Category Archives: YLEISET

Mainio neljän tähden kolmikko Alsacesta

Posted on by
Reply

Alkon erikoiseriin saapui valikoima Alsacen viinejä, joista sokkomaistelussa erottui edukseen vallan mainio trio. Jokaisella viinillä on omat vahvuutensa ruokapöydässäkin, mutta jos tämän kolmikon kylkeen lisää kuohuviinin aperitiiviksi, saa paketilla hoideltua tyylikkäästi vaikkapa rapujuhlat  – alusta loppuun.

Bestheim Riesling Fourmidable 2018 (Alko erikoiserä 14,98 €)

Raikas omenaisuus ja sitruunaisuus saa kylkeensä hiukan tyylikkään mineraalisia ja savuisiakin piirteitä. Intensiivinen, tasapainoinen ja pitkään suussa maistuva Riesling, jolle sakkojen kanssa kypsyminen tuo miellyttävää runsautta. Kala- ja äyriäisruokien moniottelija. Erinomainen hinta-laatusuhde. 4/5 staraa

Fernand Engel Pinot Gris Terres Rouges Organic 2018 (Alko erikoiserä 16,99 €)

Alsacesta löytyy erittäin kiinnostavia Pinot Gris-viinejä. Makeammillakin versioilla on oma vakaa paikkansa, mutta tämä tyylikäs lajinsa edustaja on kuiva ja tulee 42-vuotiaista köynnöksistä hieman viileämmiltä itään ja koilliseen suuntautuvilta tarhoilta. Runsas ja kypsä omenilla sekä hunajamelonilla täytetty maku pelaa hyvin yhteen öljyisen suutuntuman kanssa. Mineraaliset sävyt tuovat lisää syvyyttä pakettiin. Hyvä valinta punalihaisille kaloille ja suolaisille piirakoille. 4/5 staraa.

Jean-Baptiste Adam Pinot Noir Les Natures 2018 (erikoiserä 19,98 €)

Joskus elettiin aikaa, jolloin Alsacen Pinot Noir ei tarjonnut kovinkaan kummoisia elämyksiä. Nykyään on toisin, sillä yhä useammin törmää mainioihin Alsacen punaviineihin. Hyvä esimerkki laadukkaasta ja kohtuuhintaisesta Alsacen Pinot Noirista on J-B Adamin Les Natures. Tyylikäs paketti punaista kirsikkaa, karpaloa ja puolukkaa. Kahdeksantoista kuukauden kypsytys ranskalaisessa tammessa on hoidettu tyylillä ja tuo viinille lisää rakennetta sekä potkua, jyräämättä punamarjaisen hedelmän vivahteita. Tätä voi halutessaan kypsytelläkin vielä muutaman vuoden. Hyvä valinta vaikkapa juustolautasen kylkeen. 4/5 staraa.

Valkoinen Bordeaux nautinnollisessa vaiheessa – Chateau Couhins Blanc 2001

Posted on by
Reply

Viinikaapin uumenissa hillottuja pulloja korkkaillessa toivoisi monesti osuvansa kunkin viinin oletettuun parhaaseen kehitysvaiheeseen tai ainakin edes sinne päin. Kokemus ja klassikkoalueiden vuosikertojen kartoitus auttavat kummasti osumatarkkuudessa, vaikka sataprosenttista onnistumista eivät nekään toki takaa. Juhannuksen kunniaksi päätin korkata pari vuoden 2001 Bordeaux´ta ja hakusessa oli klassikkokamaa, joissa olisi sekä selkeää kehittyneisyyttä että edelleen nuoruuden virtaa. Toinen pulloista oli Pessac-Leognanin Grand Cru Classé de Graves luokiteltu Chateau Couhins Blanc 2001.

Chateau Couhins on kasveja tutkivan instituutin omistama tila, jonka konsultteina ovat hääränneet mm. Denis Dubourdieu ja Valérie Lavigne. Kahdestakymmenestäviidestä hehtaarista valkoisia lajikkeita on noin kuuden hehtaarin verran ja viinit ovat olleet instituutin ulkopuolella kaupallisesti saatavilla vasta 90-luvun lopulta lähtien. Viljelyssä painotetaan ympäristöystävällisyyttä sekä luonnonmukaisuutta ja kellarilla käytetään hyvin niukasti uutta tammea.

Bordeaux’n vuosikerta 2001 oli Sauternes’n makeille huippukova ja Gravesin valkoisillekin varsin hyvä, mutta punaisille ei heti tuoreeltaan liiemmin hurrattu. Vaihtelevien sääolosuhteiden ja viileän loppukauden saattelemana satoa korjattiin monin paikoin poikkeuksellisen myöhään. Erityisesti Cabernet Sauvignon-vetoisten viinien ylle monet kriitikot asettivat tuoreeltaan isoja kysymysmerkkejä. Viinien kypsyttyä vuosikerta on kuitenkin niittänyt huomattavasti positiivisempia näkemyksiä myös punaisten osalta ja edustaa profiililtaan enemmän klassisen tyylikästä ja pidättyväistä tyyliä.

Tämä vahvasti Sauvignon Blanc-voittoinen viini on kypsynyt tammessa 9 kk. Intensiivisessä tuoksussa on mehiläisvahaa, kuivattua omenaa, hiukan ruohoisuutta ja häivähdys herukan lehteä. Mausta löytyy ilahduttavasti moniulotteisuutta, pituutta ja tyylikkyyttä korostavaa harmoniaa. Energinen ja Sauvignon Blancille tyypillisen terävä hapokkuus raikastaa tunnelmaa ja tammikin integroituu pakettiin oppikirjamaisen mallikkaasti.

