Viikon Copa – Briego Vendimia Seleccionada 2009 12,49 €

Viikon Copa tuuttaa jälleen viikon keskivaiheilla eetteriin viinisuosituksen Alkon perusvalikoimasta. Tällä viikolla suosituksena on luonteikas punaviini Espanjasta. Briego Vendimia Seleccionada tulee maineikkaalta Ribera del Dueron alueelta, vajaat pari sataa kilometriä Madridista pohjoiseen. Bodegas Briegon tilukset on löydettävissä esimerkiksi köröttelemällä Peñafielin kylästä Segoviaan päin ja kas kummaa, kotvasen kuluttua Briego näkyykin tien oikealla puolella. Sama onnistuu uskoakseni myös vastakkaiseen suuntaan ajamalla, mutta tämän vaihtoehdon toimivuutta en ole itse testannut :).

Briego Vendimia Seleccionada on rutistettu kasaan 100%:sti Tinto Fino-rypäleistä, joka on Ribera del Dueron alueen nimitys tälle Tempranillo-lajikkeen kloonille. Tammikypsytystä on harjoitettu 10 kuukauden ajan; 70 % viinistä on seurustellut amerikkalaisen ja 30 % ranskalaisen tammen kanssa. Alkoholitaso on alueen punaviinien keskitasoa hieman alhaisempi (13,5%), joten korkean alkoholiprosentin omaavia viinejä kavahtavienkaan ei tarvitse juosta pakoon heti kättelyssä.

Viinin tuoksussa on herukkaisuutta ja tummaa kirsikkaa. Kun viini saa lisää happea, alkaa taustalta hiipiä esiin myös tammen tuomia aromeja. Keskitäyteläinen ja melko nuorekkaan hedelmäinen maku toistaa tuoksun esiin nostamaa aromimaailmaa.  Napakka, mutta melko pehmeä tanniinisuus sekä ryhdikäs hapokkuus siivittävät mausteiseen ja marjaisaan jälkimakuun.

Briego Vendimia Seleccionada on heittämällä ikioman A-liikkeemme Ribera del Duero-tarjonnassa hinta-laatusuhteen kärkikahinoissa. Nappaa viikon Copa kainaloon ja ahkeroi viinin kylkeen vaikka naudan paahtopaistia medium-kypsänä. (Kuvan © Alko)

Viinisuositus – Sartori Amarone della Valpolicella 22,90 € (Alkon tilausvalikoima)

Vaikka aurinkoiset lopputalven päivät ovatkin häikäisseet kirkkaudellaan urheata hiihtäjäkansaamme, on vielä pieni hetki aikaa nautiskella talvipakkasia teilaavista punkuista. Mikäpä lämmittäisi pakkasessa ja viimassa hampaitaan kalisuttanutta kansalaista paremmin, kuin vanha kunnon amarone ? Vastaus helppoon kysymykseen on lyhyt ja ytimekäs; ei juuri mikään.

Alkon perusvalikoiman Italiasektoria on pidetty ryhdissä ansiokkaasti täyttämällä hyllyjä Italian Valpolicellan pullotteilla. Amaroneja löytyy useilta tuottajilta jopa eri hintaluokissa ja amaronen ”pikkuveljeäkin”, ripassoa löytyy mukavasti. Tämänkertainen suositusviini löytyy ainoastaan tilausvalikoimasta.

 

 

 

 

 

 

 

Amaronen valmistusprosessi on tunnetusti mielenkiintoinen. Sadonkorjuun jälkeen rypäleitä kuivatetaan ensin noin 3-4 kuukautta, minkä jälkeen viininvalmistus vasta alkaa. Tämän seurauksena viinistä tulee hyvin konsentroitunut, vahva ja täyteläinen paketti. Sartorin amarone on kypsynyt tammessa noin kolme vuotta, minkä jälkeen sen annetaan rauhoittua vielä vähintään puolen vuoden ajan pullossa ennen markkinoille laskua. Sartorin amaronen kasauksessa on käytetty 50 % Corvina-, 40 % Rondinella ja 10 % Molinara-rypäleitä.

