Domaine de Beausejour Chinon 2012

Kun muutaman päivän kevätautoilu Champagnessa alkoi olla taakse jäänyttä elämää, jatkui matka vielä neljäksi päiväksi Pariisiin. Sateinen Pariisi pakotti hakeutumaan sateensuojaan säännöllisin väliajoin, eivätkä Pariisin lukuisat viinipuodit olleet lainkaan hassumpia vaihtoehtoja paeta pahimpia myräköitä. Epernay’n Le Theatressa dinnerillä nautiskeltu Baudryn Chinon vakuutti siinä määrin, että päädyin fokusoimaan koko loppureissun ei-kuohuvat viinit Loiren laakson suuntaan. Eräästä matkanvarrelle sattuneesta viinikaupasta tarttui kyytiin Domaine de Beausejour Chinon 2012.

Domaine de Beausejour sai alkunsa, kun Jaques Chaveau osti 50-luvun alussa tilan Panzoultin kylästä, Chinonin apellaatiosta. Myöhemmin vastuun ovat ottaneet kantaakseen Jacquesin pojat Gerard ja David. Tila kattaa nykyään 93 hehtaaria.

Chinonin viinialueelle tyypilliseen tapaan tämäkin punkku on 100%:nen Cabernet Franc. Tarhojen maaperä on sekoitus savea, kalkkikiveä ja hiekkaa. Viinin kypsytys on tapahtunut ainoastaan terästankeissa.

Tuoksu heittää nenälle melko nuorekasta ja tummaa marjaisuutta, yrttejä ja hennosti pippuria. Keskitäyteläinen maku on raikkaan marjainen ja hedelmäinen, mutta pienellä yrttisellä twistillä sävytetty. Napakka hapokkuus sekä pehmeä ja keskitanniininen vire jatkuu aina melko pitkään marjaiseen jälkimakuun saakka.

Beausejourin Chinon 2012 on hyvin tehty, siisti ja tasapainoinen viini, jossa palikat kolahtelevat kohtuullisen tarkasti niille tarkoitettuihin koloihin. Olisiko niin, että tällä kertaa suutari pysyy vähän turhankin tarkkaan lestissään ja jättää kaipaamaan lisää ulottuvuutta sekä jonkinlaista persoonallisuutta taklaamaan aavistuksen tasapaksuksi jäävää kokonaistuntumaa. Kuitenkin varsin käypä vastine kympin setelille. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Bernard Baudry Le Domaine Chinon 2009

Champagnessa matkaillessa kuvittelin pysytteleväni illallisviinienkin kohdalla kiltisti alueen kuplatarjonnassa. Epernay’n Le Theatre-ravintolan viinilistaa silmäiltyäni totesin kuitenkin valko- ja punaviinitarjonnan olevan niin mukavalla tolalla, että tällä kertaa kuplat päätettiin jättää alkusamppanjana tarjoillun de Venoge Gordon Bleun varaan. Loiren punaviinit ovat jääneet vuosien varrella liian vähälle huomiolle ja tilannetta korjatakseni pyysin tarjoilijaa toimittamaan pöytään pullollisen Baudryn Chinonia vuodelta 2009.

Baudry on vuonna 1975 kahden hehtaarin varaan perustettu perhetila Loiressa. Vuonna 2000 Bernardin poika Matthieu liittyi mukaan kuviohin, hankittuaan ensin viinioppia ja työkokemusta mm. Bourgognessa, Bordeaux’ssa, Tasmaniassa ja Kaliforniassa. Nykyään tila tekee viiniä kolmenkymmenenen luomuhehtaarin antimista. Cravant les Coteaux’n ja Chinonin tarhoilla kasvaa Cabernet Francia sekä Chenin Blancia.

Le Domaine 2009 on 100 %:nen Cabernet Franc, jonka rypäleet on poimittu käsin 30-35 vuotiaista köynnöksistä. 70 % viinin rypäleistä on kasvanut soraisemmassa maaperässä ja 30 % savisemmilla rinteillä. Kypsytys 12 kuukautta 5-10 vuotiaissa tammitynnyreissä ja -astioissa.

