Testissä Castoro Zinfandel 2009 14,90 €

Kalifornian viinien kovan myötätuulen saattelemana raahattiin Copatinton testipenkkiin Alkon perusvalikoiman uutuus Castoro Cellar Zinfandel 2009. Castoro on italiaksi majava ja nimen taustalta löytyy tilan omistajan Niels Udsenin lempinimi ”beaver”, joka käännettiin italiaksi herran aikoinaan työskennellessä saapasmaan viinitarhoilla. Copatinto ei jostain kumman syystä ole lainkaan yllättynyt siitä, ettei firma valinnut nimekseen englanninkielistä versiota isännän lempinimestä. Castoro Zinfandel tulee Kalifornian Paso Roblesista, joka tunnetaan historian kirjoissa lainsuojattomien piileskelypaikkana ja Kalifornian viiniteollisuuden ”villinä läntenä”, huhutaan jopa itse Jesse Jamesin oleskelleen alueella aika ajoin sukulaistensa luona parantelemassa ampumahaavojaan. Myöhemmin Paso Robles on tullut tunnetuksi mm. Rhônen rypälelajikkeita viljelevistä ”viinikapinallisista”. Paso Roblesin yhteydessä on myös tapana mainita maailmankuulun ”kapinallisen”, James Deanin, menehtyneen auto-onnettomuudessa seudulla, joten nyt on sitten ne pakolliset faktatkin raportoitu. Paso Roblesin päivät ovat kuumia ja kuivia, viileiden öiden sekä merellisten tuulien tarjotessa helpotusta kuumuuden kärventämille viinitarhoille. Paso Roblesissa on Kalifornian suurimmat päivä- ja yölämpötilojen erot, jonka kerrotaan antavan alueen viineille yksilöllisen luonteen.

Alkujaan Kroatiasta kotoisin oleva zinfandel on erittäin suosittu rypälelajike Yhdysvalloissa ja siitä valmistetaan viinejä hyvin laajalla skaalalla ja suorastaan hillittömiä määriä. Zinfandelia ei yleensä blendailla muiden lajikkeiden kanssa, mutta Castoro on helpottanut zinfandelinsa yksinäisyyttä tuuppaamalla seuraksi muutaman prosentin petite syrahia tuomaan viiniin väriä ja syvyyttä.

Väriltään syvän punaisen viinin marjainen tuoksu nostaa pintaan punaista kirsikkaa, vadelmaa, mausteisuutta (valkopippuri ?) ja miedosti vaniljaa. Melko täyteläisessä maussa dominoi runsas, keskihapokas marjaisuus ja hedelmäisyys vailla minkäänlaista yliampuvaa hillomaisuutta tai raskautta. Pippurisen mausteinen ja suuta lämmittävä jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Castorolla on onnistuttu väistelemään Paso Roblesin kuuman ilmaston ongelmat ja ottamaan ilo irti viileistä illoista ja öistä. Tästä johtuen viini esittää kiitettävän elegantisti ja moniulotteisesti tyypillisiä zinfandelin luonteenpiirteitä, eikä mikään osa-alue nouse liikaa esiin. Copatinto suosittelee !

Viini nautittiin pekoniin käärityn possun fileen sekä paahdetun paprikan kanssa ja yhdistelmä toimi vallan mainiosti.

Testissä Peña Tajada Cepas Centenarias Seleccion 15 2007 D.O. Toro

Torosta tärähti jälleen, kun Copatinton testipenkkiin asettui espanjalaisen Valpiculatan Peña Tajada Cepas Centenarias 2007 Seleccion 15 Toron alueelta Espanjasta. Ehkäpä mielenkiintoisin asia tämän talon viineissä on se, että tilan viiniköynnöksiin ei ole koskaan päässyt iskemään yksi viinihistorian tuhoisimmista tuholaisista, phylloxera (= viinikirva). Tämä jenkkilästä kotoisin oleva nivelkärsäinen tuholainen pisti viinimaailman hampaat kalisemaan kovaäänisesti Eurooppassa 1800-luvun loppu- ja 1900-luvun alkupuolella, tuhoten järkyttävän määrän viinitarhoja. Myöhemmin havaittiin, että pohjoisamerikkalaisten viinien juurakot pystyivät vastustamaan paremmin viinikirvan hyökkäyksiä ja nykyään tarhoille istutetaankin pohjoisamerikkalaisella juurakolla varusteltuja, eurooppalaisia rypälelajikkeita tuottavia köynnöksiä. Euroopastakin löytyy joitain alueita, missä viinikirva ei ole pahemmin päässyt kuokkavierailemaan ja mm. Valpiculatan viiniköynnökset kasvavat edelleen omine juurakkoineen. Kyseisen alueen vastustuskyky selittyy mm. alueen hiekkaisen ja kuivan maaperän kautta.

