Gosset Grand Réserve Brut NV 51,00 € (Alkon tilausvalikoima)

Gosset on todennäköisesti se vanhin viiniä valmistanut talo Champagnen alueella. Vuonna 1584 Pierre Gossetin perustama talo ei kuitenkaan valmistanut varhaisina vuosinaan samppanjaa, joten vanhimman samppanjaa valmistaneen talon käädyt ja kunnia voitaneen viskata painolastiksi Ruinartin hartioille. 90-luvun puolivälissä tämäkin perheomisteinen samppanjatalo koki melko tyypillisen kohtalon; iso ja rikas Cointreau tuli ja osti pois. Talon tyyli ja perinteet ovat onneksemme säilyneet poikkeuksellisen hyvin omistajavaihdoksen jälkeenkin.

Gossetin samppanjat valmistetaan lähes poikkeuksetta premier- ja grand cru-tarhojen rypäleistä. Malolaktisen käymisen ei anneta sotkea pakkaa ja pullojen tanssitusta sekä sakan poistoakin hoidetaan käsityönä. Gossetin samppanjoiden kohdalla on lupa odottaa täyteläistä, vahvaa sekä konsentroitunutta menoa ja meininkiä. Tällä erää korkkinsa menettänyt Gosset Grand Réserve Brut on kolmen lajikkeen blendi (Chardonnay 43 %, Pinot Noir 42 %, Pinot Meunier 15 %).

Kullankeltaisen viinin tuoksu on intensiivinen. Siinä on runsaasti paahteisuutta, paahtoleipää, kypsää sitruunaa sekä tummasävytteistä, tyylikästä mineraalisuutta. Paletilla esiintyy erittäin kuiva, täyteläinen ja konsentroitunut, kypsän hedelmäinen viini. Runsas hapokkuus sopii hyvin muuhun rakenteeseen, mutta tiivis ja kermainen mousse jää jossain määrin kaiken muun jalkoihin. Pitkässä jälkimaussa on kuivattuja hedelmiä ja mineraalisuutta.

Vahvarakenteinen ja runsaan konsentroitunut Gosset Grande Réserve on selkeästi ruokapöydän samppanja ja soveltuu mainiosti hieman runsaampienkin kala- tai äyriäisruokien sekä vaaleiden lihojen kaveriksi. Potkua ja särmää löytyy siinä määrin, että pieni lisäkellarointi ei taida olla yhtään pöllömpi ajatus. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Viikon Copa – Jacquart Brut Mosaique Rosé 19,99 € (0,375 l)

Ystävänpäivä on taas täällä ja sitähän on toki syytä juhlia poksauttamalla pullo kuohuvaa. Koska ystävät ansaitsevat kunnon kamaa, lorotamme lasiin tietenkin ehtaa samppanjaa. Sopivasti pinkkiin asuun pukeutunut puolikkaan kokoinen Jacquart Brut Mosaique Rosé soveltuu tilanteeseen suorastaan epäilyttävän hyvin.

Osuuskuntavalmisteinen Jacquart Brut Mosaique Rosé on valmistettu Champagnen alueen eri tarhoilta käsin kerätyistä Chardonnay-, Pinot Noir- ja Pinot Meunier-rypäleistä. Jokainen lajike on käynyt ensimmäisen käymisensä erikseen terästankeissa, minkä päätteeksi kaikki viinit ovat käyneet läpi malolaktisen käymisen. Toinen käyminen on tapahtunut luonnollisestikin pulloissa. Viiniä on kypsytetty pulloissa sakkojen kanssa 24 kk.

Intensiivinen tuoksu tuo nokkaan vadelmaa, mansikkaa, puolukkaa, paahtoleipää ja mineraalisuutta. Punaisten marjojen hilpeät juhlat jatkuvat makusektorilla ja myös mineraalisuus nostaa selkeästi päätään. Tiivis ja kermaisen pehmeä mousse täyttää suuta mukavasti. Pirteä hapokkuus pitää runsaan kokonaisuuden hyvin kasassa ja suuhun jää pitkä punaisten marjojen sävyttämä jälkimaku.