Melko intensiivisessä tuoksussa on tummaa marjaisuutta, paprikaa, pippurista mausteisuutta ja taustalla hädin tuskin tunnistettava määrä tammea. Täyteläisyysmittari asettuu keskitäyteläisen läskimpään päätyyn. Paletilla viini on hyvin fokusoitunut. Tiiviisti kuosissa pysyvä paketti hedelmäisyyttä ja mausteisuutta jatkaa ontumatta tuoksun luomassa aromimaailmassa. Kypsä tanniinisuus ja tiukka hapokkuus pitävät viinin tiukasti otteessaan ja kokonaisuus on nautinnollisesti balanssissa. Matka päättyy pitkään, tumman marjaiseen ja aavistuksen pippuriseen jälkimakuun.

Bernard Baudryn Le Domaine edustaa rakenteeltaan ja maultaan ainakin minulle sitä, mitä ajattelen laadukkaan Chinonin Cabernet Francin tyypillisimmillään olevan. 30 euron ravintolahinta tirauttaa lähinnä ilon kyyneliä. Viinin rakenne lupailisi positiivisia kehitysnäkymiä vielä muutaman vuoden verran, mutta olihan tuo varsin mukavasti kulauteltavissa jo nytkin. 4 / 5 staraa.

Korjaamon samppanjamarkkinat

Kulttuuritehdas Korjaamolla järjestettiin jälleen samppanjamarkkinat 11.-12.4.2014. Viime vuonna maisteltavana oli suurien ja kiiltävien brändien lisäksi joitakin mielenkiintoisia pientuottajien kuplia, joten päätin tänäkin vuonna käväistä kurkkaamassa tarjontaa. Viimevuotiseen tapaan tarjolla oli nytkin isoja brändejä ja klassikoita, mutta näiden lomassa myös jonkin verran pienempien tuottajien helmiä. Shoppailuvinkkinä mainittakoon myös, että Ceestashop myi kertaalleen tapahtuman tasting-käytössä olleita Lehmannin huipputason samppanjalaseja todella edulliseen hintaan, joten skumppalaseja kaipaavan kannattanee järjestää itsensä toukokuussa Turussa ja Tampereella järjestettäville samppanjamarkkinoille!

 

 

Pasqual Doquet Vertus 2002

Viking Linen nykytilaa samppanjavalikoimien suhteen on kyllä pakko kehua. Yksi valikoimien helmistä on Pascal Doquet Premier Cru Vertus 2002. Hyvällä tuurilla tätä huippuvuosikerran 100 %:sta Chardonnay’ta saattaa vielä löytää laivojen viinimyymälöistä, mutta suosittelisin poistamaan tylysti kaikki muutkin hyllyissä lojuvat Pascal Doquet’n pullotteet. Viini on runsaan paahteinen, luonteikas, moniulotteinen, ja mineraalinen. Erinomainen balanssi hedelmäisen konsentraation sekä paahteen ja hapokkuuden välillä. Erittäin pitkä jälkimaku. Todellinen viikinkilöytö noin 40 eurolla jo nyt korkattavaksi, eikä varmasti pahastu lisävuosistakaan kellarin uumenissa.

Egly-Ouriet “Les Vignes de Vrigny” Premier Cru (Alkon erikoisvalikoima 52,90 €)

Mikäli olen joskus aiemmin maistanut 100 %:sta Pinot Meunieria, siitä ei ole tainnut jäädä juurikaan muistijälkiä.  Vindirektin ständillä poksautettu Egly-Ouriet Les Vignes Vrigny Premier Cru osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Matalaan dosageen luottava talo on pitänyt tämänkin viinin sokerit tasolla 4 g / l, mikä sopii allekirjoittaneen makuun enemmän, kuin hyvin. Runsas maku, jossa paljon mausteisuutta ja tyylikkään rouhea meininki. Ei ehkä se helpoimmin lähestyttävä veijari, mutta tarjoilee perus-Cuvéet kolunneelle samppanjasiepolle varmasti mielenkiintoista vaihtelua.