Chateau Couhins 2001 on loistava Bordeaux´n valkoviini ja juuri sellaisessa vaiheessa, kuin toivoinkin sen olevan. Yhdeksäntoista vuoden mukanaan tuomat kehittyneet piirteet tuovat viiniin rutkasti moniulotteisuutta ja paiskaavat hyvässä yhteisymmärryksessä kättä intensiivisen, pirteän energisen ja pitkän makuprofiilin kanssa. Kaikki tämä lupailee viinille vielä hyvää potentiaalia jatkokehittymiselle. 5/5 staraa.

Luonteikkaita kuplia Portugalista – Filipa Pato 3B Rosé Extra Bruto 2018 (Alko tilausvalikoima 19,50€)

Posted on by
Reply

Portugalilainen Filipa Pato tunnetaan Bairradan viinialueen sekä paikallislajike Bagan maineen eteen paljon työtä tehneenä naisviinintekijänä. Bairradan viiniseniori Luís Paton tyttärenä on Filipa on ammentanut oppeja perhetilallansa sekä kiertämällä viinihommissa ympäri maailmaan. Itse rypälelajike Baga puolestaan tunnetaan ehkä parhaiten Beirasin ja Bairradan usein varsin mukavasti ikääntyvistä punaviineistä. Tässä tilausvalikoimaan heilahtaneessa Filipa Paton 3B Rose Extra Brutossa Baga toimittaa kuitenkin kuohuviinin pääraaka-aineen virkaa.

Pullo pitää sisällään 80 % Bagaa ja 20% valkoista paikallislajike Bicalia. Toinen käyminen on tapahtunut pulloissa ja viini on kypsynyt 9 kk sakkojen kanssa. Lasista löytyy runsaasti punaista marjaa, joka saa eloisuutta  ja pirteyttä raikkaista kuplista. Viiniin ei ole lisätty sokeria uudelleen korkituksen yhteydessä, joten kuiva profiili nostaa nätisti esiin Bagan rouheutta ja rustiikkisuutta.

Filipa Pato 3B Rose Extra Bruto on varsin persoonallinen ja luonteikas, punamarjaisuuttaan korostava laadukas kuohuviini. Erityisen ilahduttavaa on se, että viini tuo hienosti esiin Bagan rouheuden ja luonteikkuuden. Erinomainen valinta omien kuohuviinipolkujen tallaajille sekä astetta persoonallisempaa laatukuplaa hakeville. 3,5 / 5 staraa.

Näppärä pikkuboksi roseeviiniä – Pinknik Rosé (Alko tilausvalikoima 20,90€ 1,5 l)

Posted on by
Reply

Roseeviinit ovat olleet tasaisen vahvassa nosteessa jo jokusen vuoden ja Suomessakin viininystävät alkavat päästä roseemeininkeihin mukaan oikein toden teolla. Tilausvalikoimaan on heilahtanut näppärä uutuus-rosee 1,5 litran hanapakkauksessa. Domaine Montrosen Pinknik Rosé tulee eteläisen Ranskan Languedocista ja pitää sisällää Grenachen (65%), Cinsault’n (25%) ja Syrah’n (10%) blendin.

Lyhyt maseraatio on tuonut viiniin heleän lohenpunaisen värin ja lasista nousee hillitty pläjäys kypsää vadelmaa, mansikkaa sekä hitunen sitrusta. Kuiva viini on maultaan kepeä, marjaisa ja pirteän hapokkuuden ansiosta mukavan raikas. Kokonaisuus on helposti lähestyttävä, mutta varsin tasapainoinen ja jättää suuhun miellyttävän jälkimaun.

Kesäaikana roseeta on aina hyvä olla kaapissa “just in case”. Pinknik Rosé sopii erinomaisesti kesäisiin piknik-hetkiin ja varsinkin monenlaisten salaattien kylkeen. Ei toki pidä aliarvioida sen toimivuutta kesäkokkailijoiden rentona polttoaineena, backup plan-roseena kuokkavieraita varten, ellei sitten jopa yllätysvierailuista toipumiseen.

3 / 5 staraa

Galician punaisten sävyjen juhlaa – Peixe da Estrada 2016

Posted on by
Reply

Galician punaviinit ovat innostaneet jo pidemmän aikaa ja erityisesti monien Ribeiran Sacran viinien parissa on tullut vietettyä hienoja hetkiä. Ällistyksen kelloja kilisteltiin jälleen, kun pari päivää sitten lasiin kaatui Peixe da Estrada 2016.

Viinintekijät Jesús Olivares ja Curro Bareño ovat puuhailleet mm. Fedellos do Couton sekä Dani Landin projektien parissa Sierra de Gredosin nurkilla. Peixes asettuu Valdeorrasin ja Ribeira Sacran suunnille, mutta virallisten D.O.-alueiden ulkopuolelle. Tämä field blend pitää sisällään noin kolmanneksen korkealla kasvaneiden vanhojen köynnösten Menciaa. loppujen ollessa nippu paikallisia lajikkeita, kuten Mouraton, Bastardo, Grao Negro, Souson jne. Viininvalmistus noudattelee minimaalisen intervention linjaa. Käyminen on tapahtunut matalassa lämpötilassa villihiivoilla ja kokonaisin tertuin. Viini on kypsynyt isoissa vanhoissa tammitynnyreissä, eikä suodatuksia tai kirkastuksia ole tehty.