Jacquart Brut Mosaique Rosé on runsaan oloinen samppanja, joka kuitenkin pysyy hyvin balanssissa koko makumatkan ajan. Viini soveltuu hyvin alku- tai juhlamaljaksi, mutta toisaalta olisi sääli jättää yhdistämättä sen loistavia ominaisuuksia johonkin maukkaaseen herkkupalaan. Lämmöllä ja ystävyydellä rakennettu leipänen kylmäsavulohesta voisi hyvinkin sopia tämän samppanjan kainaloon.  4/5 staraa. (Kuvan © Alko)

 

 

 

Testissä Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998

Uudenvuodenaatto on kohtuullisen legendaarinen ajankohta poksauttaa vähän parempaa kuohuviiniä. Jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta olin koodannut kirkkaat ja jalot ajatukseni Blanc de Blancs-tyyppisen samppanjan suuntaan, mutta jostain kumman syystä päädyinkin korkkaamaan 60 prosenttia Pinot Noiria sisältävän vuosikertasamppiksen Billecart-Salmonilta. Vuosikertasamppanjaa tulee korkkailtua suhteellisen harvoin ja melkeinpä aina tulee pohtineeksi, josko kyseisen pullotteen sittenkin säilyttäisi kellarin uumenissa odottamassa parempia kisapäiviä. Onneksi joku viisas on kai joskus sanonut, että täydellistä hetkeä ei ole olemassakaan, joten turha kai sitä elämää on sitten sen odotteluun käyttää? Kun viimeinen pisara tästä Billecart-Salmonista oli kumottu kiduksiin, pystyin toteamaan leveä hymy naamalla korkkausmomentumin osuneen paremmin kuin mukavasti kohdalleen.

Billecart-Salmonin samppanjatalo perustettiin 1818 aviopari Nicolas Francois Billecartin ja Elisabeth Salmonin toimesta. Tila on edelleen pääosin saman suvun omistuksessa ja viinintekijänä on häärinyt yli 25 vuotta Francois Domi. Talo töräyttää maailmalle samppanjaa 1,5 miljoonan pulloa vuosittain. Tällaiseen määrään kuohujuomaa tarvitaan ostorypäleitä noin 200:n tarhahehtaarin verran ja lisäksi Billecart-Salmonin omien tarhojen rypäleitä noin 11 hehtaarin pinta-alalta.

Viinit käyvät läpi hitaan fermentaation alhaisessa 13 asteen lämpötilassa, jotta lopputulos pullossa olisi mahdollisimman raikas ja puhdaspiirteinen. Perussamppanjat käyvät terästankeissa, mutta taloon on lisäksi hankittu useampaan kertaan käytettyjä tammitynnyreitä Burgundista. Osa vuosikertasamppanjoiden viineistä on käynyt näissä tynnyreissä. Non-Vintage samppanjoiden viinit ovat käyneet kokonaan malolaktisesti, mutta vuosikertasamppanjoiden osalta malolaktisesti käyneen viinin osuus päätetään vuosikertakohtaisesti. Non-Vintage samppanjat kypsyvät pulloissa 3,5-4 vuotta ja vuosikertasamppanjat vähintään 8-10 vuotta ennen myyntiin pääsyä.

Testimukiin kaadettu Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998 on tehty Grand Cru-tarhojen Pinot Noir- (60%) ja Chardonnay-rypäleistä (40%). Chardonnay on peräisin Côte des Blancsin tarhoilta ja Pinot Noir Montagne de Reimsistä. Vain osa viinistä on käynyt tammitynnyreissä ja 50% on käynyt malolaktisesti. Viini on saanut kypsyä pulloissa noin 10 vuotta ennen myyntiin pääsyä.

Vaalean kullankeltaisen samppanjan kehittyneessä ja intensiivisessä tuoksussa on sitruunaa, paahteisuutta, briossia ja mineraalisuutta. Runsaassa, konsentroituneessa ja hedelmäisessä maussa on sitruunaa ja moniulotteista mineraalisuutta, jopa hyvässä mielessä suolaisuutta. Tiivisrakenteista ja eleganttia moussea tukee raikkaan sitruunainen hapokkuus. Erittäin pitkässä jälkimaussa on kypsää sitruunaa ja kiehtovan moniulotteista mineraalisuutta.

Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998 on upea samppanja, josta löytyy vahvaa konsentraatiota, raikkaan puhdaspiirteistä sitruunaa ja kiehtovan moniulotteista mineraalisuutta. Viini on mukavasti nautittavissa jo nyt, mutta säilytyspotentiaaliakin löytyy vielä rutkasti. Reissun päältä noin 60 euron hintaan hankittuna oikein hyvä ostos. Tällainen samppanja on hieno elämys ihan sellaisenaankin, mutta runsaan ja kiehtovan mineraalisuuden vuoksi parittaisin sen ensisijaisesti merenelävien tai tyylikkäiden kalaruokien kanssa. Täydet 5/5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Uudenvuoden kuohuviinit

Eletään taas niitä vuoden viimeisiä päiviä, jolloin joulun jälkeiseen arkeen adaptoituva kansamme päivittää Alkon myyntiä viidensadantuhannen lisälitran voimalla. Nakkien ja perunasalaattien lisäksi ostoskasseista löytyy pulloja siihen malliin, että kuohuviinien myynti heilahtaa kuusinkertaiseksi ja samppanjankin myynti kasvaa noin 15000 litraa. Kuohuviinien osalta myyntitilastojen kärkipaikat miehitetään vuosi toisensa jälkeen isojen Cava-talojen volyymituotteilla ja TOP-10-listalla myyntivaltteina vaikuttavat olevan sitkeästi makeus ja edullisuus.

Vuoden päättyminen tarkoittaa myös sitä, että on tullut aika kiittää ja kumartaa kuluneesta ja suunnata ajatukset kohti tulevaa. Vuoden 2012 viimeisenä suosituksena vielä pari uudenvuoden vastaanottoon soveltuvaa kuplajuomaa. Näiden lisäksi kannattaa myös kurkata muita blogin kuohuviinipostauksia.

Gosset Excellence Brut 39,90€

 

 

 

Tästä runsaan hedelmäisestä, paahteisesta ja pirteän hapokkaasta samppanjasta löytyy mukavasti syvyyttä ja luonnetta. Pehmeä ja elegantti mousse sekä pitkä jälkimaku, nam nam. Paistetun kalan ja runsaamman makuisten äyriäisruokien kaveri, joka menee näppärästi kurkusta alas ihan sellaisenaankin.

Rotari Rosé 13,45€

 

 

 

Perinteisellä menetelmällä Pinot Noirista (75%) ja Chardonnaysta (25%) valmistettu tyylikäs ja tasapainonen italialainen. Tuoksun paahtoleipä, vadelma ja kirsikka saavat seuraa runsaasta hapokkuudesta ja pitkän jälkimaun punaisista marjoista. Jos haluat tarjota Rotarin kanssa ruokaa, kokeille vaikka rasvaisia kaloja tai vaaleata lihaa.

(Kuvien © Alko)

Viikon Copa – Sardane Banyuls Grand Cru 2006 – 13,80 € (0,5l)

Kun pakkanen paukkuu ja ulkona pyryttää, voi tilannetta pakoilla nappaamalla lämmikkeeksi vaikkapa jotain maukasta väkevöityä viiniä. Tällä viikolla lasiin loriseekin tarkoitukseen hyvin soveltuvaa makeaa jälkiruokaviiniä Ranskan Banyulsista. Kävin Banyulsissa alkukesästä tutkailemassa paikkoja ja täytyy sanoa, että olisi melkoinen vääryys, jos niin häikäisevän upeissa maisemissa tehtäisiin vain jotain tavallisen tylsiä viinejä. Onneksemme asiat ovat tältäkin osin oikein mukavasti, sillä alueen makeat viinit ovat todella maukkaita ja kiinnostavia tapauksia.