 

Salon Blanc de Blancs Le Mesnil Brut 2002 (Alkon erikoisvalikoima 334,90 €)

Ensikosketukseni yhteen legendaarisimmista luxuskuplajuomista saatiin käyntiin sopivan tyylikkäästi, sillä olin sattumalta ensimmäisten 400:n joukossa maistamassa Salonin uutta, hiljattain lanseerattua vuosikertaa 2002. Joissakin yhteyksissä Blanc de Blancs-tyylin benchmarkiksikin ylistetty samppanja oli luonnollisesti tässä vaiheessa vielä raakile ja tuoksunsa osalta melko sulkeutuneen oloinen. Paletilla sen sijaan konsentraatiota ja potkua löytyi vaikka muille jakaa. Suun täyttävä ja pehmeän kermainen mousse. Hieno kokemus sinänsä ja heittämällä hinnakkain koskaan maistamani samppis. Jään pelonsekaisin tuntein odottelemaan sitä järkyttävää hetkeä, kun olen muka löytävinäni todellisia järkiperusteita (ja hilloa) pulittaa yli 300 eur pullollisesta samppanjaa.

Philipponnat Reserve Speciale 1985

Juuri ennen kotiinlähtöä ehdin vielä saamaan lasiini Viking Linen ständillä 29-vuotiasta Philipponnat Reserve Specialea. Alkuun ujolta ja sulkeutuneelta vaikuttanut tuoksu alkoi avautua mukavasti hetken lasissa hengiteltyään. Kypsää sitruunaa, persikkaa, hunajaa ja tyylikästä paahteisuutta suhteellisen vähäeleisellä otteella, ilman häivähdystäkään nuorten samppanjoiden hermostuneisuudesta. Sopivan rauhoittava ja harmoninen lopetus tämän vuoden samppanjamarkkinoille.

Muita mainitsemisen arvoisia lasiini eksyneistä olivat mm. erittäin pirteä Dosnon-Lepage Recolte Blanche NV, paahteinen ja runsas Andre Clouet Brut Grande Reserve NV, Ayala Blanc de Blancs 2002, Pol Roger Pure NV ja Jaques Lassaigne Montgeux NV.

Tarlant Zero Brut Nature NV – 37,10 € (Alkon tilausvalikoima)

Arvostan Brut Nature-kuohuviinejä todella paljon, koska kyseessä on parhaimmillaan hienosti alkuperäänsä ja käytettyjä rypälelajikkeita esiin tuova tyyli, joka ei päästä tuottajaansa helpolla. Kun dosagella ei pystytä enää peittelemään tai tasapainottamaan rypäleiden tai itse viinin ei-toivottuja ominaisuuksia, saattaa heikommissa tapauksissa lasiin lorahtaa laatuongelmien kanssa selätyksen partaalla painiva kuohutuote. Kun taas osaavat tekijät toimivat viisaasti laadukkaiden raaka-aineiden parissa, lopputulos on useimmiten ainakin meikäläisen makuhermoja hivelevää kamaa.

Tarlant on aloittanut viininviljelyn 1600-luvun lopulla Champagnessa. Nykyään hoidossa on 14 hehtaaria, neljällä eri Cru-luokitellulla alueella. Viljelypuuhat pyritään hoitamaan mahdollisimman luonnonmukaisin menetelmin. Tarlant jättää viininsä pääosin ilman dosagea, sokeritasot vaihtelevat 0-6 g / l, mikä on yleisesti ottaen alhainen lukema.

Tarlant Zero Brut Nature sisältää vuoden 2007 rypälesatoa sekä tammitynnyreissä kypsyneitä reserviviinejä. Rypälekoostumuksena on tasajako Chardonnay-, Pinot Noir- ja Pinot Meunier-lajikkeita. Sakkakypsytys on kestänyt 5 vuotta ja disgorgement on nähnyt päivänvalon tammikuussa 2013.