Lasista nousee upea paketti kypsää kirsikkaa, vadelmaa, yrttejä sekä havumetsän tuoksua. Makua hallitsee saumaton yhteispeli raikkaan, mehukkaan hedelmän, yrttisen mausteisuuden, ryhdikkään hapokkuuden, pehmeiden tanniinien ja maltillisen alkoholin kesken (12,5%). Maussa on syvyyttä, leveyttä ja pituutta sekä nyansseja vaikka muille jakaa, mutta tämän viinin juttu on poikkeuksellisen hieno harmonia ja seesteisyys.

Peixe da Estrada on erinomainen esimerkki Galician huikeasta punaviinimeiningistä ja innovatiiviset viinintekijät ovat onnistuneet jalostamaan alueen vanhojen tarhojen potentiaalin huikean moniulotteiseksi sekä tasapainoiseksi paketiksi. Espanjasta noin viidentoista euron hintalapulla ostettuna aivan järjettömän kova hinta-laatusuhde. 5 / 5 staraa.

 

VDP Grosses Gewächs Vorpremiere Wiesbaden 25.-27.8.2019 – Uudet vuosikerrat ennakkomaistelussa

Posted on by
1

VDP:n parhailta Grosse Lage-tarhoilta tulevien kuivien viinien (sokeria alle 9g/l), eli Grosses Gewächsien (GG) uudet vuosikerrat lasketaan perinteisesti markkinoille syyskuun alussa. Ennen virallista julkaisupäivää järjestetään vuosittainen GG Vorpremiere tapahtuma Wiesbadenin Kurhausissa. Kolmipäiväisen tapahtuman aikana oli tänä vuonna mahdollisuus maistaa ennakkoon noin 500 Grosses Gewächsiä ympäri Saksaa. Valkoviineissä tuoreimmat ovat siis vuosikertaa 2018 ja punaisissa 2017. Kaikki VDP-tuottajat eivät tuo markkinoille tuoreimpia vuosikertoja vielä tässä vaiheessa, joten sekä valkoisissa että punaisissa oli maistettavana myös joitain vanhempia vuosikertoja.

 

Vuosikerta 2018 jää historian kirjoihin ainakin kuumuutensa ansiosta. Satoa korjattiin monilla Saksan viinialueilla poikkeuksellisen aikaisin. Paikoin tuottajat kertoivat varsin rajuista happolukemien laskuista lyhyelläkin aikavälillä, joten monet ryhtyivät nopeisiin toimiin jo varhaisessa vaiheessa elokuussa happojen säilyttämiseksi. Rypälelajikkeista Riesling pärjää tällaisissakin tilanteissa hyvin, sillä erityisesti vanhojen köynnösten kuumuuden ja kuivuuden sietokyky on hyvä ja lajike rakentaa mukavasti makuprofiilia jo aikaisessakin vaiheessa kypsymistä. Joka tapauksessa normaalia lyhyempi kasvukausi herättää kysymyksen rypäleiden fenolisen kypsyyden riittävyydestä ja sitä kautta makuprofiilin laadusta. Ja toisaalta pidempään odottaneiden osalta huoli kohdistuu hapokkuuden riittävyyteen.

Maistelin kolmen päivän aikana noin 400 viiniä, joten sain jälleen muodostettua melko hyvän yleiskuvan vuosikerran 2018 luonteesta. Alueellisia ja tuottajakohtaisia eroja tuntuu esiintyvän selkeästi muutamia aiempia vuosikertoja enemmän. Happotasot on saatu pidettyä Rieslingeissä yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Toisaalta voidaan karkeasti todeta, että aikainen sadonkorjuu on niistänyt jonkin verran tavaraa ja intensiteettiä hedelmäisyydestä. Jyvät erottuvat akanoista varsin selkeästi ja parhailla tuottajilla on ollut sopivasti myös malttia toimia järkevästi tarhoilla ja hakea parasta mahdollista tasapainoa.

 

Alueiden välisessä vertailussa valkoviineissä tasaisin esitys löytyy jälleen Nahesta. Erityisen hyvin ovat onnistuneet Dönnhoff (Höllenpfad im Mühlenberg), Kruger-Rumpf (Dautenpflänzer, Im Pitterberg), Gut Hermannsberg (Rotenberg, Steinberg, Felsenberg, 2017 Bastei), Emrich-Schönleber (Frühlingsplätzchen) ja Schäfer-Fröhlich (Felsenberg, Halenberg, Frühlingsplätzchen, Felseneck, Stromberg).

Pfalzissa laadullista heittelyä esiintyi hieman enemmän, mutta yleisesti ottaen on saatu akaan melko tasavarmaa jälkeä. Joukosta erottuivat Ökonomierat Rebholz (Kastanienbusch), Acham-Magin (Kirchenstück, Pechstein, Jesuitengarten), Karl Schaefer (Weilberg, Herrenberg) Bassermann-Jordan (Jesuitengarten), A. Christmann (Idig, Reiterpfad-Hofstück) ja Weissburgundereissa vuodesta toiseen onnistuva Kranz (Kalmit).