Sardane Banyuls Grand Crun tuoksusta löydät rusinoita, taatelia, viikunaa ja kuivattua kirsikkaa. Maku seuraa selkeästi tuoksun viitoittamalla tiellä ja runsas hapokkuus pitää sitä tiukassa otteessaan. Ryhdikäs kokonaisuus nostattaa melko pitkän ja lämminhenkisen jälkimaun myötä hymyä naamalle.

Banyulsin makeat viinit toimivat yleensä hyvin suklaisten jälkiruokien kanssa. Idea pätee kohtuullisen hyvin tämänkin viinin kohdalla, kunhan kylkeen ei tungeta niitä ihan kaikkein makeimpia versioita. Suklaahässäköiden lisäksi suosittelen kokeilemaan esim. sinihomejuustoa. Ainakin Aura gold tuntui olevan erittäin pätevä kaveri Sardanelle. (kuvan © Alko)

Testissä Laurent Miquel Saga Pegot 2007

Lomailin keväällä muutamia päiviä Languedocin ja Rousillonin alueilla. Tarkoituksena oli kevätauringossa rentoutumisen lisäksi saada edes jonkinlaista kuvaa eri alueiden maastoista ja maaperistä. Puolivallattomasti laaditun matkasuunnitelman yksi lukkoon lyödyistä kohteista oli Laurent Miquelin Cazal Viel Saint-Chinianin alueella. Vuokrakotteron nokka suunnattiin tähän kohteeseen juurikin siksi, että maaliskuun Pro Wein-tapahtumassa maistamani Laurent Miquelin Bardou Saint Chinian 2007 pisti sukat spinnaamaan tennareissa oikein huolella.

Matka Carcassonnesta läpi Minervoisin on yhtä loputtoman tuntuista viinitarhaa, joten maisemissa ei ole ainakaan viinifriikillä valittamista. Hyvinkin mielenkiintoisesta ja pienien kylien umpikujia suosivasta navigaattoriopastuksesta huolimatta Cazal Viel löytyi loppujen lopuksi melko kivuttomasti. Moikkailtuani aikani tilan elukoita, maistelin toki koko tarjolla olleen viinirepertuaarin läpi. Valkoviineistä ehdottomasti mielenkiintoisin oli Condrieu–tyyliä mukaillen valmistettu Viognier. Punaviinit eivät nytkään tuottaneet pettymystä ja sukissa oli jälleen havaittavissa sen verran liikehdintää, että muutama pullote oli kaapattava mukaan. Yksi kotiin asti raahatuista pulloista oli Faugèresin alueelta tuleva, vajaan parin kympin hintainen Saga Pegot 2007. Kaappasin tilalta neljänneksi viimeisen pullon kyseistä vuosikertaa ja mikäli matkalaukun mittasuhteet olisivat antaneet periksi, olisin toki napannut koko kvartetin mukaani.

Syrah-lajikkeesta valmisettu Saga Pegot tulee siis Laurent Miquelin Faugèresin tarhoilta, jotka suuntautuvat etelään ja ovat kuivalla alueella. Näin ollen tarhoilla tarvitaan hyvin vähän kemiallisia käsittelyjä. Saint Chinianin itäpuolella sijaitsevan Faugèresin maaperässä on runsaasti liuskekiveä, joka on havaittavissa viineissä mm. tietynlaisena mineraalisuutena. Viiniä on kypsytetty 14 kk:n ajan sekä uusissa että toisessa kierrossa olevissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Hyvin tumma ja hieman reunoiltaan violettiin taittuva väri kertoo vähintään sen, ettei ainakaan uutosasioissa ole paukkuja säästelty. Nokkaan työntyy moniulotteinen ja hieman kehittynytkin tuoksu, josta on löydettävissä kypsien tummien marjojen, savun, kahvin ja lihaisuuden lisäksi erittäin kiehtovaa mineraalisuutta. Viinissä on erittäin tuhti rakenne ja tuoksun komponentteja seuraileva maku on todella täyteläinen. Napakassa vireessä oleva tanniinisuus nappaa mukavan puristusotteen ikenistä. Pitkä jälkimaku on moniulotteisen mausteinen. Viini on dekantoituna nautittavissa jo nyt, mutta siitä löytyy selkeästi potentiaalia muutaman vuoden kypsytykseenkin.

