puhdasta omenaisuutta, joka muistuttaa aluksi hieman laadukkaan omenasiiderin meininkiä. Hetken kuluttua mukaan pölähtää vivahteikas tuulahdus sitrusta, lime selkeästi eturintamassa. Paletilla viini on melko runsas, hauskan vivahteikas ja eläväinen. Ikään kuin pullo virnuilisi maistajalleen ja pölläyttäisi joka nuuhkaisuun jotain uutta twistiä. Viini ei ole yltiömäisen hapokas, mutta todella moniulotteinen ja luonteikas. Makua riittää siinä määrin mukavasti, että suu jää maiskuttelemaan viiniä kulautuksen jälkeen ajoittain kiusallisenkin pitkään.

Can Descregut Xarel-lo Vermell 2012 oli siinä määrin hauska viini, että pullo hupeni kesäisenä perjantai-iltana kahteen pekkaan todella rivakasti. Fiilikset ja makuprofiili ovat melko lähellä aiemmin arvioitua naturaalia Loxarel A Pèl Xarel-loa, joskaan tämä viini ei innostu aivan yhtä villiin esitykseen. Kylkeen grillailtiin valkosipulimarinoituja kanan reisipaloja ja kukkakaalia. Hyvin toimi, vaikka viini varastikin dinnerin pääosan. Pullo irtoaa muuten esim. Decantalosta reilulla 13 eurolla. 4 / 5 staraa.