Rakenteeltaan paksun viinin tuoksussa on havaittavissa puolukkaa, kirsikkaa, seetripuuta ja myös jonkin verran vadelma-mansikkaosastoa. Voimakkaan täyteläinen maku seurailee tuoksun aromeja pitäen kuitenkin kirsikan ja puolukan eturintamassa. Ryhdikäs hapokkuus sekä reilu, hieman ikeniä kuivattava tanniinisuus pitävät huolen paketin kasassa pysymisestä. Nautinnon viimeistelee pitkä ja lämmittävä kirsikkainen jälkimaku.

Tämän viinin vuosikerta 2006 oli mehumaisempi ja jonkin verran rusinaisempi. 2007 on selkeästi tiukempi paketti, hapokkuutta on reippaammin ja tanniinisuuskin on napakampaa. 2007 on asiallisella dekantoinnilla nautittavissa jo nyt, mutta luonnollisesti hyötyy vielä kellaroinnista. Copatinto suosittelee parittamaan erinomaisen Sartori amaronen vahvojen makujen kanssa, esim. suurriista ja kypsytetyt juustot soutavat viinin kanssa samaan suuntaan.

Testissä örkkiviini – Venta la Ossa 2008

Copatinton testipenkki tärisi jälleen, kun paikalle pölähti Bodegas Mano a Manon Venta la Ossa 2008, Vino de la Tierra Castilla. Ensihuomiot kiinnittyivät kookkaassa etiketissä näkyvään jonkinlaiseen ”örkkiin”, jonka tunnistamiseen Copatinton lajituntemus ei aivan riitä. Markkinointiosaston etikettivastaava on selvästi onnistunut tehtävässään. Hetken ihmettelyn jälkeen oli kuitenkin napattava örkkiä korvista kiinni ja ruuvattava pullo tiukasti testipenkkiin rutiinitoimenpiteitä varten.

Copatinton testipenkin perustehtäviin kuuluu mm. selvittää onko testissä oleva pullote mistään kotoisin. Tällä kertaa selvisikin sukkelasti, että Venta la Ossa on kotoisin Valdepeñasin ja Ciudad Realin lähistöltä ja kuuluu Vino de la Tierra Castillan laatuluokitukseen. Termi VdT on Espanjassa D.O.:sta pykälää alempi laatuluokitus. Maantieteellisesti Vino de la Tierra Castilla pitää sisällään koko valtavan Castilla La Manchan alueen Espanjan keskipaikkeilla. VdT Castilla tunnetaan markkinoilla keskinkertaisista ja tylsistä bulkkiviineistä, joiden kohdalla määrä kaahaa kaasu pohjassa laadun ohi. Silloin tällöin on kuitenkin aihetta vähintään tekohymyyn, sillä alueelta on löydettävissä myös persoonallisempia ja laadukkaampia viinejä. Ilmastollisesti alue on äärimmäisyyksien koettelemaa seutua; talvet ovat pitkiä ja ankaria, kesät todella kuumia ja kuivia. Kuumuus ja kuivuus helpottavat osaltaan viljelyä, pitäen erilaiset taudit ja muut vastaavat ongelmat loitolla. Jotta tällaisissa olosuhteissa saadaan aikaiseksi laadukasta viiniä, on koko viljely- ja valmistusprosessi hiottava huippuunsa.

Venta la Ossan rypälekoostumuksesta löytyi ristiriitaista tietoa. Kun tuottajankaan suunnalta ei saatu täyttä selvyyttä asiaan, todetaan viinin sisältävän pääosin vanhojen Tempranillo-köynnösten rypäleitä. Eri vuosina Venta la Ossaan on Tempranillon lisäksi blendattu pieniä määriä eri lajikkeita, kuten Merlot, Petit Verdot ja Syrah. Viiniä on kypsytetty 12 kk tammitynnyreissä.

