Erityisesti ikääntyneemmissä Riesling-viineistä ajoittain nokkaan leijaileva petrolisuus on kiehtova juttu. Asian taustalta löytyy viinin ikääntymiseen liittyvä kemiallinen prosessi, jossa eräiden aineiden hydrolyyttisen hajoamisen seurauksena syntyy norisoprenoidi hiilivety 1,1,6-trimetyyli-1,2-dihydronaftaleenia (TDN). Prosessia edistävät mm. pieniksi kontrolloidut satomäärät, runsas auringonvalo ja kuivuus. Kaikki viinisiepot eivät pidä lasista leijailevaa petrolisuutta lainkaan miellyttävänä ja osa viinien parissa touhuavista pitää sitä jopa jonkinlaisena virheenä. Mikäli haluat jostain syystä totaalikieltäytyä petrolinkärystä Rieslingeissäsi, kannattaa keskittyä nuoriin sekä isompia satomääriä ja viinitarhojen kastelua sallivien alueiden tuotoksiin.
Alkon valikoimista löytyy varsin rajallisesti millään tavalla ikääntyneitä Rieslingejä, mutta jonkinlaista pientä esimakua petrolisuudesta saattaisi saada hankkimalla pullollisen edelleen perheomistuksessa olevan Willy Gisselbrechtin tilan Riesling Gran Cru Muenchbergia. Tämän viinin rypäleet ovat kasvaneet Ranskan Alsacessa, Muenchbergin Grand Cru-luokitellulla tarhalla, jonka maaperän pohjakerroksista löytyy vulkaanista kiveä ja hiekkaa. Rypäleet on kerätty käsin, eikä käymisprosessin kanssa ole pidetty turhaa kiirettä. Viini on kypsynyt 8 kk terästankeissa ja 4 vuotta pulloissa.
Tuoksussa on omenaa, limeä, mehiläisvahaa, lievää petrolisuutta sekä mineraalisuutta. Tuoksun aromimaailma toistuu kuivassa maussa, joka on runsas, suutuntumaltaan hieman öljyinen, mutta napakan hapokkuuden ansiosta samalla hyvin raikas. Homma jatkuu paletilla muitta mutkitta melko pitkän jälkimaun merkeissä.
Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg soveltuu hyvin loppukesän kala- tai äyriäisruuille. Runsas kokonaisuus vaatii myös ruoalta luonnetta, joten hennoimmat, vaaleista kaloista rakennetut ateriat voinee unohtaa. 3,5 staraa. (Kuvan © Alko)
Pakko huomauttaa, että nuoriin ja suurten satomäärien Rieslingeihin keskittymällä ei aina pääse eroon petrolisuudesta; monissa hyvinkin nuorissa Australian ja Uuden-Seelannin (sekä muutamissa Chilen) Rieslingeissä kun voi tulla vastaan hyvinkin voimakasta petrolisuutta.
Se ero mikä tuossa petrolissa on ainakin omaan nokkaan ja palettiin luottaen on ollut se, että ikääntyneemmissä euroopan risukoissa tuo petrolisuus tulee vaivihkaa lisäämään oman vivahteensa kokonaisuuteen viemättä muilta osioilta tilaa, kun taas uuden maailman petrolisuus on yleensä hyvinkin dominoivaa, joka tuntuu lisääntyessään syövän alaa muilta tuoksun ja maun vivahteilta. Toisin sanoen balanssi hukkuu. Parhaimmissa esityksissä tämä dominoivakin petrolisuus toimii hienosti, huonoimmissa viini muistuttaa lähinnä hapokasta dieseliä.
Mielenkiintoista! Oletko löytänyt jotain selitystä sille, mistä petrolisuus näihin nuoriin viineihin tulee? Jos sulla sattumoisin on muistissa joku tietty nuori viini, jossa on dominoivaa petrolisuutta kehissä, niin ehdottomasti kiinnostaisi testata!
Eilen itse asiassa maistoin Marlborough’sta tulevaa Spy Valley Wines’n Satellite Rieslingiä, jossa oli melko selkeääkin petrolisuutta. En muista vuosikertaa, mutta uskoisin olleen melko nuorta tavaraa.