VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uusia vuosikertoja aletaan iskemään markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestettiin vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon 426 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2017 ja punaisissa 2016. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten valkoisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja, lähinnä vuodelta 2016 ja punaisissa vuosikertaa 2015.
Vuosikerta 2017 oli Saksassa(kin) varsin haasteellinen. Kevätpakkaset tuhosivat keskimääräistä aikaisemmin ilmaantuneita silmuja ja kun tähän lisätään myöhemmin tulleet rankkasateet sekä raekuurot, putosi satomäärä lähes vuoden 2010 tasolle. Tuottajien raportoimat satomäärien pudotukset ovat liikkuneet 20%:n ja 50%:n välillä normaaliin verrattuna. Hankalien olosuhteiden vuoksi tunnelma on ollut hieman hermostunut ja odotukset maltillisia.
Ehdin maistamaan läpi 286 viiniä, joten sain muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2017 luonteesta. Yleisesti ottaen vuoden 2017 GG-taso on varsin hyvä ja odotuksiin nähden jopa yllättävän hyvä. Hankala vuosi näkyy lähinnä tuottajien välisinä laatuvaihteluina, joita esiintyy joillakin alueilla vähemmän ja taas toisilla selkeästi enemmän. 2017 vaikuttaa olevan viinintekijöiden vuosikerta, eli laatutaso vaihtelee enemmänkin tuottajakohtaisesti, kuin tarhakohtaisesti. Ei liene myöskään sattumaa, että juuri tällaisena vuonna erityisesti kokeneemmat tekijat ovat onnistuneet hyvin.
Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisimman korkealaatuinen esitys löytyy Nahesta. Heikkoja lenkkejä ei juurikaan ollut, mutta erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg, Krötenpfhul, Dellchen, Brücke, Hermannshöhle, Felsenberg), Schlossgut Diel (Goldloch), Gut Hermannsberg (2016 Hermannsberg, Bastei, Rotenberg, Steinberg, Kupfergrube, Felsenberg) ja Schäfer-Fröhlich (Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg, Kupfergrube).
Myös Pfalzissa työn jälki on melko tasavarman laadukasta, joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Im Sonnenschein, Ganzhorn in Sonnenschein, Kastanienbusch), Acham-Magin (Pechstein, Jesuitengarten, Ungeheuer, Kirchenstück), Dr. Bürklin-Wolf (2016 Reiterpfad in der Hohl, Ungeheuer, Pechstein), hieman runsaamman rakenteen Philipp Kuhn (Schwarzer Hergott, Kirschgarten, Saumagen) ja Weissburgundereissa aivan omaa luokkaansa ollut Kranz (Kalmit).
Rheinhessenissä laatu on jo hieman vaihtelevampaa ja parhaimmat olivat yllätyksettömästi Keller (Morstein, Hipping), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Hipping, Pettenthal, Rothenberg) ja Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg).
Rheingaussa menetettiin paljon satoa ja laatuvaihtelua esiintyy. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Hölle, Kirchenstück, Berg Rottland, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Balthasar-Ress (Nussbrunnen, Berg Rottland), Peter Jakob Kühn (2016 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus) ja Barthilla (2016 Hassel vakuuttavampi, kuin 2017 Wisselbrunnen, Schönhell) sekä August Kesslerillä (Berg Roseneck, Berg Schlossberg, Seligmacher) myös varsin hyvä potentiaali, joskin Kesslerin viinit varsin konsentroituneita ja voimakkaita.
Moselista löytyi kaikkein eniten laatuvaihteluja; joukosta löytyi todellisia huippuja, mutta myös heikompia esityksiä. Yksi koko maistelun kovimmista oli Heymann-Löwenstein (Kirchberg, Stolzenberg, Röttgen, Uhlen Laubach, Uhlen Blaufüser Lay), erinomaisia esityksiä löytyi myös Knebeliltä (Röttgen), Fritz Haagilta, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hofilta (Bockstein, Saarfeilser Marienberg, Laurentiuslay, Layet), Grans Fassianilta (Hofberg, Trittenheimer Apotheke, Laurentiuslay), Peter Lauerilta (Kupp, Schonfels, Feils) ja myös Dr. Loosen (Erdener Treppchen, Erdener Prälat, Ürziger Würzgarten, Wehlener Sonnenuhr, Graacher Himmereich, Graacher Domprobst, Johannisbrunchen) varsin hyvässä vireessä.
Frankenin Silvanereiden taso osoittautui pääosin varsin mainioksi, mutta monet viineistä tulevat tarvitsemaan tavallista pidemmän ajan avautuakseen kunnolla; kärkikastia Horst Sauer, Hans Wirsching (2016 Kronsberg, Julius-Echter-Berg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite) sekä Zehnthof-Luckert (Maustal).