Erittäin tumma väri kääntyy violettiin päin reunoiltaan. Melko intensiivisessä ja jo hiukan kehittyneessä tuoksussa on karhunvatukkaa, vadelmaa, kahvia ja vaniljaa. Paksurakenteisen ja täyteläisen viinin muhkea hedelmäisyys täyttää suun ja siitä on löydettävissä tuoksun elementtejä. Voimakkaat tanniinit kuivattavat suuta vielä reilusti, mutta eivät kuitenkaan jyrää alleen viinin hedelmäisyyttä. Nautinto päättyy pitkään tummasävytteiseen jälkimakuun.

Venta la Ossa on erinomainen viini ja sen täysi potentiaali sekä parhaat hetket ovat todennäköisesti vielä edessä, niinpä parin vuoden lisäkypsyttely kellarissa on paikallaan. Pisteiden jakamisessa yleensä hyvin tiukka Guía Peñin on antanut Venta la Ossalle huimaavat 93 pisteitä ja kun saman talon Venta la Ossa Syrah on saanut 94 pistettä, voidaan kuvitella, että jotain on varmasti tehty oikein.

Venta la Ossaa ei löydy Alkon valikoimista, mutta mikäli törmäät siihen maailmalla, Copatinto suosittelee kaappaamaan pullon kyytiin.

Testissä Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 D.O. Toro

Copatinton testipenkissä alkoi jälleen tapahtua, kun Finca Sobreño Reserva Seleccion Especial 2005 törähti paikalle. Viinille todettiin tarpeelliseksi suorittaa rutiinitoimenpiteet, eli välitön korkkaaminen ja ankara analyysi.

Viimeksi Copatinto nautti kyseistä maataloustuotetta juhannusaattona 2010 Salamancan keskusaukiolla Plaza 23-ravintolassa. Vuosikerta oli tuolloin 2001 ja noin yhdeksänvuotias viini oli täydellisessä kunnossa. Ravintolan ystävällismielinen tarjoilija ymmärsi erikseen kertomattakin suomalaisen juhannuksen ja grillaamisen kuuluvan tiiviisti yhteen. Niinpä pöytään kannettiin tilanteen vaatimat komponentit – tirisevä grilli ja kasa lihaa. Pöydässä grillattu chuleton teki saumatonta yhteistyötä viinin kanssa, eikä muutenkaan olosuhteissa ollut nokan koputtamista.

Testiviini on vuodelta 2005, joka on arvioitu vuoden 2001 lailla erinomaiseksi vuosikerraksi. Toron kylän välittömässä läheisyydessä sijaitseva Bodegas Sobreño perustettiin 90-luvun lopussa Riojalaisten viiniheppujen toimesta. Paikallisen Tempranillo-kloonin, Tinta de Toron, kesyttäminen onnistui kavereilta mallikkaasti ja Sobreñon viinit ovat alusta lähtien niittäneet runsaasti erilaisia palkintoja ja kunniamainintoja. Seleccion Especial on puristettu tilan vanhimpien köynnösten valikoiduista rypäleistä ja sitä on kypsytetty 14 kk jenkkitammessa sekä 12 kk pullossa. Reserva viinit eivät ole Toron alueella yhtä yleisiä, kuin muualla Espanjassa ja Gran Reservat ovat suorastaan harvinaisia.

Viinin kehittynyt tuoksu on suorastaan huumaavan herkullinen. Siitä on löydettävissä savua, kahvia, toffeeta, neilikkaa, kypsää tummaa kirsikkaa ja luumua. Vahva, muhkea ja konsentroitunut maku täyttää suun luumuilla, kirsikoilla, moniulotteisella mausteisuudella ja savuisuudella. Napakka tanniinisuus kiristelee ikeniä vielä pitkän ja mausteisen jälkimaun maistuessa suussa. Viini on mukavasti nautittavissa parin tunnin dekantoinnin jälkeen, mutta hyötyy vielä parin vuoden kellaroinnista. Tämä huikean upea viini toimii hyvin esimerkiksi grillatun härän entrecoten, lampaan lihan tai runsaan makuisen suurriistan kanssa.