Rheinhessenissä näkyy jo selkeämmin aikaisen sadonkorjuun aiheuttama hedelmäisyyden niukkuus tai sitten toisaalta pidempään odottaneilla karkkimaisen päärynäisen kypsä profiili. Parhaimmiksi rankkasin Wagner-Stempel (Heerkretz), Keller (Brunnenhausen “Abts E”), Wittmann (Aulerde, Kirchspiel, Brunnenhäuschen, Morstein), Kühling-Gillot (Pettenthal, Ölberg, Rothenberg “Wurzelecht”), Stefan Winter (Geiersberg, Leckerberg, Kloppberg) ja yllättävän kovaksi osoittautunut Bischel (Heerkretz, Schlarlachberg, Hundertgulden).

Rheingau oli alueista ehkä se suurin pettymys. Laatuvaihtelua esiintyi huomattavan paljon ja vaikka hapot olivatkin useimmiten hyvällä tasolla, joukossa oli paljon todella niukkahedelmäistä tavaraa. Vakuuttavimpia olivat Künstler (Kirchenstück, Berg Schlossberg), Robert Weil (Gräfenberg), Schloss Vollrads (Schlossberg), Peter Jakob Kühn (2017 Jungfer, Doosberg, St. Nikolaus), Johannishof (Berg Rottland), Von Oetinger (Siegelsberg, Hohenrain), Jakob Jung (Siegelsberg, Hohenrain), Barth (2017 Hassel) sekä täyteläisemmän profiilin August Kessler (Berg Roseneck, Seligmacher).

Moselissa tilanne llienee melko selkeä siinä mielessä, että viileämmät seudut Saarissa ja Ruwerissa ovat tuottaneet keskimäärin parempia tuloksia, keskiosa Moselista tuntuu hieman hukanneen kuivien viiniensä energisyyttä sekä hapokkuutta, ja pohjoisemmasta taas löytyy muutamia suurempia ilonpilkahduksia. Erinomaista jälkeä ovat saaneet aikaan Knebel (Röttgen, Uhlen), Clemens Busch (Marienburg, Marienburg “Rothenpfad”), Dr. Loosen (Rosenberg, Graacher Himmereich, Johannisbrünnchen), Schloss Lieser – Thomas Haag (Juffer-Sonnenuhr), Fritz Haag, (Juffer, Juffer Sonnenuhr), Nik Weis St. Urbans-Hof (Goldtröpfchen, Bockstein, Bockstein -Z-, Laurentiuslay, Layet), Karthäuserhof (Karthäuserhofberg), Van Volxem (Goldberg, Volz, Scharzhofberger, Bockstein), Peter Lauer (Kupp) ja yksi koko ennakkomaistelun kovimmista viineistä; Forstmeister Geltz-Zilliken (Rausch).

Frankenin Silvanereissa oli yleisesti ottaen varsin mukavaa pirteyttä ja raikkautta sekä hedelmäisyys hyvin esillä. Tuottajat korostavat, että myös Silvaner tarvitsee aikaa pullossa avautuakseen kunnolla. Kärkikastia Rudolf May (Himmelspfad), Horst Sauer (Am Lumpen), Hans Wirsching (2017 Kronsberg), Paul Weltner (Küchenmeister Hoheleite), Egon Schäffer (Am Lumpen1655), Juliusspital (Julius-Echter-Berg) sekä tyyliltään hieman erilainen Zehnthof-Luckert (Maustal).

Saksan punaviinien taso on jatkanut nousuaan jo pitkään ja vuoden 2017 hankalista olosuhteista huolimatta GG-taso oli paikoin erittäin hyvä. Vuoden 2015 intensiteettiin ja täyteläisyyteen ei päästä, mutta toisaalta 2017 ja 2016 tarjoavat varsin raikasta, pirteätä ja elegantimpaa profiilia.

Muutamien Rheinhessenin ja Frankenin Spätburgundereiden joukosta esiin nousivat erityisesti runsaamman tamminen J. Neus (Horn), Kühling-Gillot (Kreuz), Keller (Bürgel), eleganttia tyyliä edustava Rudolf Fürst (Schlossberg, Centgrafenberg, Hundsrück) sekä Benedikt Baltes (Bischofsberg, Hundsrück).

Ahrissa parhaita olivat Jean Stodden (Herrenberg) sekä elegantimpaa tyyliä edustava J.J. Adeneuer (Rosenthal, Gärkammer). Badenista vakuuttavimmat Seeger (Herrenberg Oberklamm, Herrenberg Spermen), Franz Keller (Enselberg, Eichberg, Schlossberg), erittäin tyyylikäs Salwey (2016 Eichberg, Kirchenberg, Henkenberg) sekä luonnollisesti Bernhard Huber (Schlossberg).

Württembergistä esiin nousivat Spätburgundereissa Dautel (Schupen, Forstberg) sekä Rainer Schnaitmann (Lämmler). Lembergereiden parhaat Furst Hohenlohe Oehringen (Verrenberg), Dautel (Michaelsberg), Rainer Schnaitmann, (Lämmler) ja Ellwanger (Berg).

Viikon Copa – Gysler Sandstein Riesling Trocken (Alko 14,99 €)

Posted on by
Reply

Saksan Rheinhessen on ollut kovassa nosteessa jo jonkin aikaa ja alue on saanut ansaittua huomiota erityisesti nuorempien viinintekijöiden energisyydestä, kokeilunhalusta ja laatuhakuisuudesta. Vuosi 2018 oli lämmin sekä kuiva ja  Rheinhessenissäkin aloitettiin sadonkorjuut ennätyksellisen aikaisin. (Laajempi katsaus Saksan uuteen vuosikertaan löytyy täältä) Nyt kun tuoreimmat pullot ovat alkaneet löytämään paikkojaan myymälöiden hyllyiltä, on sopiva hetki tutustua uuden vuosikerran luonteenpiirteisiin korkkailemalla esim. Alexander Gyslerin Sandstein Riesling Trocken.