Reilusti kuohuva ja kupliva viini. Melko intensiivisessä ja melko paahteisessa tuoksussa on sitruunaa, omenaa, häivähdys persikkaa ja mineraalisuutta. Makusektori seuraa tuoksua ja melko täyteläisessä maussa korostuvat omena ja suolaisen oloinen mineraalisuus. Runsas mousse siivittää erittäin pitkään mineraaliseen ja sitruksiseen jälkimakuun.

Tarlant Zero Brut Nature on runsas, voimakas ja persoonallinen samppanja. Tyyliltään se on ennemmin ronski ja reilu, kuin herkkä tai hillitty. Viini viihtyi loistavasti blinipöydässä, eikä varmasti muutenkaan pelkää runsaampia ruokavaihtoehtoja. Tuotantoalue, tyylilaji ja hinta huomioiden, monopolimme samppanjavalikoima tuskin taipuu parempaan hinta-laatusuhteeseen. 4,5 / 5 staraa.

 

 

Delas Saint-Joseph Francois de Tournon 2006

Delas Frères on pistetty pystyyn alunperin vuonna 1835 Charles Audibertin ja Philippe Delas’n toimesta. Tuosta hetkestä eteenpäin tilan historiikki pitää sisällään vanhemmille viinitiloille jokseenkin tyyppilliset omistajasukujen väliset naimakaupat sekä isojen viinitalojen laajentumisiin liittyvät yritysostot. Vuonna 1924 tila siirtyi jälkeläisten omistukseen ja nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa – Delas Frères. Alan isot pelurit eivät tohtineet jättää tätäkään tuottajaa rauhaan ja niinpä vuonna 1977 samppanjatalo Deutz latoi riittävän määrän seteleitä tiskiin ja osti putiikin. 16 vuotta myöhemmin oli sitten Louis Roedererin samppanjatalon vuoro napata koko paketti omistukseensa.

Saint-Joseph Fancois de Tournon on 100 % Syrah, jonka käsin kerätyt rypäleet ovat peräisin Vionin, Saint Jean de Muzolsin, Mauvesin ja Tournonin tarhoilta. Kypsytys on kestänyt 10-14 kuukautta 1-3-vuotiaissa tammitynnyreissä. Kyseistä viiniä pukataan markkinoille noin 20000 pulloa vuosittain.

Alkuun tuoksusta löytyy karhunvatukkaa, lihaisuutta, tummaa kirsikkaa ja setripuuta. Pienen hengähdystauon jälkeen mukaan hyökkää vielä nippu yrttejäkin. Melko täyteläinen maku tasapainottelee osuvasti kuivan hedelmäisyyden, napakan hapokkuuden ja silkkisen pehmeän tanniinisuuden välillä. Pitkä jälkimaku viihdyttää tummilla marjoilla ja mausteisuudella.

Pullosta löytyi siis sataprosenttinen Syrah, joka ei uuden maailman pommien tapaan tinttaa voimakasta aromi- ja makumaailmaa suoraan nyrkillä naamaan, vaan esittelee lajikkeen elegantimpia ulottuvuuksia siivosti ja tasapainoisesti. Vajaan kahdeksan vuoden ikään ehtineen viinin balanssi on varsin mukavasti kohdillaan. Tällä kertaa hutkin lautaselle ankanrintaa, mutta viini toiminee kelvollisesti monenlaisten muidenkin liharuokien sekä kypsempien juustojen kanssa. Tallinnan Livikon myymälästä Lootsikadulta 16 eurolla hankittuna sijoittuu kategoriaan loisto-ostos. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Henriot Blanc de Blancs NV

Omaan joulupöytään on ollut tapana ladata blinejä. Blinien seurassa viihtyvistä lisukkeista mm. erilaiset mädit kaipaavat seurakseen raikasta hapokkuutta, eikä tehokkaasta kuplaosastostakaan ole haitaksi. Muodollisen ja teknisen pätevyyden tunnusmerkistö täyttynee parhaiten kuohuviinien kohdalla. Vaikka laadukkaat kuohuviinitkin ajavat asiansa hyvin, houkuttelee Joulun juhlatunnelma tai jokin muu vapaavalintainen tekosyy poksauttamaan samppanjaa. Tällä kertaa kaapista tarttui kouraan noin vuosi sitten hankittu Henriot Blanc de Blancs.