Vuonna 1999 perustetun Valpiculatan omistajat pelastivat hyljeksityt tarhat Zamoran lähistöltä ja viljelyssä olevien tilusten koko on 18 hehtaaria. Viljelyssä ei käytetä lannoitteita eikä torjunta-aineita. Tarhojen vanhoista köynnöksistä heruu tavaraa niukasti ja Valpiculatankin on tyydyttävä suorastaan laihialaismaisen pieneen 1,35 kilon rypälemäärään / köynnös. Vanhojen köynnösten tuottamien rypäleiden laatu on usein kuitenkin selkeästi parempaa tasoa, joten lopputuloksena saatetaan saada pienempi määrä viiniä, mutta parempaa laatua. Peña Tajada Cepas Centenarias Seleccion 15 on kypsynyt 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viinin väri on tumman rubiininpunainen ja reunamilta on erotettavissa hieman violetinkin sävyjä. Intensiivisessä tuoksussa on tummaa kirsikkaa, kypsää luumua, salmiakkia, tupakkaa ja savuisuutta. Täyteläisessä ja keskihapokkaassa maussa erottuu tuoksun aromien lisäksi mausteisuutta, pippuria. Tanniineja löytyy reilusti, mutta ne ovat hyvin integroituneet ja pehmeät. Pitkä mausteinen jälkimaku, johon korkea alkoholipitoisuus tuo lämmittävän tunteen.

Peña Tajada on jälleen hyvä esimerkki D.O. Toron alueen potentiaalista ja siitä, että reippaalla kympilläkin voi irrota mahtavasti vastinetta rahoille. Viini on alueelleen tyypillinen, Toron perusviinejä hieman moniulotteisempi ja sen eri komponentit ovat hienosti paketissa. Tällaiset viinit toimivat hyvin grillatun lampaan ulkofileen kanssa, joten ei muuta kuin ulos lumisateeseen ja grilli tulille – tulee sitten se ulkoilupuolikin hoidettua.

Harmiksenne on todettava, että tätäkään viiniä ei Alkon hyllyiltä löydy, mutta suosittelen tarttumaan kiinni välittömästi, jos jossain päin maailmaa sattuu näkymään.

Viinisuositus – Schloss Schönborn Riesling Trocken 2010 10,08 €

Erinäisillä tahoilla on esitetty huolestuneita kannanottoja koskien nykyistä valkoviinitrendiä, joka jokamiehen suomen kielellä tarkoittaa viinien suosion ja sitä kautta myös tuotannon suuntautumista kuivempien ja hapokkaampien viinien suuntaan. Ja myönnettävähän se on, että sitä ollaan toisinaan täysin ulalla, kun erityisesti valkoviineissä tuntuu löytyvän enemmän happoja, kuin AA-kerhon kokouksessa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että huoli on siinä mielessä turha, että vielä löytyy runsaasti viinitaloja, joilla hapokkuus pysyy nätisti kurissa, eikä ole aihetta irvistykseen jokaisen kulauksen yhteydessä.

Saksa on hyvä esimerkki siitä, että puolikuivista ja makeistakin valkoviineistä voidaan tehdä pirteän hapokkaita, tasapainoisia ja nautinnollisen upeita tuotteita. Vaikka Saksassakin on menty muiden kelkassa kuivempien viinien suuntaan, kyllä nahkahousujen luvatusta maasta löytää edelleen runsaasti mukavia ja hieman makeampia, laadukkaita valkkareita. Saksalaisen viinilainsäädännön viidakossa etikettejä tavaava kuluttaja voi olla hätää kärsimässä, kun sujuvakaan oikoluku ei aina riitä viinin maukeustason toteamiseen. Esimerkiksi laadukas spätlese voi olla kuiva, puolikuiva tai vaikkapa puolimakea. Onneksi viinin makeudesta selontekoa hamuava osatajakandidaatti löytää toisinaan etikettimerkinnöistä taikasanat trocken (= kuiva), halbtrocken (= puolikuiva) tai feinherb (= puolikuiva, usein hieman makeampi, kuin halbtrocken).