Sandstein Rieslingin rypäleet ovat kasvaneet biodynaamisesti viljellyillä hiekkakivisillä tarhoilla Weinheimin kylän ympäristössä. Viini on käynyt terästankeissa, eikä sitä ei ole suodatettu tai kirkastettu.

Tuoksusta löytyy sitrusta, vihreätä omenaa ja hiukan persikkaa. Maussa paljon intensiivistä energisyyttä ja mainio tasapaino hapokkuuden, pienen jäännössokerin (7 g/l) sekä hedelmäisyyden välillä. Kuumasta kasvukaudesta huolimatta alkoholitasot on saatu pidettyä varsin maltillisilla tasoilla (11,5%) ja jälkimakukin on miellyttävän raikas.

Gysler Sandstein Riesling Trocken on tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus ja hyvä esimerkki Rheinhessenin tasosta sekä potentiaalista jo perusviinien tasolla. Ruokapöydässä takuuvarmoina kavereina toimivat vaaleat kalat sekä merenelävät. 4 / 5 staraa.

 

 

 

Ensinäkymät Saksan viinien uuteen vuosikertaan 2018 – VDP Weinbörse & Maxime Herrkunft Rheinhessen

Posted on by
Reply

Saksan kevät tuo mukanaan tuoreimman vuosikerran Gutsweinien seuraan Ortsweineja sekä enenevässä määrin myös Grosse Lage-tarhojen kabinetteja, spätleseä sekä muitakin makeampia. Kävin huhtikuussa Mainzissa Maxime Herrkunft Rheinhessen Ortswein Preview – tapahtumassa tutustumassa Rheinhessenin vuoden 2018 kyläviineihin sekä VDP:n Weinbörsessä katsastamassa VDP-tuottajien vuosikertaa 2018.

Kuuma ja kuiva kasvukausi toi mukanaan historiallisen aikaiset sadonkorjuut ja monin paikoin rypäleitä kerättiin jo elokuussa. Kierrellessä tarhoilla elo- ja syyskuussa sekä Nahessa että Moselissa, rypäleet näyttivät oppikirjamaisen terveiltä ja kauniilta. Sääolosuhteet loivat odotukset kypsästä hedelmäisyydestä, uhkakuvia matalasta hapokkuudesta sekä korkeista alkoholipitoisuuksista. Sokeritasojen nopea nousu ja vastaavasti hapokkuuden lasku pakotti monet viinitilat nopeisiin ratkaisuihin ja useimmat tuottajat korostivatkin nimenomaan sadonkorjuun ajoittamisen merkitystä viinien tasapainon saavuttamisessa. Normaalia lyhyemmäksi jääneen kasvukauden vuoksi toki herää sitten myös kysymys fysiologisen kypsyyden riittävyydestä. 

Vaikka kokonaissatomäärä nousikin selkeästi edellisistä vuosista, oli kuivuudella paikka paikoin myös satomääriä hillitsevä rooli. Nuorilla köynnöksillä oli vaikeuksia kuivuuden kanssa, mutta vanhemmat taas pärjäsivät syvemmälle ulottuvien juurakoidensa avulla varsin hyvin. Riesling on pärjännyt hyvin, mutta muilla lajikkeilla ei ole ollut aivan niin helppoa; esim. Rheingaussa Spätburgunder oli pudottanut happotasojaan jo yhden viikon aikana poikkeuksellisen dramaattisesti ja myös lähtökohtaisesti matalahappoisempi Chardonnay tuntuu maisteluiden perusteella keränneen selkeästi enemmän kuuman vuosikerran profiilia.

Jos ennakko-odotuksissa oli paksua hedelmää ja matalia happoja, Rheinhessenin Maxime Herrkunft Ortswein Preview Tasting osoitti heti profiilin jossain määrin toisenlaiseksi. Happotasot olivat yleisesti varsin hyviä ja tasapaino muutenkin mainiolla tolalla. Toki hedelmäisyys on edellistä vuotta runsaampaa ja pyöreämpää, mutta toisaalta viinit ovat täten myös helpommin lähestyttäviä, erityisesti makeampien viinien osalta. Rheinhessenistä löytyi muita alueita enemmän tapauksia, joissa aikaisen sadonkorjuun kautta hapot olivat tikissä, mutta toisaalta fysiologinen kypsyys jäänyt hieman vajaaksi ja sitä kautta aromi- sekä makuprofiili hieman ohueksi sekä yksinkertaisemmaksi. Parhaat tuottajat ovat kuitenkin onnistuneet löytämään hyvän balanssin hieman kypsemmän hedelmäprofiilin, intensiteetin ja ryhdikkäiden happojen yhdistelmällä. Rheinhessenissä isoimmin ilahduttivat Schätzel, Wittmann, Wagner-Stempel, Dreissigacker, Katharina Wechsler, Stefan Winter, Weinreich, Steitz, Fischborn, Seehof ja Eva Vollmer. 