© VDP
Saksan punaviinien taso on ollut nousussa jo pitkään erityisesti Spätburgunderin osalta ja GG-taso oli nytkin äärimmäisen kova. Maistelin läpi Spätburgunderit Frankenista, Badenista, Ahrista, Rheinhessenistä ja Pfalzista. Koska vuosikertojen 2016 ja 2015 olosuhteet ovat olleet helpommat, löytyy näistä myös vähemmän tasovaihteluja. 2015 vuosikerran viinit tuovat esiin hyvin lämpimän vuoden täyteläistä ja voimakasta profiilia, joka yhdistyy erinomaiseen tasapainoon sekä pitkään kypsytyspotentiaaliin. Vuoden 2016 GG:t ovat taas rakenteeltaan kevyempiä, hyvin elegantteja ja hieman nopeamman kehityskaaren tavaraa.
Joissain viineissä on vielä havaittavissa pientä säätämisen tarvetta tammen suhteen, mutta tälläkin osa-alueella on menty viime vuosina huomattavasti parempaan suuntaan. Alueena Pfalz haastaa jo vahvasti perinteisempiä punaviinialueita Badenia sekä esim. Ahria. Pfalzista huikeimpiin esityksiin ylsivät todella loistava Friedrich Becker (2015 Heydenreich, Kammerberg, Sankt Paul), hieman kevyemmän rakenteen Knipser (2014 Mandelpfad, Kirschgarten) sekä Basserman-Jordan (2015 Ölberg-Hart).
Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti J. Neus (Horn), odotetusti lineaarisempaa tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä hieman leikkisämpi ja helpommin lähestyttävä Zenthof-Luckert (Maustal).
Ahrissa ilopilkkuja odotetusti Jean Stodden (Herrenberg, Rosenthal), Meyer-Näkel (Sonnenberg, Silberberg, Kräuterberg, Pfarrwingert) sekä keveympää tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenin vakuuttavimmat Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Kirchberg, Schlossberg), Salwey (2015 Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Bienenberg, Sommerhalde, Schlossberg, Bienenberg Wildenstein), jonka viineissä on aiempiin muistikuviini verrattuna nyt vähemmän tammea ja enemmän eleganssia.
Yleisesti ottaen siis varsin lupaavat vuosikerrat ja varsinkin 2017 osalta on mielenkiintoista seurata hintojen kehitystä tavallista niukemman saatavuuden vuoksi.
Leclercien 1600-luvulle ulottuva viljelyperinne laajeni samppanjan valmistukseen Lucien Leclercin ja vaimonsa Jaqueline Briantin toimesta 1800-luvun loppupuolella. Champagnen ilmastolliset olosuhteet sekä kaupalliset paineet eivät houkuttele tuottajia ottamaan riskejä luonnonmukaisten ja biodynaamisten viljelyperiaatteiden muodossa. Leclerc Briant onkin yksi harvoista biodynaamisista tuottajista Champagnessa. Tilalla on kokeiltu luonnonmukaisia menetelmiä jo 60-luvulla ja tarhoja aloitettiin konvertoimaan biodynaamisiksi 80-luvun lopulla. Pitkään taloa ventäneen Pascal Leclercin kuoltua vuonna 2010 tila myytiin amerikkalaispariskunnalle ja samalla talon johtoon astui pitkään mm. Möet et Chandonilla toiminut Frédéric Zeimett. Tarhojen viljelyyn sekä viinin valmistukseen liittyvissä asioissa talo nojaa biodynaamisen viinimaailman huippuasiantuntija Hervé Jestiniin. Leclerc Briantille jäi omistajavaihdosten jälkeen haltuun noin 10 ha tarhoja ja biodynaamisesti viljeltyjä rypäleitä ostetaan mm. sellaisilta kovilta nimiltä, kuin Leclapart ja Ruppert-Leroy. Vuosituotanto liikkuu noin 80 000 pullon paikkeilla.
Leclerc Briantilla on tehty monenlaisia innovatiivisia kokeiluja, kuten kullattu tynnyri, pienet saviset munan malliset tynnyrit, sekä esim. cuvée, joka kypsyy sakanpoiston jälkeen 60 m meren pinnan alapuolelle upotettuna. Maistelun yhteydessä pääsimme pureutumaan myös bioenergetiikan saloihin, sillä Hervé Jestin kaivoi esiin elämänvoimaenergiaa mittaavan Bovis-mittarin. Hetken kestänyt mittarin heiluttelu antoi maistelluille viineille Hervén kertoman mukaan varsin hyviä tuloksia. Sitä en sitten osaa sanoa, miten tiukan tieteellisen seulan tällainen mittari läpäisee. Lopputuloksen miellyttävyys pulloissa lienee kuitenkin se tärkein mittari.
Kirjallisuudessa Juan Garcia kuvataan melko suurisatoiseksi lajikkeeksi, jonka tummat rypäleet ovat alttiita homeille. Pitkään kypsyessään rypäleet alkavat kurtistua, jolloin myös sokerikonsentraatio kasvaa.