Saga Pegot 2007 on niin maukas viini, ettei sen toivoisi loppuvan koskaan. Jatkuva sukkien jaloissa pyöriminen on kuitenkin melko kiusallista, joten lienee asiallista, että tästäkin pullosta löytyy pohja. Copatinto päräyttää Saga Pegotille täydet viisi staraa ja suosittelee lämpimästi tutustumaan ko. tuottajan viineihin.

 

 

 

Viikon Copa – Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010 19,91 €

Rapuaika on taas koittanut ja pääsemme viettämään todellista laatuaikaa saksiniekoista notkuvien pöytien ääreen. Viinin valitseminen kotimaisen rapupöydän puhtaille ja raikkaille mauille on suhteellisen helppoa, mutta täysin summittaisilla valinnoilla harvoin onnistutaan. Sauvignon Blanc on aromaattinen rypälelajike, josta valmistetut viinit sopivat pohjoismaiseen rapupöytään erinomaisesti. Itse välttäisin kuitenkin uuden maailman voimakkaan aromaattisia ja trooppisella hedelmällä täyteen ladattuja SB- viinejä, sillä ne jyräävät tylysti rapupöydän hienot maut alleen. Sen sijaan kohdistaisin vakaat katseet ja hartaat mietteet Ranskan Loireen, mistä tulee raikkaita, hillityn elegantteja ja erittäin tasapainoisia Sauvignon Blanc-viinejä. Kun rajaa Alkon perusvalikoiman tarjonnan Sauvignon Blanc-rypäleeseen ja kohdistaa vielä aluevalinnan Loireen, on mikä tahansa listalla näkyvistä viineistä hyvä valinta. Oma valintani näistä ja samalla Viikon Copa on Pouilly-Fumén alueelta tuleva Henri Bourgeois Pouilly-Fumé En Travertin 2010.

Suositusviinin tuoksusta löytyy lajikkeelle tyypillisesti herukan lehteä, karviaista, sitruunaa ja hiukan mineraalisuutta. Kuiva ja tyylikkään hedelmäinen maku on raikkaan hapokas ja tuoksun komponenttien lisäksi siihen liittyy yrttisyyttä. Pitkässä jälkimaussa on tyylikkäästi yrttejä ja hedelmää.

Tämä tyylikäs ja tasapainoinen viini sopii loistavasti rapupöydän juhlistajaksi ja on sen verran herkullista tavaraa, että sitä nauttii hymyssä suin ihan sellaisenaankin.

Testissä Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007

Copatinton testipenkissä ei ole viime aikoina tehty näkö- tai kuulohavaintoja Bordeauxin viineistä. ”Porvoolaiset” eivät ole yleensä tarjoilleet kovinkaan jäätävää vastinetta ainakaan minun rahoilleni, joten olen onnistunut kohdistamaan euroni muualle. Alkon tuupattua Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007:n perusvalikoimasta poistolistalle, päätin kuitenkin pitkästä aikaa tarttua ”porvoolaista” kaulasta ja sujautin pullon ostoskassiin.

Chateau Gressier sijaitsee Grand Pujeauxin kylässä, Moulis-en-Médocissa. Naapurina asustelevan ja huomattavasti kuuluisamman Chateau Chasse-Spleenin omistajat ostivat Chateau Gressierin vuonna 2003, tarkoituksenaan lähinnä kasvattaa Chasse-Spleenin tuotantokapasiteettia. Cru Bourgeois supérior-luokkaan kuuluva Chateau Gressierin brändi kuitenkin säilytettiin ja sen alla myydään viinejä edelleen.

Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 sisältää etiketin mukaan 50% Cabernet Sauvignonia ja 50% Merlotia. Viini on kypsynyt tammessa 12-18 kk ja 40% tynnyreistä on ollut uusia. Punkulle annettiin tunti aikaa hengitellä dekantterissa ennen ensimmäistä maistamista.