Myös alueellisesti voidaan vetää karkeasti jonkinlaisia johtopäätöksiä saksalaisten valkoviinien tyylistä. Suorastaan törkeästi yleistäen voitaisiin todeta laatuviineistä makeampia, vähähappoisempia ja matala-alkoholisempia tulevan esim. Moselin suunnalta ja taas esim. Rheingau tunkee markkinoille selkeästi hapokkaampaa, kuivempaa ja korkeampialkoholista vinkkua.

Alkon saksalaisten valkkareiden valikoima on viime vuosina jonkin verran kohentunut, vaikka edelleen voidaan pitää alle kympin laatupullon löytymistä saksa-hyllystä suoranaisena ihmeenä. Syynä ei voi olla tarjonnan puute, sillä hyviä ja edullisia valkoviinejä saksasta kyllä löytyy yllin kyllin. Olisiko siis sittenkin niin, että peruskuluttaja on tyytyväisempi mitäänsanomattomien puolimakeiden ja puolikuivien bulkkiviinien täyttämään hyllyyn ja äänestää kukkarollaan tilanteen jatkumisen puolesta, vai tarjotaanko meille monopolin toimesta aina vaan puoliväkisin sitä samaa huttua ? Mene ja tiedä, joka tapauksessa vaihtoehtojakin olisi…

Tällä kertaa suositusviininä on kuitenkin erinomainen löytö Alkon perusvalikoimasta kympin valkkareiden sarjassa. Schloss Schönborn Riesling Trocken tulee Rheingaun alueelta, noin 50 km Frankfurtista länteen.

Viinin väri on viherkeltainen ja tuoksusta löytyy ne vihreät omenat, päärynät ja sitrukset. Lähes kuivassa maussa on reilusti hapokkuutta ja omenan, päärynän ja sitruksen maut seuraavat tuoksun antamaa vaikutelmaa. Viinissä on sokeria 9 g/l ja se tekee viinistä, sen reilusta hapokkuudesta huolimatta, varsin nautinnollisen kokonaisuuden ihan sellaisenaankin kulauteltuna. Schloss Schönborn on erittäin monikäyttöinen ruokaviini, kuten toki rieslingit monesti muutenkin. Tästä viinistä muodostui viime kesänä Copatinton suosikki kympin luokassa, ja se sopii loistavasti jopa grillimakkaran kylkeen, eikä tietenkään pelästy kala- tai äyriäisruokia. Copatinto suosittelee !

Testissä Chateneuf-du-pape Domaine de Nalys Réserve 2007 39,90€

Rhônen alueella tehdään paljon voimakkaita ja mausteisia punaviinejä, joista suurimman osan runko on kyhätty grenachen, syrahin tai mourvedren varaan. Näitä lajikkeita sitten sekoitellaan keskenään tai muutamien muiden lajikkeiden kanssa. Osa Rhônen rypälelajikkeista ja sekoitteista nauttii ansaittua suosiota uudessa maailmassa ja erityisesti Australialaiset ovat hurahtaneet miksailemaan viinejään Rhônen tyylillä.

Eteläisessä Rhônessa kököttävä Chateuneuf-du-pape on eittämättä yksi Rhônen tunnetuimpia punaviinialueita, ellei sitten tunnetuin. Chateneuf-du-pape lienee myös ainoa punaviini, johon voidaan sekoittaa jopa 13:a eri rypälelajiketta. Erilaisten blendien muodostamiselle on periaatteessa siis rajattomat mahdollisuudet ja laatu sekä jossain määrin myös tyyli vaihteleekin kohtuullisen paljon. Chateneuf-du-pape (paavin uusi linna) –nimen synty johtaa historian havinoihin ja aikaan, jolloin paavin hallinto vaikutti Avignonin alueella ja näiden pipopäisten kirkonmiesten ”kesämökki” sijaitsi jokseenkin ilmeisesti nykyisen Chateneuf-du-papen kylän maisemissa.

Maistoin pari kuukautta sitten Münchenin messuilla samaisen tilan perusversiota chateneuf-du-papesta vuodelta 2008 ja sain riittävän kimmokkeen napata viinikaapissani loikoilleen vuoden 2007 réserve-pullotteen testiin. Niinpä korkkiruuvi osui kuin osuikin onnistuneesti Domaine de Nalysin réserve ”pappiin” hyvämaineiselta vuodelta 2007. Chateneuf-du-papen itäosassa sijaitseva Domaine de Nalys viljelee viiniä nykyään noin 50 hehtaarin alueella ja tilan historia erilaisine käänteineen ulottuu ainakin 1600-luvulle saakka. Tässä réserve-versiossa on tehty kaikkien lain sallimien rypälelajikkeiden sotkemisesta yksinkertaisempaa ja käytetty vain kolmea lajiketta; Syrah (78%), Grenache (12%), Mourvedre (10%). Näin iso osa syrahia on tietääkseni hieman harvinaisempi ratkaisu alueellaan.