Tarhojen maaperä koostuu punasavesta, kalkkikivestä, hiekasta ja sorasta. Alueen biodiversiteettiä edesauttaa mm. se, että kylän 3000 hehtaarin viljelyalasta vain kolmannes on viinitarhoja, lopun koostuessa viljapelloista sekä metsistä. Starttasimme päivän pitkään La Horrassa viiniä viljelleen ja vuonna 2001 viininvalmistukseen laajentaneen 
Kaikki Figueron viinit ovat siis 100% Tempranilloa, Roble ja Crianza muodostavat noin 80% koko talon tuotannosta. Paras hinta-laatusuhde paikantuu ylläolevan kuvan pulloihin, joista löytää kivasti kontrolloitua hedelmää sekä tyylikkäästi integroituvaa tammisuutta. Figuero 4 Roble 2014 (Espanjassa ~9 €), rypäleet 15-25-vuotiaista köynnöksistä, kypsynyt 4 kk amerikkalaisissa (75%) ja ranskalaisissa (25%) tammitynnyreissä, joista puolet uusia. Tuoksun tummasta kirsikkasta siirrytään sujuvasti kuivaan ja kontrolloituun, tummasävytteiseen hedelmään. Hyvä hapokkuus, kypsä tanniinisuus ja ilahduttava bitterisen rouhea lopetus, joka antaa poikkeuksellisen luonteikkaalle Roble-viinille kivan loppusilauksen. Figuero 12 Crianza 2013 (Espanjassa 14-15 €) Rypäleet 800-840 m korkeudesta 40-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 12 kk käytetyssä amerikkalaisessa (60%) ja ranskalaisessa (40%) tammessa, kahden vuoden pullokypsytys. Kehittynyttä marjaisuutta, Roblea tummempi sävy, mausteisuutta, hedelmä pysyy kuivana ja hyvässä kontrollissa, kypsät tanniinit, tasapainoinen paketti. Viñas Viejas 2012 (Espanjassa 23-24 €) Rypäleet yli 50-vuotiaista kynnöksistä La Horran kaakkoisosan tarhoilta. Kypsytys 15 kk uudessa ranskalaisessa tammessa, vuoden pullokypsytys. Tummaa marjaisuutta ja elegantisti integroituvaa tammisuutta, runsaat ja vielä tässä vaiheessa hiukan kireätkin tanniinit, erittäin pitkä jälkimaku. Upean rakenteen viini, jossa vanhan maailman eleganttia tyyliä, muutaman vuoden kypsytyksellä kehittynee vieläkin upeammaksi kokonaisuudeksi. Figuero 15 Reserva 2011 (Espanjassa 25-26 €) Rypäleet 800-840 metrin korkeudesta yli 60-vuotiaista könnöksistä. Kypsytys 15 kk uudessa 225 l amerikkalaisessa (50%) ja ranskalaisessa (50%) tammessa, pullokypsytys 2 vuotta. Tummaa kirsikkaa, karhunvatukkaa, luumua, yrttejä. Edelliseen verrattuna hdelmeäsektori runsaampi ja kypsempi Myös tammi voimakkaammin esillä. Tyyliltään selkeästi klassinen Ribera.
Talon lippulaivasektorin kalliimmat pullotteet nojailevat selkeästi muhkeamman, kypsemmän hedelmän sekä ronskimman tammipläjäyksen suuntaan. Milagros 2010 (Espanjassa 40-45 €) Rypäleet yli 60-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 16 kk uusissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä, pullokypsytys 3 vuotta. tuotanto 5000 ploa. Marjajogurttia muistuttava pureksittava hedelmäisyys, paljon paksua kypsää hedelmää ja kypsät, mutta reilut tanniinit. Noble (Espanjassa 65 €) Rypäleet kolmelta eri palstalta yli 70-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 21 kk uudessa ranskalaisessa tammessa ja pullokypsytys 18 kk. Tuoksussa after eight-suklaata ja hyvin tummaa marjaisuutta, yrttejä, salmiakkia, sikarilaatikkoa. Muhkean kypsässä hedelmäisessä maussa tuntuu myös pientä makeutta (sokeria 2 g/l), kypsät ja pehmeät tanniinit, samettinen jälkimaku. Tinus 2011 (Espanjassa 250 €) 1000 ploa. Yhden tarhan viini yli 80-vuotiaista köynnöksistä, kypsytys 22 kk uusissa ranskalaisissa 500 litran tynnyreissä, pullokypsytys 15 kk. Tupakkaa, yrttejä, minttua, melko runsas hedelmä, mutta esim. Nobleen verrattuuna tiukemmassa kontrollissa, maun loppuosassa tummaa suklaata ja hieno tanniinirakenne.