Syvän tummanpunaisen viinin tuoksussa on aluksi herukkaa, kirsikkaa ja setripuuta. Hetken päästä voimakas tammisuus tunkee eturiviin oikein urakalla ja aiemmin havaittu elegantti setripuun aromi hukkuu taustalle. Onneksi ylilyövä tammisuus tasoittuu selkeästi parin tunnin lisähengittelyn myötä. Maussa Cabernet Sauvignonin herukkaisuus vie suoraviivaisella otteella ja Merlot lähinnä vikisee vieressä. Mausta löytyy herukan lisäksi kirsikkaa, hieman luumua ja reilusti tammea. Täyteläinen ja kohtuullisen hedelmäinenkin maku peittyy ajoittain hieman puisen ja karhean tammisuuden alle. Tanniineja löytyy reilusti ja niissäkin on havaittavissa lievää puisuutta. Reilu hapokkuus pitää tiukan ja varman otteen viinin ryhdistä koko matkan ajan. Melko pitkä jälkimaku on lähinnä hapankirsikkainen ja tamminen.

Reilun parin kympin hintainen Chateau Gressier Grand Pujeaux 2007 on selkeäpiirteinen ja suoraviivainen Medocin punkku, jonka maussa häiritsee pieni puisuus. Kokonaisuudessa Cabernetin vahva herukkaisuus ja tammi pullistelevat hauiksiaan, muiden osatekijöiden jäädessä mitättömämpään sivurooliin. Tammisuus saattaa integroitua viiniin paremmin lisäkellaroinnin myötä, mutta nyt nautittuna viini vaatii ehdottomasti reilua ilmaamista ja medium-kypsää tummaa lihaa. Copatinto pläjäyttää tälle punkulle 3/5 staraa.

 

 

Viikon Copa – Terres de Berne Rosé 2011 14,98 €

Viikon copa suosittelee tekemään kesäkassin tilajärjestelyt siihen malliin, että vapaata tilaa löytyy pullolliselle roseeviiniä. Raikas ja viileä rosé sopii nimittäin aurinkoiseen kesäpäivään, kuin se kuuluisa nenä siihen lähes yhtä kuuluisaan päähän. Eteläisessä Euroopassa roseeviinien kulutus on aivan eri sfääreissä verrattuna meikäläisten tilastolukemiin. Hesarikin tiesi hiljattain kertoa roseeviinien löytävän suomalaisten viinilaseihin varsin nihkeästi. Nyt on juuri oikea hetki muuttaa tilastolukemia tai vähintään pyyhkiä aivojen roseeviinisektorista pois mielikuvat makeista ja esanssisista marjapommeista. Chateau de Bernen Terres de Berne Rosé 2011 tarjoaa siihen mukavan raikkaan mahdollisuuden.

Terres de Berne Rosé 2011 on kotoisin Lorguesista, Ranskan Provencesta. Viini on valmistettu ”fifty-fifty”-jaolla Grenache ja Cinsault-rypäleistä. Hillityn tyylikkäästä tuoksusta löytyy mansikkaa ja sitruunaa. Kuiva maku seuraa elegantisti tuoksua ja lisää siihen pienen annoksen mausteisuutta. Tällä kertaa palettia ei räjäytellä millään yliampuvilla hedelmäpommeilla. Viinissä on melko kivasti hapokkuutta ja tyylikkään marjainen jälkimaku yltää oikein mukavaan pituuteen.

Terres de Berne on tasapainoinen ja raikas roseeviini, joka sopii niin kuuman kesäpäivän raikastukseksi kuin ruokapöytäänkin. Roseeviinin yhdistäminen ruokaan on helppoa kuin heinänteko; melkeinpä kaikki käy, joten rohkeasti vaan kokeilemaan. Roseeviinit kannattaa nauttia reilusti viilennettynä, tuottaja suosittelee tätä vinkkua tarjoiltavaksi kuuden asteen lämpötilassa.  Tämä viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, mutta kesäaikaan myymälöiden hyllyihin on nosteltu tilausvalikoimankin roseepulloja, joten rohkea ja reipas pistäytyminen lähipuulaakiin saattaa tuottaa toivotun tuloksen.