Finca Sobreño Reserva Especial on ansaitusti kerännyt viinikriitikoilta toistuvasti yli 90 pisteen arvioita. Pullollinen lähtee Keski- ja Etelä-Euroopassa kaupan hyllyltä n. 15-20 euron hintalappu kyljessään, eli hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan. Paikalliseen puulaakiin ei kannata juosta Seleccion Especialia etsimään, mutta yksiulotteisempi ja suoraviivaisempi Finca Sobreño Crianza löytyy A-valinnan perusvalikoimasta

EDIT 18.2.2012: Yllä linkitetty Finca Sobreño Crianza on poistumassa Alkon perusvalikoimasta.

Testissä Ca´ del Bosco Cuvée Prestige 24,60 €

Läpi menneen WSET:n tentin kunniaksi on luontevaa postata tarinaa kuohujuomista. Kuten varmasti moni lukijoistakin, on myös Copatinto maistellut kuohuviinejä silloin tällöin niin sokkona kuin puolisokkonakin, erotellen ja arvaillen viinien alkuperää sekä kaikkea muuta mahdollista maan ja taivaan väliltä. Uskaltaisin väittää, että puolisokkona samppanjan tunnistaa muiden kuohuviinien joukosta ”perusjamppakin” melko hyvällä tarkkuudella, kun tietää mitä etsii. Ei ole silti syytä uhota yhtään liika, sillä kyllä puolisokkonakin saattaa virheisiin sortua. Sokkomaistelussa asetelma vaikeutuu jo selkeästi ja myönnän, että ainakin itsellä on jäänyt jonkun kerran samppikset tunnistamatta joukosta. Useimmiten samppanjan ja muiden kuohupullotteiden eroja on hyvä etsiä kuplien määrästä ja rakenteesta sekä rypälelajikkeiden tyypillisistä ominaisuuksista. Kun joukkoon sijoitetaan muitakin perinteisellä menetelmällä vamistettuja sekä chardonnay-, pinot noir- ja pinot meunier-rypäleistä valmistettuja kuohuvia, tilanne kehkeytyy jo mielenkiintoiseksi.

Jokin aika sitten Copatinton testipenkissä kävi kupliaan vilauttelemassa italialainen Ca´ del Bosco Cuvée Prestige. Franciacortassa tehdään eittämättä Italian tasokkaimmat skumpat ja kun kuohut kasataan kokoon vielä hyvin pitkälti Champagnen rypälelajikkeista, on tässä juoksukilpailussa Franciacortan lähtötelineet viritetty vähintäänkin kohdilleen, lähelle keskimmäisiä juoksuratoja ja samppanjaa.

Lasiin kaatui vaaleankeltaista, nätisti pientä kuplaa pintaan työntävää kuohuviiniä. Tuoksusta erottuu paahtoleipää, hiivaa, hitunen paahteisuutta ja reippaasti sitrusta. Erittäin kuivasta ja reilun hapokkaasta mausta nousee esiin runsas sitrus ja kuivatut hedelmät. Viinissä on hienostunut kuplarakenne ja kaiken kaikkiaan maku on varsin moniulotteinen ja eläväinen, jättäen erittäin pitkän sitruksisen ja hapokkaan jälkimaun. Kyseessä on siis varsin tasokas kuohuviini, joka ei varmasti jätä kylmäksi.

Kun viereiseen lasiin kaadettiin vertailumielessä Pannierin perustason edullista samppanjaa, ei ollut kovin vaikeaa todeta näiden kahden olevan hyvin erilaisia luonteeltaan. Siinä, missä Ca´ del Bosco pullistelee sitruksisia hauiksiaan mitään peittelemättä ja keskellä näyttämöä, esittää Pannier hienostunutta seurapiirikaunotarta ja tarjoilee hillitymmän eleganttia makumaailmaa lavan reunalta käsin. On makuasia, kummasta sitten pitää enemmän, laadukkaita viinejä molemmat.

Ca´ del Bosco todistaa Franciacortan olevan hyvä vaihtoehto edukkaamman pään samppanjalle tai vaikka niille, joiden mielestä samppanja on ”so last season”. Copatinton kokemuksen mukaan tasokkaampien samppanjoiden haastajaksi tästä italiaanosta ei kuitenkaan ole, ja toki tuolloin puhutaan sitten jo eri hintaluokastakin.