VDP:n Weinbörsessä keskityin Pfalzin, Rheingaun, Nahen ja Moselin valkoviinien uuteen vuosikertaan. Saksan suurimmista aurinkotunneista tunnettu Pfalz yllätti viiniensä tasapainolla. Kun niin ikään lämmin, mutta hieman sateisempi 2015 tuotti pidemmän kasvukauden kautta jopa 14 % alc. Rieslingejä, on suurin osa VDP-tuottajista onnistunut pitämään 2018 alkoholitasot 12,0-13,5 % haarukassa ilman merkittäviä muutoksia jäännössokerimäärissä. Jälleen monet tuottajat korostivat sadonkorjuun tarkkaa ajoittamista. Monesti aiemminkin vahvoiksi osoittautuneet Basserman-Jordan, Knipser, Karl Schäefer, Rings, Kranz ja Acham-Magin olivat kovalla tasolla nytkin. 

Rheingaussa kuuma vuosi on tuonut viineihin hieman normaalia enemmän persikkaista hedelmäisyyttä ja pehmeämpää happorakennetta. Parhaista löytyy kuitenkin mukavasti syvyyttä ja pituutta, vaikka 2015 vuosikerran intensiteettiin ja moniulotteisuuteen ei useimmiten ylletäkään. Erityisen kovia viinejä olivat saaneet aikaiseksi Robert Weil, Künstler, Leitz, Schloss Vollrads, Jakob Jung, Baron Von Knyphausen, Friedrich Fendel, Barth, August Eser sekä Freimuth.

Nahen viineistä tuntui löytyvän aiempia vuosia enemmän voimaa sekä täyteläisyyttä ja myös vulkaaninen mineraalisuus nousi aika ajoin melko voimakkaasti esiin. Parhaat fiilikset jäivät Dönnhoffin, Schlossgut Dielin, Schäfer-Fröhlichin, Gut Hermannsbergin, Kruger-Rumpfin ja Joh. Bapt. Schäferin viineistä.

Mosel oli viinialueista selkeimmin profiloitavissa. Jos muualla Saksassa aloiteltiin sadonkorjuuta jo elokuun puolella, monilla Moselin huipputarhoilla odoteltiin rauhassa vielä syyskuun lopullakin. Odotus on tuonut lisää syvyyttä ja moniulotteisuutta viineihin ja kun tuottajat puhuivat noin 1 g/l normaalia matalammista happotasoista, näyttää Moselin tilanne oikein hyvältä. Viileämpinä alueina tunnetut Saar ja Ruwer ovat selkeästi hyötyneet lämmöstä ja saaneet kylmempinä vuosina uupuvaa tasapainoa viineihinsä. Monet 2018 vuosikerran parhaat Moselit löytynevät näiltä kulmilta. Keski-Moselista pohjoiseen päin on havaittavissa selkeästi enemmän kypsempää hedelmäisyyttä ja hieman matalampaa hapokkuutta. Kuivissa viineissä ollaan ryhdikkäässä ja raikkaassa rakenteessa, joskin ajoittain makupuolelta uupui se viimeinen silaus intensiteettiä, syvyyttä sekä pituutta. Makeammissa viineissä on selkeämmin esillä lämpimän vuosikerran helposti lähestyttävä pyöreys ja runsas hedelmäisyys, ei voida kuitenkaan puhua millään tavalla veltoista tai paksuista viineistä. Happofanien  kannattaa kartoittaa meininkiä esim. tiukkojen ja raikkaiden Maximin Grünhausin viinien kautta. Eteläisemmiltä tarhoilta Maximin Grünhausin lisäksi esim. Peter Lauer, Von Hövel, Nik Weis St. Urbans-Hof, Karthäuserhof, Van Volxem sekä Grans-Fassian ovat onnistuneet hienosti. Keski-Moselissa ja pohjoisemmassa Dr. H. Thanisch, Schloss Lieser, Clemensbusch ja Knebel olivat myös varsin mainiossa vireessä. 

Yhteenvetona voi todeta, että 2018 ei vaikuta joistakin odotuksista huolimatta ylikypsältä, veltolta tai ryhdittömältä, vaikka kyseessä onkin hieman runsaamman hedelmäprofiilin vuosi. Parhailla tuottajilla paketti on hyvin kasassa ja tasapainossa. Monissa viineissä on paljon tavaraa, heti tuoreeltaan esillä olevaa hurmaavaa aromaattisuutta sekä rentoa svengiä, mikä tulee takaamaan vuosikerran sujahtamisen suuren viiniyleisön sydämiin. Aika sitten näyttää millainen kehityskaari viineille muotoutuu. Monet tuottajat tekivät vertauksia vuosikertaan 2011, joka sekin on omien kokemusten mukaan kehittynyt pulloissa oikein mukavasti. 

 

 

Matkalla Champagnessa – Charles Heidsieck

Posted on by
Reply

Monien perinteikkäiden viinitalojen taustalta löytyy mielenkiintoisia ihmisiä, tarinoita ja tapahtumia, eivätkä samppanjatalot ole tässä mielessä millään tavalla poikkeuksia. Sain huhtikuussa mahdollisuuden vierailla Charles Heidsieckin samppanjatalossa Reimsissa.