Henriot’n samppanjatalo perustettiin 1800-luvun alussa ja on edelleen saman suvun omistuksessa. Ymmärrykseni mukaan Henriot haluaa korostaa erityisesti Chardonnay’n roolia ja laatua samppanjoissaan. Tämän Blanc de Blancsin raaka-aineena ovat toimineet pääosin Côtes de Blancsin Grand Cru- ja Premier Cru-luokitelluilta tarhoilta kerätyt Chardonnay-rypäleet. Noin kolmannes viinistä on talon reserviviinejä ja dosage on pidetty alle kymmenessä grammassa per litra. Viiden vuoden pullokypsytys vakuuttaa jo paperilla ja nostattaa odotuksia.

Viinin tyylikkäässä tuoksussa on sitruunaa, punaista omenaa ja melko reilua paahteisuutta. Paletilla melko täyteläiseen pakettiin lyöttäytyy lisäksi kuivattua omenaa. Elegantti mousse ja pirteä hapokkuus siivittävät pitkään jälkimakuun. Poikkeuksellisen tasapainoinen ja elegantti paketti, jonka toimivuus blinipöydässä oli erinomaisella tasolla. Pulloa hamuava löytää ilonsa noin 35 euron panostuksella Viking Linen tax free-myymälästä tai vaihtoehtoisesti hyydyttää hymynsä Alkon tilausvalikoiman edellyttämälle 57,50 pelimerkin tasolle. 4,5 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Albert Bichot Saint-Véran 9,19 €

Alkon puolikkaiden pullojen osastolle on pölähtänyt taas mielenkiintoista tavaraa. Tovi sitten tonteille saapunut Bourgognen punkku on houkutellut kaverikseen valkkarin alle sadan kilometrin päästä. Hyllystä on nimittäin löydettävissä Albert Bichot’n Chardonnay Saint-Véranin apellaatiosta, eteläisestä Bourgognesta.

Tämän viinin Chardonnay-rypäleet on kerätty Mâconin ympäristöstä sopimusviljelijän kalkkikivisiltä tarhoilta. Viini on käynyt terästankeissa ja kypsytysvaiheessa prosessiin on onnistuttu annnostelemaan myös pieni määrä ranskalaista tammea. Tammi näyttelee tässä viinissä erittäin hienovaraista sivuroolia, joten pahinkaan tammiallergikko ei onnistune vetämään palkokasveja nokkaelimeensä.

Tuoksussa on sitruunaa, kypsää omenaa ja ehkä pienen pieni häivähdys persikka-aprikoosisektoria. Kuiva maku löytää hyvän balanssin runsaanoloisen hedelmäisyyden ja raikkaan hapokkuuden välimaastosta. Mausteinen ja kevyen mineraalinen twisti tuo potkua kokonaisuuteen. Melko pitkä jälkimaku on kypsän hedelmäinen, mutta silti raikas ja pirteä.

Albert Bichot Saint-Véran on miellyttävän raikas ja pirteä Chardonnay. Se soveltuu pullokokonsakin puolesta varsin kätevästi arkikorkkaukseen runsaampien kala- ja äyriäisruokien tai vaaleiden lihojen kylkeen. 3,5 / 5 staraa.

 

 

 

Château Mouton Rotschild -97 ja Château Palmer -96

Helsinkiläisessä ravintola Careliassa on käynnissä tempaus, joka mahdollistaa kellarin syvyyksissä kypsyneiden maailmanluokan viiniherkkujen siemailun erittäin kohtuullista panosta vastaan. Lista koostuu yhtä nimikettä lukuunottamatta ranskalaisen viiniteollisuuden lahjoista viinisiepoille ja entistä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että useita viinejä on tarjolla myös laseittain.