Vuodenvaihteessa kuohuu!

Hädin tuskin on selvitty joulun pyhistä, kun joulupöperöistä ja suklaakonvehdeista yliannostuksen hankkinut kansa jo syöksyy kohti A-myymälän kuohuviinihyllyjä ja täräyttää kuohuviinien myynnin täysin uusille lukemille vuoden lopulla. Joulukuussa 2010 myytiin Alkossa 631000 litraa kuohuviiniä, josta 56000 litraa oli samppanjaa. Marraskuun 2011 myyntiin nähden määrä on yli 2,5-kertainen. Vuoden 2010 myyntitilastojen kärkipaikoille parkkeerasivat isojen Cava-talojen tuotteet Freixenet Carta Nevada Semi Seco ja Codorniu Codorníu Clásico Seco. Makeus ja edullisuus on kuohujuomissakin suomalaisten mieleen, sillä kymmenen myydyimmän joukossa on ainoastaan kaksi kuivaa, eikä yhtään yli kympin juomaa.

Vuoden jälleen vaihtuessa onkin aika metsästää ne uudenvuodenaaton taistoihin sopivat kurkun kostukkeet ja tunnelman kohottajat. Copatinto suosittelee tällä kertaa muutamaa tyyliltään ja hintalapultaan erilaista kuplivaa.

Uuden vuoden peruskuohariksi ja loppu-illan piristäjäksi suosittelen kuivaa, pirteähappoista ja tasapainoista Henkell Brut Vintagea, 9,99€. Tässä on mielestäni selkeästi laadukkaampi ote, kuin perus-Henkellissä, vaikka hintaero onkin minimaalinen.

Makeiden kuohareiden ystäville suosittelen Asti Ganciaa, 9,98€, jonka makea, hedelmäinen ja kukkainen draivi vie makean ystävän mennessään. Alhainen alkoholipitoisuus (7,5 %) pitää jalat tukevasti maassa.

Tasokkaamman nautinnon metsästäjä tarkentaa kiikaritähtäimensä tietysti samppanjahyllyn suuntaan. Ripeämmät kansalaiset ehtivät hiillostamaan Alkon henkilökuntaa vielä tilaamalla tilausvalikoimasta pöytäänsä ennen h-hetkeä pirteän ja aromikkaan Joseph Perrier Cuvée Royale Brutin, 34,00€. Vuosikertasamppanjoista suosittelen perusvalikoiman todella eleganttia ja hienostuneen tyylikästä Lanson Gold Label Vintage Brutia, 54,00€, jonka jälkimaku kestää lähes iäisyyden. Hinnaston mukaan vuosikerta näyttäisi olevan Champagnen alueella hyvänä pidetty 2002.

Copatinto toivottaa kaikille silmäklinikkavapaata uudenvuodenaattoa ja onnellista vuotta 2012!

Viinisuositus – Castello Banfi Cum Laude 2008 19,99 € (Alkon tilausvalikoima)

Tällä kertaa suositusviinistä löytyy kaikille ylioppilaskirjoituksissa hikoilleille sekä yliopisto-opintoja suorittaneille tuttua tekstiä. Vaikka opintojen arvosana-asteikolla  Cum Laude ei vielä kärkipäätä edustakaan, on viini puolustautunut jo valmiiksi olemalla ns. super-toscanalainen. Super-toscanalaiset viinit saivat alkunsa 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun aikoihin, kun viinintekijät keksivät ottaa käyttöön Toscanan viinien valmistuksessa ranskalaisia rypälelajikkeita, kuten esim. cabernet sauvignon ja merlot. Viinit luokiteltiin pöytäviineiksi silloisten lakien mukaan ja nykyään suurin osa ”supereista” kuuluu 1994 muodostettuun IGT-luokitukseen. Pöytäviini-luokituksesta huolimatta viineistä tulikin varsinainen jytky ja siitä lähtien lähes kaikki itseään kunnioittavat Toscanalaiset viinitalot ovat pullistelleet hauiksiansa enemmän ja vähemmän suosiollisesti rakentamillaan super-toscanalaisilla.