Charles-Camille Heidsieck oli poika, josta äiti odotti paljon. Pariisissa sekä Lyypekissä kouluja käynyt päämäärätietoinen mies näki jo nuorena monet asiat toisin, kuin muut. Hankittuaan kokemusta setänsä liiketoimissa hän perusti omaa nimeään kantavan samppanjatalon Reimsiin 1851. Muiden keskittyessä luomaan kontakteja ja tekemään kauppaa lähiympäristössä lähti Charles jo hyvin varhaisessa vaiheessa kokeilemaan siipiään mm. Belgiaan ja Isoon Britanniaan. Charles oli myös ensimmäisiä Yhdysvaltoihin myyntimatkalle uskaltautuneita ja onnistui luomaan nopeasti suhteita jo ensimmäisellä matkallaan vuonna 1852. Pian hänet tunnettiin Champagne Charliena, joka liikkui seurapiireissä, ja vietti aikaa tärkeiden vaikuttajien kanssa, paikallisen lehdistön seuratessa tiiviisti hänen liikkeitään. Yhdysvaltain sisällissota johti myös Heidsieckin vaikeuksiin ja lopulta jopa vankilaan. Vaikeudet johtivat taloudelliseen ahdinkoon, kunnes uusi nousu tapahtui myöhemmin 1860-luvulla.

Reimsin kaupunkia rakennettaessa ja kalkkikiveä louhittaessa on muodostunut kuuluisia maanalaisia kellariverkostoja. Vuonna 1867 Charles teki poikkeuksellisen ratkaisun investoidessaan omien viinitarhojen sijasta 200-luvulta peräisin oleviin kellareihin, joissa kosteus ja lämpötila ovat osoittautuneet samppanjan kypsyttämisen ja säilömisen kannalta ideaalisiksi. Heidsieckin kellariverkostossa on kellaritilaa yli kahdeksan kilometria, noin kolmenkymmenen metrin syvyydessä. Heidsieckilla ollaan oltu siinä määrin innostuneita kalkkikivikellareista, että nykyään myös Lohjalla, Tytyrin kaivoksessa kypsyy pieniä koe-eriä talon samppanjaa.

Talon kellarimestareina on sittemmin pyörinyt maineikkaita ja viinimaailmassa palkittuja nimiä, kuten esim. Daniel Thibaud, Régis Camus, Thierry Roset ja nykyään Cyril Brun. Kukin on varmasti muokannut talon tyyliä omaan suuntaansa, mutta poikkeuksellisen suuren reserviviinien käytön ja pitkien pullokypsytysten myötä Charles Heidsieckin samppanjat tunnetaan jo perussamppanjoista lähtien runsaan täyteläisinä ja monivivahteisina. Makeustason osalta Heidsieck luottaa kymmenhenkisen tiiminsä aistinvaraiseen arviointiin, eikä ole lähtenyt mukaan esim. niukkojen dosage-tasojen trendiin.

Kellarikierroksen sekä Montchenot’n ja Hautvillersin tarhavierailujen lisäksi maistelimme toki mainion kattauksen talon samppanjoita:

Toukokuun alussa Alkoonkin saapuva Blanc de Blancs NV oli itselleni uusi tuttavuus. Rypäleet pääosin Grand Cru-tarhoilta Côtes de Blancsista ja Montagne de Reimsista sekä lisäksi Montgueux’sta. Miellyttävän raikas omenan, sitruunan ja hunajan sävyttämä hedelmäisyys, jossa vaaleiden kukkien sävyä sekä juuri sopiva määrä hentoa paahteisuutta. Ilahduttavan mutkattomasti lähestyttävä Blanc de Blancs, ollen kuitenkin varsin tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus.

Brut Réserve NV pitää sisällään 40% Pinot Noiria, 40% Chardonnayta sekä 20% Meunieria. Base vuoden 2014 sadosta ja jopa 40 % reserviviinejä. Pitkä, 3-4 vuoden mittainen pullokypsytys ja 11 g/l dosage. Selkeästi Blanc de Blancsia kypsempi ja kehittyneempi profiili vie ajatuksia kuivattuihin hedelmiin ja enemmän persikan sekä aprikoosin suuntaan. Tiukka hapokkuus pitää runsaan viinin hienosti ryhdissä ja tasapainossa.

Rosé Réserve Brut NV on Pinot Noir, Chardonnay ja Meunier-blendi, jossa mukana 20% reserviviinejä sekä 6% Les Riceys’n Pinot Noir punaviiniä. Neljä vuotta pullokypsytystä. Tuoksussa appelsiinin kuorta, vadelmaa, metsämansikkaa ja paahteisuutta. Kevyempi ja vaahdoltaan rauhallisempi viini, jossa punaisten marjojen mukana ilahduttava määrä raikkautta ja mausteisuutta.

Brut Millésime 2006 rakentuu Pinot Noirista (60%) ja Chardonnaysta (40%). Pullokypsytys on kestänyt 8 vuotta ja dosagea löytyy noin 10 g/l. Profiililtaan kypsän hedelmäinen ja runsas. Tyylikäs yhdistelmä kuivattuja hedelmiä, savuista paahteisuutta sekä taustalla lymyilevää toffeeta. Kypsän profiilinsa ja hieman maltillisemman hapokkuutensa myötä varsin nätissä nautiskeluvaiheessa jo nyt.

Rosé Millésime Brut 2005 Rypäleet Montagne de Reimsin kylistä ja lisäksi Les Riceys’n Pinot Noir punaviiniä. Pullokypsytys yli 10 vuotta ja dosage noin 10 g/l. Melko runsaan viinillinen profiili, jossa kuitenkin mukavasti raikkautta ja tasapainoa tuova tyylikäs kuplarakenne sekä ryhdikäs hapokkuus. Moniulotteisesta ja mausteisesta profiilista johtuen erinomaisen monipuolinen ruokaviini.