Viini on väriltään tumma, rubiininpunainen. Tuoksussa on tummaa kirsikkaa, vadelmaa, karhunvatukkaa, seetripuuta, tupakkaa ja mausteisuutta. Täyteläinen ja suuntäyttävä maku korostaa tuoksun aromeja ja reilu hapokkuus sekä runsaat ja pehmeät tanniinit johtavat erittäin pitkään, savuiseen ja moniulotteisen mausteiseen jälkimakuun.

Nalys nautiskeltiin poron paahtopaistin kera ja yhdistelmä oli erittäin onnistunut. Viini on hyvin nautittavissa jo nyt, kunhan muistaa dekantoida tunnin tai pari ennen nautiskelua. Tuottajan mukaan pulloa voi kellaroida 10-15 vuotta ja reilu hapokkuus ja runsaat tanniinit tukevat ajatusta. Itse en pisteitä viineille laske, mutta Wine Spectator vaikuttaa olleen asian ytimessä, kun ovat pläjäyttäneet 92 pistettä kyseiselle viinille. Nalys saa ehdottomasti myös Copatinton suosituksen.

Vuodenvaihteessa kuohuu!

Hädin tuskin on selvitty joulun pyhistä, kun joulupöperöistä ja suklaakonvehdeista yliannostuksen hankkinut kansa jo syöksyy kohti A-myymälän kuohuviinihyllyjä ja täräyttää kuohuviinien myynnin täysin uusille lukemille vuoden lopulla. Joulukuussa 2010 myytiin Alkossa 631000 litraa kuohuviiniä, josta 56000 litraa oli samppanjaa. Marraskuun 2011 myyntiin nähden määrä on yli 2,5-kertainen. Vuoden 2010 myyntitilastojen kärkipaikoille parkkeerasivat isojen Cava-talojen tuotteet Freixenet Carta Nevada Semi Seco ja Codorniu Codorníu Clásico Seco. Makeus ja edullisuus on kuohujuomissakin suomalaisten mieleen, sillä kymmenen myydyimmän joukossa on ainoastaan kaksi kuivaa, eikä yhtään yli kympin juomaa.

Vuoden jälleen vaihtuessa onkin aika metsästää ne uudenvuodenaaton taistoihin sopivat kurkun kostukkeet ja tunnelman kohottajat. Copatinto suosittelee tällä kertaa muutamaa tyyliltään ja hintalapultaan erilaista kuplivaa.

Uuden vuoden peruskuohariksi ja loppu-illan piristäjäksi suosittelen kuivaa, pirteähappoista ja tasapainoista Henkell Brut Vintagea, 9,99€. Tässä on mielestäni selkeästi laadukkaampi ote, kuin perus-Henkellissä, vaikka hintaero onkin minimaalinen.

Makeiden kuohareiden ystäville suosittelen Asti Ganciaa, 9,98€, jonka makea, hedelmäinen ja kukkainen draivi vie makean ystävän mennessään. Alhainen alkoholipitoisuus (7,5 %) pitää jalat tukevasti maassa.

Tasokkaamman nautinnon metsästäjä tarkentaa kiikaritähtäimensä tietysti samppanjahyllyn suuntaan. Ripeämmät kansalaiset ehtivät hiillostamaan Alkon henkilökuntaa vielä tilaamalla tilausvalikoimasta pöytäänsä ennen h-hetkeä pirteän ja aromikkaan Joseph Perrier Cuvée Royale Brutin, 34,00€. Vuosikertasamppanjoista suosittelen perusvalikoiman todella eleganttia ja hienostuneen tyylikästä Lanson Gold Label Vintage Brutia, 54,00€, jonka jälkimaku kestää lähes iäisyyden. Hinnaston mukaan vuosikerta näyttäisi olevan Champagnen alueella hyvänä pidetty 2002.

Copatinto toivottaa kaikille silmäklinikkavapaata uudenvuodenaattoa ja onnellista vuotta 2012!