Castello Banfi on iso italialainen tekijä viinimarkkinoilla. Erityisen miellyttävää Banfissa on kuitenkin sen jatkuva tutkimus- ja kehitystyö  esim. sulfiittien käytön vähentämiseksi viineissä – Copatinto taputtaa käsiään, hienoa!

Cum Laude tulee Toscanan Montalcinosta ja on Banfin tuotevalikoiman tuorein super- toscanalainen. Viiniä on nosteltu kauppojen hyllyille vuosikerrasta 1999 lähtien. Tällä kertaa blendissä on päädytty neljään eri rypäleeseen; 25 % sangioveseä, 30 % cabernet sauvignonia, 30 % merlotia ja 15 % syrahia. Viiniä on kypsytetty yhteensä 12 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä ja 6 kk pullossa ennen markkinoille laskua.

Tuoksussa on kypsää kirsikkaa, mehevää luumua, kuivaa tupakkaa ja seetripuuta. Maku tukee tuoksun havaintoja sisältäen mehukasta luumua, tummaa kirsikkaa ja mustapippuria. Mehevää makunautintoa täydentävät miellyttävän terhakka hapokkuus ja runsaat, mutta pehmeät tanniinit. Viinistä jää suuhun erittäin pitkä, pippurinen jälkimaku. Tämä melko täyteläinen viini avautuu jo parin tunnin ilmauksella tiiviistä paketista monimuotoisen reheväksi punaviiniksi. Vaikka Cum Laude onkin jo nyt nautinnollista juotavaa, on potentiaalia havaittavissa myös lyhytkestoista kellarointia silmällä pitäen.

Hyvän viinin tulee tuottaa hyvää mieltä ja antaa makuelämyksiä. Tämä viini täyttää siten tehtävänsä loistavasti. Copatinto antaakin Cum Laudelle arvosanaksi nimensäkin oikeuttamat 35 opintopistettä ja suosittelee viiniä lämpimästi myös ylioppilastutkintolautakunnan saunailtoihin. Ruokasuosituksen sijasta Copatinto suosittelee Cum Laudelle sopivaa musiikkia. Mikä olisikaan sopivampaa supertoscanalaiselle, kuin superitalialainen Vasco Rossi ja kappale ”Come stai”.

Joulu tulee – oletko valmis ?

Juuri kun pirteä ja reipas urheilijakansamme on toipumassa pikkujoulujen glögihuuruista, onkin jo aika suunnata mietteet jouluviinien suuntaan. Suomalaisen joulupöydän makujen sekamelska tuo ihan mukavasti haastetta jouluviinin valintaan. Tästä huolimatta viini kuuluu vahvasti myös suomalaiseen jouluun ja innostumme vuodesta toiseen ostamaan isoja määriä viiniä sekä omiin joulupöytiimme että lahjaksi.

Copatinton harras toive tänäkin vuonna on se, että vihdoinkin unohdettaisiin ne ”jiipeetsenetit” ja ”katoneekrot” sinne pitkäripaisen hyllylle ja tartuttaisiin reippaasti laadukkaampiin juomiin. Panoksia kannattaa suunnata määrän sijasta laatuun, ja on erityisen tärkeää muistaa, että kassallakaan ei ole pakko irvistää kukkaroa tyhjilleen saadakseen pullollisen kelvollista viiniä.

Yleensä jouluviiniksi suositellaan keskitäyteläisiä ja pehmeän hedelmäisiä punaviinejä, mutta mitä ne sitten käytännössä voisivat olla ? Tarvitseeko niiden ehdottomasti olla juuri keskitäyteläisiä ja hedelmäisiä ? Sopiiko tarjota valkoviiniä jouluaterialla ? Copatinto päätti helpottaa joulukiireiden musertamaa kansalaista ja kasasi muutamia jouluviinisuosituksia eri hintaryhmistä. Valkoviineissä luotetaan vahvasti chardonnayn sopivuuteen sekä kalaruokien että vaaleiden liharuokien kanssa. Punaviinien osalta suositukset tulevat vanhasta maailmasta.