Halpaa samppanjaa – Vollereaux Brut 20,30 €

Samppanjan myynti sai Suomessa uutta potkua, kun jokunen vuosi taaksepäin Alkon perusvalikoimaan pölähti ensimmäinen parin kympin samppis. Sittemmin on saapunut pari uuttakin tulokasta samaan hintaluokkaan ja halvat samppanjat näyttävät tulleen jäädäkseen myös rakkaaseen monopoliimme. Viimeisin uutuus edullisen samppanjan saralla on Carelia Wines:n maahantuoma Vollereaux Brut, joka irtoaa kolmen vartin pullossa kansainvälisestikin kiikaroituna edulliseen parin kympin hintaan. Copatinto päättikin kurvata paikallisen puulaakin kautta ja viskasi pääsiäispäivän ratoksi Vollereaux:n hankeen jäähylle.

Vollereaux on samannimisen suvun hallussa oleva, 20-luvulla perustettu samppanjatalo. Vollereaux Brut sisältää kristillisten tasajakoperiaatteiden mukaisesti kolmasosan kutakin Champagnessa yleisimmin käytettyä rypälelajiketta: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier. Viiniä on kypsytetty pulloissa kolmen vuoden ajan, mikä on selkeästi 15:n kuukauden minimitasoa enemmän ja lienee tämän hintaisessa samppanjassa hieman harvinaisempaa.

Melko hillityssä tuoksussa on sitrusta ja tuoretta omenaa. Hetken lasissa hengitettyään alkaa tuoksu hiljalleen avautua ja siihen liittyy hieman paahteisuutta. Kuivassa maussa on hyvinkin tasapainoisesti raikasta sitrusta, hiukan paahdetta ja reippaasti rapsakkaa hapokkuutta. Kulautuksen jälkeen suuhun jää melko pitkä sitruunainen jälkimaku.

Samppanjan kohdalla on selvää, ettei ole enää kyse pelkästään laadukkaasta kuohujuomasta. Samppanja on maailmanlaajuisesti tunnettu luksustuote, jolla on paljolti myös mielikuvien ja statuksen luomaa hohtoa. Samppanja mielletään helposti hienoimpiin juhlahetkiin ja arvokkaisiin tilaisuuksiin. Pelkästään tieto siitä, että lasissa on nimenomaan samppanjaa, jonkin tusinaproseccon sijasta, nostaa tunnelmaa kummasti. Tätä mielikuvien sinfoniaa ja statusta pidetään jatkuvasti yllä suorastaan häikäisevillä markkinointibudjeteilla. Vaikka satojen eurojen pullohintaa on parhaan selittelijänkin vaikea perustella, on silti hyvä muistaa, ettei samppanjan korkea hinta aina perustu pelkkään maineeseen ja kunniaan. Viljelymaa ja rypäleet maksavat alueella paljon ja vähän päälle, tuotantoprosessi on kallis ja tarkasti säädelty, tuotantomäärät ovat rajattuja. Kun tähän pakettiin lisätään vielä annos markkinointikustannuksia, ei liene mikään maailmanluokan ihme, että useimmiten pullollinen samppanjaa maksaa vähintään sen pari kymppiä. Jokainen vähänkin enemmän erilaisia kuohuviinejä vertaillut voinee kuitenkin yhtyä allekirjoittaneeseen siinä, että samppanja on ainutlaatuinen kuohuviini ja samaan laatuun sekä tasoon on muualla erittäin vaikeaa yltää.

Kun aikoo törsätä juhlapöydän kuohuvaan sen pari kymppiä, lienee maku- ja asennekysymys, mitä haluaa saada vastineeksi. Samalla hinnalla saa varmasti huipputasoisen ja persoonallisen kuohuviinin, joka saattaa kuitenkin olla vieraidesi tai seuralaisesi kannalta hyvinkin pitkälti ”nevöhööd”-osastoa. Jos haluaa pysyä visusti erossa samppanjamaisesta luksuksesta, kannattaa valita em. vaihtoehto. Toisaalta sitten samalla rahalla saa karvalakkimallin ehtaa samppanjaa. Valinta on sinun, mutta Vollereaux Brut tarjoilee kyllä hintaansa nähden ihan tasapainoisen vaihtoehdon.