Blanc de Millenaires Brutin viides vuosikerta on 2004 ja viini 100 %:nen Chardonnay, kuten nimikin jo vihjaa. Rypäleet pääosin Le Mesnil-sur-Oger, Oger, sekä Vertus’n kylistä. Pullokypsytys 11 vuotta ja dosage jälleen 10 g/l. Intensiivisessä ja moniulotteisessa tuoksussa on kukkaisuutta, kypsää omenaa, kuivattua sitruunaa ja hunajaa. Todella pienistä kuplista koostuva upean tiivis vaahto. Vielä hieman pidättyväisessä maussa on myös upeasti pituutta. Erinomainen kellarointipotentiaali.

Brut Millésime 2000 on tuoksustaan lähtien erittäin intensiivinen, täyteläinen ja kehittynyt. Kypsää omenaa, kuivattuja hedelmiä, hunajaa ja toffeeta. Upea tasapaino, syvyys ja pituus. Nätisti kehittyneessä paketissa on kaikki kohdallaan ja viini on erinomaisessa nautiskeluvaiheessa juuri nyt!

Dom Perignon 2008 & Dom Perignon P2 2000

Posted on by
Reply

Dom Perignon lienee se tunnetuin prestige-samppanja ja myös ulkomuodoltaan pullo, jonka kaikki edes jotain viinistä tietävät tunnistavat arvostetuksi samppanjaksi. Dom Perignonin viinintekijä Nicholas Lane pistäytyi huhtikuun alussa Suomessa ja pääsin tapaamaan herraa sekä maistelemaan alkuvuodesta markkinoille tulleen vuosikerta 2008:n sekä huomattavasti pidemmän pullokypsytyksen läpikäyneen P2 2000:n.

Näinkin arvostetun samppanjan valmistamisen voisi kuvitella olevan äärimmäisen monimutkaista ja käytettävien menetelmien vähintäänkin haasteellisia, mutta itseasiassa viinintekijä Nicholas Lane kuvailee Dom Perignonin valmistusprosessia hyvin yksinkertaiseksi ja suoraviivaiseksi. Toki se kaikkein tärkein tapahtuu jo tarhoilla, kun pitkäjänteisen tarhatyöskentelyn tavoitteena on mahdollisimman laadukkaat ja terveet rypäleet. Eri viinierien sekoittaminen on luonnollisestikin tarkkaan mietitty ja hiottu prosessi, mutta muutoin asioiden annetaan pääasiassa tapahtua ja kärsivällisyys sekä prosessin tarkka monitorointi on isossa roolissa. Keskiössä on vähintään 8 vuotta kestävä pullokypsytys, jolle kunkin vuosikerran ominaisuudet asettavat omat vaatimuksensa esim. pituuden suhteen. Ensimmäiset syvälliset tarkastelut viinin tilasta tehdään Lanen mukaan noin 6 vuoden kypsytyksen kohdalla.

Champagnessa erinomaisena pidetty ja melkoisesti hehkutettukin vuosi 2008 on myös poikkeuksellinen Dom Perignonin kohdalla. Poikkeuksellista on ollut jo pelkästään se, että itseasiassa 2009 tuli markkinoille jo aiemmin ja hieman enemmän aikaa vaatinut 2008 vasta vuoden alussa. Dom Perignon on tuoreena ja juuri markkinoille tullessaan rakenteeltaan hyvin tiukka ja jopa jossain määrin sulkeutunut – viini, joka suorastaan vaatii vuosikausien kypsymistä ja avautumista kellarin pimeydessä. 2008 eroaa tästä linjasta siinä, että tuoksussa ja maussa on jo nyt enemmän intensiteettiä, avoimempaa aromaattisuutta ja pieni pilkahdus sitä moniulotteisuutta, jota useimmiten saa odotella vähintään muutamia vuosia. Viinin tiukka hapokkuus integroituu intensiiviseen ja vivahteikkaaseen pakettiin loistavasti ja pituuttakin on ruhtinaallisesti. Potentiaali on poikkeuksellisen hyvä ja noin 175 euron hinnasta huolimatta tätä huippuvuosikertaa voi vaivatta suositella pitkäaikaiseen kellarointiin, isoimpien hetkien juhlamaljaksi ja sekä toki myös sijoituskohteeksi. Vaikka laki meillä estääkin yksityishenkilöiden viinikaupan, voi Dom Perignonin kypsempien vuosikertojen markkinahintoja silmäillessä silti vain arvailla, mikä mahtaa olla 2008:n markkinahinta vaikkapa kahdenkymmenen vuoden päästä?

Kun sitten siirrytään pidemmän kypsytyksen P2 2000:n äärelle, ollaankin tekemisissä jopa 16 vuotta sakkojensa kanssa kypsyneen ja sitä kautta varsin kehittyneen ja huikean moniulotteisen samppanjan kanssa. Plénitude-sanasta nimensä saava P2 2000 avautuu lasissa hetken hengittelyn jälkeen tarjoillen kiehtovan paketin kuivattuja hedelmiä, hunajaa, paahteisuutta sekä mineraalisuutta. Kaikki erinomaisessa tasapainossa ja äärimmäisen hienosti kontrolloituna kokonaisuutena. Viinissä on paljon voimaa, energisyyttä ja makua, mutta samaan aikaan myös huomattava määrä hienostuneisuutta. Vaikka P2 2000 onkin todella nätisti kehittynyt ja nautinnollinen jo tässä vaiheessa, omaa se toki pitkän elinkaaren jatkokellarointiakin ajatellen. Jos kukkaron nyörit taipuvat 417 euron hintaan, löytyi kirjoitushetkellä Arkadian myymälästä 4 pulloa.