Joulupöydän kuohuviinisuositus: Codorniu Pinot Noir 14,98 €

100 %:sti pinot noir-rypäleistä valmistettu espanjalainen cava. Tämän kuohuviinin pehmeä marjaisuus tuo sille sopivasti lisää ryhtiä ja rakennetta eikä värikään ole riitasoinnussa joulukoristeiden kanssa.

Edullinen joulun valkoviini:  Drostdy-Hof Chardonnay 6,98 €

 

 

 

Hintaansa nähden erinomainen Chardonnay Etelä-Afrikasta. Tästä onkin ollut juttua aiemmin tässä blogissa.

Tyylikkäämpi joulun valkoviini: Penfolds Thomas Hyland Chardonnay 12,89 €

 

 

 

Maukas, melko runsas ja sopivan tamminen chardonnay joulupöytään.

Fiinimpi joulun valkoviini: Geyser Peak Block Collection Chardonnay 19,78 €

 

 

 

Runsaan tamminen ja tyylikäs jenkki-chardonnay.

Edullinen joulun punaviini: Dom Dinis Reserva Tinto 8,78 €

 

 

Maukas ja keskitäyteläinen punaviini Portugalista.

Tyylikkäämpi joulun punaviini: Poggio al Tufo Rompicollo 12,99 €

 

 

 

Italialainen, mukavan mausteinen ja tyylikkään tamminen viini, josta löytyy tarinaa myös tästä blogista.

Fiinimpi joulun punaviini: Coto de Imaz Gran Reserva 22,90 €

 

 

 

Täyteläinen ja tyylikkäästi tamminen, täsyverinen Riojan punaviini.

Copatinto toivottaa kaikille oikein maukasta ja viinillistä joulua !

(Kuvien copyright Alko)

Viinisuositus – Simonsig Shiraz 2009 10,99€

Tilastojen mukaan suomalaiset ostavat edelleen selkeästi eniten alle kympin viinejä. Juuri alle kympin hintaryhmässä onkin tarjolla tavaraa laidasta laitaan ”enemmän kuin laki sallii”. Copatinto suosittelee olemaan tarkkana legendaarisessa 9,99€ hintaluokassa, sillä joukkoon mahtuu jos jonkinlaista pullotetta. Vinkkinä vielä kerrottakoon, että siellä oman kodin talousasioiden valiokunnassa kannattaa neuvotella tiiviisti hintarajan nostamisesta hiukan yli kympin (ainakin silloin tällöin), koska tällöin laatutavaran löytyminen helpottuu selkeästi.

Ranskasta kotoisin olevaa Shiraz-rypälettä (= Syrah) viljellään laajasti lämpimillä alueilla Euroopassa sekä uudessa maailmassa. Ranskan lisäksi parhaat Shiraz-viinit tulevat Australiasta ja Etelä-Afrikasta. Shirazia käytetään menestyksekkäästi erilaisissa sekoiteviineissä ja erityisesti eteläisestä Ranskasta tulee paljon huippuluokan shiraz-blendejä. Suositusviiniksi on kuitenkin tällä kertaa valittu Etelä-Afrikasta kohtuuhintainen Simonsig Shiraz vuodelta 2009.

Simonsigin viinit kasvavat erinomaisista punaviineistään tutulla Stellenboschin alueella. Stellenbosch nautiskelee viininviljelyn kannalta loistavista ilmasto-olosuhteista, eikä kaupungissa sijaitseva yliopistokaan heikennä viininviljelyn tasoa. Simonsig viljelee yhteensä 206 viinihehtaaria, joista korkeimmat tarhat sijaitsevat noin 250 m merenpinnan yläpuolella. Viljelyalasta on pyhitetty eniten cabernet sauvignonille, shirazin seuratessa heti kintereillä.