Oma suhteeni Bordeaux’n punaviineihin on ollut jostain syystä hikinen ja nihkeä, eikä kaapistani ole lohjennut kovinkaan montaa makuupaikkaa “porvoolaisille”. En voi väittää maistelleeni mitenkään kattavasti alueen kovimpia nimiä, mutta vähäistenkin kokemusteni perusteella voin kyllä todeta ymmärtäväni alueen huippuviinien laadullisia vahvuuksia. Toisaalta taas alueen viinit eivät ole aiheuttaneet koskaan mitään erityisen voimakkaita elämyksiä, saati sitten intohimoa. Epäilen vahvasti, että Bordeaux ei vain yksinkertaisesti ole tyylillisesti minun juttuni. Bordeaux’n kohdalla ei voi myöskään ohittaa ilmiselvää hintaproblematiikkaa; kiinnostavampien viinien hinnat tuntuvat karkaavan kohtuuttoman korkealle.

Pyysin kaatamaan laseihini Château Palmeria vuodelta -96 ja Château Mouton Rotschildia vuodelta -97. Viinien kanssa lapioin täydellisesti paistetun entrecôten sekä jälkipöhinöiksi juustolajitelman.

Näistä viineistä on kirjoitettu maistelumerkintöjä maailma täyteen, joten lienee turhaa toistella tässä kohtaa erilaisia tummia marjoja ja setripuita. Merkittävin huomio viineissä on mielestäni balanssi eri komponenttien välillä. Yhteispeli laadukkaan hedelmäisyyden, happokkuuden, nätisti integroituneen tammen, mukavasti pehmenneiden tanniinien ja alkoholin välillä on poikkeuksellisen kovalla tasolla. Palmer vaikutti hieman sulkeutuneemmalta, tummasävytteisemmältä ja konsentroituneemmalta, kun taas Mouton Rotschild esitteli avoimemmin moniulotteisuuttaan. Viinit ovat tällä hetkellä varsin nautinnollisessa iässä, mutta potkua riittää vielä mukavasti jatkokypsytykseenkin. Molemmat ovat laadullisesti huipputavaraa, mutta omat mieltymykseni kaatuvat tällä otoksella enemmän Pauillacin suuntaan. Tästä viinitempauksesta singahtaa täydet viisi staraa ravintola Carelialle.

Viikon Copa – 3 punaviiniä muovipullossa

Edullisempien perusviinien pakkaustulevaisuus on lähestulkoon satavarmasti jokin muu, kuin perinteiset kolmen vartin lasipullot. Vaihtoehtoisia ratkaisuja virtaa markkinoille jatkuvalla syötöllä ja erityisesti nopeasti kulautettavaksi tarkoitetut viinit tuupataan yhä useammin kevyempiin ja helpommin käsiteltäviin pakkauksiin. Muovipullo tarjoaa ympäristönäkökulmien lisäksi helposti käsiteltävän vaihtoehdon niin myyntiketjulle kuin loppukäyttäjällekin. Lasipulloa kevyempi ja pienempi muovipullo on helppo paiskata laukun pohjalle ja retuuttaa mukana vaikka piknikille. Muovipullo ei myöskään ota ikävän kohtalokkaita osumia rankempien reissujen kolhuista, kuten lasisella virkaveljellänsä on joskus tapana. Muovi läpäisee happea lasia enemmän, joten ainakaan toistaiseksi ei pidempään kypsytykseen ja säilytykseen soveltuvia viinejä pakkailla muovipulloihin. Copatinto testasi kolme edullista muovipullopunkkua Alkon perusvalikoimasta.

Hidden Rock Shiraz 2012, Australia 7,98 €

 

 

Hieman tunkkaisen oloisesta tuoksusta erottuu karhunvatukkaa ja lakritsia. Myös alkoholia työntyy tuoksun läpi melko selkeästi. Melko täyteläisen maun hedelmäisyys jää jalkoihin, kun alkoholin polte ja melko runsas, mutta pehmeä tanniinisuus johtavat orkesteria. Keskipitkässä jälkimausta löytyy aavistus mausteisuutta. Viilennettynä noutopöydän punaviiniksi. 1 / 5 staraa.

