Viikon Copa täräyttää jälleen ilmoille viinisuosituksen A-tarvikeliikkeen perusvalikoimasta. Tällä erää lasiin kaatuu maukasta Sherryä.
Sherry ei ole jostain kummallisesta syystä saavuttanut kovin suurta jalansijaa suomalaisessa juomakulttuurissa. Epäilemättäkin erilaisten sherry-tyyppien uuvuttavan laaja kirjo voi häiritä mittavissa määrin kansalaisen ostoskäyttäytymistä. Makeampia viinejä arvostavan suomalaisen sherry-problematiikka on lopullisesti ylikypsä, kun mielikuvat sherrystä yhdistetään pelkästään rutikuivaan Fino-sherryyn (esim. legendaarinen Tio Pepe).
Koska sherryjen valmistusprosessit olisivat lyhyellä protokollalla selvitettynä ehkä jopa Remun slangiakin vaikeammin ymmärrettävää turinointia, tyydytään tällä kertaa toteamaan ainoastaan muutama sherryfakta. Historian kirjat hourivat sherryn valmistuksesta löydetyn merkkejä eteläisimmän Espanjan Jerezin alueelta ainakin n. 3000 vuoden takaa. Alueen erittäin kalkkipitoista maaperää pidetään pääsyyllisenä sherryjen monimuotoiseen luonteeseen, käytetyt rypälelajikkeet ovat Palomino, Pedro Ximénez ja Moscatel. Sherry väkevöidään sekoittamalla viiniin hiljalleen rypäletislettä ja lopuksi sherryt kypsytetään ns. Solera-systeemissä.
Kauniin ruskeassa Valdespino Olorosossa tuoksuu paahteinen pähkinä, rusinat ja tumma suklaa. Puolimakea maku on suuntäyttävän täyteläinen ja tuo esiin pähkinää, mausteisuutta sekä suklaata. Lämminhenkinen ja sympaattinen viini jättää suuhun pitkään maistuvan, paahteisen pähkinäisen ja suorastaan maiskuteltavan herkullisen jälkimaun. Tämä sherry uppoaa kyllä vallan mainiosti ilman palan painikettakin ja Copatinto suosittelee yhdistämään sen lähimpään mukavaan sohvaan ja jaloihin aatoksiin. (Kuvan © Alko)
Upeeta, et sherry viittitään nostaa pinnalle. Ite en pysty sitä finoa kurkusta alas kaatamaan, mut tätä Valdespinon Olorosoa on menny useammankin kerran hetulaa. Etenki mikä oli hauska huomata on jengi menee iha hämilleen, kun niille tarjoilee tätä ja sanoo, et se on sherryä, niin ihmetys on aikamoinen kun se oikeesti maistuuki hyvälle!
Sherryt on kyllä todella hienoja juomia ja uusia makuelämyksiä löytyy jatkuvasti. Fino on tosiaan vähän hardcore-kamaa ja liian monelle on kaadettu ekana sherrynä just sitä lasiin. Siihen on sit loppunu sherryn nautiskelu alkumetreille. Kyllähän noille kuivemmillekin sherryille sitten sopiva paikka löytyy esim. jonkun gazpachon tai tapas-lautasen kyljessä. Onkos Fiascolla muuten ollu agendassa sherry-teemaa ?