Viini on syvän rubiinin punainen ja tuoksussa on heti alkumetreillä havaittavissa Etelä-Afrikan punaviineille tyypillistä palaneen kumin aromia. Tästä joko pitää tai sitten ei – Copatinto ja moottoriurheilun ystävät pitävät. Jos siis jostain syystä mietit sopivaa viiniä kiihdytysajoihin, niin ainakin viinimaa lienee selvä?  Kumin lisäksi tuoksussa on kypsää luumua, savua, tervaa ja seetripuuta. Täyteläisestä ja pehmeästä mausta löytyy luumua, kypsää marjaisuutta, savua ja mausteisuutta. Pehmeät tanniinit ja sopivan napakka hapokkuus rakentavat viinin ryhdikkääksi kokonaisuudeksi. Kympin hintaluokassa harvemmin törmää kovin moniulotteisiin viineihin, mutta Simonsig Shiraz on tässäkin mielessä positiivinen tapaus ja jättää varsin pitkän ja moniulotteisin jälkimaun.

Copatinto suosittelee lämpimästi erinomaista Simonsig Shirazia, vaikka et moottoriurheilun ystävä olisikaan! Tummaa lihaa lautaselle, niin homma toimii varmasti.

Testissä Zonin Ripasso Valpolicella Superiore

Saksalaisessa Weinwelt-lehdessä oli iso juttu Gianni Zoninista sekä hänen perheensä viiniyrityksestä. Kuvissa näkyi olevan niin vakuuttavan näköinen viiniherra sekä hieno kartano, että Copatinton oli suorastaan pakko hankkia käsiinsä Zoninin viiniä. Testipenkkiin saatiinkin sopivasti Zonin Valpolicella Superiore Ripasso 2009.

Zonin kuuluu Italian suurimpiin yksityisiin viinipuljuihin ja rutistaakin n. 1800 viljelyhehtaaristaan viiniä maailmalle huimalla 23:n miljoonan pullon vuosivauhdilla. Viljelyalaa on jokseenkin kaikilla Italian tärkeimmillä alueilla sekä lisäksi ainakin USA:ssa. Gambero Rosson tilastot tyynnyttelevät viimeisintäkin epäilijää; Zoninin amaronet ja ripassot ovat takoneet tasaisesti kahden bicchierin arvosteluja vuodesta toiseen, kerrassaan vakuuttavaa.

Ripasso-viinit ilahduttavat nautiskelijaa erinomaisella hinta-laatusuhteella, ripasso onkin usein ns. varma valinta kohtuuhintaisissa italialaisissa viineissä. Valpolicella superioreen verrattuna ripasso on hieman tuhdimpaa tavaraa ja syykin löytyy ns. ripasso-menetelmästä. Menetelmästä löytyy varmasti paljon tietoa kirjoista ja kansista, mutta noin karkeasti yksinkertaistettuna se tarkoittaa menetelmää, jossa amaronen tai recioton valmistuksesta jäänyttä rypälemassaa käytetään uudelleen ripassoksi valmistettavan viinin kanssa. Menetelmän avulla viiniin tulee mm. lisää rakennetta, tanniineja, väriä ja alkoholia.

Zonin Ripasso 2009 on syvän rubiinin punainen. Tuoksussa on valpolicellan rypäleille tuttuun tapaan kirsikkaa, mausteisuutta ja ehkä hitunen makeutta ja tammea. Maussa on kypsän ja runsaan hedelmäistä tuumasävytteistä kirsikkaa, lopussa mausteisuus ja makeus nostavat hieman päätään. Maltillinen happorakenne ja pehmeät tanniinit soittelevat täydessä sopusoinnussa hedelmäisyyden kanssa. Nautinto päättyy kirsikkaiseen, pitkään jälkimakuun.

Jos joskus ripasso on ollut tasapainoista, niin nyt se on sitä. Erittäin hienostuneen tasapainoinen viini, jossa kaikki komponentit ovat kohdallaan. Vaikka tämän viinin vuoksi ei ehkä kuitenkaan kannata sitä metsää tai perintöhopeita pistää myyntiin, niin Copatinto suosittelee isolla kädellä. …Jaa niin tosiaan, mistä tätä sitten saa ? Kannattaa suunnata katseet eteläiseen naapurimaahamme, missä satama-alueen iloiset kauppiaat kauppaavat Zonin ripassoa hippusen yli kympin hintaan. Did I say nice ? Yes I did, indeed !