 

 

Ankermann The Foothold Shiraz 2011, Etelä-Afrikka – 7,64 €

 

 

Intensiivisessä tuoksussa on savua, tervaa, tummaa kirsikkaa, vadelmaa ja salmiakkia. Täyteläinen maku pitää sisällään tuoksun elementtejä, jotka yhdistyvät runsaaseen, kypsään tanniinisuuteen sekä ryhdikkääseen hapokkuuteen. Pitkässä jälkimaussa on tummia marjoja ja reilusti mausteisuutta. Tasapainoinen, tuhti ja yllättävän tyylikäs punaviini muovipullossa. Hyvä kaveri grillatuille lihoille tai selkeämakuiselle riista-aterialle. 3 / 5 staraa.

 

 

Le Petit Longue-Dog 2012, Ranska 7,98 €

 

 

 

Melko hillitty tuoksu kantaa nokkaan nuorekkaalla otteella vadelmaa, kirsikkaa ja hieman myös kukkaisuutta. Keskitäyteläinen maku jatkaa kypsän punaisen marjaisuuden merkeissä. Pehmeä ja kevyt tanniinisuus saa seuraa aavistuksen alakanttiin jäävästä hapokkuudesta. Melko pitkä jälkimaku on marjainen ja aavistuksen mausteinen.  Kevyempien punaviinien ystäville vaikkapa possu- tai kanaruokien kylkeen. 2 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 19,78 €

Erityisesti ikääntyneemmissä Riesling-viineistä ajoittain nokkaan leijaileva petrolisuus on kiehtova juttu. Asian taustalta löytyy viinin ikääntymiseen liittyvä kemiallinen prosessi, jossa eräiden aineiden hydrolyyttisen hajoamisen seurauksena syntyy norisoprenoidi hiilivety 1,1,6-trimetyyli-1,2-dihydronaftaleenia (TDN). Prosessia edistävät mm. pieniksi kontrolloidut satomäärät, runsas auringonvalo ja kuivuus. Kaikki viinisiepot eivät pidä lasista leijailevaa petrolisuutta lainkaan miellyttävänä ja osa viinien parissa touhuavista pitää sitä jopa jonkinlaisena virheenä. Mikäli haluat jostain syystä totaalikieltäytyä petrolinkärystä Rieslingeissäsi, kannattaa keskittyä nuoriin sekä isompia satomääriä ja viinitarhojen kastelua sallivien alueiden tuotoksiin.

Alkon valikoimista löytyy varsin rajallisesti millään tavalla ikääntyneitä Rieslingejä, mutta jonkinlaista pientä esimakua petrolisuudesta saattaisi saada hankkimalla pullollisen edelleen perheomistuksessa olevan Willy Gisselbrechtin tilan Riesling Gran Cru Muenchbergia. Tämän viinin rypäleet ovat kasvaneet Ranskan Alsacessa, Muenchbergin Grand Cru-luokitellulla tarhalla, jonka maaperän pohjakerroksista löytyy vulkaanista kiveä ja hiekkaa. Rypäleet on kerätty käsin, eikä käymisprosessin kanssa ole pidetty turhaa kiirettä. Viini on kypsynyt 8 kk terästankeissa ja 4 vuotta pulloissa.

Tuoksussa on omenaa, limeä, mehiläisvahaa, lievää petrolisuutta sekä mineraalisuutta. Tuoksun aromimaailma toistuu kuivassa maussa, joka on runsas, suutuntumaltaan hieman öljyinen, mutta napakan hapokkuuden ansiosta samalla hyvin raikas. Homma jatkuu paletilla muitta mutkitta melko pitkän jälkimaun merkeissä.

Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg soveltuu hyvin loppukesän kala- tai äyriäisruuille. Runsas kokonaisuus vaatii myös ruoalta luonnetta, joten hennoimmat, vaaleista kaloista rakennetut ateriat voinee unohtaa. 3,5 staraa. (Kuvan © Alko)